Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä

Suolistosyöpä

Esillä 20 viestiä, 21 - 40 (kaikkiaan 688)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #42171

    hogan-67
    Participant

    Vanhempaa foorumia voi edelleen lukea, muttei sinne voi kirjoittaa. Siellä oli enemmän keskustelua kuin tällä uudella. Muuten on aika hiljaista jossei suomi24 tasoista tahdo, siellä on ihan liikaa trolleja ja huuhaa hoitojen tyrkyttäjiä ainakin minulle. Welho valitettavasti sairastumisesi vuoksi joudun toivottamaan sinut tervetulleeksi.. vähän samaan tapaan kun mun poika sanoo että ’isälle kuuluu hyvää huonoa’ ;) henkisesti varmaan yhtälaisyykiä aina se on alussa järkytys. Oletteko muut muuten kertoneet sairaudesta avoimesti vai pitäneet vain harvojen tiedossa? mä olen kertonut sen käytännössä kaikille.. samalla sanonut etten kaipaa sääliä tai paapomista. Tuosta olisi mukava kuulla muiden kertomuksia

    #42664

    Hanne17
    Participant

    Onkohan keskustelu uinahtanut? Minulta leikattiin päivystysleikkauksena sigmasuolen syöpä, joka aiheutti suolitukoksen. Avanne ja hoidot edessä. Niistä en edes halua vielä ajatella yksityiskohtia, kun leikkauksesta toipuminen vie voimat. Lohdullista: avanne on tällä tietoa tilapäinen ja etäispesäkkeitä vain yksi, suoliliepeessä, ja kaiki poistettiin leikkauksessa. Suolta vain 15-20 cm pois, ihanaa! Pidän toivoa yllä. Täällä vaikuttaisi okevsn suurin piirtein ikätovereita, itse syntynyt -63. Mitä teille kuuluu nyt?

    #42704

    hogan-67
    Participant

    On uinahtanut… :-) ominpäin itsensä kanssa keskustelu onnistuu hyvin ilman nettiäkin :-) mulla menee ihan ok, sytostaatteja tabletteina. Eka jakso taukoviikolla ja seitsämän kolmen viikon jaksoa edessä, tää on ihan eri elämää ainakin toistaiseksi ilman tiputusta. Toisaalta helpoimmat jaksot vuosi sitten oli myös ensimmäiset ja loppua kohti tuli vaikeammiksi ainakin minulla. Mä ihmettelen myös miksei ihmiset kirjoita edes anonyymisti nimimerkin kanssa, itselle ainakin puhuminen on auttanut paljon ja menee toisinaan jopa viikkoja että en edes koko syöpää ajattele ollenkaan. Minulla on etäpesäkkeinen paksusuolen syöpä, löydettäessä oli etäpesäkkeet maksassa ja keuhkossa, onneksi uusia etäpesäkkeitä ei ole löytynyt. Keuhkon etäpesäke välillä katosi sytoilla, kun lopetettiin sytot palasi seuraavassa kontrollikuvassa, se oli aika kova isku kun ’just kaikki näytti jo hyvälle’ fiilis tulee. Mua on siis leikattu kolme kertaa ensin laskevapuoli paksusuolesta eli noin puolet pois, maksasta pala pois ja viimeisenä Juhannuksena keuhkon kasvain tähystettiin. Tervetuloa porukkaan ja toivon että muitakin kirjoittajia löytyy.. mä en suostu uskomaan että kaikki on kuolleita ;-)

    #42754

    Kangasalan Ukko
    Participant

    No morjensta kaikille.
    Päätin tänne kirjoitella kun tuolla kroonikko puolella on myös hiljaista. Eli sairautena on levinnyt paksusuolen syöpä, etäpesäkkeitä maksassa ja imusolmukkeissa. Hoitona tällähetkellä s-folfox.
    eli yhtä biologista lääkettä ja kolmea sytostaattia tiputellaan. Tipat kestää 8 tuntia ja silloin lääkkeitä isketään ukkoon 1,25 L ja siihen vielä lisänä suola- ja sokeriliuokset.. Leikkausta ei ole ollut eikä ole ehdoteltukaan enään ensimmäisten lääkärikäynti kertojen jälkeen. Kohta pari vuotta tässä menty joten ajatukseen taudista jo tottunut.

