-
Viestit
-
Hei Millamari ja muut!
Itse levittelin kaljulle kampaajalta ( saa myös prismoista, joissa myydään kampaamotuotteita) ostamaani kosteuttavaa tehohoitoa kuivalle/ herkälle hiuspohjalle, joka on geelivoide, jota levitellään suihkun jälkeen päänahkaan eikä pestä pois. Se on hyvän tuoksuista. Geelivoiteen nimi on: Cutrinin BIO+ Balance kosteuttava tehohoito. Mulla se ainakin toimi ja en itse laittaisi kasvo/vartalovoidetta päänahkaan mitä sinne nyt ei yleensäkään tule laitettua. Laitan geelivoidetta päänahkaan myös nyt kun mulla on lyhyet hiukset ja se tekee hyvää hiuksille.
Hei Tupuna!
Tuosta peruukista sen verran vielä, että kyllä musta on tärkeää, että sen kanssa olisi luontevan hyvä olla. Itse en kokenut olevani oma itseni sen kanssa ja siitä syystä en juurikaan sitä käyttänyt. Työhaastatteluun toki menin peruukki päässä ja kyllä sen kanssa osasin ihan olla sen haastettelun ajan. Kaikki sanoivat, että ei sitä kyllä yhtään huomaa, että mulla ois peruukki päässä. Sen verran aidon näköinen se kuulemma oli.
Mä oon käyttänyt päänahkaan apteekista ostettua luomurisiiniöljyä, voi käyttää myös ripsiin ja kulmakarvoihin. Oon laittanut muutamana iltana viikossa ja aamulla pessyt pois. Aika tahmaisaa, mutta oon ollut tyytyväinen. Viides syto takana jonkinlaista vauvakarvaa kasvaa siellä täällä. Peruukkia joudun käyttämään töissä, vaikka se ei oo kyllä mikään lempipäähine. Mutta näillä mennään. Mä vaan pahoin pelkään, että mun hoidot ei lopu tuohon kuuteen kertaan . Ei ala se karvankasvu kunnolla kun vasta ensi vuonna .
Hei Viilis!
Hyvä juttu jos oot löytänyt apteekista hyvää ainetta päänahan hoitoon. Mulla kasvoi kanssa hoitojen aikana ns. vauvakarvaa. Hoitojen päätyttyä ajoin vielä koneella muutamia kuukausia 1-2cm sängeksi, jotta karvan kasvu tasoittuisi eikä olisi niin harvaa. Nyt on kulunut puolitoista vuotta hoitojen päättymisestä ja oikeastaan nyt vasta alkaa olemaan päänahassa ns. vahva olo eli tukka on elpynyt kunnolla hoidoista. Kärsivällisyyttä ja armoa siis tarvitaan. Toivon sulle sisua jaksaa hoitoja ja kyllä se tukka sieltä vielä kasvaa!
Hei kaikki! Kiitos näistä vinkeistä ja kokemuksista. Minä en ole jostain syystä kestänyt ajatusta ajaa päänahkaa tai siis hiuksia päänahkaa pitkin. Olenkin ihan kuin avaruusolio harvoine hiuksineni. Melkein kaikki ovat lähteneet, mutta säälittäviä haivenia roikkuu henkihieverissä siellä täällä. Ärsyttävää peruukkia olen käyttänyt, kun on tuntunut tarpeelliselta ja muulloin kampaamosta ostamaani päähinettä. Molempia tietysti inhoan… mutta minkäs tälle voi. Peruukkini on ihan ok ja yksikin ystäväni, jota en ollut aikoihin nähnyt, ihasteli, että onpas kiva etteivät hoidot ole vieneet vielä hiuksiani. Aidolta se siis kai näyttää, mutta minulla on jotenkin aina ihan naamioitunut olo. Ja kuten Myy79 sanoo: kärsivällisyyttä tämä sairaus kysyy monin eri tavoin.
Hei Millamari!
Kyllä mä tiedän muitakin syöpäpotilaita, jotka ei vaan pysty leikkaamaan hiuksia ja sitten noita mainitsemiasi henkihieverissä siellä täällä roikkuvia hiuksia on päässä. Itse en olisi voinut kuvitellakaan eläväni sellaista tilannetta. Se jotenkin ehkä lisäisi kurjaa fiilistä, jos olisi ns. puolikalju tai siis hiuksen haivenia siellä täällä.
Mulla muuten noi ripsetkin kesti jonkun aikaa ennen kuin lakkasivat nopealla tahdilla putoilemasta. Mulla siis hoitojen jälkeen ripset ei meinanneet millään pysyä vaan tippuilivat jatkuvasti. Kyllä ripsienkin vahvistumisessa meni kuukausia aikaa. Toki ne kasvoivat nopeasti, mutta tippuivatkin silmistä nopeasti. Nyt puolitoista vuotta hoitojen päättymisestä voin sanoa, että nekin ovat asettuneet paikoilleen eivätkä irtoile heti kasvettuaan.
