Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä

Suolistosyöpä

Esillä 20 viestiä, 441 - 460 (kaikkiaan 706)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #57024
    Nea
    Participant

    Hoidot on olleet päiväpolihoitoina, eli päiväseltään olen vain käynyt tiputuksessa ja sitten päässyt kotiin. Sairaalaan tosissaan jouduin ihan vain sen takia, että ei kestänyt olla sivuoireiden kanssa kotona. Seuraavaan hoitosykliin, mikä on nyt ensi viikolla, on alustavasti jo juteltu lääkärien kanssa, että pääsen suoraan jäämään osastolle. Ainakin täälläpäin osastolle kyllä pääsee jos tuntuu, ettei pärjää enää yksin kotona syystä tai toisesta. Sen verran matalaksi vetää mielen ja koko kropan kun koko ajan tuntuu että oksettaa ja ruoka ei mene alas ja sitten rupeaa huolestumaan siitä että nyt jos ei syö, niin paino tippuu… Onneksi hoitohenkilökunta on ymmärtäväistä, eli jos sinustakin tuntuu että kotona on liian hankala olla (fyysisesti tai psyykkisesti), niin soita vaan osastolle ja kysy mitä ne tuumaa. Jos vain osastopaikkoja on vapaana, niin uskoisin että ne siut sinne ottaa kun vain sanot. Itse totesin että kun kerta tauti (tai no, oikeastaan se hoito) on näin kova ja omat voimavarat rajalliset, niin pakko ottaa sitä tukea vastaan vaikka osastohoidon muodossa jos ei muuten jaksa olla.

    Ja samaa mieltä olen, että on tämä sairaus ihan syvältä. Suurin ongelma itsellä on tuon yleisen pahoinvoinnin ja oksentelun lisäksi se, että on hirveän vaikea keksiä mitään tekemistä mikä kiinnostaisi. Seinien tuijottelu ja nukkuminen päivästä toiseen on pidemmän päälle aika tylsää :/

    #57064
    Juse
    Participant

    Mulle sanoivat hoitajat että kannattaa ottaa se pahoinvointi lääke etukäteen vaikka ei oksettaisi tosin mulla oli n.2-3pv lievää pahoivoinnin tuntemusta että vähällä pääsin ainoat kiusat mitä jäi on neuropatia kiusat jakaterissä,kantapäissä ja sormenpäissä.Välillä tuntuu että vaimenee sitten taas voimistuu saa nähdä miten käy onko loppuelämän nämä seurana.

    #57074
    Myy79
    Participant

    Joo, kyllä sitä itsekin menin päivystykseen voimakkaan ahdistuksen takia ja lääkäri itse ehdotti, että voisin mennä osastolle. Olin siellä muutaman päivän ja yksi hoitaja antoi mulle keskusteluapua. Puhuttiin syövästä ja miten käsitellä sitä. En siis pystynyt olemaan kotona yksin. Olen Jusen kanssa samaa mieltä, että pahoinvointilääke kannattaa ottaa , vaikka ei voisikaan pahoin. Itse sain sairaalasta ohjeen, että aina tiputuksen jälkeen kolmena päivänä piti ottaa primperan. Itselläni ei ollut pahoinvointia ollenkaan.

    #57114
    Erna
    Participant

    Hei kaikille!

    Voimia Jannelle ja Nealle!

    Mulla oli pahoinvointia jonkun verran Oksaliplatiinin tiputuksen jälkeen ja jonkun kerran sitten Primperaneja söin, Granisetroneita en syönyt lain. Ja mä taas vastoin odotuksia lihoin viime talven eli sytostaattien annon aikana sellaisen 10 kg… Siinä kun tuli niitä seiniä tylsänä tuijotettua, eikä oikein voinut kuntoillakaan.

