-
Viestit
-
Heissan. Voi melkein laulaa: on raikas talvisää… Ihana mustarastaanikin on varmaan järkytyksestä hiljentynyt .
Mitenkä Marin sukan sovitus meni? Onnistuuko?
Toivottavasti Aurinkoisen ja Viljan sytokuurin poteminen jatkuu vielä hyvissä merkeissä? Asia, jonka muistin tuolta jaksolta, oli että ”lihanhimo” oli ihan hirveä. Jotenkin elimistö kaipasi jotain lihassa olevaa (proteiinia?). Paketti kalkkunaleikettä upposi kevyesti.
Uskon, että vakaumuksellinenkin vegaani sortuu tässä tilanteessa.
Tosiaan, tuo muisti on jännä. Nopeasti sitä unohtaa”ei niin kivoja” asioita.
Nyt olen riemulla tonkinut maata, eilen istutin nurmikon siemenet. Aamulla maa valkoinen.. .
Sytojen aikana jätin maahommat, tai sitten paksut kumihanskat kädessä tein jos oli pakko.
Pärjäilkäähän…. muuten vielä: menkäähän WWF:n sääskikameraan. Ihana, pesässä jo yksi muna, toivottavasti tulee lisää. Huumaava linnunlaulu välillä, kiva kuunnella jos ette jaksa ulos.
Hei vaan!
Lunta satoi meilläkin. Orvokit peittyivät eilen ihan kokonaan lumeen, tänään ovat taas kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Nurmisiemenkään ei ole moksiskaan lumisateesta, joten älä ole huolissasi Rae.Olo on käynyt heikoksi, hiottaa ja palelee vuorotellen. Ruokahalua ei ole, syön ”väkisin” jotain pientä usein.
Paino pysyy nippanappa viidenkymmenen kilon paremmalla puolella.
Miten Aurinkoinen, onko sinulla oireita?
Myös Marin tukisukka kokemus kiinnostaa, ja onko kenties lymfahoitoja tiedossa?
Tänä aamuna turvotukseni oli selkeästi pienempi kuin eilen, joten toivoa on!Haavan kohdalla on alkanut tuntumaan vatsan ”sisällä” nipistelyä, liittynee arpeutumiseen ja tikkien sulamiseen?
Tänään tuli ilmoitus että minulle on myönnetty täysimääräinen työkyvyttömyyseläke.
Tunteet ovat sekavat. Vielä vuosi sitten olin suurperheen sijaisäiti ja nyt eläkeläinen.
Minäkuvassa on työstämistä.Välillä käy mielessä se tosiasia että munasarjasyöpä uusiutuu 75-80 %:ssa tapauksia kahden vuoden sisällä. Yritän uskoa kuuluvani siihen onnekkaaseen 20 %:iin.
Mieheni on ainoa joka kestää tämän tosiasian kohdata, kaikki muut uskovat että positiivisella asenteella kaikki ratkeaa. Vähän ärsyttää tuo reippaan ja pelottoman taistelijan viitta, jota kaikki ovat heti syöpäsairaan ylle pukemassa.
Hitto, jos minua pelottaa ja huolestuttaa, minulla on siihen lupa. En kuitenkaan jää siihen vellomaan, tosiasiat on hyvä tiedostaa ja tunnistaa.Huomenna mies hakee lisää multaa ja pihaprojekti jatkuu.
Hyvää viikonloppua, satoi tai paistoiHei taas kaikki ”siskot”!
Toivottavasti teillä kaikilla on ollut hyvä viikonloppu.
Ehkäpä Viljan huonovointisuuskin alkaa helpottaa. Kuten aiemmin kerroin, minulla oli se toinen viikko sytojen jälkeen aina se paras niistä kolmesta. Silloin yritin tankata itseeni energiaa niin paljon kuin pystyin, joskaan silloinkaan ruokahalu ei ollut kovin hääppöinen.
