-
Viestit
-
Viilis, kuulostaa siltä, että hoidetaan perusteellisesti ja se on hyvä. Toivottavasti selviit vähäisillä haittavaikutuksilla.
Mulla on huomenna lääkäri, päätetään jatketaanko karboplatiini-paklitakseli yhdistelmällä vai vaihdetaanko AC-hoitoon. Mullahan tuli niitä neuropatiaoireita tosta kar-pak-hoidosta.
Saan myös kuulla viime viikolla otettujen vartalon TT- ja rintojen magneettikuvien tulokset. Se vähän jännittää… niin kuin kaikki tän taudin kohdalla tehdyt tutkimuksetLaitan tähän tilannepäivitystä nyt sen verran että kävin 1-vuotis tarkastuksessa ja sain ns. puhtaat paperit. Mitään syövän uusiutumiseen vittaavaa ei löytynyt mammografiassa eikä ultraäänikuvauksessa ja veriarvotkin olivat moitteettomat. Menen töihin ensi kuun alussa.
Ongelmakseni kuitenkin jäivät käsien turvotukset ja sormien tunnottomuuden tunteet. Sain tammikuun lopussa tukihihan ja -hansikkaan, ja niitä olenkin pitänyt sangen säntillisesti joka päivä.
Leikatun puolen käsi kuitenkin kipeytyy varsin herkästi jos teen sillä mitään raskaampaa hommaa. Sytokäden suonet kiristävät jonkin verran edelleen, mutta olen ilmeisesti aika lailla tottunut jo kiristyksen tunteeseen niin että se ei ainakaan tunnu enää kipuna. Mutta sytokäden sormet, varsinkin keskisormi ja nimetön, puutuvat tosi herkästi. Yksivuotistarkastuksen yhteydessä leikatun rinnan alueelta löytyi ultraäänessä vielä vanha seroomaonkalo, josta punkteerattiin noin desi seroomaa. Rinnan alueen pullotus hieman helpotti, mutta vieläkin se on epämiellyttävän kuhmurainen. Ultraäänitutkimuksen tehnyt lääkäri sanoi, että leikatulla alueella on myös nekrosoitunutta rasvakudosta, ja se ilmeisesti on yksi syy miksi leikattu alue on epätasainen kuin perunapelto. Nekrosoituneelle rasvakudokselle ei ilmeisesti voida tehdä mitään vaan ainoastaan odottaa että elimistö siivoaa omilla sisäisillä systeemeillään tuhoutuneen kudoksen pois. Lisäksi odottelen ja toivon kovasti että imunestekierto vasemmalla puolella alkaisi toimia pikkuhiljaa paremmin. Minulle on vakuutettu että imuneste systeemi alkaa toimia paremmin ajan kanssa kun imunesteelle syntyy pikku hiljaa uusia reittejä joita pitkin se alkaa kiertää ja sitä kautta nestekierto paranee kun tuhoutuneelle vasemman kainalon reitille alkaa löytyä korvaavia väyliä. Mielessäni ihmettelen miten kauan se mahtaakaan kestää ja toivon että jaksan tsempata itseni jumppaamaan tarpeeksi että elimistö toipuisi tuon lymfakierronkin osalta.Toivon kaikille kohtalotovereille hyviä ja kauniita kevättalven päiviä ja voimia sairastamiseen ja toipumiseen!
HopeaSiili, hienoa että sait puhtaat paperit! Eli ne annetaan jo vuoden päästä, olen kuvitellut jostain että ne saisi vasta sitten joskus kun hormonihoidotkin ohi.
Harmi että sinulla niin pitkään kestänyt tuo vetävä tunne suonissa. Minulla on hellittänyt, käytin sitä Hydoforterasvaa. Silti öllöttää ajatus että pitäisi joku verikoe ottaa, ei ne niin hyvässä kunnossa ole, toivottavasti ei tarvitse vähään aikaan.
