Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Esillä 20 viestiä, 141 - 160 (kaikkiaan 592)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #66848
    pauliina78
    Participant

    Hei Kia! Ihanaa että kipu hallinnassa, toivotaan lisää näitä päiviä siis! Aurinkokin paistaa ja tänään on tuntunut taas enemmän keväiseltä. Mulla on huomenna vuosipäivä, tasan vuosi aitten 7.pv lääkäri soitti kertoi että oli löytynyt syöpä. Vuosi on mennyt nopeasti, asiaa käsitellessä. Mun lähtötilanne oli hyvä, paholainen oli tosi varhaisvaiheessa. Olen saanut elää terveenä vuoden, uusiutumisen riski on hyvin pieni. Niin lääkäri vakuutteli. Mulla oli yksi kontrollikäynti ja sitten siirryin oirepoliin. Olen kyllä joutunut ramppaa lääkärissä kun leikkauksesta lähtien on ollut niukkaa vuotoa. Se paljastui endometrioosiksi…sitä tässä ovat yrittäneet hoitaa, vähän laihoin tuloksin. Taitaa jäädä tämä vaiva. Mutta sopeudun kyllä. Paras lahja elämältä on että olen nyt ainakin syövätön ja toivon että se jatkuu. Syöpä kyllä muutti mut aivan totaalisesti, joskus en jaksaisi kuunnella ihmisten turhanpäiväisiä pulmia, en sitten ollenkaan. Tätä ei muut ehkä ihan ymmärrä kuin ehkä saman kokeneet. Mä vaan nautin joka päivästä mihin herään, enkä jaksa valittaa mistään turhasta enää. Olen kiitollinen että olen tässä.

    Tästäpä nyt melkein romaanin kirjoittelis, omista tunnoista. Yritän välillä unohtaa pelkoni,mutta välillä se puskee ja lujaa. Ja just lasten takia. Kaippa se täytyy vaan antaa tulla mieleen ja käsitellä sitä. Viikonloppuna me repästään ja lähdetään etelään. Sanoin tuossa pari viikkoa sitten että nyt mennään eikä meinata. Nautitaan elämästä.

    #66853
    Kia Kolangio
    Participant

    Hei Pauliina,
    voiko onnitella tällaisella asialla kuin 1-vuotispäivällä? siten ainakin että selviydyit rankkaakin rankemmasta vuodesta! kaikki eivät selvydy, sinä teit sen! moni romahtaa kokonaan, sulle kävi siis paremmin.
    hei ihanaa, pääsette etelän lämpöön!!!!! olen todella iloinen puolestasi. Tottiskin oli vasta joku aika sitten Roomassa. mua ilahduttaa kun paljon kärsineet ihmiset saavat tällaista iloa.
    voi kuule, mua ärsyttää kanssa monen monta asiaa, liittyen siis ihmisten purnaamiseen ties mistä höpö löpö-jutuista. yritän silloin vaan rauhoitella itseäni että olen itse ollut joskus samanlainen. kitissyt ja narissut koko elämäni ajan vaikka vallan mistä turhanpäiväisyyksistä. tutulta siis kuulostaa. onneksi täällä saa purkaa näitä ärsytys-juttujaankin tarpeen tullen.

    tänään oli siis ylimääräinen lääkäritapaaminen.
    mun syöpä on valitettavasti levinnyt, sen lääkäri sanoi ensimmäiseksi. se pallean kohdalla oleva kipu johtuu siitä. uusi pesäke (levinnäisyys) on sappitiehyeissä kuten se ensimmäinenkin/vanha pesäke, mutta toisin kuin vanha tämä uusi on laukaissut kivut.

    nyt kokeillaan uutta sytolinjaa Xeliri+Kapesitapiini. muistin heti että Starbullakin on tuota Kapesitapiiniä.
    se tulee menemään kolmen viikon sykleissä. eli yksi kertaa Xeliri (tiputus), sitten kaksi viikkoa pillerimuodossa Kapesitapiiniä, viikko hoitotaukoa ja taas sama kolmen viikon jakso.
    ennen hoidon aloittamista mulle pitää asentaa uusi stentti sappitiehyeihin, lääkäri arvoi että tämän stentin asennus tulisi olemaan parin viikon sisällä. sitten jos/kun se on saatu onnistuneesti tehtyä alkaa hoidot.

    katsotaan, miten tulen sietämään tätä uutta hoitoa. kysyin elinajanodotetta jos uusi hoito on sopimaton (yleiskuntoni romahtaa) tai sillä ei tule olemaan vastetta.
    kysyin elinajanodotetta ensimmäisen kerran.
    lääkäri sanoi: Jos puhutaan viikoista, kuukausista tai vuosista, sanoisin että kuukausia”.

    mulla on ihmeen rauhallinen olo. enkä edelleenkään panikoi. mutta mahdollisimman oireetonta jaksoa/hoitoa tietenkin toivon koko sydämestäni.
    tiedossa on vain se ettei ole tietoa miten tässä käy tai kuinka kauan kestän uusilla sytoilla.
    sitä en edes kysynyt olisiko kohdalleni vielä kolmaskin kokeilemisen arvoinen hoito, eikä sitä voisi edes lääkärikään tietää.
    asia kerrallaan tässä on mentävä.
    ja ”asia kerrallaan” on muutoinkin hyvä elämänohje.

    tuli jotenkin hyvä olo kun muistin tosiaan että Starbullakin tämä Kapesitapiini (vai KapesitaBiini, samapa tuo) ja hänelle se on sopinut niin hyvin.

    palaan taas, lämpöiset terkut kaikille.

    #66855
    pauliina78
    Participant

    Kiitos Kia, saa onnitella, kiitos lämpimistä sanoistasi. Tämä päivä on mennyt vähän ristiriitaisissa tunnelmissa, ajatukset ovat välillä harhailleet vuoden takaiseen. Muistan niin tarkalleen sen päivän ja jopa kellonajan ja mitä söin…olin kahdestaan kotona vajaa neljävuotiaan poikani kanssa… huh huh, sitä ei haluaisi muistaa,mutta sieltä se välillä tupsahtaa päähän. Toisaalta taas olen kiitollinen että olen tässä. Ja onhan tuo homma kasvattanut ihmisenä ihan hirveesti, mutta ei siitä mitään hyvää sanottavaa kyllä ole. En ymmärrä ollenkaan kun jostain lehdestä on lukenut juttuja kuinka joku sai syövästä jotain hyvää. En tajua todellakaan. Siinä ei ole mitään hyvää.

    Olen niin pahoillani Kia sun puolesta, ikävää että pesäkkeitä on tullut lisää. Olen ajatellut sinua tänään paljon.

