Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä

Suolistosyöpä

Esillä 20 viestiä, 281 - 300 (kaikkiaan 706)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #53174

    Hanne17
    Participant

    Suolen toiminnasta: minä olen kahteen otteeseen jännittänyt suolen toimimista, eka kerran viime elokuussa kun oli leikattu kasvain, poistettu pala suolta ja tehty tilapäinen avanne. Lähtötilanne oli suolitukos, jolloin oli viikkoja ripulia ja oksentamista, lopuksi suolen tukkeutuessa lähinnä oksensin. Nenä-mahaletku päivystyksessä kun tilannetta tutkittiin, voi että! Leikkauksen jälkeen aluksi kyllä tuli tavaraa suolitukoksen purkautuessa, mutta voi sitä ahdistavaa odotusta ennen kuin suoli alkoi toimia ja avanteen kautta. Itkua ja surua. Suoli ei tahtonut ottaa ruokaa, oksentelin pitkään, 11 päivää meni sairaalassa kun kotiin pääsin vastata kun avanneasiat alkoivat toimia.
    Huhtikuun lopussa oli aika laittaa avanne kiinni. Siinä vasta jännitin, että toimiiko esim toimetonna ollut sulkijalihas. Ja jännittivät muutkin, yks jos toinen kyseli onko edes pierua tullut. Eräs kirurgi selitti asian hauskasti, jotain tähän tyyliin. “Ensin paukku, sitten plörinä”. Suoli antoi taas odotuttaa itseään, meni melkein kai kolme päivää ennen niitä paukkuja ja plörinöitä, oksentaminen sen sijaan sujui taas niin reippaasti että oli oltava sairaalassa 7 päivää. Mutta sulkijalihas toimi, ja vähitellen suolikin. Tosin herkillä olin kotona vielä parisen viikkoa, oksentelua välillä. Niinpä olen kovasti oppinut arvostamaan kun suoli toimii. Enää en tosin raportoi siitä muille.
    Avanneasiasta sitä vastoin olen joillekin ihmisille puhunut. Olen kertonut, ettei avanne ole mikään häpeä eikä myöskään elämän pilaaja. Ja että se ei estä tekemästä juuri mitään. Ainoa asia, mitä en ollenkaan voinut tehdä, oli hierojan pöydällä maata vatsallani.

    #53194

    Erna
    Participant

    Moi kaikille. Mulla syöpä oli umpisuolessa… Leikattiin pois ja oli levinny 4 imusolmukkeeseen. Tähystysleikkaus oli tiistaina ja kotiuduin torstaina sen jälkeen kun vatsa oli toiminut. Leikkauksesta noin kk alkoi liitännäishoidot (oksaliplatiini suoneen ja 2 vk kabesitatiinii suuhun ja sit viikko taukoa) yhteensä 6 kolmen vk sykliä. Hoitojen jälkeen alkoi nää neuropaattiset kivut, joiden kanssa pitää nyt vaan oppia elämään. Näin mulla.

    #53204

    Myy79
    Participant

    Salamatkustaja kuvaili asiaa hyvin. Itsekin tunsin olevani “ehjä”, kun suoli rupesi toimimaan. Sulla on Undine ollut tosi raju toi suolitukos. En osaa muuta todeta, kuin että onneksi se on takanapäin ja hyvin vaikutat selvinneen siitä.

    #53214

    Myy79
    Participant

    Sun sijassa, Erna, mä varmaan kysyisin sairaalasta, että voiko niille neuropatiaoireille itse tehdä mitään.

    #53224

    Kanaemo-80
    Participant

    Salamatkustaja, ihan samoin tunsin suunnatonta kiitollisuutta, kun lääkäri ensin sanoi moniammatillisen työryhmän kanssa pitävän palaverin, kuinka juuri minun tapaustani ruvetaan operoimaan. Ja kuinka kirurgi kierrollaan sanoi, että samaisen ryhmän kanssa suunnitellaan hoitoani, kun näytevastaukset saatu patologilta. Ja kuinka psykoterapeutti kahteen kertaan perääni soitteli ja kyseli kuulumisiani ja lähetti yhteystietonsa, jotta saan ottaa yhteyttä, jos siltä tuntuu…milloin vain. Kuinka uskomattomalta tuntuu, että joukko fiksuja ja oppineita ihmisiä pohtivat yhdessä, miten juuri minä saisin parhaan mahdollisen hoidon. Olen ääreiskiitollinen, että nämä ihmiset työskentelyllään pelastivat ja haluavat pelastaa henkeni, mieheni elämän, lasteni elämän ja vanhempieni elämän. Kuinka heitä voikaan kiittää kylliksi?

