Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Miesten syövät PSA Arvot ja verinen virtsa (hematuria)

PSA Arvot ja verinen virtsa (hematuria)

Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 28)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #67974
    ProState70
    Participant

    Lyhyesti tarinani tässä
    48v perusterve mies, en tupakoi
    – 30.6 verinen virtsa, tai verta tuli virtsan lopussa. Siis pelkkää verta, ei veristä virtsaa
    – nyt tähän mennessä tehty TT kuvaus, MRI kuvaus, biopsia virtsarakosta ja eturauhasesta
    – PSA nyt 7.9 ja 10%
    -Eturauhasesta löytyi pesäke josta biopsia otettu
    – Virtsarakon seinämää punaisia läikkiä, joista otettu näyte
    – Odottelen tuloksia
    – Viikonlopun olin sairaalassa kun alkoi tulemaan verta oikein suuria määriä virtsatessa. Nyt oli koko virtsa tumman unainen ja seassa hyytymiä. Virtsaa tuli täysi rakollinen aina 15 min välein. Sairaalassa laitettiin huuhtelukatetri ja se oli kaksi päivää, HG laski ja sain verta. Määrällisesti ulos tuli pahimmillaan 2l/ tunnissa. Joten sain myös ravintoliuosta. Tänään menen ylävirtsateiden TT kuvaukseen.
    Onko oireet tuttuja? Epätietoisuus tässä on pahinta.

    #67998
    ProState70
    Participant

    Tänään tuli tieto -> ”MRI tehty ja siellä nähty yksi pesäke, josta otettu kohdennetut biopsiat, biopsioista tehty myös lisävärjäys. Kyseessä carcinoma adenomatosum Gleason 7 (3+4). Kyseessä hyväennusteinen eturauhassyöpä.”
    Suosittelevat leikkaushoitoa. Lienee tämä vaihtoehto parempi

    #68004
    Johannes
    Participant

    Itselleni 54v todettiin samanlainen gleason 7 ja se maaliskuussa leikattiin. Nyt puolenvuoden kontrollissa oli PSA mittaamattomissa (alle 0.1) eli kaikki saatiin pois. Erektio vielä hakusessa ja huolettaa, mutta muuten olen hyvässä kunnossa. Leikkaus tai sädetys, kaikissa omat puolensa, aiotkos valita leikkauksen?

    #68005
    jyrkiap
    Participant

    Hei ProState70.
    Mulla todettiin 2013 alkuvuodesta eturauhassyöpä gleason 7 (4+3). Kesäkuussa 2013 leikattiin ja kun oli patologin tiedoissa leikkausmarginaaliin jäänyt pöpöä, otin täydentävän sädehoidon tuolle alueelle.
    Mulla tuli juhannuksena 2012 verta virtsassa ja kuume nousi korkeaksi, sitten alettiin seuraamaan PSA:ta, joka oli ja pysyi 7-8 välillä, suh. 8%. Nyt olen 7 vuotta ollut puhtaana, arvot 0.01-0,03 alueilla.

    Aika samanmoiset arvot ja samansuuntaiset oireetkin sinulla. Itse ajattelisin leikkausta ikääsi nähden, kuuntelisin lääkäreitäsi valinnassasi. Tuo sinun verenvuotosi kuulostaa aika rajulta, mutta toisaalta PSA:si ei ole hälyttävä (3+4) juuri näinpäin 3 eniten, hoitaa toki pitää pikinmiten. Tsemppiä valintaasi.

    #68006
    ProState70
    Participant

    Kiitos kommenteista Johannes ja Jyrkiap. Ne merkkaavat tosi paljon. Tulee tunne ettei ole ihan yksin. Kiitos.
    Sain kommenteissanne paljon ajateltavaa ja hyviä vinkkejä. Eiköhän tämä tästä voitoksi vielä käänny!

    #68009
    jukarhu
    Participant

    Heipat ProState70!

    Aika hurjat on olleet sinulla oireet. Hyvä, että olet päässyt alkuun suht nopeasti, tällä ERS-pokulla.
    Hoidot on yleensä helpompia, silloin kun ollaan ajoissa liikkeellä.

    Sädehoito ja leikkaus, molemmat ovat varmaankin hyviä vaihtoehtoja. Olet ilmeisesti urologian diagnosoima? Pyytäisin myöskin lausuntoa syöpälääkäriltä (onklologi) hoitovalinnan pohjaksi.