    Hoidot on purrut hyvin ja kasvaimet pienentyneet , pari jopa hävinnyt. Vointi menee vaihtelevasti, välillä on kun ei kipeä olisikaan ja välillä noita pikku riesoja eli sivuvaikutuksia ihan tarpeeksi.
    Töissä olen ollut tänä keväänä 3 kk, mutta kasvaimet alkoivat taas leviään. Nyt sitä vointi olisi kohtuullinen joten ajatuksissa töihin meno, tosin nyt jo kaksi syöpälääkäriä sanonut että hae sitä työkyvyttömyys eläketttä. Lääketaukoja kun ei voida pitää kuin kaksikuukautta maksimissaan, lähtee kuulemma heti leviämään. No nyt sitä pitää vaan päättää mitä tekee.

    Kaikille olen tästä sairastumisesta kertonut mutta jättänyt mainitsematta sen vakavuusasteen. Elämä se tuppaa nyt pyörimään tämän taudin ympärillä, kahden viikon välein kun on tuo tippa. Viikko sitä menee aina toipuessa ja viikko sitten kaikki on kohtuu hyvin.

    Mukava kuulla hogan että olosi on ok, kyllä se tippojen puuttuminen on mukavaa. Eläminen on helpompaa kun ei tarvitse koko ajan tipoissa käydä.

    Tätä foorumia olen keväästä käyttänyt ja silloin tällöin tänne rustaillut kirjoituksia. Aika hiljaista täällä on, mutta se kai ymmärrettävää kun hoidot rankkoja ja epätietoisuus rassaa aina CT- kuvien välillä. Mutta jatkellaan kirjoittelua ja kysellään kun on kysyttävää.

    #42814

    Hanne17
    Participant

    Kivaa lukea täältä uutisia ! Ja hienoa kuulla teidän kummankin hoitojen olevan noinkin tehokkaita, kun koetan hyväksyä senkin ajatuksen, että vaikka nyt kaikki näyttää hyvältä, voi tilanne joskus muuttua.
    Minun hiljaisuuteni tässä liittyy siihen että kaikki on niin uutta. Olen vielä leikkauksesta aika uupunut ajoittain, ja opettelen avanteen hoitoa. Ylipäätään yritän tottua uuteen elämäntilanteeseen. Keskiviikkona saan tietää siitä millaiset hoidot minulla alkavat. Olen nyt eniten kamppaillut syömisen kanssa, painoa on pudonnut 9 kg alle kuukaudessa, vaikka ei mitään hoitoja ei edes ole ollut. Ennen leikkausta oli kai muutama kilo ylimääräistä, mutta enää e olis kovin paljon otettavaa ilman että alkaa mennä överiksi siihen nähden millainen olen ollut vuosikymmenet.
    Tänne kirjoittaminen on minulle tähän sairausyksinäisyyteen liittyvää: kun välillä tuntuu siltä, että olen yksin, omalla pienellä planeetallani. Vaikka ystävät ja läheiset eivät ole hylänneet.

    #42874

    Hanne17
    Participant

    Kävin eilen syöpäklinikalla ja pian alkavat hoidot. Onneksi ei sittenkään sädehoitoa, ”vain” sytostaatteja. Kahdeksan kolmen viikon jaksoa. Jännittää, mutta toisaalta helpottunut olo, kun nyt tiedän mitä on tulossa. Tai siis milloin asioita tapahtuu, itse hoitojen todellisuutta en osaa kuvitella.

    #42884

    Kangasalan Ukko
    Participant

    No heipä vaan kaikille.

    Mukava kuulla että hommat etenee Undine, epätietoisuus on aina rassaavaa. Sytostaatti hoidot on nykyään onneksi aika hyvin siedettyjä, itselläni samankaltainen hoito sujui ihan kohtuullisesti. Riippuu paljon siittä mitä myrkkyjä sinuun tungetaan. Kaikilla niillä lääkkeillä on sivuvaikutukset, joillekkin tulee pahoja oireita ja jotkut niinkuin itse, pääsevät helpollla. Mitä olen tipassa muiden kanssa jutellut niin sivuvaikutuksia on yhtäpaljon kun on potilaitakin, kaikilla vähän erillaisia oireita.

    Sitten kun hoitosi alkaa niin suosittelen alkuun pitämään päiväkirjaa oireista, helpottaa sinun ja lääkärin välistä keskustelua ja lääkkeen määrien säätöä. On vaikea muistaa kolmen viikon jälkeen kaikkia pikku- tai isoja oireita mutta jokin niistä voi olla tärkeä tieto lääkärille. Itselleni siittä oli iso apu lääkärin kanssa jutellessa.

