Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä

Suolistosyöpä

Esillä 20 viestiä, 601 - 620 (kaikkiaan 639)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #66315

    Maya
    Participant

    Hei!

    Leikkaukseni on takana päin ja täytyi kuin täytyikin tehdä hipec-hoito.

    Leikkauksessa minulla todettiin, tai varmentui umpilisäkelähtöinen peritoneumin musinoottinen karsinoomapesäke.
    Mitään muita elinpoistoja tai avannetta ei tarvittu tehdä, mutta kasvaimen lisäksi kuitenkin vatsapaita poistettiin.

    Kuntoutumiseni lähti hoitohenkilökunnan mukaan erinomaisesti käyntiin, ja kotiuduin eilen, kymmenentenä päivänä leikkauksesta.
    Olisivat saattaneet kotiuttaa jo paria kolmea päivää aiemmin, mutta en suostunut lähtemään, koska oli lievää, mutta lämpöilyä kuitenkin.

    Seurannat ovatkin sitten lähempänä omaa kotia eli Kuopiossa 1kk:n, 3kk:n ja 6kk:n kohdilla ja kys tekee sitten päätökset jatkoista.
    En jaksa kulkea Oulussa asti, ja kelan kanssa ongelmia, kun kelataksilla olen matkat kulkenut.

    Eilinen kotiin paluu oli karmea juurikin kelataksin takia. Kuljettiin pitkin maita ja mantuja matkan kestäen reilu neljä tuntia, kun suoralla kelakyydillä olen selvitynyt matkasta pariin tuntiin.

    Nyt kotona toipumassa siis. Väsyttää kovasti, vilun väristyksiä tulee, mutta kuumetta ei ole ollut. Ruokaa en pysty syömään kuin ihan pienen pieniä annoksia kerralla. Muuten tulee tunne, että sydän pysähtyy ja kivut ovat karmeat. Sanoin tästä kyllä lääkärille, mutta eivät oikein ottautuneet asiaan. Täytyy hakeutua täällä päivystykseen, jos vaiva jatkuu entisestään tai pahenee.

    Voimia itsekullekin!

    #66319

    Kia Kolangio
    Participant

    hei mokkihopero, voit kirjoittaa vastauksen aina vain ketjun alapäähän. kuten tuossa kirjoitusruudun yläpuolella lukee ”Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä”. jos haluat kommentoida jotain aiempaa tekstiä, sun täytyy vaan tekstisi alkuun panna kirjoittajan nimimerkki.
    tämä siis ei toimi niin kuin esim facebook, johon voi kommentoida toisella tavalla heti kommentoitavan asian yhteyteen.
    äläkä klikkaa tuota oikealla puolella olevaa himmeällä olevaa ”vastaus”-sanaa.
    helppo muistaa: KIRJOITA TEKSTISI VAIN ALHAALLA OLEVAAN TEKSTIRUUTUUN.

    tajuan turhautumisesi, mulla aina sama juttu palstalla jos toisellakin kun en ole yhtään tekninen ihminen.

    lämpöisin terveisin, Kia

    #66320

    Kia Kolangio
    Participant

    ai niin, mokkihoperolle vielä: voit poistaa, tai siis muokata viestisi veks kun klikkaat oman viestisi oikealla olevaa sanaa ”Muokkaa”. se ei kokonaisuudessa kaiketi poistu deletoimalla (en ole koskaan kokeillut) mutta deletoit siis tekstin ja jätä vaikka vain piste tilalle. tai huomatus lukijoille ”tarpeeton virheläppä” tms.
    ole huoleti! anonyymeinä täällä ollaan joten mitäpä siitä jos virheitä sattuu!

    esim. nyt kun muokkasin tätä tekstiä, tuohon alas taitaa tulle teksti ”muokattu 1 kertaa”. älä kysy miksi! :)

    • tätä vastausta muokkasi 2 kuukautta, 1 viikko sitten  Kia Kolangio.
    #66340

    Maya
    Participant

    Toipuminen takkuaa. Syöminen ei onnistu edelleenkään kunnolla. Eilisen illan oksensin, kun erehdyin syömään kiinteää ruokaa pieninä annoksina muutaman kerran päivän aikana.

