Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ

RINTASYÖPÄ

Esillä 20 viestiä, 41 - 60 (kaikkiaan 693)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #36091

    Katiska
    Participant

    Hei kaikki!
    Olen 53-v. uusmaalainen sinkku, mökön löysin rinnasta marraskuussa 2015. Ultraäänet, mammografiat ja muut antoivat viitettä, että olisi ihan paikallinen. Niinpä sitten osaleikkaus tehtiin joulukuussa, mutta patologi löysi lisää juuri leikkuupinnalta. Nyt sitten aloitettiin sytostattihoidot ja tulossa rinnan kokopoisto keväämmällä plus uuden rakentaminen samaan syssyyn. Mahdollista tulevaa sädehoitoa vielä mietitään.
    Viikko sitten oli eka systostaattihoito. Kortisonit sai ihan ylikierroksille, nukuin 2-4 tuntia per yö, mutta ei ollu kipuja ja töissä olin ihan. Nyt viikonloppu olikin aivan kamalaa närästystä ja luu&nivel-kipuja; onneksi oli sattumoisin vapaapäiviä monta peräkkäin. Olen käyny joka päivä ihan lyhyellä 45 min lenkillä, tekee hyvää kunhan on tarpeeksi vaatteitta tuonne paukkupoakkaseen. Nukun kun nukuttaa, luen kirjoja ja mietin kaikkea. Ruoka on periaatteessa maistunut, mutta kun tykkään mausteisesta ruoasta, niin vatsahapot on eri mieltä!
    Kun ei ole omaa perhettä, niin onneksi on muutama rakas ystävä, jotka kyselee kuulumisia ja tarjoaa apuaan, ja veljet ja heidän perheet tukevat (vaikkakin matkan päässä). Oma äiti on todella huonossa kunnossa, ja joutunee nyt hoitokotiin, kun ei todellakaan pärjää yksin, vaikka kodinhoito kay 2 kertaa päivässä luonaan. Tunnen vähän huonoa omatuntoa, etten voi olla auttamassa, mutta hänellä on omat sisaruksensa apuna. Minun pitää nyt hoitaa itseni kuntoon. – Mies, jota olen silloin tällöin tapaillut, on kummasti kovin kiireinen ollut viime aikoina, eikä luvatuista kokkailuista ja koti-illoista ole ollut sittemmin hajuakaan. Sairauteni on kuulemma niin kova paikka hänelle… voi kyynel.
    Odotan suht positiivisella mielellä parantumista, mutta kyllä tässä taitaa vielä kovat paikat olla edessä! Töissä haluaisin olla mahdollisimman pitkään, huomenna on tarkoitus mennä.

    #36351

    Immeinen
    Participant

    Moi kaikki,
    Oon keski-ikäinen pirtsakka tapaus eteläisestä Suomesta. Oon sairastanu rintasyöpää jo kymmenisen vuotta ja nyt tuli pitkästä aikaa sellanen tunne, et pitää vaihtaa ajatuksia jonkun kanssa eli kohtalontovereiden siis. Koska onhan se niin että saman kokeneet ymmärtää parhaiten, oli sitten mistä kyse. Ensiksikin tsemppistä kaikille, elämä on joskus rankkaa, ja sillon mulla ainakin on helpottanu jopa kiroilu kovaan ääneen. Tietysti oon harrastanu puhumista läheisten kanssa, terapiassa käymistä, metsässä kävelyä, eläinten kanssa puuhastelua ym:ta, mikä aina sillä hetkellä on tuntunut hyvältä.
    Mulla siis jo levinnyt rintasyöpä. Aluksi toinen rinta poistettiin, ja kaikki maholliset hoidot…muutama vuos meni..levisi luustoon..taas hoidettiin…levisi viime vuonna maksaan ja nyt hoidetaan mm tablettimuotosilla sytostaateilla. Ja toivotaan et metastaasit ois pienentyny huhtikuuhun mennessä, jolloin seuraavat kuvaukset.
    Välillä ollut todella rankka taival, mutta ihminen kummasti sopeutuu uusiin tilanteisiin. Ja on uitava väliin tosi syvissä vesissä, mut sielt vaa aina noussu.
    Itellä on perhe ja lapset, jotka pitäny jalat maanpinnalla ja arkirutiinit tuo turvallisuutta. Ja huumori; välillä mustakin.

