Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ

RINTASYÖPÄ

Esillä 20 viestiä, 841 - 860 (kaikkiaan 864)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #69212

    HopeaSiili
    Participant

    Voi Kukka, toivon kovasti että löydät voiman taistella elämäsi puolesta. Sinulla ja läheisilläsi on niin paljon menetettävää ja niin paljon voitettavaa jos tilanne saisi myönteisen käänteen. Sytostaatit ovat rankkoja, mutta ne saattavat ratkaisevasti vaikuttaa siihen, pysähtyykö syöpäkasvainten kasvu ja jäävätkö metastaasit uinumaan.

    Ilmeisesti voidaan muutaman vuoden päästä ollakin sellaisessa tilanteessa, että jopa levinneet, hankalatkin syöpäsairaudet ovat parannettavissa. Jotkut lupaavat uudet teknologiat esimerkiksi auttavat ihmisen omaa immuunijärjestelmää hyökkäämään syöpäsoluja vastaan. Tällöin potilaan syövän etenemistä ei vain pysäytetä, vaan syöpä parantuu.

    Tulevaisuuden ennustaminen on tietysti epävarmaa, mutta toivoa ihan oikeasti kyllä on. Toivon sinulle mahdollisimman hyvää docetakseli-maanantaita ja kaikkea hyvää myös perheellesi!

    #69216

    Peppi
    Participant

    Hei Kukka,

    Haluan toivottaa voimia sinulle sytostaattihoitoihin. Tuo Docetakseli oli ainakin itselleni vähemmän huonoa oloa ja sivuvaikutuksia aiheuttava kuin myöhemmin saamani CEF-hoito. Vertaistuki ja kokemuksien jakaminen on varmasti suurimmalle osalle syöpään sairastuneista hyvä asia. Tunteita ja tunnelmia on ehkä vaikea kuvailla sellaiselle, joilla ei ole samantyyppistä kokemusta. Itse en ole kirjoitellut muualle kuin tänne. Ehkä tuen tarve ei ole niin iso tai toisaalta uskon, että pelkään tutustua useisiin rankkoihin kohtaloihin. Eräs syöpäsairaanhoitaja sanoi, että vertaistuelle on oma aikansa ja se on erilainen meidän kaikkien kohdalla. Onhan tämäkin vertaistukea, mitä täällä toisillemme annamme.

    Kukka, mene rohkealla mielellä maanantaina hoitoon, Sinusta pidetään varmasti hyvää huolta!

    • tätä vastausta muokkasi 7 kuukautta, 1 viikko sitten  Peppi.
    #69218

    Kukka
    Participant

    Kiitos lohdusta. Erityisesti HopeaSiili, mikään ei minua enemmän lohduta kuin se toive, että saataisiin nopeasti uusia lääkkeitä tähän..luulen, että Suomella kuitenkin kestää vuosikymmen vähintään pysyä perässä ja olisivatko rintasyöpäpotilaat listallakaan.
    Lääkäri päättikin yrittää ampua nyt kovilla heti alkuun, ja lisäsi myös karboplatiinin. Sitten vain on yhä vähemmän keinoja jatkossa jos syöpä muuttuu vastustuskykyiseksi.
    Tuntuu silti äärimmäisen rankalta, jos kuolenkin tilastojen mukaan parissa vuodessa. Minulla huonoennusteinen triplanega her2 negatiivinen ja ärhäkkä. Ennemmin tai myöhemmin lääkäri ehdottaa palliatiivista hoitoa. Sekin lohduttaa, että ei täällä pakko ole kärvistellä. Surullista ehkä, mutta olen jo miettinyt keinoja, joilla voisin riistää henkeni (eri asia riistänkö)silloin kun mitään ei ole enää tehtävissä. Jotkut asiat on vain liian rankkoja.
    Tavallaanhan se hetki on jo nyt kun eihän tätä voida parantaa. Silti yritän vielä sinnitellä vaikka päivät on tosi rankkoja yleensä.
    Rankkoja kohtaloitahan tuolla on paljon, on palliatiivista hoitoa ja rankkaa lukea niitä kun tietää itsellä sama edessä. ” Kyllä ajatukseen tottuu” he sanovat. En minä totu koskaan.
    Aika on tavallaan pysähtynyt, mietin hetkeä jolloin olisi pitänyt käydä lääkärissä kuvaamassa ajoissa rinta ym. Ehkä se hetki oli vuosia sitten tai ehkä vielä ennen joulua oltaisiin voitu parantaa tauti ennen leviämistä. Miten onnellista ja lapsellisen viatonta elämä oli ennen, kun ei ollut tätä.

