Vastaa viestiketjuun: Adenokarsinooma in situ

Hei kaikki,

Pahoittelen jos viestini tulee tänne kahteen kertaan. Kirjoitin pitkän vastauksen jota kävin muokkaamassa. Sen jälkeen en enää omaa vastaustani täällä näe. Jos siis tulee kertausta niin pahoitteluni siitä.

Joutsen, en jaksa millään uskoa, että tuolla tehdyllä loopilla olisi mitään vaikutusta hormonitoimintaan ja kuukautiskiertoon. Siinähän poistetaan vai pieni pala kohdunkaulalta kudosta jossa muutosta on ollut. Varmasti tuo pillereiden poisjättö nyt vaan vaikuttaa, kuukautiskiertohan voi olla useita kuukausia sekaisin kun aloitat tai lopetat hormonaalisen ehkäisyn. Kannattaa siis antaa omalle keholle aikaa, kyllä se hormonitoiminta varmasti tasoittuu. Tietysti myös esimerkiksi kova stressi voisi aiheuttaa sen että kierto menee sekaisin. Kyllä ne varmasti sieltä palailevat.

Karoliin, itselleni myös tämä oma diagnoosi oli jonkinasteinen järkytys. Mielestäni olen kuitenkin ihan vastuullista elämää viettänyt, saman miehen kanssakin olin naimisissa sen 15 vuotta. Ikinä ei ollut mitään papassa ollut mutta sitten tämä. Mitään käsitystä ei ole mistä virus on joskus tullut ja kuinka kauan se on elellyt ilmoittamatta itsestään mitään.

Hyvä, että osaat asennoitua noin, että pääasia että saat hyvää hoitoa. Kuten täältäkin ollaan saatu lueskella niin suurimmalla osalla tuo leikkaus ja toipuminen on onneksi mennyt helposti. Varmasti siis sinunkin kohdallasi. Ja jos kauheasti alkaa kysymyksiä tulla ja tuleva jännittää niin aina voit kysellä meiltä, nekin kaikki kysymykset mitkä tuntuvat tyhmiltä tai asiaan kuulumattomilta. Täällä ollaan toisiamme varten.

ToivoaJaValoa. Tuo sinun leikkauksesi kuulostaa siis hyvin samalta kuin tämän in situn kanssa, ainoastaan imusolmukkeita ei tässä poisteta kun ei varsinaista invasiivista karsinoomaa ole.

Ja minusta on tosi tärkeää ja hienoa ihan tuleviakin lukijoita varten kuulla niitäkin kokemuksia joissa kivut ja toipuminen ovat vieneet pitkään. Olivat ne sitten henkisiä tai fyysisiä. Ja neuvoja siihen minkälaista apua niihin voi saada ja hakea. Kuitenkin on hyvä kuulla, että itse jo miellät päässeesi sen pahimman yli ja pikkuhiljaa eteenpäin.

Itselläni on tosiaan on leikkauksesta vasta pari kuukautta. Vielä siis toki on kysymyksiä ja jännitystä tulevasta ja seurannasta. Mutta olen yrittänyt asennoitua niin, että on turhaa murehtia sellaista etukäteen mihin ei itse voi vaikuttaa. Tämä kuitenkin löytyi ajoissa. Sain hyvää hoitoa. Ja tällä hetkellä olen terve. Siinä on paljon positiivisia asioita. Ja minua lohduttaa huomata tämän palstankin kautta kuinka paljon meitä on. Lääkärit eivät siis ole uuden edessä ja varmasti saamme parasta mahdollista hoitoa.

Tämä vertaistuki on korvaamatonta. Yritän myös keskittyä positiivisiin asioihin ja tehdä joka päivä jotakin sellaista mikä tekee minut onnelliseksi. Eniten itselläni mietityttää ehkä juuri se, olenko valmis mihinkään suhteeseen enää, sen verran iso henkinen shokki tämä on ollut kuitenkin. Ainakin tällä hetkellä ajatus tuntuu niin kovin vieraalta ja kaukaiselta. Toisaalta voin aidosti sanoa että minulla on hyvä olla juuri näin kun olen nyt. Eli liikaa en sitä murehdi tässä vaiheessa. Ja kuten sanoit niin meillä jokaisella on oma keho josta saamme itse päättää, minulla on kehossani hyvä olla näin nyt.

Valoa ja iloa kaikille päiviinne