Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Miesten syövät ERS kokemukset matkan varrelta

ERS kokemukset matkan varrelta

Esillä 20 viestiä, 41 - 60 (kaikkiaan 98)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #54024

    Eegon1950
    Participant

    Eilen illalla tuli eteen tämmönen juttu että olenko tehnyt jumppaliikkeet sittenkin väärin koko ajan. Ajatus tästä tuli ku vaimon kans jumppailtiin,hänkin tekee myötätunnosta vaikka ruunan kans asusteleeki tällä hetkellä saman katon alla,niin hän alko kyseleen että missä mulla tuntuu nämä supistelut. No en oikein osannu sanoa muuta ku peräaukon kohdalla. Sen jälkeen muutettiin tekniikkaa ja se tuntui alavatsan tienoilla. Saa nähdä sitte teinkö ennen oikein ja nyt väärin vai toisinpäin.Jonkulaiselta oljenkorrelta tämä kuitenki nyt tuntuu,että jos kuitenki.

    #54174

    hemuuli
    Participant

    Hienoa Eegon1950 jos tuosta on nyt apua. Yksi sairaanhoitaja neuvoi minua kokeilemaan supistusta seisaallaan ja kokeilemaan kädellä kiveksistä nousevatko ne ylöspäin kun tekee supistusta. Jos nousevat niin silloin hänen mukaansa tekee oikein.

    Yksi juttu, josta missään minun oheissani ei ole mitään mainintaa, on venyttely. Ainahan lihaskuntoharjoitteluun pitäisi kuulua myös venyttely. Itselläni oli jokin aika sitten aika hankala viikko, jolloin kehitys tuntui ottavan takapakkia. Sitten keksin tuon venyttelyn ja tein vain sitä enkä muutamaan päivän ollenkaan supitusharjoituksia. Vatsalihakset olivat aivan kireät ja jumissa. Siitä ne sitten alkoivat antaa periksi ja sitten homma palasi taas normaalille tasolle.

    Sitten kun tuntuu että harjoitus vaikuttaa oikeaan lihakseen, niin mielestäni kannattaa tehdä harjoituksia eri asennoissa, siis maaten, istuen, seisten jne.

    Tosin en ehkä ole paras näissä neuvomaan. Itsellä mennyt nyt leikkauksesta 4 kk ja virtsanpidätys ei vielä ole ihan sataprosenttista, ehkä 99%. Normaalisti pystyn olemaan ilman mitään suojaa, mutta pitkillä kävelylenkeillä ja raskaammissa töissä pitää jotain suojaan vielä käyttää. Mutta kertoilen tässä omia ajatuksia ja päättelyitä, näillä ei ole takuuta :)

    #55034

    ELehtis
    Participant

    Kohta kaksi vuotta sitten etrauhaseni poistettiin, olo on OK ja olen sopeutunut nykytilaan aika hyvin. PSA näyttää mittaamatonta ja seuranta nyt TK:n puolella; aika pitää vain pari kertaa vuoteen varata labraan ja lekurille ”iha ite”. Nesteet pysyy normaalipuuhissa hyvin sisällä, kun ponnisteluihin ja voimakkaisiin rykimisiin/yskimisiin muistaa varautua. Tena Men 0 -tippasuojia käytän satunnaisten tippojen pyydystämiseen ja hajuhaittojen ehkäisyyn. Yhdellä per työpäivä pärjää ja aamuin-illoin uusi tilalle ihan hygieniasyistä. Sänkyhommissa onkin sitten ollut hiljaista, sillä hermojen elpyminen ennusteista huolimatta ei toteutunut; sille siis :-(((

    #55304

    kyllsesiit
    Participant

    Olen 55-vuotias, hyväkuntoinen ja urheileva toimistotyöläinenjolla oli sukurasitetta ja PSA oli vuosikymmenen verran tihenevässä tarkkailussa. Arvojen noustessa otettiin näytepalat ja silloin oli jo tiedossa että aika pian pitää tauti hoitaa – eikä siihen mennytkään kuin vuosi lisää (ja toiset näytepalat) kun päätös tuli tehtäväksi (Gleason 3+4 joka päivittyi patologin lausunnossa 4+3:ksi eli hyvä kun hoidettiin ajoissa). Päätyin kahden eri lääkärin kanssa keskusteltuani roboleikkaukseen josta nyt on kulunut runsas vuosi.