Ovatko hiuksesi alkaneet vielä irtoilla? Minulla alkoi hiustenpesun jälkeen tarttua hiustupsuja kampaan heti ensimmäisen sytojen jälkeisen viikon jälkeen.Tukisukastani… Sain sen perjantaina ja se tuntuu NIIN HYVÄLTÄ!!! Olin pelännyt, etten saa sitä ilman apuja edes jalkaani, kun turvotuksen takia jalka ei oikein taivu polvesta, mutta sain niin hyvät neuvot sukan pukemiseen, että saan sen laitettua hyvin. Nyt kun on kolmas sukkapäivä menossa, niin huomaan ilokseni, että reidessä oleva nestemakkara on pienentynyt vähän ja muutenkin jalka tuntuu jotenkin kevyemmältä. Eli ensituntuma on oikein hyvä. Tunnollisesti olen laittanut sukan jalkaan heti herättyäni aamulla ja otan pois vasta illalla saunaan mennessä. Eihän se mikään hemaiseva stay up-sukka ole, mutta enpä sellaista tarttekaan Tätä sukkahoitoa kokeillaan ensin ja lymfahoitoa myöhemmin, jos ei tästä ole apua.
Nyt lomailen Lapissa alkavan viikon ja nautin elämästä, jokainen uusi päivä on aihe iloon ☀️
Ilon hetkiä toivon teille jokaiselle
Oloni on kumman hyvä, ihan kun en lääkkeitä olisi saanutkaan. Tämä tietenkin mietityttää, toimiiko lääkkeet.. ruoka maistuu hyvin, olen lenkkeillyt ja tehnyt kotihommia.
Onko Viljalla oireet helpottamaan päin?
Kiva kun Marilla turvotus jalassa alkaa helpottamaan. Tukisukasta on siis selkeästi apua
Varmasti työkyvyttömyyseläke on iso pala purtavaksi yhtäkkiseltään. Aika auttaa, näin luulen?
Koen Vilja samoja tunteita toisinaan… ihmiset haluavat kaikin tarvoin ”reipastaa” syöpää sairastavaa ja tsempata viimeiseen asti ”kyllä tästä selvitään” jne. Joskus tekisi mieli sanoa että entä jos ei selvitä.. mutta hyväähän ihmiset tarkoittavat. Monet ei välttämättä tiedä mitä sanoa, joten olen ajatellut että parempi että sanovat jotakin ja ovat läsnä elämässä. Onneksi miehesi antaa kaikkien tunteiden olla läsnä ❤Huomentapäivää!
Ihanaa kuulla Mari että tukisukka auttaa. Varmasti todella ilahduttavaa!!
Ainakin minulle on todella tärkeää että keho tuntuu omalta.
Tietenkin tärkeintä on olla hengissä, mutta kyllä mielikin siitä kohenee kun tuntee olevansa omissa nahkoissaan.
Arpeni krymppää ikävästi vasemmalta puolen, oikea puoli vatsaa on ihan sileä. Kirurgikin pahoitteli että semmoinen siitä tuli. Sen kanssa olen jo aika sinut, turvotus on ottanut paljon kovemmille.
Tänä aamuna oli juhlafiilis kun ne mielifarkut sujahti jalkaan. Olen aina ollut ”farkkutyttö”.
Iltaa kohden tilanne saattaa muuttua, mutta nautin nyt ainakin tämän aamupäivänPahoinvointikin alkaa helpottaa. Oksentamaan en ole joutunut, kuvotus on ollut samanlaista kuin raskaana ollessa. Tänään vaikuttaisi olevan jo helpompi päivä. Aamiainen maistui hyvältä
Saas nähdä joko tänään pärjään ilman pahoinvointilääkettä ja ruokahalu palaisi.Yllättävän vähän on mitään oireita ollut tuon kuvotuksen lisäksi. Alaselkään sattui parina päivänä niin että jouduin ottamaan kipulääkkeen. Hienoa kuulla Aurinkoinen että olet päässyt vähillä oireilla.