    #69219

    Sohvi
    Participant

    Kukka rakas, en tiedä millä tasolla siihen tottuu. Kun sairastuin 2018 mulla lähti rumba niin vauhdilla eteenpäin etten kerennyt ees miettiä että syöpä tuli. No omaan ajatusmaailmaan kuuluu, että kun kaikille tulee elämässä jossain vaiheessa jotain shaibaa, mikä on se minkä minä kestän, mikä mulle tarkoitettu?Mieluummin minä kuin lapseni. Olihan se sitten shokki kun tuntee olevansa syövästä selvinnyt ja kuuleekin, että tää on loppuelämän juttu., tää rumba tulee jollain tasolla olemaan elämässäni aina. Mutta silti mietin, että eletään tässä, ei sitä huomista kenellekkään ole luvatttu. Ties vaikka korona korjaa ennenkuin syöpä…Suurin osa ryhmässä on reilusti sinua vanhempia, niin minäkin, mutta paljon on nuoria äitejä, mutta niin kauan kun on elämää on toivoa. Ja niinkuin joku sanoi mieluummin väsynyt äiti nuorille hoitojen takia kun ei äitiä.

    #69222

    Kuikka
    Participant

    Kukalle paljon jaksamista. Tuntuu niin väärältä saada syöpä noin nuorena. Itselläni löytyi seulonnassa rintasyöpä kesällä 2018. Kolmoispositiinen eli estrogeeni, progesteroni ja valitettavasti myös Her2-positiivinen. Sytostaatit 6 krt, Herceptin piikitys lähes vuoden Her2:n vasta -aineena ja sädehoito 25 krt.

    Kuukausi sitten huomasin leikatun rinnan alaosassa kovettuman ja tietysti kauhistuin. Työterveyslääkäri totesi myös kovettuman ja laittoi lähetteen ultraukseen. Ultrauksessa lääkäri sanoi ettei löydä mitään kasvainta. Kovettuma on hänen mukaansa tiivistä arpikudosta, fibroosia, joka todennäköisesti tullut jälkioireena sädehoidosta. Tämä sädehoidon jälkioire teille muillekin tiedoksi, jota näköjään voi tulla. Ultraava lääkäri halusi kesäkuulle kontollikuvauksen, johon tietysti menen.

    Tamofeniä syön, ei aiheuta suuria sivuoireita. Entinen huolettomuus on elämästä kadonnut. Nyt jokainen päänsärky tai muu kipu saa heti miettimään sitä onko syöpä levinnyt. Kun hoidetuista kuitenkin taitaa joka neljänbellä syöpä uusiutua ja oma syöpäni kuuluu korkean uusiutumisriskin syöpätyyppiin.

    Aurinkoisia kevätpäiviä kaikilke!

    #69236

    Lellustiina
    Participant

    Hei, uusi rintasyöpäläinen täällä hei! Ikää himpun vajaa 36.
    Mun polkuni alkoi 28.3.2020 lauantaina ilta myöhäisellä, kun tunnustelin rintojani, ja löysin vasemmasta rinnasta selkeän patin. Ihan pinnassa, ja ihmettelinkin, että miten en sitä aikaisemmin ole huomannu. Suvusta löytyy rintasyöpää, joten olen ollu aika aktiivinen rintojen tunnustelija.
    Lääkäriin terveyskeskukseen sain ajan 30.3.2020, joka sitten kirjoitti lähetteen Terveystalolle mammografiaan ja ultraan, sinne sain ajan jo heti 31.3.
    Mammografiassa ei selkeää löydöstä ollut, koska rintakudos on niin tiivis. Ultrassa sitten löytyi kasvain, ei tarkkarajainen, ja sielä jo radiologi heti sanoi, että ei hyvältä näytä. Otettiin paksuneulabiopsia. Tulokset sain 7.4. Invaasinen duktaalinen karsinooma, jonka sisällä karsinooma in-citua. Terveystalolta lähti kiireellinen lähete Taysiin, ja 29.4. mulle tehtiin rintojen magneettikuvaus, josta ei löytynyt mitään uutta, edelleen näyttää että imusolmukkeet olis puhtaat.
    5.5. moniammatillinen asiantuntijaryhmä käsittelee jälleen mun asiaa, ja ehkä jo sitten saan kirurgille aikaa ja saan tietää jatkohoidoista jotakin. Tähän asti on ollut vain odottelua.

