Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä

Suolistosyöpä

Esillä 20 viestiä, 461 - 480 (kaikkiaan 706)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #57704
    Juse
    Participant

    Huomenta,samat tuntuu olevan tuntemukset Kaarinalla kuin mullakin ja varmaan ollut toisillakin mulle antoivat mukaan primperameja ja sitten sain reseptin että sai apteekista niitä.Neuvoivat ottamaan vaikkei tuntuisi pahoinvointia niin varmuudelta kuitenkin,kyllähän se hoitoviikko hoitojen edistyessä oli aika väsynyt olotilainen.Ruuista tympäisi eikä voinut syödä tuorekurkkua+tomattia.Kylmäoireet mullakin alkoi ekekerrasta ensin vasenkäsi ja tietysti suussa ja neuvoivat ettei passaa heti juoda kylmää neuropatia kiusat alkoi hiljalleen leviten kasvoihin mutta jalkaterissä ei ollut kuin kerran ja sekin vasemmassa kihelmöiden.Veriarvot tahtoi olla kiikunkaakun ja ainakin kerran jouduttiin siirtämään hoitoa (hempperi putosi 118) samoin 15% laimennus xeloxiin sitten kaksi viimeistä viikkoa oli tarkoitus mennä pelkällä tabletilla mutta eka viikon jälkeen oli lopetettava jalkojen turpoamisen vuoksi.Näistä riemuista jäi jalkateriin,kantapää,varpaat ja päkiä sekä nilkka ja sormenpäät neuropaattiset haitat jotka tuntuisi helpottavan ja aikaa on 19kk hoidon lopetuksesta joten pitkä on vaikutus.Tällä hetkellä kaikki hyvin ja nyt kontrollit labroineen ja kirurgin kontrolleineen kerran vuodessa heinäkuussa,niin ja puolivuottahan se minunkin savotta kesti omalla autolla pystyin kulkemaan koko hoitojakson ja lääkärin kontrollihan oli hoitojen aikana olikohan kolmannella kerralla + sitten samalla hoito.

    #57714
    Juse
    Participant

    Hupsista,unohtui vielä että siinä hoitojen aikana sain nivusiin ihottuman jonka sain Daktarin salvalla asettumaan ja kruununa lopuksi varpaankynsiin kynsisienen joka tablettikuuriilla ja apteekista saatavalla ilman reseptiä kynsisienenhoitoon tarkoitetulla aineella sain talttumaan.Mutta nämähän on yksilöllisiä juttuja nuori syöpälääkäri sanoi että toivottavasti ei enää tavata samoissa merkeissä mutta elämä on täytyy vain luottaa parempaan huomiseen.

    #57734
    Nea
    Participant

    Jannelle; Mulla kanssa Vectibix tekee ihon ihan näppyläiseksi, sitä on koko naama ja rinta ja selkä täynnä. Tetralysalia menee aamuin illoin 300mg, eikä siltikään se pidä kuin ihon jollain tavalla kurissa edes vähän. En ole kuitenkaan kuullut noista varoajoista sen suhteen, että ihan sutjakkaasti syön ruuan kanssa tuon Tetralysalin. Ainoa mitä pitää varoa on että ei voi maitotuotteita ottaa samaan aikaan. En ole tuosta makuulle menostakaan kuullut, että pitäisi pillerin jälkeen jaksaa vielä pystyssä olla.

    Aika jännältä kuulostaa Hanna sinun tilanteesi. Miten voikaan olla noin iso ero lääkärien mielipiteellä. Kummalta kuulostaa että pelkällä leikkauksella olisivat tyytyväisiä hoitoon, kun minun mielestä normaalitapauksessa leikkauksen jälkeenkin pitäisi olla sytostaatteja että siellä ei vaan lähde mitään muuta kasvamaan. Olen samaa mieltä muiden kanssa, että ehkä olisi parempi ottaa sytostaatit eikä vain jättää pelkän leikkauksen varaan että kaikki syöpäsolut on poissa.

