Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä

Suolistosyöpä

Esillä 20 viestiä, 661 - 680 (kaikkiaan 688)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #67528

    kuutamolla
    Participant

    Hei MaKo ja muut Ystävät! Hyvä kun saat jotain tietoa jo ennen teidän matkaa. Luulen , että peruutusaika tulla tupsahtaa vielä pikemmin, aina joku peruu. Sitkeä täytyy olla apua hakiessaan, esim.lääkitystä itselleen. Ihmettelen , että miten vaikeassa tilanteessa ovat aremmat avuntarvitsijat. Jos ei ole ketään apujoukkojakaan . Itse otin tänä aamuna puolikkaan Temestaa(sain sen pahoinvointiin sytojen aikana), vaikka otin myös Escitalopram mielialalääkkeen. Kävin tänään sairaalassa Naisten polilla. Minua ovat vaivanneet gynekologiset laskeumat pitkään. Kohtu poistettiin 2013 ja samalla ”kohoteltiin” paikkoja omilla kudoksilla. Virtsarakkokin siinä puhkesi silloin. Saivat ommeltua kiinni, eikä ole haitannut elämääni onneksi. Kevättalveksi olisi ollut ohjelmoitu uusi kohottelu operaatio verkkoa tukena käyttäen, mutta kun tuli tuo suolistosyöpä väliin. Nyt ehkä operoidaan loppusyksystä, kun jään lomille ennen eläkettä. Siihen saakka yritän pärjätä kuutiomenetelmällä (emättimeen laitetaan silikoni kuutio päivän ajaksi, helpottaa olemista). Oli taas mulava käydä sairaalassa, taidan olla outo kun ihan viihdyn siellä. Riippuu tietenkin tunnelatauksesta, voinnista. Mutta minulle on sattunut ”enkeli”lääkäreitä ja hoitajia. Ja erittäin empaattisia laitoshuoltajia, joiden kanssa on voinut löpistä muustakin kuin sairaudesta. Täällä on kansainväliset markkinat menossa, siellä kävin maistiaisissa kotumatkalla. Kotimaisia omenoitakin on jo myynnissä. Ostin jopa kauniin pinkin muistivihkon, johon voi raapustella tärkeitä asioita kun menee töihin….olin yhtä innokas kuin vierelläni häärineet pikku koululaiset…bling blingiä ei minun vihkossa kuitenkaan ollut:)!Tänään täytyy käydä uudestaan illemmalla markkinoilla, perinteinen orkideahan se on varma valinta. Ja bratwursti sämpylä syömässä. Vaatevarasto kaipaisi vähän päivitystä, tai oikeastaan vaan kavennusta. Entiset kokoa 42 vaatteet ovat turhan laajoja, 36-38max on nyt passelikoko. Jospa tämä syöpä laihdutuskuuri ehkäisisi sairastumasta muihinkin vakaviin sairauksiin. Verenpainelääke on jo tauotettu tällä hetkellä tarpeettomana. Huomenna on miehen puolen serkkujen tapaaminen, lähdenpähän sinne ajankuluksi , vaikka ulkopuolinen olohan se saattaa tullakkin. Ajattelin leipoa maanantaiksi porkkanakakkua työkavereille, jospa se lämmin yhteistyö siitä lähtisi käyntiin! Teillä kaikilla on paljon pahempia kriisejä ja tilanteita, mutta minulle(kai vähän erityisherkälle) sairastuminen, sopeutuminen uuteen työyhteisöön ja vielä pian eläköityminen ovat jonkinlaisen kriisin paikka. Aikaisemmin pystyi unelmoimaan mahdollisten tulevien eläkepäivien tekemisistä(vaikka en sitku ihminen olekkaan). Nyt suunnittelu ei minua kiinnosta, hyvin tavallinen turvallinen arki tuntuu parhaalta. Ja eläkkeellä olevien tuttavien jatkuva höpötys, miten eläkkeellä on kiire ja miten se on kiva kun nyt tekin pääsette nauttimaan kuulostaa tyhjänpäiväiseltä. Ehkä pessimismi johtuu etten ole käynyt vielä yhdessäkään varsinaisessa seurantakontrollissa. Ja kun hoidot lopetettiin, olivat syövän merkkiaineet laskussa, mutta ei vieläkään normaalit. Tulipa tyhjänpäiväistä tarinaa. Mutta tämä ketju ei ole tyhjänpäiväinen! Pidetään tätä kirjuuttelua yllä aktiivisesti ja voimien ja fiilisten mukaan. Kiitos tsempistä!-kuutamo