    Sädehoidon osalta kannattaa myöskin kysyä lääkärin mielipidettä siitä, onko ulkoinen- vaiko sisäinen (HDR braky) hoito kohdallasi mahdollinen vaihtoehto.

    Kun tämä koko hoitopaletti on sinulle selvitetty niin seuraava, varmaankin hyvä kysymys lääkärille olisi, ”mikä olisi valintasi, mikäli joutuisit sen, minun asemassani, tekemään?”

    Valinta, vaihtoehtojen välillä on sinulla. Kun olet valintasi tehnyt, sitten vaan ERS-polulla luottavaisin mielin, kohti uusia seikkailuja.

    Jukarhun-tarina löytyy tältä sivulta. Siinä on minun lähes 10-vuotinen ERS-polku kerrottu.

    Kaikkea hyvää, minkä hoidon sitten valitsetkin, se on varmaankin paras vaihtoehto juuri Sinulle.

    Veljille, reipasta alkavaa syksyä.

    #68010
    ProState70
    Participant

    Täällä on hyvää porukkaa foorumi pullollaan näköjään. Kiitti Jukarhulle vinkeistä ja tsempeistä. Kyllä se on niin että mikä ei tapa niin vahvistaa. Vaikka kyllä nämä kokemukset mielellään antaisi pois
    Tsemppiä kaikille

    #68022
    ProState70
    Participant

    Seuraavia vaiheita ja havaintoja tähän lisäilen ja samalla on tullut pohdittua sitä mitä on edessä.

    Aluksi verivirtsaisuutta oli noin kaksi viikkoa. Ei mitään merkkejä koskaan ennen ollut minulla.
    Kun tuseeraus tehtiin niin se oli niin kivulias ett meinasi oikeasti taju lähteä. Se oli sellainen merkki, josta itse ajattelin ettei kaikki ole nytbijan kunnossa. Syöpä kävi mielessä silloin. Tässä vaiheessa sitä hoidettiin eturauhastulehduksena. Sain sulla pituiset antibiootit. Näistä meni koko kroppa ihan nokkosihottumalle ja lääkkeen käyttö piti lopettaa, jottei tuo nokkosrokko olisi limakalvoille levinnyt. En ole millekään ruoka-aineelle tai muullekaan allerginen ollut ikinä. Lääke vaihdettiin ciproflocacin antibioottiin. Tästä sain nivelet ja ”luut” kipeiksi. Tämä kipu tosin alkoi vasta kun kuuria oli jäljellä muutama päivä. Oletan että kivut, joita vieläkin on, ovat peräisin tuosta lääkkeestä. Tosin mielessä on myös käynyt olisiko mahdollisesti jossain luistossa etäpesäkettä? Imusolmukkeisiin se ei ole TT kuvausten perusteella levinnyt. Pitää tuostakin kysyä hoitoneuvottelussa.
    Tuseeraus minulle on ollut tuskallinen, oletan että se on yksi merkki kohonneen PSA arvon lisäksi siitä että Kaikkk Einolle kunnossa. Minulla siis ollut kohonnut PSA, verinen virtsa ja kivulias eturauhanen tuseeratessa.
    Nyt odotellaan hoitoneuvottelua siis.
    Kiitos kaikille kommenteista ja omista tarinoistanne täällä foorumissa. Ne ovat tärkeitä tukipisteitä siinä vaiheessa kun etsii omien oireiden ja odottelun aikana vastauksia ja tukea. Suuri kiitos kaikille

    #68047
    punarinta
    Participant

    Tuo verivirtsaisuus on ollut ”pelastuksesi”, joka johti lisätutkimuksiin. Yleensä ers ei aiheuta mitään oireita ja varsinkin sinun nuorella iällä ers on harvinainen. Taisi se yllättää myös lääkärisi, tuseerauksen kivuliaisuuden jälkeen olisi pitänyt ottaa psa heti, eikä syöttää mitään troppeja. Itsellä ihmeteltiin vuosikausia eturauhastulehdusta, tosin siitäkään lääkärit eivät olleet yksimielisiä. On myös väitteitä, että eturauhastulehdus voi osaltaan johtaa ers:ään.