    Kaarinalle, mulla oli ensimmäinen kuukausi pelkkää pahoinvointia sytostaattien takia. Tällä hetkellä siihen lääkityksenä on Aloksi (palonosentron, en tiedä tarkasti miten nimi kirjoitetaan), joka on pitkävaikutteinen, 5pv, pahoinvointilääke minkä saan ekana tiputuspäivänä, ja sen lisäksi olantsapiiniä iltaisin, mikä kanssa omalta osaltaan kuulemma pitäisi pahoinvoinnin kurissa sen lisäksi että sen pitäisi pitää mieli kasassa. Ja on toiminut, ei ole tarvinnut enää oksennella. Kannattaa ehdottomasti ottaa esille hoitavien lääkärien kanssa tuo, että saat pahoinvoinnin kuriin. Kesällä musta tuntui, että sille ei voi tehdä mitään ja pakko vain tyytyä osaansa että oksettaa kaikki, mutta kyllä sille pystyi jotain tekemään. Ernan mainitsema primperan on kanssa jees, sitä tulee itekin otettua pari ensimmäistä päivää tiputuksen jälkeen ihan säännöllisesti kolmesti päivässä, ettei vaan pahoinvointi yllätä. Kortisoniakin menee tabletteina, en tiedä niiden tarkoitusta, mutta varmaan nekin liittyy tiputuspäivien mahdolliseen pahoinvointiin.

    Mitäs muuta. Mulla menee vähän huonosti tuon pään kanssa. Ei se oikein tunnu, että tästä paranee, että lähin mitä kuvais on että roikkua siinä löyhässä hirressä ja vain odottaa milloin kaikki loppuu. Varsinkin kun tietää, että vaikka hoidot tepsisikin ja vaikka pääkasvainkin leikattaisi, niin se ei tarkoita etteikö se voisi uusia. Vetää vähän mielen maahan, erityisesti kun tuntuu ettei ole energiaa tai fyysistä kuntoa mihinkään enää. Seuraava kuvaus on kolmen viikon päästä, ja siihen saakka pitäisi jotenkin jaksaa olla maltillisesti, että tiedetään taas enemmän.

    #57744
    Kaarina
    Participant

    Hei Erna ja kaikki muut!
    Kyllä löytyy Primperan ja Granisetron muiden muassa ja Primperania otinkin, kunnes luin käyttöohjeesta että 5pv tiputuksen jälkeen vain saa ottaa ja sillälailla on tuossa kirjasessakin, johon noi Capecitabineiden ottamiset on merkitty. Tosin se tablettihoitaja puhui paljon ja vaikka sanoi ettei tarvitse kirjoittaa ylös (mulla on tapana tehdä muistiinpanoja) niin sen kummempia ohjeita en saanut. Osastolle soittaessani sain kuitenkin käsityksen, että niitä vois edelleen ottaa. Suositteli kuitenkin sitä Temestaa, mutta se on kolmio-lääke.
    Ennen seuraavaa tiputusta on lääkärin vastaanotto – tuliskohan silloin tarkempia ohjeita.
    On ko teille muille ollut ohjeena, että voi pidempään käyttää ?
    Nea! Tsemppiä sulle, odottavan aika on pitkä! Mun tyttären anopilta leikattiin paksunsuolen syöpä, joka oli niin lähellä peräsuolta, ettei saatu kokonaan pois. Siitä on 10 vuotta eikä ole uusinut. Ja nykyään on vielä paremmat myrkyt. Kiitos noista lääketiedoista – kysyn niistä siltä lekurilta.
    Hanna, mulle syöpälääkäri sanoi kirjaimellisesti ”että jotain on voinut päästä karkuun” ja suositteli ehdottomasti tiputus+solunsalpaajahoitoa.
    Vielä oon vähän pihalla tämän keljun sairauden kanssa!

    #57754
    Salamatkustaja
    Participant

    Hei uudet palstalaiset ja kaikki muutkin!
    Luin Hannan viestin ja huolestuin ’uudelleen’ omasta tilastani. Minut leikattiin päivystyksessä vuotavan tuumorin takia. Suolta lähti 4-senttisen kasvaimen lisäksi noin 25 cm, ja 34 imusolmukkeesta yhdessäkään ei ollut syöpäsoluja. Maksassa näkyi joitain leesioita, jotka myöhemmin nimettiin vanhoiksi fokaalisiksi nodulaarisiksi hyperplasioiksi. Patologin lausunto oli paksusuolen syöpä G2 pT1N0 eli gradus 2 ja invaasiosyvyys pT1 submukosa.
    Sekä Suomen gastroenterologikirurgini että asuinmaani Espanjan onkologit pitävät liitännäishoitoja turhina, eli käyn vain kontrolleissa.
    Tivasin kuitenkin lääkäriltäni, miksi ’pelastautumisprosenttini’ on noin 90 eikä pyöreä sata, mihin hän lääkärimäiseen tapaan vastasi, ettei lääketiede ole eksakti tiede.
    Menehtyvätkö nuo 10% karkuun päässeiden syöpäsolujen takia?

