Lyhyt versio elämäni huonnoimmasta puolivuodesta.. Eipä ole elämä aina juhlaa. Olen 50v mies
Viime syksynä alkoi oudot viikon mittaiset kuume jaksot 3 – 5 viikon välein, välillä oli pikku kuume ja välillä 39 astetta,tätä ihmeteltiin aina viime joulukuuhun asti jolloin terveyskeskus lääkäri päätti konsultoida vanhempaa lääkäriä joka käskyttikin minut päivystykseen, siellä sulkivat sydämmen tulehdukset pois ja sanoivat että laitetaan iso pyörä pyörimään. Seuraavana tiistaina minut otettiinkin sairaalaan sisään ja veri alkoi virtaamaan, otettiin varmaan 50 koeputkea verta muutaman päivän aikana sekä varjoainekuva. Seuraavana päivänä lääkäri tulikin kertomaan että on ikäviä uutisia, tt kuvassa näkyi maksassa on n. 18cm kasvain pienillä etäpesäkkeillä keuhkossa ja imusolmukkeissa. Siinä olin yksin täysin paniikissa, odotin vain että kaikki poistuu huoneesta mutta enhän minä sitä pystynyt sulattelemaan. No vika löytyi ja sovittiin koepalan otosta, se otettiinkin parin päivän päästä sillä seurauksella että joku sisällä ärsyyntyi niin kovaa, että iso mies itki seuraavat 30 min eikö saanut sanaakaan sanottua. Elämäni kovin kipu tähän mennessä. No kipu meni pois ja sanoivat että voin lähteä kotiin.. Viikonloppu meni syödessä kovia lääkkeitä kipuun ja maanantaina joulun aatonaattona nousi kuume 39:ään, päivystyksessä antoivat antibioottia saatesanoilla perjantaina tsekkaamaan tulehdus arvot.. Viikko oli pitkä ja buranaa meni. Perjantaina tulehdusarvo olikin 300 ja siitä sitten sairaalaan. Siinä meni viimeviikko antibioottia suoneen ottaessa ja tänään oli kotiin lähtö sekä lääkäri kertoi koepalatulokset.. Olin kyllä jo aika varma ettei sieltä mitään hyvää tule kun ei ole tullut koko 4 viikon aikana, eikä tullutkaan. Nyt kuulemma annetaan sädehoitoa josko sillä saisi ostettua edes vähän lisäaikaa elämään. Asia purskahtelee sisälläni, en saa sitä ulos, olen todella pahoillani vaimolleni että joudun pian jättämään hänet…