    Mut voimia kaikille, puhukaa läheisillenne, ja halatkaa..siitä saa niitä voimia.

    #36371

    eve
    Participant

    näinhän se on, välillä huonoi päiviä ja välillä hyviä… oma oloni pitkään ollut epänaisellinen , toinen rinta pois ja hiukset kasvaa juurija juuri!!! oonko turhamainen??? sanovat kaikkeen tottuu, tuntuu vasn etten totu! avioliitto ei kukoista ja rahat on tiukalla, kiitos syövän!!! onnex on sentään ihania ystäviä ympärillä joiden kanssa voi puhua ? miten te muut koette naisellisuutenne??

    #36391

    mustikka
    Participant

    Sytostaattihoidot vihdoin ohitse. Saldona hieman huonontunut kunto ja paljas pää ja toivottavasti kuolleet syöpäsolut. Alun alkaenkin kaikista kovimmin otti hiusten lähtö. Turhamaisuutta tai ei mutta todella odotan niiden kasvua. Kevättä rinnassa kuitenkin :-)

    #36401

    pave65
    Participant

    Moi eve. Mulla vaikka on kumpikin rinta leikattu,enkä laitata uusia tilalle,ei mulla ainakaan ole tullut semmosta tunnetta että en ole naisellinen,minä olen se, mikä olen ,avoliitossa olen ,eikä meillä ole parisuhde kärsinnyt,tämän sairauden takia,se on minun mielestäni vain vahvistannut vain lujemmin toisiinsa. Mut kannattaa puhua yhdessä kaikista asioista,pahanolon tuntemuksista,ja kaikesta miltä sinusta tuntuu,se auttaa toistakin osapuolta kuuntelemaan ja oppimaan tämän sairauden kanssa.Meillä on tuo sauna semmoinen minun tunne purkaus paikkani,siellä sit jutelaan ja itketään jos on paineita päässyt kertymään,mut jokainehan on oma yksilö käsittelemään asioita,tämä on minun tapani.Rahaa saisi olla enemänkin käytössä, se on aika pieni mitä sairallessaan saa,sillä joten kuten pärjää nykyisin.