    Vielä sen verran pakko kirjoittaa että tästä palstasta on ollut kyllä iso tuki minulle. Tämä on jotenkin tullut pieneksi pakopaikaksi mihin voi kirjoittaa omia ajatuksia kun ei niillä viitsi aina muita vaivata. En ole ottanut kellekään tänään puheeksi tätä mun vuosipäivääkään. Miehelleni tossa yksi päivä kyllä sanoin,voi olla että muisti kun teki lasten kanssa mulle yllärin sillä aikaa kun kävin kaupassa. Täällä oli koko huusholli siivottu sillä aikaa. Ah,ihana ylläri! Se on yleensä minä joka siivoan joten oli oikein mieluisa juttu!

    • tätä vastausta muokkasi 2 years, 5 months sitten pauliina78.
    #66858
    Tottahan se oli
    Participant

    Haluan Kia antaa sulle täältä näppäinten takaa ison ruusun 🌹, tuottamaan hyvää oloa päivääsi. Olkoon se sinulle myös huomion osoituksena siitä, että tuot muille täällä kävijöille vertaistukea, jaksamalla kirjoittaa tänne ja juuri niitä asioita, joita kaikkien uskon pohtivan. Voi kunpa tänne eksyisi niitä syövän uuvuttamia, jotka eivät ole muualta riittävästi vertaistukea saaneet. Olkoon tuo ruusu myös äitienpäiväkukkana sinulle Kia, noiden sinun kirjoitustesi perusteella ei voi muuta kuin todeta, että moni lapsukainen olisi saanut sinusta elämää ymmärtävän huolehtijan.

    Itsellä vuositarkastusaika lähestyy, kutsun pitäisi tulla tässä kuukauden sisällä. Sairastumista pyörittelen minäkin mielessäni, kuten pauliina78. Mutta ei voi muuta kuin mennä eteenpäin, niin kauan kun elämää riittää.

    Näin iltayömiettein Tottis

    #66880
    Kia Kolangio
    Participant

    Tottikselle kiitos ruususta! ja Pauliina, sulla on ihana mies kun huomioi sua tuolla tavoin eli siivoamalla! ottaisin tuommoisen tapauksen tänne koska tahansa :) just kohta pitäisikin alkaa siivota sillä tiskejä riittää, lakananvaihtoa (oli taas yöhikoilua) ja muuta yleistä puuhastelua. se on niin suuri arjen ilo kun on siistiä ja sen myötä kodikasta.
    Tottis, sun vuositarkastus tuottaa varmasti fiilistä jos toistakin. itselläni on tapana asennoitua näihin ”uusia uutisia”-päiviin siten että vietän sitä ennen LOMAA. että siihen asti yritän elellä rauhassa ja levollisesti, ja sitten katsotaan uusi tilanne kun sen aika on. tiedän, helppo sanoa, mutta jotenkin olen kiintynyt tuohon loma-ajatukseen.

    nytkin päätin viettää eräänlaista lomaa 22.5 asti kun HUS:lta saapuneen tekstarin mukaan tuona päivänä asennetaan se stentti, tai dreeni. sitä ennen saan siis vain olla. eli lähes kaksi viikkoa.
    saatan saada kylkeeni reiän johon pannaan dreeni mikä poistaa sappinesteitä/tai siis mihin sappineste valuu omia aikojaan. ajatus on vastenmielinen omatoimisine pussinvaihtoineen mutta minkäs teet. siihenkin on vaan sopeuduttava. ja onhan paljon syöpäsairaita jotka joutuvat elämään avanteen kanssa, mutta siihenkin on mahdollista tottua.
    tosiaan, ällöstä pussista viis kunhan vaan saataisiin uusi syto toimimaan enkä saisi myrkyistä pahoja sivuoireita. tai ainahan sivuoireita tulee mutta että pärjäänkö niiden kanssa ja kestääkö elimistö.

    Starbu, jos sattumalta luet tämän, niin saitko sä huonovointisuutta Kabesitabiinistä? en muista miten sun kävi, tai ehkä rullaan tätä keskustelua taakse päin niin lukaisen miten sinä sitä siedit ja mainitsetko jotain yrjöilystä, mielestäni et, vaan tämä K sopii sulle erinomaisesti.
    K-pillereiden lisäksi tulen siis saamaan tiputuksella Xeliri-nimistä sytoa.

    huomenna alkaa jääkiekon MM-kisat! ainoa urheilu mitä mielelläni seuraan. eläköön Suomi! :) :) :)
    mulla ei ole telkkaria mutta tietokoneen välityksellä ottelut näkyy kuulemma Cmorella. veli oli ostanut sekä itselleen että mulle kuukauden katsomisoikeuden kanavalle. joskus perustamme oikein kisastudion: olutta ja pikkunaposteltavaa. sitten jännitän Suomen puolesta ihan hulluna, menen aivan lapsen tasolle innostuksesta ja nauran ääneen. saan hepuleita. tai olemme menneet pubiin seuraamaan ottelua; mikä tunnelma siellä välillä on. tänä vuonna tuskin jaksan pubiin saakka mutta kotikatsomo on ihan ok sekin.

    olen nyt päättänyt etten enää veivaa päässäni käytännönasioita jos satun kupsahtamaan. se on ihan älyvapaata huolehtia etukäteen että miten se ja se asia sitten järjestyy ja kuinka paljon vaikkapa mun kodin purkamisesta on vaivaa veljelleni. voi tätä ihmisen päätä!

    nyt sinne tiskaushommiin.
    kivun pysyvät aisoissa nyt seuraavalla annoksella (paan itselleni muistiin): yöannos 10mg Oxycontia, päiväannos 10mg Oxycontia PLUS 10mg Oxynormia. unohdan aina että otan myös aamuisin tuota pitkävaikutteista OxyContia, mutta niin se on nyt mennyt tämän viikon aikana.
    lisäksi päivällä kaliumia 1g.
    antibiootti-kuuri on nyt loppu.

    kevätmieltä kaikille!

    #66885
    Valonen
    Participant

    Moi,

    Vastaan omalta osaltani tohon Kian Starbulle esittämään kysymykseen: mulla ei tullut kabesitabiinista pahoinvointia, kun söin sitä puolisen vuotta.

    Ensi viikolla alkaa 5 viikon sädehoito, jonka ajan tuun taas syömään kabesitaabiinia, kun tiputussytot on tauolla.

    Toivon kaikille hyvää mieltä ja tsemppiä eri tilanteisiin – ja mukavaa viikonloppua!

    -Valonen

    #66886
    Kia Kolangio
    Participant

    oi kiitos Valonen! ai sullakin on ollut (ja tulee taas olemaan) Kabesitabiiniä. toi uutinen oli hienoa saada kuulla!
    tsempit säteisiin.
    kaikille muillekin terveisä.

