Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä

Suolistosyöpä

Esillä 19 viestiä, 621 - 639 (kaikkiaan 639)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #66611

    Roosa
    Participant

    Hei Ronja. Ilmettelit miksei kirjoitella. Ja hetihän keskustelu virkistyi. Osa valitettavasti ei ole enää kirjoittelemassa kuten tyttäreni nimimerkki Nea 24 v syöpä löytyi kesäkuu -17 ja hän kuoli heinäkuu -18. Paksusuolensyöpä oli ehtinyt levitä ja oli ärhäkkää laatua, syöpähoidot eivät auttaneet eivätkä jarruttaneet. Elämään ja kuolemaan voi valmistautua vain elämällä tässä ja nyt, vaikkapa päivä kerrallaan, hetki kerrallaan. Toivoa on.

    #66612

    ronja
    Participant

    Roosa,

    Osanotto Nean poismenon vuoksi.Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta että 24v. joutuu kuolemaan. Järkyttävää.

    Järkyttää myös ajatella meitä syöpään sairastuneita ja kärsimyksen määrää mikä tähän sairauteen liittyy. Kauheelta tuntuu myös ajatella, että jotkut tänne kirjoittaneistakin on kuollut. Itsekin olen siinä tilanteessa, että hoidot jarruttaa mutta paranemisesta ei tiedä. Lohtu on tuo päivää kerrallaan ja että toivoa on, niinkuin Roosa lämpimästi kirjoitit. Kiitos sanoistasi.
    Tämä palsta kaikessa rankkuudessaan on jotenkin lohduttava. Tulee tunne, ettei ole yksin ja palan tunne kurkussa pienenee. Me selviämme tästä yhdessä uskoen ja toivoen parempaa huomista.

    Tyttäreni kertoi tänään lukeneensa, että plasebo vaikutuksella on myös merkitystä paranemiseen. Pitäisi siis olla toiveikas ja uskoa selviytymiseen. Se on vaan niin vaikeaa ja mieltä ahdistaa sekin , että jos en aina jaksa uskoa niin sairastuttaako se enempi. Oon huomannut että mielenkiintoinen puuhasteleminen vie ajatuksia pois tästä ja joskus kirjan lukeminen ja TVn katsominen. Mikä vain kiva tekeminen jos jaksaa. Ristiriitaisia tunteita tuo herättää.

    Onneksi kevät on tulossa ja sitten kesä. Niitä odotellessa, halauksin Ronja

    #66613

    Myy79
    Participant

    Hei Roosa!

    Oi voi, muistan, että Nean kanssa täällä on käyty keskustelua ja surullista, että hänellä syöpähoidot eivät enää tehonneet. Kovasti voimia sinulle! Ei tällaisessa tilanteessa edes tiedä, mitä sanoa. Olen samaa mieltä, että aika hiljaista täällä kieltämättä keskustelun osalta on, mutta olen kiitollinen kaikista näistä, jotka täällä nyt kuitenkin kirjoittelevat ja on saanut jakaa kokemusta sairastumisesta.

    #66663

    ronja
    Participant

    Vielä 20 päivää seuraavaan tietokone kuvaukseen. Takana yli kuukausi. Ei hoitoja vielä ainakaan tiedossa.
    Voin hyvin ja ruokahalu on parantunut. Jaksan puuhaillakin kaikenlaista. Eilen päästin sisäkissani ulos terassille ja hetken päästä se tuli takaisin oven taakse iso hiiri suussa.
    vaistot ovat näköjään selkäytimessä. Itselläni taitaa olla keräilijäluonne. Olen yrittänyt konmarittaa huusholliani mutta ei tästä mitään tuu. Huomaan että siirtelen vain tavaraa paikasta toiseen. Sitten ajatus karkasi tähän tautiin kun yhtään ei tiedä kauanko saa vielä elää.
    Sitä tässä olen mietiskellyt tänään enkä saa sitä pois mielestäni. Tiedän että tuota on turha miettiä vaan minkäs teet.

    Maya. Miten sulla menee. Laita viesti, jos jaksat ja käyt täälä keskustelupalstalla.
    terv. Ronja

    #66681

    Maya
    Participant

    Hei Ronja sekä muut!

    Minä lasken päiviä ensimmäiseen leikkauksen jälkeiseen lääkärikontrolliin. Se on viikon päästä. Jännittää.