    Mulla nyt uutta sen verran, että Gabrionin syömisen jälkeen alkoi käsivarsiin ja pakaroihin tulemaan pikkuhiljaa ihottumaa, joka nyt sitten oli jo melko pahaa… Tultiin lääkärin kanssa siihen tulokseen, että se on lääkeaineallergiaa ja siihen loppui Gabrionit. Prednisolon kuuri alkoi ja tosiaan Gabrion ja Lyricakin nyt pannassa. Kipulääkkeinä nyt pelkkä Tramal retard 100 mg 1×2 ja ei taida ihan riittää. Kipupoli on vielä lomalla, joten täytyy maanantaina keksiä jotain työterv. lääkärin kanssa. Taidan pyytää lääkäriä kirjoittamaan minulle tuon Tramal retardin lisäksi ihan pelkkää Tramalia, että jos niillä sitten pärjäisi siihen kun kipupoli taas avautuu. Huoh. Aina jotain. Vaikka eihän minun tilanteeni ole mitään verrattuna Jannen ja Nean tilanteeseen. Kumma tuo ihmisen mieli kun poden pikkuisen huonoa omatuntoa siitä, että minulla syöpä löytyi hyvissä ajoin kun ei ollut kuin imusolmukkeissa etäpesäkkeitä.

    Iloakin minulla on. Olen viikon päästä lähdössä tyttäreni kanssa Kroatiaan viikoksi. Toivottavasti kipulääkitys on siihen mennessä niin hyvä, että siellä pystyy vähän liikkumaankin.

    #57124
    Janne76
    Participant

    Täällä sitä vihdoin motivoiduin jotain kirjoittelemaan. Nealle tsemppiä ja toki muillekin. Tunnen sairaus-kollegialisuutta Neaa kohtaan :)

    Positiivisia uutisia. Ensinnäkin luulen ratkaisseeni tämän ripuliongelman. Syynä taitaa tosiaan olla dumping-oire, eli se, että mahalaukusta menee tavaraa ohutsuoleen liian nopeasti. Tähän pääsyy on se, että olen syönyt mahdollisimman isoja annoksia.

    Mulle on tehty fundoplikaatio 2012, eli refluksin estämiseksi on tehty mahan ”portin” tienoille ikään kuin kiristys. Fundoplikaatio jossain määrin pienentää mahalaukkua ja tietysti haittaa röyhtäilyä yms. Pystyn kyllä nykyään (tai ainakin pystyin) mm oksentamaan ja röyhtäilemällä ”paineitten poisto” onnistuu kohtuullisen helposti. Googlatkaa fundoplikaatiota. Sitten kun tuossa maksan portin tienoilla, samoilla seuduilla on tuo kasvain, se vielä sekä painaa suurentuneen maksan lisäksi mahalaukkua ja etenkin sitä yläosaa, niin hommahan on selvä, ei passaa syödä kerralla isoja annoksia.

    Joten aloin syömään pienempiä annoksia, toki useammin, tuossa viime torstain korvilla ja kas.. ripuli on tiessään. Toki uloste on löysähköä, mutta kiinteytynyt ja vessassa käyn kakkosella nyt 1-3 kertaa päivässä ja saan nukuttua.

    Torstaina lääkäri määräsi mut perjantaina labraan ja saamaan nesteytystä. Pidin sitä turhana koska oletin ja oletan edelleen ratkaisseeni pääongelman. No, perjantain labrat oli tosi hyvät. Itse asiassa mulla ei ole diagnoosin jälkeen koskaan ollut niin hyvät labrat. Mm bilirubiini oli 6!

    No eipä siinä, koska käsky oli käynyt, mulle laitettiin 2 litraa nesteitä sisään. Ja en rampannut ripuloimassa päiväsairaalassa ja hoitajillekin sanoin että ongelma on ratkennut. Perjantaina uhkailtiin kiireisellä kolonoskopialla ja sillä että hoitoa ei jatketa ennen kuin ripuli on parantunut. Maanantaita varten piti kirjoitella yksityiskohtaista kakkapäiväkirjaa, mitä olenkin tehnyt. Maanantaina taas uudet labrat ja keskustelu lääkärin kanssa.

    Toivotaan että lääkäri ymmärtää, ainakin lähipiirin lekuri piti selvitystäni ihan oikeanlaisena.