    #67529

    Kia Kolangio
    Participant

    no ei ollut tyhjänpäiväistä tekstisikään, mielelläni sun tekstejäsi luen, kuten muuten kaikkien.
    välillä tipahdan, myönnettäköön, kärryiltä esim rintasyövästä kärsivien teksteissä. paljon on vierasperäisiä sanoja diagnoosissa sekä ”lajityypistä” kuin myös hoidoissa.
    tuosta merkkiaineesta. se ei välttämättä nouse kaikille ollenkaan, kuten mulla. lääkäri ihmetteli joskus muinoin että ärhäkkä, parantumaton syöpä mutta merkkerit kuin terveellä. outo juttu tämäkin. enpä olisi ikinä arvannut että syöpä on niin monimutkainen/muotoinen sairaus. luulin, että syöpä on syöpä, ja siinä kaikki. no nykyisin tiedän ettei se mene ollenkaan niin. ja että sairaus on aina kovin yksilöllistä. jopa siten, että jos kahdella ihmisellä on prikulleen sama diagnoosit niin heidän hoitonsa voivat olla erilaisia. erit sytot jne.
    paljon tsemppiä kaikille!

    #67534

    MaKo
    Participant

    No ei todellakaan ole tyhjänpäiväinen palsta!!!! Päinvastoin, jos täällä olis vaan tiukasti pelkkää sairautta ja kurjuutta, tuskin viitsisin edes lukea.
    Kaikilla meillä on kuitenkin siinä syövän reunassa ihan oikea elämäkin, jossa tapahtuu vaikka mitä, ihan arkipäiväisiäkin asioita, mutta niistä on kiva lukea, ja kirjoittaakin. Sitä sanotaan muistaakseni tuolla livemaailmassa keskusteluksi ;)
    Mun ekassa syövässä oli niin, että mitkään merkkiaineet ei olleet koholla, mulla ei ollut mitään syöpään viittaavia oireita, ja ikääkään ei ollut ”tarpeeksi”. Kukaan ei osannut epäillä syöpää, ja vaikka olinkin yli 1/2 vuotta sairaalakierteessä ja vasemmalla alavatsalla tuntui käteen ihan selvä möykky , missään vaiheessa ei mainittu sanaa syöpä. Tutkittiin varjoainekuvauksella, ultralla koitettiin muutamaan otteeseen saada neulanäyte (ei saatu), röntgenillä, magneetilla, tähystyksellä (joka ei ihan onnistunut). Lopuksi lääkäri sanoi, että nyt täytyy avata tulehduksesta huolimatta ja katsoa mitä siellä on. Siksi olikin täys yllätys, sekä leikanneelle lääkärille, että mulle, kun patologin tulokset saapuivat.
    Kansainväliset suurmarkkinat on kivoja! Niin paljon kaikkea erilaista ja uutta krääsää(kin), ja ruokaa!!!! Missä ne nyt on?
    Me meinattiin huomenna lähteä uivaan venenäyttelyyn, ja sitten jonnekin syömään. Se on ollut meillä tapana jo vuosia, ja mun mielestä siellä mikään ei muutu mutta mies näkee ne veneet vähän eri tavalla, ja väittää siellä olevan jotain uuttakin ;) Kiva ilma kuitenkin tulossa, ja ainahan se on mukavaa päästä vähän kotinurkilta pois.
    Nyt hyvää yötä teille, kauniita unia ja mukavaa viikonloppua.

    #67539

    Tuisku56
    Participant

    Hei kaikille!

    Mukava on lukea teidän kirjoituksia. Ja kuinka kaikesta huolimatta jaksatte olla niin positiivisia. Kiitos siitä, se auttaa minuakin!

