Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä

Suolistosyöpä

Esillä 20 viestiä, 141 - 160 (kaikkiaan 706)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #49034
    Miska
    Participant

    Hei Kesanto,
    Jouduit sitten kaiken peukutuksen ja tassutuksen jälkeen kuitenkin noihin hoitoihin. Mutta kirjoittamastasi päätellen tuntuu, että se nyt on todellinen lisävarmistus Riiviön lopulliseksi poistamiseksi. Se se on harmi, kun sinulla on noita muitakin oireita ja nyt tulee varmaan lisää, mutta pakkohan on ajatella, että tämän kun vielä jaksaa ehkä kaikkikin jo helpottaisi.
    Niin ainakin toivomuksia sinne suuntaan. (Jossain juuri kirjoitinkin, että Riiviö jo pelkästään, mutta että se aiheuttaa vielä kosolti lisäongelmia ##!#, on se). Myy79 varmaan
    auttaa sinua uusissa ihmeissäsi, hänhän on paljon läpikäynyt ja hyväntahtoinen. -Miska

    #49054
    kesanto
    Participant

    Kiitti Miska.tuntuu hyvältä kun joku välittää,nytkuitenkin tiputuskerran kestää kerralla vaan puolitoista tuntia viimeksi kolme tuntia ja tabujakin vähemmän,uusi ilmiö on kortisoonitaplettii hoitojen yhteydessä,lääkäri kyllä kysyi onko viimeksi mukana kortisoonitaplettii vastasin että oli,nyt vasta kun hain lääkkeitä apteekista tajusin et ei niitä mulla ole ennen ollut.Mut eiköhän sekin tässä matkanvarrella selviä miten niitä otetaan,minua sotki kun siinä tipan yhteydessä viimeksi sai sitä kortisoonia, kuullaan t. Kesanto

    #49134
    kesanto
    Participant

    Heippa,miten meni Undie sinun lääkäri reissu toivottavasti hyvin,maanantai senkun lähestyy ja alkaa uudet koitokset,siinä lääkärin kanssa jutustellessa kerkes jo tulla mieleen et ei tarvi mitään hoitoja,mut hän päätti kilauttaa kaverille ja kaveri olikin sitä mieltä et taotaan kun rauta on kuuma!onneksi nyt itsellä paremmat tiedot hoitojen oireista ja osaa reakoida ajoissa Kyllä tästäkin selvitään se vaan harmittaa et tämäkin kesä menee näin,mut toivottavasti terveitäkin kesä vielä edessä, olisi mukava kun jaksais itte kaikki kirjoitella,lähes päivittäin käyn kurkkaamassa t.k

    #49164
    Hanne17
    Participant

    Hei Kesanto ja muut !
    Ristiriitaisia uutisia sinulle Kesanto. Tarvitset voimia jaksaa taas. Ajattelen sinua lämmöllä ja toivon hoitojen menevän hyvin. Ja että niiden jälkeen saat jättää nämä asiat vähitellen taaksesi.
    Itse sain syöpäklinikalla nyt hyviä uutisia. Lääkäri siellä piti uusiutumisriskiäkin pienenä. Mutta riskit lasketaan tilastotasolla, omalla kohdallaan kaikki me joudumme hyväksymään sen, ettei kukaan voi sanoa mitään täysin varmaa. Mutta ajattelen, että lähden siitä ajatuksesta, että pääsen pian potilaasta toipilaaksi, enkä halua silloin elää koko ajan sairauden varjossa. Totta kai varmaan aina välillä on vaikea pitää pelkoja loitolla, mutta olen toiveikas.

    Viimeinen rasti eli avanteen sulku lähestyy kovaa vauhtia. Tapasin eilen anestesialääkärin, ensi torstaina on leikkaus. Olin ajatellut, että tulee taas suuri tyhjennys, kuten ennen kolonoskopiaa. Mutta onneksi vain peräruiske, ja neuvo syödä keveästi. Puhui siihen sävyyn että leikkaus alkoi tuntua pienemmältä peikolta. Odotan sitä nyt luottavaisin mielin.

    Lämpimiä terveisiä kaikille !

