-
Viestit
-
Hei, liitynpä minäkin tänne. Toista kuukautta sitten ensimmäisen kerran eksyin keskustelua lukemaan, kun 3 kk takaisen papa-vastauksen ACG-FN googlettaminen tänne johdatti. 2 v sitten kävin 30v joukkoseulonnoissa, joissa lievä solumuutos. 6 kk päästä perusterveydenhuollossa tehdyssä kontrollissa papa normaali… Yllärinä tuli kutsu 2-vuotiskontrolliin joukkoseulontoihin, ja onneksi tulikin, kun siellä sitten löytyi tämä vahva solumuutos.
Kaksi viikkoa sitten kävin kolposkopiassa ja samalla tehtiin LOOP-konisaatio. Lääkärin mukaan ei silmille näkyvää syöpää ollut eikä ollut erityisen huolestuneen oloinen, mutta kyseli tarkkaan lapsilukuasiat ja valmisteli siihen että kohdunpoisto voi olla edessä. Meillä lapsiluku täynnä, kolme alle kouluikäistä lasta. Tänään luin sähköisestä hoitopalautteesta, että käynnillä otetun papan vastaus oli jo tullut ja siinä AIS. Vaikka juuri tuohon olin osannut valmistautua sen perusteella mikä fiilis kolposkopiakäynnistä jäi ja mitä olin asioista ottanut etukäteen selvää, niin oli se iso järkytys silti.. Ensi viikolla pitäisi tulla loputkin tulokset mm. loop-palasta ja tieto jatkosuunnitelmista.
Fiilikset vaihtelee. Välillä sitä pyörittelee mielessä pahimpia skenaarioita, mutta enimmäkseen pystyn olemaan luottavaisena siihen että kaikki järjestyy. Kiitos teille jotka olette jakaneet rohkaisevia tarinoitanne tänne, oon löytänyt niistä paljon lohtua omaankin tilanteeseen.
Hei karoliin
Hienoa, että olet löytänyt joukkoomme. Eihän tätä toki kenellekään toivo, mutta kyllä siitä vertaistuesta on kuitenkin iso apu, että saa purkaa niitä ajatuksiaan ja varsinkin muille jotka kamppailee ja läpikäy ihan samoja ajatuksia ja prosessia.
Tuo odottelu on sitä pahinta aikaa kun kerkeää läpikäydä mielessään kaikki pahimmatkin kauhukuvat, mitään ei oikeastaan tiedä ja mitä yrittää ottaa selvää niin ei siltikään ole varma ymmärtääkö ja osaako tulkita kaiken oikein.
Mutta hyvä sentään että pystyt luottamaan siihen että olet nyt hyvissä käsissä. Onneksi ne muutokset on todettu näin hyvissä ajoin ja saat sen tarvitsemasi hoidon. Nyt vaan odottelet ne patologin vastaukset ja yrität ennen sitä olla maalailematta piruja seinille. Ja vaikka leikkauskin olisi edessä niin kuten täältä olet lukenut niin se leikkauskaan ei mikään niin valtava toimenpide ole ja elämä sen jälkeen jatkuu ihan normaaleissa uomissaan.
Meille saat aina tulla purkamaan olotiloja ja kyselemään. Vastaillaan jos osataan ja ainakin henkisenä tukena ollaan mukana 🙂
Hei karoliin ja muutkin. Itse olen saanut täältä vertaistukea ja se on ainakin mua auttanut. Se odottelu on kyllä raskasta! Omassa päässä ajattelee kaikkea.
Itselläni pian tulossa kohdunpoisto AIS takia. Leikkaus ja toipuminen jännittää, mutta täältä lukenut rohkaisevia tarinoita. Kiitos kaikille niistä!Hei kaikki, joudun minäkin tänne liittymään. 35-vuotispapa oli keväällä ja ensin löytyi lievä solumuutos (joka ilmeisesti kuitenkin eri asia kuin miksi tänne nyt kirjoitan). Sitten kun saatiin syksyllä kolposkopiat ym. tuon papatuloksen johdosta käyntiin, niin joka käänteessä on tullut huonompia uutisia. Loop tehty nyt kaksi erillistä kertaa, koska tähän AISiin ilmeisesti kuuluu, että se joskus asuu ylempänä kohdunkaulassa kuin levyepiteelikarsinooma. No, minulle oli käynyt juuri näin, että loopilla poistetuissa paloissa ei AISia sitten näkynytkään, vaan se on jossain ylempänä. Kun sain tuon tietää, oli kyllä todella epätoivoinen olo, koska silloin tajusin, kuinka sokeita lääkärit tässä kohtaa tutkimuksia olivat. En ollut ollut tietoinen, että voi olla sairas tietämättä että missä tuo sairaus lymyää. Kuulemma, jos lapsiluku on täynnä, niin jo tässä vaiheessa kävisi matka kohdunpoistoon, mutta lapsihaaveideni takia valittiin konservatiivisempi hoitolinja.