    #57764
    hanna66
    Participant

    Hei
    Salamatkustaja aiempia viestejäsi lukeneena pohdin juuri sitä kuinka eri tavoin jatkohoitoja tunnutaan suosittelevan. Tilanteesi vaikuttaa melkein identtiseltä omani kanssa ja sinulla ei muuta kuin seurannat.
    Minulle onkologi totesi, että ainoastaan ikäni vuoksi hän suosittelee sytoja. (Olen hänen näkökulmastaan nuori?) Muita indikaatioita jatkohoidolle ei ole, koska ei levinnyt imusolmukkeisiin tms.

    #57774
    Erna
    Participant

    Juu… Voi olla, että noilla onkologeilla on vähän eri käypähoidot ns. nuorempaa väestöä varten. En tiiä… Mutta ainakin sairaanhoitopiireittäin kontrollit vaihtelee melkoisesti. Itse näin onkologin hoidon aloituspalaverissa ja toisen kerran sitten hoitojen ja ct-kuvauksen ja labrojen jälkeen. Hoitojen aikana näin vaan päiväsairaalan hoitajia. Sit täällä meillä on 1. puoli vuotis kontrollissa pelkkä CEA ja sitten 2. kontrollissa, vuosi sytojen loppumisesta taas se CEA ja ct-kuvat.. No ei kai sillä väliä oo, milloin tehään miräkin, pääasia on, että tutkitaan säännöllisesti..
    Ai juu… Mä allergisoiduin sit niihin Lyricoihinkin.. Ja nyt oon ensi viikkoon taas pelkkien Tramalien varassa. Huoh. Ensi viikolla siis on soittoaika kipupolille, että jos se viisas pää siellä keksisi jotain pillereitä näihin mun neupatioihin. Toivottavasti keksii. Ei sitte taas miuta mulla tällä erää. Yritetään kaikki vaan jaksaa ja voida niin hyvin kuin vaan on mahdollista. Erna

    #57784
    Myy79
    Participant

    Heippa Erna ja muutkin!

    Mulle lääkäri määräsi jaloissa ja käsissä oleviin hermosärkyihin Noritren tablettia ja siitä on ollut apua mun hermosärkyihin. Pahimmat kivut ovat poistuneet. Kuulemma kannattaa syödä muutaman kuukauden ainakin. Tosi viheliäistä särkyä oli, mut onneksi nyt helpottanut.

    #57794
    Kaarina
    Participant

    Hei Salamatkustaja ja muut!
    Varmastikin lääkärit tehneet oikean arvion. Älä turhaan huolestu. Multahan löytyi yhdestä imusolmukkeesta etäpesäke ja patologin lausunnossa oli PAD 4 cm Gradus II adenokarsinooma pT3N1a (hermoinvaasio +,suoni-invaasio-) ja siltikin oli vaihtoehtona, että pelkillä solunsalpaajilla. Selkeesti oli kuitenkin ontologi sitä mieltä ettei riitä ja kaikin tavoin yritti vaikuttaa mun valintaan. Odota vaan rauhassa kontrollia.
    Alkaisko toi vatsa kuitenkin jo vähän rauhoittua sain piitkästä aikaa juotua kupin kahviakin – saas nähdä kuinka sujuu!
    Viime yö menikin unta odotellessa ja jalkoja heilutellessa. Mulla ei särje niinkuin Myyllä, vaan pistelee ja vasen kantapää on vähän arka kävellessä.
    Mukava kuulla, että Myylle löytyi apua hermosärkyihin. Toivottavasti poistuvat kokonaan!

    #57804
    Ystava2
    Participant

    Ystäväni on sairastunut peräsuolisyöpään yllättäen nuorella iällä. Syöpäkasvain on noin 5 cm kokoinen noin ja etäpesäkkeitä on löytynyt ainakin maksasta ja keuhkoista useita. Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta. Oli kerrottu ettei ole parantavaa hoitoa jo melkein heti. Olen hyvin surullinen ja haluaisin tukea häntä mahdollisimman hyvin. Mutta oikeita sanoja ei tunnu löytävän helpolla. Luin jostain, että näin levinneen syövän elinaika voi olla hyvinkin lyhyt tai maksimissaan muutamia vuosia..en tiedä onko totta. Etäpesäkkeitä on niin paljon ettei leikkausta edes harkita..hoitoja kuitenkin annetaan, en tiedä vielä mitä ja milloin..

    #57814
    Myy79
    Participant

    Hei Kaarina!