    Mä en kai missään vaiheessa ollu yllättyny siitä, että tämän diagnoosin sain, ja tulosten kuuleminen ei aiheuttanu sinänsä sen kummempia olotiloja, olin jo itseni siihen valmistanu sen ultrakäynnin jälkeen. Näin itsekin sen kasvaimen siinä kuvassa, ja kun ei ollut tarkkarajainen, niin kyllähän sen jo siinä tiesi. Tämä on ollut vain tuskallisen pitkä projekti, vaikka ei vielä niin pitkä olekaan ollut. Kuitenkin jo kk ultrasta. Miten nopeasti te muut ootte päässyt hoidoissa eteenpäin? Luultavasti tämä hiton koronakin viivästyttää asioita, ja mun tuurilla tässä on ollu pääsiäisen pyhät ja nyt tää vappu, mitkä viivästyttelee asioita.

    Oon ollut tänä keväänä tosi väsynyt, ja vaikka mulla vaikea uniapnea onkin, ja laitehoidon sain siihen viime syksynä, on tämä väsymys ollut aivan toisenlaista. Liittyneekö sitten tähän syöpään, ei voi tietää.

    Viime aikoina mulla on tuota vasenta rintaa särkenyt, ja se särky säteilee myös kainaloon. Onko muilla ollut tällaista? Nytkin kainaloa hiukan särkee.

    Ootteko teetättäny geenitutkimusta? Mulla kun on tosiaan suvussa jos minkälaista syöpää, isälläni on virtsarakon syöpä (palliatiivisessa hoidossa), äitini menehtyi levinneeseen melanoomaan, kahdella tädilläni ollut rintasyöpä, yhdellä tädillä kohdunkaulan syövän esiaste, yksi täti menehtyi leukemiaan ja mummullani ollut vatsasyöpä, ja myöhemmin menehtyi haimasyöpään. Serkkuni kuoli leukemiaan melkein vuosi sitten.

    Vaikka en tavallaan ole ahdistunut tämän syövän takia, silti se on koko ajan mielessä ja sitä miettii, että miksi nyt tuntuu tältä ja kohta tolta. Sillä kannalla olen ollut alusta saakka, että haluan kokopoiston tuohon rintaan, en halua elää uusiutumisen pelossa jatkuvasti. Kummisetäni avovaimolle näin kävi, että uusiutui 16 vuoden jälkeen.

    Ja kaikille muille, kiitos kun olette tänne kokemuksia jakaneet, ja Kukka <3.

    Terkuin Lellustiina

    #69237

    Kukka
    Participant

    Lellustiina,

    Otan osaa, kukaan ei tilaile näitä tauteja.
    Jos se yhtään lohduttaa, kuulostaa “helpoimmasta” päästä kys.syöpä, vaikken asiantuntija olekaan. Esim.imusolmukkeetkin puhtaat eikä kasvain ole suuri, selviät varmasti.
    Tuossa tilanteessa tehdään varmaan ensin leikkauskin. Minulla särkee selkää siitä kohdalta, jossa rintasyöpä on. Lääkäri vielä luulee sytoilla pienentävänsä kasvaimen. Onkohan levinnyt jo keuhkoihin ym. En tiedä. Joka päivä miettii samaa. Olen alkanut kuolemassakin nähdä jotain tolkkuakin; loppuu tämä henkinen ja fyysinen kärvistely ja maanpäällinen painajainen. Yksi kärsijä vähemmän.
    Joka tapauksessa, saat hyvää hoitoa ja ennusteesi on varmasti hyvä verrattuna esim.triplanegoihin joilla levinnyt rs. Mitään, käytännössä mitään, ei ole tehtävissä. Ei ole lääkkeitä vaikka tautia voi yrittääkin vähän hallita. Elinajanodote tilastoilla n.2 vuotta, tauti vie nopeasti kun se lähtee leviämään. Geenitestin pyysin, mutta ei tuloksia vielä.