    Undine ja muutkin, kuullostaa kyllä hurjalta nuo tukosten aikaansaamat olot, varmasti ihan hirveää! Itsekin vielä taistelen päivittäin vatsantoiminnan kanssa, mutta siis ulos tulee ja toisinaan oikein hyvinkin! Mulla siis asiat teidän juttuihin verrattaessa oikeinkin hyvin. Ja minähän muuten puhun vatsantoiminnasta kavereiden ja perheen kanssa. Eilenkin lounaalla kävin muutaman ystävän kanssa ja kyllä kaikki vilpittömästi tuuletteli, kun oli pari kertaa pakko poistua vessaan ja kun toimi niin uskomattoman hyvin niin pakkohan siitä oli ilmoittaa heille :D! Se nyt vaan on aika keskeinen asia suolen leikkauksen jälkeen, kyllä siitä kysellään ja toki kerron…se on iso osa hyvinvointiani ja tervehtymistäni, mitä sitä häpeilemään ;)?

    Hyvää illanjatkoa, toivon kaikille hyviä vointeja ja rauhallisia yöunia!

    #53244

    Erna
    Participant

    Hei taas… Myy, kävin eilen kipupolilla juttelee lääkärin kanssa… Ja joo… Nyt menee Gabrion 600 mg 2 tabl. 3 kertaa päivässä (maksimi annos) ja yöksi vielä Triptyl 25 mgx2… Ja lääkäri oli samaa mieltä… Näiden kipujen kanssa pitää vaan oppia elämään.. Ne saattaa lieventyä, pysyä samoina, lähtee pois tai vielä pahentua, mutta lääkityksellä ne koitetaan saada siedettäviksi. Että näin. Ja niin… Syöpäleikkauksen jälkeen vatsa toimi sukkelaan ja usein… Sytojen aikana myös, mutta nyt sen saa toimimaan vaan pehmikkeiden avulla. No onneksi siihenkin on lääkkeitä.

    #53254

    Kangasalan Ukko
    Participant

    Heipä vaan kaikille.

    Onpas täällä vilkasta keskustelua. Jannelle jälleen pahoittelut diagnoosista ja muista vaivoista. Kyselit että onko tietoo laskimoportista joten tässä tulee.
    Eli minulle asennettiin laskimoportti vuosi sitten keväällä. Operaatio on kohtuu kivuton, ainoa kivulias paikka oli kun kaulaan laitettiin puudutus piikki ja rintalihaksen yläpuolelle useampi. Puudutuksella siis mentiin, ei nukutusta. Itse operaatio ei kestänyt kovinkaan kauaa ja illalla pääsin jo kotiin. Tuntemukset oli lähinnä tökkiminen ja nykiminen.

    Sitten itse tapahtuma, koitan nyt muistaa suurinpiirtein miten se meni. Ensin puudutettiin paikat joihin kajotaan, sitten kirurgi teki kaulalaskimon kohdalle viillon nahkaan jonka kautta hän asensi laskimoon asennus neulan tai jonkin vastaavan. Sitten hän teki rintalihaksen yläpuolelle viillon johon avarrettiiin ihon alle tasku mihin itse portti tulee. Sitten hän teki kaulan ja rinnan välille kanavan ihon alle mihin letku tulee. Sen jälkeen asennettiin itse letku, ensin kanavaa pitkin portin taskuun. Sitten neulan läpi kaulalaskimoon. Tai toisin päin. Asennus neulan poisto. Sitten portti liitettiin letkuun ja asennettiin ihon alle taskuunsa. Sitten haavoihin pari tikkiä. Laastarit päälle ja heräämöön.

    Siellä asennus kuvattiin että oli mennyt oikein eikä letku ollut taittunut. Sitten osastolle vähäksi aikaa seurantaan että ei vuotoja, sitten kotiin. Eli suurinpiirtein noin. Voi olla että järjestys oli erilainen mutta kuten sanoin on tästä jo vuosi aikaa.
    Itse olen tosi tyytyväinen siihen että portti laitettiin, olin ensin ollut vuoden kyynärtaipeeseen laitettavassa tipassa ja täytyy sanoa että verisuonet sai kyytiä. Sitten kyynärtaipeet rupesivat oleen niin läpi pistellyt että homma alkoi vaikeutuun ja tuleen tosi kivuliaaksi. Porti asennuksen jälkeen homma helpottui, ei tuntunut kuin neulan pisto kun tippa laitettiin porttiin.