Leikattu puoli minulla välillä pistelee ja välillä tulee tarve sitä venytellä. Kai sitä joutuu loppuelämän jumppaamaan. Kaikkea hyvää sinulle! Ja voimia kaikille jotka olette tulossa tähän rumbaan ja teille joiden kanssa tässä syksystä ”jutusteltu”Moikka! Kiva että on paikka johon voi kirjoitella. Sain musertavan tiedon kaksi viikkoa sitten. Eilen oli kirurgin tapaaminen jossa hän kertoi magneettikuvan tuloksia. Oikeassa rinnassa kaksi löydöstä ja yksi paksuuntunut ? Imusolmuke. Vasemmalla nodulaa? Ma ultraan uudestaan kartoittamaan tilanne. Mua pelottaa ihan sairaasti tuo, että löydöksiä on useampia. Kaikki puhuvat vaan yhdestä patista. Ja mä en edes löydä mun löydöksiä tunnustelemalla. Onko joku saanut saman kaltaisia löydöksiä?
Moi pauliina74, minulle kerrottiin leikkauksen jälkeen että useammassa kainalon imusolmukkeessa on epäily. Olivat suurentuneita, osa jopa huomattavastikin. Patologin vastauksessa sitten olikin että vain yhdessä imusolmukkeessa on mikrometastointi. Muut imusolmukkeet olivat terveet. Haluan rauhoitella sinua odottamaan tuloksia. Sinusta pidetään hyvää huolta ☀️
Hei, minä sain diagnoosin reilu kolme viikkoa sitten. Tänään on aika onkologille, mitään muuta en tee nyt kuin odotan ja jännitän. Vatsa ihan sekaisin ja ahdistaa.
Minulla ultrassa ja mammografiassa todettu kaksi löydöstä ja useammassa imusolmukkeessa paksuuntunut kuori. Neulanäytteen mukaan imusolmukkeessa etäpesäke. Olen käynyt nyt MRI:ssä ja CT:ssä, ensi viikolla vielä luustokarttaan. Mua pelottaa eniten, jos se on levinnyt jo muuallekin.
Hoidot alkaa jo 23.4. Leikkaus kai vasta sitten niiden jälkeen. Tänään olen paljon viisaampi, onneksi. Tuntuu kauhealta tämä odottaminen ja epätietoisuus.
Hei Sanna72 ja Pauliina 74. Alku aina hankala, näissäkin hommissa. Kun hoitoputki käynnistyy, tuntuu, että kaikki on hoidossa ja on helpompi olla. Odottaminen ja epätietoisuus on kauheinta.
Mulla leikattiin rintasyöpä 4.10. ja tämän päiväisen sädehoidon jälkeen enää kahdeksan jäljellä. Silloin lokakuussa ja vielä marraskuussa, kun sytot alkoi, hoitoputki tuntui loputtomalta. Mutta nyt ollaan tässä, loppusuoralla! Ja ihmeän nopeasti on tämä aika mennyt.Hyvää Pääsiäistä kaikille teille!
Sanna72, tiedän tuon odottamiseen tuskan ja pelon tunteen. Minulta leikattiin rintasyöpä kesällä 2018, sain kuusi kertaa sytostaatteja. Kun pääset hoitoputkeen, niin aika menee nopeasti ja kohta ihmettelet, että mihin se aika itse asiassa menikään. Lääkärit hoitaa syövän ja sinua ehdottaisin vain keskittymään siihen, että teet päivistäsi mahdollisimman mukavia. Nukut silloin kun nukuttaa. Syöt hyvin ja herkuttelet. Teet sitä, mitä haluat tehdä. Kyllä kaikki järjestyy ☀️
Hei kaikille. Minäkin olen nyt se ”joka yhdeksäs” nainen, eli arpa osu. Itkunsekainen pääsiäinen vietetty. Kevät on ollut muutenki raskas. Maaliskuussa diagnosoitiin sheuermanin tauti. Mutta se kamalin diagnoosi tuli viimeviikolla, rintasyöpä. Tässäkö se nyt sitten oli tämä maallinen vaellus. On kuulemma lubulaarinen syöpä. Onko kellään tästä kokemusta ja jos on mitenkäs oletta selvinneet.
MRI on tulevana keskiviikkona, mutta muusta tulevasta ei tietoo. Tietysti sen ymmärrän että leikkaus tulee ja jatkojohdot, mutta millä aikataululla?