    Hoitojen todellisuuden tiimoilta voin vain omakohtaisesti sanoa että yllätyin niiden sitovasta vaikutuksesta, lääkkeiden oton sovittamisesta elämänrytmiin. Se oli ehkä suurin ongelma kun piti menot suunnitella sen mukaan missä vaiheessa lääkitys oli. Aina kaikki riippui siittä oliko juuri ollut tipassa, oliko pillerien otto viikko vai taukoviikko, minkälaisessa vaiheessa sivuvaikutukset oli. Mutta ajanoloon siihenkin tottui.

    Itsellä oli tippa taas viime maanantaina, kaikki menikin poikkeuksellisen hyvin. Olo ollut vähän hutera mutta ei mitään isoa ongelmaa. No vielä neljä kertaa vahvoja lääkeitä ja sitten toivottavasti päästään keventämään lääkitystä.

    Eipä muuta kuin iloista syksyä kaikille ja nautitaan elämästä se mitä pystytään.

    #42894

    kultahattu
    Participant

    Moi pitkästä aikaa! Itsellä alkaa tulla syksyllä neljä vuotta kun hoidot loppuivat, kontrollit on jo siirretty TAYS:ista Hatanpään sairaalaan. Tähystettiin suoli ja siellä oli siistin näköistä. Ensi vuosi mennään pelkillä verikoekontrolleilla, seuraava tähystys vasta -18.

    Hienoa että hoganin leikkuu sujui hyvin :) ja moi Kangasalan Ukolle sekä Undinelle! Kyllähän ne hoidot voinnissaan tuntee, itsellä Xelox-kuurit meni myös kolmen viikon sykleissä, ja heti kun vointi alkoi kohentua, niin uusi jo alkoi… Omat hoidot sain Radiuksen lääkehoidossa, varmaan Kanngasalan Ukkokin käy siellä, ja olin tosi tyytyväinen siihen miten asiat siellä hoituivat.

    Siihen että täällä on niin hiljaista on varmaan omat syynsä, olisiko joku suljettu tai salainen facebook-ryhmä vilkkaampi, kun siellä tulee kuitenkin enemmän roikuttua.

    Palataan ja jaksamista teille hoitoihin!

    #43014

    Ulpu
    Participant

    Hei kaikki!
    Tyttärelläni (20 vuotias) on juuri diagnosoitu suoliston neuroendrokriininen syöpä. Syöpä löydettiin kaksi viikkoa sitten.
    Vielä tehdään kaksi PET-kuvausta. Joten stytostaattihoitoja ei ole aloitettu.
    Syöpä on laajalle levinnyt; maksaan ja luustoon ympäri kehoa.
    Löytyykö täältä joku joka olisi tekemisissä tämän harvinaisen syövän kanssa?
    Hän käy TYKSissä hoidossa, mutta siellä ei kuulemma ole koskaan hoidettu tätä syöpää.
    Olo on nyt tuskainen ja aika epätoivoinen.

    #43084

    jrsj
    Participant

    Mielenkiintoinen ketju. Moni kohta aivan kuin omasta.

    Marraskuussa leikattiin 40cm paksusuolesta pois mutta oli jo tehnyt etäpesäkkeen maksaan joka leikattiin maaliskuussa ja kaikki näytti jo hyvältä kunnes tänään sain tietää että nyt on pieni etäpesäke keuhkoissa.
    Toivottavasti leikataan ja sitten vasta myrkytetään.
    Edellinen xelox hoito piti lopettaa yhtä vajaana kun lähti tunto käsistä ja jaloista.
    Olen lueskellut että levinnyttä suolistosyöpää ei voi parantaa, nyt näyttää vähän siltä. Toivottavasti tuo keuhkopesäke jäisi viimeiseksi ja tästä paranisi lopulta.
    Noi sytostaatit menivät aika kivuttomasti kuten aikaisemmat leikkauksetkin jotka tähystettiin.

    Pitääpä alkaa seuraamaan ketjua.
    Jos jollain on kysyttävää niin vastailen mielellään.