    Itse sain parantumaton syöpä diagnoosin jo ensimmäisellä syöpä lääkärin tapaamisella ja olihan tuo melko pommi. Sitä vain ensin ajatteli että tässäkö tämä oli. Se onneksi meni pian ohi, ajattelin näet että onhan tässä tauti ollut jo jonkin aikaa joten ei sitä heti kuukahda. No hoidot alkoi ja muita potilaita tavattuani ja heidän kanssa juteltuani huomasin että näinhän asia on.
    Oxaliplatiin on tuttu lääke, kaksi vuotta sitä saanut, ensin 4-5 päivää kylmän arkuutta, tosiaan tumput kädessä maito kaapista lasiin lämpiämään ja kun lämmintä voi vasta juoda. Kylmän arkuus väheni kerta kerralta ja nyt keväällä enään hoitopäivänä. Tosin hoitajat ja lääkärit sanoivat että menee väärinpäin, yleensä pahenee pitkissä hoidoissa. Joten se on erittäin yksilöllistä miten tuohon mömmöön reagoi.

    Se on paha odottaa tuo kaksi kuukautta että nähdään hoidon teho, olo kun ei tunnu muuttuvan miksikään ja hoitojen sivuvaikutukset vielä lisäksi. Siinä sitä vaan arvuuttelee että onko tästä mitään hyötyä.
    No toivottavasti siittä on apua että on meitä muitakin ja hyvin voivina porskutellaan parin vuoden hoitojen jälkeenkin.

    Moi vaan Undine täällä sitä porkutetaan hoitotauolla, olo mitä mainioin. Tulipas tästä melkein romaani.

    Mutta sellaisia tänne, touhut jatkuu. Kirjoitellaan.

    #53274

    Myy79
    Participant

    Hei Erna!

    No onneksi on tuokin vaihtoehto olemassa, että oireet voivat lähteä myös pois. Tosi kurjaa sinun kannaltasi, jos niiden kanssa joutuisi elämään loppuelämänsä. Uskon , että ajalla on mahdollisuus korjata se neuropatiaoire pois. Minulta ne katosivat ihan yht´äkkiä. En tiedä syytä ja mikä siihen vaikutti, mutta hyvä näin. MInullakin oli kovat jalkakivut 1 ja2 hoidon aikana, mutta sitten ne lähtivät pois. Yötkin olivat tosi raskaita kipujen kanssa. Jalat ihan kangistuivat. Uskoisin, että kavelylenkit tekivät hoitojen aikana hyvää. Sairaalasta minua kehoitettiin liikkumaan oman voinnin mukaan ja elämään mahdollisimman normaalia arkea. Toki olen aina muutenkin nauttinut liikkumisesta. Itseäni suututti jonkun verran tuo lause ” mahdollisimman normaalia arkea”. Psyyke oli sen verran sekaisin sairastumisen myötä, että en voi sanoa eläneeni normaalia arkea. Talous kaatui , kun työpaikka jäi. Onneksi minulla on läheisiä, jotka auttoivat minua. Se oli mielestäni kaukana normaalista arjesta. Toki siitä on hyvä tehdä mahdollisimman normaali senhetkisen tilanteen mukaan. Voimia sinulle Erna !

    #53294

    Janne76
    Participant

    Erityiskiitokset Kangasalan Ukolle tälläkin kertaa :) Tarinasi on rohkaiseva. Ja sitten tietysti tsemppiä muille.

    Eilen mulla oli kuumetta aamulla ja kävin antamassa labrat, soittelin syöpäpolille kun toimiston soittoaika sattui olemaan käsillä, josta passittivat Hämeenlinnaan ensiapuun taas. Siellä odottelin tuntitolkulla, Riihimäellä oli käynyt jokin tietotekninen tai muu kömmähdys ja vain noin puolet labra-arvoista näkyi Hämeenlinnassa ja kanta.fi:ssä (jota itse seuraan tarkoin). Lopulta tulokset tuli ja CRP oli laskenut arvoon 110. Joten eipä muuta kuin taas autoon ja kotiin jatkamaan antibioottikuuria. Ilmeisesti tulehdus mikälie onkaan on paranemassa.

