-
Viestit
-
Hei Gunilla! Mulla käytössä Letrozol Accord ja tosiaan kankeus senkun lisääntyy. Kävin juuri meikussa hakemassa her-pistoksen ja juttelin siitä hoitajan kanssa. Sanoi että jos käy sietämättömäksi niin on olemassa jotain muuta vastaavaa lääkettä. Hikipuuskat ei niinkään haittaa, totuin niihin vaihdevuosien aikana ja mielestäni ne on nyt vähentyneet reilusti. Yöunet on vaihtelevia, juuri meni monta viikkoa kun nukuin 8-9 tunnin sikeitä yöunia, nyt on toista viikkoa niin että nukun kyllä, mutta nään kaikenmaailman unia yöt läpeensä. Töiden jälkeen kotona ei saa pysähtyä ollenkaan esim. sohvalle kun uni tulee saman tien. Yleensä 8-9 aikaan meen sänkyyn tiettyyn samaan asentoon ja nukahdan heti. Sitten välillä on niitä iltoja että vaikka kuinka nukuttaisi niin joku typerä korvamato alkaa soimaan päässä eikä uni tule, tai jos herää yöllä niin sama korvamato alkaa välittömästi, sitä biisiä ei voi edes vaihtaa mitenkään vaikka kuinka yrittäis 🙂
Kyllä kai tämä hikoilu öisin on aika pieni hinta tästä kaikesta ahdistuksesta ja pelosta. Vaikka valitan, tyydyn kohtalooni. Aistit kirkkaina yritän elää eteenpäin ja olen kiitollinen kaikesta. Te kanssasisaret olette erityisen tärkeitä.
Kiitollisena olemassaolostanne!
GunillaMinä käytän venlafaksiinia masennukseen. Yöhikoilen paidan märäksi öisin nyt sytojen aikaan silti. Samaa riesana oli jo vaihdevuosien takia ennen syöpää. Siksi käytin hormonigeeliä. Liekö antanut lisäsysäystä syövälle.
Äitini kuoli 20 v. Sitten rintasyöpään. Jos ois hoidot parantunut ja ei uusisi. Mut perinnöllisyyspoli arvio vielä edessä. 4 serkku myös rintasyöpää sairastaaJaksamista kaikille
Voimia kaikille teille jotka olette vasta hiljattain joutuneet kohtaamaan tämän taudin todellisuuden! Älkää luovuttako, vaan puskekaa eteenpäin! – sillä hyvin todennäköisesti monilla meistä on edessään vielä paljon hyviä vuosia ja jopa parantuminen syövästä. Erityisen vahvahduttavaa on kuulla että aika monilla tauti on tullut takaisin vuosien, joskus jopa vuosikymmenten kuluttua. Itsellä on hoidoista kulunut sen verran vähän aikaa, että on aika musertava ajatellakaan että jos joutuisin niihin uudestaan.
Vasen rintani ja vasemman kainalon imusolmukkeet poistettiin siis kevättalvella 2018, ja hoitojen loputtua olen onneksi koko ajan ollut hiljalleen toipumisen ja voimistumisen tiellä. Letrozolia syön säntillisesti vaikka hikoiluttaa ja niveljäykkyys tuntuu välillä lamaannuttavalta. Hikoilusta on tullut niin häiritsevää että aloin pestä kaikki vuodevaatteet 90 asteessa ja vaatteet 60 asteessa sanoivatpa pesuohjeet mitä tahansa. Yritän myös vähentää kahvin juontia ja keksiä keinoja joilla vähentää hikoilua, no, – käytännössä vähentelen vaatteita ja avaan ikkunan tai ulko-oven herkästi jos kuumottaa, ja töissä yritän kerrospukeutua niin että pystyn vähentelemään ja lisäilemään vaatteita ja asusteita olotilani mukaan. Jumppa on ainoa asia joka auttaa nivelvaivoihini, mutta siinäkin saa kyllä käyttää harmaita aivosoluja että miten niveliä voisi vahvistaa rikkomatta niitä. Yritän keksiä jotain lempeää vahvistavaa liikuntaa monipuolisesti, mutta jaksaminen tahtoo tulla vastaan aika nopeasti. Niinpä yritän tehdä vaikka vain muutaman voimisteluliikkeen vaikkapa tv:n töllöttämisen lomassa kuin antaa nivelten jäykistyä täysin käyttökelvottomiksi.