    Hakasten poistossa kävin eilen. Hakasia hoitaja poisti viisikymmentä. Pitkä haava siis. Samalla reissulla kävin verikokeissa, perusverenkuva kontrolloitiin, vastaukset saan tänään. Katsotaan onko hb noussut yhtään siitä mitä se oli kotiutuessa.

    Yöt nukun huonosti. Olen pystynyt jättämään vahvat kipulääkkeet pois. Panadolilla pärjäilen. Leikkaushaava ei ole lainkaan kipeä, mutta outo kylki- ja rintakipu vaivaa. Päivystyksessä kävin viikonlopun aikaan – kuulema ylireagoin, hätäännyn, jolloin koskee entistä enemmän. Sydän kuitenkin ensihoitajien mukaan kunnossa. Keuhkojen kuntoa en tiedä, hengittäminen sattuu, mutta ainakin lauantaina hapetuin erinomaisesti. Iltaisin saan kyllä unen päästä hyvin kiinni, mutta herään pian ja käteni ovat sen jälkeen aivan saman tuntuiset mitä on, jos on levottomat jalat. Jotain vieroitusoireita vahvoista kipulääkkeistä?

    Kuinka Ronjalla menee?

    #66383

    bradleygarcia12345
    Participant

    Se kiputtaa minua niin paljon nähdä ihmisiä, jotka kärsivät syöpää ja muita vaivoja, kun he ovat ihmisiä, jotka voivat parantaa niitä lääkekasveilla ja yrtteillä. Minun setäni sai eturauhassyövän yhdeksän vuotta, ennen kuin hän kohtasi lääkärin, joka parantaa sitä. siitä. Tohtori ataphaniin voi ottaa yhteyttä sähköpostitse; dr.ataphan.urch@gmail.com

    #66384

    ronja
    Participant

    Hei Maya ja muut,

    Olen ollut sairaalassa reilun viikon vatsakipujen takia. Siinä rytäkässä meni avannekin tukkoon ja sen saaminen auki oli ylimäräinen homma. Aukesi lopulta nenämahaletkulla.

    Maya mulla on täsmälleen sama syöpä kuin sinulla. Mulla erona vaan että syöpää oli monessa imusolmukkeessa ja Hipecissä poistettiin myös mm.vatsapaita . Nyt on sitten maksaleikkauskin tehty etäpesäkkeen takia 12/19 ja olen kerrran saanut sen jälkeen sytostaatit, Meni ruokahalu ja kun jouduin nyt sairaalaan olin aliraittu enkä edes huomannut sitä. Tällä reissulla todettiin keuhkoissa 3mm etäpesäke mikä harmittaa.Tauti menee sina pikkusen edellä. Sytostaattia en enää kestä.

    Hipecin jälkeen mulla oli n. 2kk olkapääkipu aina kun söin. Se meni itekseen ohi. Vatsakipua ei niinkään ollut avanteen takia.
    Pääsin eilen kotiin. Kontrolli 3 vkon päästä syöpäpolilla. Nyt yritän liikkua ja keskityn tähän syömiseen ja toipumiseen. Ruokahalua ei edelleenkään ole.

    Tää tauti tekee joskus epätoivoiseksi kun aina vaan etenee. Pitäis jaksaa liikkua se tekis hyvää mutta kun ei sitäkään jaksa.

    Oli Maya kiva kuulla että olet noin hyvin Hipecistä toipunut ja onneksi ei tauti ollut levinnyt. Mulle sanottiin et Hipecistä toipuminen vie 2-3 kk ja sen se ottaakin

    Hyvää vointia kaiklle !

    #66388

    Maya
    Participant

    Hei Ronja sekä muut!

    Mukava kuulla kuulumisiasi, vaikka on sinulla ollut rankkoja hetkiä.

    ”Mukava” myös kuulla, että tuo olkapääkipu voi olla siis ihan normaalia hipecistä johtuvaa kipua, ja on siis myös ohimenevää.
    Minulla se on nyt tosi pahana tuo olkapääkipu. Kyljissä ja rintojen alla myös kovaa kipua etenkin kun syö.

