Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Suolistosyöpä

Suolistosyöpä

Esillä 20 viestiä, 181 - 200 (kaikkiaan 706)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #51364
    Juse
    Participant

    Morjesta,jalkaterissä,kantapää,päkiä,varpaankärjet ja nilkat jatkuu tuo neuropatia kiusat särkyä ei ole mutta muuten keljumaiset pitää aina pyöritellä nilkkoja ja joskus hermostuttaa, liikkuessa ei huomaa/muista.Pitää kysyä kirurgilta kun on kontrolli että mitenkä tuon homman kanssa on,suolilama/tukos on tuttua kun leikkauksen jälkeen ei alkanut suoli toimimaan kuin vasta kahden viikon päästä.Hyvä Undine että suunta on parempaan hiljalleen nostat kuntoasi kävely on vatsalihaksille hyvää alkujumppaa jonka huomasin itsekkin, alkuun ei pystynyt kuin lyhyitä lenkkejä välillä huilaten tekemään. Tärkeä ketjuhan tämä on missä voi purkaa tuntojaan saman kokeneiden kanssa.Lämmintä alkuviikkoa kaikille tv.Juse

    #51394
    nuppuset123
    Participant

    Kanaemo80 sinä selviät kyllä. Minulla tuon syövän kanssa sama tilanne kuin sinulla. Ota vain positiivisesti ja oikealla asenteella vastaan kaikki mitä tulee niin olet jo voittaja. Itselläni on mottona ettei tuo piru minua nujerra. Nyt jo hoidot puolessa välissä ja se leikattiin 30.12.16. Hyvää ja positiivista kesää

    #51424
    kesanto
    Participant

    Hei nippuset 12 ihanan positiivinen asenne sinulla,minkälaiset hoidot sinulla on,oletko hyvin sietänyt.

    #51594
    Salamatkustaja
    Participant

    Hei!

    Huomasin, että kukaan ei tainnut vastata pikkumyy59:n kysymyksiin…enpä minäkään osaa, mutta kommentoin jotain, josta toivottavasti voit vetää jotain johtopäätöksiä.

    Minulta leikattiin kolme vuotta sitten täysin oireeton sappirakko kivineen (siis täällä asuinmaassani Espanjassa, lääkäri sanoi ”ennemmin tai myöhemmin kivistä tulee harmia eli leikataan nyt, kun olet suhteellisen nuori -47v- ja hyväkuntoinen”) eikä samalla näkynyt mitään hälyttävää paksusuolen puolella, vaikka syöpäni oli sillä hetkellä ehkä lähes viiden vuoden ikäinen. Syöpäni sigmassa oli siis oireeton eikä sitä näkynyt ultrissa eikä röntgeneissä eikä myöskään verikokeissa.

    Muutama kuukausi ennen sairaalaan joutumistani tunsin epämääräisiä muttei mitenkään vahvoja kipuja alavatsalla. Luulin niitä vaihdevuosiin liittyväksi ränkäksi ja saattoivathan ne sitä ollakin. :)

    Minulta ei löytynyt loppujen lopuksi maksametastaaseja, vaikka niitä pitkään epäiltiinkin. Loppujen lopuksi leesioitteni nimi on fokaalinen nodulaarinen hyperplasia. Niistä ei aiheudu minulle mitään kipuja, mutta olen googlaillut, että hyvänlaatuiset maksaleesiot voivat suuriksi kasvaessaan aiheuttaa jonkinlaista kipua tai ainakin tunnetta.

    Eli loppuyhteenveto: Golfpallon kokoinen syöpä sigmasuolessani ei aiheuttanut minulle mitään kipuja, vain silloin tällöin veren tiputtelua ja lopuksi siis yhtäkkisen erittäin runsaan verenvuodon. Ja kirurgi epäili vahvasti minulla olevan maksametastaasi, vaikka minulla ei ollut kipuja.

    Mene kuitenkin lääkäriin ja valita. Varmasti sinun historiikillasi lääkäri kuuntelee ja haluaa varmistua asioista.

    Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

    #51604
    Hanne17
    Participant

    Hei Salamatkustaja,

    kiitos kun vastasit pikkumyy59:lle, nyt aktiiveista ei ilmeisesti kenelläkään ole asiasta kokemusta. Hyviä neuvoja annat !
    Minua jäi vastauksessasi kiinnostamaan, miten tiedät syöpäkasvaimen pitkäaikaisuudesta?
    Minäkin oletin omani, aavistuksen ehkä sinun kasvainta pienemmän olleen suolessa jo pidemmän aikaa, mutta onkologi sanoi max vuoden. Ei hänkään kyllä perusteellisesti selittänyt mihin arvio perustui.
    Tätä olen miettinyt, huomaan, tätä kasvainten kasvuvauhtia. Varmaan kasvaintyyppi tietysti on yksi tekijä, mutta oman kasvaimeni pitäisi olla ollut suht rauhallista sorttia.

    #51614
    Janne76
    Participant

    Moi kaikille. 40v mies täällä kirjoittelee. Enpä minäkään olisi vielä jokunen viikko sitten uskonut rekisteröityväni ja kirjoittelevani tällaiselle keskustelufoorumille.

    Toukokuun alkupuolella huomasin patin rintalastan alapuolella. Menin lääkäriin, joka passitti ultraäänitutkimukseen (työpaikan tarjoama yksityinen siis). UÄ-tutkimus tehtiin 11.5, jolloin löytyi maksasta useita kasvaimia/metastaaseja. Sain kiireellisen lähetteen KHKS:n. Viikossa olin jo TT-kuvauksessa, viime viikolla oli biopsia ja gastroskopia. TT-kuvassa näkyi yli kymmenen metastaasia maksassa, isojakin. Samoin löytyi isoja imusolmukkeita ja umpilisäkkeen päässä kasvainmassa. TT-lausunnon mukaan umpilisäkkeen pään kasvainmassa vaikuttaisi alkuperäiseltä lähteeltä imusolmukedistribuution perusteella.

    Näin se lausunto suurinpiirtein menee: ”Maksassa hieman yli toistakymmentä reunamiltaa tehostuvaa metastaasiksi sopivaa ekspansiota. Kookkaimmat metastaasit vajaa 10cm läpimitaltaan. Maksan hiluksessa kookkaat nekroottiset imusolmukkeet. Oikealla mesossa kookkaat imusolmukkeet ja kookkain massa-cc-suunnassa 6.3cm. Umpilisäkkeen distaalipäässä 3cm läpimittainen tuumorimassa. Imusolmukedistribuution perusteella tästä lähtöisin oleva maligniteetti.”

    Muualta ei löytynyt mitään. Tai oli vielä tämä: ”Keuhkoparenkyymissä ei vakuuttavaa metastasointiin sopivaa löydöstä. Oikealla ylälohkossa pieni epäspesifinen 2-3mm nodus ja lohkorajoihin liittyen myös pienet 2mm nodukset. Ei pleuranestettä”.

    Gastroskopiassa ei löytynyt mitään. Vaikka mulla on siellä joskus hamartooma ollutkin.

    Biopsian tuloksia ei ole vieläkään tullut. Huomenna on viikko siitä kun biopsiat otettiin. Torstaina kokoontuu lauma erikoislääkäreitä ja sen jälkeen saan varmaan lopullisen tuomion tai siis diagnoosin.

    Selkäkipuja on ollut jo pitkään, samoin sellaista kipeyden tunnetta. Oli tuossa pariin otteeseen kuumettakin joskus tammikuussa ja ekan kerran taisi olla mystinen kuume viime heinäkuussa.

    Buranalla on vielä kipujen kanssa voinut olla. Mutta sain tramadolia(tmv)ja unettomuuteen/ahdistukseen/tms opamoxia. Opamoxia otin eilen illalla ensimmäisen kerran ja pian kai se on otettava tuota tramaliakin. Olen heräillyt usein aamuyöstä ja nukkunut tosi huonosti, siksi tuota opamoxia otin eilen. Oli kai parempi uni, selkä ei yllättäen ollut kipeä aamulla.

