Vastaa viestiketjuun: Munasarjasyöpä

Hei Silmu!

Oltiinkin samoihin aikoihin täällä kirjoittelemassa.
Hyvä kun uskallat tuuletella tunteitasi, myös niitä huonoja. Arvaa vaan onko niitä itselläkin riittänyt, kun luet yltä mitä juuri kirjoitin lymfasairaudestani.

Muistan hyvin tuon vaiheen missä nyt olet. Viimeiset sytostaatit sain elokuun lopussa vuonna -21. Eli puolitoista vuotta sitten. Tuntui ettei hiukset kasva ikinä, voimat oli poissa ja elämänilo hakusessa
Terapia ja oma puoliso olivat hyvänä tukena, silti monessa syvässä vedessä tuli kahlattua. Hyvää tarkoittavien ystävien lausahdukset vain suututtivat. ”Kyllä se siitä kun pysyt vain positiivisena, omalla tahdolla paranee!” Luoja!

En jaksanut olla kovinkaan positiivinen enkä ”taistella”, (mitähän sekin mahtaa syövän kodalla tarkoittaa?), toistaiseksi ainakin näyttää siltä että syövästä olen silti parantunut, kaikki seurannat olleet puhtaat.

Itselleen kannattaa olla armollinen tunteidensa kanssa, anna niiden tulla ja mennä myös. Huonoja päiviä riittää täälläkin aina välillä, sitten lähden ulos kävelylle, menen uimahallille tai tapaan ystäviä. Luen paljon. Pahimpina hetkinä olen myös kirjoittanut tuntemuksiani ylös, vaikka en niitä olekaan kenellekään näyttänyt.

En usko että tavoitan enää koskaan sitä huoletonta luottamusta elämään joka oli ennen syöpää, mutta pikkuhiljaa huomaan sopeutuvani ja hyvien päivien osuus lisääntyy. Tuleva leikkaus antaa toivoa lymfasairauden helpottumiseen. Valoisat päivät nostavat mielialaa ja kevään etenemisen seuraaminen tuo iloa. Vertaistuki mitä täältä olen saanut on myös ollut kullan arvoista!

Aurinkoisia päiviä, siskot 🌞