Toinen ja varmaankin viimeinen loop tehtiin tällä viikolla, ja nyt jännitän tulosta, että saatiinko pintasyöpä sillä poistettua vai ei. Samalla otettiin kaapeet kohdustakin asti, eli nyt on kaikki tutkittu koko matkalta. Jos tulokset ovat huonoja, niin kohtuni poistetaan varmaankin ja jään lapsettomaksi. Olen käynyt niin paljon tunteita ja skenaarioita läpi tässä kesän ja syksyn aikana, että ihme kun olen saanut muuhun keskityttyä. Syöpä-/terveyskriisi ja lapsettomuuskriisi ovat olleet samaan aikaan.
Lohtua minulle tuo, että hoito on ollut ripeää & hyvää ja että olen fyysisesti hyvävointinen. Lisäksi läheiseni ovat tukeneet ihanasti. AISin toteaminen oli hiuskarvan varassa, koska ymmärtääkseni kolposkopiassa lääkäri olisi ottanut vain yhden koepalan enemmän kohdunkaulan ”ulkopuolelta”. Kaikki nimittäin silmämääräisesti kun näytti hyvältä. Minä kuitenkin kysyin hermostuksissani varmistellakseni että ”näetkö sinä varmasti nyt kaikkialle sinne, jos jossain olisikin jotain?” ja tuon jälkeen lääkäri sanoi voivansa ottaa vielä näytteen kaulakanavasta. Siitä se syöpä sitten löytyikin, tuo ensin lääkärin aloitteesta otettu koepala oli täysin puhdas. Eli olisi ollut aivan realistinen sekin polku, että AIS olisi tänä vuonna jäänyt toteamatta, ja se muistuttaisi itsestään tuonnempana paljon vakavammassa vaiheessa.
Aloin vähän aikaa sitten lukea tätä foorumia ja sain täältä paljon uutta ja hyvää tietoa. Lisäksi minua lämmittää, kuinka ihania ja tsemppaavia olette olleet toisillenne näiden raskaiden aiheiden äärellä. Lämpimät terveiset kaikille ja paljon voimia ja jaksamista.
Hei RauhassaVaan,
Ahdistava ja stressaava on varmasti tiesi ollut. Paljon odottamista ja epätietoisuutta omasta terveydentilasta ja samalla henkisesti käyt tuota lapsiasia- kriisiä mielessäsi läpi. Ihan varmasti on ollut rankkoja ja epätöivoisia hetkiä. En oikein osaa muuta neuvoa kun että yrittää jäsennellä ne asiat ja hyväksyä sen että ottaa asian kerrallaan. Sulla on löydetty tosi pelottavia terveysongelmia. Onneksi olet nyt hoidossa ja saanut sellaiset tutkimukset, että sieltä ei pitäisi jäädä nyt mitään huomaamatta ainakaan. Vaikka kuinka ahdistuneet tuntemukset on nyt niin pitää vaan odottaa niitä tuloksia ennenkuin maalaa kaikki pahimmat skenaariot mieleensä. Onneksi olet nyt hoidossa, ja nimenomaan ajankohta on oikea, sinulla ei ole vielä invasiivista syöpää, sinut hoidetaan kyllä kuntoon. Sitten kun tulokset ja tieto jatkosta tulee, alat sitten käsittelemään niitä asioita mitä se mahdollinen hoito tuo tullessaan. Onneksi sinulla on lähipiiri jolle puhua, tänne saat aina tuntojasi myös purkaa ja varmasti tarvittaessa myös ammattiapua saa niihin tunteisiin jos tuntuu että omien ajatusten ja ahdistuksen kanssa ei pääse eteenpäin tai romahtaa.
Syksylle myös kovasti tsemppihaleja, me ollaan henkisesti sinun tukena. Ja kaikki menee varmasti tosi hyvin myös sinun kohdallasi.
