Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Miesten syövät Robotista selvinnyt – Watsonin tarina

Robotista selvinnyt – Watsonin tarina

Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 25)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #47524

    Watson
    Participant

    Hei kaikille
    Kävin juuri 4 vuoden kontrollissa ja PSA < 0,05 eli alle mittausrajan. ERS tuntuu vain heikosti olevan elämässäni mukana ja uskon selvinneeni. Uusi PSA-nousu olisi kyllä nyt järkytys. Ymmärrän, että olen tässä porukassa keskimääräistä onnekkaampi. Laitan alle muisteloa tautini kehityksestä, jota postasin tänne ensimmäisen vuoden ajan. Tämän jälkeen ei mitään odottamatonta ole tapahtunut. Toivottavasti tästä on hyötyä jollekin. Kontinenssi on kyllä yli 99% tason eikä vaippoja ole tarvittu ensimmäisten kuukausien jälkeen. Erektiokyky heikompi kuin ennen leikkausta, mutta lääkkeillä tavallisesti pärjään. t W

    Watsonin tarina: Robotista selvinnyt (12 ensimmäistä kuukautta)
    Olin eturauhasen liikakasvun seurannassa ja lääkityksessä monta vuotta. PSA-arvot huononivat ja vapaa-PSA laski. Ekassa biopsiassa todettiin syövän esiaste ja puolen vuoden jälkeen Gleason 6 pienellä alueella kahdessa neulassa. Melkoisen jännittyneenä olen tähän peliin osallistunut, manannut heikkoa tsägääni, koska olin vain 53-vuotias. Olen myös ahminut kaikkea ERS:ään liittyvää tietoa. Onneksi on sellainen koulutus, että näistä asioista jotain lähtökohtaisestikin ymmärtää. Päätin valita robottikirurgian, jota urologi minulle suositti. Mietin kyllä myös tuota brakyterapiaa, joka ei kuitenkaan muutenkin tukkoiseen virtsaamiseeni tekisi hyvää.
    Jono Peijaksen robottiin ilmoitettiin 2-3 kuukaudeksi, mikä pitikin paikkansa. Leikkausta edelsivät verikokeet, valmennusryhmätapaaminen lantionpohjan harjoittamiseksi (tämän pitäisi helpottaa leikkauksen jälkeistä virtsan karkailua) ja lääkärin sekä sairaanhoitajan vastaanotto. Esivalmisteluun heräämöön, jossa laitetaan laskimokanyyli ja valtimokanyyli vas. ranteeseen. Jaloissa painesukat, jotka pumppaavat verta laskimotulpan estoon. Sitten leikkuriin asentoa etsimään.”Nyt tulee suoneen kirvelevää ainetta”, sanotaan. Ei kirvellyt yhtään, mutta taju meni.

    Heräämössä ei suurempia ongelmia, vietiin osastolle. Vatsa oli kipeä, ehkä 4-5 asteikolla 0-10. Hartiasärkyä ei ollut, mitä jotkut muut ovat valittaneet. Kusikatetri oli hankala saada sopivaan asentoon. Seuraavana aamuna lääkärin kierto. Kaikki mennyt OK, joskin jotain kiinnikkeitä on pitänyt leikkauksessa irrotella. Erektiohermot on säästetty molemmin puolin. Leikkauksen jälkeisenä päivänä sai syödä ja kävellä osastolla. Levossa olo tuntui parhaalta, joskin kävellä pitää veritulppien estämiseksi. Iltapäivällä kotiuduin, edelleen vatsakipuja (3-4) ja katetri vähän hankala. Pukeutuminen siviileihin oli myös hankalaa.

    Kotiin kipulääkkeitä, veren hyytymistä ehkäisevää lääkitystä tulppien varalle ja antibioottia reseptillä. Sairaalassa meni siis vain yhden yön yli. WCssä käynti tuntui haastelliselta, ummetti. Ja miten kusikatetrin kanssa virtsataan pönttöön? Luumuja poskeen. Ainakin ERS:n hoitovalinta oli tehty eikä tarvinnut enää sen kanssa tuskailla.

