Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 933)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #30991
    pave65
    Osallistuja

    Olisi mukava kirjoitella samassa veneessä olevia ihmisten kanssa,mistä päin tahansa!aika hiljaista on nyt tällä uudella puollen!!

    T.pave65

    #31201
    pave65
    Osallistuja

    Moi EveP !
    Olen 50v:tias. Mulla todetetiin helmikuulla 2015 rintasyöpä ,leikatiin kumpikin rinta pois huhtikuulla,sytot aloitetiin kesäkuun alussa(3+3 kolmen viikon välein) sitten tulee hormoonihoito Tamofen 20mg joka kestää 5vuotta.No miten olet sinä jaksannut ottaa nuo tiputkset vastaan ja onko ollut minkälaiset vaikutukset?. Itselläni on nuo kuumat aallot niin kauheat ,varsinkin yöllä joka toinen tunti tulee HIKI ja sit kylmät väreet perään,yrittäppäs sit siinä nukkua,et uni rytmi mulla on mennyt ihan sekaisin.

    T.Päve65

    #32301
    mustikka
    Osallistuja

    Heinäkuussa löysin patin rinnastani. En voinut millään uskoa että SE nyt tuli minulle. Ajattelin kun muunkin takia täytyi tilata aika ja halusin omalle lääkärille niin vasta elokuussa sain ajan. Siitä lähti vauhdilla…nyt leikkattu (osapoisto) ja ensimmäinen syto-tiputus saatu. Vointi erinomainen ja mielikin hyvä kun hoidot alkoivat (tiedä sitten miten niitten viimeisten kanssa käy). Ikä on 60v.

    #32411
    eve
    Osallistuja

    Täällä 38v nainen , jolla todettiin rintasyöpä heinäkuussa 2015. hoito aloitettiin sytoilla,koska löydös oli kookas, tarkoitus pienentää se. Joulukuuhun suunniteltu leikkaus, ilmeisesti koko rinnan poisto. Mahdollisesti sädehoito ja hormonilääkitys jatkoon…Mukava olisi saada jutteluseuraa, jakaa kokemuksia ym, aika tulee sairaslomalla niin pitkäksi !!!

    #32461
    pave65
    Osallistuja

    Moi mustikka!
    Niin se vain yllätyksenä tuli minullekin!! Mut se on tärkeää ettei vaivu synkkyyteen,tämän sairauden vuoksi! Kiva kuulla et olet hyvällä mielellä.Montako syto-tiputusta sinulle tulee? Mulla oli 6 kertaa nyt 30.9 oli viimeinen tiputus,väsymys oli minulla pahin ja on edeleenkin,pahoinvoitia mulla ei ollut ollenkaan,vasen käsi on vielläkin kipeä tiputuksen vuoksi,kun ne eivät pistäneet kuin aina samaan käteen,mulla meni verisuonet kivi kovaksi noista aineesta,ettei ne meinaneet viimeisellä tiputuksella saada neulaakaan suoneen ollenkaan.Tämän viikon perjantaina pitäisi aloitaa se hormooni hoito,se kestää sen 5v:tta,saappa nähdä mitä se tuo tullessaan ja nuo kuummat ja kylmät aallot ovat olleet minulla riesana tämän hoidon aikaan,ne ovat ihan hirveet YÖN AIKANA(ihan kuin saunassa olisi yölläkin).Ikä on 50v.(kirjoittelehan kuulumiset tänne)

    #32471
    pave65
    Osallistuja

    Moi eve!
    Miten sinulla on mennyt syto-tiputuksen jälkeen?onko sulla ollut pahoinvointia tai muuta vastaavaa?kuinka monta kertaa ne antavat nyt tippa pullosta?minkä aikaa ne sulle määräsivät sairausloman? Minä itse olen ollut vuoden sairaslomalla,mulla oli viime vuoden marraskuun lopussa,iso selkä leikkaus KYS:issä ja tämän vuoden helmikuussa löytyi tämä SYÖPÄ,tammikuuhun loppuun on nyt saikku,mut mulla jatkuu varmaan aika pitkälle kun tuo olkapää on joutunnut odottamaan vuoroaan leikkaukseen tai saako ne tehtyä mitään,kun se on niin kulunnut,katsotaan mitä kirurgi tuumailee.Semmoistahan tämä elämä vain on!
    kirjoitelaahan!!!
    T.pave65

    #32531
    eve
    Osallistuja

    Moi pave65
    Mulla takana 3 syto tiputusta ja nyt maanantaina neljäs kerta, 6krt kaikenkaikkiaan saan. Joudun pistämään neulasta hoidon jälkeen aina, se tekee luuut ja lihakset tosi kipeex. Oon ollut kokoajan todella väsynyt, tänän kävelin pienen matkan niin olo kuin olisin kuntosalilla ollut… Hikoilen kans paljon, varsinki öisin.ruokahalut on hyvät. Pahoinvointia ei ole ollut.joulukuuhun mulle suunniteltu rinnan poisto ja sairaslomaa on nyt myönnetty tammikuun loppuun. On tää kotona olo vaa tylsää, mutta tällä olotilalla ei vois töissä ollakaa!

