Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Sururyhmä Puolison kuolema.

Puolison kuolema.

Esillä 3 viestiä, 1 - 3 (kaikkiaan 3)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #71236
    Sisko
    Participant

    Mieheni sai marraskuun 8. tietää sairastavansa syöpää ja keuhkonlaajentumaa. Kuvattiin koko mies ja vasemmassa alalohkossa oli 16 mm kokoinen kasvain. Levinnyt ei ollut. Piti olla ihan pieni leikkaus,rutiinitoimenpide sanoivat lääkärit. Leikkaus menikin hyvin ja paha saatiin pois. Myöhemmin tuli keuhkokuume ja nestettä kertyi keuhkoihin. Antibiootit eivät tepsineet ja keuhkonlaajentumaa painoi sydäntä. Hän kuoli Ouluun teho osastolle 16.1-21. Lasten kanssa päästiin katsomaan kun hän oli teholla syvässä tajuttomuudessa. Nyt on hautajaiset pidetty sisarusten läsnä ollessa. Itse olin 3 vk saikulla ja nyt taas töissä. Nuorin lapsi käy koulua ja toinen on töissä. Miehen kuva on pöydällä. Itken joka päivä ainakin kerran. Tytär sanoi että pitää viedä isän haudalle kynttilä hänen 18 v syntymäpäivänään huhtikuussa. Toivottavasti liekki näkyy taivaakseenkin.

    • Tätä viestiketjua muokkasi 7 months, 1 week sitten Sisko.
    #71486
    Juuso70
    Participant

    Hei Sisko, pahoitteluni sinulle. Anna kyynelten ja tunteiden tulla ulos kun ne haluavat, se on helpoin tie eteenpöin. Älä jää yksin, muista puhua ja purkaa tilannetta.

    Itse koin menetyksen marraskuun lopulla … jokainen suru on omanlainen, mutta jonain päivänä näet taas maailmassa valoa, ja tunnet sen lämmön.

    Lupaan sen. *halaus*

    #72359
    EmaliLeo
    Participant

    Menetin aviomieheni ruokatorven syövälle 28.6.2021. Dg tuli 15.6.2020.( 80 % menehtyy eka vuoden aikana…)
    Tiesimme alusta lähtien että tosi paha tilanne. Kirurgi sanoi heti että leikkaus ei tule kysymykseen. (Mieheltä leikattu paksusuoli 20v sitten joten ei olis ollut varaosia jos ruokatorvesta olisi jouduttu poistamaan pala pois syövän takia).
    Vuoden aikana lukemattomia komplikaatioita, ruokatorveen tuli reikiä joita paikattiin ja tulehduksia…
    Välillä pelkkää letkuruokailua…( ruokintaletku suoraan mahalaukkuun vatsanpeitteiden läpi ja siihen apteekista velliä )
    Kemoterapia tehosi hyvin elo syyskuussa. Marraskuussa etäpesäke , josta sanottiin ettei voida leikata. 2 pv kuluttua kirurgi ilmoitti: pinnallinen ja tarkkarajainen, voidaan leikata.
    Tammikuussa saimme kuulla että syöpä tullut takaisin ja on levinnyt. Mies jo sanoi että hoivakotiin…( mulle muka liian raskasta..)
    Torppasin heti moiset puheet, Sanoin lääkärille että kotiin( tottakai mieskin halusi ), kunto ei todellakaan vaatinut sairaalaa tai hoivakotia.
    Saimme olla kotona rauhassa kahdestaan 4.2-21.6 . Toki kotisairaala kävi 2-3 x viikossa( lähinnä vaihtamassa lääkepumppuun uuden kasetin)
    Sitten miehen kunto romahti. Viimeinen vko meni Katriinan sairaalassa.
    Onhan tämä aivan kamalaa edelleen mutta miehelle parempi että pääsi pois kärsimästä.
    Hän sanoi että jos tämän pirulaisen (syövän) piti jommalle kummalle tulla niin parempi että hänelle. Mies sanoi että hän ei selviäis jos jäis yksin, mutta vakuutti mulle että mä pärjään kun mulla on tytär ja hänen 3 ihanaa pientä lasta. Meillä ei ollut yhteisiä lapsia. Saimme olla 18 vuotta yhdessä.
    Siskoni lohdutti, että vaikka mies joutui liian aikaisin lähtemään (59v.) niin ehdimme kuitenkin kokea paljon ihania asioita yhdessä.
    Samalla kun edelleen itken ikävääni ym. yritän toipua raskaasta omaishoitajavuodesta….

Esillä 3 viestiä, 1 - 3 (kaikkiaan 3)
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.