Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä

Suolistosyöpä

Esillä 20 viestiä, 641 - 660 (kaikkiaan 669)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #67434

    kuutamolla
    Participant

    Hei Tuisku! Yritetään pitää näitä viestiketjuja aktiivisena!! Itsellä vielä parisen viikkoa sairauslomaa ennen töihin menoa. Oliko sinullakin oksalipatina tiputuksena ja capecitabinet pillereinä? Minulle määrättiin neljä sykliä, joista kolme voitiin antaa. Minulle tuli niin kovat suolisto-oireet, että olin sairaalassakin 9 vrk. Kun se talttui ja olisi ollut viimeisen syklin aika, ei sytoja annettukkaan. CEA oli nousussa. Otettiin ct-kuvat ja kolonoskopia tehtiin. Karmeaa oli odottaa se pariviikkoinen tuloksia niistä. Onneksi suoli ok eikä levinneisyyttä ct-kuvissa nähtävissä. Myös syövän merkkiaineet lähteneet spontaaniin laskuun. Hoidot tällä erää loppu, hankalat sivuoireet voivat jäädä pysyviksi(neuropatia). Nyt seurataan gastrokirurgian puolella kolmen kuukauden välein. Minullakin oli outoja tuntemuksia poskissa, makuhermot reagoivat tosi voimakkaasti. Kurkku oli kuin muovia jos erehtyi juomaan jotain vähänkään viileää. Jalkapohjista lähtivät nahkat levyinä. Nyt fyysinen olo hyvä, mutta henkinen puoli yrittää nyt käsitellä kokemaansa. Ollut välillä vaikeita ahdistavia päiviä. Uusimisen pelko vaan pyörii mielessä. Huomenna menen työterveyslääkärille, arvelisin että miedosta mielialalääkkeestä voisi olla täsmäapua. Vertaisten kanssa olen tavannut ja onneksi minulla myös muita verkostoja…ettei aina sairauksista puhuta!! Millainen sinun syöpätarinasi lyhykäisyydessään? Koetetaan pärjätä hetki kerrallaan!-kuutamolla

    #67438

    Tuisku56
    Participant

    Hei kuutamolla!

    Talvella tai oikeastaan jo viime loppukesästä ihmettelin kun jalat ei oikein toimi. En jaksanut enää kävellä koirien kanssa pitempää lenkkiä. Lonkat oli aivan jumissa ja alaselkää särki. Menin terveyskeskukseen ja lähetteellä verikokeisiin. Hemoglobiini on 88 ja sen vuoksi oletus oli että jossain vuotaa. Syöpä löydettiin kun tehtiin tähystys, tämä tapahtui huhtikuussa. 4 cm kokoinen kasvain leikattiin avoleikkauksena pari viikkoa tähystyksestä. Oli levinnyt 7 imusolmukkeeseen joten sen takia nämä hoidot. Etäpesäkkeitä ei ollut.

    On samat aineet minullakin. Vatsaan käy ,kipua ja ripulia. Sitä kestää kolme-neljä päivää ja vielä on mennyt siinä ajassa ohi. Jaloissa on ihan pientä ihottumaa mutta muuta ei vielä ole ilmaantunut. Jos ei pahempaa tule, voidaan varmaan hoito vielä loppuun.

    Edellisessä kuvauksessa näkyi ”patteja” ylävatsassa ja olin aivan varma että ne on jotain etäpesäkkeitä. Onneksi ne oli jotain rasvapatteja ja jäämiä napapiikeistä. Mutta kyllä se säikäytti. Uusi kuvaus on nyt tämän kuun puolivälissä ja taas saa jännittää. Mutta tällaista tämä nyt sitten jatkossa kait on, aina on jotain jännitettävää.
    Henkisesti on aika rankkaa. Onneksi on läheisiä joille voi tarvittaessa avautua. Luulen, että en vielä ole oikein asiaa käsitellyt koska on koko ajan ollut asioita joita pitää muistaa ja hoitaa. Odotan vielä että jossain vaiheessa tulee vielä ratkeaminen kunhan hoidot saadaan tältä erää loppuun.

