Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ

RINTASYÖPÄ

Esillä 20 viestiä, 61 - 80 (kaikkiaan 869)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #37921

    Karviainen
    Participant

    OuAn

    Minäkin olen miettinyt noita ravintoasioita, koska triplanegatiivisen syövän sairastaneena tulee jäämään aika “omilleen” sytojen jälkeen, minulle ei tule säteitäkään eikä siis lääkitystä turvaksi niin kuin hormonipositiivisille.

    Taistelutahto-blogin linja on minulle liian rankka, raakaravinto tuntuu tosi kolkolta, elämä kun ei ole nyt muutenkaan kovin ratkiriemukasta ;) mutta olen todella nyt panostanut kasvispitoiseen ruokavalioon, ja välttelen punaista lihaa. Kalaa syön myös pari kertaa viikossa. Olin ennen syöpää viinin lipittelijä viikonloppuisin, se on asia josta olen itseäni nyt syytellyt. Muita selkeitä riskitekijöitä ei ollut, olen normaalipainoinen ja liikuntaa harrastava, kolmea lasta imettänyt. Alkoholi tulee olemaan tulevaisuudessa mukana vain poikkeustilanteissa ja juhlahetkissä, jos silloinkaan.

    Olen sauvakävellyt ja kävellyt jopa enemmän kuin aikaisemmin, lähes joka päivä ihan kunnon lenkkikin. Aurinko piristää! Salille en ole leikkauksen jälkeen mennyt. Toivon, että ravinnolla ja liikunnalla edistän mahdollisuuksiani selvitä tästä syövästä.

    Missä vaiheessa sinun sytosi nyt ovat ja miten on mennyt? Minulla oli tällä viikolla toinen taxo. Eka satsi meni aivan hyvin, suurimmat oireet tulivat valkosoluntekijäpistoksesta, ja sitä joudun nytkin jatkamaan. Hiukset lähtevät nyt kovasti, jossain vaiheessa pään ajelu edessä. Se tuntuu nyt olevan suurin juttu, turhamaisuutta kai, mutta niin näkyvää. Peruukin hain, hyvin samanlaisen kampauksen kuin minulla on oikeastikin…kai toivon, että pystyn “huijaamaan” ihmisiä. Rintaproteesia ei vielä ole, leikattu puoli kerää edelleen nestettä, odottelen sen asettumista. Ja pumpulitissi on toiminut oikein hyvin, olen pieni B-kuppi.

    Aurinkoisia päiviä kaikille!

    #37981

    Niisku
    Participant

    Sen verran vielä väsymyksestäni, että se jäi leikkauspöydälle. Siis se valtava uupumus, jonka takia sängystä nouseminen oli vaikeaa, vaikka olisi maannut sängyssä 12 tuntia. Ja jonka takia en jaksanut laittaa ruokaa, ja olin iloinen, jos sain pyykit sekä pestyä että ripustettua kuivumaan. Usein ne jäivät koneeseen. Perhekään ei viitsinyt paljon autella, kun eivät uskoneet, että olen sairas. No, eiväthän lääkäritkään uskoneet… Eli elämäni parani huomattavasti leikkauksen myötä, vaikkei tilanne nyt ohi vielä olekaan. Toinen rinta poistettiin kokonaan ja kainalo tyhjennettiin (syöpäkasvaimia oli useissa kainalon imusolmukkeissa). Kaikki mahdolliset tutkimukset ja syöpähoidot kuulemma tulossa. Mutta vaikka elinvuosia ei olisikaan monta kymmentä enää edessä, niin olen kiitollinen siitä, etten ole enää kuolemanväsynyt! Kuolemanpelkoon yritän vielä tottua… Voimia kaikille kevääseen!

    #38091

    Ponny84
    Participant

    Täällä uusi foorumimainen.
    Ikää vasta 31 ja n. kk sitten sai rintasyöpä-diagnoosin.
    Pahoittelut jos teksti on epäselvää, kännykällä ei näkymä ole ihan sama kuin koneella:D

