Viimeinen kirjani – Kirjoituksia elämästä

19.06.2019
Kirja-arvostelu

Levynsä From the Bed and Beyond ilmestymisen myötä Astrid Swan kertoi sairastamastaan syövästä. Mediassa häntä puhuteltiin syöpäselviytyjänä, mutta hän itse tiesi syövän voivan uusiutua milloin tahansa. Levyn julkaisukonserttien aikaan näin oli jo tapahtunut. Swan arvasi asian ennen kuin lääkärit suostuivat ottamaan hänen oireensa vakavasti.

Swan on valinnut avoimuuden, vaikka se ei ole varmasti helppoa. Hyvää tarkoittavat ihmiset saattavat neuvoa ja kommentoida ajattelemattomasti. Kannustuspuheetkin kyllästyttävät. Muiden on vaikea hyväksyä, että sairaus ei koskaan mene pois. Viimeinen kirjani avaa sairastamisen lisäksi koko elämän, tuoden näkyväksi suvun ylisukupolvisesti vaietut traumat ja Swanin oman elämän kipukohdat sekä pohdinnat.

Olen blogissani  avannut tätä puolta kirjasta. Nyt keskityn sairauteen liittyviin asioihin, jotka itse asiassa ovat vain pieni – joskin erittäin merkittävä – osa kirjaa. Ilman parantumattoman sairauden diagnoosia tätä kirjaa olisi tuskin syntynyt. Harvempi kirjoittaa muistelmiaan alle nelikymppisenä. Kirjaa onkin vaikea olla vertaamatta Paul Kalanithin teokseen Henkäys on ilmaa vain.

Kirjan uskaltaa lukea myös syöpää sairastava tai läheinen. Se kertoo alaotsikkonsa mukaisesti elämästä. Kuolemastakin toki, mutta osana elämää. Arki on arkea ja tilastot ovat lottokuponkeja. Syöpäsusikoiran kanssa on pakko oppia elämään. Aluksi se seuraa koko ajan, muuttuen vähitellen tilapäiseksi vieraaksi. Lopulta koiran uskaltaa päästää vapaaksi, tietäen sen joskus palaavan.

Swan kuvailee kauniisti syöpään kuolevan Maijan tarinan, kertoen saaneensa samana päivänä hyviä ja huonoja uutisia. Omissa tuloksissa ei syöpää näy, mutta Maija siirretään saattohoitoon. Maijan laulu tulee häneen kotimatkalla sairaalasta. Se on From the Bed and Beyond -levyn koskettavin kappale.

Vaikka syöpäystävien kohtalot aiheuttavat surua, korostaa Swan vertaistuen merkitystä. Terveiden on vaikea hahmottaa sitä pistettä, jossa hän elää. Sitä, miten jokainen yhteinen hyvä ja tavallinen hetki on erityinen ja miten elämässä on paljon onnellisuutta. ”Elämä on rikasta.” Ainoa tapa selviytyä on heittäytyä uuden vietäväksi.

Anne Lindfors

Kirjoittaja on Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen toiminnanjohtaja ja Pirkanmaan Hoitokotia ylläpitävän säätiön hallituksen puheenjohtaja, joka harrastuksekseen kirjoittaa blogia Pelasta maailma.