    Tämä keskustelufoorumi oli minulle hyvin tärkeä, sai kuulla mielipiteitä vaihtoehdoista (leikkaus vs. sädehoito), erilaisia toipumiskertomuksia ja sai vähän totuttautua erilaisiin vastaantuleviin asioihin, mikä rauhoitti mieltä suuresti vaikka leikkaus pirusti jännittikin (minua ei ole koskaan aiemmin edes nukutettu tms.).

    Leikkauksesta toipuminen meni aika nopeasti, olin jo 3-4 viikon päästä ulkomaan työmatkalla joskin niin että työkaveri kantoi laukkuni. Alkuviikkoina täräysten ja kurottelujen kanssa pitää olla varovainen – yhdellä kävelylenkillä pari viikkoa leikkauksesta otin yhden töksähtävän juoksuaskeleen joka sattui todella kipeästi ja luulen että juoksemisen aloittaminen venyi pelkästään sen takia parilla viikolla.
    Kun vaivalloisesta katetrista pääsi viikon jälkeen eroon, vaippoja tai tippasuojia ei tarvinnut kuin muutaman viikon ja enemmän vain varmuuden vuoksi mutta se vaati kyllä vessassa käyntiä aina kun oli vähänkin tuntumaa. Tyhjennys toimii aiempaa vahvemmalla suihkulla mutta lopputippojen tiputtelu vie hieman aikaa ja vaivaa. Pieniä karkailuja tietyissä tilanteissa kuten alamäkeen rennosti juostessa, TV-tuolissa illalla rentoutuneena asennonvaihto tms. hieman yllättävät tilanteet varsinkin iltaisin jo vähän väsyneenä. Alkoholin käyttö myös lisäsi tiputteluja mutta nyt siis runsaan vuoden päästä leikkauksesta tiputusongelmaa ei aina oikein tule muistaneeksikaan enää eli hyvin menee. Kestää jopa rankat mailapelikilpailut joskin varmuuden vuoksi otan pelipäiville aiempaa useammat peli- ja alushousut.

    Sänkypuolellakin on eloa joskaan erektiotakuuta ja yhdyntävarmuutta ei ole niin kuin silloin ennen – oma tuntuma on että toisessa näytteenotossa hermot saivat osumaa ja olivat siis vähän huonommassa hapessa jo ennen itse leikkausta.

    PSA on nyt mitattu kaksi kertaa ja on missä pitääkin eli mittaamattomissa. Olen toiveikas että näin jatkuu vielä pitkään.

    Lyhyesti: Eturauhassyöpä ei ole kuolemantuomio eikä se välttämättä muuta mitenkään olennaisesti tai jopa juuri lainkaan elämääsi, varsinkin jos tauti on ajoissa havaittu ja nykyaikaisin menetelmin hoidettu; sekin auttanee jos olet kohtuullisen hyväkuntoinen ja perusterve – eturauhassyöpä voi olla vain yksi episodi elämässä, ei lopulta sen enempää. Olen yksi näistä onnekkaista ja halusin jakaa tämän tällä arvokkaalla foorumilla samankaltaisessa tilanteessa oleville.

    Toivon kaikille saman taudin kanssa tuskaileville ja omaisillenne toiveikasta jaksamista.

    #55314

    Miska
    Participant

    Tervehdys kyllsesiit,

    Hieno kirjoitus. Kiitos, että vaivauduit heittämään tänne positiiviset ajatuksesi.
    Hyvää ja yhä paranevaa jatkoa itsellesikin… -Miska

    #55624

    Antero 66
    Participant

    odottelehan 5-vuotta, sitten voi olla toisenlainen tarina kerrottavana.