    #49814
    kesanto
    Participant

    Hei kaikille ja hauskaa vappua ,toivottavasti avanteensulkuleikkauksesi menee hyvinUndie,ja kaikki muukin minullakin lääkäri oli loppu tarkastuksessa melkoisen varma et uusiutuneen riski on pieni mut jonkun kohdalle se aina sattuu.Itsellä oli kokoajan sellainen epävarmuuden tunne ja sellainen olo et ei tämä ihan näin mene,valitettavasti olin oikeassa.Nyt harmittaa et koko kesä menee näiden hoitojen kanssa ,tippa tuntuu kyllä paljon helpommalta kuin viimeksi,kestääkin vain kolmasosan siitä mitä viimeksi,noi tapuletti tuntuu rassaavan noit jalkapohjii kun eivät kunnolla ehtineet toipuakaan.Aika hiljaista täällä se on sääli ,toivottavasti ei hyydy kokonaan,Hei kaikki suolisairaat yritetään pitää keskustelua yllä kyllä se aina helpottaa kun saa kokemuksia jakaa saman kokeneen kanssa.kesanto

    #49834
    Miska
    Participant

    Heippa Kesanto ja muutkin,

    Hauskaa vappua myöskin täältä kaikille tahoille mahdollisuuksien mukaan. Niin Kesanto, harmi on, että noin nyt sitten kävi. Onneksi tunnut olevan melkoisen vahvaa tekoa ajatuksiltasi :). Ollaan kyllä tuolla muussa lokerossa juurikin keskusteltu uusimispelosta. Se on harmillinen tauti, kun se tulee iholle. Että, vähän eloa täällä on. Vointeja kuitenkin sinulle. -Miska

    #49844
    Miska
    Participant

    Heips Undine,

    Toivottavasti kaikki leikkauksessasi meni hyvin, näin todellakin toivotaan!
    Lämpimiä terveisiä myös sinulle ja vappuakin tässä voinnin mukaan…. -Miska

    #49864
    Juse
    Participant

    Aurinkoista päivää kaikille,hiljaistahan täällä on itse olen voinut ihan hyvin ja nyt alkaa kuntoutumaan sytohoidoistakin ainakin tuntuisi siltä.Puusavottaa tehnyt ja voihan nenä miten kipeäksi alavatsan lihakset tuli tänään en voinut sen takia hommaa tehdä loppuun.Kaadon jälkeen kun karsi ja pätki n.1m pituisiksi koivut ja paksuin pökkelö oli yli 20cm ja niitä sitten pinoon kantelin 20m päähän.Mukava olisi kuulla miten Undine jakselee onko leikkaus mennyt hyvin ja toipuminen alkanut ilman takapakkia.Voimia Kesannollekkin ja että jaksat mulla helpottui mieli helmikuussa kun tähystys joka olisi ollut heinäkuussa niin siinä oli kaikki hyvin.Toki kaikki voi muuttua mutta jospa olisi niin hyvä flaksi ettei enää tarviisi tuota touhua käydä läpi.

    #49964
    Hanne17
    Participant

    Hei Juse ja muut, toivottavasti pian täällä taas!

    Minut leikattiin siis 27.4.., 8 h heillä meni ja leikkauksesta tuli odotettua isompi. Jostain syystä kirurgi yritti tähystyksellä ensin, sitten avasivat. Toipuminen lähti aluksi käyntiin, kovin kipeä olin ja väsynyt. Mutta vappumyrskyn aikaan huiteli cpr yli 400, ja kuume joitain 38.5, mulle harvinaiset lukemat. Tt-kuva ja varoittelut että tod näk palataan saliin. Mutta onneksi niin ei käynyt, tt-kuvasta ei löytynyt leikkausta vaativaa komplikaatiota ja yhdistäminen näytti toimivan. Sitten aloitettiin antibiootit ja kunto alkoi kohentua nopeasti. Pahoinvointi ja ruokahaluttomuusvaan vaivasivat: olen alkanut vihata sairaalaruokaa syvästi, ja lääkäri myös arveli antibiooteista aiheutuvan pahoinvointia. Onneksi Primperan auttoi sen verran, että sain vähän alas vettä ja jotain viiliä niin, että keskiviikkona päästivät minut pois. Samalla loppui antibiootti, ja kotona on syöminen onnistunut ja olo kohentunut nopeasti. Toki on varottava ja välillä väsyttää. Kipulääkkeinä riittää kuitenkin normisti panadolia jaburanaa. Klexanekin loppuu jo lauantaina. Olo on hyvin onnellinen. Kun hetken näytti jo siltä, että tästä tulee karnea juttu, odotan nyt luottavaisesti toipuvani lähiviikkoina hyvin.