Uskon että lääkkeet kyllä tehoavat silti
Hiukseni ovat aina olleet vahvat joten olen antanut niiden olla pitkinä vielä tämän ikäisenä. Yltävät reilusti lapaluiden alle. Oma värikin on pysynyt niin hyvin etten ole niitä lainkaan värjännyt.
Mitään hiustenlähtöön viittaavaa ei ole toistaiseksi ollut. Minulla on ollut kalju parikymmentä vuotta sitten ihan omasta tahdosta, joten ei kauhean pahalta tunnu hiusten menetys. Tietysti tässä iässä kalju ei ehkä ole niin pukeva kuin nuorempana.
Ennakkoon en aio niitä leikata, mies saa parturoida minut sitten kun ”sulkasato” alkaa.Luulen että läheisten on vaikea käsitellä syöpään liittyvää kuolemanriskiä. Etenkin kun myytti taudin tahdolla voittamisesta elää niin vahvasti. Jokainen haluaa varmaan olla vahvistamassa voitontahtoa.
Kuitenkin on todella tärkeää saada puhua myös peloista ja huolista.
Vähän sama kuin lapsensa menettäneelle sanoisi että ”tee uusi lapsi, kyllä sinä sillä selviät”.
Suru vaatii aikansa ja hetkensä, sitten taas tulee parempia hetkiä.Puolisoni lisäksi minulla on loistavana tukena ystävä, joka jäi kaatuvan hevosensa alle ratsastusreissulla.
Aluksi ei voitu sanoa pystyykö vielä kävelemään ja toipuminen oli hirveän pitkä.
Nykyisin kävely sujuu häneltä hienosti, juoksemaan ja hyppäämään ei vielä pysty.
Hän kestää hyvin myös huonot hetkeni eikä yritä väkisin piristää.
Sitten on jokunen ”ystävä” joka ei vuosiin ole pitänyt yhteyttä ja on jostain saanut kuulla syövästäni.
Nyt sitten kysellään muka tietämättömänä kuulumisia, vaikka on helppo arvata mistä äkillinen kiinnostus.
Yritän suhtautua armollisesti myös heihin.Hyvää alkuviikkoa kaikille, mukavaa kun olette
Heips. Panen itsekin korteni kekoon, kiva kuulla teistä.
Kyllä tosiaan täytyy suoda itselleen lupa rypeä huonoissa tunteissa, sitten vaan ponnistaa ylös. Jos ei suo itselleen armoa, kostautuu. Samoin ”reipastaminen” ei tue, vaikka tarkoitus olisikin hyvä.
Hyvä juttu tuo Marin tukisukka, eli tehoaa… Keksisivätköhän ne joskus seksikkäät stayupit tukisukat? . Ja mustat, vielä saumoilla…
Veikkaanpa, että Viljalla olo helpottaa. Kortisoni taisi olla se, mikä piti pari päivää olon ok, sitten heikotti pari, kolme päivää.
Itsellä oli sama ajatus, kuin Aurinkoisella. Sanoinkin hoitajalle, että vettäkö ne minuun tiputtivat..? No, kyllähän tuntemuksia tuli, ei kuitenkaan pahoja. Autolla kävin koronan alun jälkeen sytossa, kun en julkisia uskaltanut käyttää. Pelkäsin romuttavani autoni sieltä tullessa, selvisin kuitenkin.
Tuosta tukan lähtemisestä. Itkun kanssa menin kampaajalle, kun hiukset alkoivat lähteä.
Suosittelen sitä, mitä kampaajani teki: jätti n. puolen sentin kasvun, mikä sitten lähti pikkuhiljaa viemäriin. Ei tullut shokkina, mutta kertaleikkaus helpotti. Ei tarvinnut ” säästää” tukkaa, kun kerran ei pysy.
Aurinkoa odotellessa. . Marille hauskaa lomaa.Minulla on vieläkin hiuksia päässä. Päälaelta alan olla aika kalju mutta takana on hiuksia. Luulen että ne tippuvat kohta kokonaan.