    Soitti tuossa hoitaja leikanneesta sairaalasta. Kyseli paljon kaikkea, sitäkin, onko jo kutsu ensimmäiseen kontrolliin tullut. Ei ole tullut. Tänään soittelin taas Kysiin, mutta ei ollut mitään tietoa heillä vielä, että hipec on edes tehty minulle. Sihteeri oli mukava, sanoi, ettei minun tarvitse alkaa itse aikaa kalastelemaan, vaan hän laittaa asian itsensä hoidettavaksi ja laittaa minut vaikka kiireellisenä jonoon, jos tarve vaatii.

    Crp on laskenut normaaliksi, hb noussut juuri ja juuri viitearvojen sisälle, mutta trombosyytit vaan kohoaa ja kohoaa. Pelottavaa. Se kontrolloidaan oman tk:n kautta maalis-huhtikuussa viimeistään. Trombot menee mulla tällä hetkellä yli neljässä sadassa.

    Väsynytkin olen. Voisin nukkua 15-16 tunnin yöunia, mutta pakko nousta aamuisin. Yksinäisyys on hirveää. Tuntuu, että kaikki jotka pitivät yhteyttä ennen sairastumista ovat kaikonneet tai laittavat korkeintaan whatsapp tai messenger viestiä.

    Ronja, minäkään en jaksa liikkua. En edes uskalla mennä ulos, kun on niin liukasta nyt.

    Hetki kerrallaan eteenpäin.

    Voimia meille kaikille!

    #66413

    ronja
    Participant

    Maya,
    Mulla olkapääkipu kesti leikkauksen jälkeen n.2kk. Rajoittaa syömistä. Pitää vaan yrittä syödä usein pieniä annoksina. Mikään lääke ei siihen auta .

    Tuo tromppareiden nousu ihmetyttää. Mulla aloitettiin ja menee jatkuvasti napapiikit. Voisit sen perään kysellä. Eka kontrolli Hipecin jälkeen CT oli 1kk leikkauksesta ja hyvä olikin koska kaikki ei ollut silloin hyvin.

    Mullakin osa kavereista häipy. Joku sanoi ettei kestä olla yhteydessä. He pelkäävät mitä sanoa. Syöpäyhdistykseltä voisit kysyä tukihenkilöä vaikka ulkoiluseuraksi. Heillä on myös sopeutumisvalmennuskursseja. Kannattaa tutustua heidän tarjontaan. Pari kaveria käy mun luona säännöllisesti. Yleensä laitetaan ruokaa ja siivotaan joku komero. Pian mun koti on konmaritettu.

    Kyllä sinä Maya hyvin tuosta Hipecistä selviät, tulet sen huomaamaan. Kontrollien perään minäkin soittelisin…niin totta on että yksinäistähän tämä on. Ostele kukkia itsellesi. Sen oon huomannut piristävän

    Hyvää vointia!

    #66427

    Maya
    Participant

    Ronja,

    Klexane minulla aloitettiin edellisenä päivänä ennen leikkausta ja olen pistänyt sitä kotiuduttuani. Vielä olisi n. viikon verran pistettävä. Maalis-huhtikuussa tosiaan trombosyytit kontrolloidaan oman tk:n toimesta.

    Kivut olleet hyvin hallitsevia nyt viikonlopun aikaan. Yöt nukkunut huonosti ja sitä rataa. Näkyy mielialassa. Masentaa.

    Olisiko huomenna parempi päivä?

    #66473

    ronja
    Participant

    Hei
    Kävin syöpäpolilla. Nyt tuli kaikista hoidoista 2 kk tauko. Sitten verikokeet, CT ja lääkärin vastaanotto. Ei lähetettä keuhkopolille kun 3mm muutos on niin pieni ? Itse hermoilen sitä.
    Onko muilla keuhkoissa etäpesäkettä ? Mitenkähän se hoidetaan vai hoitavatko enää mitenkään. Sekin on käynyt mielessä.

