Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä

Suolistosyöpä

Esillä 20 viestiä, 261 - 280 (kaikkiaan 706)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #52784
    Kanaemo-80
    Participant

    Hei kaikille ja kiitokset viimeisimmistä, kun mulle kohdistitte kirjoituksianne. Luin kaikki siitä saakka ja sulle Janne, en osaa neuvoja antaa, muuta kuin olen ainakin kuullut, että hoidoilla saadaan hyvinkin kasvaimia pienemmäksi ja sitten leikkausta perään. En tosiaan osaa käyttää (ainakaan vielä) termejä oikein, kun omakin juttu vielä niin alussa vasta. Erään sairaanhoitajan sanoin vuosia sitten hoitaessaan syöpäsairasta tätiäni: niin kauan, kun on elämää, on toivoa! Näinhän se on. Oikeen paljon tsemppiä sulle ja tietysti muillekkin taistelutantereelle!

    Tuntuu tällaisten uutisten jälkeen lähes typerältä kirjoittaa omasta navasta, kun diagnoosi on ”vain” suolistosyöpä ilman metastaaseja. Mulle tuli jotenkin pakokauhuinen olo leikkauksen jälkeen, etten pystynyt tänne palaamaankaan, jotenkin sitä ajatteli, että syöpä on leikattu pois enkä halua asiaa enempää ajatella enkä varsinkaan muistutusta siitä tämän foorumin kautta. En sanaakaan ole lukenut aiheesta syöpä. Tuli sellainen olo, että haluan normaalin elämäni takaisin ja unohtaa koko typerän syövän. Aika hyvin siinä olenkin onnistunut. En siis osaa sanoa, enkö vaan edelleen tajua ja sisäistä koko asiaa vai olenko oikeasti asian kanssa sinut? Mutta nyt taas tänne ajauduin, paremmalla mielellä kuitenkin, kuin viimeksi! Nyt on siis tasan kaksi viikkoa leikkauksesta, joka tähystyksellä sitten tehtiin. Sigmasuolessa oli 4 cm kokoinen kasvain ja suolta lähti 25 cm kasvaimen mukana. Sairaalahoidossa olin 6 päivää….oli kipujen kanssa vähän ongelmia, mutta siis nyt jo kivut hyvinkin hallinnassa! Imusolmukkeista odottelen vastauksia…lääkärille aika 27.6. jolloin sitten viimeistään kuulee, jatkuuko hyvä onni. Oli mulle jo niin taivaan lahja, kun kuuline, ettei TT-kuvista löytynyt etäispesäkkeitä…voinko olla vielä niin onnekas, että imusolmukkeetkin olisi puhtaat? Mulle puhuttiin tablettihoidosta, jos löytyy imusolmukkeista jotain.

    Mun kysymykseni tällä kertaa kuuluu: te joille tähystyksellä on mahaa silvottu, miten pitkään sisäiset kivut hellittivät? Olenko vaan malttamaton vai onko joku pielessä, kun mulla siis vas. alavatsalla .n 5 cm viilto jonka lähituntumassa sisällä on edelleen hyvinkin kipeä kohta…niinkuin napaanpäin mentäessä viillosta. Kipu tuntuu liikkeellä ollessa ja painaessa, kuitenkin maha on myötäävä, en tunne mitään klönttejä (ajattelin tyrää…). Maha on edelleen pömppö ja tuntuu kuin siellä asuisi joku, kun on niin täyden tuntuinen. Toivottavasti tämä tästä lähtee….kuitenkin jo 2 viikkoa toimenpiteestä…

    Ja hittosoikoon tätä vatsan toimintaa leikkauksen jälkeen! Ensin oli reilun viikon ihan hirveen ummessa, vatsa toimi jotenkuten n. 7 pvää leikkauksen jälkeen…sain pusertaa silmät pullollaan niitä papanoita ulos! Sitten vedin kourakaupalla luumuja ja rupes toimii vähän liiankin hyvin…kunnes taas parin päivän päästä ummetusta luumuista huolimatta. Ilmavaivoihin herään monta kertaa yössä ja tänään ollut ripulimainen olo, kuitenkaan ripuloimatta! Pyyhin vihertävää limaa yhdellä asioinnilla takapuolestani! Voi sanokaa, että tää on normaalia ja suoli vaan hakee vielä paikkaansa! Vai jääkö tästä pysyvä haitta?