    Aurinkoa sisälläni siis, vaikka sää kuulemma viileneekin taas vaihteeksi. !
    Terkkujakaikille ja Juse, otahan varovasti siellä puusavotassa ! Toivottavasti vaivat pian antavat periksi.

    #49974
    Miska
    Participant

    Heips Undine,

    Mukava nähdä, että olet täällä taas!
    Ja onpa onnenkantamoinen, että leikkauksesi jälkeisten huonojen lukemien jälkeen olet alkanut jo kunnolla toipua.
    Onnellinen olo ja sisällä oleileva aurinko ovat nyt kullan merkkejä. Niistä kiinni :) -Miska

    #49994
    Juse
    Participant

    Aurinkoista päivää kaikille.
    Hei Undine mukava kuulla että lopuksi kaikki meni hyvin näissä kun on se takapakin mahdollisuus,mullakin oli silloin CRP 287 kun jouduin kahden päivän jälkeen palaamaan vilkkuautolla takaisin.Sulla on suoli lähteny hyvin toimimaan (ilmeisesti ?) mullahan se teki suolilaman (tukoksen) ja olin niin kuivissa oksentelun ja kaiken jälkeen että tuntui jotta käyköön miten tahansa kunhan loppuu koko touhu.Ruoka olisi maistunut mutta kun ei voinut kun pikkasen kiisseliä ja nestemäistä ruokaa maistamaan kyllähän sitä oli kuin taivaassa kun sitten viimeinkin hiljalleen pystyi syömään.Sitten kun pääset ulkoilemaan niin kannattaa ottaa varovasti ainakin mulla oli vatsalihakset niin arat että pystyi pieniä lenkkejä aluksi kävelemään.Puusavotta on nyt ohi en olisi uskonut miten alavatsalihakset voi vielä olla huono kuntoiset mutta äkkiä nuo tokeni,muutenkin pysytynyt kuntoilemaan ja aikaisemmin kävelin n.10km lenkkejä nyt on jäänyt vähemmälle.Ja tuosta ruuasta vielä alussa tympi tuorekurkku ja tomaatti,on se hieno että pääsit siitä avanteesta eroon.

    Aurinkoa ja lämpöistä tuulta teille kaikille ja kirjuutellaan tuli mieleen että voisi semmoisen ei sairaudesta juteltavan osion tehdä mitäs tuumaatte siinä voisi jutella ummet ja lammet mitä mieleen juolahtaa.

    Terv. Juse

    #50014
    Miska
    Participant

    Hei Juse,

    Kannatan ehdottomasti ajatustasi osiosta nimeltä Ummet ja Lammet. Välillä voisi todellakin olla hyvä kirjoitella mitä vaan mieleenjuolahduksia. Harmien ja pelkojen väliin kyllä sopisivat ”lempeän lämpimät” höpinät tai kertomukset siitä ja tuosta. Aloittaisitko sinä, kun olet hyvän idean isä :).
    -Miska

    #50314
    kesanto
    Participant

    Heippa,Erna miten olet pärjännyt neuropatia kanssa alkaako yhtään jalkaoireet helpottaa?Salamatkustaja olen miettinyt mitä sinulle kuuluu?minulla hoidot alkaneet laskekselin että elokuun ensimmäisiä päiviä eletään kun on viimeinen hoitojakso,toivottavasti keho kestää suunnitellun hoidon,et pääsis viimein tästä taudista.Olisi kiva kuulla Sinustakin Juse oletko päässyt jalkavaivoista ja mieluummin koko taudista?Hei te kaikki muutkin suolisairaat kirjoitelkaa et ei tämä ihan hyydy,kyllä täältä jonkinlaista tukea saa kun on muitakin samassa junassa matkustavai, lämpimämpi kelejä odotellen, kesanto