Vertaistuki on kyllä mittaamattoman arvokasta. Tässä on monta mahtavaa naista ollut kokemassa samoja asioita samaan aikaan. Itseäni on lohduttanut ehkä juuri se, etten ole näiden asioiden kanssa yksin. Ei ole tarvinnut tuntea häpeää tai miettiä olisinko voinut elää jotenkin toisin ja ehkäistä tämän erilaisilla valinnoilla. Olen kokenut että muut ymmärtävät mitä tässä on läpikäynyt ja samalla voinut jollain tapaa auttaa muitakin omien ajatustensa ja tuntemustensa läpikäymisen kanssa.
Kaikille oikein paljon valoa tulevaan ja rohkeutta ja voimia tuleviin päiviin.
Hei kaikki,
NeitiToivo, kiitos paljon viestistäsi. Toivottavasti voit jo itsekin päivä päivältä paremmin. Olen nyt lukemassa uudelleen viestejä kohdunpoistokokemuksista, sillä olen jotenkin enemmän valmistautunut siihen, että uutiset ovat huonoja kuin että ne olisivat hyviä. Olet kyllä NeitiToivo oikeassa, että asioiden kanssa pärjää uutinen ja muutos kerrallaan, sitten kun ne oikeasti tulevat vastaan.
Vertaistuki on kyllä todella arvokasta. Juuri se, että ei ole yksin, helpottaa henkistä taakkaa monelta kantilta.
Muiden viesteissä olen ihmetellyt huonojen uutisten lukemista OmaKannasta. Itse ahdistun melkein kaikesta Kannasta lukemastani, en tiedä miten kestäisin, jos siellä olisi sana syöpä ilman jatkokysymysten mahdollisuutta. Olen käynyt juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Joitain asioita hän on sitten lukenut Kannasta minulle, se on ollut helpompaa toisen ihmisen tukemana. Erityisesti patologin lausuntoja en välitä lukea, koska en kuitenkaan ymmärrä niitä, niin se ahdistaa. Minulle riittää lääkärin tiivistelmä siitä. Viimeiset viikot olenkin ollut vain sairaalasta tulleiden puheluiden varassa, ja saanut tietoani siis suoraan ihmisiltä vuorovaikutuksessa. (Sitten olen miettinyt muiden kirjoittajien ajatusten perusteella myös sitä, että uutinen on järkyttävä millä tahansa tavalla kerrottuna. Sydämeni tuntui pysähtyvän yhtä lailla lääkärin puheluun kuin se olisi pysähtynyt OmaKannan lukemiseen. Shokki olisi ollut valtava joka tapauksessa.)
Voimia ja jaksamista kaikille!
Moikka kaikki ja etenkin te uudet jotka tämän tiedon kanssa totuttelette elämään. Haluan muistuttaa että ilmeisesti kaikilla teillä uusilla on kyse pintasyövästä joka ei siis ole invasiivista. Siksi ne tulokset tulevat omakantaan kun kyse ei siitä syövästä kuitenkaan ole. Ja minulle oli aivan suunnaton helpotus silloin viime keväänä juurikin se tieto että minulla ei ole syöpää , ottakaa itse tieto samalla lailla vastaan. Paljon huonomminkin voisi asiat olla 😉 Eihän se mukavaa ole niitä sieltä lukea ja täältä onneksi saatte sitä vertaistukea juurikin siihen että miten sitten eteenpäin ja millainen hoitomuoto on juuri itselle hyvä kun täällä on mielestäni monenlaista hoitopolkua , myös niitä kenelle ei sitä kohdunpoistoa ole tehty vaikka sama diagnoosi. Itse tosiaan olin kohdunpoistossa elokuun lopussa ja ainoa milloin muistan koko tätä asiaa on kun käyn täällä ja maaliskuun alussa on gynellä tarkastus aika mutta se on sitten vasta maaliskuussa. Mutta minä olenkin sellainen murehtija ennen toimenpiteitä kun pelkään kaikkea lääkäriin liittyvää yli kaiken mutta sitten perus positiivisen luonteen avulla mennään taas eteenpäin eikä passaa jäädä murehtimaan että mitähän seuraavaksi . Sinun kohdalla toki RauhassaVaan on tietenkin eri tilanne kun joutuu pähkäilemään isoja kysymyksiä lasten suhteen että onko kohdunpoisto ainoa vaihtoehto ? Toivon että olisi saatu kaikki sinulta pois loopissa ja annettaisiin aikaa lapsille , kohdunpoisto tulee varmasti sitten myöhemmin kuitenkin eteen. Syksy2022 minä päivänä sinun leikkaus on ? Niin ollaan täällä sitten kaikki lähettämässä sinulle hyvää energiaa.. Uskokaa että olette hyvässä hoidossa ja hyvissä käsissä. Teistä pidetään huolta 😉 Kiitos kaikille jotka toisia samassa tilanteessa olevia täällä tukevat <3 Ryhmässä on aina paljon isompi voima..