    #67439

    kuutamolla
    Participant

    Hei Tuisku ja muutkin! Ollaan suurinpiirtein samassa aikataulussa sairastettu, minut leikattiin helmikuun viimeinen päivä ja ekat sytot huhtikuun alussa. Olin tutkimuksissa gynekologisten laskeumien vuoksi ja itse pyysin kolonoskopiaa. Oli tehty edellisen kerran yli 10 v.sitten ja silloin sieltä poistettiin polyyppi. Jossitellut olen, että miksipä en kiirehtinyt kolonoskopiaa aiemmin…mutta turhapa tuota miettiä. Ärtyvä suoli ollut pitkään ja hankala laktoosi-intoleranssi, oireet menivät näiden piikkiin. Hb minulla hyvä ja en ollut erityisemmin väsynyt tms. Hoitojen loppumiseen saakka( tai nehän lopetettiin vähän etuajassa) mieliala pysyi suht normaalina. Mutta nyt viimeinen kuukausi on tehnyt tiukkaa henkisesti….vaikka kaiken pitäisi olla hyvin. Juttelin tänään puhelimessa yhden vertaistukihenkilön kanssa, kyllä siitä jotain voimaa ja uutta ajateltavaa sai. Mutta tukihenkilöilläkin jo aikaa omasta sairastumisestaan, eli ei ne mielialat ole heillä enää samat kuin äskettäin liemeen joutuneilla. Huomenna aika työterv.lääkärille. Lisää sair.lomaa en ole hakemassa, luulen työrytmin olevan hyväksi…saas nähdä käytännössä? Jospa saisin jonkun miedon mielialalääkkeen…minulle oli määrätty syto pahoinvointiin Temestaa. Tänä aamuna otin kokeeksi yhden…kun luin ko lääkkeen vaikuttavan mielialaan, ahdistukseen. Lie plasebo vaikutusta vai mitä, mutta aamupäivä/päivä sujui valoisammissa fiiliksissä. Nyt kirja käteen ja kohta zzzz….jakselkaa hyvin!-kuutamolla

    #67475

    MaKo
    Participant

    Moi kaikille!!!!
    Mä olen uusi tällä palstalla, mutta vanha konkari syöpähommissa ;)
    Mä kerron vähän taustaa, 2011 helmikuussa leikattiin eka suolistosyöpä, tosin leikatessa ei vielä sitä tiedetty, vaan leikattiin abskessia sigmasuolesta. Lopputulemana sieltä saatiin miehen nyrkin kokoinen möykky, ja parikymmentä senttiä suolta. Ja patologi diagnosoi syövän.
    Sain liitännäishoitona Xelodaa ja oksaaliplatinaa suonensisäisenä, 8 hoitojaksoa.
    Tilanne oli hoitojen jälkeen jonkin aikaa ookoo, mutta seuraavan vuoden heinäkuussa olin taas leikkauspöydällä. Vatsaontelossa musinoottinen karsinooma, vatsa täys kasvainta, ja muutamia etäpesäkkeitä . Kaikki ylimääräinen siivottiin mahasta pois, ja sieltä tulikin kuulemma ämpärillinen kamaa…..
    Paskempi juttu oli, että leikkauksessa vahingoitettiin vasemman jalan femoraalihermoa, ja menetin osittain liikuntakykyni, sen myötä olin työkyvytön, ja jouduin luopumaan KAIKISTA mulle niin rakkaista liikuntaharrastuksistani. Hoitona oli ”vain Xeloda, koska liikuntakyvyn heikkenemisen takia ei suonensisäistä sytoa annettu.
    Ennenkuin sytokuuri oli loppu, TT_kuvissa näkyi jo taas kasvustoa, ja viimeisin leikkaus oli alkuvuodesta 2014. Hoitona Xeloda ja irinotekaani suoneen. Tällä kertaa lähti sitten tukkakin……
    Lääkärin sanoin kyseessä on agressiivinen syöpä.
    Vuodenvaihteessa 2014-2015 oli viimeinen sytostaattikuurri, ja sen jälkeen olen ollut ns. tautivapaa. Säännöllisiä kontrolleja, labroja ja TT-kuvia kuitenkin koko ajan.
    Mutta…..eilen kävin taas labroissa, ja tänään syöpikseltä lääkäri soitti, että Ca19-9 oli huomattavasti koholla. Silloin kun toinen syöpä todettiin, se oli 35, ja nyt 31. Eli loppuvuodesta 2012 tähän päivään se on ollut koko ajan alle viitearvojen.
    Nytkö se syöpä on sitten taas uusinut?? Onko täällä ketään, joka olis selvinnyt 4 suolistosyöpäkerrasta?
    Mulle tuli itselle sellainen tunne, että tällä kertaa en selviä, aikaisemmilla kerroilla en edes kertaakaan ajatellut tuota vaihtoehtoa.
    Ehkä menen jo asioiden edelle, TT-kuvauskin on vasta tulossa, mutta ei hyvältä kuulostanut nuo mun korvaani…..
    Kun lääkärikin sanoi, että todella hämmästyttävästi olen näin kauan ollutkin tautivapaana.
    Mä olen nyt vähän sekaisin tän asian kanssa…

    Mä kirjoitin tämän jo tonne toiseen ketjuun, ja nyt vasta löysin tämän ketjun, eli kopion tekstini myös tänne. Tämä on se, mihin mä kuulun :)

