Esillä 7 viestiä, 1 - 7 (kaikkiaan 7)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #72710
    JussiK
    Osallistuja

    Hei

    Sain viikko sitten todennäköisen tai varman eturauhassyöpäepälyn. Nyt suurin huoleni tuntuu olevan kipu, jota saatan kokea koepaloja otettaessa. Muusta en vielä osaa olla huolissani, vaikka varmasti olisi syytä.)

    Pyytäisin kuulla kokemuksia siitä, kuinka kivulias biobsia on. Kertokaa neulakammoiselle, kiitos.

    t. JussiK

    #72711
    HeVi
    Osallistuja

    Hei jussiK,

    Sain antibiootti pillerin ennen toimeenpanoa. Lisäksi paikallispuudutus sinne jonnekkin.

    Muistaakseni minulta otettiin 12 palaa ja yritin laskeskella naksahduksia mutta taisin sekoa laskuissa.
    Suurin osa ei tuntunut missään. Jokunen pieni nipistys silloin tällöin.

    Kotiin sain toisen antibiootti pillerin. En muista olisiko jälkeenpäin tuntunut kipua. Jos oli se oli melko pientä.
    Päivä tai pari virtsassa oli verta. En muista oliko myös ulosteessa.

    Itselleni melko helppo ja kivuton homma. Urologi osasi hommansa!! Omalla autolla ajoin sairaalaan ja takaisin.

    Pillereitä annettiin sillä aina on pieni riski että jotain töhnää siirtyy sieltä jostakin sinne jonnekkin.

    Toivottavasti löydös on pienin mahdollinen paha, tai negatiivinen. Itselläni biopsia tuotti 4+4 = Gleason 8, mutta patologin
    tutkimuksessa (eturauhanen pistetään palasiksi poiston jälkeen) oli löydös hiukan parempi 4+3, eli Gleason 7 (mutta pahempi kuin 3+4).

    Kannattaa tutkia netistä ja jos omasta kirjastosta löytyy kirja

    Peter J. Boström
    Eturauhasen Sairaudet, Ennaltaehkäisy, tutkimukset ja hoito
    Tammi, 2015.

    ja vaikka 6 vuotta vanha, niin kannattaa ehdottomasti hankkia kirja käteen mahdollisimman nopeasti!
    Auttaa mahdollisesti päätöksissä, jos biopsia löydös on positiivinen.

    Löytyy muuten myös e-kirjana:

    Onnea ensimmäiselle ja toivottavasti viimeiselle ERS etapille!

    – HeVi (vähävirtanen)

    #72713
    jukarhu
    Osallistuja

    Tervehdys jussiK

    Oma kokemukseni, reilun kahdentoista vuoden takaa. Tuolloin lääkäri hieman kiirehti, eikä malttanut odottaa puudutuksen aktivoitumista. Ensimmäinen neula tuntui, että tulee otsasta ulos. Lääkärikin vähän säikähti ja pyyteli anteeksi. Odotettiin, ehkä viisi minuuttia ja loput 11 neulaa ei tuntunut enää missään. Ainoastaan pieni naksahtava ääni, oli merkki otetusta koepalasta.

    Kun olet nyt, mahdollisesti alkavan, ERS-polun alkupäässä, niin vaadi kattavat kuvaukset, magneetti- ja TT- kuvat. Tällöin saat tarkemman käsityksen taudin mahdollisesta levinneisyydestä hoitovaihtoehtojen valinnan perustaksi.

    Mikäli kuvissa vähänkin epäillään syövän kasvua kapselin ulkopuolelle, on syytä harkita kannattaako leikkaushoito? Mikäli on riski siihen, että leikkaamalla ei saada kaikkea pois, niin ehkä nykyaikainen sädehoito on potilaalle elämänlaatua säilyttävämpi vaihtoehto.

    Tältä sivulta löydät jukarhun tarinan, nyt jo 12- vuotiaasta, murrosikää lähestyvästä ERS-polusta.

    Kaikkea parasta, nyt mahdollisesti alkavalle ERS-polullesi.