    Nyt tietysti olisi hyvä kuulla neuvoja, selvennyksiä ja arvioita. Lieneekö tämä enää hoidettavissa? Mulla on tuttavia onkologeja, mutta eivät ole kommentoineet tt-kuvan lausuntoa mitenkään, laitoin sähköpostilla kopion perjantaina. Hieman hirvittää, että eivät kommentoi kun ei ole hyvää tai rohkaisevaa sanottavaa.

    Yleistilani on aika hyvä. Sairaslomalla olen, mutta pystyn ihan kohtuudella tekemään sitä sun tätä sisällä ja ulkona. Hengästyn helpommin ja kipuja on toki. Laajentunut maksa tekee turvotuksen tunnetta ja niin edelleen.

    Huhhuh, tulipahan kirjoitettua tätä auki. Kiitokset jo etukäteen kaikille.

    #51624
    Myy79
    Participant

    Hei janne 76!

    Melkoisen paljon sinullekin tapahtunut asioita lyhyessä ajassa ja niin se aika monelle tulee yllätyksenä tuo syöpä ( jos sinulla siis on syöpä. Sitähän me emme vielä tiedä. Sellaisen käsityksen ainakin sain viestistäsi, että kasvaimien laatua ei vielä tiedetä).Lausuntoosi en osaa mitään sanoa, kun minulla on eri syöpä. Omalla kohdallani ainakin kärsin juuri alkuaikoina pahastakin unettomuudesta ja suosittelen pitämään huolta riittävästä unesta ja muutenkin itsestään kannattaa pitää erityisen hyvää huolta. Liikkua kannattaa oman voinnin mukaan. Itselleni Opamox ei sopinut vaan aiheutti puristavaa tunnetta rinnassa. Opamox korvattiin Mirtazapiinilla ja se auttoi unettomuuteeni. Lisäksi otin melatoniinia 2 mg/ ilta. Voin kuvitella, että pääsi on nyt täynnä kysymyksiä, joihin ei ihan nyt juuri valitettavasti ole vastauksia tarjolla. Ainakaan minä en voi mitään enempää sanoa. Ehkä joku muu täällä osaa. Itse olen sitä mieltä, että yksin ei kannata jäädä asioita pohtimaan ja itse kävin / käyn psykiatrian sairaanhoitajan luona puhumassa tästä elämäntilanteestani, syövän herättämistä tunteista ja ajatuksista. Kovasti voimia sinulle!

    #51634
    Miska
    Participant

    Moipsista Myy :)

    On kyllä ihana huomata, että alat olla tosi virkeässä kunnossa. Toivon mukaan muutenkin kuin pelkästä pääkopasta :). Jaksat ottaa kantaa ja todella hienosti antaa neuvoja sen mukaan, mikä sinulla on jo tiedossa ja tuttuakin. Arvostan kovin hienoa asennettasi. Toivottavasti olosikin yhä kohenee vauhdilla, ehdit vielä kesänviettoon täysillä kiinni. -Miska

    #51644
    Janne76
    Participant

    Kiitos Myy tuesta. Ja toivotan tietenkin kaikkea parasta sulle omasta puolestani :)

    Se jäi kertomatta, että labratuloksia on seuraavasti (suluissa viite/normaaliarvot):
    S-AFP normaali 2.0
    S-CEA 446.6 (0.0-4.7)
    S-CA19-9 153 (0-27)
    P-ASAT 90 (15-45)
    P-AFOS 328 (35-105)

    Että noitten arvojen perusteella (CEA ja CA19-9) olis joku syöpä kyseessä. Mutta biopsioita ei siis ole vielä tutkittu.

    Siksi kirjoittelin tänne suolistosyöpiin, että jos tämä on joku adenokarsinooma lähtöisin suun ja peräpään väliltä ja kun tuota lähdettä hieman epäiltiin umpparin pään tuumoriksi, niin suolistosyöpää se kai on, ehkä.

    Mutta sanokaas, että voiko käydä niin, että mitään ei ole tehtävissä??

