Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä

Suolistosyöpä

Esillä 20 viestiä, 61 - 80 (kaikkiaan 706)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #44274

    vaari tam
    Participant

    sain aika paljon hyviä kokemusperäistä tietoa näin vähäisistäkin kirjoituksista. Autetaan toisiamme kokemusperäisesti. Onko muuten kokemusta maksabiopsian otosta…onko minkämoinen kokemus

    #44284

    Kangasalan Ukko
    Participant

    Terve vaan kaikille.
    Terve vaari tam, itsellä sujui tuo maksabiopsian otto ihan mukavasti. Paikallispuudutuksella tehtiin, ja samana päivänä pääsi kotiin. Aluksi lääkäri kartoitti ultraääni laitteella mistä koepalan parhaiten saa, sitten hän puuduttaa reitin pitkällä neulalla. Kivuliain vaihe oli kun nahkaan tehtiin pieni viilto isompaa neulaa varten . Koepalan otto sujui mukavasti, tuntui lähinnä siltä että joku tökkii sisuskaluja , hyvin puuttui, ei kipua. Lääkäri siinä sitten kyseli vointia ensimmäisen Koepalan jälkeen ja kun sanoin että ei ongelmia niin hän kysyi että voiko ottaa toisenkin näytteen varoiksi samasta paikkaa, suostuin kun ei tuo kipua aiheuttanut. Sitten osastolle muutamaksi tunniksi tarkkailuun että ei mitään runsaita vuotoja ole sisuksissa. Illalla ja seuraavan päivänä paikat vähän arkoina.
    Tämä on nyt oma kokemukseni, lääkäri kyllä sanoi että onneksi kasvaimeni näkyi selvästi tuosta pallean kohdalta ja se kurkisti sopivasti vatsan peitteen takaa. Sanoi että jos kylkiluiden välistä joutuu hakemaan on toimenpide hieman kivuliaampi kun reittiä joutuu haeskelemaan.
    Kaiken kaikkiaan toimenpide oli ihan siedettävä mutta kaikkihan on yksilöllistä ja paljon riippuu kasvaimen sijainnista.
    Eipä tässä muuta, kysy vaan jos jotain on mikä askarruttaa toimenpiteessä, jos en nyt kaikkea muistanut.

    #44314

    vaari tam
    Participant

    kiitos ! selkeästä rehellisestä toimenpidekuvauksesta sinulle Kangasalan Ukko

    #44604

    Juse
    Participant

    Tervehdys kaikille,tässä miettinyt että mitenkähän kauan nuo neuropaattiset kiusat jalkaterissä kestää vai onko pysyvät.Pitää kysyä tammikuussa hoitajalta kun on se labrakontrolli osaisko sanoa,tuossa nilkan yli etuosassa on kuin panta iltaisin samoin päkiä ja kantapää ovat kuin ei olisi omista jaloista kyse, niin kuin paksun oloiset ja varpaankärjet turran tuntuiset samoin sormenpäissä mutta lievempänä.Eipä tässä muuta joulu tulla jollottaa päivät pimenee varhain.

    #44664

    vaari tam
    Participant

    Moi vaan !
    Maksabiopsia sujui ihan pienellä kivuilla vaikka piikki jouduttiin laittaan kylkiluiden raosta.Puudutus onnistui ! Aika tuhina kuului kun haki sopivaa kohtaa…kallistattiin ja siirreltiin mutta hyvä kohta löytyi ja pari hyvää otosta sai. Olin yön yli sairaalassa ja sytöhoidot sitten seuraavana päivänä myös vuodeosastolla TAYS/RADIUS. Neuropaattisista haitoista lääkäri totesi että hoidon haitat ei saa mennä liian suuriksi siis kolmannella viikolla pitää tervehtyä. Varoitti että haitat saattavat jäädä pysyviksi. Ainakin minun tapauksessani kun kyseessä on hoidoilla ensisijaisesti eliniän laadukas jatkaminen ja toivotaan syövän pysähtyvän ja jopa pieni toive parantumisesta

    #44814

    vaari tam
    Participant

    Hyvää Joulua ja Hyvää Uutta vuotta kaikille !

    #44844

    Juse
    Participant

    Hyvää joulua ja uutta vuotta myös minultakin kaikille sekä jaksamisia.