    #72721
    ELehtis
    Osallistuja

    Hmmm… alkuperäinen viestini näkyy kadonneen, vaikka se lähetystiedoissa viestiketjun alussa viimeisenä pitäisi olla. Korjailin siihen kirjoitusvirheitä ja systeemi varmaan suuttui… Joka tapauksessa, mene ihmeessä rauhallisin mielin koepalat otattamaan, ei se juuri tunnu sen ensimmäisen puudutuspiikin tuikkauksen jälkeen. Enempi taitaa sattua itsetuntoon tai ylpeyteen, kun joku ronkkii paikkaa, johon tavallisesti on vain itsellä lupa koskea. Vaadi myös ne kuvantamiset, mitä jukarhu edellä mainitsee. Minulle niitä ei tehty ja vain tuurilla onnistui leikkaus 0,2 mm (alle hiuksen paksuus) terveen kudoksen puolelta ulos pyrkivän syöpäläisen kohdalla, jota ei oletusten mukaan pitänyt olla. Kuvantaminen olisi valmistanut kirurgin paremmin tilanteeseen. Säästyin siis sytostaateilta ja sädehoidoilta ja tähän asti on PSA ollut mittaamattomissa, eli vihollinen nitistetty.

    Hyvää joulun odottelua kaikille!

    #72729
    jyrkiap
    Osallistuja

    Hei.
    Mulla ei tuntunut lähellekään niin pahalta kuin odotin, jonkinlainen puudutus laitettiin toivomuksesta. Tosin olen kuullut, että ilman puudutustakin ei tunnu pahalta.
    Ymmärrän hyvin sinua, pelkäsin itsekin omaa koepalojen ottoa (v. 2013 12kpl).
    Toimenpide on sen luonteinen, että aiheuttaa pelkoja, jotka lähes aina osoittautuvat liioitelluiksi.

    #72745
    JussiK
    Osallistuja

    Kiitos teille, jotka jaoitte kokemuksenne.
    t. JussiK

    #74675
    Jyrki Pinomaa
    Osallistuja

    Olin viime viikolla biopsiassa. Outo ja tuntematon toimenpide pelotti etukäteen. Onhan tämä koko tilanne outo ja ennen kokematon. Ollut paikoin pelottavakin, mutta sitten HUS julkaisi 26. tammikuuta erinomaisen videon eturauhassyövästä, sen nähtyäni oma ahdistuneisuuteni oli poissa. Tuo video löytyy HUSin YouTube -kanavalta.

    Joulukuun 8. sain terveyskeskuslääkäriltä puhelinsoiton ollessani autossani matkalla kokouksesta toiseen. PSA yli yhdeksän. Määräsi uusintatestin, siinä arvo päälle 8. Lähete MRI:hin. MRI 18.1. Löydöksenä paikallinen pesäke PI-RADS4. Lähete biopsiaan ja biopsia siis viime viikolla. Olen 68-vuotias, vaimo ja neljä aikuista lasta, kaksi lastenlasta. Nyt (taas) odotellaan. Lupasivat lähettää kirjeen kotiin kahdessa kolmessa viikossa.

    Etsiskelin tietoa tuosta biopsiasta. En ollut vielä silloin löytänyt tänne. Kun en mistään löytänyt päätin kirjoittaa kokemuksestani kuvauksen omaan blogiini. Ajattelin, että varmaan tuo pohdituttaa monia muitakin. Tässä oma biopsiakokemukseni:

    ”Ilmoittaudun ja siirryn odotusalulaan istumaan. Lisäkseni paikalla on kuusi muuta henkilöä, kolme naista ja kolme miestä. Hyvin rauhallista. Lienevätkö nämä miehet samalla asialla kuin minäkin. Sivuseinällä olevasta televisiosta kuuluu ykkösen aamu-TV:n lähetys, josssa keskustellaan Ukrainan tilanteesta. Huomenna tulee kuluneeksi tasan vuosi Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan.

    Puoli yhdeksältä sairaanhoitajaa kutsuu minua nimeltä. Hänen seurassaan on toinen hoitaja, josta minulle kerrotaan, että häntä perehdytetään. Sairaanhoitaja laskee hanasta muovimukiin kylmää vettä ja siirrymme aulasta ikkunattomaan vastaanottohuoneeseen.

