Siirry suoraan sisältöön

Kysymyksiä ja vastauksia koronasta

Lue vastauksia syöpäpotilaiden yleisimpiin kysymyksiin koronasta ja syöpähoidoista.

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ

RINTASYÖPÄ

Esillä 11 viestiä, 841 - 851 (kaikkiaan 851)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #69212

    HopeaSiili
    Participant

    Voi Kukka, toivon kovasti että löydät voiman taistella elämäsi puolesta. Sinulla ja läheisilläsi on niin paljon menetettävää ja niin paljon voitettavaa jos tilanne saisi myönteisen käänteen. Sytostaatit ovat rankkoja, mutta ne saattavat ratkaisevasti vaikuttaa siihen, pysähtyykö syöpäkasvainten kasvu ja jäävätkö metastaasit uinumaan.

    Ilmeisesti voidaan muutaman vuoden päästä ollakin sellaisessa tilanteessa, että jopa levinneet, hankalatkin syöpäsairaudet ovat parannettavissa. Jotkut lupaavat uudet teknologiat esimerkiksi auttavat ihmisen omaa immuunijärjestelmää hyökkäämään syöpäsoluja vastaan. Tällöin potilaan syövän etenemistä ei vain pysäytetä, vaan syöpä parantuu.

    Tulevaisuuden ennustaminen on tietysti epävarmaa, mutta toivoa ihan oikeasti kyllä on. Toivon sinulle mahdollisimman hyvää docetakseli-maanantaita ja kaikkea hyvää myös perheellesi!

    #69216

    Peppi
    Participant

    Hei Kukka,

    Haluan toivottaa voimia sinulle sytostaattihoitoihin. Tuo Docetakseli oli ainakin itselleni vähemmän huonoa oloa ja sivuvaikutuksia aiheuttava kuin myöhemmin saamani CEF-hoito. Vertaistuki ja kokemuksien jakaminen on varmasti suurimmalle osalle syöpään sairastuneista hyvä asia. Tunteita ja tunnelmia on ehkä vaikea kuvailla sellaiselle, joilla ei ole samantyyppistä kokemusta. Itse en ole kirjoitellut muualle kuin tänne. Ehkä tuen tarve ei ole niin iso tai toisaalta uskon, että pelkään tutustua useisiin rankkoihin kohtaloihin. Eräs syöpäsairaanhoitaja sanoi, että vertaistuelle on oma aikansa ja se on erilainen meidän kaikkien kohdalla. Onhan tämäkin vertaistukea, mitä täällä toisillemme annamme.

    Kukka, mene rohkealla mielellä maanantaina hoitoon, Sinusta pidetään varmasti hyvää huolta!

    • tätä vastausta muokkasi 1 kuukausi sitten  Peppi.
    #69218

    Kukka
    Participant

    Kiitos lohdusta. Erityisesti HopeaSiili, mikään ei minua enemmän lohduta kuin se toive, että saataisiin nopeasti uusia lääkkeitä tähän..luulen, että Suomella kuitenkin kestää vuosikymmen vähintään pysyä perässä ja olisivatko rintasyöpäpotilaat listallakaan.
    Lääkäri päättikin yrittää ampua nyt kovilla heti alkuun, ja lisäsi myös karboplatiinin. Sitten vain on yhä vähemmän keinoja jatkossa jos syöpä muuttuu vastustuskykyiseksi.
    Tuntuu silti äärimmäisen rankalta, jos kuolenkin tilastojen mukaan parissa vuodessa. Minulla huonoennusteinen triplanega her2 negatiivinen ja ärhäkkä. Ennemmin tai myöhemmin lääkäri ehdottaa palliatiivista hoitoa. Sekin lohduttaa, että ei täällä pakko ole kärvistellä. Surullista ehkä, mutta olen jo miettinyt keinoja, joilla voisin riistää henkeni (eri asia riistänkö)silloin kun mitään ei ole enää tehtävissä. Jotkut asiat on vain liian rankkoja.
    Tavallaanhan se hetki on jo nyt kun eihän tätä voida parantaa. Silti yritän vielä sinnitellä vaikka päivät on tosi rankkoja yleensä.
    Rankkoja kohtaloitahan tuolla on paljon, on palliatiivista hoitoa ja rankkaa lukea niitä kun tietää itsellä sama edessä. ” Kyllä ajatukseen tottuu” he sanovat. En minä totu koskaan.
    Aika on tavallaan pysähtynyt, mietin hetkeä jolloin olisi pitänyt käydä lääkärissä kuvaamassa ajoissa rinta ym. Ehkä se hetki oli vuosia sitten tai ehkä vielä ennen joulua oltaisiin voitu parantaa tauti ennen leviämistä. Miten onnellista ja lapsellisen viatonta elämä oli ennen, kun ei ollut tätä.