Tuttavani suositteli jäähattua, hän säästyi kokonaan hiustenlähdöltä sen asiosta. Itse en ole sitä ottanut koska joutuisin sitä viikottain käyttämään. Jos kyse olisi 3 viikon jaksoista, kokeilisin varmasti. Onko Vilja teillä saatavana sairaalasta jäähattuja?Aurinkoisia päiviä ☀️
Hei!
Olen kuullut sanan jäähattu, mutta nyt täytyy tunnustaa etten tiedä mikä se semmoinen on ja miten sitä käytetään?
Sairaalassa ei sellaisesta kukaan mitään puhunutMuistanko oikein että Aurinkonen sait ensimmäisen sytostaattisi päivää ennen minua?
Minulle tiputettiin ensimmäiset viime viikon keskiviikkona joten vajaa viikko vasta mennyt.
Lääkäri arvioi että kaksi viikkoa titputuksesta hiukset alkavat lähteä.
Todennäköisesti eri lääkkeillä hiukan eri tahdissa tulevat nuo sivuvaikutukset?Taas kirjoittelen.. Eli tuosta jäämyssystä. En tiedä, oliko se muotia silloin parikymmentä vuotta sitten, ensimmäisellä kierroksellani oli käytössä yhdellä ja toisella. Nyt ainakaan kenelläkään en tiennyt olevan käytössä. Ei ainakaan yleisesti Hus:in hoidoissa.
Kuulostaakin hirveältä, hyi. Itsellä sytopipot ja tuubihuivit kotona, huiviturbaanit liikenteessä. Peruukki ei jotenkin iskenyt, tunsin itseni sairaaksi siinä.
Hiukseton pää on yllättävän viluherkkä. Itse öisin käytin tuubihuivia, eli nyt ymmärrän yömyssyn tarkoituksen.
Viljalle vielä: se eläkkeelle jäänti kyllä muuttaa maailmankuvaa, vaan voit tehdä töitä jaksamisesi mukaan silti. Ja koskaan ei ole niin kiire kuin eläkkeellä…
Ruokahalua toivottelen. Älkää kuitenkaan syökö lemppariruokia pahoinvoinnin aikanaVilja sain ennen leikkausta jo kolme kertaa sytostaatteja,siksi minulta on jo hiukset lähteneet. Alkoivat lähteä toisen hoidon jälkeen (n 2vk siitä) tukottain. Leikkasin polkkatukan joka oli helpompi pesun jälkeen. Sen jälkeen en olekaan leikannut, vaan hiuksia on pesun jälkeen jäänyt käteen. Pärjäsin pitkään pannan avulla. Mutta nyt olen käyttänyt jo pipoa ja peruukkia. Löysin kivan peruukin joka oli kyllä aika kallis, mutta näyttää aidolta päässä.
Jäähattu laitetaan ilmeisesti hoidon aikana päähän. Se estää sytostaatin tuhot karvatupessa?! Näin hiuksia ei pitäisi niin paljon ainakaan lähteä. Kannattaa kysyä sairaalasta. Olen kuullut ettei joka sairaalassa niitä tarjota.
Kiitos vastauksista Aurinkoinen ja Rae
Nyt ymmärrän miksi sinulla hiusten lähtö pidemmällä, Aurinkoinen.
Kiva että olet löytänyt mieleisen peruukin. Kovin kummoista ei varmaankaan tuolla ”peruukkirahalla” saa vaan omaa rahaa on laitettava aika paljon. En tiedä vielä mitä ajattelen peruukista koska omat hiukset vielä päässä.Luin netistä Rae, etteivät sairaalat enää (hygienia syistä?) tarjoa jäähattuja. Ilmankos kellään ei sellaista ollut kun olin sytostaattitiputuksessa ensimmäisen kerran.
Saksasta kuulemma voisi tilata.Tänään en ole voinut pahoin! Ruoka on maistunut eikä ole kipuja eikä heikotusta.