    Iso halaus sinulle, voimia! <3

    #69238

    Kukka
    Participant

    Sydän särkyy aina kun kuulee että noin nuirena taas sairastetaan..

    #69239

    Kukka
    Participant

    Harmi, kun en osaa näitä vastauksia muokata kuten jotkut, mutta tuli nyt usea viesti. Eli 25.3 oli ultra jossa todettiin asia (“kyllä, on kasvain, se kyllä näkyy ja tuntuu”), ja ensimmäisen syton sain 27.4.
    Noin kuukausi. En usko HUS viivytelee, vaikka onhan tässäkin aikaa mennyt, kyseessä kuitenkin aggressiivinen triplanega, huonoennusteisin..
    Onneksi löysit patin ja menit heti hoitoon. Nyt vaan hoidot päälle, sinulla on vielä tulevaisuus edessä. Nauti kesästä, vältä energiaa vieviä ihmisiä jne.

    #69240

    Kaljukeiju
    Participant

    Lellustiina, minulla rintasyöpä leikattiin n.3 viikkoa sen löytymisen jälkeen, leikkaus oli 8.10. Olin ennen syövän toteamista tosi väsynyt,jo koko edeltävän kesän ja ihmettelinkin sitä. Kiputuntemuksia minulle tuli koepalojen ottamisen jälkeen, ennen leikkausta.

    #69242

    Peppi
    Participant

    Hei, ikävää, että tätä rintasyöpää on niin nuorilla. Rankkaa se on kaikille, mutta asiat ovat erilaisia. Itselläni mammosta ja ultrasta meni alle kuukausi, kun leikkaus oli jo tehty. Asiat etenivät nopeasti, toki kasvain näkyi ja tuntui, joten lisäselvittelyt eivät vieneet aikaa. Siitä huolimatta odottaminen tuntui pitkältä.

    Jaksamista kovasti kaikille<3

    • tätä vastausta muokkasi 7 kuukautta sitten  Peppi.
    #69430

    Pinkki50
    Participant

    Moi ja helteistä kesäkuuta kaikille! Sattumoisin olisiko paikalla rintasyövän vuoksi kainalon imusolmukkeiden poistoleikkauksessa olleita? Jonkunmoinen ötökkä jurskautti puraista leikatun kainalon puoleiseen käsivarteen sellaisen paukaman että kutisee ja kuumottaa, desinfioinut olen, antihistamiinia nauttinut ja kortisonivoidetta laittanut. Ei vaikuta punkin jäljiltä. Onkohan tuo ötökänpisto yhtä vaarallinen kuin ruusunpiikkikin…
    Toisena asiana mietin miksiköhän jotkut käyvät 25 kertaa säteellä ja jotkut 15 kertaa ( 15 krt mä jolla gradus 3, iso kasvain ja her+, vasen rinta kokonaan poistettu, no sai mennä kun niin oli sairas…). Olen keskisuomalainen; mitenhän ne tutkii toisen vuoden rintasyöpäkontrollissa? Joka sairaanhoitopiirissä tuntuu olevan eri systeemit.
    Voikaas hyvin!

    #69451

    Kaljukeiju
    Participant

    Mulla on imusolmukkeet poistettu, kun niissä oli paljon syöpäsoluja, kasvain rinnassa oli myös iso. Sain 25 x säteitä, johtuen isosta kasvaimesta ja paljon syöpää imusolmukkeissa. Toivottavasti olet jo käynyt lääkärissä näyttämässä kättäsi!

    #69490

    MinMar
    Participant

    Hei vaan nyt sitten tännekin

    Omaan tuulettimeen iski hihavakiolla kesäkuun alussa, suihkussa käydessä selkeä patti rinnassa. Juu on kai kasvanut aikansa jossain syvällä, mutta sen verran reilu peukalonpään kokoinen klöntti se oli, että huomasi kyllä ilman erityisiä tutkimisia. Terveyskeskuslääkärille 05.06., lähete kiireisenä eteenpäin mammografiaan, ultraan, “ohutneula” näytteeseen (ketut se mikään ohutneula ollut, julmettu naskali ;D) ja sitten leikkaus heti juhannuksen jälkeen.

