Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä

Suolistosyöpä

Esillä 20 viestiä, 561 - 580 (kaikkiaan 706)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #63968
    Kirsma
    Participant

    Hei Gemini,
    pitkä ja raskas polku sinulla. Sain pysyvän avanteen viime syksynä peräsuolisyövän seurauksena. Uuden oppimista tämä on ollut, uusiutumisen peikko piileskelee alitajunnassa, mutta pyrin ottamaan elämääni takaisin pala kerrallaan.

    Selvittelin verotusasiaa viime vuoden lopulla, joten tämä on hatarasta muististani. Pysyvä avanne lasketaan 30% invalititeetiksi. Invaliditeetti 100% antaa 440 euron vähennyksen. 30% invaliditeetti antaa 30 prosenttia 440 eurosta eli 132 euron vähennyksen tulosta. Ei siis mitää syytä juhlaan sillä saralla.

    Toisaalta olen ajatellut, että nämä jokapäiväiset avannetarvikkeet saan ilmaiseksi, niin olen siihen tyytyväinen. Aika kalliita ovat, jos ne joutuisi itse maksamaan.

    Kohta on kevät ja se laiturinnokka kutsuu!

    Kirsma

    #63997
    Tspace
    Participant

    Hei ! Luin tässä teidän viestejänne. Olette jakaneet paljon keskenänne. Huomio kiinnittyi siihen myös, miten jokaisen tilanne on myös ainutkertainen ja sama syöpätyyppi voi tulla näyttäytyä niin monin tavoin . Myös syto- oireet ilmenee niin moninaisesti. ! On niin ihmeellistä myös kuulla, missä vaiiheeassa ja miten nama tulee esille eri ihmisille. Syopaklinikalla ihmiset ovat myos jotenkin.koskettavan erilaisiusa tilanteissa ja toisaalta kuitenkin myos samassa. Monilla varmasti iso havahdus ja kosketus siihen. Ettei asiat pysy samanlaisina. Kaikki me sairastumme ja kuolemme joskus. Emme vaan tiedä takalleen milloin se tapahtuu !

    Minulla alkoi tosi yhtäkkisesti oireet verenvuotoa ja kova kipu. Olin tosin käynut 1. 5 sitten colonoskopiassa, kun tajusin, ettäsuvussni on enemmnkin suolistosyöpää. Isoitini kuoli 48ä9 vuotiaana . Äiti sairastui 2 vuotta sittten ja voi nyt hyvin. Isä kuoli 2 vuotta sitten. Tutkimus ei löytynyt muuta
    Selityysta epämääräisille vatsa oireille ärtynyt suolisto-oireyäyhtymå. Sanottiin, että seuraava tutkilus 10 vuoden päästä.

    Akuutti kipu vei.minut pikana gynekologille, joka säikähti ja teki kiireellisen lähetteen naistenklinkalle. Kysyi myös, että.onhsn minulla tukea ja voin myös tosi ” pahoista” asioista.. Sen jälkeen kaikk eteni kuin juna.. Kun olin leikattavana, olli vielä epåtietoisiuutta. Onko kyse munasarjasyövästä vai suolistosyövästä. Leikkaupöydän pikanäyte vahvisti umpilisäkkkeestä lähtevän syövän, joka invasiivinen operaatio.meni hyvin kolmen kirugin toimesta ja toipuminenkin .Kalvava oli epätietoisuus makssta, koska sielläkin näytti olevan epäselvyyttä.

    Onkologin ensimminenkäynti oli karua kuultavaa. Tuo Jannenllekin välitetty luse, että tilanne ei ole parannettavissa ja hoidossa keskitytään taudin etenemisen jarruttamiseen.. Makasta löytyi 10 kasvainta ! Imusolmukkeisiin ei ole kuitenkaan ole näytänyr leviävn. Ja leiklauksen toipumisen välillä pahenemista oli ehtinyt tapahtua selkeästi.