    #69219

    Sohvi
    Participant

    Kukka rakas, en tiedä millä tasolla siihen tottuu. Kun sairastuin 2018 mulla lähti rumba niin vauhdilla eteenpäin etten kerennyt ees miettiä että syöpä tuli. No omaan ajatusmaailmaan kuuluu, että kun kaikille tulee elämässä jossain vaiheessa jotain shaibaa, mikä on se minkä minä kestän, mikä mulle tarkoitettu?Mieluummin minä kuin lapseni. Olihan se sitten shokki kun tuntee olevansa syövästä selvinnyt ja kuuleekin, että tää on loppuelämän juttu., tää rumba tulee jollain tasolla olemaan elämässäni aina. Mutta silti mietin, että eletään tässä, ei sitä huomista kenellekkään ole luvatttu. Ties vaikka korona korjaa ennenkuin syöpä…Suurin osa ryhmässä on reilusti sinua vanhempia, niin minäkin, mutta paljon on nuoria äitejä, mutta niin kauan kun on elämää on toivoa. Ja niinkuin joku sanoi mieluummin väsynyt äiti nuorille hoitojen takia kun ei äitiä.

    #69222

    Kuikka
    Participant

    Kukalle paljon jaksamista. Tuntuu niin väärältä saada syöpä noin nuorena. Itselläni löytyi seulonnassa rintasyöpä kesällä 2018. Kolmoispositiinen eli estrogeeni, progesteroni ja valitettavasti myös Her2-positiivinen. Sytostaatit 6 krt, Herceptin piikitys lähes vuoden Her2:n vasta -aineena ja sädehoito 25 krt.

    Kuukausi sitten huomasin leikatun rinnan alaosassa kovettuman ja tietysti kauhistuin. Työterveyslääkäri totesi myös kovettuman ja laittoi lähetteen ultraukseen. Ultrauksessa lääkäri sanoi ettei löydä mitään kasvainta. Kovettuma on hänen mukaansa tiivistä arpikudosta, fibroosia, joka todennäköisesti tullut jälkioireena sädehoidosta. Tämä sädehoidon jälkioire teille muillekin tiedoksi, jota näköjään voi tulla. Ultraava lääkäri halusi kesäkuulle kontollikuvauksen, johon tietysti menen.

    Tamofeniä syön, ei aiheuta suuria sivuoireita. Entinen huolettomuus on elämästä kadonnut. Nyt jokainen päänsärky tai muu kipu saa heti miettimään sitä onko syöpä levinnyt. Kun hoidetuista kuitenkin taitaa joka neljänbellä syöpä uusiutua ja oma syöpäni kuuluu korkean uusiutumisriskin syöpätyyppiin.

    Aurinkoisia kevätpäiviä kaikilke!

    #69236

    Lellustiina
    Participant

    Hei, uusi rintasyöpäläinen täällä hei! Ikää himpun vajaa 36.
    Mun polkuni alkoi 28.3.2020 lauantaina ilta myöhäisellä, kun tunnustelin rintojani, ja löysin vasemmasta rinnasta selkeän patin. Ihan pinnassa, ja ihmettelinkin, että miten en sitä aikaisemmin ole huomannu. Suvusta löytyy rintasyöpää, joten olen ollu aika aktiivinen rintojen tunnustelija.
    Lääkäriin terveyskeskukseen sain ajan 30.3.2020, joka sitten kirjoitti lähetteen Terveystalolle mammografiaan ja ultraan, sinne sain ajan jo heti 31.3.
    Mammografiassa ei selkeää löydöstä ollut, koska rintakudos on niin tiivis. Ultrassa sitten löytyi kasvain, ei tarkkarajainen, ja sielä jo radiologi heti sanoi, että ei hyvältä näytä. Otettiin paksuneulabiopsia. Tulokset sain 7.4. Invaasinen duktaalinen karsinooma, jonka sisällä karsinooma in-citua. Terveystalolta lähti kiireellinen lähete Taysiin, ja 29.4. mulle tehtiin rintojen magneettikuvaus, josta ei löytynyt mitään uutta, edelleen näyttää että imusolmukkeet olis puhtaat.
    5.5. moniammatillinen asiantuntijaryhmä käsittelee jälleen mun asiaa, ja ehkä jo sitten saan kirurgille aikaa ja saan tietää jatkohoidoista jotakin. Tähän asti on ollut vain odottelua.

    Mä en kai missään vaiheessa ollu yllättyny siitä, että tämän diagnoosin sain, ja tulosten kuuleminen ei aiheuttanu sinänsä sen kummempia olotiloja, olin jo itseni siihen valmistanu sen ultrakäynnin jälkeen. Näin itsekin sen kasvaimen siinä kuvassa, ja kun ei ollut tarkkarajainen, niin kyllähän sen jo siinä tiesi. Tämä on ollut vain tuskallisen pitkä projekti, vaikka ei vielä niin pitkä olekaan ollut. Kuitenkin jo kk ultrasta. Miten nopeasti te muut ootte päässyt hoidoissa eteenpäin? Luultavasti tämä hiton koronakin viivästyttää asioita, ja mun tuurilla tässä on ollu pääsiäisen pyhät ja nyt tää vappu, mitkä viivästyttelee asioita.