    #50324
    Juse
    Participant

    Huomenta kesanto +toisetkin,viluisia kelejä pitelee tänään oli aurinkoinen nätti aamupäivä mutta nyt jo lykkii pilviä taivaalle.Jalat keljuilee entiseen malliin välillä oikea tuntui että helpottaa mutta eipä niin käynytkään.Ainoa ollut sopivan vaihtelevasti tuo pukama keissi muuten vatsa toiminut suht ok tauti ei ainakaan tällä hetkellä tuntuisi uusiutuneen nythän se on heinä-elokuussa kaksivuotis kontrolli.Saa nähdä mikä on CEA arvo ainahan se pikkasen jännittää mutta jos tämä 5v menee ilman uusiutumista niin sitten on toden näköistä ettei uusiudu mutta kukaan ei pysty takaaman sitä.Hiljalleen siitä on päässyt tasoittumaan ajatukset ei ihan niin polttavana ole mielessä kuin aiemmin mikä on ymmärrettävää.Hyviä vointeja sekä etenkin jaksamista kesanto sinulle kova on sinulla jakso toivotaan että menee suht hyvin.

    Terv. Juse

    #50414
    Salamatkustaja
    Participant

    Hei Kesanto ja kaikki muut!

    Mukava kuulla hyviä uutisianne…vaikka tarpeen mukaan huonotkin otetaan vastaan positiivisin mielin ja tsemppiä toivoen!

    Minulla menee ihan hyvin. 8 kuukautta on kulunut leikkauksesta, ja toinen kontrollikoepatteri lähti käyntiin viime viikolla. Verikokeet otettu, kolmen ensi viikon aikana röntgenit ja ultrat ja niin kuin taisin jo aiemmin kertoa, tähän väliin putkahtaneen puolisenttisen munuaiskiven takia samoissa röntgeneissä ja ultrissa tutkitaan saman tien tarkkaan munuaiset. Muuten kiinnostuksen kohteena on maksani kaksi ’läiskää’, jotka syöpäleikkauksessa tunnustellen löytyivät, mutta joita ei vaikean sijaintinsa takia voitu biopsoida. Jouluna päädyttiin tietokone- ja magneettikuvien perusteella sellaiseen tulokseen, että olisivat syövästä riippumattomia fokaalisia nodulaarisia hyperplasioita, toinen 3,5cm ja toinen 1,6cm. Näin varmasti on. Eipä voi muuta, kuin uskoa lääkäreitä, vaikka välillä jännittää.

    Olen ollut hiljakseen, kun on ollut elämä taas vähän sekaisin sairauden takia, vaikkei oman. Syöpä on hiipinyt perheeseeni appiukkoni kautta: on ollut sairaalassa nyt kolme viikkoa ja vaikka ensin epäiltiin vahvasti paksusuolensyöpää (appeni ei sairaalaan joutuessaan ollut käynyt vessassa 25 päivään!), puhtaan tähystystuloksen jälkeen merkit viittaavat nyt toiseen syöpään, lymfoomaan eli imusolmukesyöpään. Kaulan patista otetun koepalan ja PET-kokeen tulokset tulevat ensi tiistaina, mutta lääkäri on jo kutsunut koolle hematologin, radiologin ja onkologin. Mieheni isä on jo 85-v, mutta kyllä meillä on surullinen mieli, kun näemme kaikin puolin reippaan miehen muuttuneen vanhaksi riutuvaksi ukoksi kolmessa viikossa…Toivottavasti tiistaina saadaan jotain toivoa ja voidaan aloittaa tehokkaat hoidot!

    Olen ollut myös hiljakseen, sillä ollakseni rehellinen, välillä minua jotenkin ’nolottaa’ kirjoittaa tilanteestani, kun olen kaikkein onnekkaimpien joukossa ilman liitännäishoitoja ja niistä johtuvia vaivoja ja oireita yms. Luen kyllä kaikkia teitä ja olen todellakin hengessä mukana! Iloitsen kovasti kaikista hyvistä uutisista!

    Mukavaa viikonloppua täältä Espanjasta. Mielelläni lähettäisin, jos voisin, teille Pohjolaan osan lämmöstämme…mutta ainakin lämpimiä ajatuksia voin lähettää sylin täydeltä!

