-
Viestit
-
Olen ihan kauhuissani, kohta 2 viikkoa vain itkenyt kotona sängyn pohjalla. Noin 2v sitten kävin mammossa ja ultrassa, lääkäri ihan suuttui kun sanoin että isohkoa peukalonpäänkokoista pattia pitäisi tutkia, ei tutkinut. Nyt uudestaan mammossa näkyi muutoksia ja neulanäyte varmensi syöpä, pattikin on jo pienen luumun kokoinen. Olen vain 35 vuotias, lapsi 10v. Kuoleman pelko on aivan kauhea. Lamaannuttava. Perjantaina koko vartalon tt? Ja munuaislabrat. Pelottaa että mihin kaikkialle se on voinut levitä, kuolema. Miun lapsi ei ansaitse elämää ilman äitiä. Millään en saa ajatuksia käännettyä pois tästä. Heti diagnoosin jälkeen alkoi kauheat kipuilut, ne nyt tietysti miellän syöpäkivuiksi luissa ja maksassa ja keuhkoissa. Jutteluapua on ihana mies ja ystävät, mutta ei sekään enää tunnu auttavan. Löysin elämieni miehen 2 vuotta sitten, nyt suhteessa on tämä kolmas pyörä, miten tästä voi millään selvitä
Hei,
Luin tarinasi ja siinä oli paljon samaa kuin omassani. Minullakin on lapsia, päiväkoti ikäisiä. Ensimmäinen ajatus diagnoosin saatuani oli se miten lapseni tulevat pärjäämään jos kuolen. Nyt kuitenkin ajattelen jopa joskus että kyllä he pärjäävät, onhan heillä useita läheisiä aikuisia ihmisiä ympärillä. Lapset ovat sopeutuvaisia. Välillä taas lyyhistyn lattialle, itken ja suren syöpää. Ajattelen että ei näin voi käydä. Sit taas nousen ylös ja elämä tuntuu kivalta. Olen todennut että arki pitää kiinni elämässä. Teen normaali asioita, mitä tein ennen syöpääkin. Diagnoosista on nyt reilu vuosi, syöpäni ei parane. Elän silti onnellista elämää. Pystyn osallistumaan lasteni arkeen ja olemaan läsnä. En suunnittele tulevaa, elän nyt. Tottakai toivon että näkisin lapseni ensimmäisen kouluvuoden jne. Nyt on kuitenkin vain tämä hetki, muuhun en voi vaikuttaa. Vaikka se kuulostaa uskomattomalta, aika auttaa. Toivottavasti syöpäsi ei ole levinnyt. Onko sinulla nyt edessä leikkaus ensiksi?
Kaikkea hyvää ja tsemppiä valtavasti!Tt kuvassa näkyi maksassa muutos, kävin koepalassa ja sekin meni ketuiksi. Tarvittiin useampi lääkäri, ja ensimäinen puhkaisi miun keuhkon yrittäessään näytteen ottoa. Nyt sain myös tietää, että keuhkoissa näkynyt jotakin pientä (ja koska pientä, sitä vain seurataa) toivon sen johtuvan vain vuosien kovasta tupakoinnista. Hoidot alkavat sytostaateilla, kunhan maksabiobsia tulee….toivoisin vain että edes kerran tulisi hyviä uutisia ja ettei syöpä ole vielä pesiytynyt muualle. Rinnassa ja kainalossa sitä jo varmuudella on. Olen joutunut turvautumaan rauhoittavaan lääkitykseen, itku ja seinien tuijottelu ei varmaan olisi muuten loppunut. Nyt vain armoton väsymys ja odottamisen tuska…rakastan elämää liikaa, en haluaisi millään päästää irti.
Ihanaa että olet jonkunlaisen tasapainon saanut kaikesta huolimatta <3
Joo tänään se tuli, rintasyöpä. Perjantaina kirurgin puheille hoidoista juttelemaan. Matka alussa. Ja pelottaa joo. Leikkaus ja sädehoito aluksi suunnitelmissa mutta tarkentuu myöhemmin.
Hei kaikille,
Minulla on myös todettu rintasyöpä joka ei parane. Minulla löydettiin tämä maaliskuun lopussa ja mammot + ultra ja koepalat eka, sitten magneettikuvauksiin. Tämän jälkeen varattiin jo alustava leikkauspäivämäärä. Mutta sitten tulikin aika TT kuviin. TT kuvista ilmeni sitten että oli levinnyt luustoon. Koko suunnitelma muuttui. Kaiken päälle vielä tuli ilmi PTEN-geenivirhe. En vaan vielä voi käsittää tätä että tämä on minussa, ainoa oire mitä mulla on patti rinnassa.
Viikon päästä pitäisi lääkkeiden aloittaminen, Procren Depot pistos, letrotsoli, Ibrance ja hammaslääkärikäynnin jälkeen Xgeva pistos. Onko kenelläkään kokemuksia näistä?Minulla myös 2 lasta, 11v ja elokuussa täyttävä 8v. Olen ns yksinhuoltaja, lapset ovat joka toinen viikonloppu isän luona. Pelottaa että miten ne pärjää jos en ole täällä, mites koulunkäynti kun esim isä on suomenkielinen ja lapset käy ruotsinkielistä koulua ja muutenkin pärjääkö ne oikeasti isän kanssa? Ja se että ne joutuisi vaihtaa koulua ja muuttaa kaupunkiin..
Tsempit kaikille.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.