    #44884

    Hele
    Participant

    Hyvää joulua kaikille. Voimia tulevalle vuodelle.

    #44954

    Hanne17
    Participant

    Tapaninpäivänä vasta paladin tänne, ja luin kuulumisia. Omat hoidot edenneet, käynnissä numero 5. Olen ollut onnekas, sivuoireita on ollut, mutta ei niin pahoja kuin täällä monet kuvailee. Sigmasuolesta siis leikattiin syöpäni ja 15-20 cm suolta, metastasi yhdessä imusolmukkeessa. Käynnissä olevassa hoidossa oksaaliplatiinin määrää jo vähän vähennettiin. Kylmänarkuus kurkussa lieveni, muutenkin olo parempi. Toki olen väsynyt. Vihaan kapesitapiinin ottamista, mutta siedän sitä hyvin. Annos 3+4 tabua. Onneksi sain Nyt Orionin tekemää valmistetta, se toinen rinnakkaisvalmiste haisee ihan hirveälle. Pienillä asioilla on vaikutusta.
    Minun suurimmat harmit on avanteen kanssa. Avanteeni toinen reuna on matala ja ilmeisesti vetäytyy välillä sisään niin että sidos falskaa. Sytot aiheuttaa ummetusta,, eikä uloste välttämättä mene ollenkaan pussiin, vaan jää sen alle kasaksi ja pussi irtoaa. Tai vähintään tekee ulosteen tahmaksi, jota ei saa pussista millään pois. Kiristää pinnaa hirveästi, koska pusseja tuhlaantuu ja olen joutunut niitä anomaan lisää. Olen kyllä saanut, mutta paljon säätöä ja juoksemista. Onneksi olen ollut suht hyväkuntoinen. Mutta näitä viestejä lukiessa olenkin ymmärtänyt, että kuulun onnekkaisiin. Syöpäni ei ollut löydettäessä ehtinyt juurikaan leviämään, ja oli suht rauhallista sorttia. Tosin onnekkuus on suhteellinen juttu, kun vertaan terveiden elämään niin tuntuu että onni on näyttänyt mulle kovin arkisen puolen…

    Mun sairaus kävi ilmi dramaattisellakin tapaa, kun jouduin päivystyksestä suolitukoksen kautta saman tien leikkaukseen. Tieto syövästä ja avanteesta tuli alle tunti ennen leikkausta, oikeastaan ehdin pakata kamppeet ja käydä vessassa. Leikkaus oli iso, ja voin helkkarin huonosti niin että laihduin 10 kg kuukaudessa. Tämän johdosta kyselin jo sairaalassa keskusteluapua. Se teille kohtalotovereille tiedoksi: sairaalan kautta sain somaattisesta sairaudesta aiheutuvaan kriisiin tukea. Käyntejä tuli ehkä 5-6, ja koin ne hyvin hyödyllisiksi, etenkin kun elän yksin. Enää en sellaista apua tarvitse, mutta näin olen kuormittanut ystäviä ja läheisiä vähemmän. Heille on jäänyt käytännön apu ja virkistäminen, suuriarvoisia asioita nekin.

    Toki edelleen välillä tuntuu, kuin olisin yksinäni vankileirillä eristykissä. Lähinnä oksaaliplatiinin jälkeen. Toivon tidella, että joulun alka saamani tiputus oli viimeinen.

    Voimia teille kaikille ! Tuntuu niin kohtuuttomalta lukea, miten taloushuoletkin vielä ahdistaa kun sairaus pitkittyy ja vakavoituu. Hirtehishuumori on hyvä juttu, mutta kunpa sitä ei tarvitsisi. Toivotan kaikille parempaa vuotta 2017!

    #45094

    vaari tam
    Participant

    moi vaan !
    toisen hoitokerran lopussa neuropaattiset oireet jalkapohjiin. Äärettömän arat jalkapohjat, päkiät ja oik.jalan kantapohja sivustakin. Hädin tuskin sisällä kärvistelin aamutossuilla kävellen 5 pv. Sitten alkoi parantua nop. tahtiin ja 3 kerta tiputuksineen sujui hyvin. XELODA annosta vähennettiin yksi tab. illasta ( 3 aamu, 4 ilta) saas nähdä nyt miten käy. Käytän Orionin tabletteja

    #45104

    welho62
    Participant

    Olisikohan kenellekään tämän foorumin käyttäjille tehty matala anteriorinen resektio eli sellainen leikkaus missä paksusuoli liitetään peräsuolitynkään ompeleilla. Omassa tapauksessa ompeleet on kuitenkin korvattu metallisilla niiteillä. Tällaisessa tapauksessa liitoksen tekemiseen käytetään jotain nitojan tapaista välinettä.