RauhassaVaan,
Onhan ne uutiset järkytys varmasti jokaiselle vaikka sen uutisen mitä kautta saisi. Itsellekin jotenkin jäi kolposkopiasta käsitys että ei siellä mitään niin vakavaa ole, lääkäri antoi heti sellaisen kuvan että syöpää ei ole ( no sen varmaan näki jo silmillä että pienemmästä muutoksesta oli kyse), looppia ei edes siinä tehty jne. Mutta sitten tulikin aika looppiin, kolposkopiassa oli AIS-epäily jne. Osasin jo silloin alkaa toki varautua pahimpaan. Täällä HUS alueella ainakin käytetään vielä tuota maisaa, tuntuu että tulokset tulee sinne vielä nopeammin kuin kantaan ja niistä tulee ilmoitukset sekä sähköpostiin että ihan puhelimeen puhelimen ilmoitusten kautta. Ja surkeinta oli kyllä lukea sieltä niitä tuloksia ja tutkia googlen kautta mitä kaikki tarkoittaa. Toisaalta mahtavaa että kaikki on rehellistä ja kaikki tieto saatavissa. Mutta juuri noin kannattaakin asia ottaa, että antaa lääkärien tehdä työnsä eikä lähde itse asioita liikaa tutkimaan jos se ahdistaa.
Tuli vielä mieleeni, että jos sinulle kohdunpoistoa suositellaan ja lapsihaaveita vielä on niin kannattaa jutella myös siitä onko sitä kohtua säästävää leikkausta mahdollista tapauksessasi saada. En ole aiheeseen niin perehtynyt mutta sen verran olen lukenut että joissa tapauksissa osa kohdusta voidaan säästää jolloin raskautuminen on vielä mahdollista vaikka kohdunkaula jne joudutaan poistamaan. Silloin vielä sitä haavetta myös lapsesta voisi mahdollisesti pitää elossa.
Kuten AnneMarikin tuossa sanoi niin pitää pysyä positiivisena ja hoitopolkuja on monia. Pääasia on että ollaan päästy hoitoon ajoissa eikä ole invasiivista syöpää. Toki on mahtavaa jos saa orientoitua itsensä siihen että se on mentävä tämä läpi vaikka aina saisi ne ikävimmätkin uutiset ja asiat ei menekään kuinka toivoisi. Onneksi saadaan silti kaikki sitä hyvää hoitoa.
Kaikille paljon tsemppejä päiviinne.
Kiitos kovasti kaikille tsemppaavista sanoistanne. Vertaistuki on todellakin kullanarvoista. Mukavaa että tänne kirjoittelee yhä teitäkin joilla tämä kaikki alkaa olla takana päin, niin saadaan me vasta alussa tätä polkua kulkevatkin vähän osviittaa siitä mitä tuleman voi pitää hoitojen yms. osalta.
RauhassaVaan, hurjaa ajatella tosiaan miten pienestä se joskus voikin olla kiinni että AIS löydetään. Onneksi se sinunkin kohdallasi kuitenkin jäi kiinni ja nyt olet tarkoissa seurannoissa ja saat tarvitsemaasi hoitoa. Toivottavasti tällä kertaa loopissa olisi saatu pois kaikki se mitä pitikin ja saisit vielä kohdun pitää. Tsemppiä sinullekin tulosten odotteluun!
Mulla on huomenna lääkärin soittoaika ja toivon mukaan nyt muutkin kolposkopia/loop-hoito -käynnillä otettujen näytteiden tulokset olisi tulleet. Nyt tiedän vain (maisasta luettuani), että tuolloin otetussa papa-kokeessa jäänyt kiinni AIS ja mun kohdalla kyse vähintäänkin siitä. Vaikka sitä kuinka on koittanut olla rauhallisin mielin ja miettimättä liikaa, niin ajatukset on kyllä tässä odotellessa ottaneet melkoisia kierroksia. Kai sitä yrittää jotenkin varautua kaikkeen ettei mikään tieto pääsisi ihan puskista yllättämään..