    #55634

    Miska
    Participant

    Antero 66,

    Mitäköhän jos yrittäisit masentaa foorumilaiset kertomalla nyt oman toisenlaisen tarinasi.
    -Miska

    #55644

    welho62
    Participant

    Miska, voisiko tuollaiset tyhmät vuodatukset unohtaa kokonaan ja jättää ne ”kiehumaan” omaan pääkoppaan? Kyllähän täällä niin kuin millä tahansa muullakin foorumilla käyttäjät saa päästellä suustaan omia tuntojaan, sinä et niitä määrää. Nyt tällä foorumilla tuntuu olevan uusi foorumipoliisi, minkä mukaan vain ne, jotka kirjoittelevat hänen mukaan sopivalla tavalla, ovat toivottuja tälle foorumille. Minä ainakin poistun täältä. Kukaan ei voita eikä häviä tässä poistumisessa.

    #55674

    Miska
    Participant

    Hei Welho62,

    Sydämeni pohjasta pyydän anteeksi, jos kommenttini on kuulostanut tyhmältä vuodatukselta. Enkä minä jos kuka ole koskaan ikinä ollut mitään ”määräämässä”. Sanomiseni oli ehkä vähän äkkinäinen, luulisin siksi, että minusta tuo oli jotenkin masentavasti sanottu. Edelleen anteeksi, ja toivon mukaan et ainakaan minua tuolla poliisilla tarkoita, sehän olisi täyttä puppua. Oletkohan joskus lukenut minun vähäpätöisiä kirjoituksiani, aina olen yrittänyt väkisinkin positiivinen olla, se nyt on jo luonteessani. -Miska

    #55694

    Miska
    Participant

    Kenenkään ei tarvitse todellakaan minun omituisuuksieni takia täältä poistua, Adios -Miska

    #55854

    Myy79
    Participant

    Heippa!

    Se on kyllä totta, että Miska on ollut yleensä positiivinen ja Anteronkin vastauksen Kyllsesiitän kommenttiin voi tulkita monella tavalla. Myös masentavana, kuten Miska sen tulkitsi. Ymmärrän kyllä toki sinuakin Welho. Totta on, että kaikki saavat ilmaista itseään täälläkin foorumilla. Totta on myös se, että eihän meistä kukaan tiedä, minkälainen elämä on 5 vuoden päästä. Näinkin Anteron kommentin voi tulkita.

    #55894

    Nimetön

    Täällä foorumilla on eri ketjuissa porukka kirjoitellut jo useita vuosia ja he tuntevat toinen toisensa ja ongelmansa useiden kirjoitusten perusteella. Antero66:n tilanne on vaikea ja me kaikki toivomme hänelle voimia elämän taistelussa. Jokaisen kirjoittajan tilanne vaihtelee ja jokaisella on omat ongelmansa ja näkökulmansa.

    Uusien tulokkaiden kannattaa aluksi varmaankin pysytellä niissä ketjuissa missä sitä omaa asiaa käsitellään parhaiten ja unohtaa sellainen kuittailu jokaiseen mahdolliseen uuteen viestiin.
    Foorumihan on tarkoitettu vertaistukeen. Hupikeskustelut sitten käydään omilla foorumeillaan.

    #56034

    Miska
    Participant

    welho 62: Minä olinkin sitten ainoa ”Kyllähän täällä niin kuin millä tahansa muullakin foorumilla käyttäjät saa päästellä suustaan omia tuntojaan”, joka en saanut.

    karix: ”Hupikeskustelut sitten käydään omilla foorumeillaan”. Pyynnössäni ei ollut mitään hupaisaa.

    #56264

    hemuuli
    Participant

    No rauhoittukaas nyt. Minun mielestäni kaikki voivat täällä esittää omia kommentteljaan ihan omien tuntumustensa mukaan. Ei niistä kenenkään kannata pahastua.