    En vieläkään pysty syömään normaalisti, eräs tuttavani heittikin minulle, että mitäpä jos kirurgit tekivät samalla vatsalaukun ohitusleikkauksen tai jonkun muun vastaavan. Ei naurattanut.

    Eilen söin ilmeisesti liikaa, koska oksensin koko illan. Ja huomenna täytyy käydä päivystyksessä, jotta huuhtelevat poskiontelot, koska sinne jäi jotain ällöttävää oksentamisen myötä – taas kerran. Tämä olisi sarjassaan kolmas huuhtelukerta samasta syystä. Anteeksi suorapuheisuuteni.

    Kevättä yrittää tehdä vaikka takatalvi tulikin. Kotia järjestellyt tai ehkä minäkin siirrellyt tavaroita paikasta toiseen. Multasäkin ostin tänään, jotta saan kultaköynnökset vaihdettua isompiin ruukkuihin.

    Masennus yrittää kuitenkin pitää otteessaan. En siitä paljoa puhu – yritän selvitä päivän kerrallaan ja pieniä työjuttuja ottaa. Tänään olin puhumassa sosionomiopiskelijoille vertaistukikeskuksen toiminnasta. Sain kehuja – onnistuin siis hyvin. Hyvä minä.

    Miten Ronja voit nyt?

    #66682

    ronja
    Participant

    Maya, kiitos viestistäsi.

    Tuo oksentaminen on kurjaa noista huuhteluista puhumattakaan. Minä en ole oksentanut muuta kuin silloin kun avanne meni tukkoon. Pikkuhiljaa ne ruokamäärät lisääntyy kun syö vaan erilaisia ruokia aterialla.
    Mulla menee täällä hetkellä aivan normaali määrä ruokaa ja paino pysyy.

    Mulla on 2 vkn päästä CT kuvaus ja verikokeet, mitä vain voi tapahtua lääkärissä ja se hirvittää
    Edelinen kuvaus oli 2 kk sitten.Kipuja ei ole.

    Jaksan hyvin ja käyn kaverien luona ja he häyvät mun luona. Pääasiassa oleilen kotona. Tylsää vaan pakkaa olemaan . Olen yksin niin paljon. Luen kirjoja ja nautin luonnosta ja kukista. Olen päättänyt selvitä tästä. Periksi ei anneta

    #66684

    ronja
    Participant

    Pontevasti kirjoittelin viimeksi, että olen päättänyt selvitä tästä. Mitä se sitten tarkoittaa käytännössä niin en ole tarkkaan miettinyt. Paljon hyviä päiviä? Kuitenkin niitä heikompia päiviä tulee ja silloin hymy kyllä hyytyy ja pelko iskee.

    Tyttäreni jo yli 30v. on välillä kovin paniikissa. Tulee kylään nykyisin usein ja on sanonut ettei ole ottanut huomioon, että sairastuisin vakavasti. Siitä puhutaan ja yritän lohduttaa. Poika 20v. sanoo, että katotaan miten käy. Hän elää kuin ennenkin ja asuu kotona vielä. Ei halua nähdä mua ilman peruukia tai lakkia.

    Ite yritän olla näitä lapsiani rasittamatta ja auttaa heitä minkä pystyn. Itselle olen saanut ammattiapua mikä on todella auttanut tukalissa tilanteissa.
    Nyt kun kontrolli lähestyy pitkän hoitotauon jälkeen huomaan vain eristäytyäni ystävättäristäni. En jaksa kuunnella surkuttelua en voivottelua enkä jaksa selittää mitä syön ja kuinka liikun ja miten ” taistelen”. Ikäänkuin paraneminen olisi pelkästään minusta kiinni.

    Anteeksi marmatukseni. Tänne palstalle on vain niin terapeuttista kirjoittaa. En halunnut kaataa likakuormaa niskaanne