    Mutta kieltämättä on vähän vaikeaa keskeyttää syöminen heti kun vähänkin tuntuu kylläiseltä. Mielelläni olen ahtanut itseeni vielä lisää kunnes tuntuu tosi täydeltä. No, syön nyt sitten aina sen verran että tuntuu että on menossa täyteen ja sitten lopetan ja jatkan noin tunnin päästä tai sinne päin. Positiivista että saa syödä usein, rakastan ruokaa ja ruoanlaittoa.

    Ja toki olen lisännyt coloresin suositusten mukaisia aineksia ja maha-tuotteita ruokavalioon. Lisänä vielä nuo superkaloriset nutri drinkit..

    Ja nyt voin jo sanoa että kilo painoa on tullut takaisin. Ehkäpä tämä tästä..

    Nyt kyllä taas on syytä kiittää onneaan, ettei ole sitä pahoinvointia.

    Mulla on pääongelma nyt tuo mahan portin seudulla oleva nekroottinen imusolmuke-kasvain/tmv joka oli siis kasvanut edelliseen TT-kuvaukseen verrattuna ja kaikki muut oli pienentyneet. Sädehoitoa ei vielä anneta, se on kuulemma vasta suunniteluasteella ja seurataan vielä. Sädehoito kai vaatii aika monimutkaiset järjestelyt ja sytostaattihoito pitäisi keskeyttää yms.

    Mikäs Nealla on nyt tilanne?

    Muuten, olen ennenkin törmännyt siihen, että ihmisillä on jotenkin huono omatunto siitä että heidän tapauksensa ei ole yhtä paha kuin mulla. Toki ne tunteet on ihan turhia, mutta ymmärrän. Tässä kun hehkutin näitä kohtuu positiivisia uutisia, niin tulihan se mullekin mieleen Nean tilanne ja niin edelleen.

    Ja onnea Erna Kroatian matkalle, olen itse käynyt ja se on mahtava maa!

    #57164
    Nea
    Participant

    Hieno kuulla Janne että sait ratkaistua sen ripuliongelman! Toivon, että se todellakin johtui siitä mistä kerroit, niin eipähän sun tarvitse enää kärvistellä sen kanssa, jos vain muistat syödä vähän kerrallaan ja usein. Onhan sekin omalla tavallaan hankalaa, että joudut nyt kontrolloimaan sitä syömistä, mutta kyllä se varmasti sen ripuloinnin voittaa.

    Mulla menee… hyvin? Kai. Joko pahoinvointi itsestään loppui suht aikaisin verrattuna toissa kertaisiin hoitoihin, tai sitten tämä uusi lääkitys auttaa pitämään sen loitolla. Ainakin lääkityksen alla on ruokahalu lisääntynyt, ja nyt tekee mieli syödä koko ajan tai ainakin napostella kaikkea. Katsotaas jos saisi pari kiloa ainakin lisättyä mittariin, niin olisi ihan positiivista vain. Muutoin on fyysisesti ihan hyvä olo, ei mitään valittamista. Kunto vain on nollassa, eikä oikein jaksa pitkiä kävelylenkkejäkään kävellä.

    Henkisesti on edelleen vähän hankalaa. Oon tottunut elämässä suunnittelemaan hirveästi ja sitten toimimaan suunnitelmien mukaan, ja pyrkinyt aina jollain tavalla eteenpäin elämässä. Nyt tän taudin kanssa ei voi suunnitella enää mitään, koska ei tiedä tulevasta niin hyvin että pystyisi ja lisäksi kun ei edes tiedä elääkö niin pitkään, että voisi pidemmän tähtäimen suunnitelmia edes tehdä. Jotenkin tuntuu että on ihan tuuliajolla. Psykohoitajan kanssa kävin juttusilla eilen ja hän neuvoi keskittymään vain itseen ja tähän potilaana olemiseen. Että nyt pitää vain opetella, että tärkeintä on vain _olla_. Jotenkin koko ajatus tuntuu ihan kamalan vieraalta ja vaikealta toteuttaa. Samalla tuntuu koko ajan, että en hallitse omaa elämää ja että en osaa enää tehdä edes niitä asioita mitä ennen sairastumista osasin ja kykenin. Omalta osaltaan tähän vaikuttaa myös se, että ei jaksa oikein panostaa edes siihen arjen pyörittämiseen kun väsyttää vain kaikki. Ei ole helppoa olla potilas. Jotenkin olisi ehkä helpompi olla, jos tietäisi että tämän kaiken pyörityksen jälkeen tulisi terveeksi ja voisi palata siihen ns. normaaliin elämään, mutta se kai ei taida nyt olla oikein vaihtoehtona. Tiedä häntä mihin suuntaan tämä tauti nyt sitten vie.