Itse en uskalla lopettaa Letrozolia – ellei hoitava lääkärini sitä minulle suosittele. Kaiken lisäksi minun pitäisi tulla toimeen näiden oireiden kanssa vuosikausia sillä minulle määrättiin 10 vuoden kuuri. Pelko taudin uusimisesta ja leviämisestä on mielessäni kuitenkin niin suuri, että se voittaa mennen tullen hiki-, nivel- ja ahdistuskohtaukset. Vaikka olo on välillä melkein sietämätön, niin onneksi ne sietämättömät hetket eivät kestä kovin kauaa, ja minusta tuntuu että ne ovat kuitenkin harventuneet ja lieventyneet – vai alkaisinkohan jo hieman vai olla tottunut niihin?
Kuikka,
täällähän minä :D. Lekuria on siirretty koko ajan kun välillä vaihdettu hoitajaan, välillä lekuriin ja aina tulee peruutus, siellä kai vähän pulaa. No ei mulla mitään hätää olee sen kanssa, mutta en siis ole päässyt vielä kysymään mitä mieltä ovat virallisesti siitä jos leikkauksesta yli vuosi, eikä turvotuksia ollut kertaakaan, onko verinäyte siltä puolelta ok.Hitsi kun luen teidän juttuja tosta Latzlötslääkkeestä. Mullehan määrättiin Tamofen vuodeksi ja olen nyt aika sinut sen kanssa. En kauheasti enää ole kuumissani öisin, toko joudun välillä peittoa heittää pois. Siihen auttaa varmaan kun makkarissa pidetään vaan +19. Mutta mulle sanottiin, että ensi vuonna olen sitten vaihdevuodet ohittanut ja siirryn loppu neljäksi vuodeksi Latziin. Tuntuu antavan enemmän sivuoireita, mutta katsellaan.
Yritin kyllä omakannasta lukea mitä musta on kirjoitettu, mutta en löytänyt tietojani, näkyy kyllä merkinnät milloin käyty.
Tsemppiä kaikkien syksyyn!Sohvi,
älä turhaan etukäteen pelkää Latzlötslääkettä (ihan mahtava nimi!). Minä olen kestänyt sitä aika hyvin. Jalkapohjat ovat aamuisin kipeät, mutta vertyvät päivän mittaan ihan hyvin enkä niitä muistakaan. Hikoilua on vain jonkin verran, ei mitään sietämätöntä. Jokainen oma yksilö ja lääkkeet vaikuttavat meihin eri tavalla.Unohdinpa kertoa yhden hyvän kikan tähän yöhikoiluun! Asensin ilmalämpöpumpun makariin. 18-asteessa kellin nyt milloin peitto päällä tai pois. Mies peittojen alla tiukasti, mutta suostuu olemaan samassa huoneessa…raukka. Kehun häntä aina aamulla kun on kestänyt arktisen yön taas kanssani.
Millamari,
Ai sullakin on jalkapohjat kipeet. Siis sekin johtuu tästä Latzlötslääkkeestä! En edes osannut yhdistää tähän. Ihmettelin vaan että miksi.Mä vaidoin Letrozolin valmistajan merkkiä Sandozista Rathiopharmiin, saa nähdä onko sillä merkitystä. Yöhikoilut ei tunnu missään, mulla on muutenkin ikkuna raollaan aina yöt kesät talvet, jopa kovimmilla pakkasillakin, sillä tarvitsen raikasta tuoretta ilmaa nukkuakseni. Nukun aina alasti ja potkin peittoa pois tarpeen mukaan 🙂 Pahinta on juuri jalkapohjien kipu aamuisin. Vähän pelottaa aiheuttaako tämä jotain pysyvää vauriota niveliin, oikean käden keskisormeen on tullut ns. napsusormi eli keskinivel lukittaa sormen koukkuun. En tiedä liittyykö tähän lääkkeeseen vai onko joku muu rasitusvamma.
En ole vielä aloittanut sytostaatteja enkä Herceptiniä.Tautini on ärhäkkää sorttia ja Ki-67 60%.En voi olla miettimättä kun luen kaikista sivuvaikutuksista,että onko se sen arvoista. Nyt puhun siis itsestäni.Yli nelikymppisenä on nähnyt jo elämää,eikä tosiaan ole lapsia eikä lapsenlapsiakaan.