    Maya, syömisvaikeudet hipecin jälkeen ovat vielä muistissa. Laihduin 16 kg silloin 2 kk aikana
    Ei vaan pystynyt syömään sen olkapääkivun takia. Ne kivut oat kuulemma jotain heijasteita leikkauksesta eikä niille mitään voi tehdä kuin odottaa sitä parempaa päivää.

    Olen nyt paremmassa kunnossa kuin aikaisemmin. Olen jaksanut ulkoilla ja laittaa ruokaakin. Ruokahalu on pikkusen parempi. Olen saanut painoa vähäsen jopa nousemaan. Syön 2 t välein hereillä ollessani. Elän tän 2 kk kuin viimeistä päivää. Yhtään kun ei tiedä miten tauti
    jyllää sisuksissani ja keuhkoissa. Pelottaakin tuo. Minulla on 2 lasta, aikuisiässä jo molemmat. Heitä olen kertonut, että tässä voi käydä huonostikin. Eivät he halua siitä puhua.
    Siis kirjoitin kaikenlaista asiaan liittyvää ylös ja tein valtakirjat valmiiksi asioiden hoitoa varten. Toion kuitenkin parasta ja yritän olla vaipumatta synkkyyteen.

    Toivottaasti Maya sinulla on jo paremmin ja erityisesti toivon ettei tauti ole levinnyt imusolmukkseisiin eikä muuallekaan.

    Toivon kaikille hyvää vointia

    #66474

    ronja
    Participant

    Maya,

    Mulla menee Klexane koko ajan varmaan elämäni loppuun asti koska 1 leikkauksessa 2017 tuli keuhkoveritulppa

    #66563

    Maya
    Participant

    Hei kaikille!

    Olin hetken aikaa sairaalassa psykiatrisella, kun nukkumattomuus kävi liian raskaaksi. Opettelin samalla reissulla ns. syömään uudestaan eikä hartiapistoa tule enää juurikaan. Oksentelukin loppunut ja olen jaksanut kävellä vähän pidempiä matkoja.

    Ensimmäiset verikoekontrolli tulokset olivat tulleet Kantaan. Kaikki olivat kunnossa, ja siellä oli myös tietoa, että ensimmäinen kliininenkontrolli on huhti-toukokuulla.

    Vaikka hartiapisto onkin lähes poissa, on kipuja kuitenkin muuten.

    Kuinka Ronja sinulle menee?

    #66569

    ronja
    Participant

    Hei Maya,

    (Olin mielestäni vastannut jo aiemmin mutta jostain syystä vastaustani ei näy täällä )

    Kiitos kysymästä . Mulla menee paremmin nyt kun en saa enää sytostaatteja. Kuntoni romahti viime kuurin jälkeen. Nyt on taukoa kaikesta vielä ensi kuun loppuun . Sitten tutkitaan tilanne.
    Hiukka se jännittää mitä tuo pirulainen sielä sisuksissa tekee. Yritän ulkoilla ja syödä hyvin ja olla ajattelematta liikaa tätä sairautta. Kipuja e ole. Tuo avanne tietty aina muistuttaa ja peiliin katsominen, kun ei oo hiuksia. Kivuttomuudesta olen tyytyväinen ja toivon Maya, että sinultakin kivut pian loppuvat. Onneksi hyviä kipulääkkeitä on saatavilla. Kivuista ei kannata kärsiä.
    Erityisen tyytyväinen olen kun ruokahaluni on palautunut. Nyt voin keskittyä painon nostamiseen. Olen laihtunut 22 kg kaikenkaikkiaan tän rumban aikana ja se näkyy ikävästi. Pitäisi saada kerittyä ainakin 10 kg takaisin. Ei helppoa tämäkään. Vielä ei ole painon nousua näkynyt. Painon lasku pysähtyi, onneksi. En koskaan kuvitellut tämmöistä tilannetta kokevani.
    Joskus laihdutin muutaman kilon , mutta että olisin lihotuskuurilla, ounou.
    Minäkin olen tehnyt pidempiä kävelylenkkejä. Tänään en ole kyllä ulkona käynyt kun sää on niin surkea. Nytkin sataa vettä.
    Tuosta nukkumattomuudesta. Mulla oli sairauden alussa sama ongelma. Uni ei tullut. Olen käyttänyt nukahtamislääkkeitä jo yli vuoden. Ilman niitä en usko , että nukkuisin. Olen välillä kokeillut olla ilman mutta valvon pikkutunneille asti ja olen siteen ottanut tabletin ja nukkunut puoleen päivään.