    En nyt yhtään taas tiedä jatkosta. Kai tää kuuri pitää syödä loppuun ennen kuin hoidot alkaa.

    Väsyttää ajoittain aika paljon, varmaan tuo pitkävaikutteinen oksikodonikin sitä tekee. Nyt vaikuttaisi ettei se vie ihan kaikkea kipua pois, otan ibuprofeenia sille kaveriksi.

    Olen hieman pettynyt KHKS:n toimintaan. Sieltä on esimerkiksi psykiatrisen/vast hoitajan/jonkun pitänyt olla yhteydessä, ei ole kuulunut mitään. Oikeasti ensimmäinen kunnollinen keskustelukerta koko syövästä oli kolonoskopiaan mentäessä mainio sairaanhoitaja joka potilaita saatteli ja seurasi ennen ja jälkeen hoitojen. Kirran polin sairaanhoitajallekin sai soittaa milloin vain, mutta syöpäpoli on jotenkin tosi huono tavoitettava. Kun ei ne ongelmat ja kysymykset ole käsillä just kun on soittoaika. Nytkin syöpäpolin hoitaja ei vastaa (tulee vain “no one is available to take your call”), vaikka soittoaika on 12-13. Ei ole siis puhelin edes varattuna, normaalisti tuo englanninkielinen ilmoitus tulee jos soittaa soittoajan ulkopuolella.

    Varmaan on resurssikysymyksiä nämä. Mitähän SOTE-uudistus tekee tällekin asialle..

    Lonkkakipuja on taas jonkin verran ollut ja lonkka varmaan kuvataan, että onko siellä etäpesäkkeitä.

    Yritän nyt olla tekemättä mitään raskaita hommia ja olla rauhaksiin, että en vain ainakaan sairastuisi enempää. Sen huomasin tuossa talven ja kevään aikana, että rehkiminen saattoi tehdä olon kipeäksi ja pari kertaa ihan enemmänkin sairaaksi.

    Jotakin vasta-ainejuttuja ne vielä odottelee hoitoja varten, mikä on mielenkiintoista jos olisi pitänyt hoidot aloittaa suunnitellusti keskiviikkona.

    Meilläkin näyttää pahasti siltä, että talous kaatuu. Pitää myydä mitä voi. Ja tietenkään mitään pahan päivän varalle kerättyä ei ole.

    Mutta jos kaikki menisi oikein hyvin, voisin olla takaisin töissä jo lokakuussa, haaveilen näin. Jos vaikka hoitojen sivuvaikutukset olisikin pienempiä.

    Teidän tarinat hoitojen aikaisista kokemuksista on tosi hyvää tietoa, vaikka eihän ne kaikilla samat ole. Vaimo lupaili tehdä muutamat villasukat. Mitkäs hanskat on parhaimmat ns “sisäkäyttöön” maitopurkkien yms nostamiseen?

    Ja ennen kaikkea, mitenkä oxaliplatin-hoitojen aikaan saunominen? Saunon normaalisti joka päivä.. Jäätelöä ei varmaan voinut syödä?

    #53304

    Juse
    Participant

    Morjesta,kyllä minä ainakin hoitojen aikana kävin saunassa joka päivä ja muutenkin tykkään saunomisesta rentouttaa mukavasti päivän jälkeen.Jäätelöäkin söin paitsi ehkä pari ensimmäistä päivää oli tuon tipassa käynnin jälkeen suussa ja nielussa kylmäarkuutta.Käsineistä puheen ollen olisikohan tuollaiset puuvillakäsineet hyvät sisä käyttöön ja jos joutuu rasvaamaan käsiä.Ehkä kannattaa kysyä kun minullahan oli tapaus erilainen kuin sulla mutta voimia ja tsemppiä päiviin.

    Juse

    #53314

    Myy79
    Participant

    Mulla oli sytostaattihoitojen aikana niin, että en juurikaan kestäny saunassa käyntiä tai piti olla tosi pienissä löylyissä. Normaalisti tykkään käydä saunassa ja kestänkin sitä. Mulla on normaalistikin alhainen verenpaine, mutta sytohoitojen aikoihin yläpaine oli “parhaimmillaan” 95 ja alapaine 43. Huimasi siis saunan jälkeen erityisesti. Leposyke oli parhaimmillaan ( hoitojen aikan kun mitattiin)48. Tosi tarkkaan ne noita verenpaineita mittaili aina kun meni hoitoihin.