Valoa ja voimia kaikille!
Tehtiinkö teille heti hpv-testi, kun matka AIS.n kanssa alkoi? Huomasin kanta tekstejä lukiessa, ettei minulle ole tehty kyseistä testiä ja se tehdään vasta tammikuussa.
Tipuka89 mulle tehtiin vasta siellä Loop hoidossa se hpv-testi: En aikaisemmin kiinnittänyt asiaan huomiota kuin vasta nyt kun kysyit. Jostakin luin että papa kokeessa otetaan ainoastaan hpv testi nykyään , ja jos ei ole sitä virusta niin ei voi olla muutoksiakaan. Pitäneeköhän paikkansa ?
Heippa,
Minulla on sellainen käsitys, että nykyään nimenomaan otetaan seuloissa HPV testi ja jos se on positiivinen niin sitten tutkitaan papa.
Ja itselläkin siis meni hoitopolku 2020 papasta lievien muitosten vuoksi jatkopapaan 2022 jossa HPV pos ja vahvempia muutoksia, sieltä kolposkopiaan, muistaakseni noin kk siitä olin loopissa ja sitten tulin pikaisesti tuo kohdunpoisto.
Seuraava käynti on siinä puolen vuoden päästä naistentautien polilla ja siellä on sitten se HPV testi. Siitä minulla ei ole mitään hajua tehdäänkö myös kolposkopia samalla vai seurataanko tässä enää sitä HPV:n poistumista ja kolposkopioita jne sitten jos sieltä löytyy jotakin muutoksia. Luulisi että ne sillä etikkaliuoksella tutkisi samalla että siellä ei mitään näkyvää ainakaan näy, sitä en tiedä otetaanko koepaloja ns turhaan.
Seurannasta en muutenkaan tiedä meneekö se samalla kaavalla kuin jos hoitopolku olisi ollut eri. Varmasti se määrittelee paljon onko siellä puhdasta vai vieläkö se HPV löytyy.
Hei,
Onneksi löysin tänne, koska olen tullut siihen kohtaan, että on suunnaton tarve purkaa ajatuksiani ja tuntojani. Olen kaivannut vertaistukea ja kuin ihmeellä, löysin tämän keskustelun. Ihmettelen tässä samalla miksi tästä ei kerrottu sairaalassa eikä syöpäyhdistyksessä. He eivät vissiin tienneet tästä.Minulla todettiin kohdunkaulan adenokarsinooma syksyllä 2019; sain diagnoosin 50-vuotis”lahjaksi”. Järkytyin, totta kai. Diagnoosista kului vain noin 1,5kk, kun leikkaus oli tehty: munasarjat, kohtu ja kohdunkaula poistettiin. Seurantakäynneillä ei ole havaittu mitään poikkeavaa (papa ja HPV -tulokset negatiivisia). Uusiutumisen riski oli matala, joten ensi vuoden etäpuhelu oirepoliklinikalta onkin viimeinen. Kävin keskustelemassa seksuaaliterapeutin luona ja sain tukea niistä keskusteluista.
Tuon leikkauksen jälkeen olin noin 6 kk:n kuluttua toisessa leikkauksessa. Tutkivat kyllä oliko syöpää, mutta ei ollutkaan. Siitä leikkauksesta toipuminen olikin vaikeampaa. Nyt koen, että olen kuntoutunut sen verran, että voin mennä työkokeiluun, tekemään kevyttä työtä.
Kirjoitan tänne pikkuhiljaa jotain.. Ja pyrin myös siihen, että rohkenen kirjoittaa avoimemmin.
Tsemppiä meille kaikille.
Hei ToivoajaValoa. Onko tuo pelkkä adenoomakarsinooma eri kuin tämä meidän vaiva jossa on perässä tuo in situ ? Olisi mukavaa jos jaksaisit avata asiaa enemmän kun ymmärrän tekstistäsi että olet ollut 3 vuotta pois työstä ? Näin kun me olimme melkein kaikki alta kuukauden sairaslomalla niin kiinnostaa että miksi olit noin kauan ? Ja liittyikö tuo sinun toinen leikkaus tähän samaan diagnoosiin ? Täällä kun on paljon näitä hoitopolun alussa olevia niin toivoisin että avaat pikkasen enemmän sinun hoitopolkuasi koska on niin erilainen kuin meillä muilla jolla tosiaan on tämä AIS diagnoosi joka ei ole vielä syöpä. Ja tänne voi kirjoittaa ihan avoimesti , mehän emme kukaan tunne toisiamme . Itse olen niin avoin että olen ihan kaikille daignoosista kertonut , se on ollut minun tapa käsitellä asiaa. Olethan huomannut että myös facessa on gynekologiset syövät ryhmä , sinne pääsee jäseneksi jos on sairastunut syöpään, tällä daignoosilla sinne ei pääse. Olen ymmärtänyt että siellä on äärettömän hyvää vertaistukea tarjolla.