    Hyviä päiviä toivotellen, Ronja

    #66702

    Tuisku56
    Participant

    Hei kaikille! Minäkin ajattelin kirjoitella omasta ”appelsiinistani” eli paksusuolensyövästä. Vieläkin tuon sanan näkeminen tuntuu niin vieraalta, ei kait se minua koske. Syöpä löydettiin 14.3. tähystyksessä jonne sain lähetteen kun hemoglobiini oli tipahtanut 88. Verikokeisiin menin sen vuoksi kun tuntui että en enää jaksa kävellä ja muutenkin oli voimaton olo. Sen jälkeen sitten TT-kuvaus. Ehkä elämäni kauhein päivä tähän mennessä oli se kun menin kuuntelemaan tuloksia Jorviin varmana siitä, että olen täynnä inhottavia syöpäkasvaimia. Jorvissa se päivä on taas ehkä tilanteen huomioiden elämäni paras, minulla ei ollut etäpesäkkeitä. Toki kasvain oli iso ja kirurgi kutsuikin sitä appelsiiniksi. Se leikattiin viikko sitten avoleikkauksella pois. Kirurgi oli sitä mieltä että kasvain oli levinnyt imusolmukkeisiin ja tarkemmin saan tietää ensi viikolla. Nyt olen siis jo kotona toipumassa ja aika hyvin on kaikki mennyt. Kipuja ei ole, enkä ole tarvinnut kipulääkkeitä kotona lainkaan. Koirien kanssa pieniä lenkkejä olen tehnyt päivittäin ja kuntopyörällä polkenut (ilman vastusta) muutamia minuutteja kerrallaan. Jalat saa näin liikettä. Kotona tulee tehtyä normi kotihommiakin. Eli edessä on ilmeisesti lääkehoito josta minulle sanottiin, että sen aikana voi käydä töissä. Ei kuulema aiheuta kovia sivuvaikutuksia, tiedä sitten. Näin se elämä voi muuttua mutta olen toiveikas. Jaksamista kaikille ja kaikesta huolimatta aurinkoisia kevätpäiviä!

    #66703

    ronja
    Participant

    Hei Tuisku56,

    En löydä sanoja kuvaamaan miten pahoillani olen kun luin sairastumisestasi. Hienosti olet hoitanut itseäsi ja olet jaksanut kuntoillakin. Se kuulostaa hyvältä. Niin ja oikein hyvä oli myös kuulla että olet toiveikas. Sitä minäkin yritän olla.

    Kirjoitit hyvin appelsiinistasi. Syöpä sana on niin masentava ja pelottava varsinkin aluksi ennen kuin tottuu olemaan tuon pirulaisen kanssa. Vai tottuuko tähän ikinä? Tässä on vaan jotenkin tullut keplotettua tämän asian kanssa. Sairastuin itse paksusuolen syöpään 1,4.kk sitten.

    Ystävät ja kirjoittelu esim. tänne palstalle auttavat – ainakin minua ovat auttaneet paljon. Syöpäpolin kautta on myös tarjottu keskusteluapua ja olen ne ilolla ottanut vastaan. Varsinkin kriisikäynnit alussa psyk. sairaanhoitajan kanssa koin hyvänä.

    Kannustan sinua Tuisku56 jatkossakin kirjoittamaan tänne palstalle. Tänne kirjoittelevat tietävät ja ymmärtävät mistä puhutaan.

    Hyvää vointia kaikille toivottaen, Ronja

    #66706

    Maya
    Participant

    Tuisku, suuresti toivon sinulle voimia sairastumisesi keskelle.

    Toiset päivät voivat tuntua raastavan pitkiltä, kun toiset päivät voivat vaihtua seuraaviksi aivan yllättäen. Itse en oikein alkuun käsittänyt syöpääni, vaikka oli tavallaan siihen jo varautunut. Minä kun olen sellainen ihminen joka ajattelee kaiken aina pahimman kautta. Kun viimein ymmärsin ja olin sisäistänyt, että mistä kyse, ja leikattiin ja toipuminen alkoi, tuli minulle häpeäntunne. Ajattelin, tai ajattelen vieläkin, että olen päässyt ”liian” helpolla. Tai miten sen selittäisin ymmärrettävästi. Ehkä häpeän sanoa, että minulle on syöpä, koska olen kuitenkin päässyt niin vähällä. Se ikään kuin vain leikattiin pois, ei mitään muita hoitoja ja tässä nyt sitten seurannasta toiseen. Mutta silti takaraivossa joku huutaa, että kaikki on vasta alussa ja tulee vielä jotain entistä pahempaa…

    Kolme yötä. Ne menevät varmasti noepeasti. Mutta olen aika varma, että en tule juurikaan viisastumaan lääkärikäynnilläni vaan lääkärin täytyy konsultoida Oulun kirurgia, koska tällä lääkärillä kenen vastaanotolle olen menossa, ei varmaankaan ole kokemusta minulle tehdystä leikkauksesta – sen puolesta siis, että hän olisi itse niitä tehnyt. Mutta on varmaan muuten ollut ehkä hipek-potilaiden kanssa tekemisissä. Tai niin toivon.