    Kirjotin oikeen novellin nyt iltasaduksi :). En vielä muista teidän kaikkien nimimerkkejänne, mutta aivan ihana ja kannustava ilmapiiri täällä on. Olette ihania.

    #52794
    Miska
    Participant

    Kuulepa Kanaemo-80,

    Kyllä sinua on tullut mietittyä ja ihmeteltyä, että keneltäköhän kysyisi (niin keneltä?), että onko kuulunut mitään. Ja mitenköhän kuuluisi, ”jos et sä soita”…heh. Todella kiva, että kirjoitit tuon iltasatunovellisi. Kertoile lisää, kun vähän helppii nuo kakkat sun muut (ei kun oikeasti kipeydet !). Tässä oli -Miskan huumoria. Kyllä kaikki varmasti pikkuhiljaa järjestyy, siihen menee jokusenkin aikaa, mutta kannattaa maltilla mennä nyt etiäpäin. Ettet vaan nyt päässyt luulemaan, jottei sinua ole muistettu !! Nyt jaksamista ja parenemista siitä seuraa… -Miska

    #52804
    Salamatkustaja
    Participant

    Hei Kanaemo!

    Olipa mukava kuulla sinusta! Tarinasi on hyvin paljon samanlainen, kuin minunkin ’syöpäseikkailuni’, Toivottavasti saat patologilta minun tavoin puhtaat paperit imusolmukkeista!

    Minunkin kasvaimeni oli alhaalla sigmassa ja oli kooltaan nuo samat 4cm. Suolta lähti 25cm, tosin avoleikkauksessa, mutta olin sairaalassa samoin kuin sinä 6 yötä leikkauksen päälle. Kivut pysyivät aluksi hallinnassa selässäni kolme päivää olleen epiduraalikatetrin avulla, mutta sen poiston jälkeen oli helvettiä. Tramadol sai minut oksentamaan. Parissa päivässä kuitenkin jollain lääkecocktaililla pääsin kivuista eroon ja saatoin jatkaa toipilaana kotona.

    Minullakin maha pömpötti kuin raskaana ainakin kuukauden. Vanhat housut eivät mahtuneet päälle, enkä ole vieläkään 9 kuukauden jälkeen palannut farkkuihini. Niiden vetoketju painaa ikävästi arpea. Minullakin välillä särkee leikkauskohtaa, siis ei välttämättä ulkopuolelle näkyvää arpea, vaan ennemminkin sisäpuolelta. Lääkärini lohdutti kipujen vähenevän ajan kuluessa ja että ne eivät ole vaarallisia. Kerro niistä kuitenkin lääkärillesi.

    Vessareissujen lääkäri kertoi tasaantuvan vuoden kuluessa, eli kaksi viikkoa leikkauksesta on tosi vähän! Minäkin kävin vessassa kaksi leikkauksen jälkeistä viikkoa ilman minkäänlaista tulosta. Tämän jälkeen vatsa alkoi toimia suhteellisen hyvin. Sitten joulun tienoissa 4 kk leikkauksesta se alkoi temppuilla. Ummetusta, ripulin tunnetta, veren tiputtelua, limaa ja muutenkin kaikenlaista sähläystä. Lääkäri taas lohdutteli ja selitti, että kun suolta on viety 25 cm, on viety myös hermopäätteitä ja suolen on opeteltava uudestaan tehtävänsä. Nyt syön päivittäin kuivattuja luumuja vatsan toiminnan tasaamiseksi, ja homma sujuu ihan kiitettävästi. Ainoa harmi on, kun lähden kävelemään, saman tien tulee heti tunne halusta päästä vessaan, vaikkei oikeasti ole tarvetta. Se on vain tunne. Siihen tottunee.

