Hei kaikille!

Jännä miten sitä odottaa, että saa lukea teidän kuulumisia! Kuulostaa siltä, että kaikilla asiat tilanteeseen nähden hyvin. Joko Vilja olet päässyt turvotuksesta? Teit sitten saman päätöksen kuin minä, että ilman peruukkia mennään. Samaa mieltä olen kanssasi myös siitä, että arpea on turha hävetä tai piilotella. Sehän on vain yksi matkamuisto tältä elämän polulta. Mieheni sanoi kerran, että kun kauempaa katsoo, niin näyttää ihan kuin minulla olisi oikein kunnon sixpack Oikeasti mahani on kaikkine arpineen kuin pakanamaan kartta. Aikanaan leikattu umppari, syöpädiagnoosin jälkeinen tähystysleikkaus, varsinainen ultraradikaali leikkaus, dreenien arvet ja lisäksi vuoden ajan sytostaattien jälkeen Avastin-hoidon aikana kävin kolmen viikon välein sairaalassa lymfanestepunktiossa. Vatsaan kertyi aina kolmessa viikossa kymmenisen litraa lymfanestettä (ei askitesta), ja se tyhjennettiin aina niin, että vatsanpeitteitten läpi työnnettiin letku ja muutaman tunnin olin sairaalassa, kunnes kaikki neste oli valunut pois. Reikä tehtiin aina eri paikkaan, riippuen siitä missä kohtaa suurin nestemäärä milläkin kertaa oli. Avastinien päätyttyä tehtiin leikkaus,jossa korjattiin vika, mistä lymfaneste tuli. Avastin-hoidon aikana kun ei voitu tehdä leikkausta. Lisäksi olin isossa leikkauksessa viime vuoden alussa, kun avanteeni yritettiin sulkea. Eli on matkamuistoja todellakin kertynyt.

Kesä tulee kohisten. Raparperit kasvaa vinhaa vauhtia ja ihana seurata mitä muuta pihalle nousee. Muutimme nykyiseen taloomme viime vuonna loppukesällä, eli yllätyksiä sieltä maasta punkee

Ihanaa äitienpäivää kaikille

Hei Inga!

Tervetuloa joukkoon!
Minä olen se, joka täällä on kehunut kovasti uutta tukisukkaa. Se on ollut minulla käytössä nyt vähän yli kaksi viikkoa ja olen siihen todella tyytyväinen! Sukka tuntuu niin hyvältä, että oikein kiireellä aamuisin puen sen jalkaan, koska jotenkin ihmeellisesti koko jalka tuntuu ikään kuin kevyemmältä sen kanssa.
Mitat otettiin Respectassa ja siellä oli aivan ihana henkilö, joka otti mitat ja jonka vastaanotolla sitten kävin sovittamassa sukkaa ja saamassa ohjeet sen käyttöön. Jonkin ajan kuluttua otetaan uudet mitat ja jos/kun jalka on ohentunut, tehdään niillä mitoilla uusi sukka.

Toivottavasti sinäkin löydät itsellesi sukat, joista on apua 🙂

Minunkin puolestani tervetuloa . Kuten huomaat, niin täältä löytyy saman kokeneita, joten kaikenlaista kokemusta ja näkemystä löytyy.
Ymmärsinkö oikein: eli sinulla on käytössä se sairaalasukka jatkuvassa käytössä? Itsellä oli vain leikkauksen aikana, kotiin tultua vippasin pois. Tuskastuin jo sairaalassa siihen, että varpaat karkasivat omille teilleen. Käsitin näin, että käytetään vain leikkauksessa ja vähän sen jälkeen…. .
Itse en joudu enää käyttämään, mutta sytoista jäi muistoksi jalkapohjien puutuminen. Inha tunne, kuin olisi jalkapohjat hiukka paleltuneet. Pikkuhiljaa pitäisi hälvetä, näin ymmärsin. Villasukat ovat must kotona. Onneksi lähipiiristä löytyy kutojia.
Terkkuja minulta.