    #51654
    Hanne17
    Participant

    Hei Janne, me täällä kai lähinnä olemme potilaita ja toipilaita, ja sairautemme itse kullakin vähän eri vaiheessa löytyneitä. Niinpä kokemuksemme ja tietomme ovat oman sairauden kautta hankittuja ja siksi kapeita. Vaikeaa ja siksi vaarallistakin tehdä ”diagnoosia”, joka voi mennä pahasti metsään ja aiheuttaa sinulle pahimmillaan turhaa huolta.

    Jos suinkin kykenet, ole luottavaisin mielin. Jos kyse on suolistosyövästä, ovat hoitotulokset ymmörtääkseni varsin hyviä moneen muuhun syöpään verrattuna. Ja ylipäätään älä pelkää pahinta, vaikka kyseessä olisi mikä syöpä tahansa.
    Toivon sinulle selkeitä vastauksia pikaisesti. Hyvää hoitoa lähes kaikki tietämäni ovat saaneet, niinpä uskon sinunkin saavan kaiken mitä pystyvät tarjoamaan.

    Raskasta aikaa kyllä varmaan on edessä, oli kyseessä sitten syöpä tai muu oireesi aiheuttava sairaus. Täällä on jo mainittu keskusteluapu. Hoitavasta yksiköstä kannattaa kysyä pääsyä terapiaan, itselleni on ollut suuri tuki. Vertaistukea saa netin lisäksi myös kasvokkain, suolistosyöpäläisten yhdistys on nimeltään Colores.

    Paljon voimia sinulle Janne – elät sairautesi raskainta aikaa. Vähitellen helpottaa kun saat vastauksia ja aikaa käsitellä tapahtunutta ja tapahtuvaa.

    #51694
    Janne76
    Participant

    Kiitos Undine. Ymmärrän mitä tarkoitat. Sitä kai hakee jotain tietämystä joka antaisi lisätietoa. Jos nyt vaikka sattuisi suhteellisen vastaava kokemus olemaan jollakin, sellainenkin tarina auttaisi.

    Itse olen sellainen tiedonhankkijaluonteinen ja melko tiede-orientoitunutkin. Sitä pakonomaisesti etsii uutta tietoa, kun epävarmuudessa nyt joutuu elämään. Tavallaan yritän rakentaa kaikenlaisia ennusteita ja polkuja mitä pitkin tilanteeni voi edetä, karsia pois niitä vaihtoehtoja jotka ovat vähemmän todennäköisiä ja niin edelleen.

    Olen onneksi saanut ajatuksia muualle puuhastelemalla kaikenlaista.

    #51704
    Juse
    Participant

    Huomenta Janne76,niin kuin tuolla jo todettiin meidän toisten syöpäläisten on vaikea ja huono tehdä diagnoosia kun meillä ollut erilainen tuo syöpä hommeli.Samaistumaan kanssasi pystyn kun toukokuussa -15 sain tähystyksessä diagnoosin että pernan alapuolella suolen seinämässä on 2-3cm kokoinen pahanlaatuinen syöpäkasvain.Kyllä se vetäisi ns. maton jalkojen alta ja ensimmäiset päivät ja viikot olivat kuin pahaa unta ja tietysti netistä hakiessa tietoa sattui ne hurjimmat jutut saattohoitoineen jotka lisäsi löylyä pesään.Onnekseni ei ollut levinnyt kuin yhteen imusolmukkeeseen joita poistettiin leikkauksen yhteydessä 39 ja sitten oli se puolenvuoden sytohoito rumba perässä nyt ei pitäisi olla mitään ja suoli parantunut hyvin myös leikkaus kohdasta.Mulle sanoi kirurgi eka kontrollissa jotka on kerran vuodessa että jos CEA nousee 3.4;ään aletaan epäilemään uusiutumista.Toivotaan että loppu tulos olisi kohdallasi hyvä sinullahan on semmoinen rypäs tuo juttu että varmaan syö hermoja itselläni oli onni puhumisen suhteen että perheen ja ja niiden harvojen ystävien jotka jäi kun kuulivat jutun puhumaan asiasta ja muutenhan pää olisi hajonnut.mielekäs touhuaminen ja tekeminen on todella hyvää mielelle ja vie ajatukset ainakin siksi aikaa pois asiasta.

