Esillä 6 viestiä, 1 - 6 (kaikkiaan 6)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #75028
    Helena2023
    Osallistuja

    Hei!

    Minulla on todettu aggressiivinen rintasyöpä; gradus 3, jakautuminen 60%, her2 status epäselvä mutta päätettiin lopulta että on miinus. Syöpäkasvain itsessään pieni mutta koko rinta täynnä in situ esiastetta ja kainalossa muutama irrallinen syöpäsolu. Nyt koko rinta poistettu ja ikää on 62v.

    Näillä spekseillä kuvittelin että sytostaatit on ehdoton pakko. Mutta eipä. Lääkäri luetteli kaikki faktat, ja sen jälkeen antoi minun itseni päättää. Ei ottanut mitään kantaa. Jäi hyvin epämääräinen olo. Näinkö se menee yleensäkin?

    Minulla on ollut se käsitys että monilla naisilla on paljon vähemmälläkin kriteereillä aloitettu hoidot.

    Onko kyse iästä? Vai siitä että koko rinta on poistettu? Säästetään julkisia varoja? Vai halutaanko osallistaa potilasta päätöksentekoon?

    Miten muilla?

    #75034
    Pike
    Osallistuja

    Hei
    Kuullostaa todella oudolta heittää pallo potilaalle itselleen.
    Itsellä gr. 2, jakaantumisaste tosi alhainen, 19 mm kasvaimen koko, PR+ ja ER+, ei metastaaseja, imisolmukkeet puhtaat. Osapoisto. Sytostaatit tuli ilman muuta ja sädehoitoa 15 kertaa ja vielä Letrozol viideksi vuodeksi.
    Sinuna kyllä ottaisin sytostaatit, jotka ei todellakaan ole niin kamalat kuin kansan keskuudessa puhutaan. Jokainen on tietysti yksilö, mutta en ainakaan minä niitä niin pahoina pitänyt.
    Ikää suunnilleen saman verran, kun syöpä löytyi. Huonekaverini leikkauksen jälkeen 10 v vanhempi ja hänellekin tuli sytot.

    #75102
    ’-Vilja-
    Osallistuja

    Hei Helena!

    Minulta leikattiin munasarjasyöpä kaksi vuotta sitten. Kaikki näkyvä saatiin pois ja sytostaattihoitoja annettiin tiputuksessa kuusi kertaa kolmen viikon välein.
    Neuropatiaa en saanut mutta valkosolujen kasvutekijää jouduin pistämaan itseeni kolme kertaa, yksi pistos kolmen viimeisen tiputukseen jälkeen.
    Nyt hiukset, ripset ja muu karvoitus on kasvanut takaisin, hiukseni yltävät hiukan yli olkapaäiden ja ovat yhtä vahvat ja tuuheat kuin ennen hoitoja. Ikää minulla on 62 vuotta.

    Pahoinvointia oli hoitojen lopulla jonkin verran mutta niihin on nykyään hyvät lääkkeet.
    Eihän se mikään kiva vaihe elämässä ollut mutta itse en olisi uskaltanut jättää sytostaatteja käyttämättä.
    Jos ajatellaan kuinka paljon ne maksavat yhteiskunnalle, ei niitä varmaankaan ihan turhaan tarjota. Itse maksoin noin 15 euroa kerta, kun todelliset kustannukset ovat yli tuhannen euroa/tiputuskerta.

    Ihan kylmän matematiikan valossa ne ovat varmasti hyväksi havaittuja.
    Toki jokainen päättää omasta elämästään ja hoidoistaan itse, mutta luulen että olisin jäänyt pelkäämään syövän uusiutumista jos en olisi hoitoihin suostunut.

    Toivon että löydät itsellesi sopivan ratkaisun tsemppiä paranemiseen!

    #75110
    Helena2023
    Osallistuja

    Kiitos Pike ja Vilja kommenteista! Lohdutti kummasti.

    Päädyin sytostaattien aloittamiseen, ihan juurikin syystä minkä Vilja mainitsi; en uskaltanut olla aloittamatta.

    Nyt ensimmäinen sytostaatti takana doketakselia, pahin haittavaikutus oli suun rikkoutuminen muutamaksi päiväksi. Pari päivää posket punoitti kortisonista, mutta muuten ei juurikaan ongelmia.

    Paitsi tietysti hiukset! Ne lähtivät melkein kokonaan täsmälleen 2vk sytostaatista. Ohut hiuspeite on jäljellä, joka saakin olla niin kauan kun pysyy, kun mahtuu hyvin peruukkien ym alle.
    Saa nähdä miten ripsien ja kulmakarvojen käy jatkossa?