    Tuosta Kylsesiit positiivisesta kommentista sen verran, että on varmasti hyvä oman polkunsa alussa oleville lukea täältä, että asiat voivat mennä oikein hyvinkin. Itsekin olen niistä saanut positiivista energiaa, mutta olen vähän kummeksunut sitä, että nämä onnekkaat aina kertovat vain kaiken menneen hyvin. Kuukauden päästä leikkauksesta kaikki on kunnossa ja elämä jatkuu. Minua kiinnostaisi tietää miksi joku selviää tästä eturauhasleikkauksesta niin helpolla ja jollain toisella siitä jää elinikäinen vaiva. Tekevätkö he jotain treenausta erilailla, vaikuttaako se miten paljon ”ylimääräistä” jouduttiin poistamaan vai mikä asiaan vaikuttaa?

    Itsellä ei ole kovin suurta valittamisen aihetta. Leikkauksesta on nyt kulunut vähän yli viisi kuukautta ja virtsanpidätys on 99,9 prosenttisesti hallussa. Pitkillä kävelylenkeillä täytyy vielä laittaa suojus, silloin saattaa jotain tippoja tulla. Muutenkin aina joskus, varsinkin illalla, voi pito hetkellisesti pettää jossain tilanteessa ja tippa lirahtaa. Juoksemista en ole vielä uskaltanut kokeilla, kun saisi tuon kävelyn ensin 100 prosenttiseksi. Pari pientä pyörälenkkiä tein viime viikonloppuna ja ne menivät hyvin.

    Ensimmäinen kontrolli kolmen kuukauden kohdalla oli ”puhdas”, seuraava on muutaman viikon päästä. Olo on hyvä ja elämä palailee normaaleihin uomiin, mutta on tässä matkan varrella ollut monta epätoivon hetkeä.

    Lantionpohjan lihasten harjoitteita teen edelleen ahkerasti ja olen kehitellyt muutamia harjoitteita omasta päästä, kun ei oikein jaksa pelkät puristusharjoitteet aina innostaa.

    #56644

    Eegon1950
    Participant

    Laitampa pitkästä aikaa oman ”positiivisen pläjäyksen ” tähän jatkeeksi. Vuosi on menny operaatiosta ja lähtökuopissa ollaan. Tilannettani kuvaa hyvin eilinen pyörälenkki; vaipat housuissa poljeskelin muutaman kilometrin ja tunsin kuinka lämmin kusi huuhteli reisiäni. Ei siinä paljon nautiskeltu liikunnasta.Tässä kuussa pitäis olla vuosikontrolli ,saa nähdä löytyykö sitä kautta sitten jotain ratkaisua näihin ongelmiin. Jälkikäteen mietittynä kuten jo tuola aikaisemmin mainitsinki että tuskin tähän savottaan olisin lähteny jos tiesin mitä tuleman pitää.Raivostuttaa vieläki nuo toiveekkaat lausunnot ennen leikkausta ” virtsanpidätyskyky voi olla heikkoa muutaman kuukauden ajan mutta se kyllä korjaantuu ja erektiopuolikin kärsii jonkin aikaa ”. Toisilla ehkä meneeki näin ja se on hyvä se.Itse olen joutunut perumaan lomamatkat syksylle ja ensi talven osalta,koska ei ole mitään mieltä lähtiä kärtyämään ja istumaan kuset housussa johonki hotellin partsille. Vieteri alkaa olemaan melko lopussa jo tässä vaiheessa jos ei jotaki positiivista ala tapahtumaan. Yöt kyllä menee hyvin, siis jotain positiivistakin mutta päivät onki sitte jo toinen juttu. Päivälläki menee niin kauan hyvin ku jaksaa kyyhöttää sohvan nurkassa eikä paljon liikuskele ja vessa on vieressä.
    Että tämmöstä tältä saralta tällä kertaa.

