Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ

RINTASYÖPÄ

Esillä 20 viestiä, 761 - 780 (kaikkiaan 870)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #68297
    Aurora Borealis
    Participant

    Korte, eihän nämä fiilikset meillä samanlaisia joka päivä ole. Se meille suotakoon.

    TT-kuva ja CT-kuva on sama asia. TT tulee sanasta tietokonetomografia, CT taas tulee englanninkielisestä sanasta computer tomography, molempia käytetään. Tässä tutkimuksessa usein ruiskutetaan jodia suoneen, ilmeisesti siten saadaan tarkempaa kuvaa. Magneettikuvaus käsittääkseni toimii hieman eri lailla, mutta kuvaa samanlailla meidän sisuskaluja.

    Minunkin ensimmäinen syöpäni oli hormonipositiivinen, siihen söin niitä lääkkeitä kymmenen vuotta. Tämä uusiutunut onkin hormoninegatiivinen, eli vastaavanlaisia lääkkeitä ei ole luvassa. Eka kerralla tehtiin ensin leikkaus, mutta tässä toisessa tapauksessa leikkaus, jos olisi tehty, olisi tullut vasta sytostaattien jälkeen. Samoin alunperin oli tarkoitus antaa kolme doketakseli, toiset kolme jotain muuta. Nyt kuitenkin kaikki sytot ovat doketakselia, viisi kertaa olen nyt saanut, jatketaan helmikuun loppuun.
    On tämä syövän hoito melkoista rakettitiedettä nykyään.

    Isotooppikuvauksen jälkeen lääkärini sanoi, että kyseessä on levinneisyysepäily, koska luustossa oli lapaluussa runsaasti kertymää. Mutta koska tulos oli epävarma, tehtiin se biopsia. Nyt papereissani lukee diagnoosina rintasyövän lisäksi etäpesäke luussa tai luuytimessä.

    Ei sitä tulevaa kannata niin kamalasti etukäteen pohtiakaan, sitä yritän tässä itsekin opetella. Välillä onnistuen, välillä putoan, hups vain.

    Halit ja mukavaa viikonloppua.

    #68299
    korte
    Participant

    ❤️

    #68300
    Millamari
    Participant

    En lakkaa ihmettelemästä, miksi me saamme niin huonosti tietoa. Tekin, jotka olette syöpähoidon piirissä vielä, ette saa kunnollisia vastauksia kysymyksiinne ja saatte ristiriitaista tietoa ynnä ihan yllättäen jotain tosi tärkeää uutta tietoa, joka hoitotaholla on ollut jo pitkään. Mitä tälle voisi tehdä? Sohvi, minä en saa kysyä Noonasta enkä oirepolilta enkä mistään yhtään mitään, sillä yksivuotistarkastuksen jälkeen en ole enää syöpähoidon piirissä vaan terveyskeskuksen varassa. Tästä tuolla aiemminkin jo kirjoitin ja olen tästä koko ajan järkyttynyt. Kysyttävää nimittäin olisi vähän väliä, mutten tiedä, keneltä kysyisin. En sitten kysy.

    Hyvältä kyllä tuntuu tämä myötätunto ja tuki täällä.

    #68301
    Vuosi2006
    Participant

    Hei,

    Oliko sinulla Korte laboratoriokokeissa kohonneita arvoja ja oireileeko tuo lonkan alue sinulla?
    Kuulisin mielelläni minkälaisia oireita, kipuja on teillä, joilla on etäpesäkkeitä lonkassa, lantiossa tai reidessä.
    Kyllä tässä pelko kasvaa päivä päivältä, kun särky vaan jatkuu ja olen lukenut että joillakin se voi olla välillä hermosäryn tyyppistäkin, jota se on minullakin ajoittain, enimmäkseen lonkan ja reiden alueella kuitenkin..

    onko täällä keskusteluissa erikseen jossain kroonikkojen ketju tai kirjoitteletteko muilla keskustelupalstoilla aiheesta?