    Minulla on aina ollut pitkät ja paksut hiukset, mutta yllättävän vähän hiusten menetys kirpaisi.
    Saman tien hankin peruukin ja parit turbaanit peruukkiliikkeestä, sekä peräti kolmet hiuslisäkkeet netistä. Pitkät lisäkkeet turbaanin tai huivin kanssa näyttää melkein vanhoilta oikeilta hiuksilta, tyyli vain on muuttunut.

    Itseasiassa olen suorastaan innoissani noista keinohiuksista. Suihkussa on nopea ja helppo käydä, ja hiukset pestään joskus harvoin vadissa ja jätetään itsekseen kuivumaan.
    Ja etenkin, aina on Good Hair Day .

    Mutta edelleen ihmetyttää lääkärin käytös, kun hänen mielestään oli ihan fifty-sixty aloittaako sytostaatit vai ei. Toinen HUS:in onkologi soitti muutama päivä sitten ekan syton jälkeisen kontrollisoiton, ja hän olikin sitten aivan eri mieltä, eli sytostaatit on ehdoton välttämättömyys. Todella tärkeää että ne on aloitettu! Lisäksi tietysti sytojen jälkeen Letrotsol ja yksi muukin lääke.

    Näin se vaihtelee.
    Tsemppiä kaikille muillekin paranemiseen!

    #75111
    Pike
    Osallistuja

    Hei Helena2023

    Hyvä, että päädyit sytostaatteihin ja löytyi lääkärikin, joka asiaa vielä vahvisti.
    Vaikka omista sytoista on yli kolme vuotta, on nuo itsellä vielä muistissa. Sytopolista ei pahaa sanaa, ihanat osaavat hoitajat.
    Tukka lähti samalla aikataululla ja kyllä kulmakarvat ja ripsetkin tod. näk. lähtee, ainakin itsellä. Mulla oli otettuna joitain vuosia aikaisemmin kestopigmentoinnit kulmiin, joten en ihan värittömäksi jäänyt. Mutta nuo on pieniä juttuja, kunhan sairaus lähtee. Hiukset ja muut karvat tulee ajastaan takaisin, vaikka nuo kinttukarvat olisivat saaneetkiin jäädä tulematta.
    Itsellä oli sytojen lisukkeena vielä nuo valkosolujen kasvutekijäpiikit, kun se korona tänne saapui. Niittenkin kanssa pärjäsi, vaikka ei tuo itsensä piikittäminen ollut kivaa (psykologinen juttu).
    Tsemppiä

    #75132
    ’-Vilja-
    Osallistuja

    Hei taas Helena!

    Olen puolestasi ilahtunut kun päädyit sytostaatteihin. Kuten sanoin eihän se mikään kiva vaihe elämässä ole, mutta kuinka uskaltaisi jättää hoidot ottamatta?

    Toivottavasti oireesi pysyvät kurissa, eikä mitään pysyvää haittaa tule.
    Minullakin hiukset lähtivät ihan päivälleen 2 vkoa ensimmäisistä sytostaateista. Tai oikeastaan ne alkoivat silloin irrota niin vauhdilla että annoin kampaajan leikata koko pään kaljuksi.
    Ripset ja kulmakarvat lähtivät aika myöhään, olisikohan ollut kolmannen hoitokerran jälkeen?

    Omalla kohdalla otti hiuksettomuus todella koville, koska en pystynyt käyttämään peruukkia tai turbaaneja, koin ne todella hiostaviksi. Kuljin sitten kaljuna huhtikuusta lokakuulle jolloin kasvu alkoi uudelleen. Hauskasti ensin kasvoivat harmaat ja valkeat hiukset ja tukka näytti harvalta, sitten alkoivat kasvaa ruskeat ja pää oli jälleen täynnään hiuksia. Ystäväni luulevatkin että olen vihdoin hankkinutkin peruukin Hienoa että sinulle peruukin ja turbaaniin käyttö tuntuu hyvältä!

    Kaikkea hyvää toipumiseen ja tsemppiä jaksamiseen, vaikka nyt varmasti toipumisaika tuntuu pitkältä, ovat hoidot aikanaan ohi ja saat omat hiuksesi hulmuamaan!

    Ihanaa kesää

Esillä 6 viestiä, 1 - 6 (kaikkiaan 6)
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.