    Löysin ystävän pvä vkl patin toisesta tissistä, painoa lähtenyt reippaasti niin oli helppo huomata ettei ollut ns.normaalia kudosta.
    Heti seur ti sain ajan työterveyteyslääkäriin. Sieltä sitten lähdettiin ulos mammo+uä lähete kourassa, se oli to.
    Mammossa ei näkynyt mitään kun rintojen kudos niin jykevää. Uä ottivat paksuneulanäytteet.
    Viikko odottelua ja syöpädiagnoosi:/
    Tästä taisi mennä viikko ja tuli kutsu magneettikuviin seuraavalle viikolle.
    Magneettikuvien jälkeen ottivat toisesta kohdasta uudet paksuneulat ja kainalosta ohutnäytteen. Patti oli n.1,5cm x 1cm ja vieressä jotain tummentumaa sekä yksi imusolmuke vähän turvonnut.
    Seur vko ti tuli kutsu viikon päähän esikäyntiin ja leikkausaika.
    Esikäynnillä tuli sitten karu isku, koko rinta lähtee ja imusolmuke. Siihen asti ajatellut että osapoisto tietenkin. Mutta ei.
    Leikkaus meni ihan ok, pari tuntia siitä olin jo osastolla ja kyttäsin koska saa ruokaa:D
    Operaatio oli siis viime to ja kotio pääsin jo pe. Käsilaukun(dreenipussi)kanssa tosin;)
    Ainoa mikä nyt ärsyttää on flunssa, muutenkin nukkuu dreenin kanssa vähän huonosti niin flunssa+nokka tukossa ei oo ideaali yhdistelmä.
    Ja se ettei saa mennä talliin.. Meillä on hevoset pihassa ja mitään ei saa tehdä:/ Tähän asti itse tehnyt kaikki tallihommat niin alkaa sarvi kasvaa otsassa..
    Jahka tällä viikolla pääsee käsilaukusta eroon niin saa käydä edes ruokkimassa niitä ja saa lähtee koiran kanssa lenkille.
    Onnesta lumet on nyt sulanut niin saa käydä lässyttämässä niille kun tepottaa pihassa:)
    Hyviä puolia tästä repinyt enemmän kun jäänyt voivottelemaan sitä, saa töistä hermolomaa ja saa tehdä kaikkea seisseitä hommia pois:) Ja tärkeintä ehkä se että stytot ym loppuu kuulemma siten et hiukset ehtii kasvaa ensvuoden häihin mennessä ja saan uuden tissinkin siks ni ei tarvi ostaa uutta pukua:D

    Huh, tulipa pitkä teksti. Toiv siitä saa selvän:)

    #38631

    Lumelia
    Participant

    Hei kaikille!

    Täällä uusi foorumilainen.

    Olen 40-vuotias nainen. Löysin itse patin vasemmasta rinnastani tammi-helmikuun vaihteessa. Työterveyden kautta ultrat ja mammot, kiireinen lähete jatkotutkimuksiin, ohutneulanäyte, jonka jälkeen vielä magneettikuvaus. Tuloksena tiehytperäinen II-luokan triplanegatiivinen syöpä. Tiesin kyllä jo radiologin ensimmäisestä katseen kohdistuksesta näyttöön ultratessaan rintaa, että se on menoa nyt. Ei tarvittu sanoja.

    Kasvaimeni osoittautui paikalliseksi. Minulla oli isot rinnat, joten kasvaimen paikan ja laadun vuoksi kirurgi suositteli samalla toisen rinnan muokkausta ja käytännössä suositteli leikkausta toteutettavan rintojen pienennysleikkauksena. Olin, että sentään jotain ihanaa (mitä olen toivonut pidemmän aikaa) toteutuu kaiken tämän muun paskan keskellä.

    Minut leikattin kaksi ja puoli viikkoa sitten. Säästyin kainalon tyhjennykseltä, sillä vartijaimusolmuke oli puhdas. Leikkaus meni hyvin, olin jalkeilla neljä tuntia leikkauksesta, dreeneihin vuotoa oli tullut todella vähän, ne poistettiin seuraavana aamuna ja kotiin pääsin seuraavana aamuna jo yhdeksän jälkeen. Fyysisesti olen toipunut hyvin, haavat ovat parantuneet ok, kipuilua ollut todella vähän, olen ulkoillut, nähnyt ystäviä ja tuttavia.

    Sitten haluan vähän purkautua…

    Mutta voinko olla näin pikkumainen. Tuntuu väärältä olla näin turhamainen…. Olen todella pettynyt pienennysleikkaukseen. Minusta on poistettu kehoooni kuulumaton pahanlaatuinenkasvain, mutta tartun ja jämähdän pinnallisiin seikkoihin. Kirurgin kanssa oltiin käyty etukäteen toiveet ja leikkaus läpi perusteellisesti… en tiedä mikä meni kommunikoinnissa vikaan, kun lopputulos on aivan muuta mistä puhuttiin. Voisin jankata tästä varmaan palstatolkulla tällä hetkellä, sillä se vaivaa minua hirveästi. Tärkein ehkä tällä hetkellä, että sain sen kirjoittaa jonnekin. Puhunut olen jo paljon, mutta se ei tunnu riittävän.