    Sairaanhoitaja käy läpi henkilötietoni ja tulevan toimenpiteen yksityiskohdat. Toimenpide on nimeltään fuusiobiopsia. Se tarkoittaa, että koepalat otetaan ultraääniohjauksessa peräsuolen kautta magneettikuvaa ja siihen merkittyä pesäkkeen paikkaa hyväksi käyttäen. Hän myös kertaa toimenpiteeseen liittyvän, suolistobakteerien vuoksi mahdollisen tulehdusriskin. Sitä pyritään ehkäisemään etukäteen annettavalla antibiootilla sekä suoleen ruiskutettavalla desinfiointiaineella. Tästäkin huolimatta yhdestä kahteen miehelle sadasta pääsee toimenpiteen vuoksi verenkiertoon bakteeri, joka aiheuttaa tulehdustilan.

    Mikäli minulle nousisi seuraavina päivinä kuume, on välittömästi hakeuduttava lähimpään sairaalaan. Meiltä katsoen lähin on Lohja, Meilahti, Jorvi tai Peijas. Saan itse valita mihin. Ei kannata soittaa, vaan mennä suoraan päivystykseen, koska ne kuitenkin kehottaisivat pysymään kotona seuraamassa tilannetta. Tässä tapauksessa voisi seuraamisella olla ikäviä seuraamuksia. Jos kuume nousee tarvitaan suonensisäisesti antibioottia.

    Muutama seuraava päivä kannattaa välttää rasittumista. Saunaankaan ei tänään pidä mennä. Kysyn, miten on huomenna perjantaina ja hän toteaa, että kunhan ei kovin kovia löylyjä ota. Rauhallinen liikkuminen ja ulkoilu ovat sallittuja. Itseään ei saa pariin päivään rasittaa. Nestettä pitää juoda normaalia enemmän, jotta ehkäistään tulehduksia ja verihyytymien muodostumista. Ei litratolkulla, mutta säännöllisesti aina lasillinen. Verta voi tulla virtsan ja ulosteen mukana useampina päivinä.

    Perehdytyksessä oleva hoitaja tekee lehtiöönsä muistiinpanoja. Saan sairaanhoitajalta yhden tabletin, jonka nielaisen vesitilkan kanssa. Siirryn taas aulaan odottamaan. Aikaa toimenpiteeseen on vielä 50 minuuttia. Samanlaisessa eturauhassyövän selvitystilanteessa oleva ystäväni on kertonut minulle omasta biopsian kokemuksestaan lohdullisesti, että hammaskiven poisto on kivuliaampaa. Tätä hoen itselleni siinä istuessani ja odottaessani etukäteen epämukavalta tuntuvaa minulle tuntematonta toimenpidettä.

    Kello tulee puoli kymmenen. Muutaman minuutin yli. Perehdytyksessä oleva hoitaja kutsuu minua nimeltä, nappaan viereiseltä tuolilta päällystakkini ja seuraan häntä muutaman käytävänmutkan kautta toimenpidehuoneeseen. Huoneessa ovat jo valmiina aiemmin tapaamani sairaanhoitaja, mieslääkäri, joka esittäytyy sekä hänen takanaan naislääkäri, joka nyökkää. Naislääkäri lienee radiologi. Kyseessähän on fuusiobiopsia.

    Istun mieslääkärin osoittamaan tuoliin ja käymme yhdessä läpi tilanteeni ja miten olen tänne päätynyt. Hän kertoo löytyneen pesäkkeen PI-RADS luokituksen perusteella todennäköisesti olevan syöpäkasvain ja siitä olemme tässä nyt koepalojen avulla selvää ottamassa. Totean hänelle, että hän on ensimmäinen, joka tämän prosessini aikana käyttää sanaa syöpä.

    Hän kertaa vielä edessä olevat toimenpiteeseen liittyvät tapahtumat. Koepalat lähetetään patologille tutkittavaksi ja saan vastauksen kirjeellä kotiin noin kahden, kolmen viikon kuluessa. Mikäli löydös on syöpä, pidetään neuvottelu lääkärin kanssa kasvokkain ja sovitaan yhdessä tulevista hoitotoimenpiteistä. Ne voivat olla joko sädehoito tai leikkaus. Mikäli syöpää ei löydy, riittää seuranta.