    Ymmärrän tarpeesi heittää koko syöpä roskakoppaan. Kaikilla on oma tapa suhtautua sairauteensa ja kaikki tavat ovat ihan yhtä hyviä! Minä löysin tämän sivun heti sairastuttuani ja luin sitä ahkerasti, mutta pidin kaikki aatokseni hiljaa mielessäni monta kuukautta, kunnes yhtäkkiä tuntui hyvältä kirjoittaa ja jakaa kokemuksia. Juttelu ’matkatoverien’ kanssa ja positiivinen palaute lohduttavat hämmästyttävästi! Eli kiitos, kun jaksoit kertoa uutisesi. Olemme tällä sivulla kuin suurta perhettä ja kaikista perheenjäsenistä halutaan pitää huolta. :)

    #52814
    kesanto
    Participant

    Huomenta Kanaemolle haluaisin kertoa,minulle tehtiin toi kasvaimenpoisto tähystys leikkauksella, olin sairaalassa 5 vuorokautta kipuja en tuntenut kuin kahtena päivänä leikkauksen jälkeen.Kotiinkin sain kipulääkkeet mutta niitä en tarvinnut ottaa kuntoutuminen varmaan liian nopeesti ,enkä osannut olla tarpeeksi varovainen niin sain Tyrän leikkausalueelle ,suolen kanssa ei ongelmia sairaalasta pääsyn ehto oli et suoli pelaa ,jaksamisia sinulle toivottavasti kipusi hellittää

    #52844
    Janne76
    Participant

    Huomenta vaan tältä aamulta. Mitenkäs kollega-syöpäläiset jaksaa? Jokos maanantaina leikattu PSC on kirjoittelukunnossa?

    Nyt olisi sitten ensimmäinen aamu kun otan kortisonia ja pitäisi hieman myöhemmin ottaa tuo pitkävaikutteinen oksikodoni. Somacin taidan ottaa varmuudeksi alle.

    Eilen illalla joskus seiskan aikaan otin lyhytvaikutteisen oksikodonin kun tähän lonkkaan särki. No, sitten nukkumaan mennessä nappasin tuon pitkävaikutteisen kuten käsky kuuluu. Ajattelin että se varmaan palvelee hyvin unilääkkeestä. Pöh, nukuin tunnin ja heräilin. Lonkkaan särki, joten nousin ja otin Buranan, odottelin hetken auttaako ja että tuleeko uni. Ei tullut uni, joten totesin parhaaksi käydä nappaamassa Opamoxin. Se auttoikin hyvin ja sain ”pitkät” n 7 tunnin yhtäjaksoiset unet ja vielä vaimon lähdettyä töihin pääsin takaisin pienille nokosille. Ja kas, lonkkasärky on tiessään. Varmaan joku opamoxin relaksoiva vaikutus auttoi.

    Ihan pienoista tokkuraisuutta on vielä havaittavissa. Yritän vielä soitella syöpäpolin sairaanhoitajalle ja kysellä että voiko oikeasti opamoxia ja oksikodonia samaan aikaan, kuulostaa näet hieman kovalta satsilta. Ja pari muutakin kyssäriä on. Tosin soittoaika on vasta 12-13, mutta ainakin kirran polin sairaanhoitaja sanoi että voi soitella milloin vain. Ehkä syöpäpoli on erilainen.

    Oksikodoni ei siis taida oikein unilääkkeestä käydä. Eilenkin kun kotiin tultua nappasin sen lyhytvaikutteisen, ei nukkumisesta oikein sitten tullut mitään vaikka oli semmoinen fiilis että hyvin pitäisi unen tulla.

    Huoh, ja näköjään eilisissä labroissa CRP noin 200. Voikohan aloittaakaan sytoja huomenna..

    #52864
    Myy79
    Participant

    Heips kanaemo80 ja muut!

    Itsellä oli kanssa leikkauksen jälkeen ongelmia tuon suolen kanssa ja vessassa käyminen oli muutaman päivän hankalampaa. Kuten kesanto jo mainitsikin, niin sairaalasta eivät päästäneet kotiin ennen kuin suoli toimi. Mulla auttoi kotona pegorion, jota otin myös sytohoitojen aikana satunnaisesti. Oma ensimmäinen leikkaukseni oli avoleikkaus ja vatsa turposi myös tosi isoksi palloksi, joka siitä sitten pikki hiljaa laski. Avoleikkauksen haava on 15 cm pitkä. En muista kuinka kauan se oli turvonnut, mutta mielestäni se laski suht nopeasti. Sinun kannattaa kysellä sairaalasta, milloin sen turvotuksen pitäisi laskea. Itse otin aina yhteyttä sairaalaan mieltäni vaivaavissa asioissa. Myös sytohoitojen aikana vatsani saattoi yht´äkkiä turvota isoksi palloksi. Näin tapahtui muutaman kerran ja muistan sen hyvin, koska vatsa oli tosi iso, kivikova pallo. Olo oli tosi tukala. Kun suoli taas toimi niin vatsa palautui normaaliksi.