    Tuli nyt sekavaa tekstiä. Mutta väsyttää ja jännittää.

    Ronja ja Tuisku ja muut. Voimia <3

    #66708

    ronja
    Participant

    Maya,
    Älä suotta tunne häpeää. Olet kovassa koulussa niinkuin me muutkin sairastuttuamme tähän kamalaan tautiin. ToiVon sydämestäni, että tautisi eteneminen jää tähän.

    Hipec leikkauksia tehdään vain Oulussa ja Meilahdessa, joten harva lääkäri niitä osaa tehdä. Hipec leikkaukseni kesti minulla 10 tuntia ja 4 lääkärin voimin sen tekivät.
    Poistettiin 2 kohtaa paksusuolta ja vatsapaita poistettiin myös samoin kuin munasarjat ja torvet. Kohtu jätettiin ja avanne tehtiin. Imusolmukkeita oli 23 joista 8 tautia. Tautia oli 8 eri kohtaan vatsassa. Kaikki sanottiin olevan pois ja aloitettiin liitännäishoidot ( sytostaatit)
    Maksasta löytyi sitten metari joka poistettiin jouluviikolla. Sitten löytyi keuhkoista pieni muutos.Nyt olen ollut taukoviikoilla. 2 vkon päästä kontrollit kuvaukset ja lääkäri. En mene kuulemaan tuloksia yksin. En vaan voi.

    Ystävälleni tehtiin myös Hipec leikkaus vuosi sitten. Hänellä oli 2 pattia vatsassa, ei imusolmukkeissa. Jäätiin seuraamaan ja puolen vuoden kuluttua samassa paikassa uudet kasvut ja jokapuolella. Maksassa 7 metaria. Hipec leikkaus ei ollutkaan vienyt tautia pois aikka niin sitä iloitsimme.

    Tämä tauti on arvaamaton ja kannattaa huolehtia, että tulee hoidetuksi. Puoliaan pitää pitää. Sen olen huomannut, valitettavasti. Aina ei jaksaisi mutta pelko ajaa kyllä sen verran jaksamaan- ainakin minua. Kohdallani lääkäri on jo vuoden sanonut, et kyllä vatsassa on jotain , vaan mitään ei tutkimuksissa ole löytynyt. Maksaleikkauskin kerran peruttiin sen epäilyn takia mutta tekivät sen sitten kun ei vatsassa Pet kuvauksessakaan mitään ollut.

    Toivoaan ei kannata menettää. Uskotaan parhaimpaan (peläten pahimpaa)Näin ajattelen. Uskon vain siihen miltä itsestä tuntuu vaikka tämä tauti osaa hämätä.
    ” Ystävälliset kaverit ovat kertoneet lukuisia tapauksia kuinka nopeasti jotkut ovat menneet sen jälkeen kun tauti heissä on todettu. Tämä tiedossa mutta jokainen on yksilö ja tilanteet vaihtelee. Jotkut selviää pahoistakin paikoista, toiset ei. Kukaan ei etukäteen tiedä miten käy. Siis se päivää kerrallaan on hyvä neuvo…

    Hyvää vointia kaikille ja rauhallista mieltä. Me selvitään ! Voimia

    #66710

    Tuisku56
    Participant

    Hei kaikille! Kiitos kannustuksista :) Luin viestejänne ja minäkin jäin tässä miettimään tuota tunnetta – ikäänkuin häpeä siitä että on saanut ”appelsiinin”. En ole kovin monille suoraan kertonut asiasta, lähimmät tietysti tietää. Jotenkin sen sanomista pelkään ja häpeän- aivan kuin olisi oma vikani että sairastuin. Tuolla Jorvissa ollessa siitä tuli puhuttua vapaasti vastaavassa tilanteessa olevien kanssa.
    Kyllähän se varmaan on niin, että jos nyt lääkkeillä ”varmistetaan” sitä että uutta ”appelsiinia” ei enää tulisi, on loppuelämä kuitenkin elämää syövän varjossa.

    Muuten kysyisin–miten teillä leikkauksen jälkeen maha alkoi palautua normaaliksi? Kestikö miten kauan, tai palautuuko lainkaan. Mulla vaan löysää tavaraa koko ajan.