    Leikkaussauma piti varjoainekuvauksessa (tuo on asianlaita 7 vrk leikkauksesta kai noin 75% tapauksista). Kirurgian polilla sairaanhoitaja veti katetrin pois, hiukan sattui. Olin odottanut suuria ongelmia kusiventtiilin kanssa, mutta yllättävän hyvin tuntui pitävän alusta asti. Onnistuin polilla myös virtsaamaan ja pääsin kotiin. Katetrista eroon pääsy oli huomattava helpotus arkielämään ja helpotti myös nukkumista. Vaippoja tosin on käytettävä ja pikkulirauksia vaippaan meni muutamia (ehkä 3-7) kertoja päivässä, mutta pahempaan olin varautunut. Parin kaljan juonnin jälkeen venttiilini ei myöskään erityisesti huonontunut. Kegeleitä tein käsketysti.
    Pikkuhiljaa muutkin vaivat vähenevät. Kylkikipuja liikkeissä oli vielä ainakin 2-3 viikkoa ja niiden vuoksi yskimistä, aivastelua ym. mielellään kyllä välttää viimeiseen asti. Istuminen kovalla tuolilla pitempään aiheutti vähän paineen tunnetta jalkoväliin, muuten tuolla leikkausalueella ei juuuri kipuja ollut. Yksi leikkaushaavoista eritti vähän ja sitä suihkuttelin. Kaiken kaikkiaan vointini pikkuhiljaa koheni. Vatsa alkoi reilu viikko leikkauksesta toimimaan, anestesiaputkesta käheytynyt ääni palautui. Reilu 3 vk leikkauksesta en käyttänyt enää mitään kipulääkettä. Vain äkkinäisiä liikkeitä ja voimakasta kuormitusta pyrin vielä varomaan. Nauraminen, yskiminen, aivastaminen ja niistäminen onnistuvat aika hyvin. Kuutisen viikkoa leikkauksesta sai jo tehdä täyskuormittavaa liikuntaa tai työtä. Olinkin jo alkanut kevyesti lenkkeillä ja kuntosalilla vetää kevyempiä liikkeitä. Kumman voimattomaksi meni, kun ei viikkoihin kunnolla ollut treenannut.

    Sain patologin lausunnnon, jossa 3+3 Gleason päivittyi 3+4:ksi (4:ää 15 %). Toisaalta oli vain yksi muutaman millimetrin syöpäpesäke ja reunat puhtaat! Eli ilmeisesti pienellä riskillä tehty supersäästävä leikkaus kannatti. Sitten lausunnossa: perineuraalinen invaasio. Taas uusi termi selvitettäväksi! No onneksi tuo syöpäni nyt ainakin oli kovin pieni
    Seuraava pieni jännityksen aihe oli sitten tuo 6 vk PSA-tulos. Kävin onneksi niin kuin suuri todennäköisyys olikin: mittaamattomissa eli alle 0,05. Asiaani olen netin nomogrammeista pähkäillyt ja 10-vuoden tautivapaa ennusteeni niiden mukaan on noin 93-96 % ja todennäköisyys kuolla tautiin sinä aikana noin 1 %. Olen tähän niin tyytyväinen kuin näissä olosuhteissa voi. Kaikki on elämässä tietenkin suhteellista. Selvästi huonomminkin voisivat olla asiat. Seksiä kokeilin lääkkeiden voimalla ja nipin napin yhdyntään pystyin vajaa pari kk leikkauksesta. Syöpäahdistukseni hiljalleen melko lailla väheni, ja luulen että se johtuu juuri noista todennäköisyyksien mietiskelyistä.

    Re: 6 kk kontrollissa
    Kävin prostatektomian 6 kk tarkastuksessa ja mitään kovin yllättävää ei ilmennyt. PSA < 0,05 eikä tarkempaa lukemaa annettu. Kontinenssi on tollasella 98% tasolla normaalista eli on vähän harkinnassa käyttäiskö mitään vaippaa. Kotona ja viikonloppuina en enää käytä. Harvoin (ja odottamatta) voi joskus tulla muutaman tipan lirahdus. Potenssissa ei ole juuri kehitystä tapahtunut, on seksi vähän tommosta random hommaa ollut +/-, mutta odotellaan. Tämä asia vähän vituttaa. En kyllä ole ihan maksimaalista lääkitystä käyttänyt. Vatsalihakset olivat yllättävän kauan leikkauksen jälkeen vähän arkoina, ehkä 3-4 kk, mutta nyt pystyn punttisalilla jo aiempiin liikkeisiin.