    #68302
    korte
    Participant

    Hei,

    olen tosiaan minäkin harmissani siitä, että meille kaikille jää niin moni asia auki. Varsinainen ontologin vastaanotto minulla on ollut tähän mennessä vain kerran, vaikka olen kyllä pariin otteeseen häneltä muuten tietoja saanut. Seuraava aika on joulukuun 14., vaikka keskiviikkona on se kertomani melkein elintärkeältä tuntuva kuvaus. Jospa jotenkin saan kuitenkin tietoja aiemmin, mutta juuri nuo vastaanotot ovat niitä, joissa ymmärtäisi ja ehtisi kysellä eniten. Ehkä jossain kohtaa kuka vaan meistä voisi käyttää myös yksityisiä palveluja, vaikka ymmärrän sen myös käyvän kaikkien kukkarolle. Muutenhan tilanteelle ei välttämättä mitään voi, niin kiirettä on sairaaloissa nykyään.

    Minulla ei ole ollut kohonneita laboratioarvoja vielä missään. Myöskään lonkka ei ole oireillut mitenkään. Muutama vuosi sitten kylläkin ja kovasti, mutta en tiedä, voiko se liittyä tähän. Alaselkä minulla on kyllä välillä ollut kipeä (sekin aiemmin paljon enemmän) ja se äityi kovasti myös 1. sytostaatin jälkeen. Kukapa sitäkään tietää, mikä kaikki liittyy mihinkin. Mutta valitettavasti tilanteeni ei valaise sinua vuosi2006 oikeastaan ollenkaan.

    Oli minusta täällä jossakin otsake kroonikoillekin, mutta en hoksaa nyt, minkä alla. Jotenkin kovin hiljaista täällä on kaikkiaan kuitenkin. Ihan yllätyin iloisesti, kun minullekin tuli kysymyksiä.

    Miten teillä, joille on sanottu hiusten lähtevän, ne ovat sitten lähteneet? Minulla lähti paljon hiuksia kaksi viikkoa 1. sytostaatin jälkeen eli kuluneella viikolla. Leikkasin sitten itse hiukseni aivan lyhyiksi. Ne tuntuvat pysyvän päässä aika hyvin ainakin vielä.

    Mietin, että ehkä täällä pitäisi rohkeammin aloittaa uusia keskusteluja pienistäkin huolenaiheista, kun moni tärkeä asia tavallaan hautautuu liian pitkiin viestiketjuihin jotain erityistietoa etsivälle. Itse aloitinkin keskustelun sytostaattihoitoni muodosta, mutta siihen ei ole tullut vastauksia. Se Her2-positiivisuuden hoito voinee vaikuttaa asiaan.

    Olisihan se meille kaikille upeaa, jos löytyisi lähestulkoon samanlaisissa kuvioissa olevia, mutta rintasyövässä on näitä muotoja niin monia, ja tosiaan mekin olemme kaikki erilaisia hoitojen vastaanottajia.

    Joka tapauksessa, oli kiva huomata taas liikettä tässä viestiketjussa.

    #68303
    Vuosi2006
    Participant

    Kiva kun vastasit vaikka niin eritilainteissa ollaankin, minulla piti olla 6 x sytot, toisen kerran jälkeen hiukset sitten alkoivat lähteä ja kolmannen kerran jälkeen olikin vain haivenia päässä. Loppuja kertoja en sitten saanutkaan, koska tuli ns. sepelvaltimotaudin oireita, hengenahdistusta… nukuin ikkuna auki ja puoli istuvassa asennossa kolmannen syton jälkeen. Olivat sitten syöpämeatingissa päättäneet, että sytot lopetetaan siihen ja jatketaan säteillä. Silloin tuntui, että taivas romahtaa, kun hoidot joita inhosin jäivät kesken. Eihän sille voinut mitään ja nyt sitten on tulleet pelot takaisin ja mietteet tuostakin, että jos olisin saanut kaikki sytot mitä oli suunniteltu tarvitsisko nyt olla pelossa leviämisestä.