    • tätä vastausta muokkasi 3 kuukautta sitten  Tuisku56.
    #66712

    ronja
    Participant

    Hei,

    Tuisku56 , en tiedä sanoa mitään tuosta vatsan toiminnan normalisoitumisesta kun itselläni on avanne. Sen pitäisi olla väliaikainen mutta vielä se tuossa keikkuu. Samassa ryppäässä on vatsanpeitteiden päälle nostettu paksusuoli ja ohutsuoli. Ei ollenkaan helppohoitoinen mutta se siitä.

    Tuo häpeän tunne kuulostaa niin epäreilulta. Ei syöpää kukaan itselleen halua. Ei todellakaan . Jos olisi tiedossa mistä se tulee niin se voitaisiin kait helpommin parantaa. Syitä kun ei tiedetä. Tarvitaan vaan yksi virhe solussa tai jossain ? niin se on siinä. Haluaisin, Tuisku56 ja Maya, vapauttaa teidät tuntemasta häpeää. Hyvää on se, että kirjoititte tuntemuksistanne. Se auttaa pääsemään eteenpäin. Tunteita tulee ja menee. Tän reilun vuoden , minkä oon sairastanut oon itsekin tunnistanut monenlaisia tunteita, vihasta lähtien. Ne pitää saada sanotetuksi niin on helpompaa. Häpeää ei mulle ole vielä tullut vastaan. Enemmänkin olen miettinyt miksi juuri minä? Mitä pahaa oon tehnyt ja et viekö tää tauti mut ja jos vie niin kauanko on päiviä jäljellä?

    Näin jälkeenpäin tuntuu viisaalta tuo, ettei ole kaikille kertonut sairastumisestaan. Itse oon ollut lapsellisen avoin tästä. Eilenkin mietin tätä kun taas kertaalleen todistelin yhdelle ” kaverille, että kyllä minä syön ja ulkoilen ja nukun hyvin (unilääkkeellä) ja elän kuin ennenkin laihtumisesta ja sairaudesta huolimatta. Pitää oikein pontevasti sekin sanoa, ettei päässä ole vielä todettu mitään ja ajatus on kirkas nyt kun ei ole mitään lääkkeitä kehissä. Enkä tiedä- eikä kukaan tiedä huomisesta mikä on tilanne ja vie vaan energiaa sitä ajatella. Huh – tulihan purettua tuokin harmitus.

    Mutta joo. Alan nyt siivoomaan parveketta ja mietin et laitan pyykit kuivumaan ulos. Keitän sitten hyvät kahvit ja nautin tästä aurinkoisesta päivästä

    Lämpimin ajatuksin ja halauksin, Ronja

    #66713

    Juse
    Participant

    Huomenta Tuisku56,mullahan leikattiin 2015 paksusuolesta 2-3cm kokoinen pahanlaatuinen syöpäkasvain.Suolta lähti 20-25cm mikä on kuulemma yleinen suoritus avannetta ei tullut mutta,mutta.Suolilama tuli ja kaikkiaan 2-viikkoa meni sairaalassa kun ei pystynyt syömään kuin pikkuisen kiisseliä vasta toisen viikon puolivälistä eteenpäin.Silloin alkoi suoli hiljalleen toimimaan ja housuvaippoja oli pidettävä yöllä,yöt oli karmeat sairaalassa vatsaväänteiden takia kun ilmaahan sinne jää toimenpiteen yhteydessä.Kyllä se löysänä edelleen mullakin pysyy hyvin harvoin uloste tiukempaa on ja ei se varmaan ennalleen tule koskaan.Sytohoidot kävin myös joista jäi sormenpäihin ja nilkkoihin sekä päkiään kiusat,imusolmukkeita lähti 39 joista yhdessä oli syöpäkasvustoa.Kyllä se ns. apina siellä selässä loppu elämän on, nyt on hiljalleen päässyt etääntymään noista tapahtumista mutta huomistahan ei tiedä kukaan.Muistan loppuelämäni ajan sen kun lääkäri sanoi tähystyksen aikana kun kysyi onko siellä mitään että kyllä täällä pahanlaatuinen syöpäkasvain on,jokunen hetki meni asiaa sulatellessa ja aika hakusessa oli mietteet silloin.Hyvää jatkoa ja vointia sinulle kuin myös muillekkin ja hyvää sekä lämmintä pääsiäistä.Ja vielä eihän tässä mitään hävettävää ole itse olen puhunut en tietenkään kaikille mutta joillekkin avoimesti asiasta.