    #66887
    Kia Kolangio
    Participant

    tulikin hyvä hetki vielä jatkaa.
    on se vaan jännä että vaikka luen teidän jokaisen viestin hyvin tarkkaan niin myöhemmin kaikki katoaa päästä eikä muista toisen tarinasta mitään.
    esim. tuo Valosen hyvin sietämä Kabesitabiini-asia.

    mulle asennetaan 22.5 dreeni sappitiehyeihin eli tulee taas uutta opeteltavaa. käsitin, että kylkeeni jää reikä ja joudun sitten pitämään siinä jonkinmoista pussukkaa mihin neste valuu. onko tällainen dreeni tuttu jollekin? eiköhän siihen(kin) totu ja sopeudu nopeasti, pikkujuttu siis?

    lääkäri mainitsi että bilirubiiniarvot pitää saada laskuun ennen kuin uutta sytolinjaa voi aloittaa.
    kolmen viikon välein saan siis Xeliri-nimistä sytoa tiputuksena, siten kaksi viikkoa päivittäin tätä Kabesitabiinia, viikon tauko, ja taas Xeliri-tiputukseen.
    vai olenko jo kertonut tästä?
    kuten huomaatte, en aina muista edes omia juttujani tai pikemminkin sitä mistä olen jo kirjoittanut ja mistä taas en. lisäksi olen (muuten) huomannut että muistini reistailee. voi johtua toki siitäkin, että joka ikisellä sairaalakäynnillä (lääkärin tapaamisella) on taas kerran uutta tai myös ristiriitaistakin tietoa vastassa. ensin sanotaan näin, sitten kohtapuolin taas jo toisin. välillä tuntuu siltä että todella vaikea pysyä kärryillä ikiomista asioistaan.

    ensin muuten tuosta dreenistäkin puhuttiin niin, että mulle asennetaan stentti. nehän ovat kaksi aivan eri asiaa. stentti on stentti (kropan sisällä oleva ”putkilo”) ja dreeni on dreeni (kropan ulkopuolella oleva ”putkilo”).

    en tiedä, tuntuu siltä etten ole ikinä toivonut mitään niin paljon kuin sitä että kunpa nuo uudet sytot toimisivat!
    pelkään ettei viimeistään sen tilalle keksitä mitään muuta enää. vaikka Starbukin kirjoittaa lohduttavasti että olen vasta alussa sairauteni kanssa ja mulla on vasta yksi, eli sispla+gemsi, mikä ei enää tule kysymykseen.
    yks lääkäri sanoi (helmikuussa kun olin osastolle) että hänen mukaan olisi vielä YKSI vaihtoehto, siis vain yksi.
    mutta tämä saattoi olla jälleen kerran vain yhden lääkärin mielipide taikka olettamus.
    samoin sanottiin joskus että Sisplaa kokeillaan vielä yhden ainokaisen kerran, mutta eihän sekään silloin pitänyt paikkaansa vaan sain sitä aina allergiakohtaukseeni saakka, vaikka siis veriarvoissakin oli hankaluuksia niin silti jatkoivat.
    hyvin, hyvin sekavaa välillä kaikki tyynni.

    entä tämä: uuden kivun aiheuttajana sanottiin olevan uusi pesäke. seuraavalla kerralla sanottiin että kipu johtuu siitä että syöpäni on levinnyt.
    puhuttuna puheena käsitän nämäkin kahdeksi eri asiaksi.
    alan epäillä älliäni, taitoani ymmärtää puhuttua puhetta, ja ns syöpäsanasto on mulla edelleen täysin kateissa.
    miten te miellätte etäispesäkkeen? tarkoittaako se levinnäisyyttä? eli tarkoittaa?
    jos kerran tarkoittaa, niin siinä tapauksessa ”pääsyöpäni” on ollut jo levinnyt koska rintalastassani on ollut aina etäispesäke.
    välillä Omakannassa joku lääkäri käyttää sanaparia laajalle levinnyt sappitiehyeen syöpä (?) toinen taas kirjoittaa että pahanlaatuinen kasvain sappiteissä.

    jaahas! Suomi sai äsken maalin! tänään siis ensimmäinen MM-jääkiekon matsi Suomi-Kanada. tilanne nyt 2-1.
    mulla ei ole telkkaria mutta veljeni hankki Cmorelta katseluoikeuden sekä hänen että mun koneelle.
    jos olisin suht kunnossa, eikä pää olisi huumeita täynnä (!), olisin jo painellut lähipubin tunnelmaan sekaan.
    muuta urheilua en seuraakaan mutta nämä kevään Suomi-matsit vaan ovat niin hauskaa puuhaa.

    hyvää viikonloppua kaikille!

    #66888
    Kia Kolangio
    Participant

    hah! ei ole totta! taas jo kirjoitin äsken prikulleen samat asiat kuin muutama päivä sitten! anna mun kaikki kestää, sanoo tämä varsinainen dementikko. tai paremminkin pölkkypää. :) :) :)
    älkää välittäkö näistä mun älyvapaista toistoista. nolottaa, mutten ny viitsi poistaakaa tuota toisto-tekstiäni.

    #66889
    Tottahan se oli
    Participant

    Ei kuule Kia haittaa toi asioiden toistaminen ! Itse olen kirjoitellut samoja asioita tai toistanut omaa sairaskertomustani. Halauksia sinne.

    #66892
    Kia Kolangio
    Participant

    ai kuinka kiva lukea ettei haittaa mun toistot :) mun mielestä Tottis et suinkaan toista samoja asioita, toiseksi toistaahan sitä pitääkin; semmoisten vaikeiden asioiden kanssa kun ollaan tekemisissä. toisto on prosessointia.
    minä toistan nyt ihan tarkoituksella että pelottaa se dreeni. fb:n syöpissivustolla joku kertoi että reikä kyljessä on todella herkkä tulehtumaan, minkä sanoo maalaisjärkikin, ja kaiken kukkuraksi desinfiointi-litkut on kuulemma ihmeen kalliita.
    ja stressaan tosiaan sitäkin saanko jäädä yöksi sairaalaan operaation jälkeen, mitä haluaisin. inhottava tulla sen jälkeen yksin kotiin, enkä halua pyytää esim veljeäni tänne nukkumistani vartioimaan.
    kun dreeni on asennettu sen tarkoitus on laskea bilirubiiniarvoja, joten se on sitten seuraava jännityksen paikka.
    koska koko tämä vuosi on mennyt monen asian kanssa päin männikköä niin eikö jo olisi aika hyville tapahtumille. ties vaikka miten hyvin kestäisin sitä uutta sytolinjaa. kunhan sinne asti nyt päästäisiin.

