Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä

Suolistosyöpä

Esillä 20 viestiä, 161 - 180 (kaikkiaan 706)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #50654

    Miska
    Participant

    Moipsista Kanaemo-80,

    Ei ole sinulla kiittämistä, kyllä hyvin jaksoi lukea hienosti kirjoitetun ja puhuttelevan tekstisi. Minä en kuulu kanssasi samaan “syöpäosastoon”, enkä siksi osaa ottaa joihinkin sinulle epäselviin asioihin kantaa. Sen kyllä arvioisin, että yleensä leikkauksen päälle tulee hoitoja. Ihan hyvä kuitenkin, että tänne kirjauduit, kyllähän täällä on kanssasi samoilla olevia. Hyvin voin kuvitella, että järkytyksesi on ollut valtava ja että siinä riittää nyt pureksimista. Niin juuri monille käy ja ammatttilaisen kanssa on sitten myöskin käyty juttelemassa.
    Omasta puolestani voin vain toivottaa sinulle jaksamista ja tsemppiä maanantaille, kyllä sitten varmaan asioita enemmänkin selvitetään. Peukutusta -Miska

    #50664

    Salamatkustaja
    Participant

    Hei Kanaemo!

    Tervetuloa sivuille ja joukkoomme! Parasta tietysti olisi ollut, ettei sinun olisi ikinä tarvinnut kiinnostua paksusuolisyövästä, mutta kun nyt arpa osui kohdallesi -syöpä on enimmäkseen arpapeliä- täällä voit purkaa kaikkia mahdollisia ajatuksiasi ja saat lohtua ja ymmärrystä.

    Parhaiten kysymyksiisi vastaa lääkärisi, mutta maanantaita odotellessasi voin valottaa joitain asioita hieman:
    Minulta leikattiin Meilahdessa sigmasuolesta 4cm kasvain 11.8. ja sain patologin lausunnon 25.8. eli tasan kaksi viikkoa myöhemmin. Odottaminen oli kieltämättä piinallista.
    Liitännäishoitoja tulee tietääkseni ainakin, jos löytyy yksikin syöpäsoluinen imusolmuke.
    Ymmärtääkseni kasvaimen sijainti vaikuttaa pitkälti avanteen tarpeeseen. Peräsuolesta ja hyvin alhaalta paksusuolesta löytyvien kasvaimien takia joudutaan usein tekemään avanne. Minulle sitä ei tullut, vaikka suoleni liitoskohta on nykyään vain 10cm päässä peräaukosta. Ilmeiseti se oli kuitenkin riittävä pituus.
    Minulle kirurgini sanoi tekevänsä mieluummin avoleikkauksen ‘nähdäkseen’ paremmin. Terveelle, hyväkuntoiselle ja suhteellisen nuorelle (olin viime elokuussa 50v) potilaalle sen riskit ovat vähäiset. Ehkä avoleikkauksen valintaan vaikutti myös se, että halusivat ottaa koepalan leikkauksessa maksastani, vaikkei se loppujen lopuksi onnistunutkaan. 30cm haavaa olisi pitänyt kuulema vielä jatkaa monta monta senttiä ja leesioiden sijainti oli muutenkin vaikea takana palleaa vasten.

    Minun sairastumisestani ja leikkauksestani on kulunut nyt 9kk. Ensi viikolla jatkuu toinen sarja kontrollitestejä. Ensimmäiset minulle tehtiin heti syksyn aikana ja joulun alla tällä asuinmaassani Espanjassa. Nyt kun on kulunut kuusi kuukautta lisää, uusi kierros verikokeita, röntgeniä ja ultraa. Jännittää vähän, vaikka minulta leikatut 34 imusolmuketta olivat kaikki puhtaat.

    Ammattiauttajalla en ole käynyt, ainakaan vielä. Missään tapauksessa se ei ole poissuljettu mahdollisuus, mutta tähän asti sisareni, mieheni ja tämän sivuston uudet ystävät ovat olleet hyviä kuuntelijoita ja vastaajiakin! :) Jos eteeni tulee pahoja umpisolmuja, olen valmis juttelemaan ammattiauttajankin kanssa.