    Huomenna on taas hoidot. Tällä hetkellä fiilikset niitä suhteen on aika neutraalit, mutta vähäsen se ahdistaa tietää, että kohta on taas fyysisestikin huono olo, joka vetää mielen entistä matalammaksi. Ei auta kun vain tsempata seuraavan viikonlopun ylitse.

    #57344
    Kanaemo-80
    Participant

    Hei kaikki! Poissa minusta, poissa mielestä…kuinka olenkaan ollut naiivi? Luin keskustelujanne monien viikkojen jälkeen. Hyviä ja huonoja ja kaikkea siltä väliltä. Elämää syövän kanssa ja sen jälkeen…ennen sitä…siitä vain haaveilu. Miten saatoinkaan kaiken pyyhkäistä mielestäni, kuin nuhaflunssan tai kuumetaudin? En edes huolinut psykoterapeutin vastaanottoa vaikka pariin otteeseen sitä ehdotettiinkin. Halusin niin unohtaa koko asian. Nyt asia riepoo mua unissa. Olen edelleen terve, kunnes toisin todistetaan. Unissa äitini sairastuu syöpään ja minä sairastun uudelleen parantumattomasti ja etsin ammattivalokuvaajaa ottamaan minusta ja lapsistani kuvia muistoksi. Soitin terapeutille nyt ja sovin tapaamisen. Ehkä asia ei ollutkaan niin simppeli, kuin luulin. Ja kaikki muukin räjähtää käsiin!!! Oma asuntomme kärsi 1 kk sitten mittavan vesivahingon jonka seurauksena jouduimme evakkoon ja sillä tiellä edelleen. Ja 4-vuotias tyttäreni joutuu/pääsee sydänleikkaukseen kuukauden kuluttua. Voi elämä! Ja voi tätä paskaa vuotta 2017! Siinä syljetty ulos taas kaikki ”tärkeimmät”. Voikaa hyvin!

    #57354
    kesanto
    Participant

    Hei Kanaemolle 80
    Kyllähän tämä tauti on sellainen sokki ,vaikka ennuste olisi kuinka hyvä et ei se ohi mene olankohautuksella,jollakin tasolla me jokainen sitä joudutaan käsittelemään.
    Minulla taudin toteamisesta kohta kaksi vuotta,yhtään päivää ei mene et ei jollakin tasolla mielessä ole,vaikka kuinka päätät et nyt en ajattele ja ystävätkin sanoo työnnä se nyt mielestä pois ei se ole niin helppoa jollakin tavalla asia on käsiteltävä ja jokaisella se oma aikansa siinä menee.
    Ikävää et samaan aikaan sattuu muitakin isoja asioita,kuten itselläkin ,elämänkumppanilla todettiin muistisairaus se on ja sellainen järkytys et käsittelemistä on siinäkin.
    Toivon et tyttäresi leikkaus menee hyvin ja miksi ei menisi onhan meillä huippuosaajat silläkin saralla.tänne on helppo purkaa tuntoja kyllä sekin jollakin tavalla helpottaa,menee vaan kovin hiljaiseksi tämä palsta.
    Lämpöisiä syyskelejä odotellessa katsellaan maaottelua ,,,,ollaan kuulolla

    #57364
    Myy79
    Participant

    Heippa kanaemo ja kesanto!