    sillä lailla… Nyt sitten on diagnoosia kerrakseen tällaiselle vielä toukokuussa täysin omaa elämäänsä eläneelle 52- vuotiaalle sinkkunaiselle, jonka lapset ovat muuttaneet kotoa ja vaikka mitä suunnitelmia edessä. Vasemmassa rinnassa tosiaan ductale karsionooma 2*1,5 cm, leikattu osapoistolla. Kainalosta löytyi sitten etäpesäke, imusolmukkeita poistettu, joten aloitan 21.7. solusalpaajahoidot.. ou jee, tuulettimen jengat huutaa hunajaa…

    Pää ei meinaa pysyä mukana tässä kaikessa millään, ei sillä että olisi ongelmia, vaan uskoa tätä kaikkea ympärillään. Hoito on ollut täällä KYSsin alueella Pohjois-Savossa kohdallani ensiluokkaista ja erittäin asiallista, koko ajan olen ollut hyvin tietoinen missä mennään, kysymyksiä on saanut tehdä (jos osaa kysyä tässä vauhdissa…) ja ne mitä on älynnyt kysyä, olen saanut ihan päteviä vatauksia.

    Yhtään en tiedä kuinka kroppa reagoi hoitoihin, hiuskuontalo kevenee ilmeisen joka tapauksessa, hormonaalinen hoito estrogeenin pysäyttämiseksi vaikuttaa ilmeisen siinä sivussa. Kaksi kolmesta mieluisasta tekemisestäni, aktiivinen kuntoilu ja kokkailu ovat hakusesssa oireiden mukaisesti, lukea voi, mutta jaksaako keskittyä…. siinäpä aktiiviselle oman elämänsä entiselle hallinnoijalle haasteita syksyyn.

    Vertaistukea olen täällä hakemassa, kuuntelemassa ja lukemassa kehityskaaria. Omista fiiliksistä ja etenemisestä voin toki päivittää tietoa, jos se jotakuta toista vastaavasti lohduttaa

    #69491

    Pike
    Participant

    Monta kertaa on pitänyt rekisteröityä tänne, mutta nyt sain vihdoin toimeksi.

    Oma rintasyöpähistoriani on vajaa 9 kk ja olen jo voiton puolella.

    Lokakuun seulonnoissa löytyi oikeasta rinnasta patti, jonka paksuneulanäyte ja PAD varmensi rintasyöväksi. Eka aika PHKS kir. polilla marraskuun puolivälin jälkeen ja siellä hoitosuunnitelma, osapoisto ja vartijasolmuketutkimus, jotka toteutui heti uuden vuoden jälkeen. Vartijat oli puhtaat, joten vain tuo osapoisto, josta saikuttelin vähän yli kaksi viikkoa. Kyseessä 19 mm hormonipositiivinen syöpä.

    Solunsalpaajiksi 3 x doketakseli ja 3 x CEF. Ne alkoi helmikuun puoliväkin jälkeen. Solunsalpaajat oli yleensä maanantaina ja saikuttelin ti-pe ja välissä aina sen pari viikkoa töissä. Kokeilin, että onnistuuko tuo työssäolo ja ihan hyvin meni. Pahoinvointia ei ollut yhtään, kiitos Akynzeon. Yksi väsypäivä aina oli sytoa kohden ja muutenkin vähän vetämätön olo ja puuskututti, mikä varmaan johtui ssitä, kun hemoglobiini laski jnkv. Valkosolupiikit leukkareita nostamaan ei olleet kovin mukavia tökkiä tuonne mahaläskiin, mutta kun tiesi, että sekin on vain se 5 piikkiä aina hoidon jälkeen, niin kyllä sekin meni. Viimeinen syto oli 8.6.2020. Sellaisen neuvon voisin antaa, että ennen hoitoon menoa kannattaa jo edellisenä päivänä ja hoitopäivänä juoda runsaasti, niin suonet on paremmin esillä ja kanyylin laitto sujuvampaa.