    Jotenkin minusta tuntuu, että onkolgeilla on vahva ammattietiikka, ei haluta herättä ” false hope” !ä- Väärää toiveikkuuutta. Noh nyt sairaudenetenemistä jarrutetaan sytoilla ja siedän hoitoja, vaikka ei ole helppoa ! Kylmaoireet, veriarvojen aleneminen ja kuvottavat oireeet.

    Itse pohdin tällä hetkella ehka enitensita
    Että haluan keskittyä tähån hetkeen täysillå ! Minulka on erittain hyvia ystaviä, joille voin jaka.a He haluvat jotenkin luoda vahvasti positiivista kuvaa paranemisesta. Huomaan itse kokevani tällä hetkellä tärkeänå, etten.luo visioita tulevaisuuteen vaan enmänkin olisi avoin eri vaihtoehtoille, mutta en oukein haluaisi käyttäää energiaani tulevaisuudeniettimiseen. Näen kyllä unia syövästä makssassa. Joskys se esiintyy kuvana keltaisista kuoriaisra, jolla elävät jalat. Jotenkin kuva siitä, ,että ne vousi kotiloitua tyhjksi kuoreksi. Tälläisia unia joskus näen. Kuitenkin vapauttavinta tuntuu olevan, ettei luo touveita eikä myöskaan pelkoja jos ja kun niitä ajatuksia aina tulee. Niin antaa niiden olla, hyvksyt ne , mutta ei jää kiinni van vapauttaa ne! Ei helpooa, mutta kun siinnä hetkittäin onnistun tunnen onnelisuutta ja vapautta

    Sairauslomalle jaaminen oli vaikeaa ja kapinoij n ensin, mutta nyt ymmarran, etta se on tassa tilanteessa myos vapauttavaa, kun ei.ole pakkoa asioita Taloustilanne tmuuttui radikaalistui mutta jotenkin se tuntuu niin hyvin toissijaiselta !

    Kiitos teille jakamisesta ja kiitos että sain Jakaa,!!

    #64011
    ronja
    Participant

    Hei taas

    Lueskelin kirjoituksianne ja todellakin kaikki tarinat ovat niin yksilöllisiä. Meitä ainutlaatuisia on paljon ja tällä palstalla kirjoittaa ainoastaan suolistosyöpään sairastuneet.

    Omalla kohdallani tilanne on se, ettei täydentävää leikkausta ole vielä tehty. Umpparistani löydettiin adenokarsinooma . Miettivät hipekhoitoa+ leikkausta. Tehtiin / siirrettiin lähete Meiccuun. Taas leikkaus pitkittyy. Onko jollain tästä hipec jutusta kokemuksia. Tehtäisiin Meilahden tornisairaalassa. Toivon ettei leikkaus nyt enää pitkittyisi. Tämä odottaminen on niin tuskallista. Tautini on imusolmukkeissa mutta ei muualla TT kuvauksen mukaan.

    Toivon kaikille oikein hyvää vointia ja kevättä.

    #64016
    Erna
    Participant

    Hei Ronja ja muut!

    Paksusuolen syöpäni oli lähettänyt 2 metaria vatsakalvolle. Hoitamatta kuolen puolessa vuodessa. Hoitona HITAC-operaatio Hyks:ssä. Hoito raju, vatsa aukaistaan, vatsakalvolta poistetaan näkyvät syöpäsolut ja lopuksi vatsaonteloa huuhdotaan 1,5 h lämpimällä sytostaattiliemellä. Sitten teholle ja 2-3 vk toipumista vatsakirurgian vuodeosatolla. Leikkaus kestää 8 h ja on mahdollista kuolla jo leikkauspöydälle tai sen jälkeen komplikaatioihin. Outoa saada tietää olevansa kuolemansairas vaikka nyt voin erinomaisesti, mihinkään ei koske tms. Lähetteeni on mennyt perille Meilahteen tänään. Uskon, että lähipäivinä puhelimeni soi ja tulee kutsu sinne. Mukavaa kevättä kaikille.