    Ensi viikolla menen tapaamaan kirurgia… toivottavasti saan hillittyä itseni.

    Jatkohoidoista ei ole vielä aivan tarkkaa tietoa. Suunniteltu on, että sytot ensin ja päälle sädehoito. Ne varmistuvat kunhan tulee patologin vastaukset ja tapaan syöpälääkärin puolentoista viikon päästä. Hoidot tuovatkin sitten jo ihan muuta ajateltavaa.

    Vaikka leikkauksen lopputulos minua vaivaakin, niin olen pysynyt käsittämättömän positiivisena itse sairautta kohtaan. Pilkettä silmäkulmasta löyty. Olen vasta taisteluni alkumetreillä.

    Halusin tulla jakamaan omaa tarinaani sekä kanssaelämään teidän muiden kokemuksia.

    Aurinkoista päivää!

    #38691

    Ponny84
    Participant

    Tänään otettu tikit pois:)
    Viime pe lähti jo käsilaukku dreenipussin kanssa mutta jätettiin tikit varuiksi vielä kun köhin sen verran flunssan takia ettei vahingossakaan olisi siksi revennyt.

    Tässä kuussa tulossa vielä luustokuvaus, mahan uä ja keuhkokuvat. Tays tulee siis tutuksi :D

    Lumelialle tsemppiä!
    Pienennetyt rinnat voi näyttää “väärältä” koska silmä on tottunut katsomaan tiettyä kokoa ja mallia. Leikkauksen myötä peilikuva muuttuu eikä mielikuva aina ehdi mukana.
    Itse huomasin sen kun sain pumpulitissin, hirvee muokkaus ja mukellus ja sovittelu että siitä sai just omaan silmään sopivan. Lähes sellaisen mikä oli lähtenyt.

    Piti heti laittaa äidille viesti ja nauraa että pienestä osaakin ihminen olla ilonen. Niinkin yksinkertanen asia kun varatissi aiheutti ylimäärästä hekotusta ja piristystä:D

    Vähän kummastellen luin tänään saadut opukset. Eteenkin se mikä käsittelee väsymystä, se on omasta mielestä vähän liian negatiiviseen sävyyn yleistäen kirjoitettu..
    En tiedä onko tarkoituksella tehty niin, lopussa on huomattavasti positiivisempaa tekstiä.
    Tämä siis vaan henk.koht.mielipide.

    #38721

    Lumelia
    Participant

    Kiitos Ponny84 tsempistä! Niinkai se on, että mieli ei ole mukana kehonkuvan muutoksessa… Mielikuva lopputulemasta oli pienempi, niin se harmittaa. Yritän sinnikkäästi siirtää ajatuksiani ajattelemaan terveysennenkaikkea- malliin. Ihanaa, että sinä saat piristystä ja hekotusta pumpulitissistä :D . Kyllä se vaan on niin ihmeellisesti pysäyttänyt tämä tilanne, että jopa suihkussakäyminen voi olla päivän kohokohta :) .
    Hyvä, että olet saanut tikit pois. Siitä se paraneminen taas etenee vauhdilla. Itse sain kirurgilta hyvää palautetta toipumisesta. Haavat ovat parantuneet sen verran hyvin, että niiden puolesta hoidot voidaan aloittaa. Nyt sitten vain odottelen syöpälääkärin tapaamista.

    Mitä opuksia Pony84 sait?

    Täällä on useampikin miettinyt tuota väsymystä. Mä olen aivan varma, että mun syöpäkasvaimeni aiheutti minulle väsymystä. Mä kamppailin pidemmän aikaa oudon väsymyksen kanssa. Viime syksystä lähtien se vaikutti selvästi yleiskuntoon. Treenailu takkusi. Jos tein rankemman treenin, lämpöilin yleensä sen jälkeen. Koko syksy oli yhtä katkonaista eloa, ollako kunnossa vai ei. Luulin vain sitkeän flunssan piilevän jossain. En sairastanut kuitenkaan kunnolla ollenkaan. Esimerkiksi meillä töissä pyöri influenssa, niin en siihen sairastunut vaikken ollut ottanut edes influenssarokotetta. Tämän vuoden puolella taisi olla tammikuun ensimmäinen viikko viimeksi, kun oli kunnollinen urheiluviikko.
    Puolitoista viikkoa leikkauksesta kävin kahdentunnin kävelyllä. Nousin rappuja ja mäkiä. Toki yleiskunto on huonontunut ja olo toipilas, mutta ei oloa voi verratakaan siihen mitä se oli ennen leikkausta. Se outo väsymys jäi leikkaupöydälle.

