Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä

Suolistosyöpä

Esillä 8 viestiä, 681 - 688 (kaikkiaan 688)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #67654

    Tuisku56
    Participant

    Hei kaikille!

    Olen siinä onnellisessa asemassa että minulle ei tarvinnut avannetta tehdä joten en osaa edes ajatella minkälaista sen kanssa eläminen on. Te joilla se on, olette ajatuksissani ja toivon teille voimia sen kanssa elämiseen.

    Te, jotka olette tablettihoidossa eli syötte kapesitabiinia, onko teille tullut ihottumaa jalkoihin? Mulla on nyt tullut punainen läntti (kolikon kokoinen) nilkkaan. Se on jo toinen samanlainen, eka kuivui pois. Se ei kutise eikä ole kipeä. Lääkäri käski laittaa siihen jotain kortisonivoidetta. Onko kellään samanlaisia ollut?

    – Tuisku

    #67656

    MaKo
    Participant

    Voi teitä avanneihmisiä :( …..riesahan se tietenkin on, ja omat vaikeudet ja hankaluudet sen kanssa, koittakaa pärjätä.
    Mä olen aina leikkauksen jälkeen laittanut heti ekana heräämössä käden vatsan päälle ja kokeillut onko avanne……ei ole tähän mennessä ollut, ja sitä monet ovat ihmetelleetkin. Mun syöpäkokemuksissa suolilama on yks kaikkein kamalimmista, ja suolitukos heti kakkosena. Vatsan toimintahäiriöt kuuluu mun elämääni, joskus enemmän, joskus vähemmän. Siltikin ehkä eniten ajattelemani ajatus on, että milloin vatsa on viimeksi toiminut, ja pitäiskö sille tehdä jotain.
    Mä olen syönyt Xelodaa kolmen syövän liitännäishoitona, mutta varsinaista ihottumaa ei ole jalkoihin tullut. Isoja rakkuloita kylläkin jalkapohjiin ja varpaiden alle. Arvatkaa millaista oli kävellä……Ostin geelisukat, mutta eipä niistä juurikaan apua ollut. Sitten luin jostain, että kun laittaa kahdet sukat päällekkäin, sukka ei hankaa jalkapohjia vaan sukat toinen toisiaan kävellessä. Se olikin yllättäen toimiva ratkaisu, ja niin mä sitten kuljin tuplasukissa.
    Mä en jotenkin ole ajatellut mun syöpiäni samalla lailla kuin te, eli täysin kyllästyneenä. Eihän se nyt tietenkään mitään helppoa ole kenellekään, mutta mä olen osannut aina ottaa asiat sellaisina kuin ne tulevat ja ovat.
    Enemmänkin olen ajatellut, paska tuuri, hoidetaan pois, ja jatketaan elämää.
    Mulla myös on vatsassa isoja leikkausarpia. Olen ottanut tatuoinnin, eli kirsikkapuun oksan kiertämään alavatsalta navanvierustaa ylös, ja pari oksanhaaraa vielä keskeltä vasemmalle sivulle päin. En siksi että häpeän arpiani, kannan ne ylpeänä ja voittajana, ja ne kertovat etten olekaan mikään turha mimmi, vaan selviytyjä….Otin tatuoinnit siksi, että tykkään siitä aiheesta, ja tuossa vatsalla on paljon tilaa tehdä näyttävä kuva. Kolme leikkausta, kolme kertaa jatkettu kirsikkapuuta……
    Kiva törmätä täälläkin Jusu, toivottavasti sulla on Röllimetsässä kaikki hyvin?

    #67657

    ronja
    Participant

    Mari,

    Psykiatri sanoi että tämän taudin kanssa on kyseessä ” vaativa sopeutuminen ja tunteita tulee ja ne kannattaa kohdata mutta oleellista on ettei niihin jää kiinni.
    Olen noita nyt miettinyt kohdallani. Ehkä joku päivä oonkin sopeutuvaisempi vallankin kun aika menee eteenpäin. Olen jarrutushoidoissa ja tauti parantumaton. Elinaika kuukausissa…. noista en tahdo päästä yli mutta olen yrittänyt tehdä joka päivästä hyvän. Vaikeeta mulla nyt tällä hetkellä on henkisesti kun olen niin ärtynyt.

    Loistava idea Mako tuo tatuointi… aivan mahtava. Voin ain kuvitella miten hyvin se sopii vatsalle.