    Terv.Juse

    #51714
    Hanne17
    Participant

    Huomenta Janne,

    ymmärrän niin todella hyvin tuon tarpeen koettaa saada tilanne hallintaan, luoda ennustettavuutta sairauden kulkuun. Sairauden luonne tuppaa olemaan juuri päinvastainen, variaatio suurta, löhtötilanteet vaihtelevia (ikä, kunto, muut mahdolliset sairaudet, itse kasvaimen tyyppi, sijainti jne jne). Kuulin hiljattain Meikussa toimivaa proffaa, joka sanoi että lääkärintyössä keskeistä on epävarmuuden sietäminen: Sairaanhoidossa ei voi koskaan varmasti tietää miten asiat menevät, silti on uskallettava hoitaa. Me potilaat sitten odotamme heiltä varmoja lausumia, ja tuntuu pahalta kun eivät sellaisia halua antaa. Mutta usein oikeasti eivät voi. Ja siksi mielellään selvityävät asioita perin pohjin ennen hoito linjan valintaa. Ymmärtääkseni esim kuvantamismenetelmien kehityksestä huolimatta vasta leikkauksessa usein on mahdollista kunnolla nähdä, miten asiat ovat. Eivätkä ihmiset ole keskenään samanlaisia, anatomian opinnoista huolimatta jokaisen potilaan kohdalla ovat sisuskalut hiukan omanlaisiaan ja leikkaukset sitä myöten myös. Itse olen esim jo muutamaan kertaan joutunut kärsimään omasta kiinniketaipumuksesta. Sen seurauksena leikkaukseni ovat pitkiä (viimeksi esim 8 h, kun jollain muulla olis puolessa siitä ajasta selvitty), leikkausalueet isoja ja toipuminen siksi hitaampaa.
    Itse olen myös tämän epävarmuuden kanssa elämisen kanssa taistellut tosi paljon. Juuri siihen oli fiksun terapeutin kanssa hyvä puhua, kun oli tarve perin pohjin pohtia sitä, mitä tarkoittaa olla ”potilas”. Muuten, olin aiemmin ajatellut, että potilas sanan etymologia esim indoeurooppalaisilla kielillä viittaisi kärsivällisyyteen. Itse asiassa se ilmeisesti liittyy kärsimiseen, sekä latinan että kreikan suuntaan. Suomen sanassa taustalla oleva poteminenkin on kärsimyksen luonteista. Nykysuomalainen kohtaan syvimpiä käsimyksen muotoja sairastuessaan vakavasti, ajattelen että juuri se on suurin haaste. Ainakin itselleni oli. Että nyt elämässäni tapahtuu jotain, jota en voi suunnata. Että on siedettävä milloin mitäkin kivuliasta ja pelottavaa. Nyt kun olen toipilas, ajattelen, että paras päätös minkä tein, oli pyytää ja ottaa vastaan apua läheisiltä, ystäviltä ja ammattiauttajilta. Ja antaa itselleni tilaa käsiellä tunteita. Ja sitten myös että kaiken sen ajan jollon voimat riittivät, yritin tehdä kivoja asioita.
    (Apu ystäviltä oli esim lounasseuraa silloin kun mitään ei tehnyt mieli. Tuli seurassa vahingossa syötyä edes jotain).

    Edelleen toivon Janne sinulle että pian saat kaiken tiedon ha arviot, jotka voivat antaa. Ja siihen hoitoon, jota sitten tarvitset, kaikkea hyvää. Kerrothan meille tänne sitten kuulumisia, voimien mukaan tietysti.

    #51734
    Juse
    Participant

    Hei Undine,hyvin kirjoitit totta joka sana jäi tuossa aiemmassa mainittua että nykyisin suolistosyöpää löydetty jo -90 luvulla syntyneillä syynä tressi ym. itselläni on yksi tosi ystävä jonka kanssa ystävyys kestänyt yli 40v.Ja enpä näitä niin hirveästi ole kaipaillut emempää olemaankaan mulle eivät terapiaa tarjonneetkaan ja fyssäri taisi käydä kerran pari reenauttamassa ylösnousua ja apuna käytävällä kävelyssä.Katsoi vissin että niin topakka ukko jotta pärjää olihan se alussa huojuntaa mutta nopeasti siitä homma edistyi oman leikkauseni pituudesta en muista mitään ja en ole kysynytkään.

