-
Viestit
-
Heipä hei,
Täällä kantis mari ilmoittautuu pitkästä aikaa. Kiva on ollut lukea hyvistä uutisista teiltä monelta!
Älä huoli Silmu, turvotus menee aikanaan ohi, vaikkei se heti siltä tunnukaan. Hieno juttu, että leikkauksesi on ohi ja että sait lääkäriltä hyviä uutisia! Nyt sitten tsempit tuleviin sytoihin!
Rae, ihana kuulla, että kuvissa ei näkynyt mitään!!!! Ja että pääset elämään normielämää puoli vuotta ennen seuraavaa kontrollia, se on hienoa Lohdullista oli lukea, kun kirjoitit lääkärisi sanoneen, että markkeri voi nousta kesäaikaan. En ollut ikinä kuullut moista, mutta koska omani oli taas hivenen noussut, niin tuo lohduttaa, että jospa se onkin sitä…
Sinulla on rankka päivä lauantaina, voimia lähetän täältä ❤️
Kaikille muillekin kanssasisarille kauniita kesäpäiviä ja hyvää vointia! ☀️Silmu, kyllähän tuo aikamoiselta turvotukselta kuulostaa. Itselläni pahin turvotus oli vaan alavatsan kohdalla jossa sitä tosiaan vieläkin. Juurikin sellainen tukala olo ja iltaa kohti yleensä pahenee. Toivottavasti joskus helpottaisi. Itse en ainakaan huomannut leikkauksen jälkeen, että häpykumpu olisi ollut erityisen turvoksissa, mutta se oli melko kipeä. Tai ihon pinta tuntui aralta ja samoin sisäreidet. Itse ounastelin, josko johtui juurikin imusolmukkeiden poistosta.
Minä tosiaan selvisin ilman jatkohoitoja. Syyksi kertoivat, että syöpä ei ollut aggressiivista laatua ja että oli paikallinen vain munasarjassa, ei siis levinneisyyksiä missään eikä koepaloistakaan löytynyt mitään. Itselläni kasvain oli puhjennut jo 5 viikkoa ennen leikkausta,mutta silläkään ei ilmeisesti kohdallani ollut vaikutusta, onneksi. ☺️Täällä on jo turvotus onneksi huomattavasti hellittänyt. Toinen jalka oli huomattavasti enemmän turvoksissa kuin toinen ja yläreisi sisäpuolelta kosketusarka, arkuus vielä jäi vaikka turvotus lähti. Arpi on ollut siistin näköinen, hakasten poistosta taas yksi kohta vähän vuoti ja alavatsan kohdalla arpi taitaa jäädä aika ruman näköiseksi, mutta sillä nyt ei niin väliä ole. Aika lailla nyt kutisee, mikä lienee paranemisen merkki.
Sain 30 päiväksi Innohep-pistokset ja niiden kanssa tuskailen. Aristelen pistämistä niin etten meinaa saada piikkiä ihosta läpi, mutta pahinta on kuitenkin se aineen kirvely. 21 ruiskua tuolla vielä odottaa, vatsa on kipeä ja mustelmilla, mutta kai tästäkin selvitään. Maanantaina verikoe ja torstaina lääkäri syöpäpolilla.
Hyvä jos turvotus lähtenyt helpottamaan. Se sisäreisien arkuuskin helpottaa ajan kanssa.
Innohep oli itsellenikin tuskainen. En tykkää minkäänlaisista piikeistä, joten annoin miehelleni kunniatehtävän aina pistää minua ja se toimi hyvin. Jotkut paikat hieman nipisti enemmän kun toiset, mutta löydettiin hyvä kaava siihen missä ei koske niin meni lopulta hyvin. Nopeasti onneksi menee lopulta ne 30 päivää, joten nou hätä. Ja ne mustelmat massusta häviää suht nopsaan sitten. Oli aika hurjan näköinen kyllä kun mustelmia ympäri vatsaa ja kylkiä..
Tsemppiä lääkärin tapaamiseen ja tulevaan! ☺️Nyt taisi löytyä niksi Innohepin pistämiseen: pidän hetki kylmäpakkausta vatsan päällä. Ei niin pelota se pistos kun ainakin kuvittelee ettei tunne sitä ja nyt kahtena päivänä ei ole kirvellyt ainekaan.