    #37071

    OuAn
    Participant

    Täällä ei olekaan hetkeen tähän ketjuun enää kommentoitu.
    Oma syöpäni selvisi marraskuun 2015 puolessa välissä. Leikattiin 10.12. oikea rinta kokonaan ja minulla oli jo tuossa vaiheessa selvillä, että myös kainalon imusolmukkeissa oli syöpää, joten kainalorasva poistettiin samalla. Lopputulos oli gradus 3 arhäkkä, triplanegatiivinen kasvain ja kainalon 26 imusolmukkeesta 17 oli syöpää. Pienoinen helpotus tässä kohtaa oli, että minulle oli tehty vartalon TT jo ennen leikkausta ja se oli ”puhdas”.
    Sytostaatit aloitettiin 10.1. perus doketakseli hoito ja kotiin vielä kahden viikon ajan sytostaatteja tablettimuodossa. Suht pienillä sivuoireilla on hoito mennyt. Mutta verikokeissa syöpämarkkerit ovat olleet koholla ja kun ne eivät olleet ensimmäisen hoidon jälkeen laskeneet sain lähetteen uuteen TT-kuvaan. Täytyy sanoa, että suhteellisen huono uutinen, ja nyt pelottaa syövän kuitenkin levinneen.
    Toisen hoitokerran jälkeen sain flunssan ja viime lauantaina nousi kuume yli 38, joten jouduin lähtemään (sain lähteä) sairaalapäivystykseen. Siellä heti influenssa epäily päälle, vaikka oireet ei ihan sen mukaiset. Mahtavat annokset kahta eri antibioottia suoraan suoneen ja varmuuden vuoksi vielä Tamifluta (influenssa lääke). No influenssaa ei onneksi ollut, perus RS virus. Olin sairaalassa hyvässä hoidossa tiistaihin, jolloin pääsin antibioottilääkityksen kanssa kotiin.
    Sitä jatkettiin pääasiassa sen takia, että valkosolu arvot oli matalalla. Neutrofiilit 0.67 kotiin lähtiessä.
    Nyt jännitän nouseeko ne tarpeeksi, että maantaille suunniteltu kolmas tiputus voidaan tehdä.
    Mutta kaiken kaikkiaan minä olen voinut hyvin, ei mitään sen kummempaa hankaluutta. Hiusten lähtö alkoi ehkä kolme viikkoa ensimmäisestä hoidosta ja neljännen viikon loppuun oli sen verran runsasta, että kampaajani ajeli hiukset. Yllättävän nopeasti totuin siilipäiseen peilikuvaani. Sen verran harvennut siili kuitenkin, etten julkisesti viitsi sen kanssa liikkua. Peruukin hain ja otin pitkät ja paksut hiukset, kun kerran sai :).
    Pitkä tilitys, mutta näin minulla.
    Ja olin ensin päättänyt, että en missään ”vertaisryhmässä” halua omaa tilannettani jakaa tai muiden kokemuksia kuulla. Mutta ehkä vain toinen tässä tilanteessa oleva voi oikeasti ymmärtää.
    Tsemppiä kaikille ja kiitos Immeinen kirjoituksestasi, sillä tällä hetkellä, kun levinneisyyttä pelkään, niin sinun kymmenen vuoden taival kuullostaa kuitenkin erittäin rohkaisevalta!

    #37241

    Karviainen
    Participant

    marle79 ja OuAn ja tietty kaikki muutkin :)

    Täällä ilmoittautuu myös triplanegatiivinen, vaikka yrittääkin olla positiivinen :) Syöpäni todettiin seulontamammografiassa, samoihin aikoihin olin löytänyt sen jo itsekin. Koepala otettiin lisätutkimuksissa, ja vastaus tuli kolmen päivän päästä: syöpä. Joulu oli ”ikimuistoinen”, kerroin vain miehelleni asiasta. Ajattelin, etten pilaa nuorteni ja sukulaisten joulua. Tammikuussa sitten alkoi tapahtua. Patti leikattiin pois, ja se oli suuri helpotus, tunsin itseni lähes terveeksi. Patologin tulokset taas palauttivat ahdistuksen, gradus 3 ärhäkkä syöpä, johon hormonihoito ei tehoa, ja uusiutumisherkkä. Patti kuitenkin suhteellisen pieni 18mm eikä ollut ehtinyt kainaloihin. Ainoa hoito ovat pian tiputuksena alkavat sytostaatit 6 kertaa ja siinä rinnalla syödään sytostaattilääkettä. Sitten pitäisi olla terve. Hoidot eivät pelota, mutta hieman inhottavat, siis se että ne vievät elinvoimaani.

    Kiva tavata ihmisiä joilla saman lajin syöpä ja hoidotkin menee suunnilleen samaa tahtia.

    #37371

    saara55
    Participant

    Hei kaikille. Täällä myös viime syksynä todettu rintasyöpä, gradus 3, HER2 positiivinen. Rinta poistettu kokonaan loppuvuodesta ja tammikuussa aloitettu Taxotere-Herceptin hoito. Kiinnostaisikin kuulla muilta herceptin hoitoa saaneilta miten pitkään olette hoitoa saaneet, itselleni määrätty vain kolme kertaa hoitoa. Pelottaa että syöpä leviää luustoon tai maksaan. Toki lääkäriin pitää luottaa mutta olen lukenut vain vuoden hoidoista.