    #53324

    Janne76
    Participant

    Nyt tuli positiivisia uutisia. Jos veriarvot (lähinnä CRP) on maanantai-aamuna kunnossa, voidaan aloittaa hoidot! Ja nyt sain myös tietää, että oksaliplatiinin kaverina tulee myös Vectibix-vasta-ainetta. Onko kokemuksia?

    Panitumumabia joka siis lääkkeenä on nimeltään tuo Vectibix, pidetään tehokkaana. Mutta jotain iho-oireita voi tulla. Sittenpähän tuon näkee!

    #53344

    welho62
    Participant

    Heipä vaan kaikille tasapuolisesti, päivitänpähän myös oman tilanteeni vaihteeksi. Eipä tässä ole mitään hyvää kerrottavaa, joten hypätkää vaan yli jos siltä tuntuu…

    Mulla on ollut suojaava avanne paksusuolessa jo 7 kk ja sen poistamisen ajankohta on edelleen täysin auki. Odotin että se tapahtuisi kesällä, mutta niin ei taida käydä. Siihen vaikutti eniten tällä viikolla tehty tähystys, mikä ei sujunut ollenkaan suunnitelmien mukaan. Tähystys (sigmoideoskopia) alkoi ihan normaalisti alapään kautta, mutta ehkä 15 min tuseerauksen ja tähystyksen jälkeen lääkäri totesi, että ei pääse etenemään tähystimellä suolta pitkin koska siellä oli turvotusta, verestystä, tulehduseritteitä ja jotain muuta mitä nyt en enää muista. Käytännössä suoli oli siis tukossa, kun tähystimen ilmakaan ei tullut suolen läpi avannepussiin. Seuraava yritys oli sitten avanteen kautta, mutta lopputulos oli sama. Tähystys sitten keskeytettiin ja lääkäri totesi, että seuraava suolen tarkastuksen vaihtoehto on TT-kuvaus, missä annetaan lisäksi varjoainetta peräaukon kautta paksusuoleen. En ole aikaisemmin kuullutkaan, että varjoainetta voidaan ruiskuttaa suoleen peräaukon kautta (ja en olisi halunnutkaan kuulla). TT-kuvauksen tuloksen saan kuulla tasan vuosi syöpädiagnoosin jälkeen (29.6), joten odotukset ei nyt ihan korkealla ole.

    Onkohan tässä käynyt nyt niin, että puolen vuoden sytostaattihoidot ovat tehneet tehtävänsä vähän turhankin tehokkaasti eli tuhonnut normaaleita soluja (mahdollisten syöpäsolujen ohella) vähän liikaakin. Jotenkin tuntuu siltä, että seuraavassa vaiheessa poistetaan lisää suolta ja pysyvän avanteen todennäköisyys kasvaa samalla. Ainoa positiivinen huomio käynnin aikana oli, että peräaukon ja suolen saumakohta oli kuulemma ehjän näköinen mutta silti sekin oli verestävä.

    Niin ja tähystyksen jälkeen nousi vielä 39 asteen kuumekin samana iltana, mikä tuntuu tosi kummalliselta. Jotenkin se tulehtuneen suolen ronkkiminen sai kai aikaan, että bakteerit lähti liikkeelle ehkä kasvaneen verenkierron takia (pelkkää arvailua)?

    #53364

    Salamatkustaja
    Participant

    Ai hitto!

    Osaan kertoa sinulle vain, että minulle ruiskutettiin tuota varjoainetta päivystyksessä suoraan peräsuoleen enkä edes tajunnut sitä. Tosin oli aika ‘tööt’, kun vuosin samalla verta sigmakasvaimestani , eli nestettä meni samasta reiästä sisään ja ulos enkä ymmärtänyt mistään mitään.

    Toivottavasti tulehdus paranee ja kaikki palaa vähintään ennalleen.

    #53384

    welho62
    Participant

    Mahdoitko saada tähystystä varten tai yleisesti lääkkeitä, minkä takia olit ”tööt” vai oliko se vaan lääkkeistä johtumaton sen hetkinen yleistila? Mulle jokainen tähystys on ollut kivulias, ja olisin hieman halukas olemaan ”tööt” seuraavalla kerralla kun jotain työnnetään peräaukkoon.