    #32571
    pave65
    Osallistuja

    Hei eve!
    Minullakin tuli heti viimeisen tiputuksen jälkeen kauhea flunssa on kestännyt jo kolmisen viikkoa,ei omat hoito konstit enää riitä,piti tilata lääkäriin jo aika,rintakehä on niin kauhean kipeä jo rykimisestä,kuumetta ei kyllä ole ollut. Huomenna täytyisi aloitaa tuo hormooni hoito,saahan nähdä mimmoisen tujauksen sekin tuo tullessaan,rupeekohan se entistä enemmän hikoiluttamaan,nyt jo 4 neljä kertaa herättää yössään,siinähän sitä onkin sit 5vuotta yhtä hikoilua kerrakseen. Kyllä mullekin tuli alussa pitkästyttävä olo kotona kun ei jaksannut mitään,voimat olivat ihan lopussa,mut silti minä yritin joka päivä käpöstellä ulkosalla jonku aikaa,se auttoi hieman mielialaankin. Ei näitten sytojen hoitojen aikana töitä edes voisi ajatellakaan,kyllähän ne ovat sen verran rankkoja,mut sekin riippuu paljon et mitä aineksia kellekkin tiputetaa ja miten paljon,olen lukennut että jotku käyvät töissä hoitojen aika,sekin riippuu paljon ammatistakin. Kaksi kertaa minäkin jouduin pistämään neulasta kun valkosolut tipahtivat hälytysrajan ala puolelle tiputuksen jälkeen ja kuume nousi 40:een,eikun KYS:iin päivystykseen ja osastolle.

    T.pave65

    #32591
    mustikka
    Osallistuja

    Tervehdys. Mulle pitäisi antaa sytoja 3+3 lisäksi sädehoito ja hormoni hoito. Nyt runsas viikko ekan tipuksen jälkeen kirjoittelen täällä eristyshuoneessa. Kuumetta alkoi tulla just kun olin pääsemässä kuntoon. Viikonloppu täällä menee. Onneksi on hyvä kirja ja tämä tabletti. Vatsaan pistos ja antibioottia suoneen. Meinas tulla ihan poskettomat selkäkivut tunnin ravasin ympäri huonetta kunnes hoksasin pyytää kipulääkkeitä.
    Leikkaus meni hyvin ja kaikki saatiin pois. Vartijat puhtaat mutta syöpäsolu ärhäkkä. Siksi päätettiin hoitaa viimeisen päälle.

    #32611
    EveP
    Osallistuja

    Täällä toinen Eve ? Ollaan melko samoissa vesissä kaikki . Mulla sytot puolessa välissä, vielä 3 saamatta. Ensin tuli 3 dosetakselia, sitten tulee 3 CEFfiä. Järkyttävä väsymys päällä koko ajan. Mun syöpä oli gradus 3 eli ärhäköintä laatua. Vartijat olivat onneksi puhtaat. Koko rankka hoito tulee tuon ärhäkkyyden vuoksi. Sytojen jälkeen 25 sädehoitoa. Kylllä tämän taistelun kestää jotenkuten. Saikulla olen maaliskuulle. Tarkoitus on hakea eläkettä, vaikka ikää on vasta 50. Vuosi sitten sain parkinsondiagnoosin ja se vihulainen on mennyt nopeasti eteenpäin. Kesäkuussa dg menierentauti ja rintasyöpä. Sairastin myös vakavan keskushermoston tulehduksen, se vaurioitti kuuloani niin että minulle leikattiin sisäkorvaimplantti, kuulema sen avulla hyvin. Välillä hiipii kysymys että miksi yhdelle näin paljon taakkaa. Onneksi on hyvä mies ei tarvitse taistella yksin näitä taisteluja. Parempaa syksyä kaikille!