    Tänään on tt-kuvaus ja sen tuloksia saa odotella pari viikkoa.
    Itselläni on se tilanne että jäin työstä pois silloin kun tämä ”appelsiini” löydettiin. Jäin ensin sairaslomalle kun se hemoglobiini oli alhainen. Sitten alkoivat työpaikan yt-neuvottelut ja silloin sanoin, että voisin jäädä vapaaehtoisesti pois koska eläkkeelle jäämiseen on vain reilu puoli vuotta. Ja näinhän siinä sitten tehtiin, sain paketin, jolla nyt sitten elelen tuonne helmikuulle ja sitten eläkkeelle. Tietysti toisiakin vaihtoehtoja olisi ollut mutta tämä on nyt tuntunut ihan hyvältä. Saan sairastaa rauhassa.

    Tämän sairauden myötä olen kyllä mielestäni muuttunut, ei enää tarvitse välittää kaiken maailman turhista jutuista. Esim. eilen koirien kanssa lenkillä ollessani silmiin osui taas niitä koirankakkoja. Aikaisemmin asia on raivostuttanut mutta nyt ajattelin että pikkujuttu, olkoot. Suhteet lähimmäisiin on muuttuneet mielestäni lämpimimmiksi, nautitaan pienistä yhteisistä hetkistä. Eli ei niin pahaa, että ei jotain hyvääkin.

    Olen ollut kova reissaamaan. Nyt tämän hoitojakson aikana ei kuitenkaan se ole mahdollista ja uusien matkojen suunnittelu on ollut jäissä. Nyt kuitenkin päätin että jouluksi haluan pois kotoa ja aloin tässä suunnittelemaan joulureissua :)

    Kesää on kuitenkin vielä jäljellä joten nautitaan siitä.

    – Tuisku

    #67542

    Kia Kolangio
    Participant

    voi kuinka kiva viesti Tuiskulta.
    minustakin tämä eläkkeellä olo ja elo on kuin lahjapaketti taivaalta. ja kuten toteat, saa sairastaa rauhassa, ilman lisäkuormitusta. ja jos kunto sallii voi tehdä kaikenlaista kivaa. itselleni matkustelu ei enää käy. en nauttisi matkasta kun koko ajan pelkäisin hyökkääkö joku bakteeri eikä välittömästi hoitoon ihan niin vain pääsekään. siinä mielessä olen siis aika arka ja pelokas.
    mulle riittää vaikkapa taksireissu Ikeaan tai Verkkokauppaan, minne jälkimmäiseen aion mennäkin, ehkä jo huomenna, sillä löysin Verkkokaupan sivuilta just mieleisen kirkasvalolampun minkä aion ostaa lähestyvän kaamoksen takia. olen valtavan herkkä valon ja vuodenaikojen vaihtelulle.

    eipä silti, joillekin juuri töissä käyminen tuo valoa elämään ja sairastamiseen kun arki on rytmitettyä ja saa töissä tunteen että on elossa siinä missä kollegatkin.

    sama kokemus itselläni kuin Tuiskulla. pienet vastoinkäymiset taikka eteeni sattuvat harmituksen aiheet on helpompi ylittää kuin ennen.
    vaikka onhan niitä huonompiakin päiviä välillä, kuten kaikilla, oli sitten sairas tai ei.

    valtavasti voimia parin viikon odotukseen TT-kuvauksen suhteen! ja kiitos tosta positiivisesta viestistäsi :)