    Tv.Juse

    • tätä vastausta muokkasi 3 kuukautta sitten  Juse.
    #66718

    Maya
    Participant

    Huomenta!

    Kiitos ronja viisaista sanoistasi.

    Minulla on tänään se päivä. Tunnin päästä lähdettävä junalle ja kello 10.20 on aika lääkärille.
    Edelleen, eihän siellä varmaan tapahdu mitään. Jutellaan vaan.

    Sitä mietin, että kuinka paniikissa olen sitten, kun olen menossa ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeisiin tt-kuviin..

    Viime yöt on tullut nukuttua todella huonosti. Stressaannun näköjään ihan liian helposti kaikesta ja sitten menee yöunet.

    Mukavaa päivää juuri sinulle – eli teille kaikille! Minä jatkan jännittämistä.

    #66727

    ronja
    Participant

    Onnea matkaan Maya ja kiitos sanoistasi,

    Lääkäri on samalla puolella kuin sinä. Vastapuolella on ikävä vastustaja mutta onneksi sen voittamiseen on hyviä keinoja ja kaikki keinot oat varmasti käytössä. Meinaan vaan, että vaikka lääkärin viesti on joskus tyrmäävä niin he ovat kuitenkin tekemässä parhaansa. Aina voi ja pitääkin kuitenkin olla kriittinen ja kysyä tarkkaan.
    Harmillisena olen kokenut lääkärien usean vaihtumisen. Mulla on ollut 7 eri lääkäriä syöpäpolilla. Yhden kieltä ja tapaa sanoa asiat kun oppii niin taas vaihtuu. Eka lääkäri oli ihana. Sanoi silloin, että onneksi tautini ei aluksi ollut isosti levinnyt. Totesi vielä et vaikka olisikin niin kyllä se hallintaan saadaan nykykeinoin. Tähän luotan ja uskon lujasti.
    Mulla on se pelätty CT kuaus ensi viikolla. Se on nopea tutkimus. Lääkäri 29.4 jonne menen naisystävän kanssa. Hän kävi eilen luonani ja lohdutti, että tuli mitä tuli niin me mennään Ateenaan kun ensin kuullaan mikä on tilanne. (Pitää muistaa kysyä kirjallista reseptiä Klexane pistoksista, jotta pääsee tullista läpi.)
    Ateena on kaupunkina jäänyt mieleen ja sinne nyt tilataan matka. Jippii.

    Oikein hyvää pääsiäisenalusviikkoa kaikille ja laita Maya viestiä kun tulet lääkäristä
    Halauksin Ronja

    #66733

    Maya
    Participant

    Huomenta.

    Oispa ollut kiva, jos minullakin olisi ollut joku lääkärissä mukana puolia pitämässä.
    Ei tullut yhtään sellainen olo, että lääkäri oli kanssani samalla puolella.

    Lääkärikäynti oli ehkä vajaassa kymmenessä minuutissa ohi. Aika oli tunnin myöhässä, onneksi en myöhästynyt paluujunasta.
    Ct-kuvia ei ole kuulema tarvetta ottaa ennen kuin vuosi leikkauksesta, koska jos jotain kasvaa, ei se näy kuin aikaisintaan vuoden kuluttua kuvissa. Tai jotain tämän suuntaista lääkäri minulle sanoi. Tuli aika paha olo. Minut kuitenkin tähystysleikattiin vuosi sitten toukokuussa, jossa vatsaontelo tarkistettiin ja silloin ei mitään poikkeavaa ollut näkyvissä, mutta sitten puoli vuotta tähystyksestä oli ct-kuvaus, olikin vatsassani kasvain joka täytyi leikata ja hipec-hoito tehdä.

    Kerroin myös pahoinvoinnista ja oksentelusta, jäljellä olevista kivuista. Oksentelu voi johtua saamastani sytostaattihoidosta leikkauksen aikana. Kipuihin ei ottanut kantaa.

    Noh, kolmen kuukauden kuluttua verikokeet ja poliklinikkakäynti.

    #66739

    ronja
    Participant

    Maya,
    Jopas nyt jotain. Sattuipa sulle huono lääkäri? Asuisimpa lähempänä niin tulisin kaveriksesi
    lääkäriin. En voi ymmärtää saamaasi kohtelua. Onhan tuo ollut ala- arvoista. Oon tyrmistynyt.