    Et sanokoot lääkärit mitä vaan, mut kyllä omaa tuntemusta pitää kuunnella. Ei väsymys näy ulospäin. Se on varsin subjektiivinen kokemus, eikä siihen ole mittaria. Luottakaa omiin tuntemuksiin.

    #38741

    Ponny84
    Participant

    Mukaan sain ainakin nämä:
    Opas syöpäpotilaan läheisille, rintasyöpäpotilaan opas, lymfaturvotus ja sen hoito, rinnankorjausleikkauksen käsikirja, syöpäpotilaan sosiaaliopas, seksuaalisuus ja syöpä ja se “kun mitään ei jaksa” hoitoväsymyksestä tehty opus.
    Nämähän löytyy kyllä netistäkin pdf tiedostoina.
    Mies luki myös tuon hoitoväsymysoppaan ja totesi että jos ei ennemmin tuntunut väsyneeltä niin tuon luettua tuntuu.
    Nyt ehkä kunto vähän laskenut, ei leikkauksen vaan sen jälkeen iskeneen flunssan takia. Mutta kyllä se siitä saadaan nostettua takas normaaliin.

    Omalla kohdalla ei ollut kuin perus työväsymystä ja siitä johtuvaa stressiä.
    Plus joulukuussa pois otettu hormonikierukka ja siitä johtuva lievä ylipaino ym sivuoireet rassasi myös.
    Kierukan poiston jälkeen on ollut huomattavasti parempi mieli ja paino taas normaalilukemissa. Tai hittimittari räjähtää kyllä punaselle samoista asioista mutta ei niin nopeasti kuin ennen.
    Ja sitten tuli tämä.

    Oikeastaan sattui aika sopivaan väliin, kun alkoi taas töissä tuntua siltä että ruuvi alkaa olla pikkuisen liian kireällä..

    Mä oon varmaan lääkärien kauhupotilas, tänään jo talikon varressa tallissa ja ensviikolla könyän takas kärryille;) Kyllä se vekki siellä paidan ja takin alla paranee. Ja tallista löytyy kyllä arsenaalia haavan nopeeseen paranemiseen:D Ei hirveesti tarvi tehä ylimääräsiä jumppaliikeitä kun huseeraa tallissa:P

    #39961

    Ponny84
    Participant

    Mitäs tänne kuuluu?
    Tänään käyty toivottavasti vikat tutkimukset. Ylihuomenna selviää hoidot ja määrä:)

    Haava parantunu loistavasti, kiitos ehkä talli-apteekin;) nestekin lähtenyt hyvin liikkuessa.
    Ainoa mikä nyt kinnaa on se laskimo, ei meinaa saada kättä ylös kun tuntuu että nakittaa vastaan. Venyttely ei siihen juurikaan ole auttanut tosin kun kevyt hieronta.
    Ja pääsee jo hetkellisesti nukkumaan leikatulla kyljellä mikä on jo saavutus:D

    #40161

    OuAn
    Participant

    Pitkästä aikaa, toivottavasti teille kaikille kuuluu hyvää!
    Nopeasti tämä aika menee, ensi viikolla on viimeinen sytohoito ja siitä sitten nelisen viikkoa sädehoitojakson alkuun.

    Itselläni tämä hoitojakso on mennyt flunssien aiheuttamaa yleistä uupumista lukuunottamatta mennyt suhteellisen hyvin.
    Neljännellä kerralla alkanut CE hoito, on ottanut taxotere hoitoa kovemmalle. Pahoinvointia on tullut (vaikka hoitaja oli sitä mieltä, että jos ei esim raskausaikana ole kärsinyt pahoinvoinnista, niin hoidoissakaan ei sitä välttämättä tulisi… tuli kuitenkin), neljäs – kuudes päivä tiputuksen jälkeen taitaa olla huonoimmat.
    Ja verisuonet ehkä alkavat olla jo hieman kärsineet, sillä edellisellä tiputuskerralla meni suoni rikki ja epirubisiinia valui kudoksiin… Syto on kudoksia varioittavaa ja varotoimenpiteenä sain kolmen tiputuskerran Savene lääkityksen, joka kudosvaurioita estää. Kovin pahaa jälkeä ei onneksi ehtinyt syntyä, noin 2 x 5 cm kokoinen kovettuma tiputuskohtaan tuli. Toivotaan, että vauriot jää tuohon.