    #57594

    Lynx
    Participant

    Vuosi on lyhyt aika näiden leikkausten jälkeen. Minulla on kulunut kohta 3 vuotta ja nyt voin sanoa, että olen täysin entisessä kunnossa. Vielä alkuvuodesta tietyissä erikoisasennoissa saattoi muutama tippa tulla putkeen, mutta nyt sekin on poistunut. Harrastan kovasti suunnistusta, juoksua ja hiihtoa, joten en tiedä että onko tilanteeni harjoituksen tulosta.

    #58301

    Eegon1950
    Participant

    No niin vuositarkastus tehty ja kaikki arvot kohillaan. Tämä nyt on tietenki hyvä asia mutta tuo alapään valskaaminen on kai tällä hetkellä suurin murheeni. Siltä osin sai taas jonkinlaisen toivopilkahduksen. Tulee aika ”oikealle” uroterapeutille Ouluun ja sielä saan jonkinlaisen härpäkkeen jolla voin kotioloissa mitaata näitä jumppahommia sekä kolmen kuukauden tehokuurin jumppauksen osalle ja tietty opastuksen tämän vempeleen käytttöön. On kuulemma viimeistä huutoa tällä alalla. Kolmen kuukauden päästä sitten katsotaan missä mennään. Sitten jos tästäkään ole toivottavaa apua on seuraavana korjausleikkaus. Siinä asennetaan virtsrakon alle jonkinlainen nauha jolla asiaa korjataan, jos nyt asian oikein käsitin. Papereissa luki jokin 24 tunnin vaippakoe ? En tiedä mitä se pitää sisällään. Erektiopuolelle lääkäri ehdotti koepistosta mutta se tuntuu jotenki vastenmieliseltä , varsinkin kun olen lukenut toisten kokemuksia kyseisestä pistoksesta. Erektiopuoli tuntuu tässä vaiheessa pieneltä murheelta,ihminen kun on kekseliäs ja vaimon kans olemme improvisoineet omat keinomme sen suhteen. Katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Oli pitkästä aikaa päivitys joka ei ole pelkkää narinaa alusta loppuun.

    #59081

    Eegon1950
    Participant

    Tänään tuli sitte postissa komennus kuun lopussa uroterapeutin puheille. Saa nähdä sitte mitä se tuo tullessaan. Samassa kuoressa tuli komento joulukuussa OYS:ään ja sinne pitää viedä ”kusipäiväkirja” ja 24 h vaippatesti, punnitse ja mittaa. Samassa kuoressa joulukuun toimenpiteissä oli virtsarakon tähystys joka aiheuttaa jo nyt kauhunsekaisia tunteita. Varoiteltiin että voi tuntua ” vähän ” kipua.Jostain ketjusta luin ettei ole niitä hauskimpia toimenpiteitä. Jotenki kaikki nämä toimenpiteet jossa touhutaan tuola alapäässä aiheuttaa jonkinlaista häpeää ja nolostumista vaikka kyllä kai hoitohenkilökunta on nähny näitä palleja ja persuksia enämpi mitä minä olen nähny laivoja. Kaikkia se tämä syöpäruljanssi teettää mutta kai näihin on totuttava ja mennään näillä eväillä mitä on annettu. Kirjotellaan lisää kun sen aika on,jos näitä joku vielä jaksaa lukea.

    #59471

    Eegon1950
    Participant

    Uroterapeutin reissu tehty ja puristukset mitattu. Puristusvoima ihan hyvä mutta kesto lyhytaikainen,eli tarkoittaa että jumppaa lisää ja kestävyyttä.Tähän asti yrittäny rutistaa liikaa ja liian pitkiä aikoja. Nyt uusilla ohjeilla pienemmällä innolla ja lyhytaikaisempia rutistuksia. Katellaanpa taas miten tämä edistyy vai edistyykö mihinkään.

    #59481

    Eegon1950
    Participant

    Käsitin edellisestä reissusta ilmeisesti väärin että saisin kotiin tuon härpäkkeen. En saanu mutta pääasia että sain mielenrauhan tuosta että teen jumppaliikkeet oikeilla lihaksilla. Ne kun on jotenki niin mystiset.

Esillä 20 viestiä, 41 - 60 (kaikkiaan 98)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.