Uusintariski on iso joka tapauksessa.Josko leikkauksen jälkeen olisi muutama hyvä vuosi ilman vaihdevuosia ynnä muita oireita jos jättäisi sytostaatit pois. Syrjäseudulla asuvana ja miehen tehdessä reissuhommia,pelkät sytostaattireissut yli sadan kilometrin päähän voivat olla helvettiä.Ja se Herceptin siihen päälle.Kaikki täältä lähtee aikanaan. Kai kivunlievitystä saisi jos tauti nostaa päätään leikkausesta huolimatta?Täälläpä uusi tapaus kehiin. Noin viikko sitten diagnoosi: lobulaarinen, invasiivinen rintasyöpä. 1,9cm kasvain ultraajan mielestä kun kysyin. Olihan tuo vasen rinta ollut aina vähän oikukas 4 lasta imettäneenä: jumi maitoa juuri sille puolelle. Eli patti on kasvanut hiljalleen minun siitä ajatellessa, että ne rauhaset vain oikkuilee.. mies kyllä oli ihmetellyt sitä”pattia”, jota itse en tajunnut. Olihan se liikkuva ja pehmeähkö, oli paksuneulalla työ se saada harppunoitua kiinni, kolme iskua heittivät.
Nyt odottelen aikaa huomiselle kirurgin juttusille. 4.11. olisi sitten magneetti ja pian sen jälkeen leikkaus, mikäli mahdollista. Mietin jo toiselle puolelle Suomea matkaamista Dokratesiin, koska siellä hommat ainakin mainosten mukaan sujuu ja kaikki hoidot ja uusin tieto saatavilla. Vaan näillä näkymin jään kunnalliselle ehkä. Vakuutus kattaisi kyllä suht hyvin yksityisen puolenkin.
Pelottaa nuorimman lapsen kohtalo. Mielellään eläisin sen 10 v, jotta lapsi ehtisi aikuisuuteen eikä jäisi ihan orvoksi. Eipä tässä mitään sukuverkostoa ympärillä ole siinä mielessä. Jännä tosiaan, että vieläkin niin paljon puhutaan ”riskitekijöistä” tämänkin syövän suhteen. Ja katinpaskat. Itsekin neljä lasta synnyttänyt ja lähes parivuotiaiksi imettänyt, pitkin aikuisuuttani kaikki tulleet. Hoikka, vetreä, liikkuvainen aina ollut ja kaikin puolin terve ihminen. En alkoholin suurkuluttaja ja tupakoinut en koskaan. Niin että tilastohuuhaat saavat vetää hupun päähänsä! Kyllä se on nämä ympäristössä, ruuassa, vaatteissa ja kaikessa olevat myrkyt ja hormonit! Mitä enemmän syö (ja minähän aina syönyt!) juo, kuluttaa uusia vaatteita, hengittää p…aa ilmaa, sitä suurempi todennäköisyys sairastua. Kiitos ja anteeksi totuus. Mielellään kuulisin kohtalotovereiden kuulumisia tämäntyyppisestä syövästä… pelottaa.
Vielä lisäys: ensimmäisen lääkärin diagnoosi ennen ultraa ja mammoa oli tunnusteltuaan pattia, että noin 4-5cm hyvänlaatuinen patti, röpelöpintainen. Ultrassa sitten näkyi, että sädemäinen eli ultraaja tiesi sanoa jo ennen paksuneulan tuloksia varoituksen sanan, että todennäköisesti pahanlaatuinen. Kysyttyäni kokoa sanoi siis, että 1,9cm. Kuinka nämä arviot on teillä pitäneet paikkansa vai onko leikkauksessa paljastunut erikokoinen kasvain? Toivoa sopii, ettei ole lisäkasvaimia eikä varsinkaan levinneisyyttä.. 🙁 näitähän ei voi tietää. Tunnustelulla tai ultralla ei ilmeisesti näkynyt.
Kaamoksen tiedoksi. Sivuvaikutukset voi olla lieviäkin. Niin yksilöllistä. Pelkäsin paljon mutta 5 sytoa takana ja tähän asti lähes normaali olotila ollut. Ajoittain löysä vatsa mutta pieni hinta lisä vuosista. Pahoinvointiin hyvät lääkkeet nykyisin. Minullakin herseptin pistokset ja sydänseuranta 3 kk välein siihen liittyen.