    Juu, kyllä se syöpä on hyvä käsitellä ja ainakin omalla kohdalla puhuminen syövästä syöpää sairastaneiden kanssa on ollut myös tärkeää. Lisäksi tuo uusiutumisen pelko on pitänyt käsitellä mielessä. Olen puhunut siitä paljon ja ammattiauttajan kanssa keskustelu on ollut hyödyllistä. Hän on sanonut, että totta kai tunteita tulee ja ne ovat yksilöllisiä, mutta se pelko ei saisi ottaa liikaa valtaa elämässä. Siihen ei siis saisi jäädä jumiin. Omalla kohdallani tuo pelko on hävinnyt oikeastaan kokonaan. Toki olen paljon sitä käsitellyt. Kirjoittanut tänne palstalle ajatuksiani ja tunteitani.

    Olen nyt kiitollinen, että olen terve, ainakin toistaiseksi terve tästä sairaudesta. Lisäksi minulla on unelmia ja haaveita, joita tavoitella. Sekin on mielestäni hyvä. Kun kohtaa elämän rajallisuuden sairauden kautta niin sitä katoaa elämästä kaikki epäolennainen ja nousee esille tärkeät asiat. Toivon sinulle kanaemo kovasti voimia!
    Kesanto: totta , tämä palsta on kovasti hiljentynyt ja se on harmi. Onneksi olen saanut käydä täällä antoisia keskusteluja monien kanssa.

    #57374
    Erna
    Participant

    Hei kaikille!
    Viikko Kroatiassa takana. Ihana ja lämmin viikko, kertakaikkiaan. Karu paluu todellisuuteen. Mulla on tällä viikolla syöpäkontrolli verikokeet. Otetaan siis CEA ja ensi viikolla sitten syöpähoitaja soittaa kokeen tuloksesta. Niin hyvin kun onkin voinut melkein unohtaa koko syövän, niin nyt se on pinnalla taas. Pelottaa. Neuropaattisten kipujen kanssa pärjäilen nyt niiden Lyricoiden ja Tramalien voimalla ja niihin kipuihin niinku olen jo tottunut… Mutta tää henkinen ahdistus… Tää on kyllä melkoista. Mutta eihän siinä… Se on vaan porskutettava. Voimia teille kaikille!

    #57454
    kesanto
    Participant

    Hei Erna ,kiva kuulla että oli onnistunut lomaviikko sillä jaksaa taas pitkälle.
    Niin se varmaan on että aina ennen kontrolli ja pelottaa mut yritetään ajatella positiivisesti.

    Minä kävin eilen tt kuvissa ja viimeviikolla verikokeissa ja tuloksia saan varttua kolme viikkoa sillon läkäriaika
    Toissapäivänä oli kova tuuli tein pitkän kävelylenkin,nyt niskat ja selkä jumissa jotenkin toimielimet tekee tepposia joka kipu tuo mieleen tämän paskataudin

    Minulla myös noi jalkaoireet hallitsee elämää aika paljon kipu on jatkuvaa kun on jalkojen päällä ,mut täytyy vaan toivoa et joskus helpottaa,

    Toivon sinulle hyviä koetuloksia ja voimia kyllä tämä tästä.

    #57564
    Janne76
    Participant

    Hei kaikille pitkästä aikaa. Mulla ei ole ollut motivaatiota kirjoitella tänne. Jotenkin Nean viimeisin kirjoitus laittoi mut vähän lukkoon, kun en oikein tiennyt mitä sanoa ja sitten vaan jäi kirjoittelematta mitään.

    Nyt on mielessä tämä: Syöpä on paskaa, verta, oksennusta, kipuja, ahdistusta ja muutenkin yhtä helvettiä.

    No, olen edelleen enempi positiivinen, enkä ole vajoamassa ahdistusmasennukseen tms. Mutta ajatus siitä että tämä varmaan vielä vaan pahenee, toki väliaikaisesti varmaan ”paranee”, kunnes tulee relapsi ja lopulta hoidot ei toimi, on välillä aika murskaava. Ja kun ei näitä oikein voi muille selittää, eikä kukaan muu ymmärrä.

