Vastaa viestiketjuun: Adenokarsinooma in situ

Karoliin, kiitos, toipuminen on edennyt tosi hyvin! :) Ja tosiaan, tämä ketju on ollut aivan korvaamaton. Ainut paikka vertaistuelle. Kiitos siitä <3 En ole ennen AIS diagnoosia jutellut tilanteestani kenenkään muun kuin mieheni kanssa. Se oli myös tosi kuormittavaa, kun joutui peittelemään murhetta. Nyt olenkin ottanut päinvastaisen tyylin ja kertonut ihan avoimesti töissä ja ystäville sekä sukulaisille missä mennään. Jo ihan senkin takia, jos joku joskus kaipaa vertaistukea samassa tilanteessa.

Ymmärrän NeitiToivo hyvin ajatuksesi siitä, ettet ole halunnut vaivata läheisiäsi. Huomasin, että kerrottuani tilanteestani osa ihmisistä pelästyi kovasti ja heitä rauhoittelin, ettei tämä mikään kuolemantuomio sentään ole. En ehkä olisi itse kestänyt synkimmillä hetkillä sitä, että ympärillä olevat ihmiset eivät suhtautuisi minuun normaalisti. Koska ajatukset oli aivan sekaisin, oli hyvä että arki rullasi kuten mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Tosiaan kuten NeitiToivo sanoit, tuli mitä tuli, lopussa seisomme voittajina, vahvempina kuin koskaan! :) Itse ajattelen, että tämä olkoon se minun herätykseni siitä, mikä elämässä oikeasti on merkityksellistä. Ei meistä kukaan, AIS diagnoosilla tai ilman, tiedä huomisesta, joten keskitytään niihin elämän positiivisiin asioihin.

Aurinkoa päiviinne!