    Tämmöisä tänne.

    Hyvää vointia kaikille!

    #66572

    ronja
    Participant

    Hei,
    Luin tämän keskustelupalstan alusta saakka. Miksi tänne ei enää kirjoiteta ?
    Onko joku muu keskustelufoorumi olemassa, josta en tiedä?

    Kirjoittelemisiin

    #66574

    Kia Kolangio
    Participant

    moi Ronja ja muut,
    minäkin ihmettelen miksi tämä foorumi on niin tavattoman hiljainen? ihmettelen myös sitä kun joku/jotkut ovat kirjoittaneet täällä että aikaisemmalla saman ylläpidon pitämällä palstalla oli paljon vilkkaampaa, mikähän siinä on.
    itse olen kirjoitellut tänne runsaan vuoden, ja myös käyn toisinaan fb:n ”kautta” toimivassa ”Eniten vituttaa syöpä”-ryhmässä kirjoittelemassa. siellä on sentään jonkin verran enemmän porukkaa. muista palstoista en sitten tiedäkään. vinkatkaa tosiaan jos joku tietää!

    mulla on ollut samoja ongelmia sytojen kanssa kuin sulla Ronja. välillä kunto romahtaa ja joudutaan pitämään taukoja. kaksipiippuinen juttu sanoisin. toisaalta taukojen aikana on ihanaa kun ei ole oireita, toisaalta taas päässä pyörii että mitähän se pirulainen tekee tuolla sisuskaluissa.

    sairastan siis parantumatonta sappitiensyöpää, olen 57 vee. hoidot aloitettiin tammikuussa 18 eli reilu vuoden tätä sairastelua on kestänyt. olen nyt työkyvyttömyyseläkkeellä ja nautin näistä eläkepäivistäni (jos ei siis oireita ole)
    mulla ei myöskään kipuja mistä olen ikionnellinen, mutta varjele mitä yrjöpäiviä joudun joskus viettämään sytojen aikana.

    mutta tosiaan, tietääkö joku muista vertaistukipalstoista?

    paljon tsemppiä sulle Ronja ja kaikille muillekin! toivottaa Kia

    #66579

    Juse
    Participant

    Tervehdys,aikaahan tässä on mennyt että tullut tänne kirjoiteltua itselläni tilanne ok, tietääkseni ei ole uusiutunut ja kesällä kontrollilabrat sekä hoitaja soittaa tuloksista.Ensi vuonna tulee 5v täyteen eli viimeinen kontrolli kuvauksineen ja tähystyksineen jos ei aikaisemmin ilmene muuta.Muita kiusoja tullut lisää notta semmosta nytkyttelyähän tämä meno sinällään on,sytohoidoista jäi niin kuin olen kertonut noihin sormenpäihin ja nilkkoihin+päkiään outoudet .Välillä sormenpäissä miedompana mutta saa nähdä häviääkö jaloista koskaan pirullisimmalta tuntuu tuo päkiä homma nilkoista helpottanut.Kyllähän sitä välillä miettii että selvisinkö yhdellä huitaisulla vai uusiiko mutta toisaalta turha miettiä liikaa,lueskellut päivittäin täältä kirjoituksia mutta itsellä tullu huonommin laiteltua mitään.

    Koittakaahan jaksaa ja tsemppiä kaikille hoitojen kanssa painiville kuin myös muillekkin.

    Tv.Juse

    #66582

    ronja
    Participant

    Hei

    Onpa kiva kuulla Kia ja Juse teistä. Lohduttaa kuulla, että tämmöisestä taudista voi selvitäkin. Itselläni kun tilanne on vielä kiikunkaakun. Mua pelottaa.