    #43114

    Leiluska
    Participant

    Moikka.Makaan sänkyllä ,ehkä oon maani myynyt.5vuotta olin puhtailla papeteilla vasemman keuhkosyövän leikkauksesta.Nyt on sitten vuoden sisällä oikea keuhko täys syöpää ja imusolmukkeet.Tänään vielä dain tietää että vatsanpeitteissäkin on.2-6kk dain elinaikaa,mut mitenhän sen eläis ? OLEN 57v

    #43124

    miisu
    Participant

    Hei Leiluska!

    Elä päivä kerrallaan ja täysillä nekin, jos vain jaksat. Käy jos vain mahdollista paikoissa, joissa olet halunnut käydä mutta et ole vielä käynyt. Tee sellaista mitä olet aina halunnut tehdä. Ole välillä vähän itsekäs ja ajattele vain itseäsi. Järjestele asioita valmiiksi.

    Itse sairastan levinnyttä rintasyöpää. Minullakin on se jossain vaiheessa edessä että minulle ilmoitetaan että mitään ei enää ole tehtävissä.
    Voin saada elinaikaennusteen tai sitten sanotaan ettei sellaista tarkkaan voi sanoa.
    Nyt on vielä löytynyt yksi lääke, josta on ollut apua. Mutta kuinka pitkäksi aikaa, sitä ei osaa kukaan sanoa.

    En löydä oikein sanoja, millä voisin helpottaa oloasi. Toivotan sinulle ja läheisillesi voimia ja jaksamista. Kirjoittele ajatuksistasi tänne tai puhu läheistesi kanssa. Älä murehdi yksinäsi, se ei ole hyväksi. Puhuminen ja kirjoittaminen auttaa sekä helpottaa oloa. Ainakin omalla kohdalla on näin.
    Olen muuten saman ikäinen kuin sinä.

    #43134

    Leiluska
    Participant

    Kiitos miisu.ja tsemii meille….en oo keksiny mitä haluisin tosissani tehdä.Tänään sentään jotain mitä halusin kaikesta huolimatta,keittiöön uuden laminaatin,tuolla se nuorin poikani 23v sitä väsää.Koti on mulle tosi tärkee paikka.Asun koiran 11v kanssa kaksin.Vanhin poikani hyyssää nyt minuu vitamiineillä ja mannynuute juomalla..:-) Se on hänen tapansa välittää.Etsin tällähetketkellä näitä tukiryhmii,niihin haluisin mennä.En haluu poikiini ja läheisiini tällä taakalla rasittaa……..jatkan taas…..

    #43164

    miisu
    Participant

    Hei Leiluska!

    Sinulla on nyt sitten uusi laminaattilattia keittiössä. Se varmaan piristää. On mukava kuulla ettet ole yksin. Poikasi tekemisillään kertovat sinulle omalla tavallaan että todella välittävät ja haluavat huolehtia sinusta. Se on hienoa. Ja onhan sinulla koirasi, hän varmaan on uskollisin ystäväsi.

    Syöpäjärjestöillä on eri puolella Suomea toimistoja, joiden kautta voi saada tietoa vapaaehtoisista tukihenkilöistä, joiden kanssa voi keskustella. Näiden toimistojen kautta voi varmaan saada tietoa myös esim. erilaisista tapaamisista joissa voi tavata kohtalontovereita. En nyt osaa tämän tarkemmin kertoa mutta netin kautta varmaan löytyy tietoa.

    Ei minulla muuta tällä kertaa. Voimia ja jaksamista. Ollaan linjoilla ja vaihdellaan kuulumisia.

    #43184

    Minttu-Marjaana
    Participant

    Hei Leiluska ja muut

    Olen yrittänyt aloittaa keskustelua keuhkosyövästä tuolla krooniset puolella, mutta en ole törmännyt yhteenkään keuhkosyöpä-vertaiseen. Mutta kiitos Miisulle ja Kangasalan ukolle, että saimme vähän keskustelua silti aikaiseksi. Syöpähän usein lähettää metastaaseja juuri keuhkoihin, että eiköhän me kuitenkin samassa vuotavassa veneessä olla.