    #67549

    MaKo
    Participant

    Kiva että jotkut sentään kirjoittelevat!! Vaikka aika hiljainen ryhmä vaikuttaa olevan…..
    Mä olen myös eläkkeellä, siis työkyvyttömyys-sellaisella. Mun toisessa syöpäleikkauksessa katkaistiin vahingossa?? jalan femoraalihermo, ja työnteko loppui siihen paikkaan.
    Olin pitkään katkera koska se vaikutti niin paljon mun kaikkeen tekemiseeni, tykkäsin tosi paljon työstäni, ja olin kovin liikunnallinen ja paljon liikkeessä. Sitten en voinutkaan tehdä mitään samaa kuin aikaisemmin.
    Nyt olen rakentanut elämäni hyväksi ja mielekkääksi, ja tykkään olla juuri tässä. Vaikka saisin valita terveen jalan ja työelämän, en taitaisi enää vaihtaa. Muutama vuosi sitten olisin ilman muuta tehnyt kaupat, vaan en enää.
    Odotteluu on ihan syvältä. Mun vaihtoehdot syövän suhteen ovat niin, että on joku pieni kynnenkokoinen kasvain jossain suolen mutkassa, joka erittää merkkiainetta. Ja nips naps, sen saa leikattua, ehkä tähystyksellä. Tai sitten syöpä on levinnyt keuhkoihin ja maksaan, ja ehkä suolistoonkin. V. 2012 kontrollissa huomattiin heti, että merkkiainetta on veressä. Silti oli jo 5 etäpesäkettä ja vatsaontelo täys musinoottista kasvainta. Joten mitä vaan voi olla, missä vaan, ja kuinka paljon vaan.
    Olen paljon jutellut läheisten ja tuttavien kanssa, ja se toivottomuus, josta kerroin aikaisemmin alkaa väistymään.
    Kun mulle kerrotaan, että olen vahvin ihminen ikinä, selviytyjä, elämänhaluinen, positiivinen, ja jo 3 syöpää selvittänyt, alan itsekin uskoa, että ehkä selviänkin. Jotenkin on sellainen tunne, etten voi pettää näitä ihmisiä, jotka uskovat minuun.
    Eli kyllä!!!! Tästä aion selvitä!!!!

    #67551

    kuutamolla
    Participant

    Heipä hei! Kiitos Teille Super positiiviset syöpäpolulla tallustelijat! Ei siis tarvitse olla positiivinen, mutta kyllä teistä monet olette ihme tapauksia! Teiltä saa niin paljon ja perspektiiviä omaan elämään. Minä aloitin eilen työt. Oikeastaan itsekkin olen ihmetellyt miten kitkattomasti nämä pari päivää ovat sujuneet. Etukäteen töihin meno tuntui pelottavalta ja sopeutuminen uuteen työyhteisöön haasteelliselta. Syövästä olen kertonut avoimesti, enkä ole toistaiseksu ”syöpäkorttia” vinguttanut. Sanoin esimiehelle, uusi tuttavuus, että minua ei tarvitse kohdella mitenkään eri lailla. Jos en pysty olemaan, hakeudun sair.lomalle. Se että lähdin mielelläni töihin johtunee hyvästä fyysisestä voinnistani. Ymmärrän että eläkkeellä oleminen on paras ja helpottavin vaihtoehto kun tarvitsee lepoa päivän mittaan ja kuormittuminen käy liian raskaaksi. Itsestäni alkoi kotona oleminen tuntua masentavalta ja ajatukset pyörivät vain syövän ympärillä. Ja kun eläkeikä on jo todella lähellä täytyy nyt vielä nauttia?:) viimeisistä kierroksista oravanpyörässä. Työ on ollut minulle aina iloinen asia ja yhtäkkinen poisjäänti työporukasta ja mukavasta ilmapiiristä oli kova pala. Jotenkin se tunne kun lähtee kotiin töistä lähes kaikkensa antaneena(kun hommat on sujuneet hyvin), tuntee ansainneensa ilta laiskottelun. Eli mottoni on ollut: ” työ on iloni, laiskuus intohimoni!” En halua tällä höpinällä pahoittaa eläkkeelle/kuntoutustuelle jne päätyneitä/joutuneita. Tilanteet, sairauden vaiheet ovat erilaisia! Olen saanut avun siitä mielialaläkkeestä; se karmea aamuinen ahdistava tunne on lähes poissa. Joskin herään aikaisin pyörimään, enkä saa enää unta. Mutta kuitenkin mieliala on kohonnut. Eli kiitos lääketieteelle! Jatkan paremmalla ajalla. Kirjoitellaanhan ahkerasti tänne Ystävät! Kaikkea parasta kaikille!-kuutamo

    #67556

    Tuisku56
    Participant

    Hei vaan,
    tästä omasta tilanteestani vielä…..