Juu, kärsivällisyyttä tarvitaan ja sisua. Sairaus vie fyysisiä ja henkisiä voimavaroja ja tuntuuhan se kurjalta kun se lisäksi vaikuttaa ulkonäköönkin tiputtamalla hiukset, kulmakarvat ja ripset päästä.
Mulla jotenkin rupesi päätä kutittamaan ja eilen se 13 mm ajettiin 3 mm:ksi. No siitä oli jo niin lyhyt matka, että pyysin tytärtä sheivaamaan kokonaan. Olisin kyllä voinut törrötukka olla, mutta kerta siitä ehkä lähtee lisää, niin päädyin tuohon. Kalju on niljakas, ihankuin sellanen karvaton kissa, no eihän sitä tarvitse lääppiä. Täytyy sanoa, että on se paremman näköinen kun tuo vauvatukka, tai vanhustukka niinkuin tytär sanoi.
Mulla tukatonta vaihetta on kestänyt nyt n. kuukausi. Tokan syton jälkeen ajettiin 6 mm sänki, joka on toistaiseksi pysynyt päässä, mutta seuraava eka CEF tiputtanee tämän sängenkin. Peruukki on edelleen säilytyslaatikossa. Hyvin olen pärjännyt turbaaneilla ja pipoilla (olen sairauslomalla enkä käy välillä töissä). Töihin palatessa voi olla, että totuttaudun pitämään enemmän peruukkia ja varmaan jos on jotain sellaista menoa, että pipo ei nyt vain sovi ao. tapahtumaan niin pitänee virittää peruukki päähän.
Ripsien ja kulmakarvojen menetykseen pitää siis vielä alkaa asennoitumaan. Mutta kaipa ne jollain aikataululla sitten kasvavat uudelleen.
Mukava on lukea teidän muiden kokemuksia ja vinkkejä myös näiden tukka-asioiden osalta, kiitos kaikille kommentoijille!
Ripset ja kulmat taisi jäädä, harventuneethan ne kyllä on, höperönnäköisesti symmetriset tyhjät kolot molemmin puolin . Viimeiseksi sytoksi jäi 3vkon takainen 5.doke. Se helpottaa kyllä paljon, noita muita aineita otan mieluusti verrattuna tuohon myrkkyyn.
Hoitajat taisivat hoitojen alussa sanoa, että nää aineet ei tehoa sitten sääri- tai kainalokarvoihin; voin kertoa, hyvin tehosi! Jotain iloa… jopa käsistä on haivenet harvenneet ja iho on tosi softi. Jännää nähdä mitä tapahtuu seuraavina viikkoina uudelleenkasvua ootellessa. Vähän niinkuin joulukalenteri, ”tuliko tänään lisää karvoja” .
Viilis
Viilis
mulla kasvanut nyt pieni sänki. Meinasin jos ajais pois, koska totuin jo tohon paljaaseen 😀 mutta jos CEF hoitaa homman, ni taidan odottaa (mulla seuraava siis sitä, marraskuun lopussa). No tuohan positiivista jos säärikarvat lähtis 😀 saa nähdä mikä apina sitten on, kun karvat taas joskus kasvaa :D, kikatin sun joulukalenterille :D, kiitos piristyksestä!!!Tervehdys kaikille!
Olen uusi täällä, 53-vuotta ja säästävä leikkaus tehty 4.10. Kainalosta löytyi kolme
etäpesäkettä, joten se tyhjättiin. Viime tiistaina kävin ekassa Docatipassa, meni hyvin,
jännitin sitä jotenkin ihan kamalasti. Perjantaina nousi kuume, kävin Acutassa verikokeissa,
ei mitään hälyttävää. Nyt särkee paikkoja enemmän ja vähemmän.
Olen kovasti koittanut latautua hiusten lähdön alkamiseen, mut en tiedä voiko siihen oikeasti
kuitenkaan varautua. Olen ajatellut ajaa sitten siilin, kun se kato alkaa. Vielä ei ole peruukkia, pakko
saada se hoidettua ens viikolla.Hei kuoppa rinnassa!
No hiusten lähtöön varauduin peruukilla ja hommasin sen jo ennen hoitojen alkua. Sairaalastahan saa maksusitoumuksen peruukkia varten. Kannattaa sinunkin varmaan hommata se nyt näin hoitojesi alkupuolella. Sisua ja voimia sulle hoitoihin!
Kiitos Myy79 🙂 Mä olen käynyt töissä ja leikkaus sekä hoidot aloitettu Docratesissa.
Tayssiin ensikäynti tiedossa 28.11. Perjantaina siellä kuitenkin poikkesin viemässä sen
todistuksen peruukin maksusitoumusta varten ja sanoin, et voin sen sieltä vaikka hakea.
Iltapäivällä tuli viesti, et on lähtenyt käsittelyyn ja voi kestää kaksikin viikkoa. No menen
ens viikolla peruukkia kuitenkin katsomaan.Heissan kuoppa rinnassa!