    #67477

    Maya
    Participant

    Hei MaKo,

    kirjoitin tuonne toiseen ketjuun tämän saman vastauksen. Vaihdetaan ajatuksia vaikka tässä Suolistosyöpä keskustelussa, jos niin haluat. Alla kirjoittamani viesti;

    Minulla on tuo sama eli musinoottinen karsinooma.
    Tai minun tammikuisessa leikkauksessa ei ollut kuin yksi musinoottinen karsinoomapesäke. Tehtiin kuitenkin leikkaus, jossa tämän kasvaimen lisäksi poistettiin vatsapaita. Puolivuotis kontrollissa heinäkuun alussa tt-kuvista löytyi jotain poikkeavaa ja kuvat lähtivät Ouluun minut leikanneen tiimin nähtäväksi. Nyt olen menossa Ouluun syyskuussa uusiin kuviin, on epäily, että tuo syöpä on uusiutunut.

    En tietoisesti laske päiviä, mutta joka päivä kuitenkin olen tietoinen montakö päivää käyntiin on. Nyt on tasan 30. Ahdistaa välillä kovastikin ja yksinäisyyden pelko on jotain hirveää ja yksi ihminen toisensa jälkeen katoaa elämästäni jonnekin. Ei minulla kohta ole kuin näitä minua ammattinsa kautta tukevia ihmisiä ympärillä.

    #67479

    MaKo
    Participant

    Maya, päivien laskeminen on niin tuskastuttavaa. Ja kukaan ei voi jakaa odotusta ja kaikkia pelkoja ja ahdistuksia, itse ne on vaan kannettava.
    Oliko sulla leikkauksen jälkeen kemoterapiaa? Kuinka ne sujui sulla?
    Yksinäisyys on kyllä vaikea asia, itse koin suunnatonta yksinäisyyttä silloin kun jouduin jäämään töistä pois. Montaa ystävää mulla ei ole koskaan ollut, mutta työssä näin paljon ihmisiä päivittäin ja sain paljon kontakteja muihin.
    Lisäksi liikuin kahden kyynärsauvan avulla, autoa en pystynyt enää ajamaan. Eli totaalisen jumissa kotona.
    Silloin tein tietoisen valinnan, ja päätin etten jää sohvalle yksinäiseksi ja itsesääliväksi ihmiseksi. Päätin JOKA päivä lähteä ovesta ulos. Alkuun kävin läheisessä isossa kaupassa kahvilla ja lukemassa iltapäivälehden. JOKA päivä, tuntui miltä tuntui. Siitä mun henkinen toipuminen alkoi, ja nyt elänkin oikeastaan elämäni parasta aikaa, ja olen nauttinut joka päivästä.
    Ja nyt tommonen pommi läjähti!!
    5vuotta tautivapaana, niin johan sitä alkaa itsekin uskoa olevansa selvillä vesillä.
    Itse luulin 5 vuoden riittävän terveiden paperin saamiseen, lääkäri kuitenkin sanoi jatkavansa kontrolleja vielä3-5vuotta, ja tämä oli eka kontrolli sen viiden vuoden rajan jälkeen.
    Mä olen jotenkin niin sekaisin, en muista aikaisempien taudin uusimisten takia koskaan olleeni tässä jamassa.

    #67480

    Maya
    Participant

    Mako, minulla ei ollut leikkauksen jälkeen kemoterapiaa. Lääkäri oli katsonut sen tarpeettomaksi.
    Jossitteluhan on turhaa ja pahasta, mutta olen miettinyt sitäkin, että jos kemoterapiaa olisin saanut, olisinko nyt tässä näin epävarmassa tilanteessa kaikkine pelkoineni ja ahdistuksen sekä odotuksen kanssa.

    Kyllähän minäkin näen ihmisiä päivittäin, ja yritän kotoakin lähteä päivittäin jossain käymään. Ma-Ke-Pe on eräs ryhmä, jossa nyt perjantaina aloitin tekemään makrame-työtä. Eihän minulla siihen keskittymiskyky kunnolla riittänyt, mutta yritänpähän ainakin. Virheitä, tuli mutta enhän minäkään ole täydellinen. Sitä tehdessä sain ainakin keskittyä ihan muuhun kuin tähän kuoleman, sairauden ja yksinäisyyden pelkoon.