    Toivon, toivon todellakin, että on jokin hermo tai pullistuma, joka aiheuttaa nämä kivut, koska natiivi rtg-kuvissa eikä uä:ssä ollut mitään ja labrat oli kunnossa.

    Olen nyt syönyt Arcoxiaa ja välillä Buranaan kipulääkkeenä ja Voltaren geeliä voidellu, mutta tämän on kestänyt jo keväästä lievempänä tuonne elokuulle ja siitä sitten tauotta tähän päivään. Kävely on hankalaa ja jalalle varaaminen, ei voi oikein ponnistaa tuolla jalalla.

    Sinulla Korte on hoidot alussa ja toivon niihin tsemppiä, muista levätä ja tee kysymyslista onkologille tai vaikka hoitajillekin asioista jotka on mielessä, sytoaivot ei tahdo oikein muistaa kaikkia silloin kuin pitäis. Silmät minulla kuivu hoitojen aikana ja suonia särki lääkkeistä.
    Toivottavasti sinulla on läheisissä tukiverkostoa, jotka auttavat arjessa jaksamisessa ja voivat olla mukana vaikka hoidoissa ja vastaanotolla.

    #68304
    Sohvi
    Participant

    Millamari onpa kyllä uskomatonta, että putoaa noin nopsaa pois. No mulla alunperin siis 5 vuotta seurantaa, niin ehkä siksi Noonassa saa olla mukana. Korte, täällä on hiuksistakin oma ketju :D, ihan ahkerasti siellä viime vuonna kirjoiteltiin (mulla lähti tokan syton jälkeen pitkä tukka. Harjaan jäi ja pikkuhiljaa leikkasin lyhyemmäksi) Niin kreisejä ajatuksia kun ihmisellä voi ollakin, niin en ole estynyt miettimästä, että sainko siksi niin nopeasti (olin joulukuussa aivan kalju) tukan kiharoineen takaisin, että jossain vaiheessa tulee uudet sytostaatit jotka ne sitten taas vie. Sitä on tässä vaiheessa tyhmää miettiä kun ollaan vielä siinä vaiheessa että maaliskuussa aloitettu lääkitys riittää(tamofen) ja sillä mennään niin kauan kuin uinuu….

    #68305
    Kuikka
    Participant

    Noona on käsittääkseni vain HUSin potilaille pääkaupunkiseudulla. Millamarihan asuu Päijät-Hämeen alueella. HUSilla 5 vuoden seuranta kaikilla. Yksi tuttu hoidettiin Lappeenrannassa ja hänelläkin oli seurantatutkimukset 5 vuotena, joten Millamarilla ikävän huonosti tuo seuranta.

    Vuosi sitten ja viime talven ajan meitä oli useampi, joilla kaikilla vähän erityyppinen syöpä ja hoidotkin vähän eri tavalla eteni. Kirjoiteltiin paljon ja itse koin tarpeelliseksi jakaa kokemuksia ja tuntemuksia. Selaamalla tätä ketjua alusta loppuun saa kyllä uudetkin hyvin tietoa kysymyksiin, joita nyt on kyselty. Toivottavasti vanhoista viesteistä on hyötyä uusille palstalaisille.

    Itselläni oli 1.5 cm kasvain ja yhdessä vartijasolmukkeessa etäpesäje. Hormonipositiivinen ja valitettavasti myös Her2-positiivinen. Her2 tekee syövästä herkästi uusiutuvan ja Her2-tyyppi leviää helposti. Tuntuu ihan tuuripeliltä se että onko hyötyä hormonipositiivuudesta. Herceptin vasta-aine Her2-positiivisille joidenkin tutkimusten saattaa tehota huonommin jos on myös hormonipositiivinen. Vastaavasti hormonilääkkeen teho saattaa jäädä heikomnaksi jos on Her2-positiivinen. Onkologi tosin väitti että kyllä puree sekä hormoni-että Herceptin hoidot hyvin, mutta niin paljon olen löytänyt tutkimusselosteita, joissa osalle ei lääkehoidot ole tehonneet yhtä hyvin kuun jos olisi vain joko Her2-positiivinen tai pelkkä hormonipositiivinen.