    Ja sitten varsinainen tarina ja kysymys: Peräaukon vuoto on lisääntynyt hieman muutaman viime viikon aikana. Sen takia olen pyyhkinyt ja putsaillut peräaukon ulkopuolta normaalia huolellisemmin ja tehnyt siinä suvussa muutamia löytöjä. Ensimmäisellä kerralla huomasin, että peräaukon karvoihin oli tarttunut joitain kovia kikkareita ja kun sain ne irti karvoista, niin huomasin niiden olevan pieniä metallisia niittejä. Ne on nyt tallessa varmuuden vuoksi. Toisen oksaliplatiini-tiputuksen jälkeen vuoto taas lisääntyi ja pyyhin taas aukkoa hellävaraisesti, ja nyt sainkin paperiin tarttumaan kasan niittejä, yhteensä neljä kappaletta. Mahtaako tuollainen olla ihan normaalia? Ekan kerran jälkeen soitin jollekin hoitajalle ja hänen mielestä kaikki on edelleen ihan ok. Itseä vaan vähän hirvittää tuollaiset niittien irtoamiset. Ehkä ne on jo kaikki irronneet.

    #45114

    vaari tam
    Participant

    Itse olen valitettavasti siellä elämää jatkavien hoitojen puolella. ihan kertauksen vuoksi lääkäriltä joka oli vaihtunut asiaa kysyin. Katsoi koneelta ja kertoi suoraan etten ole parantavaan hoidon puolella. Peräsuolikasvainta ei leikata paitsi jos on pahoja oireita jne. Avanne jouduttaisiin laittamaan ja turhia repimisiä en itsekään halua. aina on pieni mahdollisuus niin palliatiivisisesta hoitopuolelle kuin ylläpitohoidosta parantumiseen. se olis se lottovoitto. Aika kovaa jaakopinpainia käyn kun olen kuitenkin nyt ihan hyväkuntoinen ja on vaikea käsittää asia itse ja saada lähimmäisetkin tietoiseksi asiasta. Käänne kun pahempaa vertaisten mukaan tapahtuu hyvin nopsaan ja sitähän lääkärikin totesi että tämä tauti on kyllä aika armollinen poislähdön osalta. Minullahan oli kasvain löydettäessä etiäiset useampi maksassa ja yksi keuhkoissa.

    #45124

    Erna
    Participant

    Hei vaan. Meni tovi ennen kuin sain aikaiseksi kirjautua tänne. Minulla todettiin paksusuolen syöpä 31.8.16, joka sitten leikattiin 6.9.16 eli viikon sisään diagnoosista ja vajaa 3 kk ensimmäisestä oireesta. Sytostaatit (oksaliplatiini + kabesitabiini) alkoi sitten kk päästä leikkauksesta, koska syöpä oli levinny paikallisesti 4 imusolmukkeeseen 30 leikkauksessa poistetusta ja tutkitusta. Nyt siis menossa 5. hoitosykli ja kirjavasta sivuoireiden skaalasta huolimatta olen hoidot kestäny melko hyvin ja veriarvotkin on pysyneet vielä viitearvoissa.

    Kumma juttu miten sitä yks kaks perusterve 46-vuotias onkin itse sairastunut vakavasti ja onkin hoidossa osastolla (vatsakirurgia), missä on itse ollut hoitajana. No mikäs siinä, hyvän hoidon sain. Ja muutenkin olen saaanut hyvää hoitoa ihan alusta saakka. Alussa itkin paljon ja melki joka ilta suunnittelin hautajaisiani. Nyt, kohta puoli vuotta diagnoosista on ajatus kuolemasta pikku hiljaa väistynyt ja olen alkanut suunnittelemaan tulevaisuutta. Tulevaisuutta syövän kanssa ja ilman sitä… Katsotaan kuinka käy… Maaliskuussa CEA, kokovartalon ct ja syöpälääkärin vastaanotto… Sitte tietää, mitä suunnitella… Että näin minulla. Mukavaa ja toivottavasti parempaa vuotta 2017 kaikille. Erna