    Kuinka pitkälle sinulle MaKo, suunniteltiin seurannat? (Eikun lukihan se tuolla, viisi vuotta ja nyt muutamia vuosia vielä lisäksi. Tässä kuitenkin minun seurannat.)
    Minulle jopa kahteenkymmeneen vuoteen saakka. Ensimmäiset kolme vuotta kolmen kuukauden välein, ja puoli vuosittain TT-kuvat. Sen jälkeen kuuteen vuoteen saakka kontrollit puolivuosittain ja TT-kuvat vuoden välein (jos muistan oikein) ja sitten oli ehkä joka kolmas vuosi kontrollit johonkin vuoteen asti ja TT-kuvat vuosittain ja sitten viimeinen kontrolli kaksikymmentä vuotta leikkauksesta ja TT-kuvat ja tuohon saakka edelleen vuoden välein. Verikokeitakin oli säännöllisin väliajoin. Mutta nythän kaikki saattaa muuttua. Tuo syyskuun kontrolli on ylimääräinen tuon heinäkuisen kuvien löydöksen vuoksi. Pelkään uutta leikkausta. Tai enemmän ehkä sitä leikkausta edeltävänä päivänä tapahtuvaa suolen tyhjennystä. Viime leikkauksen jälkeen olin todella väsynyt.. Minulla ei ole piikkikammoa, mutta kun 10 päivää leikkauksen jälkeen otettiin joka aamu verikokeita, alkoi se jo tuntumaan tympeältä, kun kyynärtaipeesta ei saatu enää muutaman päivän jälkeen otettua vaanpiti siirtyä kämmenselkään.

    No, tulipas tekstiä..

    Pitää tässä alkaa kohta ruoan tekoon. Vatsa ollut kyllä eilisestä asti todella sekaisin, vessassa saanut ravata jatkuvaan. Mistähän sekin nyt taas..

    • Tätä vastausta muokkasi 1 viikko, 5 päivää sitten  Maya. Syy: Lisäys tekstiin
    #67482

    MaKo
    Participant

    Kiva Maya että vastasit näin pian.
    Mä olen siitä vähän outo, että mua ei leikkaukset tai suolentyhjennykset pelota, ei kipu tai muukaan sellainen,eikä edes mahdolliset sytostaatit, vaikken niistä aikaisemminkaan helpolla selvinnyt.
    Tällä hetkellä pelottaa eniten toi tunne, etten enää selviä/jaksa tätä, vielä yhtä syöpää. Toivottomuus ja tyhjyyden tunne on läsnä koko ajan. Ja tommoset ei ole ollenkaan mun persoonaani, olen yleensä perin juurin positiivinen, iloinen, aktiivinen, ja uskon aina hyvään ja siihen että asiat järjestyy. Toipumisusko on mulla ollut kova, ja sainkin paljon ihanaa palautetta hoitohenkilökunnalta ja kaikilta muiltakin asenteestani.
    Toiseksi eniten pelottaa suolilama…….ehkä kaikesta kokemastani kaikista kamalin…
    Verikokeet ja kanyylit on mulle aina se hankala paikka, suonet on niin arpeutuneet vuosien piikityksistä, verikokeista ja sytostaattitiputuksista. Kerrankin syöpiksellä etsittiin suonta 1,5 h. ennenkuin löytyi. Samoin TT-kuvia varten valmistautuessa kanyylin laitossa on useamman kerran tarvittu ultraäänät suonten etsimiseen, ja anestesialääkärikin on käynyt sen neulan tökkäämässä suoneen.
    Mitä teillä Maya syödään tänään?
    Mulla on just ruoka valmiina, meillä syödään tänään nauris-kukkakaalicurrya ja kookosgremolataa sen kera….
    Hyvää ruokahalua meille!!

    #67483

    Maya
    Participant

    MaKo, ei tarvitse kiitellä nopeasta vastauksesta. Vilkuilen täällä aina välillä – tai no aika usein päivässä, että onko uusia viestejä tullut. Se on sitä kun ei ole oikein muuta tekemistä.

    Joskus minusta saadaan helposti otettua verikokeet. Kanyylinkin saa joskus hyvin helposti laitettua, mutta sitten taas toisella kertaa ei löydy suonta millään vaan täytyy ultraääneen turvautua. Tähän väliin täytyy kertoa heinäkuun alun TT-kuvauskokemuksen kanyylin laitto. Hoitaja aikansa kokeili, mutta ei löytänyt suonta, pyysi siihen sitten toisen hoitajan kaveriksi ja molemmista käsistä etsivät yhtäaikaa suonta ja välillä pistivätkin samaan aikaan. Yksi suoni ilmeisesti myös pääsi puhkeamaan. Hoitajat päättivät sitten pyytää lääkärin ultraäänen kanssa laittamaan kanyylin. Kohta luokseni tuli iäkkäämpi lääkäri, joka totesi hoitajalle, että ei tässä ultraääntä tarvita, että etsikää astia, johon laskette kuumaa vettä ja käsi upotetaan sinne. Siinä minä sitten istuin valmisteluhuoneen pedillä käsi vesisankkoon upotettuna jonkun 15 minuuttia. Sitten lääkäri tuli takaisin, tunnusteli hieman suonta ja pisti. Ja todellakin osui sillä ensimmäisellä pistollaan suoneen. Tähän kaikkeen mukaan luettuna se muutaman minuutin kuvaus, aikaa meni ainakin tunti. Aina hävettää välillä, kun olen niin ”pitkäkestoinen” potilas. Mutta minkäs sille mahtaa.