    Itse mietin, että mukavampi “sairastaa” näin kesää kohden, kun päivät pitenee sekä aurinkoa ja toivottavasti lämpöäkin on tiedossa.

    Ruokavalio asiassa olen Karviainen sinun kanssa samoilla linjoilla, kasvispainotteista ja siihen enemmän huomiota jatkossa kiinnittäen, mutta ei liian jyrkästi ruoka-aineista kieltäytyen. Itsekin viinin lipittelyä harrastaneena sen mahdollista vaikutusta sairastumiseen on tullut mietittyä, mutta jotenkin en jaksa uskoa yksittäisen asian tätä aiheuttaneen, mutta nyt tosiaan se varmasti jää aika vähälle. Vaikka lasi hyvää cavaa välillä varmasti ilolla nautin :).

    Ihanaa, aurinkoista ja lämmintä kevättä sekä voimia ja iloa parantumiseen kaikille!

    #40301

    Pipsan64
    Participant

    Heissan. Huomenna konsultaatio plastikkakirurgin kanssa. Oikea rinta poistettiin 1/15. Jänskättää hurjasti et miten mun käy, uusi rinta omasta kehosta vaiko silikoni. Haavani o todella karmee koska se muodostaa arpikudosta. No, huomenna ollaan viisaampia.

    Täällä on ollut puhetta väsy myksestä. Minäkin olin tosi väsynyt ennen diaknoosia. Uskallan väittää sen johtuneen syövästä. Ja nyt on sitten “uusi väsymys” päällä mikä johtuu tamofen lääkkeestä. Yöt kuluu kahden tunnin sykleissä, nukun kaksi h ja sitten heräys siihen että olen hiestä litimärkä. No sitten kuivatellaan ja ootellaan uutta unta ja taas sama uudelleen. Tämä on todella kuluttavaa ja masentavaa. Ns. apulääkkeet eivät auttaneet ja nyt suositellaan masennuslääkettä. Onko muilla kokemusta tamofenin vaikutuksesta? Vinkkejä otan mieluusti vastaan. Oloahan ei yhtään helpota, että viel 4v tätä täytyisi kestää, huoh.

    Onneksi kevät ja linnut ovat saapuneet? kaunista kevättä siskot.

    #40311

    pave65
    Participant

    Moi Pipsan64 !
    Mulla on ihan samailaiset oireet,syön myös tamofeeniä,aloitin marraskuulla,hiki ja valvottamiset yöllä ovat kauheat!ne antoivat nyt kokeltavas masennuslääkettä Venlafaxin Orion 37,5mg ,mulle kyllä tuli kauhean oksettava olo ja kauhean päänsärky,siihen minä ainakin jätin sen leikkimisen sikseen,mieluumin heilun yön hiki riepujen kanssa kun pää sekaisin kaiket päivät,mutta kun sekin on niin yksöllisistä toisille ne käy ja toisille ei,väsymystä mullakin oli ennen diaknoosia(poistettu kummatkin rinnat 2015 huhtikuu)ja on vielläkin,saatampa päikkäreitä nukkua jopa kolme tai neljäkin tuntia,se riipuu yön valvomisesta ja muutenkin millainen on mielentila,kun kaikki päivät ei ole aina niin ruusuilla tanssimista,mut kun ei auta muu kuin mennä päivä kerrallaan HIKEÄ PYYHKIEN.
    Hyvää vappua kaikille!!
    T.Päve65

    #40421

    Lumelia
    Participant

    Hei! Mitä teille kuuluu? Huomasin, että kuukausi sitten olen täällä viimeksi vieraillut. Ompas se aika mennyt nopeasti.

    Minulla on sytohoidot jo alkaneet. Ensimmäinen taxotere oli kolme viikkoa sitten. Olen voinut yllättävän hyvin. Varsinkin viimeisen viikon, kun on tauko capecitabiinitapleteista. Ihan selvä ero voinnissa, kun ei tarvitse ottaa mitään tapletteja! Olen nauttinut tästä paremmasta olotilasta ja kesäinen sää tuonut myös paljon jaksamiseen. Hiukset minulla rupesi lähtemään tällä viikolla. Järkyttäväähän se oli, mikä määrä hiuksia käsiin jäi, kun rupesin sitä laittamaan totutusti hiusvahalla…. KÄÄK! Myös ripset näyttää harvenneen…

    Tärkein, että vointi hyvä.

    Maanantaina seuraava taxoterehoito.

    Hyviä vointeja!