    Hyvää syksyä kaikille, älkää istuko kylmillä kivillä.

    #68392
    ProState70
    Participant

    Hei kaikki!
    Kesäkuun lopussa kaikki alkoi ja nyt leikkaus ohi. Eturauhanen poistettiin RALP leikkauksessa 5.12. Oli uskomattoman hieno tunne herätä heräämössä ja tajuta olevansa hengissä. Nyt alkaa tarinani 2.0, elämää jatko ajalla. Kiitollinen mieli kaikesta huolimatta siitä, että saan vielä elää ja hengittää. Ikäänkuin etukäteen sain 50 v lahjaksi jatko-osan elämääni. Mitä kaikkea voimiaan vielä kokea? Jo tänään.
    Luottavaisena mielellä lähden askel kerrallaan rakentamaan itseäni ja kuntoutumaan. Otan ilolla vastaan sen mitä saan ja jos jokin jää puuttumaan niin pyrin keskittymään tähän tunteeseen, elän, hengitän, tunnen.
    Hyvää joulun aikaa kaikille!

    #68395
    Johannes
    Participant

    ProState70, tervetuloa RALP leikattujen joukkoon . Seuraava helpotuksen tunne tulee, kun katetrin saa pois. Ja pääsee paremmin liikkumaan. Kannattaa juoda paljon, ettei katetri mene tukkoon tai ala vuotamaan välistä. Jouduin käymään huuhtelussa, kun meni tukkoon rankemmaan kävelylenkin jälkeen. Joten kannattaa ottaa rauhallisesti tuon alun. Tsemppiä toipumiseen.!

    • tätä vastausta muokkasi 1 year, 10 months sitten Johannes.
    #68411
    ProState70
    Participant

    Moi Johannes!
    Tarkoitus on ottaa todella iisisti tämä eka viikko. Juoda paljon ja käydä jalkeilla 5-7 kertaa päivässä ja tässä sisällä vaan tepastella
    Kiitos vinkistä

    #68412
    ProState70
    Participant

    On mulla vuotanut välistä koko ajan mutta tipottain vaan, ei isompia

    #69872
    ProState70
    Participant

    E itää ole totta!? Aikaa leikkauksesta nyt 10kk. Kaikki sujui aluksi aika lailla ok. Virtsaamisen kanssa ei ollut ongelmia, mutta elokuussa niitä alkoi muodostua uudelleen. Lisäksi leikkauksen jälkeen ulostamisen kanssa ollut pidätyshaasteita. Ja oostumut on muuttuunut vetisempään suuntaan. Pieniä selittämättömiä kipupistoksia tuntuu aina silloin tällöin ympäri kehoa lähinnä nivelissä. N kk sitten alkoi tulemaan veristä ulostetta. Ensin kerran ja sitten toisen ja kolmannen kerran jälkeen otin yhteyttä lääkäriin. Ja labratulokset paljastivat että PSA on nyt luettavissa.
    Ensimmäinen kontrolli 3kk RALP leikkauksen jälkeen PSA oli 0,08, 5kk jälkeen mittaamattomissa ja nyt 0,19.
    Tuo huolestuttaa.
    Seuraavat stepit ovat suolen tähystys ja seuraava PSA 2kk päästä. Jos edelleen koholla niin sitten sädehoitoon.
    On tää ihan p….ä kun ei lopu tää juttu. Tässä on vissiin opittava elämään tän taudin kanssa.
    Onko muilla vastaavia kokemuksia?

    #69881
    Amyrose9x
    Participant

    Sinun tulisi kiinnittää huomiota huolellisiin terveystarkastuksiin. Jos verenvuoto on epänormaalia, meidän ei pitäisi olla ollenkaan subjektiivisia! fall guys

    • tätä vastausta muokkasi 1 year sitten Amyrose9x.
    #69887
    ProState70
    Participant

    Kiitos muistutuksesta. Omasta mielestäni huolellinen olen ollut. Vai mitä tarkoitat? Tässä viimeisen vuoden aikana olen käynyt lääkärissä varmaan n 15 kertaa. Ennen viime kesää (jolloin siis kaikki alkoi) PSA mitattiin joulukuussa 2018. Eli n 6kk aikaisemmin.
    On myös valitettavasti oppinut tiettyä kyynisyyttä. Pienistä asioista kun on lääkärissä käynyt niin on tullut ”sormille”, Siperia opettaa. Syöpä rumban läpikäyneenä on oppinut vaatimaan asioita.
    Varasin eilen ajan myös Docratekseen, rinnakkainen hoitoarvio ei ole pahasta.