    Minä söin tänään kinkku-kasviskiusausta. Sinun ruokasi, MaKo, kuulostaa herkulliselta! Minä turvaudun aina tuollaisiin hyvin helppoihin ruokiin. Näin yksin eläjänä ei jaksa alkaa säätämään ja tekemällä tekemään. Varsinkin tässä tämän hetkisessä elämäntilanteessa olisi ihan kiva, jos ei tarvitsisi syödä ollenkaan.

    Minun pitäisi yrittää saada siivottua. Tai ainakin järjesteltyä paikkoja. On ollut sellainen viikonloppu, että kaikki tavarat ovat jääneet juuri siihen, mihin olen ne laskenut. Eivätkä tietenkään ole löytäneet paikkaansa takaisin. Huomenna tulee taas ”tukihenkilö” kotiin. Tällä kertaa on tulossa oma työntekijäni, joka kyllä osaa katsoa lävitseni, että kuinka voin. Olen siis mielenterveyskuntoutuja tämän syöpätaistelun lisäksi. Kaikki minua tukevat ammattilaiset ovat kovin huolissaan jaksamisestani. Ajoittain olen itsekin. Varsinkin iltaisin, kun menee yksin sänkyyn pitkän parisuhteen vasta päätyttyä, ja alkaa miettiä tulevaisuutta. Silloin iskee minullekin se toivottomuus ja lohduton itku. Eikä siitä tahdo tulla loppua. Mieli kulkee täysin omia polkujaan ja voin kuvitella hyvin tarkasti kuolemani, läheisteni reaktiot, hautajaiseni, muistotilaisuuteni, sen miten raskasta elämä kaikilla muilla on kuolemani jälkeen. Sen jälkeen itken lisää, kun tajuan, että enhän minä tiedä mitä kuoleman jälkeen on. Entä, jos en näekkään läheisteni reaktioita. Entä jos kuoleman jälkeen on pelkkää pimeyttä, mutta kuitenkin ymmärtää kaiken. Sen kuoleman, pimeyden, yksinäisyyden…

    Viikko sitten siivosin vaatehuoneeni ja laitoin kaiken turhan kierrätykseen. Jotenkin oli sellainen ajatus, että kun saisin kaiken turhan kiertoon, että jättäisin vain tarpeellisimmat, että sitten kun minua enää ole, ei vanhemmillani olisi niin isoa työtä tämän kotini kanssa.

    Tällaisin miettein..

    -Maya

    #67487

    MaKo
    Participant

    Aika syvissä vesissä kuljet Maya, virtuaalinen pitkä ja lämmin halaus sulle. Jo kovasti voimia, paremmat päivät ovat kuitenkin tulossa, sillä sen olen oppinut, että mikään tunnetila ei kestä ikuisesti, vaan kaikki menee ohi, huonot ja valitettavasti ne hyvätkin.
    Yksi mun isoimmista ongelmista on valtaisa tunnelukko, johtuen lapsuuden vaikeista kokemuksista.
    En osaa itkeä, enkä ole itkenyt varmaankaan 15 vuoteen, vaikka itkettäis, ja tiedän kuinka se helpottais, mutta ei, itku ei tule, edes yksin ollessa.
    Lisäksi olen voimakas ja vahva persoona, enkä osaa näyttää heikkouttani. Hymyilen ja sanon että kaikki on hyvin, kyllä mä jaksan. Ja oikeesti haluan vaan olla heikko ja muita tarvitseva ihminen.
    Täällä kotona on mun lisäksi vain mieheni. Ollaan oltu naimisissa reilu 30 v. Lapset, 2 tyttöä ja poika, ovat jo omillaan. Mies tukee parhaansa mukaan, muttei oikein osaa….
    Lapset ovat kovin ylpeitä äidistään, ja mun selviytymistarinastani. Nyt en tiedä kuinka voin heille kertoa mikäli syöpä on uusinut.

    #67492

    Maya
    Participant

    Hei Mako,

    Kiitos halauksesta, se tuli perille.

    Täällä vietän unetonta aamuyötä. Uni loppui kolmen seutuja.

    Olen samanlainen kuin sinä eli muille ihmisille näytän olevan vahvempi ja voivan paremmin kuin mitä oikeasti olenkaan ja voinkaan.

    Se ”tapa” juontaa juurensa jo lapsuudesta. Piti olla aikuisempi kuin olikaan ja piti pärjätä ja selviytyä yksin..

    Taidan alkaa kahvin keittoon. Kirjoittelen iltapäivällä lisää, kun aamupäivällä paljon tekemistä.