    #64023
    ronja
    Participant

    Hei,
    Kiitos Erna vastauksesta. Ei voi oikein muuta sanoa kuin että HUH HUH!
    Onko kenelläkään tieton moniko moisen hoidon jälkeen on jäänyt leikkauspöydälle tai menehtynyt komplikaatioihin ?

    Tänään postissa tuli aika HUS iin lääkärin vastaanotolle. Pikkusen alkaa pelottamaan tuo hoito mikäli nyt kelpuuttavat minut siihen. Pitää kysellä riskeistä lisää lääkäriltä
    Mulla ei vielä ole vatsanpeitteissä etäpesäkkeitä mutta on erittäin tod. näk. että niitä tulee. Siksi minulle moista hoitoa suositellaan.
    Umpparissani oli ollut joku reikä, niin ymmärsin josta tautia olisi päässyt vatsaonteloon.
    Kuulostaa kauheelta tuo puolen vuoden ennuste. Toisaalta kuollaanhan täältä jokatapauksessa jos ei nyt heti niin jossain vaiheessa. On kyllä laiha lohtu enkä oikein itsekään tuota vielä allekirjoita. Tuntuu vaan niin venäläiseltä ruletilta tämä hoito

    #64057
    Miska
    Participant

    Moips Ronja,

    Mitään ei pidäkään mennä allekirjoittamaan, vaikeista ajatuksistasi huolimatta, muista huomata, että hoito maassamme on mahdollisimman osaavaa ja hyvää :) Ruletitkin vasta sitten kun olet päässyt pahimman ohi. Iso tsemppi! -Miska

    #64058
    Tuikkendal
    Participant

    Hei
    Olen aloittanut blogin, jossa kirjoitan elämisestä ja tuntemuksista parantumattoman paksusuolensyövän kanssa. Blogissa on kaksi tekstiä ja kirjoittelen lisää. https://syovastahuolimatta.blogi.net/blog/3/mordorin-porteilla/

    #64086
    Erna
    Participant

    Hei Ronja ja muut!

    Minulle tuli myös jo aika Meikkuun, lääkärin vast.otto on 6.4. Milloin sinulla Ronja? Mulle soitti tässä joku päivä sitten nuorehko nainen, jolle oli ko. oper. tehty. Hän oli lähinnä järkyttynyt siitä, että hänelle oli Hipecin yhteydessä tehty avanne. Hänen leikkauksen jälkeinen toipuminenkaan ei oikein lähtenyt rullaamaan, koska hän alkoi oksennella ja joutui sitten oleen Meikussa 4 vk leikkauksen jälkeen. Nyt vajaa puoli vuotta leikkauksesta, oli hän jo siitä toipunut ja oli muutenkin valoisa tulevaisuuden suhteen. Mulle teki viime viikolla työterv. lääkäri kuntoutustukea varten b-lausunnon, kun ei tässä muutenkaan oo töihin mitään asiaa aikoihin… Katsotaan mitä tapahtuu. Ronja, voit laittaa minulle vaikka viestiä Erna 0407080725. Olisi kiva vaihtaa kuulumisia kun taidamme olla samassa veneessä samaan aikaan. Terv. Erna

    #64105
    Erna
    Participant

    Moi Tuikkendaal ym.

    Luin Tuikkendaal äsken blogisi. Jollain tapaa henkinen oloni parantui, olet samalla tavalla realistinen kuin minäkin. Ja jotenkin minua alkoi hymyilyttämään lukiessani turpeasta suolen läpi tunkeutuneesta hirviöstä… Niin minäkin puhun… Itse syöpämöykky oli Hirviö ja nyt nämä etäpesäkkeet on Hirviön pikku äpäriä:)… Yritetään kuitenkin kaikki pitää lippu korkealla, jooko? Erna

    #64143
    K1malamb
    Participant

    Hei kaikki, täällä on ollut puhetta HIPEC-hoidosta ja kyselty siitä toipumisesta ja kokemuksista. Itselleni tehtiin kyseinen toimenpide 7.3. nyt olen jo kotona toipumassa. Jos joku haluaa kanssani tästä lisää keskustella ja kuulla omat kokemukseni, hihkaiskaahan.