    #32631
    pave65
    Osallistuja

    Moikka naiset !
    No ompa mukava että olette tulleet tänne kirjoittelemaan kuulumisia. Itse kävin eilen illalla lääkärissä hakemassa tuohon flunsaan lääke kuurin,ei auttannut koti keinot enää!Tänään aloitan tuo hormooni lääkityksen myös.En tiedä mistä johtuu mut, mulla on polvet niin kauhean kipeät,jospa tuo lääke kuuri hiemman avittaisi. EveP olet minun kanssa saman ikäinen,kyllä mullekin on sanottu etteikö kukaan ole ehottanut elääkeelle jäämistä EIPÄ OLE,vaikka mullakin on käsissä nivel rikko + reuma ja leikelty jalat+selkä+olkapää 4 kertaa ja olen ammaltani hitsaaja et ei mikään kevyt työ,nyt pääsin tuolle kuntoutustuelle. Kyllä minustakin tuntuu siltä että,näinkö joka vuosi tulee jotain uusia sairauksia vastaan,mut sillekös me ei voida mitään,se vain on meidän kohtalo. Mistä päin te naiset oletta? Itse olen Lapinlahdelta.

    T.pave65

    #32651
    eve
    Osallistuja

    Heips naiset!!
    Täällä mä sohvalla makaan , veto on poissa ihan kokonaan…pienikin kävely ulkona tai kotityöt tekee olon kuin olisin salilla rehkinyt! Ma saan uudet sytolääkkeet, joissa pahoinvointia herkemmin , ja mun tuurilla näin menee.. Kun vielä pistän neulasta niin luut ja lihakset huutaa hoosiannaa… Ikää mulla 38v. Ja joo asun keravalla! Miten teidän läheiset ja ystävät on suhtautuneet sairauteenne? Lapset? Kumppani?

    #32661
    mustikka
    Osallistuja

    Hei sisaret, minä asun Uudellamaalla. Yksin, lapset aika lähellä. Vielä on kaikilla usko että hyvin menee kun ei ole muita sairauksia. En ole työelämässä. Harrastan paljon liikuntaa sekä hyöty että huvi. Katsotaan nyt kun hoidot etenee viekö ne kunnon mennessään. Hyviä vointeja ja liikkukaa metsässä jos mahdollista.

    #32671
    pave65
    Osallistuja

    Moikka ! Minä alun alkaen kerroin kaikille tutuille ja ystävilleni sekä työkaveireille myös työnantajalle että sairastan syöpää,en halunnut piilotella asiaa alkuunkaan ja kerroin myös että molelmat rinnat poistetaan,työkaverit(pojat) kyselevät vointiani ja kuulumisia,se minust on mukavaa,vaikka pojat ovat minusta paljon nuorempia,kyllä ne huolehtia osaa tämmöisestä mummostakin(hahah).Kumppanin ja tyttöni kanssa voin jutella kaikesta tähän sairauteen liittyvästä asioista ,surut ja murheet myös vihat+ itkut, joskus tuntuu että he huoleehtivatkin joskus liiankin paljon minusta,mut hyväähän he tarkoittaa vain. Moni on mulle sanonnut,et mitenkä minä oon niin iloinen,NO ei minua voi sairaus muuttaa,olen sama ihminen edeleenkin ennenkuin sairastuin ,se ehkä on monelle että kun sairastut niin sinun täytyisi olla apea,etkä saisi nauraa tai hymyillä!!HALLELUUJAA!!( miettisivät vähän).Et tämmösiä kokemuksia omalta kohdaltani,mitä on tullut vastaa.
    T.pave65

    #32681
    eve
    Osallistuja

    Itse sain kuulla rintasyövästäni heinäkuun lopussa 2015, pari päivää tiedosta lähdin lomalke turkkiin mieheni kanssa. Kerroin heti pomolleni ja työkavereille sairaudestani, koska en halunnut mitää seläntakana kyräiyy miksi en palaakaa kesäloman jälkeen töihin .turkissa olin väsynyt ja tieto syövästä vei lomafiilikset. Kun palasimme suomeen alkoi heti sytohoito ja tieto jota odotin onko syöpä levinnyt mihinkään kerrottiin ja sain hyvät uutiset että ei ole levinnyt. Minulla on 3 poikaa, iät 17, 14 ja 7. He ottivat sairauteni suhthyvin, keskimmäinen huonoiten koska kaverinsa äiti kuoli syöpään muutama vuosi sitten, ja kaljupääni ihmetyttää nuorimmaistani . Raskaimmin tän kaiken ottaa äitini, hän juttelee kokoajan messengerin kautta ja kyselee oonko väsynyt ym… Ystävät on pysyneet rinnallani ja käyvät kylässä tai vointini mukaa itsekin käyn tai käymme syömässä ym. Olen kuullut että oon positiivinen ihminen, ja että selviin sen avulla voittajana. Joo, olen ottanut asenteen tähän että päivä kerrallaan ja uskoen että joku päivä tää kaikki jää taakse! Se mitä tulevaisuudelta odotan että olen terve, pääsen töihin ja hiukset kasvaa takas ?