    Niin, nuo hiukset ja muut karvat. Hyvin tarkkaan kahden viikon kohdalla alkoi hiuksia irrota ihan kunnolla ja 2,5 viikon kohdalla oli pakko ottaa peruukki käyttöön ihmisten ilmoilla ollessa. Peruukkiliikkeen kampaaja sitten ajoi pään klaniksi. Kolmannen syton kieppeissä päähän alkoi kasvaa harvaa vauvan tukkaa, minkä kyllä sitten tuo CEF vei taas mennessään. Ripset ja kulmakarvat myös meni aika harvoiksi. Muutama yläripsi jäi ja kulmissa muutama karva jäljellä. Alaripset on jo palailleet, tosin hyvin värittöminä ja yläripsiäkin jonkin verran. Hiukset on nyt puolesta sentistä senttiin ja hyvin vaaleat ja värittömät. Turbaani/huivikausi siis jatkuu. Peruukki on tosi kuuma kesällä, joten se on nyt tuolla laatikossaan huilaamassa. Varmaan edelleen syksyllä käyttöä? Kinttukarvoja ei ole tarvinnut tänä kesänä ajella. Ne saisivatkin jäädä kokonaan palaamatta.

    Heinäkuun alussa alkoi sitten 15 kerran sädehoito, joka sekin tulee päätökseen ensi viikolla ja sekin on mennyt ihan hyvin. Ei ole tullut punoitusta tai hilseilyä tai ihorikkoa. Kop-kop.

    Sädehoidon jälkeen alkaa tuo viiden vuoden hormonilääkitys Letrozol. Toivottavasti siitäkään ei tule pahoja haittavaikutuksia, kun tähän saakka mennyt näin hyvin.

    PHKS:n syöpäpolin porukka on aivan ihanaa. Hattua nostettava, kun työ ei ole helpoimmasta päästä.

    Sielläkin seutukunnalla on varmaan noita Ensitietopäiviä uusille rintasyöpäpotilaille. Kannattaa ehdottomasti osallistua sellaiseen.

    #69492

    myria
    Participant

    Hei kaikille,
    Terveystalon seulontamammografiassa toukokuun lopussa löytyi mikrokalkkia ja parin viikon päästä sain kutsun lisäkuvauksiin. Siellä otettiin mammografia, ultra ja paksuneulanäyte. Juhannus meni sulatellessa asiaa ja odotellessa tuloksia, jotka tulivat vasta heinäkuun alussa. Duktaalinen karsinooma in-situ. Lähete KYSiin plastiikkakirurgian polille, edessä leikkaus. Loppupäivä meni sumussa, itketti ja huolestutti – ei niinkään oma tilanteeni, vaan miten järjestän asiat, koirille hoitopaikan ja työkuviot. Onneksi on olemassa ihania ihmisiä, jotka tarjoutuivat auttamaan, stressi väistyi kun huomasin etten olekaan yksin.

    Rintahoitaja soitti, selitti tarkkaan miten asiat etenevät. Aika varattiin magneettikuviin ja kirurgin vastaanotolle niin, että ehdin käydä vielä toisella puolella Suomea asuvia iäkkäitä vanhempiani katsomassa ennen hoitoprosessin alkamista.

    Magneettikuvat varjoaineineen otettiin, että saadaan parempi käsitys alueen koosta. Kirurgi selitti kuinka säästävä leikkaus tehdään ja kysyi haluanko terveen rinnan korjausleikkauksen samalla. Olin positiivisesti yllättynyt, että tätä tarjottiin julkisella puolella automaattisesti. Sanoin ehdottomasti haluavani, jos asian voi hoitaa samalla nukutuksella ja rinnoista saa tasapainoisen kokoiset samantien. Olin jo ehtinyt ajatella, miten hankalaa olisi olla, jos toinen rinta on hyvin paljon toista suurempi, kuinka se vaikuttaisi ryhtiin ja kuinka hartiat kuormittuisivat eri tavalla, pitäisi täytellä rintaliivejä jne.

    Eikös jokaisella pilvellä ole hopeareunus? Minulle se on se, että saan pienennys- ja kohotusleikkauksen tämän prosessin lopputuloksena. Voin liikkua ja olla vapaammin ilman suurehkojen rintojen aiheuttamaa painoa ja hölskymistä.

    Huomenna menen leikkausta valmisteleviin toimenpiteisiin, rintaan laitetaan vaijerit ja vartijasolmukkeet merkitään. Ylihuomenna minut leikataan heti aamulla, sitten alkaa leikkauksesta toipuminen ja tulosten odottaminen. Ja kuukauden päästä sädehoito. Vielä on hieman epätodellinen olo, kaikki on kuitenkin tapahtunut niin nopeasti. Vertaistukea, toisten tarinoita ja kokemuksia kuulisin ja lukisin mielelläni.