    Saan tänään vieraita. Tämä päivä menee sitten näissä touhuissa. Otin etukäteen jo pahoinvointilääkkeen. Et näihin tunnelmiin

    #67658

    Juse
    Participant

    Moi,MaKo täällä sitä läpsytellään vaihtelevalla menestyksellä outo väsymys vaivannut (?) mistä johtunee, mietteliääksi vie teidän tarinanne ronjalle voimia voin kuvitella miltä tuntuu tuossa tilanteessa.Muistan itsestäni kun sain diagnoosin mikä paniikki oli, loppuuko kaikki tähän sitä en muista yhtään ehtä olin lohdutellut vaimoa ettei hätäile vaikka alussa tuntui että järki loppuu.Ystäviä ei ole paljon ja karsinut tiettyjä yksilöitä pois jotka kokenut rasitteeksi,työssä joutui olemaan paljon ihmisten kanssa ja harrastus vei nuorempana viikollakin ja vanhempana viikonloppuisin pitkin maakuntia.Joten toisaalta nautin yksin olosta en jaksa olla niin seurallinen ja höyrytä ympäriinsä kiva liikkua luonnossa ja seurata elämän kulkua sekä lapset,lapsineen tuovat virkeyttä elämään.Mutta joo ”röllimetsässä” on kiva elää toivottavasti ei tuo apina seläntakaa enää iske infuusio osastollakin sanoi nuori naislääkäri kun toivotti hyvää jatkoa että toivottavasti ei enää nähdä näissä merkeissä.Tulipa pitkä runo hyvää päivänjatkoa kaikille ja viikonloppua.
    Tv. ”rölli” Juse

    • tätä vastausta muokkasi 1 kuukausi, 3 viikkoa sitten  Juse.
    #67661

    -mari-
    Participant

    Ronja,
    Vaativaa sopeutumista todella tarvitaan, ja tässä vaiheessa en osaa sanoa, että sopeutuuko tähän ikinä, en tiedä. Päivä kerrallaan mennään ja yksi päivä on hyvä, seuraava ei jne.. Välillä jopa unohdan hetkeksi sairauden, kun on hyvä päivä.
    Ymmärrän täysin ärtymyksesi, varsinkin kun tiedät että kohdallasi on parantumaton sairaus. Toivon sinulle valtavasti voimia ❤
    Itselläni tilanne tällä hetkellä hyvä, mutta huomisesta ei ikinä tiedä, mutta niinhän se on meillä kaikilla, myös ns.”terveillä”.
    Nauti vieraistasi, se piristää mieltä!

    MaKo, loistoidea tuo tatuointi! Itse vaan olen niin neulakammoinen, ettei minusta olisi siihen ;)

    Aurinkoista viikonloppua kaikille!

    #67859

    MaKo
    Participant

    Moi kaikille, hyviä uutisia minulle !!!!!
    Mä olin eilen syöpiksellä lääkärin vastaanotolla, ja kaikki on hyvin, ei ole syöpää, uutta eikä vanhaa!!!
    Kyseessä on kuulemma nuoren ja kokemattoman lääkärin ylireagointi tilapäisesti kohollaan olevaan arvoon :O
    Kokeneempi lääkäri olisi ottanut uusintaverinäytteen, ja seurannut sitä arvoa ja sen kohoamista.
    Eli mun kuukauden henkinen helvetti oli ihan turha…
    Annoin kyllä lääkärille (oli tosin eri lääkäri) kipakkaa palautetta siitä kuinka näitä asioita EI MISSÄÄN NIMESSÄ kerrota potilaalle. kyseessä on kuitenkin syöpä, ja koska mulla on jo kolme syöpää takana, suhtaudun tällaiseen vielä eri lailla.
    Tärkein asia on, että kaikki on hyvin ja von jatkaa ihanaa elämääni niinkuin ennenkin.
    Voitte kuvitella mun fiilikset…..ja näillä tunnelmilla lähdetään maanataina Maltalle :) :)
    Tsemit muille joilla ei ole asiat niin hyvin!!

    #67863

    Maya
    Participant

    MaKo, ihania uutisia sinulta! Onnea!

    Minulla on tiistaina ct-kuviin ja lääkärin vastaanotolle meno. Johan tässä kaksi kuukautta onkin odoteltu.
    Painajaiset alkoivat viime yönä. Tiedän jo etukäteen, että kaksi seuraavaa yötä on yhtä painajaista, joista jälkimmäisenä tuskin nukun juuri ollenkaan, kun stressaan aamu viideltä herättävää kelloa.

    #68134

    Katti.h
    Participant

    Hei Itsellä paksusuolen syöpä leikattu 2004 jolloin olin 32 v. Cea kontrroliit olleet vuoden tai puolen vuoden välein vaihdellen. Tähystys 5 vuoden välein. Nyt pelottaa cea noussut 0.6 sta 0,9 ja tähysys ens tiistaina. J Marraskuussa määrätty TT kuvat kotka tehty viimeeksi v. 2004. Oon ihan varma että on nyt uusinut ja vielä levinnytkin. Pelottaa niin. Joitenkin kuvittelin että 5 vuoden jälkeen on tavallaan turvassa. Toki voi muitakin syöpiä tulla jne. mutta jotemkim aattelin ettei enää näin pitkän ajan jälkeen tarttis pelätä, Eihän kaikialla ees ole enää kontrrolleja 5 vuoden jälkeen. Toki oon nyt sitä mieltä että hyvä kun tutkitaan mutta pelottaa niin pakjon ja tää odotus kamalaa. Syyskuussa 12-päivä sain tietää cea kohonneen että paniikissa oon ollut jo monta viikkoa ja marraskuulle saakka vielä saa panikoida. Onko täällä muita jolla ois uusinut 10- 15 v jälkeen ??

Esillä 8 viestiä, 681 - 688 (kaikkiaan 688)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.