Heippa,
Mulla olis tässä vähän ehkä jonkun mielestä tyhmäkin kysymys, mut kysyn silti.
Kuinka kauan pitää viimeisen sytostaattihoidon jälkeen odotella ennen kun uskaltaa nauttia muutaman lasin punaviiniä? Mun heikkous, mut nyt jäänyt hoitojen takia jäähylle. Yritin tuossa googlettaa, mutta eipä löytynyt muuta tietoa kun että hoitojen aikana ei saa alkoholiin koskea.
Kaikkeen tähän koko kevään ja kesän vieneeseen ketutukseen toivoisin et saisin jossain vaiheessa astella alkoon ja ostaa punkkupullon ja nauttia sitä hyvän piffin kanssa.Petrooli, en tiedä mitään tuosta alkoholiasiasta, mutta jos sytostaatit poistuvat elimistöstä noin viikossa, niin kai sen jälkeen voi jo ottaa. Ja pitäähän sitä viimeistä sytostaattikertaa jotenkin juhlia!
Kiitos Silmu, sitä mäkin oon tässä tuuminu, mut empä uskalla lääkäriltä ees kysästä
Toivottavasti säkin pääset jossain vaiheessa jotenkin juhliin.
Kertokaa toki joku muukin onko jotain muuta tietoa asiasta. Ja tietysti jaksamista kaikille.Nyt se sitten alkaa, tiistaina ekat sytostaatit. Kovasti vakuuteltiin, ettei hoidot välttämättä ole niin rankkoja kun on nuorehko ja muuten terve, mutta katsotaan nyt. Onkohan se valkosolujen kasvutekijä kamala piikittää? Kyllä tässä neulakammoinen muutenkin nauttii kun koko ajan pistellään. Kanyyli on kamalin, eipä nuo tavalliset verikokeet tunnu siihen verrattuna miltään.
Hei Silmu,
Tsemppiä sinulle tuleviin sytostaatteihin! Se on totta, että on hyvinkin yksilöllistä miten kukakin ne kokee ja jaksaa. Tässä vuosien varrella olen kuullut niin monenlaisia tarinoita. Itse aikoinaan ensimmäisten hoitojen aikaan olin todella heikossa kunnossa ja huonovointinen. Myöhemmin joidenkin hoitojen aikaan ei ole ollut yhtään pahoinvointia. Väsymys on sellainen, joka on ollut kaikkien eri lääkkeiden kanssa läsnä.
Minäkin olen neulakammoinen ja kanyylin laitto on kamalaa!! Myös verikokeet minulle! Mieheni pisti minulle aikoinaan valkosolujen kasvutekijäpistokset, samoin napapiikit leikkauksen jälkeen. Itse en millään olisi pystynyt! Ei niihin neuloihin vaan totu, vaikka niitä on hurjasti tässä vuosien varrella jouduttu pistelemään. Ei auta siedätyshoito tähän!
Hyvää viikonloppua sinulle ja kaikille muille kanssasisarille
Petrooli, itse kun kysyin hoitajalta tuosta alkoholin juonnista sytostaattihoitojen aikana että jos joskus lasillinen viiniä niin sanoi että anna mennä kunhan ei hoitopäivänä. Toki sitä oli sellaista huonoa ja väsynyttä oloa ettei edes tehnyt mieli lasillista kun oli jo valmiiksi krapulainen olo. Mutta joskus nautin 1-2 annosta viikonloppuna ja totesin että vielä huonommaksi mennyt alkoholin sietokyky tämän myötä. Tai sitten myös vanhuus 😀 Onneksi on nykyään paljon hyviä alkoholittomia ns. alkoholijuomia.
Silmu, enää ei niin tarkkaan muista mutta olisiko se pahin turvotus kestänyt mulla 2-3 viikkoa? Tosin mullahan sitten ne kudosnesteet valui ns. alakautta ulos että jos ne jää kroppaan niin pitkittää turvotusta?