Hei Luttero! Mullakin oli lobulaarinen, eli rintarauhasperäinen syöpä vasemmassa rinnassa. Ensin leikattiin osa vasemmasta rinnasta ja poistettiin imusolmukkeet vasemmasta kainalosta kun syöpä oli levinnyt 4:ään kainaloimusolmukkeeseen. Samalla pienennettiin oikea rinta D-kuppikoosta A-kuppikokoon. Ensimmäisessä leikkauksessa otetuista kudosnäytteistä todettiin että leikkausmarginaalit eivät olleet puhtaat, vaan niistäkin löytyi muutama mikrometastaasi, joten päädyttiin leikkaamaan vielä loputkin vasemmasta rinnasta. Minulla on nyt siis vain yksi rinta, ja sekin paljon pienempi kuin entinen, mutta pienennnysleikkauksesta huolimatta oikean nännin tunto on ihan herkkä ja plastikkakirugit tekivät siitä minun mielestäni oikein nätin rinnan.
Hoidot, varsinkin sytostaatit, olivat kyllä rankkoja, mutta ne ovat nyt jo ohi, ja helmikuussa olin yksivuotistarkastuksessa, jossa ei löytynyt mitään hälyyttäviä merkkejä syövän uusiutumisesta. Vaikka minulla on nykyisin jonkin verran nivelvaivoja johtuen ilmeisesti hormoninestolääkityksestä (Letrozol) ja vasenta kättä jonka kainalosta on poistettu imusolmukkeet meinaa välillä turvottaa jonkin verran, vointi on varsin hyvä ja maaliskuussa menin töihin ja voin elää, olla ja harrastaa melkein täysin normaalisti.
Minulla aikataulu meni suurinpiirtein niin, että joulukuussa 2017 olin joukkotarkastuksessa, tammikuussa 2018 uusintamammografia ja paksuneulanäytteet, viime vuoden helmikuussa ensimmäinen leikkaus, maaliskuussa toinen leikkaus, huhtikuun lopulla alkoivat sytostaattihoidot (6 kpl) jotka saatiin vietyä läpi elokuun loppuuun mennessä. Sen jälkeen sädehoidot (15 krt) ja sitten lokakuun loppupuolella hormonilääkitys. Marraskuussa 2018 sain lähetteen fysioterapeutilta lymfaterapiaan jossa kävin tämän vuoden tammikuun loppuun saakka, jolloin sain tukihihan ja -hansikkaan ja helmikuussa tulikin ns. puhtaat paperit yksivuotistarkastuksessa. Ja kuten jo kerroin, käyn nyt töissä, hoidan lapsenlapsia ja olen palannut entisiin harrastuksiini. Tällä hetkellä tuntuu että olihan se shokeeraava ja pysäyttävä kokemus tämä rintasyöpään sairastuminen, mutta sekin on nyt osa elämänkulkuani, ja olen sanomattoman kiitollinen kaikille niille ihmisille jotka ovat minua todella hyvin hoitaneet ja tukeneet sairauteni aikana. Joten tsemppiä Luttero! Onneksi meillä on täällä Suomessa todella hyvät mahdollisuudet saada erinomaista hoitoa ja selvitä syövästä.
Kiitos HopeaSiili tarinastasi ja rohkaisevista sanoista. Huomenna MRI ja sitten odottelua seuraavaan vaiheeseen. Päivittelen tarinaani sen edetessä.
Hei kaikki kohtalonsisaret!
Kävin ihan perusmammossa lokakuussa 2018 ja melkein samana päivänä lähdin reissuun kauas. Arvatkaapa vaan mikä fiilis kun kolmen viikon loman jälkeen odotti uusintakutsu mammoon.
No joulukuun alussa paksuneulanäyte ja siinä sit odottelin tuloksia. Joulun jälkeen vasta sain tiedon. Tammikuussa leikattiin ja nyt on kolme dok-sytoa takana. Ja kolme cef:iä edessä. Ja makuaisti mennyt lähes kokonaan. Mun tekee mieli ihan mitä tahansa ruokaa, joka maistuisi joltain. Mikään suolainen ei ole maistunut 7.3. olleen ekan syton jälkeen. Pakko jotain syödä…..ainoat mitkä maistuu siltä miltä pitääkin ovat vesimeloni, tuore kurkku, herkkusienet, makea päärynä, katkaravut, raaka kukkakaalia ja leivistä vain croissant maistuu siltä miltä kuuluu.
Minä niin odotan, että makuaisti palaisi ja saisi syödä jotain ruokaa. Kuolaan jopa tv:n ääressä kapteeni Finduksen kalapuikkoja
Päivä kerrallaan, tsemppiä kaikille.