    Toisinaan olen mukamas hyvinkin sinut tämän kanssa ja optimistinen. Sitten taas vaivun synkkyyteen ja tuo syöpä alkaa ahdistamaan. Tästä ei ole helppo puhua läheisille kun vastaukset tulee usein kuin 5 vuotiaalle. Mua on alkanut ärsyttämään liika empaattisuus vaikka tiedän ettei kukaan tarkoita pahaa. Silti.

    Tuntuu että lähipiirissä kukaan ei ymmärrä näitä tunteita ja näitä kokemuksia, mitä tässä joutuu kohtaamaan. Siksi on kiva kirjoitella tänne kun te tiedätte mitä tässä joutuu käymään lävitse.

    Mennään yhdessä eteenpäin

    #66602

    Kia Kolangio
    Participant

    moikat Ronja,
    samat tunnelmat taikka mietteet täälläkin. eli toisinaan minäkin koen olevani sinut syöpäni kanssa ja varsin optimistinen, tai ainakin tyyni, rauhallinen, mutta kyllä niitä pahoja kuoppiakin esiintyy. koen että ensimmäinen sairasteluvuoteni oli helpompi ainakin henkisesti, mutta tämän alkuvuoden aikana tuo henkinen kantti on välillä pettänyt.

    johtuuko se siitä, että vielä vuosi sitten olin parisuhteessa mutta erosin puolisen vuotta sitten. koko suhdetta ei kestänyt kuin puolitoista vuotta.
    vaikka mulla on loistavia ja ihania ystäviä niin se ei ole ihan sama asia kuin jakaa asioitaan parisuhteessa.

    lisäksi tämän vuoden alku on ollut varsin nopeakäänteinen. välillä mulle on puhuttu jopa siitä että kannattaa valmistautua palliatiiviseen hoitolinjaan, koska elimistöni ei tahdo sietää sytoja hyvästä vasteesta huolimatta, mutta yhtäkkiä lääkärit ovatkin eri mieltä. en aina pysy tahdissa mukana.
    esim eilen posti toi sytojen aikataulut peräti kesäkuuhun asti, ja ei siitä ole kuin runsas kuukausi kun jouduin veriarvojen ja kaikin puolin yleiskunnon romahtaessa osastohoitoon jolloin osastolääkäri otti puheeksi tuon palliatiivisen. ja onhan tässä ollut kaikenlaista vastoinkäymistä kaiken aikaa.

    tajuan sua Ronja oikein hyvin kun kirjoitat tuosta empaattisuudesta. toisaalta vielä kurjempana koen epäilevän negatiivisuusen.
    ja sen, kun ihmiset alkavat muistelemaan jotain 20 vuotta sitten syöpään kuollutta tuttavaansa tyyliin sillekin kävi niin ikävästi.
    samoin rasittaa tämä kun läheiset tivaavat tarkkoja selostuksia hoidoistani joita en osaa heille selostaa.
    en ole yhtään sitä tyyppiä joka omatoimisesti ottaisi asioista selvää vaan luotan siihen että lääkärit osaavat hommansa. eivätkä ne lääkäritkään kaikkea tiedä taikka pysty selvittämään. onhan olemassa esim diagnoosi kuten ”määrittelemätön infektio” ja veetuttaa kun eräskin tuttavani kyseenalaistaa tuon. ”Mikset ota tarkemmin selvää, kysy toisen lääkärin mielipidettä” jne jne jne
    ja sitten ne neuvojat jotka ovat itse terveitä! syö sitä ja älä syö tuota ja lässyn lässyn, argh!

    tänään on kuitenkin hyvä päivä ja aamu on kaunis! ei oireita ja kohta lähden ostoksille ja kirjastoon.

    mahdollisimman leppoisaa viikonloppua kaikille!

    #66604

    Maya
    Participant

    Hei kaikille!

    Minulle tuli toinen verikoekontrolli päivä postissa. Samassa kirjeessä tuli lääkärin vastaanottoaika. Huhtikuun puolessa välissä olisi sitten mahdollisuus kysellä ihan kasvotusten lääkärin kanssa. Nopeasti aika mennyt, kun leikkauksesta on ihan muutaman päivän päästä kaksi kuukautta. Mutta tuo tuleva kontrolli pelottaa.