    Mulla on mennyt ihan hyvin, selkä on kipeänä jo toista tai kolmatta viikkoa. Kai siihen ihan kunnon lepo auttaisi, mutta kun ei vaan voi olla tekemättä mitään.

    Vectibix teki epämukavan paljon nyt ihottumaa polviin ja kyynärpäihin ja Tetralysal-annos tuplattiin. No, olen taas ripulilla, alkoi tuossa eilen. Mutta voi tässä nyt olla ehkä omaa vikaa, pitää katsoa nyt vähän taas tuota syömistä. Eilen tuli vedettyä mäkkärin pirtelö, triplajuusto, pullaa, karkkia ja kahvia sen verran ja nopsaan että voi se olla siitäkin johtuvaa. Mutta syytän enempi tuota tetralysalia. Huoh.

    Paino on kyllä pysynyt, mutta ei vaan tule lisää. Toivottavasti tää ripuli ei jatku, ei tosin ole juoksuttanut vessassa kuin muutaman kerran vasta.

    Onko sulla Nea myös tetralysal kuuri koko ajan päällä? Entä muut?

    Ärsyttää tetralysalin varoajat ruoan suhteen, 2 tuntia ruokailun jälkeen voi ottaa pillerin ja sitten täytyy pitää 1 tunti taukoa ennen kuin voi syödä. Siksi olen herännyt aikaisin aamulla nappaamaan tetralysalin. Ja kun pitäisi syödä usein, niin ainakin päivällä joutuu ihan keskittymään että voi sen toisen pillerin ottaa. Ja tetralysalin ottamisen jälkeen ei saa mennä makuulle puoleen tuntiin, joten kun aamulla herään (ei herätystä vaan herään itse 5-7 välillä, ehkä 4 tunnin yöunien jälkeen) otan tetralysalin ja sitten tietysti siinä puolessa tunnissa ehtii heräämään ja taas vietetään päivää vähillä unilla. Huoh.

    Tuumin tässä että ei ekana tullut mieleen syövästä ja sen hoidosta, että unettomuus/unen puute olisivat isoimpia ongelmia.

    Mutta minusta tuntuu siltä, että tuo maksan portin kasvain, se nekroottinen imusolmuke, on vaan kasvanut :( Seuraava kuvaus on 24.10 vasta. Voi itku.

    Tänään tapaan toisen kerran tämän uuden psykohoitajan. Onhan tuota käsiteltävää paljon kun taas pukkaa muualtakin perheeseen liittyviä ongelmia jotka stressaa ja huolestuttaa.

    En taida jaksaa enempää tilitellä tällä kertaa. Olihan tässä jo tarpeeksi.

    #57574
    Miska
    Participant

    ”Hei kaikki! Poissa minusta, poissa mielestä…kuinka olenkaan ollut naiivi? Luin keskustelujanne monien viikkojen jälkeen. Hyviä ja huonoja ja kaikkea siltä väliltä. Elämää syövän kanssa ja sen jälkeen…ennen sitä…siitä vain haaveilu.”
    Juuri noin olisin itsekin voinut sanoa ja sanonkin, vaikka tuo olikin suora lainaus Kanaemo-80:n herättävästä kirjeen alusta. Nyt, nyt, nyt on taas vuorostaan Emolle ihan liikaa pakkautunut terveyden lisäksi rasittavia harmeja. Onneksi tilavahko sylkykuppi on näinkin lähellä ja syljettävähän se on, ja paljolti, kun paskan maku on koko vuoden suussa.
    Tähän kohtaan liian helpohko sanonta, mutta toivon silti, ja syvältä sittenkin, Emon harmien helpottavan. Ennen kaikkea tassut pystyssä ajatellen pikkuisen leikkausta!