Ihan vinkkinä sanon, jos tuut pirkanmaalle hoitoihin niin Tampereella parturi- kampaamo hairpoint , osoite tapionkatu 12 B on hyvä peruukkikampaamo, josta itsekin löysin hyvän peruukin. Kampaaja myös leikkaa peruukin sinulle sopivaksi malliksi, jos haluat. Itselläni niskaa vähän muotoiltiin ja ohennettiin. Suosittelen tätä paikkaa kaikille Pirkanmaalaisille ja muillekin jos tulette kauempaa peruukkia hakemaan 🙂
Peruukin tilaaminenkaan ei muistaakseni kestänyt ihan hirveän pitkään.
Hui, neljän syton jälkeen ovat lähes kaikki ripset ja kulmakarvat lähteneet. Silmät ovat varsin oudon näköiset, ihan kuin olisivat luomet turvoksissa. Kulmakarvat on helppo piirtää näkyviin, mutta ripsetönnä on vähän hassu olo.
Kuoppa rinnassa. Tervetuloa. Itsekin tulin tähän ryhmään ensimmäisella kommentilla tänne hiusjuttuihin. Sittemmin muutenkin kommentoinut rintasyöpäketjuihin. Sitä tukkaahan minä sitten varmaan eniten mietin. Minulle teki hyvää lyhentää pikkuhiljalleen, jotenkin totuin sitten ulkonäkööni. Olen sinut jo tukattomana, mutta en julkisesti kulje pää paljana, tukaton elämä ei silti ole mun juttu. Ainoa miten siihen voi valmistautua on niinkin raadollinen kun sanot itsellesi että se vaan lähtee, ei voi muuta. Mulla 16 päivää ekasta.
Neljäs hoito edessä ja nyt ehkä tuo mitkä MillamarillaMillamari. En jännitä kulmien lähtöä, ne on jo aika olemattomat muutenkin, mutta ripset. Kahden viikon päästä siis neljäs ja se on sitten se CEF, saa nähdä miltä tuntuu olla ripsetön, ne kun kuitenkin suojaavat silmiä.
Kuka muistaisi, kuinka monta cm noin hiukset olivat noin neljä viikkoa viimeisimmän syton jälkeen? Entä noin 8-9 viikon päästä viimeisimmän syton jälkeen? Itsellä viimeisimmästä sytosta on nyt noin 2,5 viikkoa ja vielä ei näy oikein mitään hiusta, ehkä vain ohutta ja tosi matalaa untuvaa….
Hei, minulla ei ollut juuri mitään 10 viikkoa viimeisestä sytosta. Sen jälkeen alkoi kasvamaan hitaanlaisesti ja kiharana. Sekin tuntuu olevan yksilöllistä. Nyt 3 vuoden jälkeen ei kiharoista tietoakaan.
Hei Tottahan se oli!
Voi kuule, kuukausi hoitojen päättymisen jälkeen on tooooosi lyhyt aika. Mulla oli jonkinlainen sentin parin sänki 3 kk kuluttua hoidon päättymisestä, vaikka tukka nopeasti kasvaakin. Kasvoi ennen syöpää nopeasti ja syövän jälkeen. Ajelin tukkaa 2cm sängeksi sellaisen puolisen vuotta hoitojen jälkeen, että se vahvistui eikä tuntunut enää harvalta. Mulla kasvoi jo hoitojen aikana sellainen tosi harva ja ohut ” vauvakarva”. Se siitä sitten pikku hiljaa vahvistui ja voin sanoa, että vähän reilu vuosi hoitojen päättymisen jälkeen hiukset ovat saavuttaneet lopullisen vahvuutensa. Alussa tukka oli hyvin tummanruskeaa ja taipuisaa. Väri on siitä nyt jonkun verran vaalentunut, mutta taipuisa se on edelleen. Oma ennen syöpää ollut hiuslaatuni ei palautunut ja värikin on eri. Lääkäri sanoi, että ei palaudukkaan. Olisi jo kuulemma tässä ajassa palautunut omaksi jos olisi tullakseen. Mun alkuperäinen oli paksu piikkisuora. Tää syövän jälkeinen tukka on taas taipuisa ja pehmeämpi, mutta vahva tukka tämäkin. Kulmakarvat ovat vaaleammat kuin omat alkuperäiseni ja ripset taas pidemmät ja tuuheammat kuin alkuperäiset.
Ymmärrän hyvin tunteesi , että kyllä sitä jo hoitojen päättyessä kovasti odotti, että tukka alkaa kasvamaan.
Kiitos Myy! Näin ne huolen aiheet vaihtelee, nyt vuorossa hiusten kasvun odottelu 😀
Minullakin hiukset kasvoi aika nopeasti ennen sairastumista. Nutturalle sain nostettua, saas nähdä miten tulevaisuudessa. Oma väri ennen sairastumista oli ruskea/hiekanvärinen, perinteinen suomalainen väri, jota vaalensin raidoilla. Mutta joooooo-o, pitkältä ajaltahan hiusten kasvamisen odottelu tulee tuntumaan. Mietin edelleen peruukkia, hankkiako vai ei…. Kulmakarvat minulta vain harventui ja silmäripset pääosin lähti, lyhyitä tynkiä kylläkin jäljellä.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.