    #45164

    Juse
    Participant

    Tervehdys,tänään soitti hoitaja labra tuloksista ja CEA on 2.2 ja hemppari 143 + muut arvot eli ihan hyvässä mallissa,kova tautihan syöpä on ja kyllä sitä päivittäin ajattelee ja hoidoista huolimatta ei sitä viimeistä syöpäsolua saada kuitenkaan tuhottua.Eipä käy kateeksi “vaari tam” osa, itsekkin kun sain silloin diagnoosin sitä ajatteli pahinta ja netistä sattui vielä vanhan syöpänaislääkärin video saattohoidosta.Mulla silloin laimentivat suoneen tulevaa myrkkyä kun alkoi neuropaattiset oireet lisääntyä ja joita vielä vaimeasti on sormenpäissä sekä nilkoissa ja kantapäissä sekä päkiässä ja varpaissa.Ja sehän siinä on että vaikka ne häviäisi niin ne voi palata takaisin mistä syystä ovat tarkkana hoitojen aikana ja kyllä jos itsekkin olisin ylläpitohoitojen piirissä varmasti olisi kovaa painia kun ei se niin yksinkertaista ole kun tietää lopputuloksen.Voimia teille kaikille ja toivottavast jaksatte.Tv. Juse

    #45184

    Juse
    Participant

    No niin jatketaas vähän,äsken soitti hoitaja kun oli keskustellut lääkärin kanssa että aikaistetaan tuota tähystystä kun kerroin hoitajalle noista veririhmastoista joskus ulosteessa näkyvistä mutta hyvä näin eipä tarvii jännätä heinäkuulle.

    #45204

    Sagie
    Participant

    Hei kaikki,

    Olen 67 vuotias mieshenkilö. Päätin kirjoittaa palstalle lyhyesti oman tarinani, mutta tässä kävi taas niinkuin monasti ennenkin, että ei saanut lakkaamaan kun aloitin. No eihän kenenkään ole pakko lukea ja kai täällä palstatilaa riittää.

    Olen ollut kohtalaisen hyvässä fyysisessä kunnossa ja sen ylläpitämiseksi harrastanut jumppaa ja kuntosalia. Viime keväänä valmistauduin vuosittaiseen lääkärikäyntiin kolesterolitason seurannan takia. Pyynnöstä sain omalta lääkäriltä lähetteen kattaviin verikokeisiin.

    Verikokeiden tultua oma lääkäri soitti, että nyt on jotain ongelmia, kun Hemoglobiini taso on pudonnut vakaasta 150 tasosta 92. En ollut huomannut laskua kunnon heikkenemisenä. Pääsin terveyskeskuslääkärille seuraavana arkipäivänä kohta aamulla. Lääkäri ei löytänyt mitään peräsuolta tunnustellen ja kirjoitti lähetteen tähystykseen.

    Asia käsiteltiin ja pääsin tähystysjonoon. Ennakoitu odotusaika oli 2 – 3 kk. Tämä oli tosi masentava tieto siis pitkä odotusaika. Hakeuduin yksityiselle lääkäriasemalle tähystykseen. Hinta 500 euroa ei tuntunut sillä hetkellä miltään mahdollisen3 kk epätietoisuuteen verraten.