Hei taas,

Kävin Tampereella Respectassa. Sukkani on ihonvärinen koko jalan pituinen ihan nivustaipeeseen asti. Varpaista se on auki, eli alkaa päkiän kohdalta. Materiaali on hyvin napakan ja tukevan oloista ja siihen on kudottu ”kiristyskohtia” juuri niihin paikkoihin, joissa minä niitä tarvitsen.
Respectassa korostettiin sitä, että täytyy seurata, ettei turvotus siirry varpaisiin tai ettei tule puutumisen tunnetta.

Sytojen aikaan minulla oli jalkapohjat kaiken aikaa kihelmöivät ja puutuneen oloiset. Kävellessä tuli joskus horjahduksia ja näytti varmaan siltä kuin olisin ollut vähän huppelissa. Aikaa myöten kihelmöinti onneksi loppui

Hei vaan ja sateista huomenta!

Tervetuloa Inga mukaan joukkoomme.
Hienoa kuulla Mari että tukisukka on ollut edelleen mieleinen.
Minä hain ihan apteekista tukisukat sairaalasta kotiuduttuani koska sairaalan sukat olivat käyneet löysiksi.
Sain ohjeeksi käyttää tukisukkia siihen saakka kun ”napapiikkiä” tarvitsin. Minulla olivat käytössä 31 päivää leikkauksesta koska suvussa ollut veritulppia. Pärjäsin niillä oikein mukavasti. Välillä tykkään käyttää niitä vieläkin esim pyöräillessä.
Nivusalueella on vieläkin turvotusta mutta se alkaa pikkuhiljaa olla vähenemään päin. Olen toiveikkaalla mielellä sen suhteen. Iltaa kohti turvotus edelleen lisääntyy, mutta nyt pystyn jo istumaan.

Aamulla kävin laboratoriokokeissa keskiviikon sytostaatteja varten. Toivottavasti veriarvot ovat kunnossa, luulisin niin koska olo on varsin hyvä. Kaljuani hiukan tuijotettiin mutta oloni ei ollut silti vaivautunut.
Minäkin olen Rae miettinyt tuota huivi+huulipuna yhdistelmää. En koskaan käytä meikkiä joten en tiedä oppisinko huulipunan käyttöön Isoimmat ja näyttävimmät korvakoruni ovat nyt ahkerassa käytössä.

Ensimmäisten sytojen jälkeen sormissa ja varpaissa oli puuttumisen tunnetta, nyt mennyt kuitenkin ohi.
Todennäköisesti sama odotettavissa toisenkin jälkeen.
Miten teillä on sytot menneet, paheneeko olo kerta toisen jälkeen, vai ovatko oireet pysyneet samanlaisina joka kerta? Oletteko lakanneet kynsiä niiden liuskoittumisen estämiseksi? Jotain muita vinkkejä?
Saatko sinä Inga sytostaatteja ja miten usein?

Äitienpäivänä uskalsin ottaa yhdeksästä lapsestani kaksi kyläilemään, terveitä kun vakuuttivat olevansa. Toivottavasti ei kostaudu. Koronaa en niinkään pelkää koska olen saanut ensimmäisen rokotuksen jo kahdeksan viikkoa sitten, tavallista flunssaakaan ei nyt saisi tulla kuten tiedätte.

Lapsenlapsista toinen on kipeänä joten heidän perhettään en nyt ole nähnyt.

Sain riipputuolin äitienpäivälahjaksi, odottelen nyt luvattua lämpenemistä.
Kävin jo aamulla juomassa siinä kupin teetä, mustarastaat lauloivat komeasti, satoi ja haisi kastemadolille joten kyllä se on nyt kevät! Koivutkin ovat auenneet hiirekorville eilisen aikana!

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa ja nautitaan lämmöstä

Sen verran vielä, että sormenpäät ovat tunnottomat mutta niiden kanssa pärjää.

Hei kaikille!
Ja Inga tervetuloa mukaan☀️

Paljon viestejä tullut, kiva lueskella viestejänne.