    Aurinkoisia päiviä kaikille ja kirjoitellaan

    #37391

    Niisku
    Participant

    Minua kiinnostaisi tietää, kuinka monella rintasyöpää sairastavalla on ollut oireena valtava väsymys. Nimittäin olen rampannut lääkärissä kuukausia valittaen niin järkyttävää väsymystä, että se estää minua tekemästä jo normaaleja kotitöitä. Lääkärit ja ystävät ovat vain suositelleet enemmän liikuntaa ja terveellisempää ruokaa. Vaikka se syy, miksi en jaksanut enää ollenkaan harrastaa liikuntaa, oli juuri se valtava väsymys. Verikokeet olivat toki normaalit, joten konkreettisia todisteita minulla ei alkuun ollut siitä, että jotain olisi vinossa. No, rinnan iho alkoi kutiamaan ja tuntumaan erilaiselta, ja löysin rinnastani möykyn. Terveyskeskuslääkärin mielestä ei ollut möykky, eikä muutenkaan ollut huolestuttavan näköisiä muutoksia. Onneksi kuitenkin kirjoitti lähetteen mammografiaan – siellä ja ultrassa näkyi sitten selvä pahanlaatuinen kasvain ja leikkausta odottelen nyt. Mutta ihmettelen vain edelleen sitä, kun erikoislääkärikin sanoi, ettei väsymys ole rintasyövän oire…? Kun minulla on koko ajan ollut sellainen olo, että ei tämä väsymys ole normaalia, pakko jotain vakavaa olla takana, eikä mitään muuta ole löydetty kuin tämä rintasyöpä… Mietityttää vain se, että jos leikkauksesta selviänkin, niin paraneeko tämä väsymys sittenkään, jos se lääkärien mielestä ei voi olla rintasyöpään liittyvää…

    #37411

    mustikka
    Participant

    Ei ole väsyttänyt, eivät ole sytohoidot ja sädetykset väsyttäneet sen kummemmin. Sädehoitoa jäljellä 6 (15). Mutta me ollaan yksilöitä ja ehkä vanhempana (61) sitä tarvii unta vähemmän.

    Mulla on taas kiusana sydämen rytmit. Epätahtisuus tulee yllättäen jos liikkuu liikaa (mikä on liikaa) tai on liikkumatta. Vaivaan otan beetasalpaajaa mikä helpottaa nopeasti.

    #37421

    madre
    Participant

    Syöpäni leikattiin helmikuun alussa. Löysin sen loppuvuodesta. Koko syksyn olin todella väsynyt ja jaksamaton. Ihmettelin olotilaani miehelleni ja ajattelin kaamosmasennuksen vain pahentuneen iän myötä. Toki olen ollut leikkauksen jälkeenkin väsynyt, mutta nyt neljä viikkoa leikkauksesta, kun hoidot ei ole vielä alkaneet, voin sanoa, että se järjetön väsymys on kyllä hävinnyt. Olen myös kolmoisnegatiivinen syöpäläinen ja sytostaattien alkua odottelen. Vasen rinta on poistettu ja kainalo tyhjennetty.

    #37431

    Karviainen
    Participant

    Niisku, mustikka

    En huomannut syksyllä tavallisesta poikkeavaa väsymystä. En huomannut mitään, vaikka pattikin olisi pitänyt huomata aiemmin, minulla tosi pienet rinnat. Sitten kun se todettiin, se oli ihan selkeä, ja vähän arkakin.