    Tähystystä varten pitää suolisto saada tyhjäksi ja sitä varten pitää pari vuorokautta juoda liemiä, joita ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua makoisiksi. Tähystys eteni ja oltiin lähestymässä paksusuolen loppu/ alkupäätä, eikä mitään oltu vielä havaittu. Lääkäri sanoi, että pitänee tähystää myös nielun kautta. Sitten kuului ”Bingo”. Lääkäri tutki aikansa ja kertoi, että nyt löytyi tuollainen 2 euron kolikon kokoinen kasvain, joka todennäköisesti ei ole terve. Pahanlaatuiseksi se sitten osoittautuikin. Sain lähetteen TYKS iin, koska asun lounaisessa Suomessa. Lääkäri tulosti minulle kuvan kasvain kohdasta ja näytti missä se sijaitsee. Katseltuani sitä hetken, irrotin katseeni hetkeksi ja kun yritin löytää sen uudelleen niin en erottanut sitä, pyysin lääkäriä merkitsemään paikan. En merkitsemisen jälkeenkään oikein erota siitä kasvainta. Onneksi ammattitaitoinen lääkäri löytää tuollaiset.
    Välittömästi tehtiin TT-kuvaus (?) ja sitten tuli kutsu lääkärin vastaanotolle kuulemaan tulokset ja hoitosuunnitelma. Tässä vaiheessa piti asennoitua kuulemaan pahimmat mahdolliset uutiset. Olin kuitenkin onnekas, eikä kuvauksen perusteella löytynyt etäispesäkkeitä. Aluksi määrättiin paksusuolen leikkaus, mikä tehtiin juhannuksen aatonaattona 2016.
    Leikkauspäivänaamuna menin TYKS iin klo 7.15. Puolentunnin kuluttua lähdettiin leikkaussaliin yhden tosi ystävällisen hoitajan työntämänä. Hetken kuluttua tuli matkaan toinen vähän iäkkäämpi hoitaja, joka ihan selvästi oli kärsinyt omista aamutoimistaan. Matka leikkaussaliin jatkui reippaanlaisesti ovenpielet kolisten. Sain vielä moitteet, kun minulla ei ollut jotain hänen haluamaansa paperia mukanani. Totesin, että eivätkö he saa helpommin sen tulostettua tietokoneelta. Vastaus oli, että tässä sellaiseen ehditä. Nuorempi hoitaja oli visusti hiljaa ja yritti ohjailla sänkyäni parhaansa mukaan.

    Leikkaussaliin päästiin ja pienten hauskojenkin vaiheiden jälkeen löytyi tehtävään suunnitellut lääkärit. Ennen nukahtamistani yritin olla nokkela ja kysyin ovatko varmoja, että olen oikea potilas tähän saliin ja operaatioon. Kaikki meni hyvin ja toimenpide suoritettiin ilmeisesti korkealla ammattitaidolla tähystysleikkauksena. Paksusuolesta lähti kuulemma 20 cm ja vatsanahasta löytyi 2 kaksi pientä 2-3 cm leikkaushaavaa ja yksi 5 -7 cm pituinen.

    Heräsin tai minut herätettiin 6 tuntia leikkauksen aloituksen jälkeen. En ole ennen ollut leikkauksessa, joten en osaa verrata oloani enkä tuntemuksia vastaavaan tilanteeseen. Omasta mielestäni olo oli melko siedettävä. Hoitajat kovasti huolehtivat, että otan kipulääkkeitä enkä ainakaan aloita mitään vatsaliikkeiden jumppaa.

    Suolen toiminta alkoi seuraavana päivänä ja kolmantena päivänä ilmoittivat, että voin lähteä kotiin. Omalta kohdaltani leikkaus meni tosi hyvin johtuen hoitajien ja lääkärien hyvästä ammattitaidosta tai operaation helppoudesta. Sain kipulääkkeitä, mutta ei niitä tarvinnut ottaa, kun olo oli siedettävä ilmankin.

    Sain tietää, että leikkauksessa saatiin pois kaikki tarpeellinen, eikä imusolmukekoepaloissa ollut syöpätartuntaa. Kasvain oli kuitenkin tunkeutunut suolen seinämän läpi ja sen vuoksi on mahdollista, että syöpäsoluja on lähtenyt liikkeelle verenkierron mukana.

    Lisä- tai liitännäishoitona minut siirrettiin TYKS in syöpäosaston potilaaksi, Siellä kollegio oli päättänyt että hoitonani olisi sytostaatit pillerikuurina. Lääke on Capecitabine Orionilta. Alkuperäislääke on ilmeisesti Xelox. Annostus on ollut 4 kpl ( 500 mg ) pilleriä aamulla ja 5 illalla. Kahdeksan kolmen viikon kuuria, joissa kahtena viikkona syödään pillereitä ja sitten viikon tauko. Luultavasti muidenkin tuntema lääkitys.

