Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Läheiselläni on syöpä Isälläni aivokasvain

Isälläni aivokasvain

Esillä 4 viestiä, 1 - 4 (kaikkiaan 4)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #69869

    Hennarii1980
    Participant

    Kaipaisin kovasti vertaistukea. Hätä ja huoli isästäni niin suuri:(
    Isälläni (74v) leikattiin päälaelta melanooma n. 1,5v. Sitten. Leikkaus onnistui ja reisistä otettiin ihosiirteet.

    Alkuvuodesta hänelle alkoi tulla näköhäiriöitä ja helmikuussa hän kaatui pahasti pihallaan (kulkee rollaattorilla) ja kun pää kuvattiin löytyi takaraivosta metastaasi. Lääkäri kertoi että se löydettiin ajoissa ja leikkaus on mahdollinen. Leikkaus onnistui, mutta meille omaisille jätettiin kertomatta että aivoissa oli myös kasvain jota ei saatu poistettua.
    Koska isälläni on muitakin sairauksia, hän koki ettei vointi kestäisi sädehoitoa. Me läheiset olimme siinä uskossa kokoajan että se olisi tähän leikattuun etäpesäkkeeseen lisähoito.

    Epikriisissä jonka viimein saimme lukee: isoaivojen aivoteltan yläpuolinen kasvutaipumukseltaan epäselvä kasvain.

    Isä ei kyennyt enää palaamaan kotiin (käsi murtui lisäksi siinä kaatuessa) joten asuu nyt hoivakodissa.
    Nyt kuukauden sisällä vointi alkanut huononemaan, on tullut erinäisiä oireita kuten näköpuutoksia, sekavuutta, kävelykyvyn heikentymistä (pystyy kävelemään muutaman askeleen, muutoin pyörätuolissa).
    Eilen kävin häntä katsomassa ja nyt tullut uusi oire, puhui todella sekavia. Oli kovin ahdistunut ja itkuinen, kun piti niitä kamalia asioita todellisina :((( yritin siinä rauhoitella ja ohjata keskustelun muualle ja välillä sitten puhui hyvinkin järkeviä ja muisti asioita paljon.
    Hänellä on epilepsia lääkitys ja vko sitten aloitettiin antamaan isoja annoksia kortisonia.
    Se on hiukan kohentanut yleisvointia.
    Syöminen ym. Sujuu hyvin.

    Pelottaa mitä kaikkea edessä.. Mihin varautua.
    Vai lisääkö tieto vaan tuskaa entisestään??
    On kuin pala palalta menettäisin isää ja se sattuu sydämeen, olemme todella läheisiä :, (

    #69871

    cambridge
    Participant

    Hei

    Pahoittelut isäsi diagnoosista. Kovin tutulta kuulostaa kertomasi. Äidilläni oli v. 2002 Astrocytoma gradus III, eli toiseksi pahin aivosyöpä. Diagnoosista 4 kuukautta, ja hän oli poissa. Mitään hoitoa ei voitu antaa, ei leikkausta/kemoa/sädetystäkään. Kortisoni palautti hänet vähäksi aikaa hiukan entiselleen, mutta se oli lyhyt aika. Toivottavasti isällesi löytyisi vielä jokin hoitomuoto, joka parantaisi tilannetta.

    T: Mika

    #69878

    Hennarii1980
    Participant

    Kiitos vastauksestasi!
    Vaikka ikävä kuulla äitisi sairaudesta :( otan osaa äitisi poismenosta.
    Äitisi sairaus eteni kyllä todella nopeasti :( toisaalta jos tilanne on ettei parannusta ole, on hyvä potilaan kannalta että pääsee pian pois. Meille tänne jääville jää se suuri suru ja ikävä:, (

    Olen yrittänyt löytää tietoa tuosta mitä luki Epikriisissä kun siinä ei lukenut mitään tuosta mikä gradus ja onko ylipäätään koepalaa kasvaimesta otettu.

    Pelkään mitä edessä mutta toisaalta yritän keskittyä tähän hetkeen, isä on vielä elossa ja käyn hänen luonaan mahdollisimman usein. On hieno asia kun pystyy puhumaan ja vieläpä järkeviäkin välillä <3

    #69879

    cambridge
    Participant

    Tuo puhekyky on sellainen, että jäi harmittamaan kun paljon jäi asioita puhumatta. Nopeasti hän vaan alkoi toistamaan juu/ei.

    Tuo koepala päästiin ottamaan, mutta toimenpide halvaannutti toisen puolen kun syöpä oli keskellä aivoja.

    Voimia sinulle

Esillä 4 viestiä, 1 - 4 (kaikkiaan 4)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.