    #70915
    ProState70
    Participant

    Päivityksenä tänne, koko tarinani. Sehän voi vielä jatkua. Mutta siitä emme vielä huolehdi

    Minun syöpäpäiväkirja

    ”Tauti on ollut koko ajan askeleen edellä”

    Aavistin eturauhassyöpäni jo paljon ennen lääkäreitä. Nämä vähättelivät minun huolta, vaikka minun isäni ja isoisäni olivat kuolleet tautiin.

    Vessanpönttöön lorahti verta. Oli juhannus 2019 ja olin ulkohuussissa. Valaistus oli sen verran huono, etten ollut ihan varma näkemästäni.
    Kun asia toistui, ajattelin heti, että minulla on eturauhassyöpä – ihan kuten isoisälläni. Hänellä se alkoi samoista oireista. Olin ollut nuorena miehenä hänen mukanaan poroerotuksessa ja hänellä oli tullut virtsan mukana verta. Hän kuoli viitisen vuotta diagnoosin jälkeen.
    Myös isäni oli sairastanut eturauhassyövän ja menehtynyt siihen 63-vuotiaana. Sen jälkeen kävimme veljeni kanssa PSA-testissä, mutta kaikki oli kunnossa. Kävin silti mittauksessa säännöllisesti, varmuuden varalta, viimeksi puoli vuotta aikaisemmin. PSA oli silloin normaali.
    Olin huolissani ja menin yksityiselle lääkärille saman tien. Minulta otettiin verinäytteet, mutta PSA-arvoa ei mitattu. Verenvuodon arveltiin johtuvan tulehduksesta. Lääkäri kuittasi asian tokaisemalla ”sehän on vain verta virtsassa”. Se loukkasi. Olin kertonut isoisäni ja isäni eturauhassyövästä, mutta huoltani ei ymmärretty. Tai jos ymmärrettiin, sitä vähäteltiin. Syöpää ei edes tutkittu.
    En pystynyt rauhoittumaan, vaan syöpä pyöri mielessäni. Mietin ihan pahimpiakin vaihtoehtoja: tässähän saattaisi olla lähtökin edessä. Tavallaan se valmisti minua tulevaan. Tosin en osannut kuvitellakaan, miten mutkikasta matkaa olin aloittamassa.

    Isän ja isoisän kohtalo pelotti
    Palattuani kotiin kotiin marssin terveyskeskukseen. Minulle tehtiin tuseeraus eli lääkäri tunnusteli eturauhasta peräsuolen kautta. Eturauhanen tuntui ihan normaalilta. Verivirtsaisuuden arveltiin edelleen johtuvan tulehduksesta. Sain vahvat antibiootit, joilla se talttuisi.
    Sivuvaikutuksena tuli paha nokkosihottuma, joka levisi limakalvoille. Lääke vaihdettiin toiseen. Kun hain sen apteekista, farmaseutti varoitti, että se voisi kipeyttää jänteeni. Jopa niin, että akillesjänne napsahtaisi poikki. Lopetin käytön, kun en saanut kumarrettua golfpalloa pois kupista.
    Soitin lääkärille ja sain lähetteen urologille Hyvinkään sairaalaan. Kuvittelin, että nyt homma lähtisi eteenpäin. PSA-arvoni mitattiin ja sen todettiin olevan koholla. Silti oireitani pidettiin tulehduksesta johtuvina. Virtsarakostani otettiin näytepalat. Seurauksena rakkoni alkoi vuotaa niin, että jouduin päiväksi sairaalahoitoon. Sain tiputuksessa verta ja virtsarakkoni huuhdeltiin. Tilanne oli aika vakava.
    Vuoto onneksi tyrehtyi, mutta PSA jatkoi nousemista. Lopulta minut lähetettiin magneettikuvaukseen. Eturauhasessa näkyi jotain epäselvää, pieni pesäke. Siitä otettiin koepala.
    Odotin patologin lausuntoa pitkään, kuukauden päivät. Lokakuun lopussa sain kirjeen, jossa sanottiin, että kyseessä oli eturauhassyöpä. Se oli pysäyttävää luettavaa, mutta olin samanaikaisesti helpottunut. Ei vitsi, nyt se syöpä viimein löytyi! Toivottavasti se myös löytyi ajoissa. Harmitti vietävästi, että olin itse tiennyt asian juhannuksesta, mutta joutunut odottamaan diagnoosia puoli vuotta. Se oli ollut raskasta aikaa.
    Toki minua myös pelotti. En tiennyt taudista sen enempää kuin että isäni ja isoisäni menehtyivät siihen. Kunpa sama kohtalo ei nyt aivan heti olisi minulla edessä.