Kaksi viikkoa voin nyt nauttia lähes normaalista elämästä (heh, mitähän sekin näin koronan aikaan on )
Mies kantaa pihalle multasäkkejä, täytynee siirtyä työnjohdollisiin tehtäviin.Hyvää viikkoa ystävät
Hyvää huomenta kaikille!
Ihan ensin kiitos teille Rae, Aurinkoinen ja Vilja, että olette hengessä mukana iloitsemassa tukisukastani! Yhä edelleen se on osoittanut olevansa odottamisen arvoinen. Huomaan jo pohkeeni hivenen pehmenneen, tai sitten mielikuvitukseni laukkaa liikaa. Tunnollisesti aamuisin punnerran sen jalkaan ennen sängystä nousua, melkoinen aamujumppa
Ja Rae, sukassa on saumakin takana Ei silti kovin hemaisevan näköinenTosi hyvä, että Aurinkoinen ja Vilja olette edelleen voineet hyvin. Pian teillä on seuraavan hoidon aika, eli taas yksi vähemmän sitten.
Onpa kiva, että Aurinkoinen löysit itsellesi sopivan peruukin! Minä käytin koko kaljuna olo aikani erilaisia trikoohattuja. En muista kerroinko jo aiemmin, että tyttäreni ompelivat niihin pieniä hiussuortuvanippuja korvien kohdalle irtohiuksista. Näytti sitten ihan kuin olisi hiukset siellä pipon alla. Peruukin hankin, mutten kertaakaan käyttänyt sitä.
Minulla on labra ensi viikolla. Seuraava siitä neljän viikon päästä. Lääkäri heinäkuun alussa. Syön uutta lääkettä ja sen vuoksi seurataan tiuhaan, mutta sehän on vain hyvä!
Kiitos Rae lomatoivotuksista! Vielä muutama päivä jäljellä.
Nyt uutta päivää kohti ja suksille tuonne aurinkoiseen tunturiin ☀️Iloa jokaisen päivään
Hei!
Vappu takana, me uskalsimme kutsua poikani perheen (ovat sairastaneet marraskuussa koronan) ja ex-mieheni avopuolisoineen (he ovat saaneet ensimmäisen koronarokotteensa kuten minäkin mieheni kanssa).
Vappupäivä meni leppoisasti lapsenlapsista ja hyvästä ruuasta nauttien.Olo on ollut nyt ihan uskomattoman hyvä, olen käynyt pyöräilemässä ja istuttanut paljon uusia kasveja puutarhaan. Ruokahalu ja paino ovat taas ennallaan. Hiukset eivät vielä ole alkaneet lähteä.
Ainoa vaiva on tuo edelleen kiusaava genitaalialueen turvotus.Työkyvyttömyyseläkeläisenä olemiseen olen saanut jo vuoden verran esimakua kun olen ollut sairauslomalla epävakaan epilepsian ja vaikean nivelrikon vuoksi.
Nivelrikko on nyt, kiitos sytostaattien, hyvin hallinnassa
Vaikean astman ja allergian vuoksi koti on ollut minulle jo vuosia ainoa mahdollinen työskentely-ympäristö. En kestä mm huonepölyä, eläinallergeeneja, tuoksuja, hometta enkä huonekasveja. (Ulkona en saa kasveista oireita, mutta sisälle ei voi tuoda edes joulukuusta.)
Sijaisvanhemmuus on ollut ainoa mahdollisuus tehdä töitä. Siinäkin on ollut omat haasteensa allergian kanssa.Työskentelymahdollisuudet eläkkeen rinnalla ovat aika olemattomat, kun sijaisvanhemmuus on 24/7 työtä, sitä ei voi tehdä ”silloin tällöin”. Epilepsiani vuoksi en voi kuljettaa lapsia enkä voi taata lapsen turvallisuutta jos saan kohtauksen.
Nyt olisi hyvä jos osaisi tehdä tietokoneohjelmia, ohjelmointia kun voisi tehdä kotona En taida tässä iässä kuitenkaan alkaa tietotekniikkaa opiskelemaan.