    Mulle tehtiin viime vuonna 2X vatsan magneettikuvaus ja CT kuvaus 3 kk välein sekä 1x isotooppikuvaus ja 2x vatsan UÄ . Olen hoidossa Meilahdessa. Lääkärit ovat sanoneet et 3 kk välein tsekataan. Mulla oli viimeinen CT tammikuussa-19 ja nyt ensi viikolla on taas. Ei ole tarvinnut edes pyytää kuvausta. Aikoja vaan aina ehdotetaan ja oon mennyt kun on käsketty. Lisäksi laajat verikokeet.

    Tuo vuoden välein kuvaus tuntuu kyllä kummalliselta. Ovatkohan Oulussa samaa mieltä ? Nyt olisi kyllä hyvä olla toinen mielipide tuosta. En oo lääkäri mutta silti uskallan epäillä tuota CT kuvausväliä. Onkohan muillakin CT kuvaukset vuoden välein ? Niin ja 10 minuutin vastaanottoaikakin on kyllä ollut lyhyt tunnin odottelun jälkeen. huh huh

    Meikun syöpäpolilla olin eka kerralla tunnin lääkärin vastaanotolla. Nyt menee vajaassa tunnissa tai niin kauan kun on asioita. Sain ekalla kerralla perusteellisen selvityksen taudista ja nipun reseptejä ja kopiot lab ym. tuloksista. Olin silloin tyttäreni kanssa vastaanotolla ja myös henkistä tukea tarjottiin. Käytiin tyttären kanssa psykiatrillakin pari kertaa ja minä kriisiterapiassa vaikka en edes kysynyt henkistä tukea. Sanoivat että alussa on niin kova shokki kun sairastuu, ettei sitä itse näe.

    Tuntuu niin kohtuuttomalta ettet tuohon kipu asiaankaan saanut vastausta. Aivan uskomatonta.

    Kipulääkkeitä oon Meikusta saanut niin paljon kun on ollut tarve. On suorastaan kysytty mikä kiputilanne on ja lääkkeitä oon saanut. Kaikkia en ole edes hakenut. Oksennella ei mun ole tarvinnut kertaakaan mutta silti on annettu kahdenlaisia pahoinvointilääkkeitä. Paras coctail on ottaa pahoinvointi ja kipulääke samaan aikaan esim. oxynorm ja ondansetron. Joku tämän vinkkas näillä palstoilla ja kokeilin. Tehoo. Reseptit oon saanut silloin eka kerralla ja ne on tarv. uusittu.

    Mietin, että jokainen tauti on erilainen ja se kait ilmeisesti vaikuttaa hoitoon ja tutkimusväliin ?Mulla oli adenocarsinooma , luokka 2-3 , 4 cm pääkasvain umpparissa ja 3/5 imusolmukeissa. Se oli lähtötilanne. Hipec tehtiin. Sit todettiin maksametari joka sekin leikattiin. Eka CT oli 1 kk Hipec leikkauksesta. Nyt kaikki leikattu ja viimeksi oli tutkimuksissa 3 mm muutos keuhkossa. Sitä ei ole vielä tutkittu mikä on – ensi viikolla on kuvaus kuitenkin- kaippa se siinä sitten näkyy. Muuta ei oo todennettu.

    Olen niin pahoillani Maya saamastasi kohtelusta. Toivon sinulle kaikesta huolimatta paljon voimia ja uskoa huomiseen.

    Hyvää pääsiäistä kaikille , halauksin Ronja

    #66745

    pragati1990
    Participant

    Äitini kärsii myös suoliston syövästä, hän on lähes 80-vuotias ja lääkärit ovat kertoneet meille, että hän ei voi ottaa kemoterapiaa. Tapasin Intian verkkosivuston https://www.cancertame.com , jossa kerrotaan, että tämä lääke voidaan antaa potilaille, jotka eivät voi ottaa kemoterapiaa, voi joku tarkistaa tämän sivuston ja nähdä, auttaisiko se äitiäni. Olisin hyvin hienoa, jos joku voi auttaa minua, voin ja matkustan Intiaan saadakseni lääkkeen, jos se on hyödyllistä, auttakaa

    • Tätä vastausta muokkasi 2 kuukautta, 3 viikkoa sitten  pragati1990. Syy: Website link was wrong
Esillä 19 viestiä, 621 - 639 (kaikkiaan 639)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.