    Tällä hetkellä on viimeisestä kahdeksannesta kuurista jäljellä yksi viikko. Olen selvinnyt pillerikuurista kohtalaisen pienillä sivuoireilla. Jalan pohjia ja käsiä on pyydetty rasvaamaan aamuin illoin. Neljäs purkki Tummelia on menossa. Tummelilla äitikin aikoinaan huolehti lehmien utareista. Olen yrittänyt myös juoda ylimäistä 1,5 – 2 litraa (raikasta vettä) päivässä ja se on tuonut aivan uuden rytmityksen ja suunnittelun vessan käytölle. Suurin sivuvaikutus on ollut väsyminen. Olen pystynyt käymään kuntosalilla 3 kertaa viikossa, mutta illalla tahtoo väsymys tulla jo 6 aikoihin ja uni kahdeksan yhdeksän pintaan. Herääminen 5 -6 väliin aamulla. Jos ennen jaksoi olla aktiivinen 10 tuntia päivässä, niin se on nyt 5-6 tuntia. Lääke on myös vaikuttanut silmiin. Näkö on heikentynyt jonkin verran, toivottavasti palautuu. Henkisesti se on vaikuttanut siihen, että entinen tekemisen ja osallistumisen palo on muuttunut usein odotteluksi. Hommat jäävät usein tekemättä, varsinkin sellaiset jotka voi siirtää huomiseen päivä toisensa jälkeen.

    Kuudennen kuurin jälkeen olin TT kuvauksessa, eikä sieltä mitään uutta löytynyt. Koko ajan on kolmen kylkiluun pinnassa näkynyt jotain tummaa. Epäily on, että ne olisivat saaneet jonkin kolhun nuoruudessa. Toivotaan, että tulkinta on oikein.

    Lukiessani palstan kohtaloita tunnen itseni ainakin toistaiseksi etuoikeutetuksi. Operaatiot ovat olleet helpohkoja ja olo on ollut siedettävä kaiken aikaa. Tunnen, että olen ollut ammattitaitoisten henkilöiden hoidossa ja saanut sellaista hoitoa ja huolenpitoa, joka tämän päivän tietämyksellä on mahdollista saavuttaa. Ehkä tärkein voimanlähde on tieto, että mahdollisesti se oli tässä.

    On varmaan hyvä muistaa, että terveydenhoito on ihmisten ammattitaidon varassa ja kaikki inhimilliset virheet kuuluvat valitettavasti asiaan, vaikka niitä yritetään kaikin tavoin välttää. Omalla kohdallani en ole huomannut. Minusta on tärkeää, että hoitopäätökset tehdään usean ammatti-ihmisen kollegiossa. Yksittäisen, huippu ammattilaisenkin, johtopäätökset ja mielipiteet kannattaisi aina käsitellä useamman henkilön toimesta. Ei kaikki viisaus, kokemus eikä huomiokyky useinkaan osu yhden ihmisen kohdalle samanaikaisesti ongelman ratkaisun aikaan.
    Olen itse tehnyt elämäntyöni kehittelemällä erilaisia koneita ja tekniikoita. Virheitä ja epäonnistumisia tuli jatkuvasti, mutta samalla tuli myös tilaisuuksia oppia niistä. Terveyden huollossa tilanne on paljon haastavampi, kun kokemus- ja kehitys pitäisi saavuttaa kohteen eli potilaan kärsimättä. Mekaanisia vempaimia voi aina toimittaa romuläjään ja aloittaa uudelleen. Ihmisten terveydellä ei voi toimia näin. Seurauksena olisi turhia henkilökohtaisia tragedioita ja kärsimystä.

    Toivon voimia kaikille palstalaisille. Toivoa ei kannata koskaan menettää, jos sen pystyy ylläpitämään niin, elämä on helpompaa. Pitää myös muistaa arvostaa omaa elettyä elämää ei se ole ollut arvotonta, vaikka luvassa ei olisi enää terveitä päiviä.

    #45214

    Juse
    Participant

    Tervehdys Sagie,täällä voi kirjoittaa niin pitkän kertomuksen kuin on tarpeen ja tuosta syövästä puheen ollen ne on aina pahanlaatuisia ja se sanonta että “se apina on loppu elämän selässä” pitää paikkansa.Hyvin sulla on mennyt leikkaus itse en saanut vastausta kirurgilta kun kysyin viime kontrollissa että paljonko suolta poistettiin mutta eipä tuo kait haittaa.Tuo väsymys ja saamattomuus oli myös itselläni ne sytohoidot kyllä vie mehut nyt olen pystynyt kuntoilemaan ja lenkillä käymään normaalisti.Ruoka maistuu liiankin hyvin ja paino noussut takaisin siihen mitä silloin menetin eli yli 10kg,eipä ollut miehessä kuin pitkä nenä ja isot silmät.Eipä tällä kertaa tämän kummempaa hyviä vointeja sekä jaksamisia kaikille.

