Vastaa viestiketjuun: Adenokarsinooma in situ

Maija,

Itseään ei kannata syytellä eikä tosiaan mitään geenejään miettiä tämän HPV:n kanssa..Melkein kaikki sen meidän ikäluokasta saa. Se miksi toisille tulehdus jää päälle ja alkaa synnyttämään näitä muutoksia on ilmeisesti hieman hämärän peitossa. Itse et voi vaikuttaa kun jättämällä tupakoinnin jos tupakoit. Ja nämä onneksi melko hitaasti kehittyy niiden esiasteiden kautta, joten tavallaan kaiken sen ajatusmyrskyn keskellä on hyvä muistaa että on onneksi löytynyt ja nyt saa hoitoa ja hyvän seurannan asian kanssa.

Annemari. Eipäs ole kivoja nuo sinunkaan uutiset. Sitä toivoisi että tämä kaikki olisi ollut tässä mutta tämä jatkuva asioiden kanssa jännittäminen näyttää jatkuvan. Sun pitää myös asennoitua niin että onneksi on hyvä seuranta.

Itsehän odotan sitä patologin vastausta taas sen 4-6vk. Varmaan nyt yhdistävät seurantaa sitten molempien vaivojen takia. Luulisin että tämän uuden muutoksen luonne kertoo jäädäänkö sitä vaan seurailemaan vai tehdäänkö sille jotakin. Ilmeisesti näitä hoidetaan laaserilla, muutoskohtia siis löytyi vain yksi ja sitäkään lääkäri ei pitänyt mitenkään ”vakavamman näköisenä”. Epäili siis olevan VIN1 tasoinen muutos, samalla lailla siis lievä kun CIN1. Tosin tuon viime kevään jälkeen suhtaudun noihin lääkäreiden vähätteleviin kommentteihin aika varauksella. Minullakaan ei pitänyt olla kolposkopiassa mitään syytä huoleen mutta niin vaan tuli sitten loop ja kun sain AIS diagnoosin niin olin kahden viikon päästä kohdunpoisto leikkauksessa. Ymmärrän kyllä ettei niillä lääkäreilläkään kaikkia vastauksia ennen niitä patologin lausuntoja ole, eivätkä osaa kaikkea hekään ennustaa. Olen ihan hirveän pettynyt tietysti. Toisaalta en ole vaaleanpunaisia ruusuja piirrellyt seinälle missään vaiheessa vaan ollut hyvin perillä siitä että se ensimmäinen 2 vuotta on uusimisen ja muiden muutosten suhteen kriittisintä aikaa ja ne on mahdollisia. Esiasteitahan nämäkin toki on eikä ne syöväksi muutu yössä eikä kahdessa. Mutta kyllä tätä varmasti ihan joka ikinen kerta pelkää lopun elämää. Ja harmittaa tietysti että onko loppuelämä sitten tätä :/

Älkääkä nyt ketkään pelästykö niitä seurantoja. Vähän olin kahden vaiheilla kannattaako näistä täällä edes puhua ettei kukaan sen takia ala jatkoa pelkäämään. Prosessissa on ihan tarpeeksi meille kaikille. Toisaalta on taas hyvä puhua myös näistä realiteeteistä mitä tähän liittyy.

Kaikille aurinkoa päiviinne! Nautitaan siitä.