Minuakin on verinäytteet ja rokottamisen piikit hieman hirvittäneet mutta nyt on pistelty niin paljon että siihen on tottunut. Ekoja kertoja kun piti itse piikittää itseään hirvitti. Mutta kevyesti kun puristaa vatsamakkaraa ja reippaasti tökkäsee piikin niin menee helpoiten.
Heinäkuun alussa koronakin viimein saavutti minut mutta onneksi se oli melko tavanomainen flunssa itsellä. Sitä odotellessa että olisi kunnolla energiaa! nyt on menty parhaimmillaan jossain 70% energia tasoilla.
Magia, sepä se kun ei osaa reippaasti tökkäistä! Innohep menee sillä tavalla, että etsiskelen vähiten kivuliaalta vaikuttavan paikan ja sitten silmät kiinni hengitellen painan ruiskua kunnes se viimein menee ihon läpi. Ei se edes satu, mutta se kivun pelko onkin pahempi kuin kipu. Toivottavasti se valkosolupiikki ei kirvele.
Onko teille tullut suuvaivoja sytostaateista? Rintasyövän sairastanut tuttu kertoi, että tiputuksen ajan piti imeskellä jääpaloja ja se jotenkin auttaa. Minulla on vielä paikkaamattomia reikiä kun kuntapuolelle joutuu aina muutaman kuukauden odottelemaan seuraavaa aikaa ja nyt piti taas siirtää kun olin sairaalassa. En saanut selvää lääkärin vastauksesta kannattaako hampaita paikata hoitojen aikana vai ei, kun paikkaus on kai infektioriski mutta onhan se reikäkin. Täytyy kokeilla saisko hoitajalta selvemmän vastauksen.
Ja olisko muuten vinkkejä miten kannattaa itseään hoitaa sytojen aikana? Iho kuivuu, niin sitäkö sitten rasvaillaan päivittäin? Lisäksi ilmeisesti jotain kosteuttavaa kaikille limakalvoille? Ja varalle ummetus- ja ripulilääkettä kun ei tiedä kumpaa tarvitsee.
Ja vielä yksi kysymys (näitä tuntuu riittävän!): jos teiltä on otettu geenitestejä siltä varalta, että syöpä on periytyvää, niin koska niiden tulokset selviävät? Minulta otettiin BRCA 1/2, MMR ja HRD, mitä nuo sitten tarkoittavatkaan.
Täydellinen ajoitus, voin vastata justiinsa ⌚.
Lykkyä matkaan Silmu.
Itse meinasin heittää pyyhkeen kehään ensimmäistä sytoa edeltävänä iltana. Onneksi en tehnyt niin, koska sain elämäni takaisin.Syksyllä tulee kolme vuotta, kun sairauteni havaittiin. Kovahan ”matokuuri” on, mutta porras kerrallaan. Ehkä nuppi kuitenkin joutui tiukimmalle. Se hiusten menetys oli se konkreettisin asia, mutta siihenkin tottui. Vino pino hiustenhoitoaineita odotti aikaa parempaa . Nyt käytössä.
Itsellä todettiin BRCA 2, eli isäni puolelta sain geenivirheen.
Huonolla asialla oöi hyväkin puolensa: Isäni puolen sukulaiset testattiin, veljelläni eikä muilla ollut virhettä. Eli päättyy minuun.Toisekseen: Sain lääkkeen nimeltä Olaparibi, joka sopii erityisesti geenivirheeseen. Taidettiin ottaa näyte jonkun verinäytteen yhteydessä. Asiasta kertottiin vasta hoitojen loputtua, kun lääkärin kanssa juttelin ja päättivät Olaparibin.
Osasivat ”ennustaa” virheen, koska markkerit romahtivat Karbopaltiinisytolla.
Tiedän nyt tunteesi, ihan varmaan jännittää. Eka kerran jälkeen asiasta tulee rutiinia. Hyvää vertaistukeakin saat muilta kanssakulkijoilta.
Muista vielä huilata viikko syton jälkeen, sen jälkeen eiku menoksi.
Olet ajatuksissani . Lykkyä pyttyyn.
