Siirry suoraan sisältöön

Melonta on älyttömän kivaa

26.09.2022
Kuntoutuskursseilla tehdään kaikenlaista, kurssilla voi vaikka opetella melomaan. Teemakurssit ovat valtavan suosittuja, melonnan lisäksi on tarjolla monenlaista liikuntaa, tanssi- ja taideterapiaa. Kurssi voi olla viiden päivän irtiotto poissa kotoa tai tapaamisia on kerran viikossa parin kuukauden ajan. Myös etänä voi osallistua monelle kurssille.

”Melonta on ollut tosi kivaa”, Sinikka Marttila kertoo.

Jari Saarenpää säestää vieressä ja moni muukin lounaspöydässä nyökyttelee. Kymmenen hengen porukka on ollut Mari-Karinassa Lounais-Suomen syöpäyhdistyksen melontakurssilla heinäkuun puolivälissä jo neljä päivää. Sää on suosinut, on ollut aurinkoista ja lämmintä, eikä minään päivänä ole ollut kovaa tuulta.

”Meri-Karinan läheinen merialue on ihanteellinen melontaan. Suojaisia alueita löytyy melkein aina myös kovalla tuulella”, kertoo melontaa kurssilla opettava Esko Hirvinen.

Kurssi alkoi kirkkovenesoudulla, jossa koko ryhmä meloi yhteistä venettä Turun Suomen Joutsenelle asti.

”Alussa airot kopsahtelivat yhteen, mutta takaisin tullessa löytyi jo yhteistä tahtia”, Marttila muistelee. ”Se oli mukava tapa tutustua ennestään tuntemattomiin ryhmäläisiin.”

Kaikki ovat pysyneet pinnalla

Kurssilaiset ovat nousseet kajakkeihin pääasiassa rannalta, tosin laiturilta nousuakin on harjoiteltu.

”Ihmeen vähän tässä on paikat kipeänä”, Marttila ihmettelee.

”Alussa kajakki tuntui kiikkerältä, mutta kukaan ei ollut vielä kaatunut ja pudonnut kajakista. On kiva nähdä, miten ihmiset ovat kehittyneet ja monet jo oikein liitävät vedessä”, Marttila kuvailee.

”Torstaina melottiin jo 8 kilometrin reitti.”

Molemmat jatkaisivat mielellään melontaharrastusta, Rovaniemeltä oleva Marttila haaveilee melomisesta Pohjois-Suomen kapeissa tunturijoissa. Jari Saarenpää on kotoisin Lapualta, missä vettä ja melontamahdollisuuksia ei ehkä ole ihan lähellä.

”Seinäjoella kyllä varmasti on”, hän miettii.

Kurssilla on osallistujia ympäri Suomea. Marttila ehdottaa, että muidenkin yhdistysten pitäisi järjestää melontakursseja, kun kurssit ovat niin suosittuja.

”Vetäjät ovat tosi hyviä, osaavat opettaa ja ovat kärsivällisiä”, hän kertoo.

Kurssilla on kaksi melontaopettajaa, Esko Hirvinen ja ranskalainen Laurence Leino.  Esko Hirvinen on ollut melontakursseilla ohjaajana noin 10-vuotta ja Meri-Karinassa jo 30 vuotta. Hän toimii paitsi melonnan ohjaajana myös fysioterapeuttina syöpään sairastuneiden sopeutumisvalmennuskursseilla.

Olen kyllä onnellinen, että tuli lähdettyä

Kurssilla on ollut myös jumppaa ja kehonhuoltoa.

Turvallinen tapa aloittaa

Syöpäyhdistyksen kurssi tuntui turvalliselta tavalta tutustua melontaan, koska syövän sairastaneilla voi olla jotain rajoitteita. Nyt kun on päässyt vähän alkuun, uskaltaisi jo mennä muuallekin melomaan. Kurssilaiset valitaan ennakkokyselyn perusteella, jossa liikuntakykyä selvitetään. Ongelmia tulee, jos omat voimat tai liikkuvuus eivät riitä. Kajakkiin meno ja poistulo ovat kriittisimmät kohdat. Melonnassa on tarkoitus käyttää koko kroppaa voimanlähteenä, eikä vaan käsiä.

”On vähän hakusessa vielä, että jalat ja kädet toimisivat yhtäaikaa”, Marttila nauraa.

Marttila on sairastanut rintasyövän neljä vuotta sitten, ja nyt aika tuntui sopivalta tulla kurssille. Saarenpää on sairastanut kolme vuotta sitten suurisoluisen B-solujen lymfooman. Kaulalta poistettiin imusolmuke, minkä lisäksi hän sai sytostaatteja ja sädehoitoa. Molemmat hakivat kurssille heti vuoden alussa, kun kursseista tuli tieto. Saarenpää oli suunnitellut kurssille tuloa jo pari vuotta, mutta nyt vasta kurssi osui kesäloman kannalta sopivaan aikaan. Sinikka huomasi kurssin tutkailleessaan EuropaDonnan sivuja ja innostui. Hänellä oli varalla huovutuskurssi, jos melontakurssille ei olisi päässyt.
Tieto kurssille pääsystä tuli molemmista aika myöhään.

Aamupäivisin melotaan

Kurssilla lähdetään melomaan heti aamiaisen jälkeen ja palataan takaisin lounaalle. Melontaa tulee päivässä reilu pari tuntia. Aamulla on yleensä tyynempää eikä merellä liiku paljon veneitä.

”Olen kyllä onnellinen, että tuli lähdettyä”, Marttila summaa viikon antia.

” On kiva kokeilla uusia asioita, ja kun oppii, niin alkaa luottaa kykyihinsä.”

Teksti Maarit Rautio
Kuva Pasi Leino

kuvateksti Sinikka Marttila ei ole melonut aiemmin yksin, hän on joskus kokeillut kaksikkoa.