    hyvää äitienpäivän iltaa muuten kaikille äideille!
    äitienpäivistä toitotetaan vaan aina niin suureen ääneen että se on varmasti tiukka paikka lapsettomuudesta kärsiville. heille isot kannustukset!

    lankoni kävi (edesmenneen siskoni puoliso) kylässä tänään tervehdyskäynnillä ja sain lahjaksi Sodastremin. ilahduin todella.
    hän muisti mun pitävän kuplavedestä ja nyt mun ei tarvitse yrittää kantaa raskaita vissypulloja kaupasta kotiin. vanha koneeni oli jo niin huonokuntoinen että vein se ajat sitten kellariin viettämään eläkepäiviään. nyt on ihana puhtaanvalkoinen uusi laite! kuplaveteen, ja ylipäätään juomaveteen, paan aina pari tippaa sitruunamehua mausteeksi; ai että on ihan paras janojuoma.

    nautin tosiaan siitä että aivan poikkeuksellisesti tulevalle viikolle ei ole mitään labra-menoja eikä muitakaan ”sairausmenoja”.

    rahat ovat riittäneet tässä kuussa ok (kohtahan ollaan jo kuukauden puolivälissä) ja toivottavasti ei tule mitään yllärimenoja.
    mahdoinkohan jo suitsuttaa että saan elokuussa veronpalautuksia yli 900 e! saan tuosta rahasta mahtavaa turvallisuudentunnetta.
    paan koko summan säästöön pahan päivän varalle. eläkkeestä ei jää kuukaudessa paljoakaan säästöön jos ollenkaan, niin pieni se on.

    olen niiiiiiiiin kiitollinen toimivista kipulääkkeistä. heti diagnoosin saatuani aloin murehtimaan tulevia mahdollisia kipuja ja nyt kun niitä sitten tuli, niin voin todeta että eihän tämä nyt niin kamalaa olekaan. elinehto on lääkkeet.
    aamuisin heti herättyäni kipu on raakaa menoa. heräät hiestä märkänä, jano on kohtuuton ja kipu rienaa. kompuroit ensimmäiseksi tietty vessaan ja joka askel viiltää. se on aika kamalaa. mutta aaaaah, sitten kipu hiljenee kun veskireissun päätteeksi ottaa troppia ja lääkeannos alkaa purra ällistyttävänkin nopeasti ja voi että sitä kiitollisuuden tunnetta! sinä hetkenä tuntuu siltä että kestää mitä tahansa ja elämänhalua riittää kun on vertailukohdetta miltä se kipu tuntuu. lohdullinen asia on myös se, että toistaiseksi pärjään sittenkin melko vaatimattomalla annoksella joten nostovaraa on. ja sitten kun opparit eivät enää toimi, on toki vielä vahvempia mahdollisuuksia.

    kaunista kevätiltaa kaikille! toivottaa Kia

    #66908
    Kia Kolangio
    Participant

    hei taas,
    tänään aamulla sain niin rajun huonovointisuuskohtauksen kera kivun että piti pyytää apua naapurilta ja tilata paikan päälle jopa ambulanssi.
    nykyisin mun aamut on aina vaikeita. heräsin ensin ”normaaliin” huonovointisuuteen mutta toivoin sen laantuvan Oxynormilla. otin napit mutta ennen kuin lääke ehti vaikuttamaan aloin oksennella rajusti. pelkkää sappinestettä, sellaista inhaa keltaista litkua. tärisin horkassa ja hampaat kalisivat. samaan aikaan vieläpä ripuloin. oma analyysini: koska uuden pesäkkeen takia sappineste ei pääse juoksemaan vapaasti se purkautuu tällä tavoin voimakkaana oksenteluna.
    puolen tunnin kuluttua olin niin huonossa kunnossa että soitin naapurin apuun jotta hän taas voisi soittaa ambulanssin. naapuri ei ollut kotona mutta tajusi onneksi soittaa seinänaapurilleni joka sattui olemaan kotona ja hän tuli auttamaan. en ollut siinä kunnossa että olisin itse voinut selostaa hätäkeskukseen edes osoitettani.
    lanssimiehet saapuivat. naapurin avustuksella sain juotua myös kylmää jaffaa ja tällä kertaa ottamani lääkkeetkin pysyivät sisällä.
    ensihoitajat teki ne perusjutut, mittasivat verenpaineet jne. vointini koheni koko ajan. ehkä olin saanut oksennettua tarpeeksi ja toki lääkekin alkoi purra. tehtiin yhteinen päätös etten lähde lanssimiesten kyydissä sairaalaan mutta soitan heti uudelleen hätäkeskukseen jos samanlainen kohtaus yllättää.
    onneksi koko päivä on sujunut aamun jälkeen ok. ruokaa en vaan saa alas, yhden banaanin ja jaffan voimilla tässä mennään.

    tämä oli ensimmäinen kerta sairauden aikana kun olen joutunut turvautumaan ambulanssiin. olin nimittäin ihan varma, että sydämenikään ei kohta kestä sitä oksenteluni voimakkuutta ja yleistä vellontaa ja ”tärinää” kropassani. se oli ihan hirveetä.
    dreenin laittoon on vielä viikko, joten nyt pelkään että tottahan toki se jumissa oleva sappineste pyrkii ulos uudestaan ennen kun dreeni ennätetään laittaa.

    nyt olen vaan niin kiitollinen siitä että kohtaus meni ohitse. miten selviäisin ilman naapureiden apua, silkka ajatus siitä että asuisi talossa jossa ei ole naapureiden välistä aitoa kontaktia on aivan kamala. voin soittaa heille koska tahansa, kuten he viimeksi tänään painottivat.
    pelottaa silti miten huominen aamu sujuu. tai sitä seuraava jne.
    lisäksi mieltä painaa epätietoisuus. arvelen olevani oikeassa sappinesteiden jumista, kuten lanssimiehetkin pitivät analyysiani järkeenkäypänä, mutta enhän voi olla varma. söin eilen suht normaalisti, mutta silti oksennus oli vain sitä keltaista litkua.
    tällä haavaa tuntuu siltä että kipu on todellakin hallittavissa lääkkeillä eikä se ole suurikaan ongelma verrattuna vastaaviin pahoinvointikohtauksiin. oksentaminen vie kaiken energian ja jopa järjen päästä. se on tila mitä ei voi verrata mihinkään.

    huomiseen aamuun valmistaudun huolella. yritän koota perusturvallisuuden tunnetta menemällä ennen nukkumaan menoa lämpimään suihkuun, yritän syödä jotain kevyttä ja asetan puhelimen käteni ulottuvuudelle. yrjöämpäri sängyn viereen. juomavettä lähelle. laitan puhtaat, helposti puettavat vaatteet esille jotta voin sujuvasti pukeutua tarvittaessa, pakkaan käsilaukkuuni valmiiksi kukkaron ja puhelimen piuhan, hammasharjan jne. jos äkkilähtö sairaalaan tulee.
    nämä edellä mainitut ovat enemmänkin sellaisia henkisiä juttuja.

    toivotaan että kestän keskiviikkoon saakka joutumatta kokemaan tämän aamun kaltaista.

    paljon, paljon terveisiä teille kaikille! toivottavasti teidän kuntonne on tasaisempaa. terveisin K

    #66914
    Valonen
    Participant

    Moi Kia ja muut,

    No jo oli rajua ja kurjaa, toivon todella, että tulevina päivinä sulla ei ole tollaista uudestaan 😕. Toivottavasti se dreeni sitten auttaa.