    Kanaemo rakas: Yritä luottaa lääketieteeseen ja lääkäreihin, joilla on monia keinoja hoitaa sairauttasi. Minua rauhoitti oman prosessini aikana -ja rauhoittaa edelleenkin- seuraavanlainen ajatus: Niin kauan kuin lääkärit ovat toiveikkaita ja rauhallisin mielin, niin kauan minäkin olen toiveikas ja rauhallisin mielin. Niin kauan kuin minulle ei sanota asioiden olevan huonosti ne ovat hyvin!

    Paljon paljon toivoa ja rauhallista mieltä maanantaiksi!

    P.S. En tiedä, minkä ikäisiä lapsesi ovat, mutta minä löysin täältä hyviä neuvoja, miten kertoa lapsille syövästä: ww.cancer.org/treatment/children-and-cancer/when-a-family-member-has-cancer/dealing-with-diagnosis/how-to-tell-children.html Omat tyttäreni ovat 16v, 18v ja 20v, eli lähes aikuisia. Alusta lähtien lupasin kertoa heille kaiken infon, jottei heidän tarvitsisi jännittää, missä mennään ja ovatko asiat ehkä huonommin, miltä vaikuttavat.

    #50674

    Kanaemo-80
    Participant

    Kiitos ajatusten jakamisesta! Tosiaan huomenna aamulla saan jutella leikkaavan kirurgin kanssa jolloin selviää monta asiaa… Tosin se imusolmukkeiden vastaus jännittää vielä, mulle sanottiin että kestää n 1 kk, mutta hienoa on jos vastaus jo aiemmin tulisi! Join ekan satsin phosphoral-litkua, olipa siinä maulla heitetty…kammottavaa tavaraa! Mun kasvain on n.20 cm peräaukosta joten aika alhaalla….

    Salamatkustaja: lapseni ovat 16, 11 ja 4-vuotiaita. Vanhimmalle kerroin pääpiirteittäin mutta positiivisella soundilla. Keskimmäiselle en uskaltanut sanoa sanaa “syöpä”, puhuin kikkareesta pyllyssä joka pitää leikata pois…. Pienimmälle vähän samaa rataa: äitillä on pipi joka pitää sairaalassa hoitaa pois.

    En kovin taikauskoinen ole, mutta en saa mielestäni selkeää unta, jonka viimeyönä näin. Paikalla oli koko perheeni, äitini järjesti yllätyssynttärit 82 vuotiaalle mummolleni. Hän oli järjestänyt purjeveneellä matkan johonkin saareen jossa käärme veti meitä matkalaisia valjakossa. Kun pääsimme määränpäähän, tämä meitä kuljettanut käärme puri veljeäni. Mitäköhän tuo symboloi?

    #50694

    Myy79
    Participant

    Heipat kaikille!

    Salamatkustaja, kyllä minullekin on niin tuttua tuo kysymys, etä miksi minulle tuli syöpä? Tätä kysymystä olen miettinyt paljonkin ja eri näkökulmista.Eräs hoitaja sairaalassa totesi, että positiivisella ajattelulla on paljon merkitystä syövän hoidossa ja jopa sen paranemisessa. Tavallaan hirveä ajatus ja kysyinkin sitten ihan lääkäriltä, että onko positiivisella ajattelulla vaikutusta syövän syntyyn ja saako sen positiivisuudella pois. Lääkäri totesi, että positiivisella ajattelulla sitä ei saa pois. Lisäksi olen miettinyt, että olenko tehnyt jotain niin pahaa, että minulle tuli syöpä? Onko syöpä kosto jostakin? Aivan hullulta kysymykset kuulostavat, mutta nämäkin käväisivät mielessäni. Munasarjasyöpä kun on n. 70- vuotiaiden tauti ( itse olen 37). Nuoremmilla, alle 45- vuotiailla sitä esiintyy harvemmin. Syöpähoitojen keskellä ollessani myös harmittelin sitä, kun kaverini saavat elää sairaudesta vapaata elämää. He eivät millään voi käsittää miltä minusta tuntuu ja näinhän se minusta onkin. Tämän ymmärtää vain toinen syövän kokenut. Toki on hyvä asia, että kavereillani ei ole syöpää, mutta silti ajattelin niin. En toivo tätä kenellekkään. Se on kyllä jännä juttu, että sitä alkaa etsiä itsestään syytä, miksi syöpä tuli. Totuushan kuitenkin on, että sitä esiintyy vastasyntyneistä vanhuksiin.