    #40461

    Katri
    Participant

    Minulla oli outoa väsymystä jo 10 vuotta ennen rintasyöpädiagnoosia.
    Kaikki mahdolliset veri- yms. arvot olivat niin hyviä kuin voi olla.
    Lokakuussa 2013 todettiin vasemmassa rinnassa syöpä.
    Rinnan osapoisto ja kainalon tyhjennys. Kasvain oli iso (4cm) ja 9/14 kainalon imusolmuketta syövän valtaamia.
    Kaikesta leikkauskivusta huolimatta tunsin olevani terve.
    Kun sytostaattihoidot alkoivat niin en sen jälkeen tuntenut itseäni terveeksi pitkään aikaan.
    Sytojen jälkeen tuli heti sädehoidot ja sitten heti Tamofen-lääkitys. Tamofenista kai johtuu nykyinen jatkuva huono ja vetämätön olo.
    Helmikuussa 2016 oikean rinnan pienennysleikkaus. Nyt alan olla toipunut siitä.
    Vasen käsi alkoi turvota rajusti viime joulukuussa. Nyt saan lymfaterapiaa.

    #40671

    Katjusmaaret
    Participant

    Pitkästä aikaa täällä… jotenkin syöpä mielessä nyt enemmän, kun äiit sairastui kohdun runko-osan syöpään. Oma syöpä vm 2011 ja hoidettu, mutta kaipa se ajatuksisssa aina on…

    #40681

    Katjusmaaret
    Participant

    Ponny84; turpaterapia on ihan parasta.. niin minäkin kiipesin hevosen selkään keittiöjakkaralta heti kun leikkauksen jälkeen salaa uskalsin :D sytojen aikana ratsastin mitä pystyin.. vähän se oli sellaista raahustamista, mutta silti ihan parasta. Tsempit!

    #40861

    Pilvipouta
    Participant

    Hei vaan. Täällä taas uusi tuore “rintasyöpätapaus” (47 v.). Maanantaina oli mammografia + ultra + paksuneulanäyte. Eilen sain kuulla, että löydös viittaa selvästi gradius III-luokan syöpäkasvaimeen. Eikä tässä vielä kaikki, minulla on ennestään jo yksi “krooninen” syöpä, jonka hoidot ovat meneillään. Täytyy sanoa, että tämä uusin “salamatkustaja” olisi kyllä voinut jäädä tulematta!
    Nyt sitten odotan mitä tuleman pitää…

    #40881

    Ponny84
    Participant

    Tännekin muistaessaan voisi päivittää kuulumisia.
    Kohta pari vko syöty capesetamiinia, kuuri alko dexo(?)piikillä. Ens viikko väliviikko eli uskaltaa ehkä ottaa sen yhden saunasidukan:D vasta sekin on öö..pari kk odottanut kaapissa.

    Olo on yllättävän hyvä. Hiukset toistaiseksi pysyy päässä.
    Vaikka sain hankittua aivan mahtavannäköisen varaletin! Silikoniproteesi aiheuttaa harmaita hiuksia, ei meinaa löytyä kohtuuhintaisia liivejä:P
    Haava parantunu todella hienosti, rumahan se on kun mikä mutta ei se menoa haittaa.

    Katjusmaaret: Turpaterapia on ihan parasta ❤ Tuntuu että elukatkin nauttii kun pääsee säännöllisemmin lenkille ja saavat ottaa rennosti. Tai poni nyt ei moisen päälle ymmärrä, aina yhtä hapan kun joutuu töihin:D

    Sain jatkettua sairaslomaa syksyyn asti. Pitkän pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen etten taida mennä hankkimaan ylimääräisiä pöpöjä töihin(aspa hommia).

    Tuloksetkin tulivat, eri alueisiin ulottuva duktaalinen kasvain, Gr3, pT1c, N2(4/13), tripla neg.
    Hetken suomensin netin avulla ennenkun aukes:D

    Kotona piha myllätty lähes kokonaan. Nyt menossa yhden tarhan pintaremontti. Sadesäälle säästetty sisällä seinän maalausta ym puuhaa.
    Kyllä tää tästä, lupasin mennä järveen uimaan jos suomi voittaa kiekkokultaa. Tosin, kukaan ei puhunut että koska, niin taidan odottaa että vedet lämpiää;)