    Toivotaan, että säryt poistuvat kokonaan . Lääkäri ainakin sanoi,että se on mahdollista . Toivon sinulle lisää hyviä kahvihetkiä :)

    #57824
    Myy79
    Participant

    Hei Ystava2!

    Ystäväsi tilanne kuulostaa vaikealta ja minulla ei ole samanlaisesta kokemusta. Jostain luin, että kriisissä olevaa voi läheiset tukea olemalla läsnä aidosti. Suuria elämänviisauksia ei ehkä ole hyvä sanoa. Jos hän haluaa puhua niin kuunteleminen on varmasti hyvä. Itse ainakin kaipaisin sitä. Voisin kuvitella, että hän on nyt hyvin herkillä. Ystäväsi asemassa varmaan pyrkisin keskustelemaan useamman eri lääkärin kanssa hänen tilanteestaan.

    #57834
    Ystava2
    Participant

    Diagnoosista on nyt viikko ja vasta muutama päivä sitten tt-kuvaus jossa etäpesäkkeet näkyivät. Magneettikuvakin jo otettu, että kiireellä mennään. Ei olla puhuttu kasvokkain. Viestitelty paljon. On semmonen olo et täytyy antaa aikaa hänelle tajuta tämä tilanne ja kertoa perheelle ja semmosta. Olen ajatellut antaa rauhaa nyt ja sitten kun haluaa puhua olen siellä. Luin näistä hoidoista ja kudoin villasukat hänelle, jos tulee särkyjä ja kylmyyttä. Kyllä niin ihana ihminen on kyseessä, että ei voi kun itkeä. Toisaalta hän on hyväkuntoinen nyt. Paljon on tehtävissä ja en haluaisi ajatella negatiivisesti, mutta tässä vaiheessa ei ole lääkäritkään antaneet kauheasti toivoa. Askel kerrallaan eteenpäin. elämästä kiinni pitäen. ja niin kuin täällä moni on kirjoittanut niin yksin jokainen tämän taudin sairastaa.

    #57844
    Janne76
    Participant

    Huomenta kaikille. Tässä taas heräilin ottamaan ton pirun Tetralysalin, no mikäs tässä kärvistellessä. Kohta menen kyllä takaisin unille, ainakin yritän. Tuli valvottua kahteen asti yöllä, leffaa yritettiin katsoa mutta ei jaksanut loppuun asti.

    Nea, kyllä se valitettavasti on niin, että Tetralysalin kanssa on ne varoajat. Että ei ihme jos sulla ei kunnolla auta, mutta ei tuo jotenkin tunnu auttavan minullakaan.

    Tässä lainaukset Tetralysalin ohjeista (ks: http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humpil/6/371306.pdf ):
    ”Tetralysal ruuan ja juoman kanssa
    Myös maito ja ruoka voivat vaikuttaa Tetralysalin tehoon. Tetralysal tulee sen vuoksi ottaa tuntia
    ennen tai 2 tuntia ruoan ja/tai maidon nauttimisen jälkeen.

    Kapselit niellään kokonaisina vähintään 1/2 vesilasillisen kanssa
    pystyasennossa (ei makuulla) välttääksesi ruokatorven vaurioitumisen. Kapselit otetaan vähintään
    tuntia ennen tai 2 tuntia ruokailun jälkeen.”

    Mutta tosiaan, en tiedä mistä olen keksinyt tuon, että pitää olla pystyssä se puoli tuntia ottamisen jälkeen.. joten se ei kai sitten pidäkään paikkaansa. Mutta nuo varoajat ovat ihan totta.

    Paljonhan täällä onkin kirjoiteltu, hyvä vaan!

    Itselläni on samanlainen tilanne kuin Ystava2:n kaverilla. Eipä siihen osaa neuvoa, mutta itse kaipaan sitä että ihmisistä kuuluisi jotain ja oltaisiin jossain määrin kiinnostuneita siitä miten mulla menee ja mitä muut puuhailee jne. Mutta kaikki me ollaan erilaisia. Ei kannata tuputtautua ainakaan. Mutta apua kannattaa tarjota. Hoidot vetää niin naatiksi ja huonoon oloon välillä, että on tosi kiva jos joku tulee käymään ja tekee vaikka kotiaskareita, nostelee painavia tavaroita ja niin edelleen.

    Mitähän kuuluu Kangasalan Ukolle? Ei ole kirjoituksia näkynyt. Mutta ei mullakaan ole aina motivaatiota tänne rustailla..