    Minulla myös sytot pompottavat sydäntä. On ollut aina silloin tällöin aikaisemminkin rytmihäiriötaipumusta. Toivottavasti eivät lopeta tämän takia tuota Xeloda-lääkitystä. Lääkäri halusi ottaa sen minulle Taxo-tiputuksen lisäksi, että saadaan paras mahdollinen hoitotulos. Tämä yhdistelmä on kuitenkin rankka: hoitoni alkoi viikko sitten, ja nyt pari-kolme päivää on ollut tosi vaikeita: lamaannuttavaa väsymystä, päänsärkyä, selkäsärkyä ja kolotuksia. Lisäksi minun täytyy pistää itseäni vatsaan, koska olen tähän asti joutunut käymään punktioissa nesteen poistamiseksi leikatusta rinnasta. Onneksi nämä piikitykset nyt todennäköisesti loppuvat.

    madre

    Diagnoosi oli minulle aika shokki. Nyt olen etsinyt tietoa kolmoisnegatiivisuudesta. Käsittääkseni tilanteeni on kuitenkin hyvä, siinä on asiaa lieventäviäkin juttuja, päällimmäisenä tietysti se, että kainalo oli puhdas. Minultakin poistettiin vasen rinta. Monet naiset surevat kovasti puuttuvaa rintaansa, minä en ole vuodattanut kyyneltäkään sen takia. Pelkästään helpottunut, että pääsin sairaasta osastani eroon. Pumpulitissi on toiminut hyvin, pian pääsen kunnon proteesin sovitukseen.

    #37441

    miisu
    Participant

    Moi Immeinen!

    Olipa mukava, että täältä löytyi edes yksi, joka sairastaa levinnyttä rintasyöpää. Itsellä sama tilanne. Asun Pohjois-Suomessa ja iältäni olen jo viiden kympin paremmalla puolella.

    Minulla kaikki alkoi jo keväällä vuonna 2002, jolloin löytyi pahanlaatuinen kasvain oikeasta rinnasta. Leikattiin, saatiin sytostaatit, sädehoidot ja lopuksi antiestrogeeneja 5 vuotta. Sitten ns. tervettä aikaa kevääseen 2012. Löytyi etäpesäke vasemmasta keuhkopussissista.
    Hoitona siihen sytostaatit. Taas mentiin vähän aikaa ja tuli kevät 2014. Silloin löytyi etäpesäke maksasta ja luustomuutoksia. Sillä tiellä ollaan vieläkin. Hoitoja saatu sekä tiputuksina että tabletteina.

    Mutta ei tässä vielä ole hanskoja tiskiin lyöty. Olen kestänyt hoitoja ihan suht´koht´ hyvin. Postiivisella mielellä ollaan ja odotellaan kevättä ja auringonpaistetta.

    Terveisin Miisu

    #37461

    pave65
    Participant

    Moi! Mitäpä evelle ja mustikalle kuuluu,millainen on teidän vointi,tänä päivänä? Itselläni on toi vasen rinnan leikkaus kohta niin älyttömän kipeä,hyväkun pystyy hengittämään,oikean puoleisessa ei ole ollut mitään kipuja(leikattu molelmat rinnat pois) kontrolli kuvaus on ensikuussa,kyllä minä mainitsin eka kontrollissa lääkärille,mut eipä se sen kummemin ottanut kantaa asiaan.

    #37511

    Immeinen
    Participant

    Moi taas. Kyllä nyt alkaa olee sellanen ’hoitoväsymys’, että pakko varmaan ottaa sairaslomaa. Lääkkeiden sivuvaikutukset kiusannu, viimeisimpänä heittohuimaus. Onkohan verenpaine alhanen. Oli miten oli, nyt on sellanen stressi päällä, et huilitauko on paikallaan. Oon jo psyykannu itteeni, etten ottais huonoo omaatuntoo sairiksesta. Se on vaan välillä vaikeeta, kun on iskostettu päähän tää työn raskaan raatajan asenne. ? Tsemppistä kaikille.