    Tsemppiä, Kia, lämpimiä ajatuksia täältä sulle.

    -Valonen

    #66915
    Jousimies
    Participant

    Hei Kia ja kaikki te muutkin,

    Ensinäkin Kialle toivon kovasti parempaa vointia kertomasi pahoinvointikohtauksen
    jälkeen. Onneksi sinulla oli apu siinä lähellä.
    Rohkaistuin viimein kirjoittamaan tänne, kun Kia otti puheeksi tuon ulkoisen sappitiedreenin.
    Tunnen nimittäin tuon dreenityypin, sen toiminnan ja huuhtelun läpi kotaisin kuin omat
    taskuni. Edesmennyt mieheni sairasti määrittämätöntä sappitiesyöpää ja lisäksi
    paksusuolisyöpää. Hoidin ja huuhtelin tuota hänen sappitiedreeniään. Dreeniä pystyy aivan hyvin
    hoitamaan potilas yksinkin, siinä ei ole mitään ongelmaa. Miehelläni oli dreeni 15 kuukautta
    ja tuona aikana se ei kertaakaan tulehtunut ulostuloaukosta eli siitä ihon läpi tulevasta reiästä.
    Suihkussa käynti ja saunominen onnistui vaivatta. Aluksi hänelläkin dreeniin (ohueen letkuun)
    oli yhdistetty pieni pussi, johon sappineste kulkeutui. Jos dreenin asennuksessa saadaan
    yhteys ohutsuoleen, niin pussisysteemiä ei tarvita, silloin sappineste kulkeutuu normaalisti
    suoraan ohutsuoleen. Siinä tapauksessa ihon läpi tulevan ohuen letkun päässä on vain
    pieni korkki. Kun dreeniä päivittäin huuhdellaan, korkki avataan ja huuhteluneste
    (natriumkloridi) työnnetään pienellä ruiskulla dreenin sisälle ja korkki kiinni. Tosi helppoa.
    Kia, olen sitä mieltä, että sinun ei ehkä kannata etukäteen miettiä vielä tätä dreeniasiaa.
    Voihan olla, että sinulle laitetaan tai vaihdetaan sisäinen stentti, joka on kaikkein helpoin.
    Nämä sappiteiden dreeanusasiat ovat hirveän monimutkaisia. Miehellenikin kokeiltiin monenlaista
    vaihtoehtoa. Ulkoisen dreenin laittaminen on toimenpiteenä yksinkertaisin ja sisäisen
    stentin laittaminen vaikeampi ja monimutkaisempi ja se ei aina edes onnistu.
    Pääasia on, että sappitiet dreenautuvat ja sitä myötä bilirubiini laskee, jotta hoitoja voidaan
    jatkaa. Näin oli miehenikin tapauksessa. Niin tuttua oli muuten tuo kaikki mitä kerroit
    yhdessä viestissäsi, siitä että yhtenä päivänä lääkärit sanovat yhtä ja toisena päivänä toista
    tai jotkut eivät sano mitään. Tosi vaikea on potilaan pysyä kartalla hoitojensa suhteen.

    Miehelläni oli myöskin ongelmia sapenkulussa kasvaimen tukkiessa sappitiet. Ymmärsin, että
    silloin sappi imeytyy veronkiertoon ja ilmenee verikokeissa juuri korkeana bilirubiinina.
    Noilla erilasilla dreeneilla tai stenteillä saadaan kyllä apu siihen.

    Olen seurannut tätä palstaa vuoden 2018 alusta lähtien ja eritysesti Kia sinun mutkattomalla
    elämänmyönteisellä ja mukaansa tempaavalla tyylillä kirjoitetuista kommenteista olen itsekin saanut
    paljon lohtua ja apua suruun. Kerrothan sitten, minkälaiseen sappiteiden dreenaustapaan
    sinun kohdallasi päädyttiin. Jos mieleesi tulee jotakin dreeniin liittyvää tai muutakin, niin
    kerron mielelläni omista kokemuksistani. Tähän sairauteen liittyvien asioiden käsittely on
    jonkinlaista surutyötä minulle.
    Lämpimin terveisin ja hyvän voinnin toivotuksin,

    Jousimies

    #66925
    Kia Kolangio
    Participant

    hei Valonen ja Jousimies, kiitos kovasti viesteistänne.

    ensiksikin otan Jousimies osaa suruusi. hienoa että jaksat hoitaa suruasi ja muun muassa täällä palstalla käynti on tuonut sulle lohtua. toivon elämääsi voimaa ja päiviisi rauhaa ja iloakin. pidä itsestäsi hyvää huolta.

    aivan mahtavaa kun kirjoitit noista dreenijutuista. iso kiitos siitä(kin). kirjoitat niin selkeästikin vielä että minäkin ymmärsin kaiken :) rauhoitti mieltäni ettei tämä ulkoisen dreenin puhdistaminen/kotihuolto ole vaikeaa.
    stenttihän minulla on jo, sen sain heti diagnoosin valmistuttua tammikuussa 2018. eli kohta puolitoista vuotta sitten. onko se alkanut falskaamaan vai mitä, tiedä sitten.

    oma käsitykseni dreenin tehtävästä on sama kuin sinulla. dreeni/stentti estää sappinesteen kulkeutumisen verenkiertoon ja täten bilirubiiniarvot ovat helisemässä. näin tosiaan minäkin olen ymmärtänyt asian. ja jos kaikki sujuu hyvin, niin bilirubiinien laskettua dreenin avulla voidaan aloittaa se uusi sytolinja.
    se, miksi tuo vanha stentti muutetaan nyt dreeniksi, JOS muutetaan, siihen en tiedä vastausta. ehkä saan vastauksia sitten keskiviikkona.