    #32701
    pave65
    Osallistuja

    Kyllä justiisa tuolla aseentella täytyykin ajatella ja nauttia piennistäkin asioista,mekin lähdemme aina ulos syömään silloin tällöin kun rupeaa pikkuisen ahistamaan,taasen olo on virkeällä pohjalla. Minutkin on nimetty SITKEÄ SISSI(mitä varmaan oonkin!hahah). Minulla on yksi tyttö 34v:tias ja kahden mummo olen Pinja14v ja Panu 12v. Mulla lähti hiukset heti eka syton jälkeen tuppona,sanoin kaverrilleni siinäpä kone ajeleppa kaljuksi,niin ei tartte tyynyliinalta kerräillä hius tupsuja,nyt on sängessä näkyy tulevan harmaat hiukset(vauv!)ennen oli hiekan harmaat,ei tartte parturissa värjätä,kun saa ilmaisen värin,onhan siinäkin jotain positiivistä vai mitä? Annetaan jokaisten ajatella mitä tahansa,se riittää kun meillä on itselämme HYVÄ MIELI JA OLO !oletko samaa mieltä ??

    #32711
    eve
    Osallistuja

    Näinpäää… Sain mä maksusitoumuksella peruukin, mutta todella harvoin edes käytän koska valitsin väärän, mun omat hiukset oli pitkät, paksut ja 2 väriset… Tää peruukki on polkkamallii ja tummanruske, joten en osaa pitää ja se kutittaa kamalasti. Ulkona liikun pipo päässä ja kotona ilman mitää. Tänään koitan saada kotona aikasix jotain, sain ees pyykkikoneen päälle, hengästyn niin paljon pienistäkin asioista, et töytyy istuu sohvalle hengähtään. Eilinenkin suihku sai pumpun hakkaamas 96, ja loppu ilta menikin sohvan syleilyssä. Huomenna aamulla taas hyksiin saamaa sytoa, nyt on uudet lääkkeet, saas nähä millaset sivuoireet…

    #32721
    pave65
    Osallistuja

    Minä en ottannut ollenkaan perukkia,kun minä itse ajattelin että ,en osaa sitä kummiskaan pitää,niimpä mitä turhia nurkiin pyörimään.Omat hiukseni on ollut melkein aina lyhyet jo melkein ammatin puolesta helpompi pitää puhtaana.Tääläkin Savossa paistaa kerrankin auringo,kävin ulkona hieman noita lehtiä haravoimassa,mut ei tunnu vain voimia olevan vieläkään,on semmoinen voimaton olo,no pikku hiljaa,hyvää tulee!
    Toivottavasti nyt ois paremmat tipat,ettei olisi mitään sivuoireita(pidän peukkuja pystyssä).
    Missäs tytöt MUSTIKKA Ja EveP ovat kun ette ole kirjoitelleet ???(kaikki vaan mukaan).

    #32731
    mustikka
    Osallistuja

    Hei, meikäläinen taas kotona 3 pvn eristykseen jälkeen. Valkosolut lisääntyi aika tuskalla mutta sain lopulta oikeat kipulääkkeet. Olo on nyt vain hieman flunssainen. Kyllä on hoito hyvää jos ei näillä myrkyillä syöpä lähde niin on kumma. Harmi vaan et tappaa hyvätkin solut.

    Kävin myös hakemassa peruukin ja tilasin netistä huivin. Vielä on tukka päässä mutta ylihuomenna on tasan 2 viikkoa ekasta tiputuksesta, saas nähdä.

    Hyviä vointeja lähden tästä pikkulenkille!

    #32751
    eve
    Osallistuja

    eilen joo alkoi CEF-hoito, olo ollut parempi kuin aiempien hoitojen jälkeen,tänään kyllä pitää pistää neulasta,niin alkaa taas kovat luusäryt ja tulee se flunssainen olo 🙁
    mulla hiukset lähti tasan 2 viikkoo ekasta syto hoidosta, olihan se järkytys kun tuppoja vaa nyhdin päästäni wc pönttöön,sinne meni pitkät pksut hiukseni….mitäs muuta teidän syksyyn???

Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 933)
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.