Etusivu Keskustelufoorumi Yleistä syövästä Läheisille kertominen

Läheisille kertominen

Esillä 7 viestiä, 1 - 7 (kaikkiaan 7)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #65806

    Hajakka
    Participant

    Hei,
    sain tänä vuonna joululahjaksi rintasyöpädiagnoosin ja olen nyt yrittänyt sulatella asiaa reilun viikon verran. Ajattelimme mieheni kanssa, että annetaan läheisten nauttia joulun ajasta ilman tätä ikävää uutista. Nyt sitten joulu on vietetty ja olemme taas saman kysymyksen äärellä: miten ja mitä asiasta kerrotaan läheisille?
    Hankalammaksi asian tekee se, että suvussamme on viimeisen 10 vuoden aikana kuollut isovanhempia juurikin syöpään. Lapseni muistavat tämän. Lisäksi lähisuvussa on masennukseen (sekä katastrofiajatteluun) taipuvaisia henkilöitä, jotka varmasti hautaavat minut mielessään jo ensimmäisen itkuisen tunnin aikana.

    Haluaisin mielelläni lukea kokemuksianne sairaudesta kertomisesta lähipiirille. Vai kannattaako kertoakaan tässä vaiheessa, kun odottelen ensimmäistä kutsua keskussairaalaan…enkä vielä oikein itsekään tiedä mitä tulee tapahtumaan…?

    #65816

    Kuoppa rinnassaa
    Participant

    Hei Hajakka ja tervetuloa tänne!
    Mä sain rintasyöpädiagnoosin 19.9. En halunnut siitä heti puhua, kuin mieheni kanssa. Mulla on onneksi hyvä vakuutus ja jo viikon kuluttua diagnoosista olin ensikäynnillä Docratesissa kirurgin luona. Vasta sen jälkeen kerroin lapsille ja äidille. Tai siis lapseni ovat jo aikuisia. Pikkuhiljaa sitten kerroin lähimmille ystäville. En ole asiaa kauheasti kertoillut, kun koen olevani sama ihminen edelleenkin, enkä halua mitään leimaa. Hassua on ollut huomata, miten jotkut ystävistä ovat jopa loukkaantuneet, kun en asiasta ole heille heti kertonut. Mutta kukin tyylillään ja tämä on minulle ollut paras. Töissäkin vain muutama ihminen tietää tilanteestani.
    Leikkaus oli heti lokakuun alussa ja marraskuussa alkoivat sytostaatit. Nyt Doket saatu eli puolet jo takana! Vaikka aluksi tuntui toivottoman pitkältä puolen vuoden hoitojakso, niin nyt koen jo olevani voiton puolella.
    Paljon voimia sinulle!

    #65818

    Hajakka
    Participant

    Kiitos vastauksestasi. Alan ehkä ajatuksissani taipua samanlaiseen tapaan. Pohdin myös etten halua olla ”se syöpä” vaan ihan oma itseni, omalla nimelläni.

    Paha tapani on kantaa myös muiden murheet ja nyt tuntuu siltä että en ehkä jaksa niitä tässä kohtaa. Murehtia toisten murehtimista jne.
    Toivottavasti saan pian lisää tietoa miten hoito lähtee etenemään ja onko toivoa parantumisesta.

    #65819

    Tottahan se oli
    Participant

    Minä kerroin samana päivänä lapsilleni (ovat jo aikuisia) ja myös työtehtävien kannalta keskeisimmille työkavereille. Työpaikalla tieto on todennäköisesti aika pian diagnoosista levinnyt ns. itsestään. Jäin pois myös töistä samana päivänä kun diagnoosi tuli. Olen tavannut sairastumiseni jälkeen (kesä 2018)ihmisiä, jotka eivät ole sairastumisestani tienneet. Olen kertonut heille. Aloitan työt nyt vuoden alusta ja kerron sairaudestani sitä mukaa kuin tilanteet tulevat eteen. Eli minullakin mennyt ns. portaittain asian kertominen, eli pikkuhiljaa.

    Hajakalle tsemppiä, mennään yhdessä eteenpäin kukin tahoillamme tämän sairauden kanssa 💪 Minulla loppuivat säteet noin 2-3 viikkoa sitten. Olen henkisesti alkanut voimaan yhä paremmin. Fyysiset oireet lähinnä vielä vaivaavat eniten; peruskunto on huonontunut (yritän tässä pikkuhiljaa kohentaa kuntoa) ja leikatun puolen kämmen tahtoo turvotella (odotan fysioterapeutille pääsyä).

    #65824

    Hajakka
    Participant

    Kiitos molemmille tsempeistä. Te olette ihanan reippaita ja jo niin pitkällä hoidoissa.

    #66564

    chilipippu
    Participant

    Hei, jatkan tähän ketjuun. Sain itse kohtusyöpä diagnoosin tänä vuonna. Kerroin juorujen välttämiseksi töissä ja hyville ystäville asiasta heti hyvin avoimesti mutta omille sukulaisille en ole vieläkään pystynyt kertomaan. En ole mitenkään superläheinen esim. äitini/siskoni kanssa enkä haluaisi mitään ylimääräistä hössötystä tähän ympärille tämän takia. Leikkaus on jo tehty ja odottelen lopullisia vastauksia. Helpommaksihan tämä ei muutu missään vaiheessa mutta leikkaukseen asti koin, että minun pitää itse tietää asiasta tarpeeksi ja selvittää asiaa sen verran itseni kanssa ennen kuin kerron heille. Eniten välillä stressaan tätä asiaa, että pitääkö kertoa ja koska ja miten asiaan reagoidaan kun en ole kertonut ennen leikkausta mitään heille.

    #66568

    Hajakka
    Participant

    Hei Chilipippu,
    se kertominen helpottaa kyllä kovasti omaa stressiä aiheesta. Ei tarvitse enää sitten jännittää miten kukakin reagoi. Näin ainakin minulla. Kerroin itse ensimmäisen kirurgitapaamisen jälkeen lähisukulaisille ja muutamille ystäville. Siihen asti lähinnä oma mies ja rintasyövän myös sairastanut tuttava toimivat tukena.
    Jouduin kyllä ”sanelemaan hieman sääntöjä” äidilleni ja veljelleni siitä että minun kanssani puhutaan vain asiaa ja muut henkilöt saavat olla heidän olkapäänään. Minusta ei tällä kertaa ole siihen. Se auttoi kyllä heitä ymmärtämään tilanteen.
    Lapset yllättivät reippaudellaan. :)
    Suosittelen tällä kokemuksella juttelemaan sairaudesta omankin pään vuoksi. Helpottaa huomattavasti olemista.

Esillä 7 viestiä, 1 - 7 (kaikkiaan 7)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.