    Kun jäin pois töistä YT:n takia, olin oikeastaan jo jonkun aikaa toivonut, että tulisipa se eläkeikä pian.

    Tunsin itseni väsyneeksi ja vauhti työpaikalla alkoi olla niin kova, että en tuntenut enää mielenkiintoa kaikkiin asioihin. No, sitten pyynnöstäni (tai sitten muuten..) sain jäädä pois. Sanon ”sain” vaikka muitakin irtisanottiin ja heille se ei todellakaan ollut ”saatu” juttu :(
    Tämä YT jäi ajatuksissa syöpädiagnoosin alle, eli en siinä kohtaa ajatellut muuta kuin sairastumistani.
    Kun tilanne on tässä tasaantunut, on ajatukset kulkeutuneet entiseen työhön ja työkavereihin. Heitä en edes kerinnyt missään vaiheessa kiittää vuosista enkä hyvästellä, kun olin sairaslomalla YT:n ratkaisuvaiheessa. Unissa vaellan usein töihin, mutta en enää osaa sinne mennä ja olen menossa jonnekkin aivan tuntemattomaan paikkaan.
    Onneksi entinen esimieheni pyysi, että pidetään eläkekahvit vielä tässä syksyllä. Varsinaisesti jään eläkkeelle helmikuun alussa. Siellä voin sitten tavata lähimmät työkaverit.

    Mutta aikamoinen ajatusten myllerrys on ollut. Monta asiaa mielessä ja elämän muutos on suuri.
    Välillä on tunne että mitäs nyt? Tässä menee vielä jonkin aikaa kun saan näitä hoitoja- entäs sen jälkeen? Jos syöpä ei heti uusiudu, olenko sitten terve? Vai odotanko koko ajan sydän syrjällään että milloin se uusiutuu? Pystynkö jatkamaan normaali elämää ajattelematta joka päivä sitä pahinta?

    No, näitä sitten mietitään….eivät ole ihan niitä positiivisimpia asioita. Onneksi ihminen taitaa olla pohjimmiltaan sellainen, että se pyrkii unohtamaan kurjuuden ja etsimään asioista niitä aurinkoisempia puolia.

    Näin itse yritän tehdä.

    – Tuisku

    #67557

    MaKo
    Participant

    Tuisku, kyllähän sitä hoitojen jälkeen aina ennen kontrollia on levoton ja mietteissään, ja se on ihan luonnollista.
    Mä olen kontrolleissa ravannut nyt reilu 5 vuotta, ja en kyllä enää viime vuosina haaskannut ajatustakaan syövälle. Kontrollit oli vaan asia, joka piti hoitaa, ja yleensä labrojen ja TT-kuvan jälkeen jo unohdinkin koko asian. Olin sopinut lääkärin kanssa, että mun ei tarvitse mennä vastaanotolle, vaan hän soittaa tulokset.
    Mä itse pystyin kyllä jatkamaan elämääni ilman kokoaikaista pelkoa, ja uskon että sinäkin kykenet siihen. Kun ei ole hoitoja, syöpäkään ei ole niin joka päivä läsnä, ja sen kyllä unohtaa. Ei täysin, mutta sitä ei myöskään ajattele tiiiviisti.
    Mä löydän mun kokemuksista paljon hyvää ja positiivista. En nyt lähde ylentämään itseäni puhumalla kuinka sairaus on jalostanut mua, ja kuinka olen nyt paljon parempi ja hienompi ihminen ymsyms.
    En tiedä olenko parempi, mutta takuulla olen erilainen, ja itse tykkään itsestäni tällaisena. Sairaus on tuonut mun elämääni sellaisia asioita, joita ilman syöpää ja vammautumista ei mun elämääni olisi tullut. Ja ne on kaikki hyviä asioita, jotka tuo iloa ja tyytyväisyyttä mulle. Suvaitsevaisuutta, empatiakykyä, huomioonottamista, asioiden hyväksymistä mikäli ne vaativat sitä, vappaaehtoistöitä……
    Nykyään ei vaadi paljoa, että olen tyytyväinen ja iloinen. Pikkuasiat riittävät, useimmiten.
    Koita pärjätä ajatustesi kanssa, ja jaa niitä tänne, se yleensä helpottaa !!