    Sinä Leiluska olet jollain lailla samalla viivalla kanssani, mikä on tietysti hyvin ikävää. Kaikki piti olla sinulla hyvin ja sitten sait ikäviä uutisia…

    Minua ei voitu leikata keuhkosyövän vuoksi lainkaan, koska tauti oli heti levinnyt keuhkopussiin, vaan heti mentiin sytostaateille väliin tableteilla, nyt taas sytostaateilla. Nyt on toinen vuosi menossa. Jokaisen syton jälkeen parin päivän päästä on jkv tuntemuksia ja raskas hengittää, itse haluan uskotella, että myrkky se siellä tekee työtään ja tuntemukset kuuluu asiaan ja vähän ne sitten helpottaakin, mutta en tiedä. Hengittäminen on niin tärkeää. Parantumista minulle ei ole koskaan luvattukaan vain jarrutusta. Toinen keuhko on pitkälti menetetty(ilmaton) ja pieniä metastaaseja toisessa keuhkossa. Jotain hoitoa vielä tauon jälkeen mietitään, jos yleiskunto pysyy hyvänä.

    Itse mietin kovasti tuota, mitä tekisin kun vielä voin jotain tehdä. On vaikea alkaa kovin meneväksi terveen itsekkääksi, kun on aina ottanut muut ensin huomioon. Nytkin miettii miten läheiset kaiken jaksavat ja kuten sinä en haluaisi kaataa tätä lasteni niskaan.

    Tässäkö tämä elämä, paljonko on vielä aikaa? – nämä ajatukset tekee jotenkin aloitekyvyttömäksi. Elokuvia jaksaa katsoa, kirjojen lukeminen on vaikeampaa. Liikkuminen ohi lipuvan elämän katsominen uusien arvojen läpi muuttaa koko ajattelua. Kädet laitan usein iltaisin ristiin, kun aamusta ei voi olla varma. En halua tulla katkeraksi, ei tämä ole kenenkään syytä (en ole tupakoitsija)paitsi geenien. Ystävien asenteeseen on tullut uutta sävyä, välittävätkö vai ovatko vain uteliaita? Sitä kuitenkin haluaisi ihan tavallisia arjen asioita tehdä ja jutella, mutta huomaan, että joidenkin on vaikea kestää tilannettani ja häipyvät takavasemmalle. Ehkä sitten näin on parempikin, jos ei kestä näitä ajatuksia. Hyvää ruokaa olen onneksi pystynyt syömään ja ulkona olen syönytkin normaalia useammin.

    Vaikea on toista neuvoa miten elää, kun kuullostelet itseäsi niin sieltä ne pienet toiveet nousee, aika pieniä asioitahan sitä tässä vaiheessa enää haluaakaan. Shoppailu ei kyllä innosta, eikä pokemon-jahti. Ihmisten kohtaaminen aidosti tuntuisi hyvältä. Itse olen sitä mieltä, että kaikille en halua tilanteestani puhua, en vain jaksa repiä itseäni moniin suuntiin (ja jälkeenpäin vastata jatkuvasti -kuinka voit?-kysymyksiin puhelimella.) Mutta muutamia kontakteja tarvitsen. Yksinkin on välilllä hyvä olla. Mutta kaikki päivät ei tosiaan ole helppoja.

    Voimia sinulle Leiluska ja jokaiselle syövän kanssa elävälle! Jos jaksat kirjoittele tänne palstalle, ajatuksesi olisivat ainakin minulle tärkeitä, kun samalla polulla ollaan.

    #43214

    Leiluska
    Participant

    Kiitos Miisu ja Minttu-Marjaana.:-) Tuntu oikeesti hyvälle lukea teitä….Miisu oli se hyvä et sai uuden lattian,mukavampi tulla aamulla kyökkiin vetää kourallinen nappuloita jotka tosin nyt sisältää paljon myös vitamiinejä ja juoda rauhassa aamukahvit koiruuden kanssa……MinttuMarjaana,sinun juttusi oli aivan kuin minun suustani……~(@^_^@)~ Eilen yritin sitä latinaa taas lukee,niin tuli vaan paha olo..mut kaulasta imusolmukkeista ottivat viikko sitten koepalat,jos ne vaan riittää selvittämään annetaanko mulle sytöstaattia,niintieto pitäis tulla tällä viikolla.mut se just kun mitään ei nyt tiedä,muutkuin että parannuskeinoo ei oo,nin tuntuu täs kakkein pahimalle,ja siksi juuri tää samassa veneessä olevien jutut ja kertomukset olis parhaat……vaik ne olis kuin kamaliikin……………………tähän kevennykseksi yksi juttu eiliselta mikä naurattaa mua vieläkin…meidän apteekissaon yksi aivan ihku työntekijä kenelle asioidessani haluan,kun meist on tullu sellasii niin sanottuja kavereita siel.Tanja laitteli mun papereita siinä ja mun ympärillä pyöri kärpänen,sanoin ihan sen kummemmin taas ajatelematta mitä sanon…,että mun prrässäkö toi raatokärpänen tänne tuli…ja samas purskahdin nauruun ja niin tää myyjäkin……Et mustahuumorikin kuuluu mun elämään……………….olosuhteisiin nähden kaikkee hyvää kaikille…

