RINTASYÖPÄ

Hei Minna68 !

Toivottavasti saat solunsalpaajaputken ensi viikolla alkuun, kun se kuitenkin on edessä.

Kun tieto tulevista hoidoista tulee, jotenkin sitä aikatauluttaa elämänsä, niin että solunsalpaajat päivään XX saakka sen jälkeen säteet ajalle YY-ZZ. Ja sitten enää tuo pilleri 5 vuodeksi. Ainakin itse toivoin, että aikataulu ei muutu vaan kaikki menee suunnitellussa aikataulussa ja putkessa eteenpäin.

Oma putkeni toteutui suunnitellusti, sytotkin aikataulun mukaan vaikka viimeisessä olikin neutrofiilit rimaa hipoen.

Tsemppiä !

Hei!

Täällä uusi rintasyöpämatkalainen esittäytyy. Olen 39 -vuotias, kahden lapsen äiti. Havaitsin rinnasta patin, jota aluksi pidettiin sidekudoskasvaimena. Kuitenkin kun 5.6. lääkäri soitti ohutneulanäytteen tulokset, sain ikäviä uutisia. Minut leikattiin 19.6. ja tehtiin rinnan osapoisto. Vartijaimusolmuketta ei saatu paikallistettua, joten leikkauksessa poistettiin sitten kaikki imusolmukkeet. Ja yhdestä solmukkeesta syöpäsoluja olikin sitten löytynyt, joten evakuaatio ei sinällään mennyt hukkaan.

Hoitipolkuni noudattaa ”peruskaavaa”, 3x dokea, 3x CEFfiä, 15x sädehoitoa ja sitten se hormonilääke.

Takana on nyt kaksi dokea, vointi on ollut vaihteleva. Pahoinvointia ei onneksi ole juurikaan ollut. Enemmänkin kipua ja kolotusta. Hiukset alkoivat lähteä melko tarkalleen 2vk kuluttua ekasta dokesta. Puoliso surautti sitten haivenet pois, kun minulta meni hermo irtohiusten kanssa. Vaikka lyhyttukkainen olinkin.

Isälläni on virtsarakon syöpä, mutta muutoin syöpää ei ole suvussa juurikaan. Äidin puolelta ei yhtään rinta- tai munasarjasyöpää. Kaikkea muuta kylläkin. 😅

Ilahduin kun bongasin tämän foorumin. Muiden kokemukset ja vertaistuki on tärkeää.

Onko muilla rintaleikkauksen jäljiltä käsi ja sormet puutuneet? Olen huolissa käden toiminnasta ja etsin kohtalotovereita. Lääkärit ei osaa antaa vastausta miksi puutuilee ja pistelee näin.

Hei!
Olen 67v. Sain rintasyöpä diagnoosin tammikuussa. Leikkaus helmikuussa. Osa rinnasta poistettiin toisesta ja imusolmukkeet ja toinen korjattiin samaan kokoon. Nyt kolme hoitokertaa takana ja olo kurja. Paikkoja särkee ja maku suussa metallinen ja aivot on kuin jossain sumussa. Kaksi päivää hoidosta ihan Ok mut sitten kolme päivää hoidon jälkeen ihan pihalla .
Onko mitään konstia saada suuhun parempaa makua? Ja nivelsärky polvissa on melkoinen. Keskustelua kaipaisin kanssa sisarilta. Voimia meille kaikille. En olisi ikinä uskonut miten rankkaa tää voi olla.