    #67585

    Maya
    Participant

    Hei kaikille!

    Pikaisesti luin kaikki tulleet viestit, mutta palaan kommentoimaan niihin myöhemmin.

    Ajattelin ilmoittaa, että täällä kyllä ollaan, mutta on sattunut ja tapahtunut niin paljon kaikkea. Olin muun muassa sairaalassa vatsakipujen takia ja lääkärin mielestä varsin yllättävä löydös oli tt-kuvissa eli hyvin kookas munasarjakysta. Mitään tuohon pseudomyksooman uusiutumisepäilyyn ei sanallakaan kommentoinut, joten vielä pitäisi pari viikkoa jaksaa odottaa oikeaa seurantakäyntiä. En kyllä sairaalassa ollessa jaksanut ajatella koko syöpää tai sen uusiutumista; kivut olivat kovat ja halusin niistä vain eroon. En tiedä oliko kysta puhjennut itsestään ja siitä ne kamalat kivut vai mitä. Aika ympäri pyöreästi minulle asioista puhuttiin.. Mutta seurantakäynti kolmen kuukauden kuluttua, koska oli noin seitsemän senttinen. Kiltin näköinen, sileä reunainen..

    Nyt unta, uusi raskas viikko taas tulossa.

    #67595

    Tuisku56
    Participant

    Hei taas!
    Olin tänään lääkärin vastaanotolla. Viikon takaisessa tt-kuvauksessa ei ollut mitään syöpään viittaavaa- mikä helpotus! Veriarvot olivat ihan ok. Sytotiputukset lopetetaan koska kylmänarkuus on jatkuvaa ja tuntomuutoksia on tullut jalkoihin. Tableteilla mennään loppuaika, eli neljä jaksoa tabuja.
    Kabesitabiinin määrää hieman nostetaan ja saa nähdä miten vatsa kestää. Onneksi on aina mahdollista palata sellaiseen annostukseen josta ei tule ylitsepääsemättömiä oireita.
    Olen oikeastaan tyytyväinen että tippaa ei enää anneta, sen jälkimainingit eivät olleet kovin mukavia. Ja jotenkin tuntuu että voisi palata normaaliin elämään kun ei tarvitse juosta sairaalassa eikä labrassa niin usein. Tilannetta seurataan toki ja jos jotain ilmenee, puhelimella sitten saa lisäohjeita.

    Mulla on lisäksi vielä kakkostyypin diabetes. Sen hoitotaso on hieman kärsinyt tämän syöpähoidon takia. Nyt siihen kiinnitettiin enemmän huomioita ja hienosti keskustelee syöpäosaston lääkäri terveyskeskuksen omalääkärin kanssa. Hyvää yhteistyötä tekevät.
    Eli sain siihenkin nyt sitten uudet hoito-ohjeet ja lääkityksen. Onneksi en joudu vielä pistämään vaan selvitään tableteilla.

    Eli näin jatketaan. Viimeinen syöpätabletti jakso päättyy marraskuun lopussa. Sen jälkeen tt-kuvaus ja sitten lopputarkastus. Ja sitten siirryn takaisin Jorvin kirjoihin jossa alkaa 5-vuoden seuranta. Tällainen suunnitelma on nyt olemassa, toivottavasti kaikki menee suunnitelman mukaisesti.

    Lämpimiä loppukesän päiviä teille kaikille ja tsemppia!

    – Tuisku

    #67596

    Juse
    Participant

    Hei,mulle jäi noista syöpähoidoista tuntokiusat, kantapää,päkiät,varpaat ja sormenpäissä, yhtäviikkoa vaille jäi lopussa hoito kun tableteilla piti mennä mutta jalkaterät turposi.Ajan myötä hävisi turvotus liikkumalla mutta alussa oli käytettävä tukusukkia toisaalta oli pelottavaa jos loppuelämä olisi ollut niiden kanssa oleminen ja lymfahoidoissa käynti.Onhan tuo välillä hermostuttavaa kun nilkat on mitä on ja päkiät sekä varpaat, sormenpäät on helpommat kaippa tämä on muisto loppuelämän ajalle tuosta savotasta jos ei sitten uusi.Ensi vuonna on viimeinen kontrolli labroineen ja tähystyksineen ja toisaalta mietityttää kun täälläkin MaKo kertoi että olisi uusiutunut.