Mieliala on nyt hyvä koska fyysinen vointikin on kunnossa. Viime päivinä ei syöpä ole ahdistanut, mieskin sanoi eilen että hän on saanut vaimonsa takaisin
Toivottavasti kaikilla on ollut voimauttava vappu ja kevään edistyminen antaa iloa! ♀️
Kuulostaa rentouttavalle teidän vapun vietto Vilja
Meilläkin kävi vieraita mutta ulkona syötiin kaiken varalta.
Hyvä kun olet saanut ajatuksia myös muualle. Mielekäs tekeminen tekee ihmeitä
Minäkin olen voinut tosi hyvin. Tunnen olevani terve, vaikka kyllähän minä tiedän sairastavani vakavaa sairautta. Olen päättänyt nauttia elämästä. Murhehtia sitten kun on siihen tarvetta.
Minulle laitettiin laskimoportti viime viikolla, helpompi saada sytostaatteja viikottain, käsissä ei taida suonet sellaista kestää. Itse toimenpide ei ollut niin paha, hieman se tuntui mutta anestesialääkäri ei säästellyt puuduteaineessa joten kipua ei juurikaan tuntunut. Haavakin alkaa jo parantua.Mukavaa viikkoa
Hei siskot . Kiva lukea teidän positiivisia ajatuksianne. Eli se hetkessä eläminen onnistuu….
Vilja: hienoa, että olet kuntoutunut ekasta sytosta, lupaa hyvää. Oliko tällä viikolla toinen?
Kun mainitsit asiasta, muistin ystäväni maininneen, että hän sai nivelkipuihin ja fibromyalgiaan laimeata sytostaattia. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla, nivelrikkokin hoituu.
Aurinkoinen, sama sinulle. Tuo laskimoportti on fiksu ajatus, kun pistelyä riittää näissä hoidoissa. Itse kanssa pelkään, että kohta on kyynärtaive puhki, kun voi pistää vain toisella puolella. Imusolmukkeet kun on pois vasemmalta, niin se on pois pelistä.
Onko laskimoporttisi kädessä?
Hienoa tosiaan, että me viherpeukalot saamme nauttia. Ainoastaan nuo yöpakkaset . Humalan alkuja suojailen, täytyy varmaan panna ämpäri päälle, jos tulee lunta . Kertoilkaahan kuulumisia.
Ps. Mulla verikoe torstaina, perjantaina soittavat, jos häikkää.Hei kanssasisaret!
Huomasitteko että tänään Helsingin sanomien sähköisessä lehdessä oli hyvä haastattelu rintasyöpään sairastuneesta kirjallisuustieteen professori Hanna Meretojasta. Uskon että tulee myös huomiseen paperilehteen.
Kannattaa lukea, koin että hän puhui aivan minun suullani!Eilen illalla se sitten tapahtui, suihkun jälkeen viemärikaivoon jäi kourallinen hiuksia. Toinen samanmoinen kasa lähti kun kampasin märät hiukset auki.
Ihan uskomatonta miten äkillisesti se tapahtui. Äitienpäivän yli aion pitää ne hiukset mitä jää, ettei vierailulle tulevat kaksi kauempana asuvaa lastani pelästy ulkonäköäni.Seuraava sytostaattihoito on ensi viikon keskiviikkona, sen jälkeen varmaan ajelen hiukset pois.
Mies lupasi ensin että voi parturoida minut mutta sanoi nyt ettei pysty. Täytyy varata aika kampaajalle.Lohdullista kuulla Aurinkoinen että laskimoportti laitettiin niin lempeästi kuin mahdollista ja olo tuntuu terveeltä.
Viikon päästä säiden pitäisi lämmetä, vaikka hallaahan voi tulla vielä kesäkuun alkuun saakka.