Olen hankkinut pari turbaani tyyppistä pipoa ja isoja korvakoruja. Olen myös opetellut itse tekemään huivista turbaaneja, kuten Rae sanoit ne näyttävät yllättävän kivalta

Minulla on kasvaimerkkiaine laskenut hyvin, eli hoidot todennäköisesti puree olen nauttinut keväästä ja elämästä. Jotenkin nyt tullut rauha. Voin hyvin eikä sytostaatti aiheuta mitään oireita. Elämä on aika mukavaa syövästä huolimatta

Aurinkoisia ja lämpimiä ilmoja luvattu, nauttikaa

Hei kaikille!

Kesä tuli ja nyt täytyy minunkin, tukisukan puolestapuhujan, myöntää, että jotain miinustakin on… Sukka nimittäin on TOSI HIOSTAVA näissä lämpötiloissa. Mutta tunnollisesti olen sitä käyttänyt.

Inga kyselit lymfahoidoista. Minulle lääkäri sanoi, että ensin kokeillaan tukisukkaa ja jos siitä ei ole apua, niin sitten lymfahoitoa. Heinäkuun alussa on seuraava lääkäri, niin katsotaan miten jalka silloin voi. Onneksi minulla ei ole siinä särkyä.

Joku teistä kyseli kynsien lakkaamisesta sytojen aikana. Minulle hoitaja kertoi aikanaan heti hoitojen alussa, että moni saa lakkaamisesta avun, ettei kynnet liuskottuisi. Se toimi minulla. Pidin kirkasta kynsilakkaa kaiken aikaa.

Ihana kuulla Aurinkoinen, että markkerit ovat laskeneet ja hoito näyttäisi purevan. Ne on aina niitä kaivattuja hyviä uutisia Joko olet sinut avanteen kanssa?

Kesäterveiset teille jokaiselle ☀️

Hei taas. Toivottavasti olette nauttineet auringosta, ihanaa .
Kaikkeen oppii ja tottuu, kuten Aurinkoinen huomasitkin. Nuo mammahousut ovat vallan mainio idea, voisin minäkin kokeilla. Pömppis kun on. Aikamoinen masu minulla kyllä oli silloin, kun vatsassa oli 7 litraa askitesta. Olisin voinut ottaa käyttöön. Jännä, että siihenkin tottui, luulin vain vähän ”pyöristyneeni”, ts laihis mennyt pieleen.
Löysin siihen aikaan mainion paidan markkinoilta, siinä luki ”viis sixpackista, minulla on tynnyri”. Oli minun terapiapaitani. Lensi kyllä roskiin aika pian…
Nuo tukisukat kyllä on kesällä haaste. Kuumat, ja jos ei halua pitkiksiä käyttää, niin nilkkapituinen hame?
Hyvin tunnutte kyllä pärjäävän, vaan kuinkahan Vilja jakselee? Toivottavasti ei ole ottanut sytokuuri koville.
Näemmä tekin seuraatte markkereita silmä kovana. Samoin minäkin.
Uskon olevani ”platinaherkkä”, samoin kun te jotka myös käytätte. Markkerit ovat matkan varrella pudonneet 5500..– nykyiseen kymmeneen. Uskomaton lukema oli, varsinkin kun mitään ei löytynyt, ennenkuin leikkauksessa.
No tässä mennään, itsekukin. Tätä päivää eletään, huomisesta ei tiedä kukaan.
Kertoilkaahan miten pärjäilette sukkien kanssa? Hyvät ideat kiertoon.

Hei vaan naiset!

Koska ensimmäiset sytostaatit meni hyvin, uskalsin toivoa samaa seuraavista.
No, nyt kuitenkin olen todella väsynyt, ruoka ei maistu ja kipu ajaa rallia kropassani. Ihan minutin sisällä kipu siirtyy paikasta toiseen. Yritän silti puuhailla jotain kotona, pyöräretket saa nyt joksikin aikaa unohtaa.
Odotan parempia päiviä, jospa ne sieltä taas tulevat.
Hyvää kesän alkua!