    Kiitos samoin sinulle tuisku.

    • tätä vastausta muokkasi 2 kuukautta, 2 viikkoa sitten  Juse.
    #67634

    MaKo
    Participant

    Toivottavasti Maya on jo toipunut sairaalakeikasta. Jännää on, että kun tulee mitä tahansa muuta sairautta, niin syöpä jää taka-alalle…mutta palaa kyllä sitten taas aktiiviseksi ajatukseksi. Jaksa vielä vähän odottaa….
    Tuikskun TT-kuvat olikin hyvät, jospa se sun khkohdallasi oli sitten siinä se syöpä. Vähän vielä lääkitystä, ja sitten se olis ohi. Mulla muuten hävis neuropaattiset oireet aika pian tiputuksen lopettamisen jälkeen, toivotaan että sullakin.
    Toivotaan että Jusen syöpä on semmooinen kertarysäys ja selviät sillä vielä ens vuoden kontrollilla.
    En tiedä yhtään kuinka yleistä toi uusiminen on, mutta mulle lääkäri sanoi jo silloin aikoinaan, että se mun syöpäni on sellaista aggressiivista sorttia joka voi olla mun riesana loppuelämäni.
    Olin kuitenkin sen 5 vuotta tautivapaana, joten joo, puskista tuli labrakokeiden muutos kasvainmerkkiaineessa.
    Näinhän se aika sitten kuitenkin kuluu, että jo ensi viikolla sitten pääsen vihdoin TT-kuviin aj sinne lääkärin vastaanotolle. odotan kyllä ihan hirmuisesti sitä, mutta kyllähän te tiedätte, jokainen teistä on ollut samassa tilanteessa.
    Henkisesti on jonkin verran helpottanut, mutta aika ajoin joudun kyllä turvaamaan rauhottaviin. Yritän pitää itseni sopivan kiireisenä, jolloin ajatukset on niissä muissa asioissa. Mä teen kolmea vapaaehtoistyötä, joten puuhaa kyllä riittää, lisäksi mulla on kotileipomoyritys jossa teen tilauksesta kaikenlaisia kakkuja. Mä olen sen verran levoton luonne etten voi oikein pysyä paikoillaan, ja toi on mun konstini pysyä järjissäni, tapaan muita ihmisiä, tunnen itseni tarpeelliseksi ja tärkeäksi, teen jotain yhteiskunnallisesti hyödyllistä. Sosiaalisuus on mun luonteessa vahvana……
    Ihanaa kun on taas lämmintä, nautitaan näistä tämän kesän viimeisistä helteistä ja kerätään voimia syksyä varten.
    Hyvää yötä kaikille !!

    #67635

    Juse
    Participant

    Huomenta,MaKon kanssa me ns. tunnetaan toiselta foorumilta mutta asiasta toiseen oletko kokeillut tehdä patakukkoa on muuten hyvää (?).Siihen tulee ruiskuori pikku-ahvenia ja pekonia kerran anopin luona oli ja vei kielen mennessään voi,voi enää ei saa vaimo kerran yritti mutta väitti ettei osaa mulle kelpasi.

    • tätä vastausta muokkasi 2 kuukautta, 2 viikkoa sitten  Juse.
    #67638

    -mari-
    Participant

    Hei, onkohan täällä ketään, jolle on syövän takia tehty paksusuolen avanne, ja joka on pystytty myöhemmin sulkemaan? Millainen leikkaus oli? Millainen haava? Ja alkoiko suoli pian toimia normaalisti alakautta? Kipuja?

    #67640

    ronja
    Participant

    Hei Mari

    Vastaan kysymykseesi vaikka väliaikaista paksusuolenavannettani ei ole suljettukaan, eikä enää suljeta koska tautini karkasi käsistä.

