Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Miesten syövät Ei kahta ilman kolmatta ?

Ei kahta ilman kolmatta ?

Esillä 2 viestiä, 1 - 2 (kaikkiaan 2)
  • Julkaisija
    Viestit
  • #69460

    Irak
    Participant

    Kirjoittelen ensimmäistä postitustani palstalle. Saas nähdä, millaista soopaa tästä syntyy.  Ekana kiitokset muille kokemuskirjoittajille. Terapeuttista on lukea kanssaihmisten varsin avoimia kertomuksia. Jos kokemusten lukeminen on terapeuttista, niin on kirjoittaminenkin. -Ainakin itselleni. Omat tuntemukset jotenkin selkiytyvät. Voi olla, että tunneasoiden käsittely meille miehille on vaikeampaa kuin naisille. Sekavan tästä tarinasta tekee huonon kirjoitustaidon lisäksi se, että puran tässä kahta asiaa:  Edesmenneen puolison syöpää ja omaa eturauhassyöpää.

    Tarina alkaa elokuussa 2019.  Olimme juuri eläköitynyt pariskunta. Lapset jo aikoja sitten omilleen muuttaneet. Meillä  uudenlainen elämä alussa Eestinmaalla.  Taloremonttia, puutarhanhoitoa, lasten ja lastenlasten kyläilyä. Kaikkea mukavaa. Tehtiin sitä, mikä mukavalta tuntui. Vuoden verran uudesta elämäst ehdittiin nauttia.
    Kauniimmalla puoliskollani alkoivat epämääräiset vatsavaivat. Käynti perearstilla (yleislääkäri) . Lääkkeitä ja kehoitus palata, jos oireet eivät helpota.
    Palasimme.  Lähete  ultraääneen. Jonotusaikaa oli reilu kuukausi.
    Syyskuussa siis saimme rgt-lääkärin lausunnon.  Haimassa ja maksassa on jotain hämminkiä.  Mrt-kuva kuukautta myöhemmin. Tästä lausunto lokakuussa. Tällöin kivut olivat jo melkoiset.
    Lausunto oli musertava. Haiman lisäksi syöpä oli levinnyt maksaan sekä selkärangan luustoon. – Elämä meni uuteen asentoon kertaheitolla. Pari yötä etsin tietoa mediakriittisesti googlaten. Ennuste näytti perin huonolta. Muistissa olivat myöstuttavapiirissä koetut nopeasti hautaan vieneet tapaukset.
    Sairaalahoito alkoi Eestissä. Kipulääkitys kohdalleen ja kotiin. Onkologin piti konsultoida, mutta ei koskaan sitä tehnyt. Vastaava sisätautilääkäri ei kertonut ennustetta, mutta antoi ymmärtää, että jatkohoito tahtuisi joskus määräämättömänä aikana Tallinnassa.  Hoito maakunnallisen sairaalan sisätautiosastolla oli järkyttävää.
    Puolison toivomuksesta hoito jatkui kivunlievityshoitona Suomen puolella.  Kolme viikkoa pärjättiin tableteilla. Sitten alkoi läheisille kauhein, -morfiinivaihe.
    Oma syöpätarinani alkaa elokuussa 2019 myös Eestinmaalla. Rutiinitarkastuksessa löydettiin kohonnut PSA- arvo. Olikohan 11 paikkeilla.  Ultraäänijonoon mars. Lokakuussa UÄ, jonka lausunnossa löytyi jotain epämääräistä. Urologin tutkimus ja MRT. Marraskuussa tulokset: Edellisestä kohonnut PSA ja MRT-lausunnossa syöpäepäily. Urologi päätti pitää tuseerauksen tiedot ominaan, koska ei suostunut sen kummemmin sanomaan tai kirjoittamaan minkäänlaista epikriisiä. Ainakaan paikallisessa omakannassa sitä ei näy.
    Puolison tila heikkeni silmissä. Joulua vietettiin vielä lastenlasten luona. Se olikin viimeinen yhteinen joulu. Vuodenvaihteen tienoilla kivut kävivät ylivoimaisiksi ja alkoi viimeinen, morfiinivaihe. Näen sen vaiheen paloja vieläkin painajaisissani. Puolison harhaileva, välillä kauhusta paikoilleen pysähtyvä katse, luisiksi muuttuneet kasvot, tikuiksi muuttuneet kädet   pakkoliikkeet. Lopulta etääntyminen johonkin kauas pois. -Puolisoni ei enää tuntenut minua.
    Tammikuussa 2020 hän nukkui pois.
    Olin yksin. -Tai olihan minulla kaverina syöpäepäilykseni.
    Jostain sain kaivetuksi sen verran voimaa, että sain hommatuksi Suomenkäynnin yhteydessä lähetteen Tays:iin.
    Eestin mrt-kuvia voitiin käyttää sen verran, että saatiin koepalat purkkiin. Tämä muistaakseni helmikuussa. Ikuisuudelta tuntuva odotus. Lopulta postilaatikkoon kolahti kirje. Teillä on eturauhassyöpä. Gleason 3+4.
    Kutsu kuvantamiseen muistaakseni maaliskuussa.  Reppu selkään ja Suomeen.
    Sitten tuli korona. Kuvantamisreissusta tuli parin päivän sijasta reilun kahden kuukauden mittainen. Urologin ja onkologin vastaanotot olivat parin-kolmen viikon välein. Vaikka laivat olisivat liikkuneet, karanteenit molemmissa maissa tekivät käynnit kotona mahdottomiksi.
    Kuvantaminen ja onkologin näkemykset ja tutkimukset olivat toivoa herättäviä. Kasvain on kapselin sisällä. “Huonoa ” komponenttia 35%.
    JATKUU…