Hei ToivoaJaValoa
Hyvä, että olet löytänyt tänne meidän joukkoon. Vertaistuki on tärkeää, tässä kuitenkin kokee, että saa puhua muille, jotka käy läpi samoja tunteita ja ajatuksia.
Ja kiitos myös että tulet jakamaan oman tarinasi ja siihen liittyviä käytännön asioita. Oliko sinulla syöpä ainoastaan tuolla kohdunkaulalla vai löytyikö muutoksia vielä muualta kohdusta? Tässä kestjussa tosiaan enemmän on meitä, jotka hoidossa olemme olleet vain in situ muutosten vuoksi ja tietysti kaikkia tuleviakin lukijoita varmasti kiinnostaa kuinka se hoitopolku poikkeaa jos löytyy invasiivista syöpää. Ilmeisesti mitään sädehoitoja tai muita ei tarvita jos syöpämuutos on pieni ja paikallinen.
Itse olen tässä myös pohtinut kuinkahan näistä asioista ja kaikista ajatuksista pääsee ajan kanssa eteenpäin. Jännitystä tietysti liittyy tuleviin seurantoihin, onko se HPV sieltä saatu pois. Uusiutumisen mahdollisuuksiin jne. Itse en tällä hetkellä parisuhteessa ole, enkä voisi sellaista ajatellakaan. Ehkä koen jotenkin itseni joksikin syöpää levittäväksi olennoksi, en osaa ajatella mitään sukupuolielämää uuden kumppanin kanssa. Vaikka järki sanoo että ajatukset on aivan hulluja ja tieto siitä on miten tämä virus jyllää, leviää ja aiheuttaa vaan murto-osalle vakavampia terveysongelmia niin oman mielen syvempiin kerroksiin on vaikeaa päästä. Toisaalta yritän ajatella, että tällaiset uutiset ja tämän läpikäynti on aina keholle ja mielelle trauma. Pitää vaan antaa itselle aikaa hyväksyä se ja ehkä ajatukset ja tunteet helpottaa. Pääsitkö seksuaaliterapeutille julkisen kautta?
Ilmeiseti sinulla alkaa olla vaihe jossa pystyt jo suhtautumaan kaikkeen toiveikkaammin? Todella hienoa kuulla, että pääset terveysvaivoista eteenpäin ja edessä päin näkyy ihan uusia ja erilaisiakin tuulia.
Ja kuten AnneMari sanoi niin täällä saa ihan anonyymisti jutella ja purkaa tunteita. Ja samalla tietysti autetaan kaikkia muita jotka palstalle eksyvät omien ongelmiensa kautta. Eli tervetuloa mukaan, mahtavaa että rohkenit ottaa sen ensimmäisen askeleen ja liittyä keskusteluun mukaan.
Hei Annemari76,
yritin löytää sairaalasta saadut paperit, joissa olisi ollut tarkempi tieto, mutta en löytänyt (ainakaan vielä) niitä papereita, vaikka luulin laittaneeni ne yhteen kansioon. Tosiaankin, olin toisessa leikkauksessa 6kk:n kuluttua. Tuolloin ei löytynyt syöpää.Syy, miksi olen ollut kauan poissa töistä, johtuu siitä, että leikkausten jälkeiset kivut ovat rajoittaneet kävelemistä ym. Eli kävin KELAn työllistymistä edistävässä ammatillisessa kuntoutuksessa, koska en voinut palata entiseen työhöni. Pikkuhiljaa toipunut.
Ymmärrän tuosta tekstistäsi sen, että ohjaat minua Facebook-ryhmään. Minulla ei ole Facebook-tunnuksia enkä ole niitä perustamassa.
Anteeksi, kun en tiennyt mitä tuo ”situ” tarkoitti :´( Minulla on ollut sen verran rankkaa, että koen nyt, etten kuulu tähänkään ryhmään.