    Tähystyksen jälkeen suoli oli hankalampi jo sairaalassa. Sain todella ponnistella, että sain suolen tyhjennettyä. Kerran se oli jopa ihan veristä puuhaa. Aika nopeasti se kuitenkin palautui normaaliksi.

    #52914
    Kanaemo-80
    Participant

    Heips. Salamatkustaja, meillä on kyllä yllättävän samanlainen tilanne, ihan jo tosta kiputilanteesta lähtien! Mulla kans epi jonka kanssa oli ongelmia alkuun…kun se ei pelittänyt 1 pvä leikkauksen jälkeen oli kivut verrattavissa synnytyspolttoihin just ennen ponnistusvaihetta, järkkyä… Ja kaikki huumeet mitä muhun tungettiin sai mut kans oksentelee…no mennyttä tuo jo onneksi. Kuinka hienoa, että sait puhtaat paperit!

    Kesanto, osaatko kuvailla miltä tyrä tuntui? Tehtiinkö sille jotain? Oliko kuinka kipeä?

    Myy, kyllä ihminen voi huomattavasti paremmin, kun sen vatsa toimii…sitä kohden ?! En tiedä miksi mulla on niin iso kynnys otta yhteyttä lääkäriin/hoitajiin…häiritä heidän töitään kysymyksilläni… No annan vielä viikon armoaikaa ja sitten otan yhteyden jos ei rupee tää mahan kipuilu häipyy…ensi viikko enää saikkuakin jäljellä, joten pitäis sen puolestakin ruveta pian olee paraatikunnossa!

    #52924
    kesanto
    Participant

    Hei kesaemo 80 siitä tyrästä huomasin sen suihkussa vatsan vasemmalla puolella sellanen kananmunan kokoinen patti,kyllä sitä kerkes ajatella vaikka mitä ennen seuraavaa lääkärireissua tyräksi lääkäri sen totesi ja sanoi et ei leikata jos ei ala vaivaamaan ei se ollut kipee mut kokoaja sen tiedostaa

    #52944
    Myy79
    Participant

    Heips Janne ja kanaemo80!

    Taysissa ei ainakaan ollut mitään soittoaikaa vaan aina sai soittaa osastolle, jossa mut leikattiin. Ympäri vuorokauden. Sitä ei kanaemo kannata yhtään hävetä, jos on kysyttävää. Omasta terveydestä kuitenkin on kysymys. Ja jos joku asia vaivaa , niin se vie turhaa energioita, jos ei kysy sairaalasta. Näin ainakin itse asian koin omalla kohdallani. Kun kysyi vastauksia itseään vaivaavissa asioissa niin se helpotti oloa tosi paljon. Sytostaattipolikin oli auki 8-14 ja sen jälkeen sai soitella osastolle. Janne, mulle lääkäri sanoi, että kahta kolmiolääkettä ei saa ottaa samanaikaisesti. Tässäkin asiassa kehotan kääntymään lääkärin / sairaalan puoleen. Kannattaa kysellä lääkäriltä mielummin kuin täältä foorumilta. Itselleni tuo syöpähoito oli tosi tarkkaa puuhaa. En halunnut tehdä mitään virhettä lääkkeiden ottamisen ym. hoidon suhteen.

    #52974
    Juse
    Participant

    Heipä vuan,mullakin muutama vuosi takaperin leikattiin vasemmalta nivustyrä tiesin että semmonen oli ja lääkäri vahvisti sekä pisti kirurgille lähetteen.Olin silloin työelämässä ja työterveyden kanssa homma toimi hyvin,selkäydinpuudutuksessa tehtiin jäi semmonen 10cm arpi laittoivat tukiverkon nimeä en enää muista.Jännä oli katsoa lampun peilipinnasta toimenpidettä olihan se semmonen mollikka kun pinnisti nyt ok enää ei tyritä.Joo ne lääkkeet on semmosii että kannattaa ottaa selvää miten otetaan ja jos on vielä muuta peruslääkitystä niin että vaikuttaako ne mitenkä toisiinsa.Sytohoitojen aikaan en ottanut muita ylimääräisiä lääkkeitä kuin ne peruslääkkeet jotka on pakko ottaa aamuin illoin välillä nenänuuskua jos siitepölyt kovin kiusaa.