    Mutta osa tällaisista syövistä voi käyttäytyä kuten tavallinen pelkkä hormonipositiivinen syöpä. Ei voi tietää miten itselle käy. Her2 on kuulema syövässäni se riski. Ilman sitä ennuste olisi parempi. Eka kontrolli syksyllä oli ok, mutta tämä syöpätyyppi ilmeisesti yleensä uusii 2-3 vuotena. Pelkään tulevia vuosia, en voi sille mitään.

    Hyvää marraskuun jatkoa ja tsemppiä hoitoputkessa oleville ja seurannassa oleville!

    #68306
    korte
    Participant

    Hei,

    olen juuri tänään lukenut jälleen kerran muitakin viestiketjuja. Niitä on vaan aika hidas lukea kunnolla, mutta tärkeitä viestejä ovat kaikki. Ja kun alan tänne kirjoittaa, tulee monenlaista mieleen ja tekee mieli kirjoittaa niitä samaankin viestiin. Toivottavasti en kovin ärsytä ketään. Kiitos toivotuksista, ajatuksista ja tiedoista Vuosi2006, Sohvi ja Kuikka!

    Nuo tiedot Her2-positiivisuudesta olivat minulle hormonikuvion suhteen osin täysin uusia, kiitos erityisesti niistä. En ole ainakaan vielä törmännyt sellaiseen tietoon täällä tai en ainakaan muista sellaista, että jollakin olisi löytynyt sekä paikallisesti levinnyt (kasvain 2,7 vasemmassa rinnassa, vähintään viisi syöpäistä kainalon imusolmuketta rintalihaksen alle levinneenä, mahdollinen etäpesäke lonkan suoliluussa ja vielä selvittämätöntä harventumaa lisämunuaisessa) että mahdollisia etäpesäkkeitä muuallakin jo heti ns. ensimmäisenä rintasyöpälöydöksenä.

    Kaikki on tuntunut tapahtuvan hyvin lyhyellä aikavalillä omien havaintojeni perusteella, mutta totuushan voi olla aivan toinenkin. Silti juuri siksi tuntuu vaikealta, kun tietää että laatu on niin aggressiivinen. Toisaalta saankin aluksi juuri kovat sytostaattikuviot, joten lääkettä on mennyt kaiken ikävän kimppuun.

    Vuosi2006, mene ihmeessä lääkäriin uudelleen! Sinut pitää tutkia kunnolla! Meidän kaikkien pitää muistaa olla itse vaativia hoitojen suhteen, sen olen huomannut elämässäni usein ja harvoin on pieleen mennyt vai onkohan koskaan…

    Ollaan kuulolla. Hyvää yötä!

    #68309
    ereritu
    Participant

    Syöpätyyppini ärhäkkyys vaivaa nyt mieltä. Lääkärin kesäisten tarinoiden mukaan vastaainehoito purisi parhaiten. Nyt ilmennyt sydänongelmia ja epävarmaa Herceptin hoidon saanti. Mieliala matalaa.
    On vähälle aikaa ylitetty etappeja. Diagnoosi. Rinnanpoisto. Solumyrkyt. Sit tuli vuodenpimeimpään aikaan kapuloita rattaisiin
    Uusinta sydäntutkimusaika joulukuulla . Sitten ratkeaa jatko. Toivon vielä saavani tärkeän hoitojakson vastaainetta

    #68311
    HopeaSiili
    Participant

    Tulin äsken selailleeksi minuntarinani.fi -sivuston faktoja rintasyöpätapauksista Suomessa. Sivuston mukaan meitä elää Suomessa 67000 jotka olemme sairastaneet tai olemme sairastamassa rintasyöpää. Joukkoomme liittyy vuosittain noin 5000 uutta ihmistä. Joka kahdeksas suomalainen nainen sairastuu rintasyöpään jossain elämänsä vaiheessa.