    #41151

    triankeli
    Participant

    Hei, olen uusi tällä palstalla ja syöpänikin on uusi. Tai enhän tiedä, kauanko se on jo minussa muhinut, mutta todettiin maaliskuussa yllättäen seulontamammossa. Mitään pattia tai kyhmyä en tuntenut, ja kun kerroin tästä lääkärille, hänkin koetteli rintaa ja sanoi, etei hänkään tunne. Onpa kumma!
    Että näin se elämä joskus yllättää. Nyt on kuitenkin koko rinnan poisto ja kainaloiden tyhjennys takana. Nestettä kerääntyy edelleen kylkeen ja sitä joudun poistattamaan. Mietityttää nyt, millainen syöpäni on ja kuinka sitä aletaan hoitaa eteenpäin. Tuskin pelkkä leikkaus riittää, koska kasvain oli aika iso. Tietoja saan kai vasta loppukuusta.
    Ajattelin, jos täältä löytyy vertaistukea ja kokemuksia, ettei tarvisi aivan yksin miettiä ja pähkäillä. Aika on pitkä kun odottaa vastauksia.
    Onkohan hoidossa eroja, jos kyseessä on nuori tai jo vähän ikääntyneempi? Itse olen 64-vuotias.

    #41251

    Sandra
    Participant

    Moi kaikille,
    Täälläkin uusi palstalainen! :)

    Olen 46v. nainen Itä-Suomesta ja sain rintasyöpädiagnoosin juuri vappua edeltävänä perjantaina. Menin maaliskuun lopussa gynekologille ylimääräisten vuotojen takia, joita ei pitäisi hormonikierukan kanssa olla. Olin jo syksyllä huomaavinani jotain outoa vasemmassa rinnassa, joten kysyin samalla, onkohan tuossa jotain ja olihan siellä, muttei mitään yhtä kovaa pattia. Lääkäri oli aika uusi, joten hän kertoi kysyvänsä, aiheuttaako tällainen epäselvä löydös jatkotoimenpiteitä. Huhtikuun loppuun tuli sitten lähete mammografiaan, ultraääneen ja paksu-/ohutneulanäytteen ottoon. Sen saatuani itkin oikeastaan ainoat itkut, jotenkin ajattelin, että nyt se on menoa… Mammografiasta ei saanut selvää kudoksen kiinteyden takia, mutta ultraäänessä löytyi tummentumaa, josta otettiin koepalat, samoin yhdestä imusolmukkeesta. Paksuneulanäytteet ottanut lääkäri esitteli näytteitä kertoen, että eivät näytä tyypilliseltä syöpäkasvaimelta, mutta että helposti kuulemma leikattaisiin kaikki patit pois ihan varoilta. Ajattelin, että väärä hälytys taisi olla, suotta valitin…

    Ennen ensimmäistä käyntiä kirurgian polilla tuloksia kuuntelemassa ehdin käydä välissä gynekologilla kuuntelemassa labrat ja keskustelemassa jatkotoimista kierukan suhteen. Niissä ei ollut mitään jatkotoimenpiteitä aiheuttavaa, mutta samalla hän vilkaisi koepalojen tuloksia. Ne eivät olleet vielä tulleet, mutta kuulemma tuumoriepäilynä lähteneet ja jonkinlainen leikkaus on tulossa. Oletin edelleen, että jotain hyvänlaatuista ja varoitin töissä, että kohta puoleen on sairasloma tulossa.

    No sitten vappua edeltävänä perjantaina menin sinne kirurgian poliklinikalle. Kirurgi kertoi, että paksuneulanäyte ei ollut tullut, mutta imusolmuke oli patologinen, rintasyöpä siis. Hän kertoi, että olisin oikein hyvä kandidaatti osapoistoon ja pienennykseen, jos kasvaimia on vain yksi, piirteli kuvia ja kertoi vaihtoehdoista. Jo tässä vaiheessa oli selvää, että koko hoito on tulossa sytostaatteineen ja sädehoitoineen, kasvain oli n. 3,5cm suurimmalta kohdalta. Mitään järkevää en muista kysyneeni, ensimmäinen kysymys oli varmaan lähteekö tukka. Ja sitten, että tarvitseeko tyttäreni huolestua, onko tämä periytyvää. Sitäkin mietin, että kun en jo syksyllä tullut. Siihen oli vastaus, että kasvain oli vaikeasti käsin havaittava ja rengasmainen, ammattilainen sen ehkä olisi tunnistanut, mutta itse ei välttämättä siinä vaiheessa. Kirurgi oli aivan huippu alusta asti, minulla on ollut ensimmäisestä käynnistä asti todella luottavainen olo. Ja se hänen tapansa kertoa asiat suoraan, kiertelemättä ja välillä melko rankallakin huumorilla! :D Kävin ihottuman takia kontrollissa toisellakin kirurgilla, jonka kanssa joskus leikkaavat työparina ja kyselin, että riittäähän varmasti osapoisto. Kirurgi vilkaisi vähän alaspäin ja totesi pilke silmäkulmassa, että joutaa noista isompikin pala lähteä… :D Minulla oli E-kuppi ennen tätä.