    Oli venäläinen lääkäri kontrollikäynnillä ja tuntui, että se ei oikein ymmärtänyt kaikkea sanomaani. Jotenkin palasi seuraavassa lauseessa kysymään samaa asiaa, jonka olin juuri kertonut. Jonkinlaisia itsestään selvyyksiä päästeli suustaan. En sitten viitsinyt paljoa puhuakaan. Pahoitteli mulle, että leikkaava lääkäri ei ollut ottamassa vastaan ja samaa pahoiteltiin jo edellisessäkin kontrollissa. En käynnistä paljoa kostunut, mutta onneksi se meni aika nopeasti. Lääkäri oli kyllä ihan asiallinen ja kohtelias, mutta vähän hiirulainen enkä enää muistaisi jos kadulla tulisi vastaan. Ei sekään varmaan mua ja hyvä niin. Poistuin, enkä ollut erityisesti tyytyväinen enkä tyytymätön.

    Re: 12 kk kontrolli
    Tuli vuosihuollossa käydyksi. PSA oli alle tuon Helsingin raja-arvon 0,05. ERS ei tunnu enää kovin pahalta peikolta elämässä. Leikkauksen jälkeen kontinenssini parani noin 99-prosenttisesti. Harvoin lähinnä keskittyneestä istumisesta ylös noustessani tulee pari tippaa virtsavuotoa. Ei paljoa haittaa. Erektiokyky huononi alkuun selvästi, ja on vähän siitä parantunut viimeisten kuukausien aikana. Lääkityksen kanssakin nyt on lievä erektiohäiriö. Kusi kyllä kulkee OK. Vaikea sanoa, olenko kaikkinensa terveempi vai sairaampi kuin ennen leikkausta, ja miten olisi käynyt jos ERS:ää ei olisi havaittu lainkaan. Voi olla niinkin, että ei mitenkään! Kaiken kaikkiaan melkoinen kokemus on ollut, ja tässä mielellään seurailee toisten kirjoituksia ja koettaa olla avuksikin siinä missä kykenee. ERS on alkanut myös tautina kiinnostaa. Asioitaan on oppinut suhteuttamaan isommassa skaalassa. Ehkä tässä on kuitenkin ollut onnea onnettomuudessa, koska tautini oli aika lievä (PSA noin 5 ennen leikkausta ja Gleason 3+4, syöpä pieni, reunat puhtaat). ERS liittyy jonkin verran perinnöllisyyteen ja elintapoihin (en tunnista näissä omalta osaltani mitään kovin negatiivista), mutta varmaankin isoin merkitys on kohtalolla sekä taudin saamisessa, että siitä selviämisessä. Hoidon merkitys lienee myös rajallinen. Prostatektomia näyttää olevan vähän parempi hoito kuin aktiivinen seuranta ja ehkä myös parempi kuin sädehoito. Tosin prostatektomian sivuvaikutuksetkin ovat rankat. Varsinaisesti sitä miltä minusta on tuntunut, ei kukaan sairaalassa tai poliklinikalla ole kysynyt.

    #58461

    Watson
    Participant

    Kävin tuossa 4 1/2 vuoden PSA-mittauksessa ja arvo oli alle 0,05. Mukavaa. Olen HUS-piirissä ja pähkäilen, että käydäänkö sitä tappiin asti 6 kuukauden välein seurannassa. Tämä taitaa olla sellainen syöpä, ettei ole mitään selvää rajaa, jonka jälkeen voisi sanoa ihan varmasti selvinneensä.

    #58501

    jyrkiap
    Participant

    PSA on meillä eturauhassyövän sairastaneilla juurikin se tärkein mittari. Minä käytän Cityterveyden labraa (arvot 0,01 tarkkuudella) PSA mittaukseeni 3 kertaa vuodessa, tammikuussa, toukokuussa ja syyskuussa. PSA arvoni ovat vaihdelleet 0,01 ja 0,03 välillä, joten 0,05 alle olevat arvot tarkoittavat taudin poissaoloa. Minut leikattiin 2013 kesällä Taysissa ja sädehoidettiin KSSHP:ssä (64Gy leikkausalueelle), Syöpäni oli 3+4=7, 10 mm läpikasvua ja 1mm marginaalissa sekä löytyi selvästi gleason 5. Olenkin ajatellut tarvinneeko tarkempaa mittausta lainkaan, toisaalta ajattelen, että nousu suunnan se kertoo jo alkuvaiheessa.