    #53394

    Hanne17
    Participant

    Voi itku welho62, ikävä kuulla!
    Mutta multa sama viesti kuin Salamatkustajalla tuosta peräaukon kautta laitettavastq varjoaineesta. Mulle tehtiin avanteensulku vähän aikaa sitten, ja kun tuli iso leikkaus kiinnikkeitten takia nousi CPR yli 400. Silloin tehtiin TT, ja juurikin tuo varjoaine peräsuoleen. Oli vähän kuin peräruiske, ja kuvauksen jälkeen olikin vähän kiire vessaan, jossa varjoaine tuli vauhdilla pois. Mun kohdalla sen avulla nähtiin, että avanteen sulku oli onnistunut.
    Toivon että pian tulehdusoireet helpottaa ja että tilanne muutenkin menis parhain päin.

    Jannelle onnea hoitoihin. Toivottavasti oksaaliplatiinioireet on lieviä. Se nielu oli mulla sellainen, että jäätelöä en todellakaan olisi voinut syödä viikkoon, mutta kovin yksilöllisiä ovat oireet. Sen neuvon antaisin, että sivuoireista kannattaa pitää päiväkirjaa huolella ja kertoa hoitojen yhteydessä hoitajille ja lääkereille tilaisuuden tullen. Nämä myrkyt on niin tujuja, ei todellakaan kannata yrittää sietää niitä jos ei lääkäri nimenomaan kehota. Esim tuo neuropatia on ilkeä vaiva. Mutta maallikon neuvo tämä, omaa funteeraustani.

    Kangasalan ukko, sinun hyvät uutiset on tosi kiva kuulla, jatkossakin hyvää oloa!

    Kaunista viikonloppua kaikille !

    #53404

    Juse
    Participant

    Mulle silloin kun kahden yön jälkeen oli palattava osastolle polin kautta niin polilla laitettiin trumpetin kautta eli P-mollisesta varjoainetta suoleen kuin myös suoneen jotta nähtiin mikä vikana.Ja sitten virtsakatetri ja tippaan ja osastolle kyllähän nämä hommelit näyttää ja tuntuu olevan semmottii sillisalaati hommeleita.

    • tätä vastausta muokkasi 3 vuotta, 5 kuukautta sitten  Juse.
    #53714

    PSc
    Participant

    Toipumiseni 5.6. leikkauksesta etenee normaalisti (luulisin, kipulääkkeet lopetin pari päivää sitten ja turvotuskin taitaa olla laskemaan päin).
    Tänään katselin kanta.fi:stä lääkäreiden sinne kirjoittamia juttuja ja siinä oli myös lause “Koska suolenseinämän mahdollinen läpikasvu, niin mikäli tämä myös PAD:ssa varmistuu, niin lähete M14 second look + hipec-arvioon.” Yritin vähän netistä selvitellä tuotta hipec-juttua ja se vaikuttaa tosi isolta ja dramaattiselta jutulta. Onko kellään kokemuksia tai lisää tietoa siitä? M14 lienee vaan osasto Meilahdessa.

    #53734

    Salamatkustaja
    Participant

    Hei Welho!

    Tarkoitin tuolla ‘tööt’-ololla yleistä sekavuutta. Tähystys tehtiin päivystyksessä aamuyöllä, minulla oli kaikin puolin huono olo enkä muista, sainko suoneen jotain. En siis huomannut, että suoleeni ruiskutettiin varjoainetta. Luin sen vasta myöhemmin papereistani.

    PSc: Valitettavasti en osaa auttaa asiassasi. Tsemppiä vain ja kerro, miten kaikki edistyy! Toivottavasti saat PAD:n nopeasti, parissa viikossa, niin kuin minä. Ja pidän peukkuja puhtaille imusolmukkeille!

    Minulla huomenna 9kk tarkastuskäynti onkologillani. Saan tulokset viime viikkoina tehdyistä kokeistani. Jännittää vähän…mutta menen vastaanotolle luottavaisin mielin.

    #53744

    welho62
    Participant

    Tuo HIPEC vaikutti pikaisen tutustumisen perusteella melko ikävältä kokonaisuudelta. Kokeiluasteella oleva ja siihen kuului jopa vatsakalvon kuorinta, huh. M14 on tosiaankin suolistovaivaisille tarkoitettu osasto tornisairaalan 14. kerroksessa. Vietin siellä itsekin aikaa viime syksynä viikon verran.

Esillä 20 viestiä, 281 - 300 (kaikkiaan 706)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.