Maria63 – ai sullekin on tullut napsusormi!? Mullakin oli kuukausitolkulla oikean käden keskisormi koukussa ja naksahti jos sen suoristi voimalla. En osannut edes yhdistää sitä syöpähoitoihin tai Letrozoli-lääkitykseen vaan ajattelin että vanha vaiva palasi kun naksautin sormeni joskus vajaa kymmenen vuotta sitten kun putosin hevosen selästä. Se parani silloin kyllä mutta varsin hitaasti, ja ajattelin että vanha vammani vain jostain mystisestä syystä palasi näin pitkän tauon jälkeen. Mutta syyhän voikin olla rakas Latzlötslääkkeemme! 🙂 Sormi on edelleen jäykähkö, mutta nyt se ei ainakaan viime kuukausina ole enää naksahdellut lukkoon.
Tomografiassa selvisi, että rintasyöpäni on edennyt luustoon. Olen aika hämmentynyt, luulin että olen nyt rintasyöpäni taputellut. Minullahan oli niitä markkereita heti leikkauksen jälkeen, mutta ekassa tt:ssa ne oli pienentyneet. Silloin tiesin, että seuraava kuvaus tehdään nyt kun leikkauksesta vuosi. Minut kuvattiin syyskuussa, mutta ”viimeistä” palaveria on siirretty hoitajien pulan vuoksi. Nyt kun sain ajan, vitsinä heitin, että pitäkää nyt se tapaaminen, jos jotain on.
Olin kun päähän lyöty kun kuulin, että syöpä on edennyt luustoon. Pieniä pesäkkeitä ja toistaiseksi Tamofen lääkitys jatkuu. Minua tullaan kuvaamaan 3 kk välein eikä tuolle mitään voi tehdä. Se on ns.rauhallinen. Tunnen itseni terveeksi ja olen todella häkeltynyt, että minulla nyt sitten syöpä jatkuu koko loppuelämän. Mitään tuntemuksia ei ole, mutta jos luustokipua tulee(outoa luustokipua, no mulla aika korkea kipukynnys, että mistä minä tiedän) pitää olla yhteyksissä. Mutta seuraava kuvaus mulla on siis jo joulu/tammikuun vaihteessa.Onko täällä sellaisia, joilla syöpä levisikin luustoon sen jälkeen kun luulitte että rintasyöpä on ohi. Kuinka pian se huomattiin ja miten oireillut? Mitä teille tehty. Mistä tuosta voi hakea tietoa. Ainoa mitä olen löytänyt, että sitten on oksat pois jos lähtee riehaantumaan. Mutta kuinka kauan voi olla uinuvaa, rauhallista? Ajattelin kyllä tässä normi elämää elää, mutta oishan toi tavallaan mielenkiintoista tietää miten muilla tälläinen… Rehellisesti ainoa mitä mietin, on että yritän urheilla sikana niin kauan kunnes tulee noita ”mahdollisia” luukipuja jos homma siihen kajahtaa. Voihan tässä olla lähtö parin vuoden päästä, mutta toisaalta, voinhan jäädä vaikka auton alle, niin en sillai epätoivoon tässä vaivu.
Sohvi, täällä yhdenlainen tapaus. Sairastin huonoennusteisen rintasyövän 19 vuotta sitten. Tehtiin kaksi leikkausta, poistettiin rinta ja kainalon imusolmukkeet, toisessa leikkauksessa myös rintalihas poistettiin. Lisäksi sytostaatit, sädetys ja kymmenen vuoden lääkitys.
Viime keväänä löysin kaulalta suurentuneen imusolmukkeen. Tutkimuksissa todettiin, että syöpäni, josta luulin parantuneeni, olikin uusiutunut toisessa rinnassa. Eli kaulan suurentunut imusolmuke olikin etäpesäke. Lisätutkimuksissa todettiin, että syöpä on levinnyt myös luustoon. Eli krooninen tapaus. Olen nyt saanut neljä kertaa sytostaatteja. Lisäksi kerran kuukaudessa pistetään vatsalle Xgeva piikitykset, joilla jotain vaikutusta luustoon. Toissa viikolla tehtiin vastetutkimus, eli ct kuvaus kallonpohjasta alaspäin. Ensi viikolla lääkärin vastaanotto, jolloin kuulen, onko etäpesäkkeet ja rinnan kasvain yhtään pienentyneet. Samalla varmaan kuulen, miten jatkossa edetään.