    Aika karua luettavaa.

    Tilastoja voi tulkita taudin yleisyyden ja uusiutumisriskien takia niinkin että 90% sta uusista tapauksista löydettäessä ei havaita levinneisyyttä. Se että ei havaita, ei varmaan tietenkään tarkoita ettei levinnäisyyttä olisi. Eri rintasyöpätyyppien tavanomaisista uusiutumisriskeistä lueskelen nykyjään jo vähän sellaisella ”suo siellä – vetelä täällä” -mentaliteetilla: tietyn tyyppinen syöpä saattaa olla herkempi uusiutumaan alle viidessä vuodessa mutta ei ehkä enää sitten sen jälkeen, kun taas joku ”ei-niin-agressiivinen” tyyppi saattaa uusiutua 40% :lla sairastuneista 15 vuoden sisällä. Eli vaikuttaa aikamoiselta arpapeliltä ellei jopa mielipuoliselta venäläiseltä ruletilta koko sairaus.

    Yksi syy siihen miksi virallisilta hoitotahoilta ja varsinkin lääkäreiltä ei tunne saavansa oikein kunnollisia vastauksia kysymyksiinsä vain jotain ympäripyörää ”suattaapi olla tai suattaapa olla olematikin” – puhetta hienoin lääketieteellisin termein höystettynä voi olla varmaan sekin etteivät lääkäritkään oikeasti tiedä miten jokaisen meidän (tällä hetkellä noin) kuudenkymmenen seitsemän tuhannen ihmisen kohdalla tulee käymään. Tilastot sanovat jostain syöpätyypistä sitä ja jostain toisesta syöpätyypistä tätä, mutta kuinka hyvin nuo tilastot pitävät paikkansa kunkin yksilön kohdalla – sitä ei voida tietää – ainakaan tällä hetkellä kun syövän perimmäisiä syy-seuraus -suhteita ei tunneta tarpeeksi. Meidän sukupolvikin on ehkä pääsemässä todistamaan syövän muuttumista krooniseksi taudiksi joka ei heti ja varmasti tapa, mutta toivottavasti seuraavat sukupolvet pystyvät jo nujertamaankin koko taudin. Se olisi hieno saavutus!

    Sohvi, minä asun muuten sen verran kaukana kaikesta ”sivistyksestä” ja noonista, että en oikein tiedä mistä edes hakisinkaan asiantuntevaa apua jos minulla olisi kysymyksiä jotka pystyisin muotoilemaan edes jotenkuten järjelliseen muotoon. Niinpä elelen kuten parhaiten taidan hämmennykseni ja ihmetykseni kanssa tämän taudin tiimellyksessä – vai uskaltaisiko sanoa ”lopputiimellyksessä”? Hm, jotenkin en usko että tämä jää minunkaan kohdallani tähän – ellei sitten joku muu tauti ehdi korjata minua pois elämästä ennen syövän uusiutumista tai noutaja saavu vaikka jonkun onnettomuuden yhteydessä… Pahoittelen jos olen aika pessimistisellä päällä tänään, – anteeksi :)