    #64147
    ronja
    Participant

    Hei K1malamb,

    Olen menossa HIPEC hoitoon toukokuun alussa. Olisi kiva kuulla kokemuksiasi.
    Kauanko olit sairaalassa? Miten herääminen onnistui? Oliko sinulla kipuja ?
    Mun puh on 040 7757025

    #64166
    K1malamb
    Participant

    Hei Ronja, pelkäsin kovastikin tuota leikkaukseen menoa, sillä minulla oli todella harvinainen, pitkälle erilaistunut syöpä vatsan alueella. Onnekseni pääsin suht ”pienellä”, poistettiin ”vain” munasarjat, umpilisäke, vatsapaita ja suuri osa vatsakalvoista. Leikkaus oli pitkä, mutta onnistui sytostaattihuuhteluineen ennakoitua ”helpommin”. Olin sairaalassa kaksi viikkoa (mikä oli kuulemma ennätyksellisen lyhyt aika) ja teholla ennen osastolle siirtoa 3 päivää. Kipuja oli, sillä epiduraali ei oikein onnistunut ja luiskahti lopulta kokonaan pois. Kipupumppu toi kaivattua helpotusta (suosittelen), mutta kyllä alkuun viikon verran oli tosi tuskaista. Kovin selkeää mielikuvaa päiven kulusta ei ole, vaan ne sujuivat vähän sumussa. Heräsin leikkauspäivän iltana, mutta sitä en itse muista. Seuraavana päivänä olin puhunut jo puhelimessa läheisteni kanssa ihan järkevästi, mutta tästäkään ei ole kovin selkeää mielikuvaa. Oikeastaan vasta neljäntenä päivänä alkoi hieman pää kirkastua.
    Muista vain, että vaikka kuinka tekisi kipeää, kannattaa pullopuhallusta todellakin tehdä niin paljon kuin vain jaksaa, sillä keuhkot ovat kovilla tuossa operaatiossa. (Itselläni painuivat kasaan ja kertyi nestettä, mutta pullopuhalllusten avulla selvisin ilman pleurapunktiota). Ja ylös kannattaa nousta heti kun pystyy. Itse hiihtelin käytävillä tippatelineeseen tukeutuen niin paljon kuin vain pystyin, välillä itkua vääntäen, mutta oma aktiivisuus ja tsemppaus saivat aikaan sen, että kuntoutuminen lähti hyvin liikkeelle. Toki tähän vaikuttaa niin hurjan paljon se, mitä leikataan ja kuinka paljon sisuskaluja joudutaan poistamaan.
    Nyt leikkauksesta on kuukausi ja kipuilen edelleen, mutta hämmästyttävän hyvin olen toipunut. Kivut pysyvät aisoissa kipulääkkeillä, ihan turraksi en itseäni saa, mutta tuntemukset ovat siedettäviä, eivät niin kovia kuin pelkäsin.
    Väsymys vaivaa oikeastaan eniten, kovin paljon ei kerrallaan jaksa olla pystyssä, mutta olen koettanut liikuskella sisätiloissa mahdollisimman paljon. Haen lasin vettä kerrallaan, käyn kurkkaamassa ikkunasta, kävelen ympäri asuntoa kerran tunnissa hereillä ollessani. Ulos en yksin vielä uskalla lähteä, mutta aviomiehen käsikynkässä kulkien olen hipsutellut ulkona alusta asti. Vaikeinta on sohvalta tms ylösnouseminen, autoon meneminen ja sieltä pois tuleminen. Haavakipua oli myös aluksi (mulla oli kaikkiaan 52 niittiä, eli pitkä haava), mutta sekin hellittää päivä päivältä.
    Ja toki päivät vaihtelevat, välillä on jo suht normaalikin olo, sitten seuraavana päivänä on enemmän kipuja ja väsyttää niin, ettei mitään jaksa tehdä.
    Itselläni eivät hiukset ainakaan vielä ole sytostaattien takia lähteneet, mutta kovin kuivat ne ovat. Ja hassuja haju- ja tuntoaistimuksia on, mutta ne kaiketi johtuvat noista myrkyistä. Välillä tuntuu, että lemuan ihan hirveälle, mutta kukaan muu ei moista haista.
    Suolen toiminta onnahtelee, siinä itselläni oli isojakin ongelmia alkuun, mutta esim Pegorion toimii minulla tosi hyvin, sitä lasillinen illalla yleensä auttaa niin, ettei tarvitse seuraavana aamuna hirmuisesti ylimääräisiä ponnistella.
    Rankka operaatiohan tuo HIPEC-hoito on, mutta omalla kohdallani kaikki meni kuitenkin paremmin, kuin olisin ikinä uskonut.
    Kysyhän, jos kaipailet lisäinfoa. Ja tsemppiä tulevaan!