    toiselta syöpissivustolta sain sellaista tietoa, että dreenin puhdistus/desinfiointiaine (tuo huuhteluneste siis) olisi kovin kallista, mitä ihmettelen kovasti, mahtaako pitääkö paikkaansa?
    jos näin on, niin eikö se mene Kelan piikkiin kuten kaikki syöpääni liittyvät lääkkeeni, mistä olen todella kiitollinen.
    mulla on esim myös varsin kallista verenohennuslääkettä; piikitän itseeni Klexanea päivittäin, mutta tämänkin hurjan arvokkaan lääkkeen saan neljällä ja puolella eurolla/ostokerta. eli ostan sitten yhden paketin taikka vaikka kymmenen pakettia kerralla niin se on aina tuo 4,50 e.

    ilokseni voin kertoa että toisin kuin eilen tänään on aivan loistopäivä.
    kivut ok, ei huonovointisuutta, ja mieli on jälleen niiiiin toiveikas kuin olla vaan saattaa.

    tein illalla niin kuin eilen kirjoitin. valmistauduin huolella tähän päivään. nukuin rauhallisesti ja hyvää unta koko yön.
    kun havahduin hereille tajusin heti että onpas helppo aamu!
    tämä kertakaikkiaan kuuluu sairastelemiseen; välillä huonosti, välillä todella huonosti, ja välillä taas on näitä suurenmoisia päiviä.
    pitkäaikaissairaan, tämän ankaran taudin kourissa, on hyvinä päivinä helppoa tuntea aivan onnellisuuden tunnetta. voinkin siis sanoa, että olen onnellisempi ihminen useimmin kuin terveenä ollessani.
    oikein pahoina hetkinä on taas sellainen olo ettei ikinä enää saa kokea edes hyvänolontunnetta, onnellisuudesta puhumattakaan. että se paha hetki jää ikuiseksi olotilaksi. epätoivoa, kaiken kattavaa epätoivoahan se on.

    kuten olen aikaisemminkin tainnut jo mainita, niin toisin kuin tämän ketjun otsikoksi kirjoitin etten pelkää sairautta, EI pidä enää paikkaansa. kyllä mä pelkään. en tosin kuolemaa vieläkään.
    viime ajat vaan ovat olleet niin rankkoja kun on tullut ties mitä vastoinkäymisiä sairauden taholta. ensimmäinen sairausvuoteni olikin paljon helpompi kuin tämä kakkosvuosi. tilalle olen taas saanut juuri tällaiset hyvät päivät kuten tänään on.

    voi ei, mun pitää soittaa nyt yksi tärkeä puhelu. kirjoitelkaa kuulumisianne taas kun siltä tuntuu, myös Sinä Jousimies.

    palataan siis taas ja kukkia ja kauneutta kaikkien mieliin! lämmöllä Kia :)

    #66926
    ronja
    Participant

    Moikka

    Noista korvattauuksista sen verran , että mua hiukka kismittää kun joudun maksamaan itse TEYSUNO sytostaatit kun Kapesitapiini ei minulle sopinut.
    Mulla on umpparisyöpä ja Teysuno ei ole sen 1 lääke vaan 2. Mut kun sain Kapesitapiinista sepelvaltimon spasmit ja infarktinkaltaiset kivut ja sydänfilmi muutokset niin se lääke ei mulle sovi. Jos minulla olis mahalaukun syöpä( on siihen 1 lääke) niin Teysuno korvattaisiin. Paketti maksaa 358€ ja siitä ei tuu edes peruskorvattavuutta kun on toissijainen sytky umpparisyöpään, joten tämä ei nosta edes lääkekattoa. Oon maksellut näitä nyt 1,5 vuotta ja rahaa palaa. Ensi viikolla pitää taas paketti ostaa, joka kestää 1,5 hoitosykliä. Kela on hylännyt kaikki anomukset korvattavuudesta vaikka kardiologin lausunto Kelalle meni.
    Olen törmännyt pariin kohtalotoveriin hoidoissa, joilla on sama juttu. Kovasti tämä on meitä kummastuttanut samoin lääkäreitä. Korvattavuus poistettiin Kelan säästöjen takia syksyllä 2017. Ilmaisia sytkyjäkin on lääkärin mukaan mutta ne eivät ole niin tehokkaita. Pistettiin sitten valitsemaan haluaako tehokasta hoitoa ja onko siihen varaa vai luopuuko jo kättelyssä. Tiukalle menee noitten kanssa talous se on pakko sanoa. Mietin silloin että otan lainaa jos en muuten noita irti saa. Syöpäyhdistykseltä voisi kuulemma anoa tukea mutta en ole jaksanut vielä sitä tehdä. Voimat menee nyt muuhun. Avannetarvikkeet saan kunnalta ja se on hyvä.

    Toivon, että saisit Kia ne huuhtelunesteet myös kunnalta. Olisihan se kohtuutonta jos joudut ne itse maksamaan.

    Mitä tulee tuohon kuoleman pelkoon niin en ole sitä edes ajatellut. Kipuja pelkään. Niitä minulla ei onneksi ole, ainakaan vielä. Eikä juurikaan pahoinvointia. Voimattomuutta ja väsymystä ja hengästymistä sitten taas on. En jaksa mitään. Nukkuisin vaan päivät pitkät.

    Tänään on kaunis ja lämmin päivä. Menen nyt terassille riippukeinuun täyttelemään ristikoita. Jospa jaksais tehdä myöhemmin kävelylenkin

    Hyvää viikonloppua kaikille

    #66929
    Kia Kolangio
    Participant

    siis mitä ihmettä?!!! miten ihmeessä Ronja ei saa Kela-korvattavuutta sytohoitoon. käsittämätöntä.
    tilanne olisi mulla semmoinen että joutuisin taloudellisista syistä kieltäytymään hoidoista, se on ihan selvää. lainaa en ottaisi enkä varmasti sitä saisikaan. pankki sanoisi tiukan ein kuolemisillaan olevalle asiakkaalle. tämä on muuten ensimmäinen kerta kun edes kuulen moisesta.
    entä toimeentulotuki? tuskin sieltäkään irtoisi apua. ei hitto vie.
    nyt mulle tuli semmoinen olo että jos mulle määrätään lääkettä, josta en saisi yhteiskunnan apua, niin ratkaisuni tulisi olemaan selkeä. sitten ei enää tarvitsisi miettiä mitä tekisi vaan se olisi mars suoraan palliatiiviseen.

    olen (muuten) jo aika pitkään työstänyt mielessäni tuota että palliatiivinen häämöttää. eilenhän se kipuhoitaja joka soitti, soitti nimen omaan palliatiivisesta keskuksesta, ja viime kerralla kun tapasin lääkärin hän ikään kuin ”ilahtui” että otin palliatiivisen puheeksi, jolloin hän kysyikin heti haluaisinko mennä sinne tutustumiskäynnille. tavallaan vaistoan sen että palliatiivinen alkaa olla ajankohtaista, vaikka tätä uutta sytolinjaa nyt vielä kokeillaankin. joku osa minusta tietää sen.
    minussa ei ole enää yhtä voimakasta taisteluhalua kuin ennen. joku tyyneys on tullut tilalle. toisaalta voimakas vastenmielisyys eri oireille, en jaksaisi ottaa vastaan enää yhtäkään ”oiretta”, oli se sitten kivut tai pahoinvointi tai mitä tahansa ”ylimääräistä”.