Tasan vuosi sitten kirjauduin tänne eka kertaa. Tässä päivitystä.
Eka letrotsoliresepti alkaa olla syöty (400 kpl), elokuun eka viikolle varattu 1,5 v seuranta-aika terkkaan (eka seuranta perusterveydenhuollossa), ainakin reseptin uusinta ja mitä siinä 1,5 v. seurannan ohjelehtisessä olikaan. Täytyy luntata ennen käyntiä, että osaa ”vaatia” kaiken.
Sytojen ja letrotsolin seuraksena osteopenia mennyt osteoporoosin puolelle ja siihen Prolia-piikki 2 x vuodessa. Minähän niin rakastan noita piikkejä… Ne 30 Zarzio-piikkiä… Tuon Proliankin pistän itse, kun saan sen 4,50 eurolla rs-diagnoosillani. Työterveydessä piikityksestä olisi rahastettu – minua. Prolian yksi haittavaikutus on hiusten harveneminen, toivottavasti biotiini auttaa siihen. Tukan väri edelleen tuo ihan nätin harmaa.

Hei, miten teillä rs-potilailla on afos-arvojen laita? Mulla 3 v kontrolli takana gradus 3 rintasyövästä. Nyt ollut afos 3 kertaa maltillisesti koholla ( 112 ), otetaan uudet kokeet tammikuussa 2022. Jos silloin vielä yli viitearvon niin sitte luustokartoitus. Miten se luustokartoitus tehdään? Luin että jos rs leviää niin 40% leviää luustoon, nice. Miten sitä hoidetaan? Silloinhan se muuttuu parantumattomaksi rintasyöväksi, nice! 😩. Mulla tosin xarelto veritulppaestona koko ajan, xarelto nostaa joillakin maksa-arvoja. Jospa se olisi selitys asialle.

Hei Kat💜.

Voisin kai sanoa itseäni ”kaikkien alojen asiantuntijaksi”, kun geenivirheeni vuoksi olen sairastanut jo kaksi syöpää + yhden esiasteen. Ensimmäinen oli rintasyöpä, toinen munasarjasyöpä ja esiaste oli sääressä melanooma.

Tiedän tasan tarkkaan mitä käyt läpi. Psyyke joutuu todella koville, mutta ota päivä kerrallaan.

Hyvä juttu on se, että kasvaimet ovat HER ja estrogeenipositiivisia, näihin löytyy enemmän lääkkeitä. Onko sinulla tutkittu vartijasolmukkeet?

Itsellä oli kanssa estrogeeniherkkä kasvain. Eli sytoilla katkaistiin hormonitoiminta ja sain aikaiset vaihdevuodet.
Lopuksi sain 5v Tamoksifeenikuurin. Yli 20 vuotta olen ollut ” puhdas”, mutta sitten iski munasarjasyöpä (ja silti olen täällä) 🤔.

Tiedän kyllä, että sitä tuntee olevansa yksin asian kanssa, mutta kirjoittele vaikka tänne.

Itselle tehtiin ns. Tram- leikkaus, eli vatsarasvasta muotoiltiin uusi rinta. Matskussa löytyi… 😉.
Olet kai aika hoikka, koska sinulle ei harkittu vatsarasvan käyttöä?

Hauskaa Jussia sinulle, missä sitten oletkin 🌱🌻🌞⛱️

Heippa Rae!
Kiva, kun vastasit. Piristi heti. :) Huh, on sinua koeteltu, toivottavasti voit hyvin!
Mammografiassa ja ultrassa ei näkynyt imusolmukkeissa mitään, mutta leikkauksessahan sen sitten vasta kai näkee. Patologi tutkii poistetut alueet, ja sitten katsotaan, miten hoito jatkuu. Olen tosi pienirintainen ja kasvaimet aika pieniä, joten rasvaakaan ei tarvita paljon. Kirurgi on plastiikkakirurgi ja näytti kuvia potilaasta, jolle on tehty samanlainen leikkaus, ja hyvältä näytti. En mitenkään hoikka ole, ihan normaali, mutta kai tuosta kohdasta voi ottaa rasvaa niin, että tulee vain yksi pitempi arpi? Hehe, mielellään olisi saanut vatsasta ja muualtakin ottaa vaikka miten paljon rasvaa. Sanoinkin kirurgille, että älä turhia kitsastele. :D Minullakin loppui kuukautiset ja koko ajan on kuuma ja hiki, joten vaihdevuodet kai sitten alkaneet. Oireisiin en ole saanut helpotusta enkä lääkitystä, kun on kuulemma niin vähän aikaa vasta kulunut.
Kurjalta tuntuu katsella kaikkien ihania mökkikuvia, kun itse kököttää kerrostalossa tekemässä töitä. Eipä se auta kuin purra hammasta ja yrittää valmistautua keskiviikon leikkaukseen henkisesti. Tänään nimittäin tuli kirje, että leikkaus on niin pikaisesti. Tavallaan tietysti hyvä, ettei ehdi hirveän kauan jännittää. Hirvittää, vaikka kirurgi on todella pätevän ja napakan oloinen.