    Kanaemo-80, itse olen käynyt terapeutilla juttelemassa oikeastaan koko hoitoprosessin ajan ja se jatkuu vieläkin. On ollut hyvä keskustella sairauden aikana vellovista tunteista ja elämäntilanteestani yleensä. Itseäni vaivaavista asioista ym. MInusta on ollut hyvä, että on puhunut tunteistaan ja ajatuksistaan täysin avoimesti. Se on tuntunut ainakin minusta tosi hyvältä. Itselläni on ollut myös syöpäyhdistyksen kautta hyvä tukihenkilö, jonka kanssa olemme käyneet pitkiä keskusteluja sairaudesta. Keskustelu on ollut vastavuoroista ja hänen kanssaan keskusteluista on saanut myös uusia näkökulmia sairauteen, sen vaikutuksiin ym. Olemme molemmat esittäneet toisillemme kysymyksiä, jotka ovat sitten avanneet omaa ajattelua. Lisäksi on ollut hyvä rauhassa keskustella asiasta saman kokeneen kanssa. Tämä palsta on myös ollut mainio paikka jakaa kokemuksia ja täältäkin on saanut uusia näkökulmia :)

    #50894

    pikkumyy59
    Participant

    Hei kaikille! ja voi itku aloitin uuden keskustelun, vaikka piti kirjoittaa tähän! Olen uusi käyttäjä ja en osaa tabletilla copypeistata sitä tähän , mutta yritän myöhemmin sen läpärillä siirtää. Jos joku jaksa sen lukea niin se löytyy saman otsikon alta:)

    #50904

    pikkumyy59
    Participant

    Hei kaikille!
    (nyt sain liitettyä väärässä paikassa olleen kirjoitukseni :) )

    Tässä omasta sairaudestani. Aktivoiduin kirjoittamaan tänne , koska alkanut huolestuttamaan oikean puoleinen kylkikipu.

    Olin pitkään jatkuneiden vatsavaivojen vuoksi paksusuolen tähystyksessä 2/16 ja sigmasta löytyi n 15mm varrellinen polyyppi j a sen vierestä minipolyyppi. Tähystyksessä polyypista otettiin näyte ja se myös poistettin, kuten minipolyyppikin, siis 3 näytettä laitettiin samaan purkkiin. Kaikissa näytteissä todettiin adenokarsinooma, polyypissa oli tervekudosmarginaalia 0.5mm ja minipolyypissa ja näytepalassa syöpäkudosta ulottui reunaan asti. Tähystävä lääkäri kirjasi epikriisiin vain polyypin tiedot ja jätti mainitsematta muut, tämän siis laittoi lähetteeksi eteenpäin ja sain kutsun uuteen tähystykseen 5/16.