    #53014
    Janne76
    Participant

    No tuli sitten sen verran takapakkia, ettei tänään aloitettu sytostaattihoitoa. Mullahan oli maanantaina CRP 200 ja tiistaina soitettiin syöpäpolilta että pitää lähteä ensiapuun. Ensiavussa vietin ihan hyvävointisena sitten koko eilisen päivän. Ei mitään löytynyt. Labrat CRP:tä lukuunottamatta kaikki ok, keuhkokuvat yms ok. Aloitettiin kuitenkin tablettiantibiootti ja varmaan sytot voi aloittaa vasta kun tuo kuuri päättyy. Kasvaimet kyllä nostaa CRPtä, mutta haluavat pelata varman päälle. Oli vähään urpoa olla siellä hyvävointisena kun ympärillä oli aika pahojakin tapauksia. Ja sitten kun joutui odottelemaan sitä ja tätä ja tuota. Menin sinne joskus puoli kahdelta ja pääsin illalla ysin-puolikympin aikaan pois. CRP oli jopa noussut maanantaista tiistaille arvoon 223.

    Nyt tässä sitten taas vaan ihmetellään. Illalla oli hyvin ruokahalua, sain nukuttua ihan hyvin ja aamulla jopa aamiaisen syötyä. Ja olen voinut hyvin tänäänkin. Enkä usko että mulla mitään infektiota on, lienee tosiaan syynä nuo kasvaimet, etenkin kun siellä on semmoisia joissa ei verenkierto pelaa (varmaan tuo nekroottinen imusolmuke ainakin) nostaa CRPtä.

    Vaikka pelottaakin tuo sytostaattihoito, niin silti oikein odotin sitä ja tuli aika shokkina tuo hoidon aloituksen peruutus. Mutta eipä auta.

    Huomisaamuna taas verikokeisiin. En oikein tiedä että pitäisikö tässä toivoa antibiootin laskeneen CRPtä vaiko ei. Koska jos on laskenut, niin joku infektio on, mutta jos ei, niin sitten on kyse ”vain” siitä että syöpä arvoja nostaa.

    Kylläpä nyppi eilinen. Onneksi tapasin eilen odottelemassa tätäkin kirjoittelua seuraavan syöpää sairastavan mukavan henkilön ja hänen kanssaan oli tosi hyvät keskustelut.

    Ja taas tänään jouduin ihmettelemään kun ei sieltä syöpäpolilta tosiaan saa ketään kiinni muutoin kuin soittoaikoihin. Sihteereille voi soittaa (heillekin toki aamupäivällä 2h soittoaikaan) ja jättää soittopyyntöä toimitettavaksi sairaanhoitajalle, mutta eipä se auta.

    Siinäpä kuulumiset tällä erää.