    #43274

    welho62
    Participant

    Itselläni 5,5 viikkoa kestäneet kemosädehoidot on nyt ohi melko pienin sivuoirein ja peräsuolen kasvaimen leikkaus olisi tulossa marraskuussa. Onkos teillä kenelläkään arvailuja kuinka pitkään sitä pitää makoilla sairaalassa leikkauksen jälkeen ja miten sitä kenties jakselee sen jälkeen? Kotona kun ei ole kauheasti apuja yksineläjälle. Niin ja miten voisi valmistautua tulevaan koettelemukseen?

    #43324

    jrsj
    Participant

    Hei Welho
    Itsellä leikattiin, kylläkin paksusuolesta, 40cm pois. Homma tähystyksellä. Maanaina klo 7 sisään, aikataulu venyi ja osastolle takaisin vasta 18.30. Keskiviikkona pois täysin kunnossa ilman kipuja. Avannetta ei tarvittu. Sairista 2.5 viikkoa, tarve olisi ollut ehkä 3/4 päivää kun ei saa nostella.
    Toivottavasti sinullakin menee yhtä helposti. Onko puhuttu että tähystys vai ”vetskari auki”. Jos pääset tähystyksellä niin todennäköisesti tosi helppo keikka.

    #43334

    welho62
    Participant

    En ole saanut kuulla vielä mitään yksityiskohtia leikkauksen laajuudesta. Lokakuun lopun uusien kuvausten jälkeen taitaa vasta lääkäreillekin selvitä kuinka paljon sädehoito plus sytostaatit vaikutti kasvaimeen. Iso suolen läpi kasvanut mollukkahan siellä on poistettavana, mitä ei käsittääkseni poisteta tähystyksellä. Avanteesta on ollut puhetta eli vähintään väliaikainen on tulossa, ehkä pysyvä. Hyvä kuulla että ainakin parhaimmillaan leikkaus ei vie terveyttä pitkäksi aikaa. Niin ja Toilax tuli ostettua jo tänään ettei vaan sattuis unohtumaan :)

    #43554

    hogan-67
    Participant

    Pitkästä aikaa kävin täällä kurkkaamassa ja vau oli kiva huomata että täällä on uusia keskustelijoita on tullut.. ehkä tää vielä piristyy. Mun jutuista selviää aika paljon tämän ketjun juttuja lukemalla. Nyt tilanne on se että kolmas jakso kahdeksasta suunnitelusta on menossa, tästä jaksosta eka viiko lopuillaan. Sama juttu kuin aiemmissakin mun hoidoissa muuttuu koko ajan raskaammaksi, syöminen ennen capecitabinejä on väkisin syömistä, tunnen välillä olevani pakkosyötettävä broileri. Ei maistu mikään,ja silti pitää syödä että vatsa ei tule lääkkeistä kipeäksi. Nukkuminen on on välillä huonoa, kämmenet ja jalkapohjat kestokipeät. Mielialaa vetää alaspäin myös ihan päin sitä itseään mennyt talokauppa. Jouduin sairastumisen takia myymään rintamamiestalon jota olin viisi vuotta laittanut kuntoon pala kerrallaan se mikä oli rikki korjataan periaatteella ja huone kerrallaan kuntoon. Ostajat ovat tehneet kaiken maailman tutkimuksia ja niiden varjolla koko ajan vaatimukset vain kovenevat.. mun kuntoustutuella ei karvan alle sadantonnin korvausvaatimuksista selvitä, kun ei ole terveyttä eikä voi entisessä töissä olla… enpä taida enää verokorttia koskaan tarvita paitsi eläkeen osalta. Ei ole fiilistä enää edes ajatella joskus töihin palaavani, sillä silloin joku muu vietilin ennen kuin se on omalla tilillä. Karua kun ei ole edes viittäkymppiä vielä täyttänyt.. nyt suomeksi sanottuna vituttaa, tämä tuntuu aivan kohtuuttomalta.

Esillä 20 viestiä, 21 - 40 (kaikkiaan 688)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.