    #64408
    ronja
    Participant

    Pitkästä aikaa palstalla

    Olin leikkauksessa ja Hipec operaatiossa 2.5 eli vajaa kuukausi sitten eli vajaa kuukausi sitten. Pääsin kotiin 2 vkon sairaalassaolon jälkeen. Syöpäni on lähtöisin umpparista.
    Minulle tehtiin väliaikainen avanne , joka suljetaan ” jossain vaiheessa”. Kävin eilen tapaamassa avannehoitajaa. Sain hyviä ohjeita. Avanteeni on ohutsuoliavanne joskin myös paksusuoli on nostettu ihon pinnalle odottamaan yhdistämistä.

    Rankkahan tuo Hipec kokemus oli ja kipuja on vieläkin. Pärjään kyllä melko pienellä kipulääkkeellä ja yritän ulkoilla päivittäin. Väsymystä on vielä melkoisesti ja ruokahalua ei ole. Ruokailua estää myös vas.olkapäähän tuleva pistos mikäli syö paljon. Syön siis kaikenaikaa. Paino on kuitenkin pudonnut 6 kg sairaalasta lähdön jälkeen. Kaikenkaikkiaan paino on puolessa vuodessa pudonnut 12 kg

    Henkisesti on haasteellista uskaltaa toivoa parantumista. On ollut sen verran vastoinkäymisiä puolen vuoden aikana että on tullut varovaiseksi. Hoitolinjani on parantava.

    Olisi mukava kuulla mitä teille kuuluu. Toivottavasti ehditte kirjoittamaan tänne muutaman sanan

    #64435
    Tuikkendal
    Participant

    Hei Erna, huomasin kommenttisi vasta nyt. En ole muistanut käydä tällä foorumilla, kun tempauduin blogien kirjoittamiseen. Toivottavasti olet saanut hyvää hoitoa! Mitä sinulle nyt kuuluu?
    Minulla jatkuu kevennetty hoito eikä ole oikeastaan muuta häikkää kuin kurja käsi-jalkaoireyhtymä. Jalat on niin kipeät, että kävely tekee pahaa. Helle on pahentanut jalkavaivaa. Rasvaan jalkoja ja liotan niitä suolakylvyssä joka toinen ilta. Tämä on ainoa, mikä auttaa. Yritän myös pitää niin pehmeitä ja joustavia kenkiä kuin mahdollista. Samasta kärsinyt ystäväni suositteli Sketchers-kenkiä, joiden sisäpohjan materiaali on muotoutuvaa, mutta Koo-kengästä oli koot loppuneet. Täytyy metsästää niitä muualta.

    #64504
    Kanaemo-80
    Participant

    Hei kaikki!

    Täällä ryhmä edelleen pyörii…ja mahtava ryhmä onkin, kukaan muu ei voi tietää miltä tuntuu diagnoosi syöpä, kuin saman itse kokenut.

    Mulla siis reilu vuosi leikkauksesta takana ja parin viikon päästä koittaa vuosikontrolli… Suoli toimii yhtä epäsäännöllisesti kuin ennen diagnoosia, tosin sen verran muutosta, että monesti herään keskellä yötä vessaan ison hädän vuoksi…tämä siis alkanut leikkauksen jälkeen. Onko muilla samanlaista yöasiointia?