    Tilannetta vähäteltiin
    Seuraavaksi vuorossa oli hoitoneuvottelu. Vastassa oli tuttu urologi. Hän sanoi, ettei minulla olisi mitään hätää, koska olin vasta 49-vuotias ja syöpäni oli löytynyt varhaisessa vaiheessa. Koin jälleen, että tilannettani vähäteltiin. Ikään kuin minulla ei olisi ollut oikeutta olla huolissani. Se tuntui pahalta.
    Minulle ehdotettiin eturauhasen tähystysleikkausta perinteisellä tavalla, mutta pyysin päästä robottiavusteiseen leikkaukseen. Se säästäisi hermoja ja virtsanpidätyskykyä.
    Minua ihmetytti, miksei tätä armeliaampaa leikkausmuotoa tarjottu automaattisesti. Onneksi olin kuullut siitä Suomen eturauhassyöpäyhdistyksen, PROPOn, vertaistukiryhmässä. Muuten en olisi osannut pyytää sitä.
    Vertaistukiveljet neuvoivat myös pyytämään pääsyä levinneisyystutkimuksiin. Vaikka oli todennäköistä, että syöpä ei ollut levinnyt, riittikö pelkkä todennäköisyys minulle? Lääkäri piti tutkimusta turhana, mutta suostui siihen. Kuvissa ei näkynyt etäpesäkkeitä, mutta niissä erottui selkeästi imusolmukkeita. Sitä ei pidetty merkittävänä.
    Leikkaus tehtiin joulukuussa Peijaksen sairaalassa. Minua arvelutti etukäteen se, että siinä oltaisiin pää alaspäin. Mietin, että onpas epämiellyttävä asento. Mutta kun leikkaus lähestyi, olin hyvillä mielin ja enkä ollenkaan peloissani. Toivoin, että asialle saataisiin mahdollisimman pian päätös ja syöpä olisi kohta historiaa.

    Leikkaus ei vienyt syöpää
    Herätessäni koin äärimmäistä kiitollisuutta. Pienetkin asiat tuntuivat suurilta ja nostivat tunteet pintaan. Samalla tavalla tunnen aika usein vieläkin.
    Toipilasaika sujui hyvin. Minun täytyi opetella uudelleen pidättämään pissaa, koska eturauhasen sulkijalihaksesta oli jäljellä vain osa. Sen vuoksi piti pelata hetki vaippojen kanssa. Treeni auttoi ja tilanne normalisoitui – mutta vain toviksi.
    Joulukuun lopussa sain yllättäen tietää, että leikkaus ei ollut ihan onnistunut. Kasvain oli ehtinyt kasvaa eturauhasesta läpi, ja osa siitä oli jäänyt minuun, eturauhasen ulkopuolelle. Luin tämän Omakannasta. Leikkaus ei ollutkaan vienyt syöpää ja siihen liittyvää pelkoa kokonaan pois. Mitä minä nyt tekisin?
    Menin ensi töikseni mittauttamaan PSA-arvoni. Lukema oli järkyttävä, vaikka sen olisi pitänyt olla nolla, koska minulla ei enää ollut eturauhasta. Soitin lääkärille. ”Jäitä hattuun”, hän sanoi. PSA-arvon tippuminen veisi leikkauksen jälkeen kaksi kuukautta.
    Kun PSA mitattiin maaliskuussa uudestaan, se oli yhä koholla, mutta vain vähän. Toukokuussa otettaisiin vielä yksi näyte. Jos PSA olisi edelleenkin koholla, aloitettaisiin sädehoito.
    Taas piti odotella. Se tuntui piinalliselta. Olen odottanut juhannuksesta 2019 milloin mitäkin:
    seuraavaa lääkärikäyntiä tai tutkimustulosta. Tauti on ollut koko ajan askeleen edellä.
    Toukokuussa PSA oli mennyt nollille. Siirtyisin seurantaan ja kävisin mittauksessa seuraavat viisi vuotta puolen vuoden välein. Jes, tämä oli nyt tässä!
    En silti kokenut itseäni voittajaksi syöpätaistelussa. Itse asiassa pidän tätä taistelu fraasia loukkaavana. Miten sinä syöpää vastaan taistelet? Toki voin vaikuttaa omaan asenteeseeni, siihen, olenko iloinen vai surullinen tai katkeroidunko vai menenkö eteenpäin.
    Minä valitsin positiivisuuden, ja kesä sujui mukavasti. Tosin minulla oli alaselkä- ja nivelkipuja, jollaisista en ollut kärsinyt ennen. Mielessä kävi väkisinkin, että olikohan syöpä sittenkään tässä.