    Voimia päivään!

    #67501

    MaKo
    Participant

    Mun pää ei anna mulle vieläkään rauhaa. Asiat pyörii melkein taukoamatta karusellia pään sisällä.
    Vaikka olen luvannut itselleni etten turvaudu tohtori Googleen, löysin kuitenkin tiedon uusiutuneen suolistosyövän ennusteista eikä se ainakaan nostanut mun mielialaa.
    Miksi en voi ajatella asiasta samalla positiivisella draivilla ja innolla kuin muidenkin syöpien aikana? Mikä tässä nyt on niin erilaista?
    Tietenkin toi 5 vuotta tautivapaana tuuditti väärään turvallisuudentunteeseen….
    Muistan kun juttelin lääkärin kanssa noiden kontrollien jatkamisesta, ja hän sanoi että joissain tapauksissa tämä syöpä voi uusia vielä viiden vuoden kuluttuakin, ja mä olin vaan, että ookoo, käydään kontrolleissa, mutta muuten asia ei mua koske. Ja tämä keskustelu käytiin helmikuun alussa.
    Soitin eilen syöpikselle, ja pyysin rauhoitavia, ja samalla kerroin, että meillä on matka varattuna syyskuun 5 päivä, joten sitä ennen pitää kyllä päästä TT-kuvaan ja vastaanotolle!!
    Nyt odotan vaan sitä, että se resepti ilmestyy Omakantaan.
    Sateista ja harmaata on täällä meilläpäin, ja taidan tänään skipata mun päivittäisen sauvakävelylenkinkin.
    Tsemiä kaikkien päivään!!

    #67502

    Asj
    Participant

    Moi kaikille,

    Läheiselläni todettiin suolistosyöpä hiljattain ja hän toipuu tällä hetkellä sairaalassa paksusuolen typistys leikkauksesta. Miten teillä muilla lähti toipuminen sujumaan sairaalassa? Hän on nyt neljättä päivää sairaalassa on kovin huonovointinen, ilmaa on vatsassa kovin ja ruoka ei maistu. Liikkuminen on jäänyt tosi vähälle kun ei saa opiaatteja enää kuumeen nousun takia.. henkinen puoli myös koetuksella. Kaikki vinkit otetaan vastaan.

    #67503

    kuutamolla
    Participant

    Hei Asj ja muutkin! Minulle tehtiin sigmasuolen poisto( siis typistysleikkaus) helmikuun lopussa. Heti seuraavana aamuna komennettiin nousemaan liikkeelle, vaikka hutera olo olikin, sellaisen seisontahäkkyrän kanssa eka kävely. Sain kyllä kipulääkettä reilusti. Alkuun vaan nestettä ja liemiruokaa. Ruokahalu oli huono sairaalassa. Ja jännitti miten ulostaminen alkaa sujua. Suoli toimi vasta kolmantena päivänä leikkauksesta ja tuotoksen koostumus oli vaihtelevaa:)! Miehet ja naiset oli samassa huoneessa gastrokirurgian osastolla. Ja siellä vallitsi huumoripainotteinen yhteishenki. Istuminen teki kipeää, kiristi isointa arpikohtaa(tähystäen tehtiin). Ja alkuun ei voinut nukkua mahallaan. Henkiseen puoleen sairaalassa ei kiinnitetty huomiota. Varmaan kannattaisi pyytää jo nyt keskusteluapua tai jopa lääkitystä mielialaan! Itse kamppailen nyt yli 5 kk leikkauksesta, sytot välillä, alakulon ja jonkinlaisen masennuksen kanssa. Mikään leikkaus ei ole mitätön,ollaan ”haavoitettuja” sanan varsinaisessa merkityksessä. Jospa aika tekee tehtävänsä…näin toivon meille kaikille! Läheisellesi parempia aikoja ja myös Sinulle😊! -kuutamo

    #67504

    kuutamolla
    Participant

    MaKolle! Sinä sait pyytämättä ”rannekkeen” Syöpäsirkukseen. Pääsi on varmasti pyörällä ja vaikka karusellissa on muitakin, on sitä vaunussaan kuitenkin niin yksin. Ja kun jää töistä pois yhtäkkiä, jää kuin eläkkeelle ilman valmistautumista. Ilman syöpää/uusiutumisen pelkoa kotona olo oli toisenlaista. Oli puhtia touhuta kaikenlaista, suunnitteli sisustusta ja mitä voisi tehdä etukäteen tulevaisuutta ajatellen. Nyt itseltä puuttuu haaveilu. Terveydestä voi tietenkin haaveilla! Minä olen menossa ensi vklla töihin. Teen töitä päiväkodissa, jännittää miten lasten melun kestää. Eli ristiriitaisia ovat ajatukset. Toivottavasti Omakantaan kilahti resepti. Minua kiinnostaisi tietää, mitä lääkettä määrättiin? Itsellä mielialalääkkeistä vasta(onneksi) lyhyt kokemus. Nyt kirjastoon, ihmisten ilmoille….pärjäillään! -kuutamo