    Kirurgi sanoi silloin kun hän oli sen tehnyt että avanteen sulkeminen on helppoa. Totesi kyllä että suolitukoksia voi tulla ja tärkeät on seurata liitoskohtia ettei tule vuotoja, Muuta en osaa tähän asiaan sanoa. Haluaisin myös kovasti että avanteeni suljetaan ja on iso pettymys kun sitä ei tehdä

    Muuten kaikki ok. Olen kotona ja vointi ollut hyvä. Jaksan tehdä kaikenlaista ja nautin näistä aurinkoisista päivistä ja yritän ajatella kaikkea muuta kuin syöpää. Olen niin kyllästynyt tähän tautiin

    terv, Ronja

    #67642

    Juse
    Participant

    Hei.
    Mulle ei tullut avannetta mutta suolilama/tukos joka oli tuskallinen 2-viikkoa meni sairaalassa ennen kuin alkoi toimimaan näissä on nämä mahdollisuudet olemassa.Kyllähän tämä sellainen tauti on ettei voi olla kyllästymättä, nyt mennyt 4v tautivapaana eikä sitä enää juuri ajattele ensi vuonna viimeinen kontrolli.

    #67644

    -mari-
    Participant

    Hei Ronja ja Juse,
    Kiitos vastauksista! Minäkään en vielä satavarma ole, että suljetaanko avanne, mutta toiveissa on, että yritetään. Olen elellyt sen kanssa kaksi ja puoli vuotta, se tehtiin samalla kun olin isossa syöpäleikkauksessa, enkä vieläkään ole sinut sen kanssa! Toimii miten sattuu ja pitkin päivää. Kyllä tässä sosiaalinen elämä on minimiin mennyt. Ainut miten jotenkin pystyn menemään esim elokuviin illalla, on paastota päivä. Mutta kyllä syöpä niin kamala tauti on, että mieluummin sitten elän avanteen kanssa kuin syövän. Toivon teille molemmille, ja myös muille kanssasisarille ja -veljille aurinkoista syksyä ja tsemppiä!

    #67647

    ronja
    Participant

    Kyllä. Tämä avanne rajoittaa normaalia elämää eikä tässä kyllä seksikkääksi itseään tunne,. Mulle on käynyt monta haaveria tän kans. Alkanut vuotamaan läpi sidosten sopimattomassa paikassa, yöllä, kaupassa ym. Mulla tämä värkki on ollut 1,5 vuotta. Piti olla 7 kk.

    Olen nyt eka kerran olllut niin perinjuurin kyllästynyt tähän syöpään. Se että se on pilannut mun elämän, se rasittaa vielä siskojanikin , lapsiani, ystäviäni jne. Puhelin tästä eilen psykiatrillekin. Tämä on karmea tauti. Mitään positiivista en tässä näe.

    Periksi ei kuitenkaan anneta, eihän, rakkaat kohtalokaverit

    terv. Ronja

    #67652

    -mari-
    Participant

    Hei Ronja,
    Ihan samat tunnelmat on täälläkin. Seksikkyys on kyllä kaukana tästä kropasta! Vatsa on kuin pakanamaan kartta kaikkien toimenpiteiden jäljiltä. Ja tuo pussi roikkuu vyötäröllä!
    Mitä psykiatri sanoi sinulle? Oliko hänellä jotain neuvoja?
    Mulla on myös eräänkin kerran mennyt koko sängyn petivaatteet pesuun keskellä yötä, kun sidos on vuotanut. Kaupassa on käynyt niin, että tunsin kun pussi vuosi pitkin jalkaani. Juoksin kiireellä pois ja kamala hajuvana oli perässä. Oli kauhea kotimatka, kun vaatteet oli yltäpäätä sotkussa.
    Avanteeni päästelee myös aikamoisia pörinöitä ja se on hirveää, jos on jossain hiljaisessa tilassa. Minäkin yritän aina kaikesta löytää hyvän puolen ja ajatella positiivisesti, mutta tästä en oikein mitään muuta hyvää voi sanoa, kuin että onneksi leikkauksen ansiosta saatiin kaikki näkyvä syöpä silloin pois.
    Mutta periksihän me ei anneta :) ja tuetaan toisiamme!

Esillä 20 viestiä, 661 - 680 (kaikkiaan 688)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.