Vastaa viestiketjuun: Adenokarsinooma in situ

Hei kaikki,

NeitiToivo, joo kyllä niitä positiivisia puolia pikku hiljaa tulee mieleen kun toipuminen etenee. Esimerkiksi ilman papaseulontaa tämä olisi kyllä päässyt paljon pahemmaksi. Ja ylipäätään se papakokeessa kiinni jääminen oli myös ihan hyvää onnea, tosiaan kun tauti oli niin kaukana ylhäällä.

Karoliin, onpa hyvä että olet toipunut noin hyvin leikkauksesta fyysisesti. Ihana kuulla! Ja se on myös tärkeää, että tulokset vahvistavat itselle sitä päätöstä jälkikäteen. Ettei jää katumista hoitomuodon valinnasta tai muuta. Minä olen vahvistunut nyt paljon, fyysisesti olen ihan kunnossa taas ja lääkärikin on antanut luvan tehdä kaikkea (kävin jälkitarkastuksessa ja kaikki oli hyvin). Fyysinen vahvistuminen antaa selvästi voimia palautua myös henkisesti pikku hiljaa. Syövän seuranta on 6 kk:n välein ja parin vuoden päästä taitaa päästä papakokeen kautta pois seurantakierteestä, jos kaikki ok. Jotain seurannassa on eroja verrattuna AISiin mutta en tiedä, mitä, kun kuulin vain tämän oman seurantaohjelman. Liitännäishoitoja ei tarvittu (onneksi!!!! tätä sain jännittää jo yhdessä välissä, ei ollut itsestäänselvyys) ja ainakin minulle on kerrottu, että ennuste on hyvä. Henkisiä arpia tässä parannellaan, koska jotenkin tilanne käänteineen ja odotteluineen venyi pitkäksi, että henkiset voimavarat eivät ole vielä lähelläkään ennallaan. Totuttelen nyt uuteen normaaliin ”ai eikö mulla ole mitään lääkärin soittoja jota odottaa ja jossa voisi tulla taas huonoja uutisia”… Elämä odottelun jälkeen, kun toipumisessakin on suunta ylöspäin, on kyllä kymmenen kertaa parempaa kuin silloin valppaana ja pelokkaana puhelinta päivystäessä joidenkin tulosten varalta.

Martille tervetuloa mukaan keskusteluun!

Kaikille voimia ja valoa viikkoon!