    Olen itse nyt 56 vuotias. Noin puolitoista vuotta sitten rintasyöpääni alettiin hoitaa, vaikka olin toki havainnut vasemman nännini kiertymisen alas- ja sisäänpäin jo varmaan ainakin vuoden, ellei pidemmänkin ajan ennen sitä. Jossain mielessä säännölliset mammografia joukkotarkastukset olivat minulle vähän suden kuoppa: ajattelin että jos nännin kiertyminen olisi ollut syövän oire, olisi se huomattu mammografiassa joten en mielestäni tarvinnut lisätutkimuksia vaikka useammat läheisenikin olivat jo huomanneet – ja huomauttaneet – asiasta. Elikkä jäin vain odottamaan, että syöpäni ”jäisi kiikkiin” mammografiaseulonnassa. No, tyhmyydestä joutuu kuulema kärsimään :)

    Sairastaessani olen tietysti joutunut kasvokkain kuoleman ajatusten kanssa. Välillä olo on ahdistunut, välillä todella, todella haikea. Ajattelen että rakastan elämää tosi paljon, ja tuntuu että olen tuhlannut paljon kallisarvoista aikaa kaikenlaiseen jonnin joutavaan, vaikka niin paljon kaikkea ihanaa ja oikeasti arvokastakin on olemassa. Enää en jouda kuitenkaan suremaan menneitä, vaan haluan olla kiinni elämässä ja tässä päivässa niin paljon kun pystyn – ja aika hyvin olen toipunutkin rankoista hoidoista, vaikka aina olisi tietysti myös toivomisen varaa.

    Joskus vuosikymmeniä sitten lukiolaisena muistelen että biologian opettajani sanoi että riittävän vanhoina lähes kaikki saavat syöpiä, mutta useat ehtivät kuolla joihinkin muihin tauteihin ennen kuin syöpä ehtii kehittyä tappavaksi. Silloin tuo ajatus – tai ajatus vaikkapa siitä että olisin itse joskus vaikkapa seitsenkymppinen! – tuntui todella etäiseltä ja vieraalta, mutta tämän sairauden myötä olen joutunut tekemään tuttavuutta vanhentumisen ja elämästä luopumisen hyväksymisen kanssa. Siis sitten jossain vaiheessa, kun väistämätöntä ei voi enää mitenkään välttää. Mutta erikoinen elämän ilo ja riemu ja hellyyskin on puhjennut kukkaan tunne-elämässäni sairastumiseni myötä ja haluan – ja toivottavasti välillä onnistunkin – olla sopusoinnussa ja hyvissä väleissä läheisteni ja oikeastaan ihmisten kanssa yleensäkin. Sanotaan ettei ole hyvä jäädä suremaan yksin ja varsinkin jos on pelkoja niiden ei pitäisi antaa jäytää mieltä vaan hakeutua puhumaan niistä jollekin luotettavalle taholle. Nuo neuvot ovat varmasti hyviä, mutta olen kyllä itse huono esimerkki tässä suhteessa. Läheisenikin ovat sanoneet että olen koko ajan ”sairastanut itsenäisesti” – toisin sanoen ollut huonoina aikoina eristäytynyt yksinäisyyteeni ja ollut ainoastaan yhteydessä virallisiin hoitotahoihin. Tosi asia kuitenkin on, että minulla ei ole ollut oikeastaan juuri ketään jolle olisin uskaltanut lainata tätä sairauden taakkaa harteiltani edes hetkeksi. Lähipiirissäni minä olen ollut se tukipilari ja turvaverkko, enkä ole siitä roolista pystynyt irrottautumaan edes ollessani itse hyvin heikolla. Minusta tuntuu että minunkin on korkea aika oppia etsimään ja hyväksymään apua.

    #68363
    Gunilla58
    Participant

    Kiitos teille, että jaatte tuntojanne täällä.
    Olen käynyt useamman kerran lääkärillä omituisista jalkpohja ja jalkateräkivuista. Ei ole kukaan osannut sanoa että tämä Letro voisi aiheuttaa niitä. Joudun välillä laittamaan sitä tarra urheilusidettä jalkaterän ympärille että pystyn kävelemään/ nukkumaan kivultani. Sidos tukee ja hillitsee kipua. Luulin että tilanne johtuu statiineista (Rosuvastatin).