Olen istuttanut lähinnä lepotilassa olevia kasveja ja ostin hallaharsoa varalle, sillä on helppo ja nopea suojata kasvit. Suosittelen sinullekin Rae jos ei sitä entuudestaan kotoa löydy. Hintakaan ei puristele.Ennustetusta sateesta ja rännästä huolimatta mukavaa alkanutta viikkoa teille
Heissan taas.
Toivottavasti olette nauttineet ”sytovapaasta” ajasta, Aurinkoinen ja Vilja? Tosin Aurinkoisella toistuu useammin, ei voi niin helposti unohtaa. Marikin taitaa pärjätä uuden sukkansa kanssa?
Aurinkoinen, kuinka monta kertaa saat sytoja, joko tiedät?
Itse täällä olen puuhaillut pihani kanssa, kiirettä pitänyt, kivaa sellaista, Viljan tapaan. Minun kylvämäni valkoapilapihakin on antanut elonmerkkejä, hentoa viherrystä. Kesäkukat saavat vielä odottaa…
Kävin tosiaan labrassa. Eilen olisi pitänyt tulla soitto, jos olisi ollut erikoista. Illalla katsoin Kanta.fi:stä tuloksia. Suht vakiota, mutta hemoglobiini laskenut. Arvasin, en niin jaksanut panostaa ruokaan. Täytynee etsiä kauppa, josta saa mustaa makkaraa, veriletut eivät enää uppoa. Sytoaikaan kun söin niitä…
CA 12-5 arvo tulee jälkijunassa, ei vielä tietoa. Sitä seuraan haukkana.
Tämmöistä täältä, kesää odotellessa, sitähän lupaillaan alkavan ensi viikolla. Järveen kaipaan, vesijuoksemaan. Ennen kävin vesijuoksemassa kahdesti viikossa, nyt mennyt vajaa kaksi vuotta, etten ole hallissa käynyt. Erikoisuimalipulla pääsisi, aukesi sen omaaville (ainoa positiivinen asia menneestä rintasyövästäni). Vaan vatsa-arpi on vain vielä niin näkyvä, että odotan syksyyn. Vinkkinä teille; sellaiseen on mahdollisuus, jos olette uimaihmisiä.
Mukavaa viikonloppua kaikille, missä sitten lienettekin. (En pistä nyt hymiöitä, kun en osaa tällä läppärillä, jolla kirjoitan.)Hei!
Kiva kuulla Rae että kylvökset vihertää. Vaikka onkin koleaa niin apilat ja heinä saavat jo riittävästi kosteutta ja lämpöä.
Onneksi en asu Kuusamossa, veljeni kertoi että siellä satoi eilen 30 cm lunta!
Hienoa että verikokeet riittävän hyvät.Eilen kyllästyin hiusten lähtemiseen ja kävin leikkauttamassa kaljun. Mieheni mielestä näytän upealta, hän haluaisi koko ajan silitellä päätäni.
Yllättäen pää ei palele lainkaan, pipon laitoin päähäni vain siksi aikaa kun miehen kanssa järjestelimme terassia kovassa tuulessa.
Olen kyllä aina ollut tarkenevainen.Nyt vahvistui ajatus siitä että peruukkia en hanki. Aion myös mennä bikineissä rannalle kesällä jos säät sallii. Jos joku tuijottaa arpeani, niin siitä vaan. En aio alkaa häpeilemään sitä mitä olen ja mitä minulle on tapahtunut.
Oikein ihanaa viikonloppua ja äitienpäivää teille
Hyvä Vilja! Peruukki jäi minullakin kolmeen käyttökertaan, tunsin itseni sairaaksi se päässä. Viskoosihuiveja oli pari, sidoin niistä turbaanin. Toinen oli oikein räväkän punainen, vetäisin vielä samanväristä huulipunaa huuliin..
Sinulla on hyvä asenne arpeesi. Itse vielä arastelen, kun on nuo rinnan arvetkin muistona. Tosin ei se minuakaan haitannut menossa, tavallaan oli muistutus muille siitä, että ”tästä on selvitty, selviät sinäkin….” Hauskaa Äitienpäivää kaikille äideille.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.