    vähän loukkaannuin kun yks ystäväni sanoi kerran että ”mitä siitä jos nyt pari kertaa kuukaudessa joudut yrjökuurille sytojen takia”. se kun jumalauta on vaan niin rankkaa. ja nyt on sitten tämä uusi yrjöputki taikka sen mahdollisuus sappinesteiden takia.
    tänään en kylläkään ole joutunut oksentamaan, Jumalalle kiitos.
    mutta kaikki ne tulevat tappelut ja kestämiset uusien sytojen uusien oireiden kanssa. ei, ei, ei!!!!!
    Kapesitabiinin yksi oire saattaa kuulemma olla limakalvojen kuivuminen suussa, mikä usein tarkoittaa haavaumia ja aftoja. ne voivat olla valtavan kivuliaita. olen kerran kokenut aftan ja suu oli kuin tulessa. syöminen tulee olemaan siis entistä hankalampaa, ja joku kirjoitti jossain että aftat meni niin pahoiksi että jopa puhuminen oli mahdotonta.
    kaikki kivut ja kaikenlaiset oksentelut – olen niitä niin kurkkuani myöten täynnä niitä että puhallan pelin poikki herkästi jos ne on lähitulevaisuuttani.
    sitten vielä tuo talous-juttu.
    elämä ei ole enää elämisen arvoista ja hyväksyn sen. eli, jos oireeni pahenevat tästä mitä ne nyt ovat olleet, niin kiitti mutta riitti. ei kukaan jaksa rääkätä itseään loputtomiin. en minä ainakaan.

    vähän kiihdyin nyt, huomaan. sinänsä ihan hyvä päivä. yöunet olivat peräti 16 tuntia, nukuin raskasta ”sairausunta” ja heräsin hiestä märkänä.
    päivä on kulunut onneksi kivuitta ja tietysti lääkkeissä.

    parvekkeilta kuuluu iloista puheensorinaa. ihmiset nauttivat lämmöstä ja toistensa seurasta. heillä on elämä. he suunnittelevat kesälomia ja matkoja ja syövät herkullisia aterioita. itse olen tuosta maailmasta niin kaukana kuin olla ja voi. mun elämä on jokapäiväistä toivetta ja anelemista ettei yrjökohtausta tule, tai kuume ei nouse, tai en missään tapauksessa saa flunssatartuntaa, lista on loputon.
    mulla ei ole muuta elämää kuin tämän sairauden parissa pyöriminen. tässä olisi ainekset katkeruudelle, mutta sitä en onneksi koe lainkaan.
    ilahdun aidosti jos ihmisille kuuluu hyvää. se ei ole minulta pois. toivoisin vain itsellenikin vähän helpompaa jaksoa.
    sairaudestani en ole saanut hyviä uutisia sitten viime vuoden. jokainen lääkäritapaaminen on tuonut lisää ja lisää huonoja uutisia.

    mutten ole ainoa joka kärsii. täällähän meitä on. ei tarvitse olla yksin. siitä kiitos teille kohtalotovereille!

    tuli vähäsen synkkä teksti mutta minkäs teet.

    mahdollisimman levollista viikonloppua meille kaikille, toivottaa Kia

    #66931
    Tottahan se oli
    Participant

    Kia, olen useasti miettinyt ja nyt rohkenen sen sanoa, että sinun tapasi kirjoittaa on sellainen, josta bloginakin olisi todella todella monelle apua ja vertaistukea. Oletkohan ajatellut blogin aloittamista? Ehdotellen kyselee Tottis.

    #66934
    Kia Kolangio
    Participant

    voi kiitos, Tottis. olen joskus harkinnut blogin perustamista, silloin ihan alkutaipaleellani kun sairastuin. ei kun joo, kokeilin sitä jopa eli johonkin blogspottiin tein oman sivun mutta tekniset taitoni eivät suosineet hankettani. olen surkea netin käyttäjä. ja siihen se idea sitten kaatuikin kun jostain syystä (veli ja ystävänikin yrittivät auttaa ja neuvoa puhelimitse) en vaan saanut sitä toimimaan. sivuni ”lukkiutui” jotenkin, ei vaan toiminut ei.
    nyt mua jännittääkin se miten opin tilamaan netistä kauppakassin. en ole vielä kokeillut mutta ajattelin että se pitäisi opetella tulevan varalle.
    tarvitsen siihenkin toimeen ulkopuolista apua, eli veljen auttamaan. kunpa muistaisin ottaa asian puheeksi kun veli tulee seuraavan kerran tervehdyskäynnille. mua pitää opettaa ihan klikkaus klikkaukselta, kuin lasta rakentamaan legotalon. olisin enemmän kuin sopiva osallistumaan jonkinmoiselle mummoille suunnatulle ”opettele netin käyttö”-kursseille. muistaakseni tännekin rekisteröiminen ja muut alkutoimet tuottivat valtavia ponnisteluja. kaikki junalippujen tilaamisesta alkaen ovat mulle harvinaisen vaikeita tehtäviä. ottaahan se päähän.

    tänään ihan hyvä päivä. tai ainakin normisellainen, mikä tarkoittaa kohdallani hyvää päivää. ei kipuja eikä pahoinvointia.
    tilasin eilen Kebabin kotiin, mikä oli aivan järjettömän kokoinen, josta sain syötyä reilusti alle puolet. panin toisen puoliskon jääkaappiin mutta joutaako sekin loppujen lopuksi roskikseen, en tiedä.
    valtavasti joudun pinnistelemään tämän ruokahaluttomuuden kanssa. paino on nyt 61 kg eli kilon pari on mennyt jälleen alaspäin, ehkä vieläkin enemmän koska vatsassani on kuulemma nestettä joten sekin painaa oman osansa.
    pikkuhiljaa ajan kanssa syöpä on vienyt kokonaisuudessaan parisenkymmentä kiloa.
    hyvää tarkoittavat ihmiset päivittelevät että sun pitää syödä, nyt ryhtiä syömiseen, sun muuta, mutta kun se on kamalan vaikeaa.
    eivätkä voimanikaan ole enää entisellään kokkailua ajatellen. silti en ole vielä valmis ateriapalveluunkaan.