    #67506

    Maya
    Participant

    Asj,
    minulla sama kokemus kuin kuutamolla, että henkiseen puoleen ei kiinnitetä juurikaan huomiota. Minulle on mt-diagnoosi ja vain kerran minulta kysyttiin, että kuinka psyyke voi. Sen päätöksen tein, että jos tulee uusi leikkaus, haluan sairaalassa puhua leikkauksen jälkeen psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ennen kuin minut kotiutetaan – vaikka kotipaikkakunnallani onkin avohoidon palvelut ja tukitoimet kohdillaan.. Voimia sinulle ja läheisellesi!

    MaKo, minäkin tuohon Tohtori Googleen välillä sorrun. Ja eivät ajatukset minuakaan jätä rauhaan. Jotenkin ollut koko ajan sellainen olo, että kaikki ei ehkä ole kunnossa ja sitten pudotetaankin tuollainen uutinen, että kaikki ehkä ihan oikeasti olekaan kunnossa, niin kyllä se aika hiljaiseksi vetää. Mutta ei vedä hiljaiseksi siitä päänsisäistä elämää.

    Olin tänään avohoitajani vastaanotolla. Oli ihan hyvä käynti. Mutta sellainen kamala ahdistus on kuitenkin päällä. Ja vielä 28 päivää odottamista. Onneksi kuitenkin jo uudella, alemmalla kymmenluvulla.

    Litalginia sain eilen – vihdoin ja viimein, vaan eipä siitä oikein apua ollut.

    #67507

    Tuisku56
    Participant

    Hei kaikille!
    Surullisena luin osan teistä kirjoittamia viestejä. Lämpimät halaukset teille ja jaksamista. Ajatusten ja pahan olon purkaminen vaikka näin tänne kirjoittamalla auttaa varmasti. Yritetään tukea toinen toisiamme!

    Minun leikkauksen jälkeiset päivät menivät ihan ok. Vaikka puudutuksesta meni jalat, eivätkä hoitajat meinanneet uskoa että en pysty kävelemään kun epiduraali oli vielä kiinni. Hoettiin vain että ”rouva, nyt ylös sängystä”.
    Minut leikattiin avona, eli 15 cm haava. Se parani ihmeen hyvin. Ruoka maistui ja vatsa toimi (liiankin hyvin). Olin osastolla 4 vuorokautta ja sitten kotiin. Kestää tosin kauan ennen kuin vatsa on normaali, jos se nyt entiseksi tulee koskaan.

    Nyt yritän tässä toipua neljännestä syto-tiputuksesta. Hieman on olleet pari päivää voimat pois. Onneksi on ihmisiä jotka auttaa ja vievät koiria lenkille. Itse en nyt kykenisi pitempää lenkkiä tekemään. Yleensä oireet helpottavat muutamassa päivässä ja sitten taas pari viikkoa aika normaalia olemista. Suunnitelman mukaisesti ollaan nyt puolessa välissä, eli neljä olisi vielä jäljellä. Ellei joku oire keskeytä hoitoa.

    Voimia kaikille, koittakaa jaksaa!