    #50564
    kesanto
    Participant

    Helteitä perjantaipäivää teille kaikille,ikävää salamatkustaja et tämä mörkö tulee taas perheeseen toivottavasti selvinnyt missä ja hoidot päästy alottamaan sanoit olevasi onnekas kun olet päässyt niin vähällä,minusta ihminen on onnekas jos ei tarvi tähän tautiin näin läheltä törmätä ollenkaan ! Niin usein törmää sanoihin et eihän sitä koskaan tiedä,se saa aina ajattelemaan et eihän tästä taudista tosiaan kukaan tiedä ei lääkäritkään osaa varmasti sanoa mitä seuraavaksi , minullekin on joka käänteessä sanottu et ennuste on hyvä, mutta ei näistä koskaan tiedä,nytkin lääkäri sanoi et kaikkemme teemme ,mutta takuuta ei voi antaa . On se jännä kun on oikein herkillä yhden sanan merkitys korostuu ja saa mahtavat mittasuhteet. . no minun kesä menee näin huonoa liikkumista jos ollenkaan mut kyllä tämä tästä.t. kesanto

    #50584
    Miska
    Participant

    Hei Kesanto vähästä aikaa,

    Niin, kiva kuulla, tuo äsken kirjoittamasi on vähän kuin minun vanhasta jutusta, kun sanoin hoitajalle ”kyllä minun kelpaa” (monestakin syystä), mihin hoitaja sitten vastasi, ettei sinun mitään kelpaa, sinulla on syöpä. Joo-o. Parempi olisi kyllä, jos voisi olla miettimättä tuota mahdollista tulevaa, jos ja kun ennuste on hyvä, niin päätetään, että se oli nyt sitten tässä. Sinuakin taitaa edelleen tuo neuropatia vaivata, siihen ainakin Emgesania ja miten olisi myös Neurobion Forte. Jospa voisi olla apua liikkeellepääsyyn.
    Täältä taitaa porukat jo olla rannoilla, kesä tuli sitten niin kuin Pouta lupasi. -Miska

    #50604
    Myy79
    Participant

    Kyllä mun mielestä voi todeta myös, että ” on päässyt niin vähällä ”. Jokainen syövän kokenut on kokenut kuoleman läheisyyden, vakavan sairauden ja mahdollisia tärkeiden elimien menetyksiä leikkauksen yhteydessä ja ei siinä mielessä ole päässyt vähällä, mutta syöpiä on todella monentasoisia. Tiedän, että jollekin syöpä on jättänyt ikuiset fyysiset jäljet esim. avanteen muodossa, jota joutuu käyttämään loppu elämänsä. Lisäksi jollakin on krooninen syöpä tai muuta sellaista. Omaa oloa voi myös helpottaa se, kun ajattelee, että olen päässyt vähällä,kun vertaa esim. omaa tilannetta jonkun toisen tilanteeseen. Se on mielestäni tärkeintä, miten itse asian kokee, mutta itseään ei pitäisi mielestäni myöskään vähätellä. Ihanan aurinkoista iltaa kaikille!