Nyt vain pitää odotella, ja yrittää ajatella positiivisia ajatuksia. Välillä se onnistuu, välillä kaikki näyttää mustalta. Mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin. Kahtakaan ei saa yhteen sopimaan.Sohvi – olen tosi pahoillani tuosta luustoon leviämisestä. Kyselit mistä löytää tietoa ja kokeilin Googlella hakea sanoilla levinnyt rintasyöpä luustoon – tällä haulla tulee paljon hakutuloksia, mm. Kaikkisyövästä-sivustolta, HUSin sivuilta, Terveyskirjastosta ja tietysti rintasyöpäblogien ja keskustelupalstojen linkkejä. Toivottavasti pysyy rauhallusena luuston pesäkkeet. On tämä pirullinen tauti.
Sohvi, onpa todella ikävää, kurjaa, väärin, että syöpää on levinnyt luustoon. Pirullinen tauti tämä on, kuten Kuikka sanoo. Varmasti oli shokki tuollainen, kun olit jo ajatellut toisin. Ja mistä ihmeestä sitä osaa tunnistaa, mitkä juilimiset voivat olla merkki jostain vakavasta ja mitkä ovat ihan normaalia tavanomaista kulumaa tms. Ihan mahdotonta. Minä aina välillä mietin lieviä selkä- ja häntäluukipujani, ja lääkäriltä 1-vuositarkastuksessa niistä kysyinkin. Häntä ei kiinnostanut yhtään. Ja nyt olenkin jo (alle puolitoista vuotta leikkauksesta) pullautettuna pois erikoissairaanhoidosta terveyskeskuksen varaan.
Maria ja HopeaSiili, Letrolötrön tuoteselosteessakin puhutaan tuosta napsusormesta. Eli kyllä se siitä varmaankin johtuu!
Onko teille kenellekään tullut tulehdusta leikattuun käteen ihan noin vain? Minulle ilmaantui kainalon lähelle käsivarteen raivokkaanpunaiset kolme märkivää näppyä neljä päivää sitten. En saanut apua syöpäpolilta, koska en kuulemma ole enää sen asiakas. Soitin siis oirepuhelimeen säikähtäneenä. Sain vain ohjeen mennä päivystykseen. En jaksanut mennä, vaan päädyin lopulta yksityislääkäriin ja sain kovat antibiootit ja lääkärin kauhistuneet kommentit siitä, miten voi olla, ettei syöpäpoliklinikka hoida tällaista. Neljä päivää käsivarren näpyt ovat olleet kamalan näköiset ja kipeätkin. Tänään näyttää vähän paremmalta, joten ehkä lääke puree. Kainalo on tyhjennetty ja imusolmukkeita ei siis ole taistelemassa bakteereja ym. pöpöjä vastaan. Täytyy siis olla tosi tarkkana, ettei käteen tule haavoja tai kynsitikkuja tai muuta, jonka kautta voi pöpöjä päästä. Onneksi käsi ei turvonnut.
Kuikka, kiitos, noita samoja olen selannut, mutta en löytänyt vastausta siihen mitä haluaisin kuulla, eli kauan voi uinua, jos on näin alussa huomattu. Lääkäri sanoi, että tämä on todnäköisesti ollut mulla jo leikkauksen aikaan, mutta lääkehoito on tuonut sitä esiin. Eli tästä voisi ajatella, että vuoden jo uinunut. Nyt aluksi minua seurataan 3 kk välein, en nyt ihan ymmärtänyt, että vuodenko ajan ja jos pysyy tilanne, niin harvemmin tms. Koska ainoa mitä voidaan tehdä, on lääkkeen vaihto. Tällä hetkellä Tamofen ”hoitaa” ja nuo mitä minulla on on niin ”pieniä” ja tosiaan ”rauhallisia”. Mikä sitten ja milloin voi saada ne riehaantumaan, en tiedä. Mutta ne mitä olen löytänyt, puhutaan kolmesta vuodesta. Onko tiedossa kolme ok-vuotta ja sitten edessä jotain, en tiedä.
Aurora, voiko olla mahdollista, että sinullakin olisi ”uinunut” vuosia ja nyt riehaantunut. Otettiinko sinusta TT-kuvia tässä vuosien varrella? Minäkin saatan jossain vaiheessa joutua taas sytoihin, mutta olisi kiva tietää voiko uinua vielä vuosia.
Ystäväni (hoitsu) sanoi kauniisti, kyllä meillä monella kasvaa sisällä kaikennäköistä, toiset vaan tietää siitä ja toiset ei.