    Minua pyydetään siirtymään vieressä olevalle hoitovuoteelle ja riisumaan housut nilkkoihin. Kysyn, otanko kengät pois. Ei tarvitse. Vuoteelle istumaan ja sitten vasemmalla kyljelle makaamaan ja polvet reilusti koukkuun. Sairaanhoitaja ojentaa minulle vaipan ja kehottaa laittamaan sen haaroväliini. Toimenpiteen aikana voi painetta kohdistua virtsarakkoon.

    Molemmat lääkärit ovat selkäpuolellani, hoitajat edessä. Sairaanhoitaja istuu kauempana tietokoneen äärellä. Suoraan edessäni on metallinen pöytä. Katseeni osuu pöydällä muovisiin purkkeihin. Perehdytyksessä oleva hoitaja seisoo pöydän vieressä ja järjestelee pöydällä olevia pitkiä neuloja. Sairaanhoitaja ilmeisesti näkee, kuinka pyörittelen silmiäni ja seuraan edessä olevan pöydän tapahtumia. Hän kysyy, onko kaikki hyvin ja vastaan että kaikki on hyvin.

    Mieslääkäri ensin tuseeraamalla tunnustelee eturauhasta. Ultraäänianturi asetetaan peräsuoleen. Koepalat otetaan tämän anturin läpi työnnettävällä pitkällä neulalla. Perehdytyksessä oleva hoitaja ojentaa yhden pitkistä neuloista ja minulle kerrotaan, että nyt ruiskutetaan suoleen desinfiointiaine Betadine. Sitten seuraava neula. Kerrotaan, että annetaan puudutus. En tunne sitä mitenkään, vaikka juuri sen oletin sattuvan. Perehdytyksessä oleva hoitaja ojentaa taas pitkän neulan ja lääkärit keskenään keskustelevat suuntaamisesta. Kun suunta on oikea, kehottaa mieslääkäri minua yrittämään olla liikkumatta, koska kohta tulen tuntemaan laukauksen.

    Ja naps, laukaus on ammuttu. Tunnen sen, mutta kipua ei tunnu. Perehdytyksessä oleva hoitaja siirtää neulan kärjestä laukauksen tulosta yhteen purkeista. Vielä kolme samanlaista laukausta ja kolme purkitusta. Siinä se oli. Anturi otetaan suolesta, sairaanhoitaja pyyhkii takapuolesta geelit, saan nousta ylös. Vaippa varmuuden vuoksi housuihin ja housut ylös. Silmälasit päähän, lompakko taskuun, päällystakki mukaan ja näkemiin. Tässä tämä nyt oli. Sairaanhoitaja vielä varmistelee vointiani. Kaikki hyvin.

    Etukäteen pelottavaltakin tuntunut toimenpide on ohi parissakymmenessä minuutissa. Ei sattunut. Hammaskiven poisto on todellakin kivuliaampaa. Tätä voisi ehkä eniten kuvata sana epämukava tilanne. Maata siinä housut kintuissa pyllistämässä, kun toiset työskentelevät hyvin intiimin alueesi kimpussa. Minkäänlaista kipua en missään vaiheessa tuntenut.

    Sairaanhoitaja avaa oven ja poistun kirurgian poliklinikka neloselta. Suunnistan vaalean sinistä viivaa pitkin kohti pääaulaa. Poistun sairaalasta, kävelen autolleni, keskeytän easypark-pysäköinnin ja ajan kotiin. Matkalla kotiin puhelin piippaa. Huomaan, että Maisaan on tullut päivitys. Kun pääsen kotiin, luen sen. Kyyneleet nousevat silmiini, kun luen

    ’Mikäli syöpälöydös niin potilas kuntonsa puolesta kaikkien aktiivihoitojen piirissä.’

    Olisihan se tietysti voinut olla myös toisin. Vai olisiko. En oikein edes tiedä miksi, mutta tuntuu sanoin kuvaamattoman hyvältä lukea tällainen teksti. Itku siinä pääsi. Tällainen aktiivihoitojen piirissä oleminen kun ei välttämättä aikamme resurssipulassa ja priorisoinnissa ole minun ikäiseni kohdalla itsestään selvyys.

    Ja nyt sitten muutama viikko odotusta. Sitten saan biopsian tulokset.”

Esillä 7 viestiä, 1 - 7 (kaikkiaan 7)
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.