    Pyysin itse pad vastuakseni ja huomasin, ettei tervekudosmarginaalia minipolyypissa ollut lainkaan . Tavallistahan on, että syöpä, tässä tapauksessa adenokarsinooma , kehittyy ensin adenoomaa sen jälkeen mahdollisesti adenokarsinooma ja huolen aiheeni olikin se, että jo pienessä minipolyypissa (alle 2mm) oli syöpäkudosta. Otin sitten yhteyttä sairaalaan. Sain lääkärin ( en tähystystä tehnyttä) puhelimeen, joka mietti puhelimessa mitä pitäisi tehdä ja suunniteli uuden tähystyksen hieman nopeampaan aikatauluun. Tähystyksessä otettiin uusia näytteitä sieltä täältä arpikudoksen alueelta, eikä onneksi syöpää löytynyt. Missään vaiheessa ei tehty leikkausta, vaan puhelimessa ollut lääkäri sanoi heti, että tämähän olisi pitänyt leikata, mutta tehdään nyt näin, että otetaan aluksi näytteet, jos jotain on, niin leikataan.
    Viime syksynä myös sappeni leikattiin, luultiin aluksi, että siinä oli polyyppeja, osoittautuivat loplta kiviksi. Samassa yhteydessä jo kevällä katsottiin vartalon laaja tt, jossa ei erityistä ollut maksa pesääkkeetön, ei metastointiin viittaavaa.Kuitenkin ultrassa myöhemmin maksassa muutos, joka myöhemmin magneettikuvassa todettiin hemangioomaksi, siis hyvän laatuiseksi verisuonikasvaimeksi.
    Tänä keväänä olin uudestaan sigman tähystyksessä ja taas näytteitä otettiin muutamia arpialueelta, näytteet ok.
    Seuraava tähystys jo annettu ensi keväälle.

    Nyt siis 2 vkoa ollut oikeassa kylkikaaressa kylkiluiden alla kipua vatsassa ja selässä. Kävin lääkärissä, kun epäilin tuleekohan vyöruusu, kun niin kosketusherkkä iho on ja sainkin varalle viruslääkkeen, mutta mitään rakkuloita ei ole tullut ja nyt kipu kokoaikaista, pientä ,jomottaavaa vaikkakin toki sen kanssa pärjää. Mutta toki huolestuttaa hieman. ja siksi olisi muutama kyssäri teille, jotka jaksatte ketjussa kirjoittaa.
    Onko teillä jollakin alkanut pienemmästä syöpäkasvaimesta heti alkuun ja miten siitä edennyt? Huomasin tekstejä lukiessani, että monella alkanut sairaus aika rajusti. Miten teillä, joilla maksassa metareita, onko oireita ennen kuin ne huomattiin.
    Kiitos jo etukäteen ja voimia teille kaikille!

    #50914

    Miska
    Participant

    Moikkat Salamatkustaja,

    Olipa hyvä, että osuit tänne Kanaemon juuri alkavaan härdelliin. Sinulla oli jo arvokasta tietoa toiselle antaa, kuten taas minä en pystynyt, kuin jotain pientä sanomaan. Toivokaamme hänelle onnistuneita toimenpiteitä ja hyvää toipumista… -Miska

    #50924

    pikkumyy59
    Participant

    Kanaemolle voimia tulevaan koitokseen! Et ole juurikaan ehtinyt asiaan kunnolla valmistautua, mutta pyydä kaikki mahdollisen tuki ja opastus sairaalassa ja sen jälkeenkin tarvittaessa!
    Meistä jokainen käsittelee asiaa omalla tavallaan. Itse en kertonut syöpädiagnoosista ensin edes puolisolleni; halusin ensin faktat pöytään, eli luin kaiken mahdollisen asiatiedon mitä löysin ja käsittelin asiaa sillä tavalla. Sitten kun otti oikein voimille, katsoin japanilaisia piirrettyjä :).