    Juse

    #51744
    Janne76
    Participant

    Kiitos näistä. Toivottavasti edes se PAD tulisi tänään. Kirran polin sairaanhoitaja on ollut tosi hyvä ja lupasi soitella jahka patologiasta tulee tietoa.

    Eilenkin otin Opamoxin ja kyllä on vieläkin hieman tokkurainen olo. Sain tosin nukuttua ihan hyvin. Noustessa ei ollut sellainen olo että olisi uskaltanut auton rattiin. Mutta jo tässä puolen tunnin hereilläolon jälkeen on alkanut piristymään. Pitänee vielä kahvia keitellä.

    Kotosalla on monenlaista hommaa mihin voi yrittää keskittyä, ei tosin kovin raskaita hommia jaksa eikä tee mieli tehdä. Jos nyt tuonne kasvimaalle saisi vaikka pari penkkiä aurattua ja laitettua edes perunoita maahan.

    Tavallaan hyvä kuulla, että on se muillakin ollut tämä epävarmuuden vaihe. Ja olen päässyt harrastustoiminnan kautta yhteyteen ihmiseen jolla todettiin aika vakava paksusuolensyöpä etäpesäkkeineen 2 vuotta sitten. Hän on jo käynyt mm maksaresektiossa ja sytot on toimineet hyvin. Hänellä on hiuksetkin päässä ollut koko ajan. Se jutustelu on kyllä hieman helpottanut, mutta enää ei tiedä että mitä kysyisi häneltä ja niin edelleen.

    Pyrin parhaani mukaan kertomaan tänne kuulumisiani. Tykkään kirjoitella, etenkin siltä varalta jos jostain kokemastani on muille hyötyä. Niin paljon olen ongelmiani ratkonut netin avulla, että on syytä antaa välillä takaisinkin. Tähän asti vaan ropleemat on olleet yleensä teknisiä. Toki taisin kirjoitella refluksileikkauksen tiimoilta kokemuksiani jonnekin. Tuo refluksi leikkaus (nissenin fundoplikaatio) tehtiin 2012 ja mahalaukussa oli tuolloinkin hamartooma (löytynyt jo aiemmin gastroskopiassa), siksi mahalaukkua hieman epäiltiin lähteeksi. Vaan viime perjantaina tähystyksessä tuo hamartooma ei näkynyt enää.

    #51754
    Myy79
    Participant

    Hei Janne ja muut!

    Kuten undine tuossa jo mainitsikin, niin itsellenikin oli diagnoosin alkuvaiheessa tärkeää saada tilanne hallintaan. Nyt hoitojen jälkeen voin sanoa, että tärkeää oli juurikin tuo, että hakee tietoa. Kyselee lääkäreiltä kaikki mieltään vaivaavat asiat. Minulle sairaalassa sanottiin, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Itse aloitin myös terapian jo hoitojen aikana. Itse ajattelen niin, että tiedon hakeminen oli keinoni saada selkeyttä omaan kaoottiseen mielentilaan. Lisäksi tunteet heittelivät laidasta laitaan ja olin hyvin ahdistunut. Tämä palsta on ollut todella hyvä apu sairauden käsittelyssä. Lisäksi minulla on ollut syöpäyhdistyksen kautta vertaistukihenkilö, jonka kanssa on saanut käydä hyviä keskusteluja. Ystävien kanssa en ole juurikaan puhunut asiasta johtuen siitä, että uskon, että parhaiten ymmärtää vain sellainen henkilö, joka on saman kokenut. Omassa tilanteessani olen kokenut paljon apua psykiatrian sairaanhoitajan kanssa keskusteluista. Nämä keskustelut ovat auttaneet tunteitten käsittelyssä. Lisäksi kirjoitin hoitojen aikana päiväkirjaa voinnistani. Ja kuten sanoit, niin omalla tarinalla voi jo auttaa myös muita. Sen olen myös itse kokenut tärkeäksi.