    Ronja, otin kiinni vinkistäsi. En tosin ostanut vielä uusia kukkia, mutta pätkin kahta vanhempaa kultaköynnöstäni ja laitoin pätkät juurtumaan. Nyt sitten sitä innolla seuraa, että mitä tapahtuu ja millä aikataululla.

    Psykiatrisen avohoitajani kanssa oli hyvä keskustelu tällä viikolla. On alkanut kiinnostaa monenlaiset asiat, myös ns. parisuhteen sisällä ja loukkaannun herkästi, jos minua ei kuunnella toiveideni suhteen. Avohoitajani kysyi, että voisiko kyse olla halusta elää. Kun on leikelty ja hoideltu ja alkanut toipua, kevätkin tulee, että taistelutahto nouseekin ja haluaa elää niin kuin olisi viimeinen päivä mahdollista tehdä asioita. En tiedä saatteko kiinni mitä tarkoitan. Tarkemmin kun itse sitä mietin, niin kyllä, ehkä kyse on juuri siitä.

    Toivotan kaikille hyvä viikonloppua!

    #66607

    ronja
    Participant

    Hei,

    Kirjoitit Kia niin osuvasti noista asioista.Olen kokenut samanlaista kohtelua paitsi että viimeisen sytostaateista johtuvan huononemisen takia mut laitettiin sille palliatiiviselle osastolle samaan aikaan kun syöpäpolin kontrollit jatkuu. Hoidoista en enää tiedä ? Mulla on tiedossani vain että mulla on 3 mm muutos keuhkossa.Olen kyseenalaistanut tämän palliatiiviselle laiton. En ole saanut vastausta

    Olen nyt voimistunut kuukaudessa ja jaksan hyvin. Tuo joidenkin kavereiden ” tivaaminen ja neuvonta on kyllä ihmeellistä.Kun sitten toteaa, että mulla on avanne niin en liho vaikka söisin kuinka, enkä voi kaikkea syödä.Pahin oli kun naapurini totesi, että eivät vanhat naiset niin vaan kuole syöpään kun se etenee niin hitaasti… Olin melko lailla tyrmistynyt. Täytän 64v. enkä oo mielestäni vanha

    Minä surin tätä kohtaloani vuosi sitten enemmän kuin nyt. Olen jotenkin kummallisella tavalla sopeutunut tähän ja yritän sinnitellä. Mietin Kia että kohdallasi saattaa tuo parisuhteen loppuminen vaikuttaa että koet asian toisin. En tiedä

    Maya, kasvattaisin kesäkukkia lisää mielelläni mutta mulla on kissa joka kuopii kaikki mullat , niin en voi. Sinänsä tuo katti on ihana. Se vaistoaa mun heikoimmat päivät. Tulee viereen sohvalle, kehrää. Nukkuu mun jalkopäässä. Puhun sille asioita ja se tuo lohtua. Katti on vanha mutta niin ihana. Leikkokukkia ostelen viikottain sitten. Nekin pitää laittaa takanreunalle korkeelle ettei tuo katti pemistä niitä. Se pitää erityisesti ruusuista. Jotain piristystä on keksittävä väliin ei tätä rumbaa muuten jaksa

    Tuo elämänhalu on kanssa kantava voima jotenkin. Mulla se korostuu etenkin nyt kun hyvä ystäväni teki elämästään lopun oman käden kautta viikko sitten. Hän sanoi viimeksi tavatessamme että elämä on ihanaa ja kaikki on hyvin. Tätä on vaikea ymmärtää kun ite on aivan toisessa tilanteessa ja haluaa katsoa pelin loppuun. Koen sen olevan elämälleni velkaa

    Mutta nyt pitää lopettaa ja mennä mökkiä siivoomaan. Myin sen juuri kun en enää siellä jaksa touhuta. Panostan ruukkuterassiin kaupunkiasunnolla.

    Moikka ja hyvää viikonloppua. Kirjoitellaan taas

Esillä 20 viestiä, 601 - 620 (kaikkiaan 639)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.