    Syyskuussa 2016 PSA oli 0,01 ja tammikuussa 2017 0,03. Kävin urologin vastaanotolla ja hän kertoi näiden arvojen olevan niin pieniä, että ei mitään syytä huoleen. Olenkohan vähän säikky?

    #58531

    Edis2008
    Participant

    Minulla oli ER-leikkaus kohta 9.5 vuotta sitten. Viiden vuoden jälkeen PSA-arvoja alettiin antamaan 0.01 tarkkuudella ja arvo oli heti 0.02. Sen jälkeen arvot ovat vaihdelleet 0.01 ja 0.06 välillä. Toiset lääkärit sanoo, että tarvitaan sädehoito, toiset sanoo, että odotellaan siihen saakka, että arvo on 0.2. Nyt uusimmat arvot ovat olleet 0.02-0.03. Välillä huideltiin 0.05-0.06 tietämillä. Kun tämä tilanne on jatkunut jo pian 4.5 vuotta ilman selvää nousutrendiä, eräs lääkäri oli sitä mieltä, että leikkauksen yhteydessä on mahdollisesti jäänyt jäljelle palanen eturauhaskudosta, joka tuottaa PSA:ta. Hän ei siis uskonut syövän uusiutumiseen. Epävarmuuteen on jotenkin tottunut mutta testien alla olo on aina epävarma. Pitää toivoa, että luvut pysyvät alhaalla.

    #58571

    Nimetön

    Muutamia vuosia sitten selviteltiin Psa:n alarajan mittaamista oikein porukalla tällä foorumilla. Viestit siitä löytyy tuolta “vanhat viestit” -osiosta. Silloin tuli mm. esiin se, että mittaustarkkuus alemmankin alarajan (kuin 0,2) ilmoittamisen suhteen oli monissa laboratorioissa jo olemassa. Kuitenkin usein oli sovittu, että ei ilmoiteta alempia lukemia, koska vasta tuon 0,2 ylityksen jälkeen on “kliinikoilla” käytettävissä jotain järkeviä hoitotapoja. Monet labrat taas ilmoittivat mataliakin lukemia. Oli siis erilaisia käytäntöjä.
    No kehitys kehittyy, joten saattaa olla, että jotain hoitoa voisi aloittaa jo tuon 0,2-arvon alapuolellakin. Mutta ilmeisesti ei ole vielä tehty riittävää tutkimusta, että mitä oikein pitäisi tehdä. Jos ei tiedetä, mistä syystä lukema nousee, niin vaikeaa on nousua torjua. On siis tiedon puutetta!
    Matalien lukemien ilmoittaminen , varsinkin jos ne nousevat, saattaa aiheuttaa potilaassa ahdistusta. Lukema nousee ja mitään ei tehdä.

    #58601

    jyrkiap
    Participant

    Karix, olet todellakin oikeassa, hyvä kirjoitus.
    Samaan suuntaan urologitkin ovat minulle kertoneet. Ei todellakaan kannata hoitaa eikä varmaan pystykään näissä minimaalisissa arvoissa, koskapa syöpää ei tehokkaasti edes löydetä näin pienillä PSA määrillä vaikka ne olisivatkin noususuunnassa ennen 0,2 arvoa. Aiheuttaa turhaa huolta ja ahdistusta.

    #58661

    Jore
    Participant

    Karix on oikeassa nykytietämyksen mukaan.

    Juu, minäkin olin tätä selvittämässä. Ns. mittaamaton arvo voi tarkoittaa, että PSA<0.2, <0.1 tai <0.05 ja näissä tapauksissa tarkkaa arvoa ei anneta, vaikka se on tiedossa. Toisissa paikoissa annetaan tarkka arvo tiettyyn raja-arvoon saakka, joka esim. Turussa on 0.003. Useimmiten mitään hoitoja ei edes harkita, ellei PSA ole > 0.1 (Turku) tai >0.2 (Tampere).

    Näin tuo Edis2008:n mainitsema “Sen jälkeen arvot ovat vaihdelleet 0.01 ja 0.06 välillä. Toiset lääkärit sanoo, että tarvitaan sädehoito, toiset sanoo, että odotellaan siihen saakka, että arvo on 0.2. ” osoittaa kyllä tietämättömyyttä.

    #59711

    Mies 48
    Participant

    Jyrkiap, Edis, karix, Jore – todella mielenkiintoisia ja hyviä kommentteja (antaa toivoa juuri nyt kun olen aika maassa)! Kirjoitin jossain vaiheessa oman stooryni, ja lueskelen kovasti teidän kommenttejanne.