    #50974

    Erna
    Participant

    Hei kaikki.
    Niin, minun neuropatiat ovat siis sormissa ja jalkapohjissa. Ollaan lääkärin kanssa vatkattu lääkitystä pikkuhiljaa, nyt kipulääkkeinä Neurontin 600 mg aamulla, päivällä ja illalla, yöksi vielä päälle Triptyl 25 mg… No nukun kohtuullisesti ja kävelen vähän… Kivut eivät siis ole vielä aivan hallinnassa, täytyy varmaan vielä lääkitystä lisätä. Palasin töihin huhtikuussa, olen sillä osasairauspäivälisällä ja teen 60% työaikaa nyt syyskuun alkuun, lähinnä yövuoroina (olen sairaanhoitaja) joissa voi vähän kävelyjä säännöstellä… Syöpä muistuttaa olemassaolostaan päivittäin, ei sitä niin vaan unohda. Asian tiimoilta olen tässä pohtinut, että pitäisikö kouluttautua saattohoitajaksi, jotenkin luulen, että minulla olisi annettavaa saattohoitopotilaille. No se, että onko syöpäni tosiaan kuolettunut, selviää ajan saatossa, että ei auta kuin toivoa parasta.

    Sinulle Kanaemo toivon vain parasta. Toivon, että leikkauksesi onnistui ja että kaikki menee hyvin. Leikannut kirurgi kertoi ainakin minulle heti seuraavana päivänä, että hänen mielestään imusolmukkeissa näkyi olevan syöpää ja siitä sitten jo päättelin, että kyllähän ne sytostaatit tulee. Mietin tässä, että voisin sinulle antaa puh.numeroni, jos haluat kysellä kaikesta asiaan liittyvästä… Minulla kun kaikki vielä tuoreessa muistissa.

    Muuten kaikille mukavaa alkukesää, pidetään lippu korkealla ja häntä pystyssä :)

    #51014

    welho62
    Participant

    Hei vaan kaikille.
    Olisi kysymys Ernalle tai muille jotka kärsivät neuropatiaoireista. Minun liitännäishoidot ovat juuri loppuneet, mutta neoropatia on ruvennut vaivaamaan entistä enemmän. Ennen kaikkea jalkapohjat ovat tosi hankalat ja kävely tuppaa olemaan tuskallista muutamien kymmenien minuuttien jälkeen. Myös tunto sormien päistä on melkein kokonaan poissa. Kaikki mihin koskee, tuntuu jotenkin kovalta tai pistävältä ja mitään pehmeää ei pysty tuntemaan ollenkaan. En ole ajatellut noihin oireisiin aiemmin kipulääkkeitä (mm. niiden sivuvaikutusten vuoksi), mutta olisi hyvä tietää onko niistä oikeasti apua. Hermojahan ne eivät voi korjata ja tuskin tuntoaisti paranisi niiden avulla, mutta olisiko niistä enemmän hyötyä kuin haittaa? Lääkärin vastaanotto minulla on vasta reilun kuukauden kuluttua.

    Töihin paluu on minullakin edessä ensi viikon alussa ja ensi alkuun Ernan tyyliin osasairaussysteemillä 60% työajalla. Pärjäilemisiin.

    #51034

    Erna
    Participant

    Hei welho62. Minulle ainakin on lääkkeistä Gabrion/Neurontin/Gababentin ja yöksi lisäksi se Triptyl 25 mg ollut suuri apu, enkä ole haittavaikutuksia näistä saanut muuta kuin pienen ummetuksen, johon on omat lääkkeensä. Tänään just nostettiin tuo Gabrion annos 4 x 600mg ja edelleen yöksi se Triptyl. Samalla lääkäri suositteli aikaa kipupolille tai neurologille, jotta just saataisiin tietoa oireiden mahdollisesta kestosta ja kenties parempaa tietoa kipulääkityksistä. Minä ainakin olen näistä lääkkeistä saanut suuren avun. Minulla nuo neuropatiat alkoivat sytostaattien jälkeen, sitä ennen niitä ei ollut jatkuvina ja osaltaan myös pahenevina.