    ”Enää en odota”
    Elokuussa ulosteen mukana alkoi tulla verta. Kolmannen kerran jälkeen otin yhteyttä lääkäriin. Isoäidilläni oli ollut paksusuolisyöpä ja pelkäsin, että nytkö minuun iski mummonkin tauti.
    Siitä ei ollut kyse, mutta tutkimuksissa huomattiin, että PSA oli noussut. Seuraava mittaus sovittiin kahden kuukauden päähän. Ajattelin, että tämä ei voi olla totta. Joutuisin taas odottamaan. Enää en suostuisi siihen.
    Varasin ajan yksityiseen syöpäsairaalaan. Halusin toisen lääkärin arvion tilanteestani. Häneltä sain kuulla, että jo edellisenä syksynä otetuista magneettikuvista näki, että kasvaimeni oli suurella todennäköisyydellä kasvanut eturauhasen läpi. Myös levinneisyystutkimuksessa näkyneet imusolmukkeet viittasivat siihen, ettei syöpä ollut pelkästään eturauhasen sisällä. Tässä tilanteessa leikkausta ei olisi enää kannattanut tehdä. Minun pitäisi päästä heti sädehoitoon.
    Keräsin voimanrippeeni ja soitin julkisen puolen lääkärilleni. Sanoin, etten odottaisi päivääkään.
    Sain kuin sainkin lähetteen syöpäklinikalle ja olin siitä äärettömän onnellinen. Vihdoinkin asiaani hoitaisi
    syöpälääkäri. Sairauteeni perehdyttäisiin ja saisin kattavasti tietoa hoitovaihtoehdoista.
    No, ei se ihan noin mennyt. Onkologi kysyi, miltä 35 kertaa sädehoitoa kuulostaisi. Hän ei kertonut, miksi tähän ratkaisuun oli päädytty ja mitkä olivat hoidon haitat. Hänellä ei ollut aikaa moiseen.
    Olin tyrmistynyt ja vähän itkuinenkin, mutta jaksoin pyytää, että saisin keskustella toisen lääkärin kanssa. Minuun otti yhteyttä hyvin miellyttävä onkologi, joka vastasi kysymyksiini juurta jaksain. Mieleni rauhoittui. Sädehoito alkoi marraskuun puolivälissä. Menin sinne asenteella, että nyt hoidetaan homma viimein kotiin. Siellä se syöpä jossain on, mutta se ei ole tajunnut vielä, että se tuli väärään kaveriin.