    #50624
    Salamatkustaja
    Participant

    Niin…minulla ainakin on monensuuntaisia tuntemuksia.
    Kävelen kadulla ja ajattelen, että voi prkl, miksi minulle tuli syöpä! Siihen yleensä mieheni muistuttaa, että useilla ympärilläni olevilla on myös syöpä tai joku muu sairaus ja että jotkut ympärilläni olevista sen tietävät, jotkut eivät vielä edes tiedä! Eipä mieheni kommentti pahemmin lohduta, mutta annan hänen sanoa niin. Ehkä se lohduttaa häntä itseään. :)
    Kun olen ikäisteni ystävien ympäröimänä -olen 51v- kellään ei ole syöpää, mikä on tietysti hienoa, mutta taas ajattelen, että voi prkl, miksi juuri minulle tuli syöpä. Myöhemmin taas sanon miehelleni, että tiedän tunteeni olevan ihan maailman älyttömin, mutta miksi minulle tuli vielä tällainen ’ruma’ syöpä eli suolistosyöpä. Lehdet ovat täynnä rintasyöpäpotilaita ja vaaleanpunaisten huivien kampanjoita, ja minun syöpäni on ’ylipainoisten ikämiesten syöpä’. Tietysti tiedän, ettei asia ole näin, mutta paksusuolensyöpä ei ole ’mediaseksikäs’ sairaus.
    Toisaalta taas tiedän ennusteeni olevan parhaasta päästä. En joudu kärsimään liitännäishoitoja, eikä ’mitään tosi näkyvää’ ole muistona sairaudestani. (Muistan kyllä esim. suihkussa joka ikinen aamu 30cm haavaa saippuoidessani syövän.) Olen siis onnekas…miehelleni kyllä yleensä sanon Kesannon tavoin, että onnekas on se, joka ei koko syöpää saa, ei missään muodossa.
    Samoin kun luen tätä sivua, eläydyn huoliinne ja vaivoihinne ja taas tunnen tarpeen olla kiitollinen.
    Varmastikin täytyy antaa tunteille vapaat laitumet laukkailla laidasta laitaan ja pikku hiljaa rauhoittua. 9 kk diagnoosista ja leikkauksesta on vielä aika vähän. Onneksi on mies, jolle voi kaataa niskaan kaikennäköisiä aatteita ja te kaikki, joiden kanssa matkaan samassa laivassa nokka kohti parempia päiviä. :)

    Lämpimiä ajatuksia kaikille!

    #50644
    Kanaemo-80
    Participant

    Heips. Enpä olisi uskonut vielä reilu viikko sitten kirjautuvani tällaiselle foorumille. Viikko ja yksi päivä sitten pommi putosi, paksusuolisyöpä! Minulla, 36-vuotiaalla 3:n lapsen äidillä, joista pienin vasta vajaa 4-v. ! Miksi?!

    Kulunut viikko ollut helvetillinen. Alkuviikosta oli koko kropan TT ja se hirveä piina eiliseen saakka, kun piti odotella lääkärin tuomiota, mikä on homman todellinen nimi. Perhe ja ystävät toitottivat: ajattele positiivisesti, kaikki järjestyy… Mutta kun en pystynyt! Mietin jo kuinka kirjoitan lapsilleni kirjeen joka syntymäpäivälle… Sitä tunnetta ei varmasti pysty kukaan muu kuvittelemaan, kuin itse samassa tilanteessa ollut. Mutta eilinen lääkärissä käynti toi kuitenkin sen parhaan mahdollisen uutisen tähän tilanteeseen: kasvain on paikallinen, ei ole levinnyt! Mikä helpotus! En tietysti olisi missään vaiheessa antanut periksi, oli tulos mitä tahansa, mutta nyt pystyn jotenkin aivoni asentamaan sille taajudelle, mikä on se minun tilanteeni ja miten minua hoidetaan, nyt kun tiedetään.

    Kaikki on mennyt niin nopeasti! Perjantaina löydös, seuraavana tiistaina TT, saman viikon perjantaina (eli eilen) lääkärin tuomio ja jo ylihuomenna leikkaus. Tästä se matka sitten alkaa alkushokin jälkeen. Kysymyksiä joihin en vielä ole saanut vastauksia: löytyykö ehkä imusolmukkeista jotain? Tehdäänkö väliaikainen avanne? Selviänkö tähystysleikkauksella (vai mikä se on nimeltään?) vai avataanko maha? Riittääkö leikkaus vai hoitoja päälle? No huomenna litkuruokavalio ja suolen puhdistusprosessi ja ma aamuna sitten pelipaikalle.

    Luin kirjoituksianne ja huomasin, kuinka samanlaisia tuntemuksia meillä sairastuneilla (en vieläkään tahdo käsittää edes!) onkaan. Olen saanut paljon apua juttelemalla ja juttelemalla, uudestaan ja uudestaan. Psykoterapeuttikin otti yhteyttä, mutta en ainakaan vielä buukannut aikaa hänelle… Oletteko muut käyneet juttelemassa perheen/puolison kanssa ammattilaiselle?

    Kiitos jos jaksoitte lukea. Toivon meille kaikille kaikkea hyvää!

Esillä 20 viestiä, 141 - 160 (kaikkiaan 706)
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.