Vastaa viestiketjuun: 47-vuotiaan tarina maaliskuu 2020 alkaen

Reissu robottiavusteisessa käyty, koko eturauhanen poistettiin reilu kolme vkoa sitten. Vielä ei ole patologin loppuarviota tullut.
Vastuksitta, epäonnistumisitta ei operaatio mennyt. Poikkeavan anatomian, oli kyllä jo todettu maaliskuussa 2020, leikkauksessa osumaa sai myös suoli ja virtsanjohdin katkaistiin. Näistä sattumuksista kovaa kipua kärsin monta päivää osastolla, onneksi asiaa alettiin tutkia ja hoitaa, dreeneillä hoidettiin. Kotiin 18 päivää leikkauksesta munuaiskatetrin kanssa, odottelen korjausleikkaukseen, jospa ennen vappua tehdään.
Kestokatetria pidin osastolla 16 päivää, siihen tottui, mutta karmeaa oli sen poisto. Sain hoitajalta pyytämällä puudutusta, mutta jatkossa vaadin enemmän. Onko tapana puuduttaa ollenkaan, hoitajalta en saanut selvää vastausta. Kuivana aika hyvin olen pysynyt nyt kotona.
Nakki vähän jo reagoi, liekö jotain kiukuttelua hankaavaan kankaaseen ja muisteleeko kivoja aikoja viime kesältä…
Kovasti yritän pirteänä ja reippaana pysyä, isoa tympäsyä tämä kylkiletku ja reisipussi nostaa. Toki mieltä piritää, että ehkä se pahin on pois.
Parasta kevääseen, eiköhän se kesäkin sitten joskus tule.