    #51044

    Erna
    Participant

    Hei welho62. Minulle ainakin on lääkkeistä Gabrion/Neurontin/Gababentin ja yöksi lisäksi se Triptyl 25 mg ollut suuri apu, enkä ole haittavaikutuksia näistä saanut muuta kuin pienen ummetuksen, johon on omat lääkkeensä. Tänään just nostettiin tuo Gabrion annos 4 x 600mg ja edelleen yöksi se Triptyl. Samalla lääkäri suositteli aikaa kipupolille tai neurologille, jotta just saataisiin tietoa oireiden mahdollisesta kestosta ja kenties parempaa tietoa kipulääkityksistä. Minä ainakin olen näistä lääkkeistä saanut suuren avun. Minulla nuo neuropatiat alkoivat sytostaattien jälkeen, sitä ennen niitä ei ollut jatkuvina.

    • tätä vastausta muokkasi 3 vuotta, 6 kuukautta sitten  Erna.
    #51064

    welho62
    Participant

    Ok, kiitoksia tiedoista. Pitää kysellä noista lisää seuraavan lääkärillä käynnin yhteydessä. Saattaahan nuo omat oireet tuosta helpottuakin kuukauden aikana… Mukavampaa olisi jos ei tarvitsisi ottaa mitään kipulääkkeitä.

    #51084

    Myy79
    Participant

    Hei welho62 ja muut!

    Hoitojen alkuvaiheessa , kun itselläni oli neuropatiaoireita , niin lääkäri määräsi mullekin niihin särkylääkettä ( tramal 50 mg), mutta itse en sitä tarvinnut, kun oireet omalla kohdallani hiipuivat pois toisen hoitokerran jälkeen ihan itsestään. Lääkäri mainitsi minulle, että lääkkeestä voi tulla myös sivuvaikutuksena pahoinvointia. Joillekkin sitä on siis tullut.

    #51134

    welho62
    Participant

    Nyt kyllä syöpätautien klinikka tai jokin muu taho tahtoo sekoittaa mun pääkopan vaihtamalla seuraavan lääkärin vastaanoton normaalista paikasta (syöpätautien klinikka) palliatiiviseen yksikköön. Postitse tuli ilmoitus kyseisestä asiasta. Pitäisiköhän ihan huumorilla suhtautua tuohon paikan vaihtoon, kun eihän minun pitäisi ihan toivoton tapaus olla? No ei kai se pahitteeksi ole käydä katsomassa minkälainen meininki siellä on…

    #51154

    Miska
    Participant

    Welho62,

    Minäkin kuljin tämän prosessini läpi alusta loppuun katsastelemassa meininkejä siellä sun täällä.
    Kutsuja tuli ja sitten mentiin milloin mihinkin. Minusta se olikin hyvä tapa, kuin uteliaisuuden varjolla. Ei tullut ennakkohermoiluja mistään. Katsastele sinäkin ihan rauhassa mitäs nyt sitten… -Miska

    #51164

    kesanto
    Participant

    Hei wilho 62 se on ihan normi käytäntö kun hoidot ohi eikä mitään syöpäänviittaavaa löydy seurannat siirretään muualle , ikävä et sinun neuropatia oireet ovat pahentuneet ja pitäis vielä töihinkin lähteä, minua onneksi ikä suojelee työnteolta.

    Erna sisukas olet kun jaksat töissä noiden oireiden kanssa,minulla oli käytössä samoja lääkkeitä ennen näitä uusia hoitoja,kyllä niistä apua oli mutta aika hitaasti tilanne muuttui,totta et ei tuosta syöpä ajatuksesta pääse eroon, se seuraa päivittäin, en tiiä jos ei olis noita kipuja jaloissa voisi ajatus joskus olla pois mielestä .