Kiitos kun ehdit Rae vastaamaan! ❤️ Kyllä tässä vähän tekisi mieli juosta vastakkaiseen suuntaan kuin missä hoidot ovat, mutta pakko vaan jaksaa. Huomisen jälkeen helpottaa ellei ole ihan kamalat sivuvaikutukset, sitten varmaan hirvittäisi sitäkin enemmän seuraavat kerrat. Tilasin jo hattuja ja huiveja, lähteköön vaan hiukset!
Ihan hyvin sujui ekat sytot! Syöpähoitaja oli ihana eikä jäänyt kammoa, vaikka kanyyli saatiin paikalleen vasta 4.yrityksellä. Vähän oli hassu olo sairaalasta lähtiessä, muuten ei mitään. Yöksi otin Primperania, mutta heräsin yhdeltä vähän vellovaan oloon ja kävin ottamassa pitkävaikutteisen pahoinvointilääkkeen. Ehkä fiksumpaa ottaa sitä illalla. Aamulla vielä aavistuksen huono olo ja ehkä vähän huimasi. Muuten vain suu tuntuu kuivalta. Tänään otettavan valkosolupiikin luustosärkyjä odotellessa…
Hienoa . Nyt eka takana, viisikö vielä edessä?
Kortisoni taitaa olla se ihmelääke, joka pitää alkuunsa pahoinvoinnin kurissa… Itse pystyin jopa juomaan kahvia syton jälkeen. Toinen ja kolmas päivä olivat ankeimmat.
Kandee tosiaan ylilääkitä itsensä pahoinvoinnin varalta, eli heti kun tuntuu niin lääkettä vaan. Elämän laatu kun on tärkeää, varsinkin nyt.
Karboplatiinia ja Paklitakseliako sait?
Muista muuten kysyä pinta-alasi, syton annostus lasketaan siitä
Rae, nauratti papereissa tuo pinta-ala, harvemmin sitä kokoaan ajattelee pinta-alana. Ja juu, viisi kertaa olisi vielä juuri tuolla lääkeyhdistelmällä.
Tänään on kyllä ollut jotenkin kurja päivä. Valkosolupiikki taitaa jomottaa kallossa, ikenet tuntuvat aroilta, ruoka ei meinaa maistua, olisi kuulemma tärkeää juoda paljon mutta juominenkin inhottaa. Eikä vatsa meinaa vieläkään toimia!
Olisiko vinkkejä kortisoniummetukseen – tai mistä lääkkeestä se nyt aiheutuukin? Pegorion ei tuntunut tekevän mitään eikä eilisillan Laxoberon auttanut paljon paremmin. Sairaalassa sanottiin ettei voi antaa peräruisketta, liittyiköhän se vain ihan niihin ekoihin päiviin vai jokohan sitäkin voisi kokeilla jos muu ei tepsi? Vaikea uskoa, että jollain Microlaxilla voisi kamalaa tuhoa saada aikaan.
Hei Silmu,
Toivottavasti olosi paranee pian. Muutama eka päivä on ne kurjimmat. Ummetukseen lääkäri neuvoi minulle Vi Siblin-rakeita/jauhoja. Ne auttoi minulla. Pahin ummetus minulla kesti viikon ja se oli kamalaa!!!! Minullekaan ei oikein maistunut mikään ja toisaalta, jos on ummetusta,niin pitäisi juoda. Jossain vaiheessa alkoi tehdä mieli jääkylmää puolukka- ja karpalomehua. Ne olivat sopivan happamia, eivätkä yököttäneet. Puolukkavispipuuro kuului myös niihin, joita teki pikkuhiljaa mieli. Nuo Vi Siblin-jauhot sekoitin mehuihin.
Tsemppiä sinulleTuohon vatsaongelmaan popsin kuivattuja luumuja päivittäin . Kaipa se tehosi, koska ei muodostunut isommaksi ongelmaksi.
Nyt varmaan alkaa jo helpottaa oireet, ne ekat päivät kärvistellään. Itsellä isoin oire oli ne pistelevät jalkapohjat.Ajattele näin: lääke tehoaa, kun jossain tuntuu. Kova tauti, mutta pitää olla kovat lääkkeetkin. Jossain sisälläsi syöpäsolut tekevät kuolemaa…
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.