    Oon ollut tänä keväänä tosi väsynyt, ja vaikka mulla vaikea uniapnea onkin, ja laitehoidon sain siihen viime syksynä, on tämä väsymys ollut aivan toisenlaista. Liittyneekö sitten tähän syöpään, ei voi tietää.

    Viime aikoina mulla on tuota vasenta rintaa särkenyt, ja se särky säteilee myös kainaloon. Onko muilla ollut tällaista? Nytkin kainaloa hiukan särkee.

    Ootteko teetättäny geenitutkimusta? Mulla kun on tosiaan suvussa jos minkälaista syöpää, isälläni on virtsarakon syöpä (palliatiivisessa hoidossa), äitini menehtyi levinneeseen melanoomaan, kahdella tädilläni ollut rintasyöpä, yhdellä tädillä kohdunkaulan syövän esiaste, yksi täti menehtyi leukemiaan ja mummullani ollut vatsasyöpä, ja myöhemmin menehtyi haimasyöpään. Serkkuni kuoli leukemiaan melkein vuosi sitten.

    Vaikka en tavallaan ole ahdistunut tämän syövän takia, silti se on koko ajan mielessä ja sitä miettii, että miksi nyt tuntuu tältä ja kohta tolta. Sillä kannalla olen ollut alusta saakka, että haluan kokopoiston tuohon rintaan, en halua elää uusiutumisen pelossa jatkuvasti. Kummisetäni avovaimolle näin kävi, että uusiutui 16 vuoden jälkeen.

    Ja kaikille muille, kiitos kun olette tänne kokemuksia jakaneet, ja Kukka <3.

    Terkuin Lellustiina

    #69237

    Kukka
    Participant

    Lellustiina,

    Otan osaa, kukaan ei tilaile näitä tauteja.
    Jos se yhtään lohduttaa, kuulostaa “helpoimmasta” päästä kys.syöpä, vaikken asiantuntija olekaan. Esim.imusolmukkeetkin puhtaat eikä kasvain ole suuri, selviät varmasti.
    Tuossa tilanteessa tehdään varmaan ensin leikkauskin. Minulla särkee selkää siitä kohdalta, jossa rintasyöpä on. Lääkäri vielä luulee sytoilla pienentävänsä kasvaimen. Onkohan levinnyt jo keuhkoihin ym. En tiedä. Joka päivä miettii samaa. Olen alkanut kuolemassakin nähdä jotain tolkkuakin; loppuu tämä henkinen ja fyysinen kärvistely ja maanpäällinen painajainen. Yksi kärsijä vähemmän.
    Joka tapauksessa, saat hyvää hoitoa ja ennusteesi on varmasti hyvä verrattuna esim.triplanegoihin joilla levinnyt rs. Mitään, käytännössä mitään, ei ole tehtävissä. Ei ole lääkkeitä vaikka tautia voi yrittääkin vähän hallita. Elinajanodote tilastoilla n.2 vuotta, tauti vie nopeasti kun se lähtee leviämään. Geenitestin pyysin, mutta ei tuloksia vielä.

    Iso halaus sinulle, voimia! <3

    #69238

    Kukka
    Participant

    Sydän särkyy aina kun kuulee että noin nuirena taas sairastetaan..

    #69239

    Kukka
    Participant

    Harmi, kun en osaa näitä vastauksia muokata kuten jotkut, mutta tuli nyt usea viesti. Eli 25.3 oli ultra jossa todettiin asia (“kyllä, on kasvain, se kyllä näkyy ja tuntuu”), ja ensimmäisen syton sain 27.4.
    Noin kuukausi. En usko HUS viivytelee, vaikka onhan tässäkin aikaa mennyt, kyseessä kuitenkin aggressiivinen triplanega, huonoennusteisin..
    Onneksi löysit patin ja menit heti hoitoon. Nyt vaan hoidot päälle, sinulla on vielä tulevaisuus edessä. Nauti kesästä, vältä energiaa vieviä ihmisiä jne.

    #69240

    Kaljukeiju
    Participant

    Lellustiina, minulla rintasyöpä leikattiin n.3 viikkoa sen löytymisen jälkeen, leikkaus oli 8.10. Olin ennen syövän toteamista tosi väsynyt,jo koko edeltävän kesän ja ihmettelinkin sitä. Kiputuntemuksia minulle tuli koepalojen ottamisen jälkeen, ennen leikkausta.

    #69242

    Peppi
    Participant

    Hei, ikävää, että tätä rintasyöpää on niin nuorilla. Rankkaa se on kaikille, mutta asiat ovat erilaisia. Itselläni mammosta ja ultrasta meni alle kuukausi, kun leikkaus oli jo tehty. Asiat etenivät nopeasti, toki kasvain näkyi ja tuntui, joten lisäselvittelyt eivät vieneet aikaa. Siitä huolimatta odottaminen tuntui pitkältä.

    Jaksamista kovasti kaikille<3

    • tätä vastausta muokkasi 3 viikkoa, 3 päivää sitten  Peppi.
Esillä 11 viestiä, 841 - 851 (kaikkiaan 851)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.