    Tässä story uudestaan:

    Syksyllä 2016 huomattiin täysin sattumalta että PSA:ni oli yli 14. Tutkimuksia tehtiin, ja tammikuussa 2017 koepaloista löytyi ers (3+4). Ei muuta kuin leikkaukseen helmikuun lopussa (kaikki pois RALP/DaVinci robootilla). Patologi ilmoitti että leikkausmarginaalit negatiivisia. 6vko leikkauksen jälkeen PSA alle 0,05 (mittaamaton HUS:issa), ja sama todettiin elokuussa tehtyyn 6kk kontrollissa => kaikki hyvin!

    Viime viikolla kuitenkin nivukset ja vasemman nivuksen imusolmuke ärtyi, jonka seurauksena työlääkärini otatti PSA arvon varmuuden vuoksi. Viime perjantaina sain sitten “maailmani romahti” kun ilmoitettiin että PSA oli 0,06… Työlääkärille tuli hätä, soitti minua leikanneelle uroligille HUS:iin (maineensa mukaan Suomen johtava ers asiantuntija), joka totesi että tod näk syöpä uusiutunut vaikkakin virallisesti/kliinisesti uusiutumisrajana pidetään 0,2 (koska eturauhanen poistettu kopkonaan mikään muu ei oikein voi nostaa PSA:ta?). Kuten sanottua, maailmani romahti ja edelleen todella paha henkinen olo…

    Seuraava askel on nyt urologin mukaan 1kk odotus, ja 12.12 uusina PSA ja hoitomahdollisuuksien pohdinta. Samalla urologi toki totesi kysymyksiini “mitä ajatteli” sädettää, että hakuammuntaahan se on, mutta sille alueelle jossa eturauhanen kerran oli olemassa. Näin alhaisissa PSA arvoissa kun mahdollinen syöpäkin on niin pieni ettei sitä tutkimalla löydä… Totesi samalla että sädetys kuitenkin sitä tehokkaampaa mitä pienempi PSA arvo on. Itse pelkään kuitenkin että ERS olisi levinnyt esim imusolmukkeisiin, onhan ne juuri ärtyneet nivuksissani?

    Nyt te saitte hiukan puhallettua toivoa minuun, kun kuulen että teillä PSA on heitellyt 0.01 ja 0.06 välillä. Ehkä en olekkaan ihan vielä valmis pistettäväksi saunan taakse? Kuten Jyrkiap totesi: “Ehkä ei edes tulisi ilmoittaa mitään alle 0,2 ettei aiheutta turhaa huolta ja ahdistusta (kuten minulla nyt)?

    #59721

    Mies 48
    Participant

    Jyrkiap, miksi sinua sädehoidettiin leikkauksen jälkeen?

    #59731

    jyrkiap
    Participant

    Hei mies 48. Sädehoito adjuvanttina eli täydentävänä hoitona oli minun päätökseni ei lääkärin kehoitus. Lääkäri ymmärsi päätökseni, kuuluinhan huomattavan riskin ryhmään. Riskini selvisivät patologin lausunnossa: 10 mm alueelta molemmin puolin eturauhasen läpi tunkeutunut 4 gleason syöpää, löytyi myös agressiivisinta 5 gleason syöpää merkittävästi. Tärkein seikka oli se, että leikkausmarginaaliin 1mm alueelta oli jäänyt syöpää, niinpä lääkärit eivat osanneet sanoa, että kaikki olisi saatu pois, sanottiin vain että on mahdollista että kaikki on pois. En kadu lainkaan, ottaisin samassa tilanteessa edelleenkin sädehoidon täydentäväksi hoidoksi, vaikka siinä on tietysti olemassa terveydelliset haitat ja ongelmat. Jos minulla silloin jo agressiiviseksi muuttunut ERS lähtisi leviämään, olisin paljon kovemmissa hoidoissa.

    #59771

    Mies 48
    Participant

    Kiitos Jykiap!

    Minulla tosiaankin leikkausmarkinaalit olivat puhtaat ja Gleason tippui patologin lausuunnossa 4+3:sta 3+4:ään. RALP leikkauksessa poistettiin myös 21kpl (!) imusolmukkeita “varmuuden vuoksi”, jotka myös ne olivat patologin mukaan puhtaita. Tämän takia en edes ajatellut mitään adjuvanttia hoitoa leikkauksen jälkeen eikä lääkärikään sellaista ehdottanut.