    #68364
    Anu68
    Participant

    Hei Gunilla58! Itse olen syönyt Letrozolia puolitoista vuotta. Pari kuukautta sitten alkoi jalkapohjien ja jalkaterien vihlominen. Myös vasemman käden sormet ovat aamuisin kipeät ja jäykät. Välillä käveleminen on todella vaikeaa ja yöllä särkee häiritsevästi. En tiedä, johtuuko siitä, että siirryin pari kuukautta sitten lääkkeen saatavuusongelmien vuoksi Letrozol Stadaan. Ajankohta osuu juuri tuohon. Lääkärissä en ole vielä käynyt asian tiimoilta, sillä vuositarkastus on muutaman kuukauden päästä. Pitänee odottaa siihen. Jotenkin toivon, että menisi ohi ajan kanssa. Letrozolin aloitettuani keväällä 2018 polvet ja olkapäät olivat todella kipeät. Kivut katosivat kuitenkin itsestään parissa kuukaudessa. Onko muilla samankaltaisia kokemuksia Letrozolista? Tsemppiä kaikille!

    #68476
    StarDust
    Participant

    Täällä uusi ”syöpäläinen” ilmoittautuu! Lokakuussa löysin patin vasemmasta rinnastani, joka paljastui paksuneulanäytteistä rintasyöväksi. Magneetissa löytyi vielä leviämä kainaloon, ja nyt vasen rinta leikattu osapoistolla ja kainalo tyhjennetty. Pelolla odotan tuloksia levinneisyydestä, koska ultran mukaan (ja tunnustelemalla) levinneisyyttä ei näkynyt. Onko monella selvinnyt levinneisyys kainaloon ennen leikkausta? Syöpätyyppini on lobulaarinen, tarkempia tietoja siitä minulla ei vielä ole. Ja onko täällä muita pienten lasten äitejä?

    #68509
    Reeta-80
    Participant

    Heiiipä hei siskot rakkaat..
    Kuulkaa, yritin käydä hieman läpi teidän kokemuksianne tässä ketjussa, en ihan löytänyt sellaista jossa olisi tarkemmin ollut puhetta paksuneulanäytteistä, mihin olen hieman koettanut hakea vastausta…. Eli hieman taustaa, vasen rintani n puolisen vuotta oireillut epätavallisella tavalla ja mammon sekä ultran jälkeen sain vielä lähetteen Magkuviin ja vielä uudestaan ultraan, koska minun nännistäni yhdestä tiehyestä jostain syystä erittyy tummaa nestettä… Noh, näin lyhyesti kerrottuna tätä.. Niin tänään kun jouduin yhden päivän varoitusajalla menemään kuulemma vain paksuneulanäytteeseen (vakuuminäyte) tulikin siinä makoillessani ilmi hoitajalta että rintaan samalla laitetaan ”klipsi”
    Siis kysynkin nyt teiltä jos joku osaisi minua valaista tästä. Onko kyseessä ns lankamerkkaus vai on se eri asia. Ja miksi näin tehtiin. Siksi kysyn koska minulle ei avattu juuri mitään tulevista muutakuin kiireellisesti on menossa näytteet patologille… Olen aivan hukassa nyt.
    Kiitos jo etukäteen❤️

    #68512
    Sohvi
    Participant

    Reeta, en mene vannomaan, mutta kun käyt eri aloituksia läpi, niin voi olla että näytteenotosta on kirjoitettu. Ehkei suoraan juuri tässä ketjussa. En osaa sanoa, miksi sinulle klipsi, olisiko kuitenkin sama asia, kun minulle puhuttiin ”jyvästä”. Se jyvä asennettiin rintaan leikkausta varten, että kirurgi löytää hyvin sen kohdan mitä käsitellä. Jotain ihmemateriaalia se oli, koska sanoivat, että jos lähtisin lentämään, niin se laite voisi piipata kun kävelen läpi.
    En tiedä auttaako tämä vastaus sinua ja onko edes sama asia… Hyvää joulua ja voimia tulevaan, oli mitä oli.