Ei älä missään nimessä ota asiaa niin ettet voisi täällä ryhmässä avata tunteitasi , enkä tietenkään ohjaa ketään mihinkään vaan meinasin että jos haluat vertaistukea asiaan niin siellä ryhmässä on heitä. Toivoin vain että avaisit hieman enemmän sinun hoitopolkuasi ihan heidän vuoksi jotka jännittävät omaa leikkaustaan esim .kun ihmismieli on sellainen että jää mielen päälle että voiko minullekin tulla tuollaisia kipuja jotka kestävät vuosia.yms. Mutta kuten huomaat täällä kaikki kovin avoimesti kirjoittavat omista kokemuksistaan ja tunnoistaan joten siksi olisi mukavaa että sinäki kertoisit esim mikä toinen leikkaus sinulla oli ? Ja mistä sitä sitä syöpää etsittiin, että liittyvätkö kaikki kokemasi siihen adenoomaan. Oliko sinulla siis ekaan leikkaukseen mennessä invasiivinen syöpä vaiko tämä in situ versio ? Neititoivo , ota ihmeessä yhteyttä paikkakunnan seksuaaliterapeutille jos sinulla on sellaine tunne vähäänkään että siitä voisi olla apua ja muutenkin olisi hyvä käydä keskustelemaassa mieltä askarruttavissa asioissa. Minä olen parisuhteessa ja meillä seksielämä on palanut ihan takaisin siihen mitä on ollut ennen leikkausta. Jokainen kokee ja elää tavallaan , minun ajatuksella meillä on vaan tää yksi elämä enkä halua sitä käyttää liian murehtimseen vaan elettävä on nyt kun kukaan ei tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan. Ja toivon niin kovasti että kaikki tämän läpi käyneet tai käyvät löytäisi sen ilon ja kiitollisuuden siitä mitä on nyt ja siihen että ei ole kerinnyt syöväksi asti muuttumaan kun on jo hoidettu pois..Kuitenkaan vähättelemättä sitä millaisia ajatuksia teillä muilla on mielen päällä koska helposti siihen jää miettimään tulevaisuutta kun tällaisen prässin läpi käy.. Puhuminen on tärkeää , antaa tulla kaikki ulos mitä mielen päällä on. kun jakaa sitä taakkaa ja ajatuksia muille niin huomattavasti helpompaa on ottaa seuraava askel.Jos tuntuu ettei ole ihmistä elämässä kenelle puhua niin aina on tahoja joista saa kuuntelijan ja tänne voipi kirjoitella. Me emme tosiaan ole mitään syöpää levittäviä olioita vaan ihania , vahvoja naisia joilla on niin paljon ihania juttuja vielä elämässä edessä <3
Hei kaikki,
Adenocardinoma in situ tarkoittaa pintasyöpää, in situ viitannee niihin soluihin joissa se esiintyy. On siis vielä syövän esiaste, pelkkä adenokarsinooma sitten invasiivista syöpää. Ja hoitamattomana nämä in situ muutokset kehittyvät ajan kanssa syöväksi jos niitä ei hoideta.
ToivoaJaValoa, tottakai kirjoittelet tänne. Ei täällä kukaan arvostele ja monissa asioissa mekään emme aina tiedä. Yhdessä sitten lyödään päitä yhteen ja mietitään. Täällä ei varmasti kukaan arvostele tai vähättele ketään.
AnneMari, niin me ollaankin ihania naisia joilla on vielä elämässä vaikka mitä edessä. Järki ja tunteet ei aina vaan kohtaa ja sieltä mielen syövereistä nousee mitä ihmeellisimpiä ajatuksia. Ja kaikki ne on varmaan vaan läpikäytävä ja annettava itselle aikaa 🙂
Hei taas,
meinasin, että aloitin ja lopetin kirjoittamisen samana aamuna, mutta tulinkin toisiin aatoksiin. Haluan kuitenkin tulla näkyväksi ja kirjoitan asioista, joista pystyn kirjoittamaan tässä vaiheessa. Kaikesta en pysty, joten pyydän anteeksi tässä vaiheessa. Pikku hiljaa..Hoitopolut eivät ole samanlaisia, koska olemme erilaisia. Minun tapauksessani leikkaus oli radikaali, koska annoin luvan poistaa munasarjat, kohdun ja kohdunkaulan. Olinhan jo 50, joten minulla ei ollut enää ajatuksia lapsen saamiselle. Tuohon aikaan elämässäni oli miesystävä, mutta toipilasaikana en kyennyt edes halaamaan häntä. En vain yksinkertaisesti kyennyt ajattelemaan enää seksiä tai muutakaan, joten noin vuoden kuluttua leikkauksesta lopetin suhteemme. En jäänyt kaipaamaan seksiä enkä kosketusta. Kehoni ei ollut siihen valmis, eikä ole vieläkään. Muistutan nyt sen, että meidän naisten elämät ovat erilaisia ja ajattelemme asioista eri tavoin, joten minun ajatukseni ovat minun ja toisten ajatukset ovat toisten. Ei ole kahta samanlaista tapaa ajatella asioista.