    #53024
    PSc
    Participant

    Tämähän vaikuttaa hyvältä ryhmältä, kun joku oli jo melkein kaivannut minua!
    Umpisuolesta leikattiin tähystyksellä syöpäkasvain siis maanantaina, vatsassa nyt 3 pientä ja 1 pitempi reikä. Sairaalasta kotiuduin tänään keskiviikkona heti lääkärikierron jälkeen. Toistaiseksi tämä (leikkaus) on ollut yllättävän helppo juttu. Liikkeellä olin jo samana iltana ja toisena päivänä jo tuntikausia. Hartiakivut tähystysleikkauksesta toisena päivänä yllättivät vähän, mutta nyt nekin ovat hävinneet.
    Suolesta on toistaiseksi tullut enimmäkseen nestettä ja hiukan jotain muuta (jotenkin hassua kirjoitella tänne suolen toiminnasta). Klexanea pistellään nyt kuukausi ja Pegorionia suosittelivat alkuun, että uloste pysyy pehmeänä. Ja ruokaa pieninä aterioina hyvin pureskellen.
    Se yksi TT-kuvassa pullistellut imusolmuke oli myös leikkauksessa erottunut ”edukseen” ja se oliko kasvain läpi suolen seinämästä vai ei, on kuulemma yhdestä kalvosta, jos siitäkään kiinni, eli tältä osin ei mitään uutta. Patologin tuloksista aika 27.6. ja jälkitarkastus 4.7. Laittavat kuulemma paperit kuitenkin Meilahteen onkologiselle, kun kyllä tämä ”todennäköiseltä näyttää”.
    Jos tämä olisikin ollut vaan tässä, niin tämä olisi ollut yllättävän helppo juttu, toistaiseksi saamillani kokemuksilla. Voihan olla, että tässä vielä tulee vastoinkäymisiä leikkauksenkin osalta.
    Naislääkäri sairaalassa (kirurgi, ei onkologi) sanoi, että hän on kyllänähnyt paljon suolistosyöpäpotilaita seurannassa, jolla tukka ei ole hoidoissa lähtenyt, eli ehkä sekin on mahdollista.
    Toiveajattelua siis edelleen: se yksi imusolmuke on vaan muuten päättänyt kasvaa :-) … ja jos ei näin, niin ei se tukka lähde :-)
    Yritän muistaa palata tänne taas viimeistään viikon sisällä, että miten on mennyt leikkauksen jälkeen sitten.

    #53034
    Salamatkustaja
    Participant

    Hei PCs!

    Onpa mukava kuulla sinusta ja kaikin puolin hyviä uutisia!

    Olet varmasti hyväkuntoinen, kun olet toipumassa noin pian, hienoa!

    Pidän peukkuja 27.6., ettet joudu liitännäishoitoihin. Ja jos joudut, niin niistäkin selviät.

    Hyvää loppuviikkoa ja lepäile kuitenkin sen verran, että niitit (?) pysyvät paikallaan. :)

    #53044
    Janne76
    Participant

    Mahtavaa PSc :) Sulla meni leikkaus hyvin ja ilmeisesti mielikin on aika hyvä :)

    Kerro toki kuulumisia, niistä on hyötyä muille vertaisille ja tietysti uteliaille.

    Mulle on ruoka maittanut tänään suorastaan poikkeuksellisen hyvin. Siitä olen tyytyväinen. Päivä on ollut hyvä eilisen ja tämänkin päivän pettymyksistä huolimatta (kun joutuu taas odottamaan että milloinka ne hoidot alkais ja on epävarmuutta yms). Kävin tuossa harrastuskerholla ja jutskailin toisen suolistosyöpäläisen kanssa, on kyllä hyvä että on tuommoinen ”lähipiirissä” soiteltavana ja tentattavana. Ja pitäisi yrittää ottaa oppia hänen asenteestaan.

    Kun löytyis joku samanlainen tapaus jonka kanssa jutella, olisi hienoa. Varmasti muillakin sama tunne? Mutta ei taida kahta just samanlaista syöpätapausta olla maailmassa.

    PSc olet ainoa toinen jolla tiedän kasvaimen olevan umpisuolessa. Tosin mulla se on vaan siinä päässä ja sitä pidetään emäsyöpänä.

    Sitten ihan toiseen asiaan. Kertokaas kipulääkityksistänne? Mulle heti tyrkättiin pitkävaikutteista oksikodonivalmistetta (10mg) otettavaksi 2krt päivässä ja lyhytvaikutteista (5mg) otettavaksi tarpeen mukaan. Ja toki buranaa voi kans ottaa. Itselläni menee ”tukka sekaisin” hieman tuosta lyhytvaikutteisesta ja vähän pitkävaikutteisestakin. Mut hieman hirvittää että mitä jos näistä tulee riippuvaiseksi ja että lakkaako tuo pienen humalan tuleminen? Ja annokset on kuulemma vielä tosi pienet..

    Ja saan kuulemma ottaa Opamoxin illalla vaikka olisin tuon pitkävaikutteisen oksikodonin ottanutkin. Mulla ajatukset pyörii päässä sitä vauhtia ja on stressiä, että opamoxilla on tullut hyvät yöunet, sen oksikodonin kanssa voin ehkä torkahtaa tunniksi. Kyllä se tietysti uni tulee jossain vaiheessa muutenkin jos ei oo kipuja. Mutta selvästikin on hankaluuksia unen kanssa.