    Varmasti lääkärikin tulee minulle mahdolliset hoitovaikutukset selittämään, mutta mitkä ovat ne yleisimmät/pahimmat terveydelliset haitat ja ongelman leikkauksenjälkeisissä sädehoidoissa (jos sellaiseen päädytään minun kohdallani)? Ratkaiseva tekijä on varmasti PSA arvon kehitys kuukaudenpäästä tehtävässä mittauksessa, mutta kuitenkin?

    Samalla en tiedä olenko vainoharhainen ja onko kyseessä mielikuvituksen tuote, mutta vime viikosta lähtien kun sain tietää PSA:n kohonneen mittaamattomasta 0,06:een nivusissa tuntuu vähänväliä pistoksia ja poltetta :-)…

    #59801

    Nimetön

    Näyttää kirjoituksesi perusteella siltä, että 2 ensimmäistä PSA-koetta on tehty HUS:n labrassa ja tämä viimeinen työterveyden käyttäämässä labrassa. Jo tästä saattaa aiheutua ero 0,04999 (mittaamaton) ja nyt 0,06. Käytännössä noin pieni ero eli noin 0,01 menee tulosten hajontaan labrojen välillä.
    Itse sanoisin, että PSA ei ole noussut mihinkään eli arvot ovat samoja ja siksi kannattaa luottavaisena odottaa joulukuun testiä. Mutta tietenkin se, että nivusissa on imurauhaset kipeät, viittaa johonkin sairauteen, joka pitää tutkia.

    #59861

    Mies 48
    Participant

    Kiitos karix – toivotaan näin :-)…

    Ensimmäinen leikkauksenjälkeinen ja toinen PSA-koe tehtiin Espoon kaupungin terveysasemalla, ja viimeinen Mehiläisessä (työterveys).

    #59891

    Jore
    Participant

    Hei Mies 48.

    Kyllä minuakin ihmetyttää jos lukemalla 0.06 harkitaan sädehoitoa. Kuten Karix sanoi lukema <0.05 poikkeaa tästä ilmeisesti aika vähän. Uskon että ei ole huolta, mutta seuraava PSA kertoo enemmän. Jos esim. mittaamattoman raja on 0.2 (kuten ainakin aiemmin Tampereella), niin silloin tällaista ja suurempaakaan vaihtelua ei huomattaisi lainkaan.

    Tsemppiä ja ei kannata kovin paljon asiaa pohtia.

    #59931

    Mies 48
    Participant

    Kiitos Jore!

    Aikalailla “pommina” tuo o,06 minulle kyllä tuli, ei vähiten sen takia että työterveyslääkärini ainakin reagoi tähän todella nopeasti ottaen yhteytta samantien HUS:in leikkaavaan uroligiin… Samalla tavalla urologi samana päivänä varasi minulle ajan joulukuuhun ja totesi että mitä ilmeisemmin sielä syöpä on. Reagoinnithan ovat todella “upea juttu” ja todistavat että ovat aidosti huolissani minusta, samalla tietenkin tällainen tavallinen taatelintallaaja tulkitsee nopeat reagoinnit joksenkin hälyttäviksi. Varsinkin kun kerran koko eturauhanen on jo poistettu jolloin siis PSA:n ei tulisi itsestään nousta saatika tuottaa PSA:ta vereen lainkaan?

    #59941

    hemuuli
    Participant

    Meillä täällä Hämeessä on tosiaankin 0,2 tuo pienin ilmoitettava psa-arvo. Täällä ollaan tyytyväisiä kun arvo on tuon alle. Aika erikoista, että tässäkin asiassa on erilaisia käytäntöjä eripuolilla Suomea. Minulle urologi perusteli tuota 0,2 arvoa sillä, että jos arvo on sen alle niin ei todennäköisesti löydetä sitä syöpäpesäkettä millään kuvauksilla ja tällöin sädettäminen on vähän hakuammuntaa.

    #60061

    Mies 48
    Participant

    Minulla tänään “sattumoisin” työterveyslääkärikäynti jossa myös mitattiin PSA, ja nyt se oli 0,07. Vatsassa taas vääntelee :-(… Elikkä kahdessa viikossa taas hiukan noussut (0,01)? No, reilun kolmen viikon kuluttua tuo ylimääräinen käynti HUS:issa ja leikkaavan lääkärin luona – saas nähdä mikä tulos silloin ja mitä suosittelee?