    Nyt on ilmaantunut toinen pelonaihe…eilen tunsin kipua vas. rinnan sivulla, joka ei kadonnut yön aikana ja on todella kipeä kun vähänkin painelee. Nyt siihen on ilmaantunut myös punainen tarlkarajainen läiskä! Mulla niin kyhmyiset rinnat että en osaa sanoa onko siellä ylimääräistä vai ei. Mun pää ei nyt kestä yhtään enempää tämmösiä syöpä-pelkoja. Eikö yksi syöpä jo riitä? Onkohan pelko aiheellinen edes? Mitä muuta se voisi olla?

    #64508
    kesanto
    Participant

    Heippa Kanaemolle.
    Totta puhut et tätä tautia ei ymmärrä jos ei ole itse läpikäynyt, minullakin kontrollit parin viikon päästä niin alkaa käymään kierroksilla.
    Läheisiä ei viitsi kuormittaa, kun ovat sitä mieltä et eihän sulla enää mitään ole ,unohda jo koko juttu.
    Toki sitä itsekin toivoo, et tauti on taaksejäänyttä, mut kun on se iso MUT?
    Pitkiä aikoja menee et en kokoajan ajattele,mut kun kontrollit lähestyy pyörii liikaa mielessä totta tuokin et kun tulee jokin uusi kivun tunne ni ekana syöpä mielessä toivon kesaemo sinulle jaksuja kyllä tuohon sinun rintakipu löytyy varmaan joku muu syy kun tutkivat.
    Minulla ei ole ollut mitään vaivaa tuon suolen kanssa,pelaa paremmin kuin koskaan.
    RONJA hyvä et olet viimein päässyt asiassa eteenpäin ,ja suuri leikkaus takana ,miten tollasen leikkauksen jälkeen hoidot jatkuu?vai onko seurannan varassa?toipuminen kestää varmaan pitkään ,huolestuttaa varmaan kun paino tippuu mut kuuluu varmaan taudin kuvaan minulla ei tuollaista leikkausta mut hoitojen aikana paino tippui yli 20 kg,nyt olen jo painon saanut takaisin.
    Neuropatia vaivoista en ole päässyt mut muuten voin hyvin kontrollit vaan pelottaa,mut se kuuluu asiaan.
    Lämpimiä kesäpäiviä kaikille.

    #64528
    ronja
    Participant

    Tervehdys

    Hipec leikkauksesta on nyt pian 2kk. Oli rankkaa alkuun toipuminen mutta nyt menee paremmin sen suhteen.
    Olkapääpistos alkaa vihdoin helpottamaan. Se on estänyt syömistä. Paino on pudonnut – 16 kg. Kävin ravitsemusterapeutilla joka neuvoi rikastamaan ruokia rypsiöljyllä. Sitä olen nyt tehnyt.

    Valitettavasti CT kuvassa näkyi uutena maksassa 1,8 cm metari. Vatsassa ei ollut mitään. Poistetun munasarjan kohdalle oli tullut 4,5 cm kysta. Olin maksan varjoaineUÄ kuvauksessa ja siellä piti selvitä samantien tilanne. Lääkäri ei voinutkaan sitten sanoa löydöksestä mitään. Saan tiedon 4.7. Sytostaatit aloitettiin 14.6 oksaliplatina ja Teysuno kun se capesitapine ei mulle sovi. Näiden sytkyjen kanssa mitä saan, pärjään.

    Odottelen siis taas vastauksia ja olen epätietoisuudessa ja pelkään pahinta. Tauti pitäisi saada pysähtymään.
    Aloin käymään myös psyk sh vastaanotolla. Käynnit koen hyvinä. Ystäviä ja läheisiä ahdistaa tilanne. Yritän välttää heille puhumista. He ovat vaan kauhuissaan kun en ole enää jaksanut kuin ennen. Lapsien kanssa olen paljon keskustellut ja on hyvä kun siihen on mahdollisuus

    Hyvää Juhannusta kaikille. Vietän sen nyt kotosalla koska avanteen kanssa ei kuivanmökin puucee oikein onnistu ja muutenkin olen melkoisen voimaton vielä.