    Kaikille toisillekin tärkeiksi ystäviksi tulleille vointeja parhaitten mahdollisuuksien mukaan ja tuossa edellä… Janne, Janne, hiljaiseksi välillä vetää sinunkin monet hankaluudet. Onneksi olet tarpeen mukaan varsinainen sisujäpikkä! -Miska

    #57584
    hanna66
    Participant

    Hei
    Uutena täällä aloittelen viestintää. Diagnoosi paksusuolen syövästä tehtiin nyt heinäkuussa ja leikkaus oli elokuun alkupuolella. Etäpesäkkeitä ei ollut ja patologin sekä leikanneen lääkärin mielestä tarvetta jatkohoidoille ei ole. Kirurgi lupasi kuitenkin tehdä vielä lähetteen onkologille. Ensi ajattelin sen olevan turhaa, mutta sitten mietin, että käyn kuitenkin keskustelemassa. Oli siis ihan siinä ja siinä, etten jo perunut koko ajanvarausta, koska kirurgi niin selvästi ilmoitti, ettei tarvetta jatkohoidoille ole. Vähän häpeillen menin onkologin vastaanotolle, kun tuntui, että vien vain hänen aikaansa. Yllätys olikin melkoinen, kun onkologi ilmoitti, että syytä olisi jatkaa hoitoja puolen vuoden Xeloda-kuurilla…..
    Oli aika ”puulla päähän lyöty”-olo sen käynnin jälkeen. Miten asiantuntijat voivat olla noin eri linjoilla. Jotenkin tuntuu, että pitäisi voida luottaa heidän arvioonsa, mutta kenen heistä? Nyt minun pitäisi sitten itse päättää aloitanko hoidot vai en. Jos en aloita, syytän itseäni, mikäli syöpä uusii. No, voi uusia hoidoista huolimatta. Lääkkeen sivuvaikutukset pelottavat. Onko kyseistä lääkettä käyttäneillä siitä millaisia kokemuksia?
    Kyllä tässä meinaa yöunet mennä asiaa miettiessä…

    #57624
    kesanto
    Participant

    Hanna 66
    Pahan päätöksen eteen olet joutunut ,tuntuu oudolta et lääkärien mielipide eroaa noin paljon.
    Itsellä viimeisemmän leikkauksen jälkeen onkologi sanoi et paljon otettiin koepaloja ja joitain elimiä poistettiin ,patologin mukaan si mitään löytynyt sen poistetun imusolmukkeen lisäksi lääkäri siinä pähkäili miten jatketaan,jäädään vaan seuraamaan ?hän soitti kuitenkin kolleegalleen joka oli sitä mieltä et 6 kertaa tiputusta ja pillerit.
    Itse kerkesin siinä välillä panikoida ,toivoin et ei tulis hoitoja ja samalla pelkäsin pelkkää seurantaa.
    Nyt hoidot takana ja hyvä niin,oireita on aika paljon mut toivon että aikaa myöten helpottaa.
    Voimia sinulle päätöksen tekoon se ei ole helppo eikä kenenkään pitäisi siitä joutua itse päättämään.

    #57634
    Janne76
    Participant

    Hei Hanna ja kaikki muut.

    Hanna, totta kai otat sen kuurin. Tämä on mun mielipiteeni, koska tosiaan muuten elät _aina_ suuremmassa relapsin pelossa kuin että et olisi jatkanut hoitoa.

    Muuten, suosittelen kaikille sellaista kirjaa kuin ”Emperor of All Maladies”, vissiin on julkaistu suomeksikin (kai se joku Sairauksien Keisari on suomeksi). Erinomainen kirja syövän historiasta, hoitojen historiasta jne.

    Itse voin taas ihan hyvin. Joskin sellaista luonnotonta väsymystä on ollut ilmassa. Varsinaista ripulia ei ole, vaikka tuleekin löysänä 2-4 kertaa päivässä. Paino on pysynyt 60-62 välillä, onneksi. Joskin kun saisi sen 10kg lisää..

    Töihin palaamista lokakuusta alkaen tässä suunnitellaan.

