Koska olen saanut täältä vertaistukea, ajattelin jakaa myös omaa (ei mitenkään erityistä) kokemusta.
Mies synt. 1952, normaalipainoinen, avioliitossa, työssäkävijä eläkeläinen.
Kesä 2018:
Kuten tapana jo 12 vuotta (eturauhastulehduksesta), joka toinen vuosi PSA-testi. Tulos 3,6. Hiukan liikaa.
Lääkäriin.
Ultraäänitutkimuksessä ei havaintoja.
Resepti – tulehduslääke. 2 kuukauden jälkeen uusi PSA-testi – tulos 3,1.
Lääkäri: ”Vuoden päästä uusi testi”.

Menin kuitenkin jo helmikuussa uudelleen PSA-kokeeseen, koska ”siellä” oli pikkasen epämiellytävä tunne – tulos 4,9. Taas lääkärille, sieltä varatiin aika urologille, jonka sain maaliskuuhun.
Sitten lähete magneettikuvaukseen. Löytö: noin sentin kokoinen vasemalla puolella.
Seuraavaksi koepalojen otto – uroloogi kohdisti ultraäänikuvan ja magneettikuvauksen tuloksen, otetiin vain kaksi koepalaa ”oikeasta paikasta”.
Tuloksena syöpä Gleason 4+4=8
Lääkärineuvosto päätti, että tehdään isotooppikuvaus levinneisyyden tarkistamiseksi.
Se tapahtui kuitenkin vasta elokuussa – henkilökunnan lomaat.
Levinneisyytä ei löydetty.
Kutsu hoitoneuvotteluun. Urologi suositteli radikaalia menetelmää eli poistoa. Kertoi myös muista vaihtehdoista; sanoi kuitenkin että miehille, joilla on todennäköinen jäljellä oleva elinikä yli 10 vuotta, hän suosittelee sitä.
Näin sovitiin.
Leikatiin syyskuun alussa. Edellisena päivänä sairaalaan. Nukutuslääkärin haastatelu.
Aamulla painesukat jalkoihin ja leikkaukseen.
Tähystysleikkaus. Kun syöpä oli ärhäkkää versiota, poistettiin molemmalta puolelta myös imusolmukkeet.
Patologin lausunto: Gleason 4+3=7, poistetuissa imusolmukkeissä ei mitään.
Mahalla 3 parin sentin arpea sekä 2 täplää mistä ”salaojitysputket” roikkui pari päivää.
Istumaan en pysty, kivulias.
3 pv leikkauksen jälkeen kotiin. Ne, joilta imusolmukkeitä ei poistettu, meni 2 pv jälken kotiin.
Kotona suihkussa havaitsin, että jalkojen välissä roikkuu punajuuri – verenvuoto; osa meni ”salaojituksen” kautta ulos, osa valui kivespussiin. Viimeiset jäännökset siitä hävis noin 6 viikon kuluttua.
Ensimmäiset 10 pv katedrin kanssa (sen vierestä alkoi vuotaa jo kolmannella päivällä).
Sitten urologille, joka varmisti liitoksen pitävän ja kateedri pois. Vaippa housuihin ja kotiin. Varoitti kuitnkin, että en sais vielä ruveta vastavia lihaksia treenamaan.
Suositteli juomaan 2 litraa nestettä päivässä.
Venttiili vuotaa. 4 vaippahousua päivässä.
Kolmannella viikolla rupes öisin ilmestymään jonkinlainen pito; kuudennesta viikosta eteenpäin on yöt kuivia.
8 viikkoa leikkauksesta urologin vastaanotolle; ultraäänikuvaus (varmistakseen, että mahaontelossa ei olisi mitään nesteiden kertymistä) sekä PSA testi.
Lääkäri kertoi, että kunnes virtsaputken liitos ei ole parantunut, voi se häiritä virtsansulkijalihaksen toimintaa – jokunen ”automaatisäätö”.

Nyt sain luvan Kegelin harjoituksiin.
Seuraavana päivänä tuli PSA tulos: 0,006
Kymmentenä viikkona oli 2 päivää, kun ehkä muutama tippa tuli ei-toivotusti, muu meni vessaan. Sen jälkeen palasi kaikki ennalleen noin viikoksi. Nyt tapahtuu edistys pikku askelein; 2 vaipa päivässä.
Tähän asti sairaslomalla; mielelläni menisin töihin, mutta ammatti on sellainen että välillä tulee eteen kokopäivän keikkoja ja olla koko päivä ”kusessa” ei kiinosta.
Sen pituinen se, toistaiseksi.
(Anteeksi mahd. kirjoitusviat – en ole suomalainen).