Hei kaikki! Sain Kiirastorstaina helpottavan tiedon, että syöpä on paikallinen, ei siis levinnyt kainalon imusolmukkeita pidemmälle.
Eilen oli ensimmäinen doke-sytostaatti, saan niitä neljä kolmen viikon välein. Sen jälkeen vielä neljä cef-sytoa, nekin kolmen viikon välein. Mun syöpäkasvain on multifokaalinen eli moniosainen. Kolme pientä kasvainta, suurimmat 1,6 cm.
Eka sytostaatti meni kivasti, vielä ei ole siitä tullut oireita, koska ilmeisesti kortisoni hillitsee niitä. Ja ne muut lääkkeet joita otin ennen tiputusta. Kortisonista taas on tullut kauhea yöhikoilu ekana yönä ja nyt allerginen ihottuma kasvoilla ja ylävartalossa. No lisää vaan lääkettä siihenkin 😉
Koska olen niin nuori (47 v) haluavat ensin antaa sytostaattia ja sitten vasta leikata. Pystyvät sillä tavalla leikkaamaan vähemmän kainaloa, jotta käsi ei sitten oireilisi niin paljon.
Hyvin on siis matka lähtenyt käyntiin, mutta päivä kerrallaan tässä eletään!
Kiitos ystävällisistä sanoista <3Hei kaikille!
Asiat on minun kohdalla nyt edenneet. MRI:ssä kävin ja leikkaavan lääkärin vastaanotto oli eilen. Kaksi pientä kasvainta on ja yksi kysta. Toinen rinta on terve. MRI:ssä myös näkyy, että imusolmukkeissa ei olisi muutosta. Noh, se asiahan selviää varmuudella vasta leikkauksen yhteydessä. Leikkaus on tulossa noin 3 vk päästä. Koko vasen rinta poistetaan ja oikea pienennetään. Vaikka asiat näyttää nyt positiiviselta ja tästä taudistahan jopa saattaa selvitä hengissä, niin silti se pieni piru olkapäällä kummittelee ja sanoo ettei kaikki tuu menemään niinkuin Trömsöössä.
Jaksamista kaikille ja Hyvää Vappua!
Hei,
Olen about 50v. Alkuvuodesta lähtien olen potenut ihme väsymystä. Käyny lääkärissä ja syöny rautakuurinkin. Mammografia (seulonta) tehtiin kuukausi sitten. Ja tänään soitti pirtsakka neiti-ihminen ja ilmoitti, että on tultava jatkotutkimuksiin. Röntgen ja ultra yms. Samassa yhteydessä ilmoitti, että ei pidä säikähtää ja kertoi, että tuloksia arvioidaan välillä 1-5 ja miun tulos on ollut 3. Jäi vähän epäselväksi, mitä hän tarkoitti tällä luvulla. Osaisitteko kertoa?
Yritän tässä olla säikähtämättä, mutta kun tädillä on ollut rintäsyöpä ja siskolta poistettu..
Hei Siiri!
Epäilenpä, että hoitaja puhui radiologien käyttämästä BIRADS-luokituksesta, mistä en tähän hätään löydä suomenkielistä tekstiä. Englanniksi mm. tässä https://breast-cancer.ca/bi-rads/
Luokka 3 on todennäköisemmin hyvä- kuin pahanlaatuinen muutos.
Hei kaikki hoitoputken jo läpikäyneet,
Mikä on teidän suhteenne nykyisin alkoholiin kun rintasyövän (kai myös uusiutumisriskin osalta) osalta alkoholia pidetään yhtenä riskitekijänä? Itselläni loppui sädehoidot maaliskuussa, sitä ennen oli sytohoidot ja nyt jatkuu Herceptin piikitykset vielä marraskuun puoliväliin asti 3 viikon välein.
Itse olen juonut tasan tarkkaan yhden lasillisen viiniä toukokuussa, muuten vain alkoholittomia (alkoholiton olut on OK, mutta alkoholittomat viinit on melkoista kuraa tai lienee sama kuin että juo vaikka Mehukatti-mehua niiden sijaan). Olen ajatellut, että jos nyt sitten hyvin satunnaisesti lasillisen tai kaksi otan mutta että se jää siihen. Kieltämättä on kesää kohden vähän masentavaa ajatella, että esim. mökilläkään ei enää sitten grillata viinilasillisen ääressä ja joutuu vain katsomaan vierestä kun muut kesälomasta nauttivat voivat vähän huolettomammin viinistä ja oluesta nauttia. Syöpäni (her2+ ja hormonipositiivinen) kuitenkin on tyypiltään sellainen, että sillä on merkittävä uusiutumisriski.