    Sen olen huomannut, että opamox-yöunien kanssa mulla tyypillinen lima-aamuyskä on helpottanut ihan ihmeellisesti. Mulla on siis koko eliniän ollut tuommoinen limayskä, stressissä se on pahimmillaan ja usein aamuisin joutunut etenkin viimeaikoina yökkimäänkin aamusella.

    #53054
    Hanne17
    Participant

    Hei kaikki,
    nyt on niin vilkasta, etten oikein edes muista keiden kaikkien viestejä olisi kiva kommentoida. :)
    Mutta tyydyn pariin asiaan: minulla oli sigmasuolessa kasvain, levinnyt yhteen vatsapeitteen imusolmukkeeseen. Sain liitänmäishoidoissa 8 sykliä, ensimmäiset 5 oksaaliplatiini (tiputus) ja kapesitabiini (tabletit), viimeiset kolme vain jälkimmäinen.
    Hiukset eivät lähteneet, ja Meikun onkologin mukaan eivät lähtisikään. Kohtalotovereilla muissa tuoleissa oli myös hiukset päässä.
    Kylmäoireet minulla kuten minella muilla täällä ikäviä, pahenivat kerta toisensa jälkeen. Onkologi sanoi että jos jatkuvat tablettitaukoviikolle on varsin huono merkki, annosta pienennetään tai lopetetaan. Haluavat välttää lähesväistämättömän perifeerisen neuropatian muuttumista pysyväksi. Oireista kannattanee puhua omahoitajan ja lääkärin kanssa.
    Neuropatia nimittäin sinakin minulla paheni reippaasti vielä hyvän aikaa oksaaliplatiinihoitojen lopettamisen jälkeen, ja myös kaikkien hoitojen loputtua.. Kämmenistä alkoi neuropatia sitten heikentyä suht pian, mutta jalat ovat edelleen välillä ihan pökkelöt. Palasin juuri matkalta (juhlistin avanteensulkuleikkauksesta toipumista ja sitä että olen nyt seurannassa ja syövätön), neuropatia haittasi kyllä kuljeskelua, mutta pitämällä taukoja pystyin kulkemaan 15000-20000 askelta päivässä. Tosin nyt n kuusi viikkoa leikkauksesta tästä seurasi lihaskipuja yöllä, mutta peruskipulääke toimi kohtuullisesti. Tuntui hyvältä silti huomata, että neoropatiasta huolimatta voin kävellä, nousujohteisesti. Syömisen suhteenkin mulla menee kohtuullisesti, tosin närästystä tulee helposti. Mutta menetin suolta vain n 20 cm, joten olen onnekas.

    Lämpimiä ajatuksia kaikille, ja kiitos kaikille että tämä yhteisö on olemassa. Facebookissa on pieni ryhmä Ruoansulatuskanavan syövät.

    Aurinkoisia päiviä!

    P.s. Kangasalan ukko, oli kiva lukea kuulumisiasi pitkästä aikaa. Olen välillä miettinyt mitä sinulle ja muille alkuajan keskustelijoille kuuluu.

    #53074
    PSc
    Participant

    Kiitos taas kaikille kommentoinneille.
    Taustastani sen verran, että olen 60-vuotias nainen ja olen harrastanut liikuntaa normaalioloissa 4 kertaa viikossa (sauvakävelyä, kuntosalia, pyöräilyä), mutta toki olen myös lievästi ylipainoinen, eli en minä mikään urheilullisuuden ja terveyden malliesimerkki ole.
    Tuosta umpisuolessa olevasta syövästä, isäni kuoli paksusuolensyöpään 20 vuotta sitten ja hänelläkin se oli umpisuolessa – eli ehkä tämä on noin tarkkaan perinnöllistä! Isäni tosin oli 73-vuotias diagnoosin saadessaan, suoli leikattiin, mutta tuolloin ei sytostaatteja annettu ja se uusi ja/tai levisi maksaan ja isäni kuoli 1,5 vuotta diagnoosista 75 vuotiaana. Nyt olen vaan itselleni hokenut, että vaikka sainkin tämän jo näin ”nuorena”, niin eiköhän syöpähoidot ole 20 vuodessa sen verran kehittyneet, että minulla on vielä mahdollisuus, vaikka elää saman verran kuin isäni.
    Tällaisia tänään, vointi yhden kotona nukutun yön jälkeen edelleen hyvä ja suolen sisältökin on jo vähemmän nestemäistä (ja se toimii) (ja edelleen on tosi hassua kirjoitella tällaisista asioista nettiin!)