    #64688
    Tappura
    Participant

    Hei Kanaemo-80

    Minulta on leikattu peräsuolen syöpä toukokuussa 2015. Leikkuksessa minulle tehtiin J-pussi ja tähän mennesssä kaikki on mennyt tilanteeseen nähden hyvin, ja suoli toimii nyt ihan normaalisti.
    Avanteen sulkemisen jälkeen oli nimenomaan noita heti nukkumaan mentyä tehtäviä wc käyntejä. Saatoin joutua käymään perä perää kolmekin kertaa, ennen kuin suoli rauhoittui ja sain nukuttua. Tilanne on kuitenkin rauhoittunut joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Leikkauksen tehnyt lääkärini kertoi jo sairaalassa, että ripulointia on noin parin vuoden ajan. Nyt ripulointi on loppunut, mutta kyllä se tosiaan minulla kesti
    noin 1,5 v. Hyvänä apuna on ollut laktoosittomat maitotuotteet (en ole koskaan aiemmin niitä tarvinnut), juustot, banaanit ja pellavan-siemenrouhe.

    Tsemppiä, siitä se lähtee.
    -Tappura-

    #64690
    ronja
    Participant

    Hei taas

    4.7 varjoaine UÄ joka oli 5 tutkimus maksastani ei antanut varmuutta onko kyseessä varmasti maksametari.
    Nyt tulevalla viikolla vieä MGkuvaus ja seuraavalla CT .Verikokeita myös. Piina siis jatkuu ja unettomat yöt. Tosin käytän nytnukahtamislääkkeitä ja niistä saaan apua.

    Tää epätietoisuus tekee ”hulluksi ” ja nääntää.

    Sytostaattikuurista 2 on nyt hipecin jälkeen ( tehtiin 2.5.18 ) menossa. Oxaliplatiina saa jalkapojat puutumaan ja niitä pistelee enemmän samoin kuin sormia. Nyt on vielä kiireellinen lähete maksakirurgille.

    Onko kokemuksia tuosta maksaetäpesäkeasista? Olis kiva jos jaksaisitte kirjoittaa

    Muuten voin suht hyvin. Teen 1 kotihomman per pv ja sillä pysyn pinnalla jotenkin. Vieraita käy onneksi paljon. Se on myös ollut mukavaa.

    Pärjäillään…

    #65289
    Salamatkustaja
    Participant

    Hei Ronja, Tappura, Kanaemo-80, Kesanto, viimeiset viestittäjät!

    Kirjoitan tänne suolistosyöpäpuolelle jotain, ettei keskustelupalsta näivety liikaa. Aina ilmestyy uusia palstalaisia, jotka saavat rauhaa ja lohtua vertaisiltaan.

    Minulta leikattiin reilut kaksi vuotta sitten Meilahdessa suurikokoinen, mutta vain paikallisesti kasvanut paksusuolensyöpä. Ei ollut tarvetta liitännäishoitoihin.

    Parin viikon kuluttua on taas kontrollit, ja kaikki tuntuu olevan hyvin, mutta aina vähän pelottaa. Taitaa kuulua asiaan. Monet ikään (nyt 52-v) kuuluvat ränkät menevät tahtomatta syövän piikkiin. Ja kun suurennuslasilla etsitään, aina löytyy jotain uutta; viime keikalla maksan kahden fokaalisen nodulaarisen hyperplasian seuraksi munuaisessa angimyolipooma. Ei ole viisikymppisellä sisuskalut enää priimaa tavaraa, vaikka olen aina elänyt tosi terveellisesti…

    Paljon kauniita syyspäiviä kaikille!

Esillä 20 viestiä, 561 - 580 (kaikkiaan 706)
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.