    Magneettikuvat otettiin välillä, niistä selvisi kasvaimia olevan vain yksi ja leikkaus olikin sitten jo 11.5., osapoisto, pienennys ja kainalon tyhjennys. Kivut olivat mielestäni yllättävän pienet leikkauksen kokoon nähden ja nautin jopa osastolla olosta, söin hyvin ja kävin “lenkillä” minkä pystyin. Kirurgi kävi jossain vaiheessa kierrolla ja kertoi minulla olevan nyt “tormakat, baijerilaisen oluttytön tissit, mutta ei hätää, painovoima hoitaa homman puolessa vuodessa!” :D Mukavat C-kupit sain ja lopputulos on mielestäni jo nyt kaunis. Ja mikä tuuri, etten käynyt kahdeksan vuotta sitten pienennysleikkauksessa, johon olin jo konsultaatiossa käynyt… Yhden ylimääräisen yön vietin osastolla vasemmalta kertyvän nesteen vuoksi ja edelleenkin sitä kerran viikossa tyhjennetään, mutta vähenemään päin on, kivuton toimenpide sekin.

    Nyt sitten odottelen muiden hoitojen alkamista, ensi viikolla on ensimmäinen suunnittelukäynti syöpäpolilla. Nyt kyllä jännittää, täytyy tunnustaa, tähän asti kaikki on mennyt niin nopeasti. Tässä välissä ehdin käydä vartalon viipalekuvauksessa, sillä kasvain oli lopulta lobulaarinen, gradusta III ja jakaantuvia soluja 70%. Hormonipositiivinen sentään ja Her-2 negatiivinen, imusolmukkeissa 2/12 syöpäsoluja. Etäpesäkkeitä ei näkynyt, mutta kohdussa yksi myooma, joten siinäpä taisi niiden ylimääräisten vuotojenkin syy löytyä…

    Minusta tuo hoitopolku ja -ajat vastaa aika hyvin sinun, Triankeli, vastaavia? Voin vain kuvitella, mitä esim. Pilvipoudan mielessä liikkuu, sen verran ikävää oli pelkästään tuosta leviämisestäkin tuloksia odottaa… Ja kyllähän se kieltämättä vähän mietityttää, kun tässä on näitä uusimisriskiä lisääviä tekijöitä, en tosin ihan hirvittävästi ole niistä pulttia ottanut, otetaan vastaan, mitä tuleman pitää. Mutta Ponny84:lle olen kyllä hiukan kateellinen, lupa olisi duunailla ja tekemistä olisi, mutta mitään ei saa aikaan, ihan menee sohvaperunana makoillessa… :D Ruokavalion olen sentään kasvisvoittoisemmaksi saanut korjattua, nyt kun vielä osaisin laittaa sitä ruokaa kunnolla…

    Hyvää kesän jatkoa kaikille, toivotaan, että jossain vaiheessa säät taas lämpiävät! :)

    #41421

    triankeli
    Participant

    Hei Sandra sekä muutkin! Minulla myös tuo lobulaarinen kasvain 4 cm. Kerroinkin aikaisemmin, että koko rinta on poistettu ja kainalot tyhjätty. Kävin tänään keskussairaalan hoitajalla. Hän pyysi lääkäriä poistamaan nestettä. Sitä tuli vieläkin 140 ml. Yritin kysellä lääkäriltä mahdollisista jatkohoidoista, mutta en saanut mitään vastausta. Vielä. Myöhemmin kuulema annetaan jatkosuunnitelma. Sain kuitenkin tietokoneelta tulostetun lausunnon tilanteestani, jota nyt olen yrittänyt googlelta selvitää. Aika kurjaa. Mitä tarkoittaa gr. 3? Vahva Er-positiivinen, Pr-positiivinen, matalan Ki:n tauti? Miksi ei anneta oikeita vastauksia, vaikka on näinkin vakavasta taudista kysymys? En jaksa etsiä vastauksia googlettamalla. Suututtaa! En ole opiskellut lääketiedettä. Ilmeisesti olisi pitänyt. Mutta tsemppiä kaikille syöpää poteville.

Esillä 20 viestiä, 61 - 80 (kaikkiaan 869)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.