    Näköjään Mervi Tapolallakin on tää kammottava tauti myös. Voi hitto :( No toivottavasti sitä kautta saadaan julkisuutta tälle taudille.

    Lueskelen semmoista kirjaa kuin ”Emperor of All Maladies”, jota erittäin lämpimästi suosittelen kaikille. Kertoo tosi hyvin Syövän historiasta ja on helppolukuinen (sai vissiin Pulitzerinkin). Lienee suomennettukin, ”Sairauksien Keisari” kai on nimi suomeksi. Tuosta on tehty joku tv-dokumentti, joka esitettiin täälläkin telkkarissa. Mutta en löytänyt netistä tuota tv-dokkaria katsottavaksi, jotain trailereita yms löytyi. Ja Ylen palvelussa ei ole tuo enää katsottavissa. Löytääkö joku muu jonkun paikan mistä tuon dokumentin voisi katsoa, ei tarvitse olla tekstityksiä.

    Mulla menee ihan hyvin, mutta kun alkaa sitten tilittämään kaikenlaisia sivuoireita ja vaivoja, vitutusta ja henkistä tilaa, niin alkaa vaikuttamaan että ”hei, ei mulla menekään niin hyvin”. Sitä on kai jo tottunut siihen, että on kaikenlaista pientä vaivaa. No nyt on pahimpana tää selkä. Selkä on ollut kipeänä jo varmaan kohta kolme viikkoa, aamulla se on ihan pahin. Tää selkäkipu ei tunnu koko aikaa, vaan liikkuessa. Luulen että tää on enempi jotain muuta kuin syöpään liittyvää.

    #57854
    Kangasalan Ukko
    Participant

    Moro vaan Janne ja muut.

    Täällähän sitä porskutellaan ja odotellaan hoitojen alkua. Olen kirjoitellut tuonne Kroonikkopuolelle kuulumisia.

    Kyllä sinä Janne olet oikein lukenut siittä että Tetralysalin lääkkeen oton jälkeen ei saa mennä heti nukkumaan. En muista oliko se tunti vai enemmän, johtuen juuri siittä että vaarana on että makuulla lääkkeen ja vatsahappojen seos voi valua ruokatorveen ja vaurioittaa sitä. Tuttua hommaa tuo ruoka-aikojen kanssa pelaaminen.

    Huomenna olisi nyt ensimmäinen tippapäivä melkein puoleen vuoteen, kasvaimia on taas ilmaantunut ja niitä käydään hävittämään. Piti jo aloittaa myrkyttely Elokuun puolessa välissä mutta se on siirtynyt kun kirurgit alkoivat pohtia kasvainten polttamis mahdollisuutta maksasta ja sydänkin tossa reistaili. Sydän hommat piti tutkia että eivät ole hoidoista johtuvia kun tuo Fluororasiili lääke on kuulemma sydäntoksiininen. No ei ollut lääkkeistä johtuvaa. Ei se oikein selvinnyt miksi se renasi mutta nyt sekin on kunnossa. Vielä olisi maksan ultraääni tutkimus ennenkun kirurgit päättävät mitä sen kanssa tehdään.

    Eipä tänne oikein muuta kuulu, saa nähdä törmäänkö Tapolan Merviin tuolla TAYS:illa.
    Täytyy sanoa että on huvittanut kovasti tämä lääkityksen aloitus, ei meinaa millään onnistua, ei millään, kaikenlaisissa sydänkokeissa on saanut käydä. Täytyy sanoa että ei ole aika käynyt pitkäksi.

    Nyt sitä on muutakin mukavaa toimintaa tiedossa, olisi tuossa kuun vaihteessa muutto edessä, ensimmäistä kertaa pääsee asumaan maan tasalle ja olisi oikein takapihakin. Täytyy varmaan nyt syksyllä piilotella kukkasipuleita maahan, pääsee sitten keväällä nauttimaan kukkasista. Ellei sitten nälkäiset myyrät käy gourmee aterialla.

    Mutta eipä muuta kun jatketaan mukavan syksyn viettoa.

    #57864
    Myy79
    Participant

    Hei Janne!

    Joo, itsekin kun olin sairauden keskellä niin kaipasin juuri sitä, että joku ottaa yhteyttä vaikka edes tekstiviestillä kysyy, että ” miten voit tms.” Se tuntui aina hyvältä. Lisäksi toki myös toisen kuulumiset kiinnostivat minua. Se taas tuntui kurjalta, jos jotkut eivät ottaneet muhun ollenkaan yhteyttä. Toisaalta kannattaako sellaisiin pitää enää ollenkaan yhteyttä tulevaisuudessakaan, jotka eivät ottaneet yhteyttä, kun sairastuu? Joku joskus sanoi, että jotkut vaan voivat pelästyä ja eivät tiedä mitä sanoa. Senkin voi mielestäni sanoa sairastuneelle, että ei tiedä mitä sanoa.