    #57644
    hanna66
    Participant

    Hei
    Kiitos kommenteista. Hoitoon olen päätymässä vaikka yhä edelleen epäröinyt. Jospa turhaan rasita tervettä elimistöä tarpeettomaksi hoidolla. Sivuvaikutukset ja jälkioireet pelottavat.
    Millaisia oireita teillä muilla on kyseisestä lääkkeestä tullut ja ovatko jatkuneet hoidon päätyttyä?
    Pieniä nämä minun murheet moneen muuhun verrattuna, kun tätä ketjua lukee….

    #57654
    Erna
    Participant

    Hei taas! Puolivuotis kontrollissa CEA oli 2,2, joten voin huokaista. Jee.
    Hanna, olen samaa mieltä Jannen kanssa, että tottakai otat tarjotut adjutanttihoidot vastaan. Kuulin juuri, että yhdellä puolitutulla oli 2 vuotta sitten leikattu omaa syöpääni parempi ennusteiden paksusuolen syöpä, siis syöpä joka ei ollut vielä ehtinyt vallata ainuttakaan imusolmuketta. Hänellä ei ollut aloitettu sytostaatteja lainkaan ja hänellä on nyt mm. maksassa ja haimassa etäpesäkkeitä, eikä enää voi tehdä mitään… Että todellakin Hanna otat vastaan sytostaatit kun niitä kerran tarjotaan. Vaikka ihmiset kestää lääkkeitä eri tavoin, niin veikkaan, että kaikille, jotka käyvät läpi tämän Oksaliplatiini + Kabesitabiini hoidon tulee ainakin kylmä oireita ja hoitojen jälkeen enemmän tai vähemmän neuropaattisia kipuja. Sen sijaan hiuksia tämä hoito ei vie ja pahoinvointikaan ei yleensä aivan karseeta ole. Toki sivuoireissa on yksilöllisiä eroja.
    Janne, mukava kuulla sinun voivan suht hyvin. Miten Nea jaksaa?

    #57674
    Kaarina
    Participant

    Hei kaikki!
    Uusi olen minäkin, kuten Hanna. Olen jonkin aikaa lukenut mielenkiinnolla tätä keskustelua ja paljon saanut sellaista tietoa, mitä ei muualta näytä löytyvän. Kiitos kaikille. Minut leikattiin elokuun alussa – piipaa-autolla mentiin päivystykseen, vaikkei sentään piipaata käytetty. Avoleikkauksena poistettiin 45 cm paksusuolesta ja 18 imusolmuketta, joista yhdestä löydettiin etäpesäke. Keuhkoista ja maksasta ei löytynyt, vaikka leikkauksen jälkeisessä lausunnossa puhuttiin jostain maksan harventumasta. Ontologi sanoi, että voisin pelkillä tableteillakin mennä, mutta hän suosittelee puolen vuoden Xelox-hoitoa eli taisteluun käymistä koko tykistöllä.
    Viime keskiviikkona oli eka tiputus ja kylmäoireet alkoivat heti samana päivänä. Torstaina oli pohkeet kipeet, mutta muuten oli ihan jees lauantaihin saakka. Sunnuntaina alkoi etominen, kaikki alkoi tuntua vastemieliseltä ja hirveesti väsytti. Illalla pakko jotain syödä, jotta voisi ottaa ne tabut. Keksin kokeilla Jaffaa ja se vähän auttoi, että sain syötyä banaanin.
    Onkohan mitään toivoa, että etova olo joskus lakkais. Edes kahvia en pysty juomaan, hedelmät menee ja jugurtti ja puoliväkisin sitten muu ruoka. Polille, kun soitin, niin suositteli ottamaan Temestaa – mutta kun autollakin pitäis päästä liikkumaan.
    Voimia kaikille!

    #57694
    Erna
    Participant

    Moi vaan. Ai niin juu, se väsymys. Näin äkkiä ihminen unohtaa kaiken. Juu, väsynyt olin minäkin. Mutta olihan siinä aikaa nukkua. Kaarina, määräskö ne sulle pahoinvointiin Primperameja tai Granisetroneita? Jos ei, niin kannattaa pyytää niitä.

Esillä 20 viestiä, 441 - 460 (kaikkiaan 706)
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.