    Vähempi riittää nykyisin
    Nyt sädehoito on puolessa välissä. Olen selvinnyt siitä pienillä haitoilla, väsymyksellä ja vähäisillä suolistovaivoilla. Hoitohenkilökunta on todella ammattitaitoista ja kohtaa potilaan upeasti. Vointiani kysytään joka kerta.
    Sataprosenttista varmuutta hoidon tehosta ei tietystikään ole. Muita hoitovaihtoehtoja on kuitenkin yhä jäljellä. Olen nähnyt vertaistukiryhmässä miehiä, joilla tauti on ollut 20 vuotta, mutta he ovat silti porskuttaneet eteenpäin. Semmoinen mahdollisuus minullakin on.
    En kuitenkaan murehdi tulevaa, vaan nautin elämästäni sellaisena kuin se on. Tärkeintä minulle on se mitä minulla on: vaimoni ja lapseni sekä lastenlapseni. Heille sairastumiseni oli uskoakseni kova paikka. Vuodatimme varmaankin kaikki kyyneleitä sen vuoksi. Vaikeinta itselleni on ollut perheen huoli. Olen ollut välillä äreä, masentunut ja itseeni vetäytynyt. Se on ollut raskasta heille.
    Aluksi toivoin pääseväni syöpäpotilaille tarkoitetun psykososiaalisen tuen pariin. Uskon, että terapia olisi voinut viedä raskaimman kuorman pois. Tukea tarjottiin kuitenkin vasta tässä huhtikuussa. Silloin tarve sille oli jo ohi.
    Onneksi olen saanut jakaa tuntojani vertaistukiveljien kanssa. Olen muutenkin ollut sairauteni suhteen avoin. Se on helpottanut oloa. En kuitenkaan ole halunnut kuormittaa sillä läheisiäni joka päivä.
    Tällä hetkellä mieli on hyvä ja valoisa. Iloitsen joka aamu siitä, että saan avata silmäni. Kun nuorimmat lapseni tulevat koulusta kotiin, isä on paikalla ja kotona tuoksuu ruoka.
    Ennen tein 12-tuntisia työpäiviä. Jätin työni jo ennen diagnoosia, koska halusin keskittyä terveyteeni. Sittemmin aloin työskennellä konsulttina oman yritykseni kautta, mutta teen töitä vain sen verran, että saan katettua pakolliset tarpeet. Nykyisin vähempi riittää minulle.

    Haastavinta on ollut se, että olen itse joutunut perehtymään sairauteeni, jotta osaisin kysyä siitä lääkäreiltä. Olen myös joutunut vaatimaan hoitoa ja toimenpiteitä. Yksittäiseen potilaaseen ei kiireen vuoksi perehdytä, vaan kaikki ohjataan systeemin läpi tietyillä totutuilla hoidoilla. Minulle avoimuus on ollut tärkeä voimavara. Kun on saanut puhua, murtumisen hetkiä ei ole tullut eteen kovin usein. Läheiset ja ystävät ovat kannatelleet. Golf-harrastus on antanut aikaa ja tilaa hengittää. Suuri kiitos myös PROPO-eturauhassyöpäyhdistykselle ja paikalliselle vertaistukiryhmälle.
    Olen oppinut sen, ettei terveys ole itsestään selvä asia. Elämä on rajallinen. Nautitaan jokaisesta hetkestä sellaisina kuin ne tulevat. Ei kannata murehtia liian pitkälle tulevaa, vaan elää tässä ja nyt.

    #70925
    Mies 48
    Participant

    Terve ProState70!

    Kiitos tarinastasi, se muistuttaa osittain minun tarinaani (PSA rumba). Tsemppiä tulevaisuuteen, minullakin suurin ”vaiva” on psyykkinen – en tiedä miten olisi ettei kokoajan ajattele pahinta, nyt kun kohta 4v Ralphin jälkeen PSA on taas 0,12…

    #70945
    jyrkiap
    Participant

    Hei.

    Miten muilla menee tämän asian suhteen?

    • tätä vastausta muokkasi 10 months sitten jyrkiap.
    #70947
    Bongari72
    Participant

    Terve ProState70! On aika rankka kokemus tuollainen veren tulo virtsatessa. Onneksi en kokenut sellaista. Toivon paranemista ja jaksamista sinulle.
    Minun tarinani alkoi lokakuussa 2019, jolloin kohonnut PSA-arvo oli pahimmillaan 12,4. Ei ollut muuta ongelmaa kuin hidastanut virtsaaminen. Sitä lähdin selvittämään, ja paljastui Cleason 4+4. Leikkaus oli lääkärin mielestä liian suuri riski kasvaimen muodon takia. Sädehoito alkoi toukokuun lopussa ja sujui hyvin ja juhannuksena oli valmista. Elokuussa PSA oli 0,03. Kävin juuri joulukuun alussa labrassa ja nyt PSA oli 0,21! Soitin hoitajalle, joka lupasi soittaa konsultoituaan lääkäriä. Vielä soittoa ei ole kuulunut. Onko teillä kokemuksia tuosta PSA:n noususta?

Esillä 20 viestiä, 1 - 20 (kaikkiaan 28)
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.