Vastaa viestiketjuun: 47-vuotiaan tarina maaliskuu 2020 alkaen

Jotensakin piinaava kevät on jatkunut, odotusta, odotusta. Myönteisenä kuitenkin lähes pidätyskyvyn palautuminen. Nakki ei mihinkään ajatukseen reagoi, ei nosta päätään kädellä tehostettuun käskyynkään. Toistaiseksi ei ole mitään apuja siihen tarjottu, en ole jaksanut edes olla vailla. Psa:ta ei ole otettu helmikuussa tehdyn täyspoiston jälkeen.
Nefrostoman poistoon tuli lopultakin aika, pääsen tämän toukokuun viimeisellä vkolla. Jos tai kun se menee nyt toivotusti, päässen juhannussaunaan ja ehkä uimaankin.
Työstä olen joutunut pois olemaan kuukausia, huomaan yleiskunnon heikenneen. Kela jo vihjaili työkykyarviointia olevan tulossa kesälle, alkusyksyyn. Palava halu on päästä töihin, liikkumaan, harrastamaan, pitkä tauko on syönyt miestä!
Tähystysleikkauksissa aiemmin vahinko-osumia tuli yleisemmin, nykypäivänä onneksi vähemmän. Minulla oli surkeaa tuuria, osui suoleen ja tympeimpänä siis virtsanjohtimen katkaisusta seurannut 3 kk nefrostoma. Kivunhallinta Targiniqilla, 5-10 mg x 2 vrk, joinain päivinä riittää.
Millaisia virhelöisiä on teille sattunut, saitteko muuta hyvitystä kuin lukuisat pahoittelut ja kuukausien ketutuksen.