    #57874
    Ystava2
    Participant

    juu olen kertonut monin sanoin kuinka tärkeä ihminen on ja että olen täällä, kun hän jaksaa tai haluaa puhua. Sovittiin että mentäis vaikka kahville sitten kun jaksaa. hoidot saattavat alkaa jo aika pian. en halua tungetella enkä jättää yksin. rohkaistakin haluaisin mutta en oikein tiedä miten, kun niin vakava tilanne on..

    #57884
    Kaarina
    Participant

    Hei Myy ja muut foorumilaiset!
    Kiitos Myy kahvihetkitoivotuksista. Uskomatonta, miten pienikin asia tuo piristystä – kun voi juoda kupin kahvia – Jee. Muutenkin olo on selvästi parempi kuin viime viikolla ja kohta alkaa se tabletiton viikko.

    Ystävälle. Myy tuossa jo kertoikin kuinka tärkeää, että otetaan yhteyttä ja on joku joka jaksaa kuunnella.

    Kyllähän siinä jonkin aikaa menee ennenkuin pystyy asian edes jollain tavoin hyväksymään ja sitten miettii, että kuinkahan mun käy – kuolenko nyt tähän – ei mun vielä pitänyt kuolla. Onkohan ne hoidot niin rankkoja, kun olen kuullut – kestänkö niitä mitenkään. Ja kaikki tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta ja väärältä. Aina olen syönyt terveellisesti – en ole ylipainoinen – olen aina liikkunut paljon. (tässä esimerkkiä omista mietteistä, joita en ole kertonut kenellekään).Onkologini muuten totesikin, että syöpä ei ole mitenkään reilu.

    Eihän sitä toivoa pidä heittää, kun syöpähoito kehittyy koko ajan ja jokainen meistä on yksilö ja reagoi omalla tavallaan hoitoihin.

    #57934
    Nea
    Participant

    On se tässä vaiheessa hyvä huomata, että oon periaatteessa koko tämän ajan syönyt sitä tetralysalia väärin :D. Kiitos Jannelle ja Kangasalan Ukolle korjauksesta. En tiedä onnistuuko mun syödä noita lääkkeitä edes oikealla rytmityksellä, koska ruoka-aikojen kanssa puljailu on hankalaa eikä välttämättä riitä energiaa sellaiseen kuitenkaan loppujen lopuksi. Pitää kuitenkin pitää mielessä, että jos tulee sellaisia aamuja että herää aikaisin, että nappaisi sen tabletin ajoissa ennen aamupalaa.

    Huomenna olisi taas tiputuspäivä. Viimeinen sellainen ennen seuraavia kuvia. Vaikka välillä tuntuu, että aika matelee ja päivät eivät kulu, niin jotenkin mennyt yhdessä hujauksessa tämäkin kuukausi näin loppujen lopuksi.

    Tsemppiä kaikille.

    #57944
    Erna
    Participant

    Hei taas…
    No niin. kipupolin lääkäri soitti… En halua, enkä usko, että mun iho kestäisi huumelaastaria, niin edelleen mennään päiväajat pelkillä Tramal retard 150 mg x 1, että aamulla ja päivällä ja illalla sitten Triptyl 25 mg 2×1, en usko pärjääväni tällä lääkityksellä, mutta katotaan näin ensi viikkoon… Ja Myy, se Noritren on notriptyylihydrokloria, että taitaa olla aika samaa kun tuo syömäni amitriptyylihydroklori… Että näin. Mä teen nyt vielä viikon täyttä päivää ja täytyy sanoo, että odotan jo lokakuun alkua, että pääsen taas oleen sillä osasairaulomalla… On tää täyspäivätyö vaan melko rankkaa, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Aina kun meillä on saattohoitovaiheessa oleva syöpäpotilas hoidossa, näen itseni siellä sängyn pohjalla… Tiedätte varmaan, mitä tarkoitan. Mutta joo, niin kauan kun on elämää, on toivoa. Ja niin kauan kuin tunnen kipua tai ylipäätään tunnen, olen hengissä.

Esillä 20 viestiä, 461 - 480 (kaikkiaan 706)
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.