Itse mietin asiaa myös niin, että ei ennen eletty juuri yli 50-vuotiaiksi, kuoltiin ”vanhuuteen”. Mitä pidemmälle eletään, sen todennäköisemmin tässä syöpään joku sairastuu. Olen onnellinen että olen saanut lapset aikuisiksi ja aion tosiaan jatkaa normielämääni niin kauan kuin pystyn.Rintasyövästäni kerroin avoimesti kaikille, itse hoitojen aikana pääsin helpolla, kuten monet muistaa. Nyt mietin, että en taida kertoa tästä. En jaksa kuunnella voivottelua, jos käykin, niin että elän normaalia elämää vaikka 5 vuotta. Jatkuvasti saisi kertoa miten voi. Mutta jos tämä seurannoissa etenee, ehkä sitten. Tällä hetkellä tunnen olevani elämäni kunnossa, välillä mietin, että tämän tiedon olisin halunnut jos hoitojen alussa, olisin voinut surra sen asian. Toisaalta taas kun en ole tiennyt, on ollut ihanaa olla normaalisti, sainhan yhden ”normi”lisävuoden ja yritän pitää itseni kunnossa niin kauan kun ”jotain” tapahtuu.
No, joulu/tammikuun vaihteessa on sitten seuraava TT, kerron sitten. Ärsyttää kun nämä suonet on vieläkin niin paskat, taas saavat etsiä sitä suonta. Lekurihan sanoi, että vasemmasta voi ottaa näytteet, mutta se infektioriski…(mietin minä)
Tälläisia miettetiä,
SohviSohvi – uinuvista syöpäsoluista tosiaan löytyy vähän tietoa. Tässä pari linkkiä, joissa edes jonkin verran uinumisesta:
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2013/21/duo11295
Tämän linkin löysin Rinnanmitalla-blogista, jossa kirjoittajalla syöpä tuli esille levinneenä rintakehän alueella välikarsinassa. Lääkärit olivat sanoneet, että syöpäsolut olivat ilmeisesti hänellä uinuneet 4 v 8 kk sairauden toteamisesta. Tämä blogin kirjoittaja hakee paljon tietoa ja linkittää löytämiään lähteitä tekstiinsä (blogin osoite https://rinnanmitalla.com/author/rinnanmitalla/). Tätä blogia lukiessa olen myös päättänyt sen, että mikäli oma syöpäni aktivoituu ja tulee uudestaan ja jos tarjotaan sytostaatteja niin tulen pyytämään samaan tapaan kuin tämä blogin pitäjä laskimoportin asennusta. Kädessä suonet on niin huonossa kunnossa että välttelen nykyisin kaikkia verinäytteitäkin kun joka kerta on mahdoton show saada verta putkiloihin. Viimeksi otettiin ranteesta rannekellon kohdilta kun siitä vihdoin löytyi toimiva suoni.
Tässä uutisessa myös muutama lause uinumisesta ja solujen aktivoitumisesta: https://yle.fi/uutiset/3-9892175 – sanotaan että voi mennä vuosia tai jopa vuosikymmeniä ennen kuin aktivoituu.
Mullehan sanottiin myös ekassa vuosikontrollissa, että voisi olla kuitenkin hyvä että söisinkin 10 vuotta hormonilääkettä viiden vuoden sijaan kun ”sinulla nyt kuitenkin oli se yksi imusolmuke jossa oli syöpää”. Tämän olen tulkinnut niin että on siis täysin mahdollista että yksittäisiä syöpäsoluja voi olla nytkin uinumassa jossain päin kehoa (ilmeisesti menevät suojaan nukkumaan monesti juuri luuytimeen ja kun ovat uinuvassa tilassa niin ilmeisesti välttelevät sillä sytostaatitkin tms.? ). Syöpäsolujahan on voinut lähteä liikkeelle jo ennen leikkausta tai vaikka itse leikkauksessa tms.
Saattaisin itse tehdä myös niin, että en ehkä kertoisi kovin laajasti syövän levinneisyydestä ja juuri samoista syistä mitä itse pohdit. Sitten saisi jatkuvasti olla kommentoimassa että miten voin. Saattaa olla että kertoisin vain lähipiirille ja töissä kertoisin siinä vaiheessa jos syöpä aktivoituu ja sen myötä joutuisi sytohoitoihin jne. Jokainen tekee tietysti kuten parhaaksi kokee.
Toivon koko sydämestäni, että sinulla uinuisi luuston syöpäsolut lopunikää eivätkä koskaan aktivoituisi.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.