Hei Kat ja Rae, me täällä ollaan kai tällä hetkellä viimeisimmät sissit.
Olen lueskellut aiemmista keskusteluista, miten eri tavalla kukin saa sivuvaikutuksia hoidoista ja miten kukin reagoi koko hommaan omalla tavallaan. En sen puoleen pelästy muiden kokemuksista :). Oliko sulla Kat siis ensin CEF? Mulla aloitettiin doketakselilla, eikä tässä muuten mikään hätä, mutta luiden kolotus oli kyllä pahempaa kuin odotin. Ihan kuin tänään olisi hitusen parempi päivä (tai no, yöthän ne pahempia ovat). Otan ensi yöksi tabletin, siis tietsikan lähistölle, enkä edes yritä nukkua, jos niikseen tulee. Ihan kuin neuloilla olisi pistelty jalkapohjiin, ei kiva.

Rae, jännitin osapoistoleikkaustani paljon, mutta turhaan. Älä ole huolissasi, hyvin se menee ja hyvin pitävät sinusta huolta!

Niin näköjään ollaan! Joo, minulla oli CEF ensin, sitten doke ja Herceptin alkoi sen kanssa. Huomenna taas Herceptiniä.
Osapoisto oli viime keskiviikkona, kummaltakin puolelta. Ilmeisesti meni kaikki hyvin, kun pääsin jo viideltä samana päivänä kotiin. Rintamus on teipattu ja kipuja jonkin verran, mutta ällistyttävän vähän. Homma meni niin nopeasti, että tuntuu, ettei pää pysynyt mukana. Tietyt kohdat on tunnottomia ja vähän on verta haavateipeissä, mutta ihan ok olo fyysisesti. Kahden viikon päästä otetaan teipit pois ja tapaan kirurgin ja toivottavasti kuulen patologin tulokset samalla. Jännittää ja pelottaa ja kauhistuttaa.

On tosi alakuloinen olo ja itkettää usein, kun avokin kanssa on jatkuvaa riitaa ja painostavaa ilmapiiriä. Hän ei tunnu tajuavan oikeastaan mitään, ärtyy ja tiuskii ja väittää, että uhriudun. Olisin niin hirveästi kaivannut kumppanin emotionaalista tukea, mutta sitä häneltä ei saa. Käytännön apua saan, koska hän ei ole töissä, mutta siinä se. Tuntuu tosi pahalta enkä halua edes olla hänen seurassaan. Elätän meidät molemmat, ja hän käyttäytyy todella rumasti minua kohtaan, mikä ei ole uusi asia. Yhtenä päivänä lähdettiin kävelylle ja päästiin ehkä sata metriä, kun hän jo suuttui, koska yritin puhua suhteesta ja ilmapiiristä, ja häipyi kotiin, jätti minut kuin nallin kalliolle. Siellä sitten itkin ulkona ja soittelin ovikelloa, että pääsisin sisään, kun avain oli hänellä. Ja hänen mielestään kaikki olisi hyvin, kun vain olisin paremmalla tuulella. En voi käsittää, miten ihminen voi olla noin käpertynyt itseensä ja myötätunnoton. Kaikessa on kysymys hänestä. Minusta tämä on silkkaa henkistä väkivaltaa, ja hänestä on naurettavaa edes sanoa niin, syyhän on minun. Onneksi on torstaina terapeutin etävastaanotto, niin saan puhua.