    Wilho 62 sinulle toivon et sinun seurantapaikassa on ammattitaitoisempaa väkeä kuin minulla oli,jos olisin uskonut mitä minulle sanottiin olisin edelleen onnellisen tietämätön ja menisin elokuussa kontrolliin , nyt kuitenkin olin isossa leikkauksessa ja taas sytokuurilla mut mukavaa ja lämmintä kevään jatkoa t. Kesanto

    #51244

    Hanne17
    Participant

    Hei kaikki,

    minullakin neuropatia voimistui oikeastaan vasta hoitojen (myös tablettien) päättymisen jälkeen. Oli neuropatiaa kyllä jo tiputusten aikaan, hyvin lievää, mutta kun jatkui taukoviikolle, pudotti varovainen lääkäri vähän viidennen kerran annosta ja kuudes jätettiin antamatta ja mentiin tabuilla loppuun. Sanoivat vakuuttavasti että viiden kerran teho on oikein hyvä ja riittävä.
    Vaikka pidän oireita epämiellyttävinä, ei minulla ole onneksi kipuja. Kävelemäänkin pystyn sen verran kun on voimiakin. Varpaat kuin halvaantuneet, mutta oikeasti ne kyllä toimii. Nilkat on aika jäykät. Aamulla kövely on töpöttelyä. Hieronta tuntuis auttavan, hieroja kehotti itsekin hieromaan. Arveli, että parempi verenkierto voisi helpottaa oireita, mene ja tiedä.
    Mutta sormista on minulla alkanut helpottaa, ja tuntoaisti melkein palannut.
    Kanaemon tilanne koskettaa, toivottavasti asiat ovat menneet niin hyvin kuin se on tilanteessa mahdollista. Laitathan viestiä kun jaksat.
    Pikkumyyn kysymyksiin en osaa vastata. Minulla oli vain yksi metastasi, se oli vatsaliepeessä. Kasvain aiheutti suolitukoksen, ja oireet lyhytaikaisia ja kovin voimakkaita kipuja ja oksentamista.
    Kaikille voimia ja aurinkoa!

    #51304

    Miska
    Participant

    Tervehdystä Undine,

    Siinä tulikin jo sanan toinen tärkeä merkitys. Ajattelin kuitenkin aloittaa vastaukseni sinulle loppupäästä. Suolitukos on varmasti ollut todellinen kärsimys, onneksi se kirjoituksesi mukaan taitaa olla ohitettu vaihe. Kanaemon tilanne on koskettanut itsesi lisäksi täällä hyvin monia, minutkin mukaanlukien, kunpa hän tietäisi sen ja mahdollisuuden tullen antaisi kuulua itsestään. Hyvä asia on, että sormiesi tunto on alkanut palailla. Tuo neuropatia on melkoinen mörkö, minullakin jonkinmoista. Kipujahan se ei yleisesti ottaen kait aiheutakaan, mutta pelkoja kyllä siitä mihin tässä astuu, vaiko mihinkään. Asiaa kun vähäseltään tutkii, niin pitääpä sitäkin ihmetellä
    mistä kaikesta tuo neuropatia voi johtua. Ja se on sitten, että vaikka melkein mistä. Outo on juttu. Voimia sinulle toipumiseen ja aurinkoa mieleen :) -Miska

    #51334

    Hanne17
    Participant

    Kiitos Miska,

    Juu, suolitukos oli syövän löytymisen aikaa, tukoksen aiheutti kasvain, joka silloin tietysti poistettiin. Ilmeisesti yksi tavallisia suolistosyövän löytymistapoja, kaikki eivät saa vatsavaivoja. Minulla on nyt asiat hyvin, Tt-kuva oli puhdas , kuin myös syöpämarkkerit matalat verikokeissa. Kolonoskopiassa nyt keväällä ei myöskään näkynyt mitään huolestuttavaa. Lääkörit ovat sitä mieltä että syöpä on voitettu kanta ja uusiutumisriski aika matala.

    Alan olla avanteensulkuleikkauksesta kohtuullisen hyvin toipunut, kuntoa vain pitää nostaa. :)

    Kanaemon lisäksi olisi hauskas kuulla myös tämän ketjun alkupään keskustelijoista, mutta ehkä he väsyivät kun täällä oli välillä niin hiljaista.

    Aurinkoa sunnuntaille toivotan, teille kaikille ! On ollut tärkeä ketju minulle tämä.

Esillä 20 viestiä, 161 - 180 (kaikkiaan 706)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.