Mites te muut olette ajatelleet tai tehneet – oletteko kokonaan ilman alkoholia vai sallitteko silloin tällöin lasillisen vai jatkatteko samalla tavalla kuin ennen sairastumista?
Aurinkoista helatorstaita kaikille!
Hei Kuikka, niin tuosta alkoholista. Tykkäsin itsekin ”entisessä elämässäni” silloin tällöin harvakseltaan nauttia vähän viiniä ja olutta seurassa tai vaikkapa saunan jälkeen, ja erikoisherkkuani oli sherrylasillinen siivouspäivän päätteeksi. Kaikki nuo vähäisetkin ”juomaharrastukset” jäivät sairastumiseni myötä ja olen ollut ihan absolutisti koko hoitojen ajan ja vieläkin – nyt siis 1 v 5 kk rintasyövän toteamisen jälkeen. Ja laajennan tätä ”nautintojen” juttuja vielä nyt silläkin, että sairastamiseni aikana ennen varsin intohimoinen suhteeni miesystävääni meni poikki ja tapasimme vain yhden kerran hoitojen aikana – juuri ennen viimeistä sytohoitoani viime syksynä ns. ”aistillisissa merkeissä” ja itseasiassa vain hyvästelläksemme toisemme. En tiedä kumpaa surin koko viime vuoden enemmän, sairastumistani vai 6-vuotisen miessuhteen loppua. Varmaankin koko se aika meni vähän kuin kauhun tasapainon vallassa: kun väsyin suremasta syöpääni niin surin menetettyä rakkauttani, ja välillä päivastoin.
Eli että vaikka ehkä ulkonaisesti olen palannut hyvinkin pitkälle entiseen elämääni, sisäisesti olen vieläkin toipilas ja aika haavoittuvainen. Olen kuitenkin ajatellut että annan itselleni reilusti aikaa ja mietin tarkoin mitä haluan ja jaksan itse oikeasti tehdä, enkä yritä väkisin vaikuttaa ulospäin ”normaalilta”. Alkoholista pysyn edelleen erossa, ja seurassa saatan feikata alkoholittoman oluen kanssa että hörppäilen sitä siinä missä muutkin. Mitään seksielämää en edes yritä, koska koen olevani sillä saralla nyt vammainen kun toista rintaa ei ole. Kyllä mulla edelleen vaikuttaa olevan haluja (vaikka olen jo tällainen 56-vuotias mummeli) mutta olen liian heikoilla että edes uskaltaisin riskeerata sielunrauhani ja hyvinvointini yrityksiin jotka saattaisivat todennäköisesti päätyä vain pahoihin pettymyksiin. En tiedä tulisinko toisiin ajatuksiin sitten jos ja kun pääsisin puolentoista vuoden päästä rinnan rekonstruaatio-leikkaukseen (vasen rinta rakennettaisiin vatsamakkaroista). Tuntisinkohan sitten itseni henkisestikin ”jälleenrakennetuksi”?
Tuota alkoholi-asiaa mäkin olen miettinyt, mutta absolutistiksi en aikonut ryhtyä, vaan ajattelin sallia itelleni oluen silloin tällöin. Niin kuin Kuikka sanoit, niin varsinkin kesän tullen, kun saunotaan ja uidaan tai grillaillaan, niin tekisi mieli se olut tai lasillinen ottaa.
Täytyy vaan totutella niihin alkoholittomiin, jotka valitettavan usein on kyllä täyttä kuraa… Yhden ok-makuisen 0% oluen olen tähän mennessä löytänyt ja se oli tietty se kalleinOlen viimeks juonut yhden oluen jouluaattona ruuan kanssa. Sytot loppui 7 viikkoa sitten ja leikkaus oli pari viikkoa sitten ja mietinkin, et jos juhannuksena ottais sit sen saunakaljan.
Hopeasiilille tsemppiä henkiseen toipumiseen. Toivottavasti vielä jonain päivänä tunnet itsesi ”kokonaiseksi”.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.