    MIska: joo, olen alkanut tästä pikku hiljaa voimistumaan ja on ollut mukavaa kirjoitella. Hyvä, että tänne palstalle on nyt alkanut tulemaan elämää :)

    #51784
    Janne76
    Participant

    Mitähän mun kannattaisi lääkäreiltä kysellä? Torstaina varmaan saan lisätietoja.

    Kiitokset taas kaikille tuesta ja vertaiskokemuksista. Ja tsemppiä tietysti :)

    #51794
    Janne76
    Participant

    Sairaanhoitaja soitteli PAD vastauksesta ja kolonoskopiasta. Patologin lausunnossa todetaan että pahanlaatuinen syöpä on. Voi olla suolistosyöpä, mutta sappitiesyöpä ei ole täysin poissuljettavissa. Patologin lausunto oli aika monimutkainen ja vilisi termejä joita en ymmärtänyt.

    Kolonoskopia hirvittää, se on torstaina. Lupasivat hyvät lääkitykset kyllä.

    Torstaina on tuo erikoislääkäreitten kokouskin, jonka jälkeen pitäisi jatko olla selvillä. Jos kolonoskopiassa löytyy jotain, joudunkohan taas odottamaan tietoa. Voi itku.

    Kun noita paksusuolen syövän oireita lueskelen, niin oikein mikään ei osu kohdalleen. Maha toimii normaalisti. Joskus on huimausta ollut kyllä, mutta ihan vain hetkittäistä.

    Sitä tässä mietin, että kun se ”emosyöpä” löytyy, niin mitä sitten tapahtuu? Leikataanko se pois vaikka metastaaseja on runsaasti siellä täällä?

    #51804
    Juse
    Participant

    Hei Janne76.
    Tuo kolonoskopia oli mulla eka kerralla tikkuinen kun koitti ronkkia sitä kasvainta ja ottivat siitä näytöspaloja,muutenhan se tilanne menee usko pois hyvin ei ne kiduttamaan ala.Toka kerralla leikkauksen jälkeen se olikin helpompi ainoa mikä itseäni siinä tökkii on se suoliston tyhjennys juoma (kolonsteril) jota joutui edellisenä päivänä juomaan.Eka tähystykseen jouduin juomaan 4 litraa ja samoin leikkaukseen ja nyt toiseen tähystykseen 5 litraa,nopeasti se homma etenee tuskin joudut kauaa odotamaan no itse jouduin leikkausta odottaa n.2kk.Sitten leikkauksen jälkeen aika nopeasti alkoi myös sytohoidot mutta voimia sinulle kyllä se siitä menee onhan se ikävää ja keljumaista epävarmuus ja odottaminen mutta toivotaan että kaikki menee hyvin kaikesta huolimatta ja asiat kyllä selvenee myös.

    Juse

    • tätä vastausta muokkasi 4 years, 4 months sitten Juse.
    #51824
    Hanne17
    Participant

    Hei Janne,

    Sait ikäviä uutisia. Olen pahoillani puolestasi.
    Kokenut lääkäri tekee kolonoskopian, ja ainakin minulle kertoi lääkäri vaikutelmansa saman tien. Jotain saattavat kai siinä yhteydessä tehdä, minulle ei tarvinnut, joten en osaa sanoa.
    Minäkin pidin tyhjennystä kamalana, vaikka juotavaa oli vähemmän kuin Juselka. Olisko ollut Moviprep se aine jota käytin. Kotona kannattaa olla ja vessan lähellä. Eka satsin jälkeen kun tyhjeneminen käynnistyi olin hätää kärsimässä. Mulla oli nimittäin tuolloin tilapäinen avanne, joten en voinut kontrolloida tyhjenemistä mitenkään. Avannesidos tietysti petti. Sanottakoon vaan että paska juttu mutta tulipa tehtyä. Jäiks! Ilman avannetta varmaan vähän helpompaa, mutta varmaan silti karseeta. Todella ammattimaisesti ja hyvin tehtiin kolonoskopia, ja todellakaan ei turhaa kiusattu.