    #45224

    vaari tam
    Participant

    Hieno kuvaus hoidoistasi ja oireista Sagie. Itse olen juuri tänään taas kipuillut jalkojen kanssa. Varpaat,päkiä sietämättömän kipeät. Pakko oli tänään asioida ja kyllä siinä sisäiset perkeleet lenteli. Tiedä mitä ton XELOX hoidon kanssa teen.

    #45234

    Juse
    Participant

    Tänään soittelin kirurg.polille ja jätin soittopyynnön tuosta kelankyydistä ja asia selvisi sekä myös että TT-kuvaus 23.1 ja tähystys 14.2 ja näistähän tulee kirje ja sitten saakin taas sitä juhlajuomaa juoda saa nähdä montako litraa.Eka tähystykseen oli juotava 5 litraa ja leikkaukseen 4 litraa,mulle ei nuo tabletit olleet niinkään ilkeä vaan se suonensisäisesti annettu.Nilkoissa jne. niin kuin olen kertonut on vielä tuota neuropaattista ilkeilyä mutta tuntuisi kun olisi vähenemässä mutta eipä tässä kannata vielä riemastua liikunta tuntuu kuin auttaisi.

    • tätä vastausta muokkasi 3 vuotta, 10 kuukautta sitten  Juse.
    #45514

    Hanne17
    Participant

    Tervehdys kaikille, on kiinnostavaa lukea muiden tarinoita, kun täällä niillä on jotain tekemistä omien kokemusten kanssa.
    Mulla jäi joulukuun 21. päivä annettu oksaaliplatiini viimeiseksi. Sivuoireet eivät hellittäneet ajoissa, lääkäri päätti että ei riskeerata niiden jäämistä pysyviksi.

    Nyt menossa 6. hoito, joka siis on eka pelkän kapesitabiinin kanssa. Se ei aiheuta mulle kovin pahoja sivuoireita. Sormenpäät pistelee. Ja ruoka aiheuttaa välillä närästystä, etenkin kun ruokahaluni on liuankin hyvä, ja tekee mieli jaikenlaista roskaruokaa.
    Olen saanut aikataulun lopuille tutkimuksille. Viimeiset tabut otan 7.3., ja 11.4. on tietokonetomografia. Jatko ei sovi heikkohermoisille :)
    Nyt hermostuttaa nimittäin avanne, joka on tilapäinen. Elämä sen kanssa on takkuamista. Käytössäni on tyhjennettävöt sidokset, mutta ulosteeni on jatkuvasti niin tahmaista, että sidoksen tyhjääminen on vaikeata. Olen alkanut huuhdella sitä, saan jotenkin tyhjättyä. Mutta usein ulostetta oääsee pohjalevyn alle, ja olo on tukala. Olen saanut erikoislähetteen, jonka ansiosta saan paljon sidoksia. Mutta ilman huuhtelua ja sinnittelyä kahden sidoksen päiviä on liikaa. Millaisia kokemuksia eillä muilla on avanteesta? En käytä laksatiivejä, koska ne ovat liiankin tehokkaita, ja uloste tulee spontaanisti ha säännöllisesti. On vaan vääränlaista.

    Ja mitä tiedätte avanteen purku -leikkauksista? Viimeksi lääkäri sanoi ettei ne ole kiireellisiä. Itse en jaksaisi tätä päivittäistä taistelua yhtään pidempään kuin on syöpähoidon takia tarpeellista. Tällä hetkellä tuo painaa mieltä melkein enemmön kuin tämä “apina”. Kai siksi kun saan parantavia hoitoja, ja välillä olo on muuten niin hyvä, että syöpä tuntuu epätodelliselta. Ymmärrän olevani onnekas, mutta tuo avannehässäkkä vie voimia…
    Ja varmaan ilman sytostaatteja avanne-elämä vois olla ihan toisenlaista…

Esillä 20 viestiä, 61 - 80 (kaikkiaan 706)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.