    #69461

    Irak
    Participant

    Ei kahta ilman kolmatta, osa 2
    Jatkoa edelliseen.
    Onkologin suositus oli stereotaktinen sädehoito. Perustelut olivat vakuuttavat. Verrattuna kirurgiaan, pienempi vaara virtsanpidätysongelmiin. Pienempi syövän uusimisen riski, jonkinverran paremmat mahdollisuudet säilyttää erektiokyky.
    Ok. Tehdään siis niin. Calypsopalat paikalleen, CTkuva. Näiden perusteella fyysikko ynnäsi annokset. Hoitokertoja määrättiin 5 kpl.  Päätettiin onkologin kanssa, että hoidot voidaan aloittaa juhannuksen jälkeen. Ehdin käydä kotona ihmettelemässä polveen asti yltävää ruohikkoa. Laivatkin liikkuivat parahiksi kesäkuun alusta lähtien.
    Eestiläisten juhliessa Jaania (24.6) makasin eka kertaa tieteiselokuvaa muistuttavan laitteen kourissa Tayssin sädehoitopolilla. “Rakko täynnä ja suoli tyhjänä”, oli ohje.
    Vartin verran laite pyöri ympärilläni ja vähän surisi. Sitten ainaystävälliset hoitajat pyysivät lähtemään kotiin. TÄH. Näinkö helppoa? Koskas tämä alkaa tuntua? Voi olla, että vähän viiveellä, oli vastaus.
    Päivä väliä ja uusi tykitys. Ei muuta tuntemusta, kuin vähän väsyä ja kuin olisi lantio saanut vähän liikaa aurinkoa.
    Kolmas kerta. – Ei mitään tuntemuksia. Viikonloppu väliin ja viimeiset kaksi hoitoa. Neljännen hoidon jälkeen kevyttä pakotuksen, pissihädän tuntua pissatessa. Suihku normaalia vähän vaisumpi.
    Viimeinen hoito oli tänään. Ei muutoksia olossa. Puolitosissani mietin, mahdoinko saada lumehoitoa. Pitäähän hoidon jossain tuntua. Voi toki olla, että vaivat alkavat viiveellä.  Ja onko jotain miehelle kovin tärkeää kadonnut kokonaan tai osittain. Se kai selviää myöhemmin.

    Kirjoittelen tätä tajunnanvirrasta pomittua tarinaani laivassa kohti kotia.  Nyt on hyvä väliaikapiste järkeilylle.

    Läheisen vääjäämättömään kuolemaan johtanut syöpä ja samanaikainen oma sairaus. Kuinka tästä sopasta voi selvitä pään sekoamatta.  Näköjään voi. Tai sitten pohdittavaa on ollut niin paljon, ettei ole pystynyt käsittelemään kunnolla mitään. Koko paketti räpsähtää silmille ja kaali leviää joskus myöhemmin
    Tai sitten vanha kikka: “Pieni päänsärky lähtee, kun lyöt vasaralla sormeen oikein kunnolla”  toimii.

    Luulen, että ihmisen on määrä jatkaa eteenpäin, ei juuttua suruun. Suru muuttaa toivottavasti muotoaan sitten, kun aika on. Muuttui muistoiksi.
    Opin myös tietämään, ketä todelliset ystävät ovat. Surutyötä tekevällä on oikeus olla itsekäs ja sulkea yliempaattiset ja -opastavat surutyön johtajat pois aiheuttamasta lisää murhetta.
    Ehkä senkin on oppinut, ettei elä enää “huomenna”-elämää.  Huomista ei ehkä tulekaan.  Mutta tänään on kaikki hienosti. Meri kimmeltää hienosti paapuurissa. Paljon hiienommin, kuin edellisellä reissulla.

Esillä 2 viestiä, 1 - 2 (kaikkiaan 2)

Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.