    #67508

    MaKo
    Participant

    Kiitos Tuisku :)
    Mulla on ollut aina suolen käynnistymisongelmia. Viimeisen leikkauksen jälkeen olin toista viikkoa sairaalassa, ja vaan sen takia kun suoli ei alkanut toimimaan. Muistan kuinka kävelin sitä Kirran pitkää käytävää, olisko se ollut 104m, edestakaisin monta, monta kertaa. Loppuviimein poljin jopa käytävällä ollutta kuntopyörääkin. Ja siis mahassa navan yläpuolelta alkava, ja alas asti jatkuva leikkaushaava. Siitä mun suolen toiminnasta tuli ihan yleinen puheenaihe osastolla, muutkin potilaat kysäisi aina ohimennessään kuinka mun suolen kanssa on sujunut , hahhaaa…
    Vatsan toiminta ei ole palautunut ennalleen, kolme kertaa kun on leikattu suolta, ja liitetty taas päät yhteen, siellä on aika paljon hermoja ja lihaksia vaurioitunut, ja ne eivät tietenkään toimi enää normaalisti. Mutta kaikkeen tottuu, ja lisäaineita siihen toimimattomuuteenkin löytyy, kunhan löytyy itselle sopiva. Mun kohdalla siinä oli ne suurimmat ongelmat kun mikään ei tuntunut olevan hyvä. Levolac`iakin vedin aina aamuisin piiitkän huikan pullon suusta…..Nykyään pärjään ViSiblinllä, ja silloin tällöin otan Laxoberonia maksimiannoksen, ja joskus teen suolihuuhtelun.
    Tsemit sulle sytohoitoihin. Mitä sulle tiputetaan suoneen? Mä olen saanut sekä oksaalipaltinaa että irinotekaania, ja mulla tuli oksaalipaltinasta pahimmat sivarit. Kylmänarkuus oli se kauhein, ja jalkojen tönkkööntyminen. Onneksi pahoinvointia ei ollut.
    Aina hoitojen loppuvaiheessa sitten on iskenyt joku pahempi tauti, keuhkokuume, munuaisaltaan tulehdus yms. Valkosolut on niin vähissä, että herkästi saa jonkun tommosen. Kuume nouse nopeasti, ja sairaalaan lähtöhän se on silloin edessä.
    Toivottavasti sä säästyt, noihan on tosi yksilöllisiä.
    Mä niin toivon että huomenna saisin postissa jo ajan TT-kuvaan ja vastaanotolle (Y)
    Ai niin, joku kysyi mitä rauhottavaa sain….en vielä mitään, koska reseptiä ei näkynyt Omakannassa.
    Ja nyt kun on jo päiviä kulunut, mielikin on tasoittunut, eikä enää ole niin kokonaisvaltaista syövän ympärillä pyörimistä. Joten vaikka reseptin saisinkin, en ehkä kuitenkaan tarvitse niitä enää.
    Nyt alkaa olemaan nukkumaanmenoaika…tai ehkä vähän koitan tiirailla ensin niitä perseidejä
    Hyvää yötä kaikille, ja nukkuka hyvin :)

    #67511

    Tuisku56
    Participant

    Hei Mako ja muut :)

    Mulla tiputetaan oksaplatinaa ja lisäksi syön tabletteja. Nyt tämän neljännen tiputuksen jälkeen on jalat olleet ihan veks pelistä. Aivan tönkkönä. Lisäksi kylmänarkuushan tulee joka kerta ja muutama muukin oire siinä sivussa. Tähän asti kuitenkin pärjännyt mutta jokaisen kerran jälkeen se oletettavasti on pahempaa. En tiedä mitä lääkäri nyt sitten jatkosta määrää, menen sen luokse loppukuusta kunhan on taas parit verikokeet ja tt-kuvaus tehty.

    Henkisesti menee ihan ok, tai meni eiliseen asti. Eilen sain kuulla että parilla läheiselläni on myös syöpä, jonka kanssa nyt taistelevat. Aika usein nyt joutuu kohtaamaan tämän kamalan taudin. Toisen ihmisen lohduttaminen on niin vaikeaa, tähän kun ei voi itse vaikuttaa. Täytyy vaan yrittää myötäelää ja todeta faktat. Itku ei tule helpolla, jotenkin kait siirrän tunteet syrjään. Ehkä joku päivä olen sitten valmis itkemään.

    ps. mulla on ripulivatsaan auttanut mustikat, niitä (ja marjoja yleensä) olen nyt syönyt tosi paljon.

    Tsempataas taas, sateesta huolimatta!

    #67527

    MaKo
    Participant

    Heippa kaikille!!
    Vihdoinkin sain ajat, kuvaus 4.9 ja lääkärin vastaanotto 6.9…ja me lähdetään lomalle Maltalle 9.9 ….Pitkä ja tuskainen odotusaika-
    sanoin kyllä heille, että olen päivisin kotona, joten jos tulee mikä tahansa peruutusaika, niin soittavat mulle. Asun sairaalan vieressä, ja pääsen nopeallakin varoitusajalla rtg:hen ja myös lääkäriin. Toivon niin, että joku joutuis perumaan aikansa…
    Olen koittanut saada sitä rauhottavan reseptiä syöpikseltä. Soitin maanantaina, ja uudestaan keskiviikkona. Kun torstainakaan ei näkynyt omakannassa, kokeilin päästä terveyskeskukseen. Pitkät jonot, eli sinne ei pääse.
    Soitin vielä uudestaan syöpikselle, ja osastosihteeri ihmetteli kovasti asiaa, ja lupasi hoitaa sen. Parin tunnin kuluttua oli resepti kannassa, mutta…..se oli unilääkettä. Eli vielä tänäänkin joudun soittamaan ja pyytämään oikean reseptin.
    Taidan lähteä lenkille. Kuuntelen äänikirjoja sauvakävellessä, ja nyt kirja on ihan loppuratkaisua vaille. Jos kävelen tunnin, saan sen kuunneltua loppuun, ja aloitttua seuraavan mielenkiintoisen kirjan!
    Mukavaa päivää teille kaikille !!

Esillä 20 viestiä, 641 - 660 (kaikkiaan 669)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.