    Toki kyllä omituista että Hämeessä ei edes ilmoiteta alle 0,2 arvoja, ja HUS:issa sekä mm. Mehiläisessä alin raja on 0,05? Toki mahdollisia hoitoja ei voi kohdentaa jos ei “näe” mihin ammutaan, mutta samallahan PSA:n nousu tapauksissa jossa eturauhanen on poistettu kokonaan tarkoittaa minun ymmärtääkseni että jotain ylimäääräistähän kropassa on joka nostaa PSA:n? Eihän se muuten nousisi taikka edes pystyttäisiin mittaamaan?

    #60081

    Nimetön

    Ongelma on se, että noihin ilmoitettuihin tuloksiin liittyy kaikesta kovasta yrityksestä huolimatta aina epävarmuutta. Eivät ne ole täydellisen oikeita. Eli jos se mittaus tehtäisiin uudelleen vaikkapa 10 kertaa siitä samasta verinäytteestä, niin saataisiin 10 erilaista tulosta, jotka vaihtelevat sitten tietyllä välillä. Jos joku toinen labra tekisi samasta verinäytteestä 10 eri analyysiä, niin ne vaihtelisivat omalla hajonta-alueellaan, mutta jossakin tuon ensimmäisen labran tulosten lähellä kylläkin. Labroilla olisi ehkä pieni ero laskettuna keskiarvoista. Osittain tulokset menisivät kuitenkin päällekkäinkin.

    No sitten 3 kuukauden päästä otettaisiin uusi veri, josta tehtäisiin uudelleen 10 analyysiä kahdessa labrassa. Tulos voisi olla, että arvot ovat joukkona hiukan erillään vanhoista arvoista, jolloin voidaan sanoa, että keskimäärin pieni muutos on tapahtunut. Tai sitten taas arvot menevät ensimmäisten kanssa päällekkäin, jolloin on vaikea sanoa yhtään mitään.

    Lisäksi kun lääkärit ei tiedä, missä on se solu, joka nostaa PSA-arvoa, niin on sitä vaikea alkaa hoitamaankaan mitenkään. Siksi ei kannattaisi murehtia matalien arvojen pienestä noususta, kun ei siis tiedetä, miten pitäisi hoitaa. Ja siksi kai labrat aiemmin pitivät tuota mittaamaton rajaa aika korkealla, jotta ei potilailla syntyisi epätietoisuutta, että nouseeko arvo vai ei. Nyt sitten on alkanut jonkinnäköinen kilpailu siitä, kuka ilmoittaa alimman arvon. Se koetaan ilmeisesti jotenkin paremmaksi hoitopaikaksi, mitä alempi arvo ilmoitetaan.

    Amerikoissahan joku lääkäri männävuosina ehdotti, että yli 75-vuotisilta miehiltä ei pitäisi mitata PSA-arvoa lainkaan. Hänestä PSA:n mittauksesta seuraa vain ongelmia. Jos arvo on suuri, miehet kuolevat sydänkohtaukseen heti korkean arvon kuultuaan. Jos arvo on pieni, alkavat miehet stressata siitä, milloinkahan se lähtee nousemaan… No, tämä loppu on kevennystä vakavaan asiaan.

    #60111

    Watson
    Participant

    En olisi noista 0,06-0,07 PSA-arvoista huolissani ja hyvä ettei joka paikassa niin tarkasti mitatakaan. Toisin kuin nimestä voisi päätellä, PSA ei ole täysin spesifinen eturauhaselle, vaan sitä esiintyy myös esim. sylkirauhasissa ja naisillakin mm. rintamaidossa ja virtsassa. Arvo ei siten mene täysin nollaan, vaikka eturauhanen poistetaan ja metastaaseja ei ole. Tällaisilla hyvin matalilla PSA-arvoilla ei magneettikuvauksilla ole mitään lisäarvoa.

    #60121

    Jore
    Participant

    Kiitos Watson.

    Piti juuri itse kirjoittaa samaa. Siis myös naisilta voi löytyä vähäisiä PSA arvoja. Mutta tiedätkö Watson jonkun tutkimuksen joissa näitä on mitattu eli kuinka matalista arvoista on kysymys.

    Harmi kun tämä keskustelu on tämän otsikon alla.

Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 25)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.