Noin 6kk:n kuluttua oli toinen leikkaus; suolistoon liittyvä. Sieltä löytyi divertikuliitti (en muista tarkalleen oliko tuon niminen). Eli tuo ei liittynyt mitenkään aikaisempaan leikkaukseen. Tuo suolistoon liittyvä juttu oli kehittynyt omana juttunaan jo useiden vuosien ajan.
Kivun kokemus on jokaisella omanlaisensa. Kipujen lievitykseen saa kipulääkityksen. Minun kipuni johtuivat kahdesta melko lyhyellä aikavälillä tehdyistä leikkauksista. Kun olin sairaalassa sain lääkereseptin mukaani ja kävin lääkkeet kotiinpaluumatkalla. Lääkepöllyssä meni viikko. Siirryin tavallisiin tulehduskipulääkkeisiin, kun oli sen aika. Kivut lievenivät pikkuhiljaa ja jätin kipulääkkeiden käytön pois. Koska jälkimmäinen leikkaus oli suolistoon liittyvä, niiden kipujen kanssa on erilaista. Työhön paluuni on omanlaiseni.
Hoitopolkuni oli siis leikkaus. Eikä muuta. Jokaisella on omanlaisensa hoitopolut.
Oikeastaan ei kannata hirveästi jäädä pohtimaan miten itsellä saattaa asiat olla leikkauksen jälkeen. Parasta on, kun keskittyy hetkeen ja keksii itselle rauhoittumiskeinon. Olkoon se sitten vaikka kirjoittaminen tai hengitysharjoitukset (sisään, ulos -hengitykset ja keskittyminen niihin).
Hei kaikki,
täällähän on ollut aktiivista keskustelua. Tuo ”in situ” on latinaa ja tarkoittaa sananmukaisesti paikallista, paikassa olevaa. AIS on lyhenne sanoista adenokarsinooma in situ.
NeitiToivo, kyllä, onneksi hoitotaho on jo kertonut, että säästävä leikkaus tehdään jos se on mahdollista. Ja toki minulla on vielä jokunen päivä armonaikaa (siis tuloksia odotellessa) sillä mahdollisuudella, että vastaus olisi, että loop-palassa oli kaikki, eikä nyt tarvitse muuta operoida.
Karoliin, kiitos viestistäsi. Ymmärrän täysin odottavan pitkän ja rauhattoman ajan. Lämpimiä ajatuksia sinne, lienet jo tulokset saanut, kuten kerroit.
ToivoaJaValoa, tervetuloa minunkin puolestani (vaikka olenkin uusi ja tuntuu hassulta toivottaa tervetulleeksi). Uskon, että tämä on turvallinen paikka kirjoittaa tuntemuksiaan sen verran, kun itsestä hyvältä tuntuu.
Annemari, kiitos muistutuksesta, on tässä paljon onnekasta myös matkassa. Ajan kanssa ehkä oppii arvostamaan enemmän sitä, että tässä vaiheessa löytyi.
Tipuka, ymmärtääkseni papa-näytteet voidaan analysoida kahdella tavalla, joko HPV edellä tai sitten tutkimalla muutoksia kaikista näytteistä (?). Tuo HPV edellä tarkoittaisi siis, että ensin katsotaan HPV-positiivisuus, ja vasta HPV+:n kohdalla tutkitaan tarkemmin näytteet. Jos on HPV neg, niin ei tutkita tarkemmin. Omasta tuloksestani tältä vuodelta käy ilmi, että ensin katsottiin HPV-positiivisuus ja sitten määritettiin muutokset. Muistan myös lukeneeni, että tämä HPV-positiivisuus edellä olisi nykyään käytetympi menetelmä. En muista nyt lähdettä, lueskelin näitä jossain vaiheessa nyt tätä syksyä. Toivottavasti muistin oikein :).
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän viestiketjuun.