    #68514
    Aurora Borealis
    Participant

    Hei Reeta, Klipsin ajatus on sama kuin lankamerkkaus, näin minulle syöpiksellä kerrottiin. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Minulle laitettiin klipsi paksuneulanäytteen vastauksen saavuttua. Minulla näin siksi, että sytostaatit aloitettiin ennen kuin saatiin vastaukset luustometareista. Vastetutkimuksissa sitten pystyttiin seuraamaan, oliko sytot pienentäneet kasvainta. Ja tarkoitus oli tehdä leikkaus sytojen jälkeen, olisi kohta ollut paremmin tiedossa. No leikkausta ei sitten tullutkaan, koska oli jo jo levinnyt luustoon.

    Ensimmäisen syöpäni hoitokuvio oli erilainen. Silloin menin suoraan leikkuriin, ja imusolmukkeet tutkittiin vasta leikkauksen yhteydessä jääleikkeellä, ja sieltähän niitä löytyi useampia. Samoin todettiin leikkauksen jälkeen tutkittavasta näytteestä, että syöpäsoluja on myös rintalihaksessa, joten tehtiin uusi leikkaus, jossa tämä pektoraalilihaskin poistettiin. Syöpäsoluni olivat sekä lobulaarisia että tubulaarisia, sekä hormonipositiivinen ärhäkkä laatuaan. Nykyinen on hormoninegatiivinen, johon nyt olen saanut kahdeksan kertaa sytoja kolmen viikon välein, plus Xgeva piikitykset neljän viikon välein. Meno jatkuu toistaiseksi.

    Ajatukset varmaan jylläävät asian ympärillä alvariinsa, töitähän tämän käsittely vaatii. Toivottavasti pystyt ajoittain ainakin käärimään ajatukset pakettiin, ja saat viettää rauhallista joulua. Minunkin jouluni on tänä vuonna syto-oireinen, eipä ole huolta jouluruokien hommaamisesta, itseäni kun vain ruokin.

    Hyvää joulua ja jaksamista Reeta.

    #68518
    Reeta-80
    Participant

    Kiitos teille paljon vastauksista.
    Joo, väistämättä mielenpäällä. Kun siellä sairaalassakaan eivät lähteneet avaamaan tietoa miksi toimitaan näin. Onko siis ymmärrettävä että jotakin tietoa siellä on mutta eivät anna ennen lopullisia tuloksia ja lääkärin vastaanottoaikaa milloin pitää ne käydä sitten paikanpäällä kuulemassa..
    Mutta se vielä että jos epäilee jopa hyvänlaatuista, niin laitetaanko tämä ns klipsi silloinkin joktap.???
    Ja tosiaan joulu lähellä, toivotan teille jokaiselle rauhaisaa Joulua ja joulunodotusta 🤗
    Ja kiitos näistä vertaistukiviestityksistä täällä ❤️

    #68527
    Luttero
    Participant

    Hei kaikille ja Hyvää Joulu!

    Nyt täällä tarttis apua. Sädehoito loppu viikko sitten, mutta iho senku pahenee kokoajan ja on kippee. Punottaa voimakkaasti ja ihokin jo rikkoitunu. Onko kellään hyvää hoitokonstia tähän?

    #68531
    kukkuluuruu
    Participant

    Hei
    Sain ohjeeksi palaneen alueen suihkutukset.Löysät,hengittävät vaatteet
    päällä.Sitten,kun ihorikot parantuneet,voi
    rasvailla vaikka perusvoiteella.
    Aika kyllä parantaa ihon.
    Tsemppiä ja hyvää joulua!☀

Esillä 20 viestiä, 761 - 780 (kaikkiaan 870)
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.