    elämä on muuttunut sitenkin, etten enää harmittele kun hukkaan lämpimiä ja kauniita kesäpäiviä sisätiloissa. vielä vuosi sitten oli toisin.
    nykyisin en vaadi itseltäni mitään. en patista kävelylenkeille enkä edes lähipuistoon tai rannalle istuskelemaan. silti aikani ei käy niin sanotusti pitkäksi. olen aina ollut kotihiiri ja töitäkin tein muinoin kotoa käsin, joten en ole joutunut kokemaan suurta muutosta elämäntavassani.
    kirjoittelen muuallekin kuin tänne, luen, oleilen ja voimieni mukaan kunnostelen kotiani, eli siivoilen. juttelen parin ystävän kanssa päivittäin puhelimessa, ja joka päivä katson jonkun dokumenttileffan Areenalta ja sitten tietty niitä sarjoja. eilen oli Vera Stanhope-ilta. se brittipollari-sarja. katsoin eilen kaksi jaksoa putkeen, samalla sitä Kebabia mutustellessani.
    toiseksi, kun kerran nukun yli puolet vuorokaudesta, niin eihän siinä päivät ehdi pitkiltä tuntumaan.
    tämä sairastelu on jo niin vaativaa ettei siitä tulisi yhtikäs mitään jos eläisin ”pitäisi tehdä”-elämää. pah sellaiselle. ajattelen että mulla on oikeus olla juuri niin kuin haluan. ei vaatimuksia. vietän ”saa olla vain”-elämää.

    minusta onkin lähes virkistävää lähteä keskiviikkona sairaalaan kuin pienelle lomareissulle. millaisia potilastovereita, entä hoitajia ja lääkäreitä?
    kotioloihin verrattuna siellä on tapahtumaa jos toistakin varsinaisen dreeni-operaation lisäksi.
    saa taas sen tutun ja valjun pinkin pyjaman päälleen ja hah, syöpiksen osastolla on avoin jääkaappi mistä hakea limsaa ja jätskiä :)
    mulla on sairaalassa aina turvallinen olo. täysin toisin kuin päivystyksessä, se on ihan eri asia ja maailma se.
    mutta kun osastolle saakka pääsee, ihana turvallisuuden tunne valtaa mielen.
    en tosin ole koskaan joutunut olemaan sairaalassa viittä vuorokautta pitempään. pitkäaikainen osastohoito taas ei tietenkään kiehdo. se on varsin ikävää se pitkästyminen ja alituinen kaipuu kotiin mikä kävi tutuksi jo viidessä vuorokaudessa, saatikka vielä pitemmässä jaksossa.

    keskiviikosta lähteekin vilkkaampi jakso. ke-to sairaalassa. pe labrat. ma 27.5 lääkäri soittaa, ja jo ti 28.5 ensimmäinen syto, jos kaikki on sujunut sitä ennen hyvin ja dreeni pelittää, kuten myös bilirubiiniarvot ovat tulleet alas.
    ja sitten alkaa (tiputuksesta jo seuraavana päivänä? en tiedä vielä) se uusi Kapesitabiini. jospa kerrankin, kerrankin kaikki sujuisi putkeen!
    nyt on huomion arvoista se, samoin kuin kiitollisuuden, että uutta sappiyrjöily-kohtausta ei ole tullut. kiitos elämälle!
    ai niin, onhan mulla huomiseksikin merkitty labrat. hyvä kun tuli mieleen tarkistaa asia ajoissa.
    labrat hoidettuani hoidan myös apteekki-asiat ja ennen keskiviikkoa pitää hoitaa pyykkitupa. siinä tärkeimmät. näin pienimuotoista tämä mun pikkiriikkinen kuplaelämäni on.

    voimia kaikille ja paljon terveisiä!

    #66935
    Jousimies
    Participant

    Hei taas,

    Kiitos Kia osanotostasi ja lämpimistä ajatuksistasi!
    Kannatan myös ehdottomasti Tottiksen ajatusta oman blogisi pitämisestä (tämän foorumin lisäksi).

    Hyvä on myös kuulla, että kipusi ja pahoinvointikohtaukset ovat hellittäneet.
    Kyselit viestissäsi sappitiedreeniin huuhteluun käytettävän huuhtelunesteen hintaa. Tarkistin kuiteista hinnan, 20 tai 30 ml:n ampulli maksaa noin 0,65 euroa ja 100 ml :n pullo 1,34 euroa. Muistelen, että hinnat vaihtelivat eri apteekeissa. Tuotteet ovat reseptivapaita ja ne pitää potilaan maksaa itse. Kannattaa kuitenkin säilyttää kaikki kuitit ja varmistaa asia vielä Kelalta. Ymmärsin, että joissakin tapauksissa
    korvaus saattaa tulla kyseeseen jälkikäteen. Kaikki muut tarvikkeet; kertakäyttöruiskut, dreenin korkit, sidetaitokset, teipit ja mahdollisesti tarvittavat pussit ovat ilmaisia. Dreeniä siis huuhdellaan päivittäin, jotta se pysyisi auki, normaali määrä on 20 ml kerran tai kahdesti päivässä. Lääkäri kertoo tuon määrän tapauksesta riippuen.
    Kerroit, että sinulle laitettiin stentti tammikuussa 2018. Sinulla on todella hyvin pysynyt auki
    tuo stentti! Metalliverkkostentti pysyy auki muistaakseni noin 10 kk., jonka jälkeen se pitää vaihtaa. Muoviset stentit tukkeutuvat nopeammin.
    Tukkeutunut stentti saattaa aiheuttaa myös kuumetta ja kipuja. Kellertävä ihonväri ja silmänpohjat ovat merkki siitä, että stentti on tukossa tai sappiteissä on muuten ongelmia.
    Kabesitabiini kuului miehenikin sytoarsenaaliin. Hänelle ei tullut tästä rohdosta
    minkäänlaisia sivuvaikutuksia. Kaikki on siis hyvin, hyvin yksilöllistä, niin sytöjen sietokyky,
    hoitovaste, kuin sairauden ennusteetkin.
    Sinulla on Kia vielä paljon mahdollisuuksia , olethan edelleenkin aktiivihoidoissa.
    Palliatiivinen yksikkö on kivunhoidon asiantuntija, monet aktiivihoidoissa olevat potilaat
    ovat myös palliatiivisen yksikön potilaita kivunhoidon tai jonkin muun oireen osalta.
    Palliatiivista hoitoa voidaan siis antaa myös rinnan sytostaatihoitojen kanssa.
    Elämänlaatu parantuu huimasti kivunhallinnan vuoksi ja sytokuuritkin onnistuvat silloin paremmin.

    Toivotan sinulle, Kia, sylintäydeltä onnea keskiviikon operaatioon!
    Lämpimin ajatuksin ja terveisin
    Jousimies

Esillä 20 viestiä, 141 - 160 (kaikkiaan 592)
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.