    #69494

    Pike
    Participant

    Tsemppiä, myria huomiselle ja ylihuomiselle !

    Mulle tehtiin tuo vaijerin laitto ja imusolmukemerkkaus leikkausaamuna, ei tarvinnut olla tuon vaijerin kanssa olla välillä kotosalla.
    Johtui kyllä tuosta leikkausajankohdasta, joka sattui pyhien välipäiville.

    #69495

    myria
    Participant

    Kiitos Pike.
    Ihan kiva, että pääsen yöksi kotiin, vaikkakin vaijereiden kanssa. Pääsen sitten heti aikaisin aamusta leikkaukseen.
    En ole koskaan ollut missään leikkauksessa, niin en tietysti tiedä mitä odottaa (ja pelätä), siksi varmaan en oikein vielä tajuakaan, että ylihuomenna tähän aikaan leikkaus on ohi ja olen toivon mukaan jo vuodeosastolla.

    #69500

    siilipaa
    Participant

    Hei,
    Löysin vasta tässä keväällä sivuston syöpäyhdistyksen rinnakkain sivustolle. Sieltä olen saanut mahtavaa tietoa ja tukea.
    Suosittelen.
    t. Siilipää, jolla tukkaa jo kasvanut kiitettävästi.

    #69513

    Minna68
    Participant

    Hei!
    Minulla todettiin kasvain oikeassa rinnassa toukokuun alkupuolella Terveystalossa seulontamammografiassa. Toisen kerran siellä olin, eli olen 52 vuotias. Helatorstai-viikolla soitettiin ja pyydettiin lisäkuvauksiin ja ultraäänitutkimukseen ja niiden seurauksena otettiin paksuneulanäyte. Itse en ollut huomannut yhtään mitään muutosta rinnassa eikä sitä radiologikaan tunnustelemalla löytänyt. Seuraavalla viikolla sitten jo soitettiinkin, että seuraava kutsu tulee TYKSin plastikka- ja yleiskirurgian poliklinikalta…
    Kesäkuun lopulla tehtiin osapoistoleikkaus ja samalla pienennettiin toista rintaa saman verran eli 67 grammaa. Kainalon vartijaimusolmukkeesta ei syöpäsoluja löytynyt.
    Leikkaushaavat parantuivat mielestäni ihan hyvin, mutta rinnassa oli paljon nestettä ja valtavat mustelmat. Sitten reilu pari viikkoa sitten syöpärinta muuttui parissa päivässä kirkkaanpunaiseksi ja kuumaksi ja lauantai-illalla lähdin vielä päivystykseen. Lääkäri totesi tulehduksen ja mietti että pitääkö jäädä sisään saamaan antibiottia tiputuksena, mutta kirjoitti kuitenkin vain reseptin ja pääsin kotiin. Sunnuntai meni ihan ok, mutta maanantaiaamuna oli sänkyyn valunut todella paljon kudosnestettä ja haava olikin auennut n sentin matkalta. Kun vähän painoi rinnan yläpuolelta, niin nestettä tuli kuin suihkulähteestä! Ei muuta kuin takaisin päivystykseen. Nyt on haavaa pidetty siitä asti auki sorbact-nauhalla ja odotetaan että haavaontelo pienenee. Joka toinen päivä käyn terveyskeskuksessa haavahoitajalla niin että hän vaihtaa sen sorbactin ja huuhtelee suolaliuoksella.
    Koko ajan puhuttiin, että kun haavat on parantuneet, niin sitten tulee sädehoitoa, mutta kun viime viikolla kävin syöpälääkärillä kuulemassa hoitosuunnitelman, niin sytostaatteja onkin nyt tulossa ja 15 sädehoitoa sitten niiden jälkeen.
    Eka sytostaattiaika on ensi viikolla, jos haava on parantunut tarpeeksi sitä ennen. Epäilen, että ei ole, mutta perjantaina käyn sitä näyttämässä.
    Edelleen on tosi vaikeaa asettua syöpäpotilaaksi, kun tuota vuotavaa haavaa lukuunottamatta ei ole mitään oireita. Moni asia pelottaa, mutta ei tässä auta muu kuin katsoa mitä tulee.
    Tsemppiä kaikille erityisesti samassa vaiheessa oleville! Kirjoitelkaa kuulumisia!

Esillä 20 viestiä, 841 - 860 (kaikkiaan 864)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.