    Hoidoista kuvittelisin, että leikkaavat kaiken mitä voivat ja pikaisesti, ja aloittavat sitten liitännäishoidot syövän tyypistä riippuvalla sytostaattiyhdistelmällä. Sädehoitoja saattaa tulla myös, jos niistä katsotaan olevan hyötyä. Tosin suolistossa sädetys on usein vaikeata, niin ilmeisesti harvemmin tehdään kuin joissain muissa syövissä. Tarkkaan pohtivat hyödyt ja haitat. Mutta Meikussa olen kyllä jutellut sellaisten kanssa, joilla ensin oli leikkauksen jälkeen sädehoitoa ( 4-6 viikon jaksolla useita kertoja viikossa) ja sen jälkeen sytoja. Joskus olen kuullut että ensin pienennetään kasvainta hoidoilla ennen leikkausta, mutta tästä en sen kummempaa tiedä.

    Suolistosyöpäläisille tulee joskus leikkauksen yhteydessä avanne, joka on usein tilapäinen. Sitä ei kannata pelätä, sen kanssa tulee toimeen silloinkin kun se toimii vähän huonosti kuten minulla joka sain omani päivystysleikkauksessa. Ja suunniteltuna kuulemma toimii oikein hyvin. Minulla kun hoidot päättyivät ja sain terveen paperit suljettiin avanne ja nyt 5 viikkoa leikkauksesta voin jo syödä suht normaalisti.
    Eli kaikenlaista, tilanteesta riippuen kuuluu hoitoihin. Sappitiesyövästä en tiedä.
    Oireista: minullakaan ei pitkän ajan oireita, vatsakipua ha sitten oksentelua vajaa 3 viikkoa kun kasvaimen aiheuttama suolitukos syntyi.

    Lääkärikäyntiä ja kysymyksiä pohdit; kirjoitin paperille että muistin mitä halusin kysyä, lusäksi mulla oli yksi ystävä mukana ja hänkin kysyi jotakin, mutta ennen kaikkea kuunteli. Jälkeenpäin oli hyvä kerrata yhdessä, kun olin kuitenkin tunnekuohun vallassa. Minä kysyin siitä, mitä suolistolle leikkauksessa oli tapahtunut (jouduin päivystyksen kautta leikkaukseen), kasvaimen koosta, siitä miten agressiivinen se on , miten se on kavanut, mikä ennusteeni on, miten hoidot siihen vaikuttaa, entä hoitojen jälkeen, miten vaikuttaa elämään. Keskusteltiin sairaslomasta, omassa työssäni en voinut hoitojen aikaan olla. He kertoivat (ensin lääkäri, sitten erikseen hoitaja) houdoista, niiden sivuvaikutuksusta ja niiden estämisestä. Sain lääkereseptit, verikoe, hoito yms ajat. He varasivat mulle myös ravintoterapeutin ajan kun painoni putosi leikkauksen yhteydessä 10 kg. (Terapeutille pyysin itse jo sairaalassa leikkauksen jälkeen.) lisäksi tapasin sitten vielä tablettihoitajan, joka neuvoi kotona tabletteina otettavista sytoista.

    Näiden kysymysten lisäksi sulla on varmaan omia. Ja kun hoidot alkaa, tapaat sairaanhoitajan säännöllisesti ja käytte läpi oireita. Hän on tarvittaessa yhteydessä lääkäriin ja tapaat lääkärinkin jos tarve vaatii. Iso pyörä käynnistyy nyt, ja itse olen kokenut että on ollut hyvää, perusteellusta hoitoa.

    Voimia tähän kaikkeen!

    Ja Jusulle ja Myy79:lle kiitos myös ajatusten jakamisesta. Nämä keskustelut antavat aina itselle myös, kun vähän kerrallaan ymmärtää tätä sairautta ja omaa matkaansa sen suhteen.

    • tätä vastausta muokkasi 4 years, 4 months sitten Hanne17.
Esillä 20 viestiä, 181 - 200 (kaikkiaan 706)
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.