    #53094
    Myy79
    Participant

    Hei Psc!

    Kyllä se suolen toiminnasta puhuminen tuntuukin välillä huvittavalta, mutta tottahan on , että sen toiminta ei yleensä ole parhaimmillaan leikkauksen jälkeen ja sytostaattienkin aikana se välillä on hankalaa. Ja kivulias vessassa käyminen on ainakin minusta yhtä he…..ttiä. Sairaalassakin kysyttiin usein, että ” joko suoli toimii”. Samoin pissaa ja sen väriä tarkkailtiin.Se on tärkeä juttu. Sen huomasi, kun suoli alkoi toimimaan niin se tuntui tosi hyvältä. Tavallinen , arkipäiväinen juttu kun muuttuu hankalaksi niin onhan se kurjaa. Normaalistihan sitä pitää itsestään selvänä. Sairaalassa leikkauksen jälkeen se vessassa käyminen oli välillä ihan suoraan sanottuna veristä puuhaa ja itkukin melkein tuli. Onneksi kuitenkin valtaosin suoleni toimi hyvin. Sytostaattien aikana pegorion olli hyväksi avuksi. Itselläni ei ole suolistosyöpää ja varmaan teillä joilla on niin korostuu se vielä entisestään. Ainakin voisin kuvitella näin olevan.

    #53134
    Juse
    Participant

    Suattaahan se naarattoo tai ei naarata meinaan suolen toiminta,itse kävin sen osalta semmosen helvetin että tuntui pää poksahtavan.Päivät ja yöt juokse veskissä ja ei tule kuin ehkä joku lörö eikä uskalla ponnistaa,yöt vielä vatsaväänteiden kanssa kun leikkauksen jäljiltä oli ilmaa vatsassa.Kyllä se on kun ronkitaan ja siirrellään sisus vermeitä että jotain sinne jää ja jollain tavalla kiusaa tottahan on että kaikilla ei samal viisii tule jälki kettuilua.No tämä riittää minun osalta enempää en ala pärisemään,hyvää ja ilmavaivatonta viikonloppua.

    Juse

    • tätä vastausta muokkasi 4 years, 4 months sitten Juse.
    #53154
    Myy79
    Participant

    Voi Juse, miten ihana murre :)))
    Joo, mut totuus ainakin mun kohdalla oli se, että kyllä sitä jossain vaiheessa ihan pelkäsi vessaan menoa, mut onneks se oli suht lyhyt ajanjakso aina kun oli vaikeeta. Hyvä se on, että on tämä palsta, jossa voi asioista puhua täysin avoimesti, koska tosi hankala juttuhan toi suolen toimintahäiriö on ollut.

    #53164
    Salamatkustaja
    Participant

    Minä sananmukaisesti itkin onnesta ensimmäisen tuottoisan vessareissuni jälkeen. Hassua, mutta tunsin olevani taas ’ehjä’. Suoleni oli leikattu poikki…mutta ommeltu taas kasaan, ja kirurgi oli onnistunut tehtävässään: se toimi.

    Välillä pidämme itsestäänselvyyksinä asioita, jotka ovat tieteen ja taitavien ihmisten voittoja. Jouduin tai pääsin lukemaan toimenpidekertomukseni, kun minun piti kääntää se suomesta espanjaksi täkäläisille lääkäreille. Se oli minusta koskettava, osin järkyttäväkin…itkeä tirautin muutamia kyyneleitä sitä lukiessani. Täysin minulle tuntemattomat ihmiset olivat hikoilleet monta tuntia tervehtymiseni puolesta.

    Taas kerran haluan kiittää kaikkia hoitohenkilöitä, jotka tälläkin hetkellä pelastavat ihmishenkiä ympäri maailmaa.

Esillä 20 viestiä, 261 - 280 (kaikkiaan 706)
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.