    #37521

    pave65
    Participant

    Moi miisu!
    Oliko sulla minkäänlaisia oireita kun sulta löydetiin etäpesäke keuhkopussista tai tuntemuksia??
    TV:Päve 65

    #37571

    miisu
    Participant

    Moikka Päve65!

    Mulla ensimmäisenä oireena oli oikeastaan se kun hengästyin lenkillä käydessä. Jos kävelin oikein reippaasti ja vielä pienoiseen ylämäkeen alkoi hengästyttämään niin että oli pakko pysähtyä ns. vetämään henkeä.
    Menin valittamaan työterveyteen. Passittivat keuhkokuviin. Niissä näkyi että vasemmassa keuhkossa niin kuin olisi ollut pumpulia. Osoittautui nesteeksi, joka imettiin pois. Uudet kuvat, joista löytyi etäpesäke. Biobsialla vielä varmistui rintasyövän etäpesäkkeeksi.
    Siellä se vieläkin olla möllöttää, ei ole muuttunut suuntaa eikä toiseen. Lenkillä hengästymistä on vieläkin, mutta ei enää siinä määrin kun aluksi oli. Kävelee vaan ylämäet rauhallisesti niin hyvin menee.

    Tv. Miisu

    #37581

    mustikka
    Participant

    Pavelle ja muillekin. Hoitorumba ohitse. Vointi on hyvä. Ainoa huoli tuo sydän. Huomenna yritän saada rytmit sekaisin ja sitten tk:lle etta saatais filmille ja tietoa onko syytä huoleen. Letrozolia syön eikä vielä ole tullut haittoja…lopputatarkastuksessa lääkäri kylläkin mainitsi että saattaa aiheuttaa sydänoireita.

    Kevättä ja kesää odotellessa tsemppiä kaikille!

    #37641

    mustikka
    Participant

    Flimmeri eli eteisvärinä todettiin ekg:ssä. Siihen hoidoksi joka päivä beetasalpaaja. Toivon että nyt loppuvat ”muljahtelut”.

    #37651

    OuAn
    Participant

    Moikka kaikki,
    mulla oli myös väsymys aivan valtava jo pidempään ennen diagnoosia, varmaan parisen vuotta jopa, vähän helpotti kesällä, mutta epätavallista kuitenkin. Kilpirauhasta epäiltiin jossain vaiheessa, siitä ei mitään löytynyt.
    Ja väsymys mulla kyllä loppui aika tasan leikkaukseen, toki toipumisaikana varmaan lääkkeet saattoi vähän väsyttää, mutta väsymys oli erilaista kuin aiemmin. Eli kyllä uskon, että lisääntynyt väsymys voi olla myös oire esim rintasyövästä.

    Ja minäkään en ole puuttuvaa rintaa lainkaan kaivannut, koska sen mukana tosiaan lähti paha pois. ”Ulkoinen” silikoni on todella hyvä, toki rintaliiveiltä vaaditaan vähän tavallista enemmän. Se ehkä harmittaa, että kunnon proteesiliivit ovat aika kalliita, varsinkin kun aiemmin olen halpisketjujen liivejä käyttänyt.

    Mä olen nyt tutustunut alkaaliseen ruokavalioon, jolla pyritään poistamaan kehon happamuutta, hapan ympäristö on syöpäsoluille otollinen. Olen osittain sitä ryhtynyt noudattamaan. Maidoton, viljaton ja lihaton ruokavalio on aika iso muutos omaani, joten pikkuhiljaa alkaliseen suuntaan.
    Mikäli kiinnostaa, niin olen saanut paljon infoa minnaora.fi sivulta sekä Taistelutahto blogista.
    Molemmissa yksi kantava tekijä on, että sokeri on syöpäsolujen paras kaveri.

    Voimia ja tsemppiä kaikille ja mahtavaa kevään alkua!

Esillä 20 viestiä, 41 - 60 (kaikkiaan 693)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.